Kuntien taloustilanne on ajautunut kriisiin, minkä seurauksena monissa kunnissa joudutaan jälleen kaivamaan esiin säästöleikkurit. Useissa kunnissa säästöt kohdistuvat myös peruspalveluiden järjestämiseen, kuten perusopetukseen.

Tukiopetukseen ja oppilashuoltoon kohdistettuja voimavaroja on viime vuosina leikattu tuntuvasti. Erityisen voimakkaasti leikkaukset ovat kohdistuneet erityisopetukseen. Säästöjen vuoksi luokkiin on myös integroitu erityistä ohjausta tarvitsevia lapsia. Samalla ryhmäkoot ovat jatkuvasti kasvaneet. Liian suuret ryhmäkoot ovat todellinen ongelma, joka tuli kouluihimme laman säästöjen seurauksena. Suurimmissa luokissa yksi opettaja opettaa jopa 36:ta oppilasta, kun sopiva määrä yhden opettajan opetettavaksi olisi noin puolet tästä eli enintään 20 oppilasta.

Koululuokkien liian suuren koon takia opettajan on mahdotonta huomioida riittävästi kaikkien oppilaiden erilaisia tarpeita. Opettajan riittävä huomio ja keskinäinen vuorovaikutus opetuksessa on kiireisessä yhteiskunnassa eläville nykylapsille ensiarvoisen tärkeää. Lasten ja nuorten laiminlyönti koulussa edistää syrjäytymistä, joka tulee yksilölle ja yhteiskunnalle myöhemmin kalliiksi.

Suomalaiset koululaiset ovat viime vuosien aikana useissa kansainvälisissä mittauksissa saavuttaneet erinomaisia tuloksia. Tästä huolimatta oppimisvaikeuksista kärsivien lasten määrä lisääntyy jatkuvasti. Oppilaskohtaisen tuen tarjoaminen on tärkeää etenkin oppimisvaikeuksista kärsiville lapsille. Tutkimukset ovat osoittaneet, että lapsen syrjäytyminen on estettävissä turvaamalla hänen menestymisensä koulussa. Perusopetuksen ryhmäkokojen on oltava kohtuullisia, jotta opettajalla on mahdollisuus nykyistä oppilaslähtöisempään opetukseen. Pienemmissä opetusryhmissä opettajalla olisi mahdollisuus osallistua enemmän myös oppilaiden kasvatustyöhön ja tukea siten perheitä.

Kuntien taloudellisten vaikeuksien takia on pelkona, että ensi syksynä useissa kunnissa joudutaan opetusryhmäkokoja taas kasvattamaan entisestään. Jo nykyisillä ryhmäko’oilla oppilaan yksilöllisen tason ja tarpeiden ottaminen huomioon on opettajalle lähes mahdotonta.

Paras keino lasten huonon olon lieventämiseksi olisi säätää koululuokkien koolle yläraja. Sopiva määrä olisi lakisääteinen 20 oppilaan yläraja.