PERUSTELUT
Opintorahan tasokorotuksen toteuttaminen
11 §:n 1 ja 3 mom. Opintorahan määrä.
Lakiehdotuksessa esitetään
opintorahan korottamista 15 prosentilla nykyisestä. Tarkoituksemme on,
että korotus voitaisiin toteuttaa 1.8.2005 lukien. Lisäksi
esitämme vastaavan muutoksen pykälän
3 momenttiin, joka koskee mahdollisuutta saada opintorahaan korotusta.
Vuonna 2003 opintorahan saajien määräksi arvioidaan
249 800, joista korkeakouluopiskelijoita 148 300
ja muita opiskelijoita 101 500. Tällä hetkellä opintorahan
suuruus on koulutusasteesta, iästä ja asumismuodosta
riippuen 21,86—259,01 euroa kuukaudessa. Nykyisellään
opintoraha ei vastaa elinkustannusten tasoa eikä näin
ollen mahdollista opiskelijoiden keskittymistä kokopäivätoimisesti
päätehtäväänsä eli
opiskeluun. Opintorahan taso on vuodesta 1995 jäänyt
noin 15 prosenttia jälkeen yleisestä kustannusten
noususta.
Opintorahan tason jälkeenjääneisyys
asettaa opiskelijat keskenään epätasa-arvoiseen
ase-maan, kun opiskelijan elintaso on aiempaa voimakkaammin riippuvainen
vanhempien varallisuudesta, opiskelijan työnsaantimahdollisuuksista
sekä opintopaikkakunnan hintatasosta. Opintorahan jälkeenjääneisyys
onkin tärkeimpiä syitä opiskeluaikojen
pitkittymiseen, kun opiskelijoiden on käytävä ansiotyössä opiskelujensa
ohessa. Lisäansioiden hakemiseen pakotetut opiskelijat
myös vääristävät työmarkkinoitamme.
Erityisesti opiskelijoiden voimakas työllistyminen
palvelualojen ammatteihin ravintola-, myymälä-
ja kiinteistöhuoltoaloilla on polkenut alan palkkoja ja
työehtoja ja siten vaarantanut alalla vakituisesti työskentelevien
työllisyyden sekä elintason.
Hallituksen elinikäisen työuran pidentämiseen
tähtäävän työvoima-
ja koulutuspoliittisen linjauksen toteuttamiseksi hallitus esittää opintolainan
verovähennysjärjestelmän käyttöönottamista
ja opintotuen opintolainapainotteisuuden lisäämistä.
Opintoaikojen lyhentäminen on sinänsä tavoitteena
hyväksyttävä, mutta siihen vaikuttavat
oleellisesti opintososiaalisten olosuhteiden lisäksi muun
muassa yliopistojen ja toisen asteen oppilaitosten opetuksen järjestäminen,
se, kuinka paljon opinto-ohjaukseen ja opetuksen resursseihin panostetaan,
sekä se, miten laajasti tulevien ikäluokkien edellytetään
osallistuvan varusmiespalvelukseen.
Meidän mielestämme hallituksen valitsema opintolainapainotteisuuden
korostaminen on väärä ja sosiaalisesti
epäoikeudenmukainen keino vaikuttaa opintoaikojen pituuteen,
eikä opintolainapainotteisuus tai siihen liittyvä verosubventio
mielestämme poista opiskeluaikaista köyhyyttä.
Yliopisto-opiskelijoiden terveystutkimus 2004 (YTHS:n tutkimus
2004) osoitti, että vaikka valtaosalle yliopistoissa opiskelevista
nuorista aikuisista elämänvaihe on hyvää aikaa,
stressaantumista koskevien kysymysten vastauksissa korostuivat opiskelijan
työhön ja opiskeluun liittyvät tekijät.
YTHS:n tutkimuksen mukaan kolmasosa opiskelijoista oli lukuvuoden
2003—2004 aikana kokenut opiskeluun liittyvän
työmäärän jatkuvasti tai melko
usein liian suureksi. Vastakkaista kokemusta raportoi joka kymmenes.
Kolmanneksella oli vaikeuksia opiskelutaidoissa: tentteihin lukemisessa
ja omatoimisten tehtävien tekemisessä, ja viidenneksellä mm.
opintojen suunnittelemisessa. Opintoihin saadun ohjauksen ja tuen
arvioi 31 % opiskelijoista vajavaiseksi ja 17 % täysin
riittämättömäksi. Lähes joka
kymmenes koki olevansa väärällä opiskelualalla,
ja 23 % oli alasta epävarma. Lähes
kolmasosa ei kokenut kuuluvansa mihinkään opiskeluun
liittyvään ryhmään.
Nyt hallituksen linjaukset eivät tuo ratkaisua näihin
tutkimuksessa esille nousseisiin opiske-lijoiden arjen ongelmiin
eivätkä lisää opiskelijoiden
hyvinvointia. Päinvastoin opintolainavähennyksen
käyttöönottaminen lisää opiskelun pakkotahtisuutta,
koska veroedun saaminen on kytketty nykyistä kokonaisopintotukiaikaa
lyhyempään aikaan. Suomen ylioppilaskuntien
liiton mukaan opiskelijat, joiden opintojen eteneminen on hidasta
itsestä riippumattomista syistä, kokevat tällaisen
järjestelmän luotaantyöntäväksi
ja erittäin hankalaksi. Tällaiseen tilanteeseen
joutuvan ei kannata yrittää valmistua opintolainavähennykseen
oikeuttavassa määräajassa, kun lopulliseen
opintolainavähennykseen ei kuitenkaan lueta kaikkia opiskeluun
käytettyjä tuki- eli lainakuukausia. Liiton kannanoton
mukaan hallituksen malli opintolainavähennyksestä osoittaa,
että sen mukaan kesäaikana ei opiskella ja nosteta
opintukia, vaan tehdään töitä. Mahdollisuus
opiskella täysipäiväisesti ja ympärivuotisesti
ei ole mahdollista niille, jotka sitä haluavat.
Opintolainapainotteinen opintotukijärjestelmä on
sivistyksellisten perusoikeuksien suojan näkökulmasta
ongelmallinen. Opiskelijoiden opintososiaalisen tilanteen kurjistamisen
sijasta opintorahaa tulisi korottaa nykyisestä ja erityisesti
korkeakouluissa opinto-ohjausta ja lopputöiden ohjausta
kehittää opintoaikojen lyhentämiseksi.
Perustuslain sivistyksellisiä perusoikeuksia takaavan
säännöksen mukaan julkisen vallan on turvattava,
sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään,
jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja
erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta
sekä kehittää itseään
varattomuuden sitä estämättä (PL 16 §:n
2 mom.).
Säännöksen tulkinnassa keinoina,
joilla julkinen valta turvaa tosiasiallisen yhdenvertaisuu-den ylempään
opetukseen, oikeuskirjallisuudessa mainitaan opetuksen ja siihen
liittyvien palvelujen maksuttomuus sekä järjestelyt,
jotka alentavat välillisiä opiskelukustannuksia
(ruokailu- ja asumismenot), ja opintotukijärjestelmä.
Perusoikeusuudistuksen yhteydessä sivistysvaliokunta lausui
käsityksenään, että opiskelijoiden toimeentuloturvaa
tulee kehittää vastaamaan muuta perusturvaa (SiVL
2/1994 vp). Tähän linjaukseen
nähden hallituksen esitys opintolainavähennyksestä on
täysin toiseen suuntaan kulkeva uudistus.
Lainapainotteinen opintotuki kohtelee eri oppiaineita ja ammattialoja
opiskelevia eri tavalla. Opiskelijoiden omat arviot tulevasta opintolainan
takaisinmaksukyvystään säätelevät
sitä, kuinka herkästi opintolainaa voidaan käyttää opintojen
rahoittamiseen. Ne opiskelijat, jotka uskovat työllistyvänsä akateemisiin
matalapalkka-ammatteihin, eivät voi lainoittaa omia opintojaan
samalla tavalla kuin ne opiskelijat, joiden tuleva ammatti asettuu
palkkahaitarin yläpäähään.
Siirtyminen lainapainotteiseen opintotukijärjestelmään
ei myöskään kohtele neutraalilla ta-valla
eri sosiaalisista ryhmistä tulevia opiskelijoita. Ylimmän
sosiaaliryhmän ja ylemmän keskiluokan suunnasta
tuleville opiskelijoille opintolaina ei muodostu samalla tavalla
sosiaaliseksi riskiksi kuin muista väestöryhmistä tuleville opiskelijoille.
Sosiaaliset verkostot ovat oleellinen tekijä tulevassa
työllistymisessä ja opintovelkojen takaisinmaksussa.
Sosiaalisesti epätasa-arvoistavan luonteensa lisäksi
ongelmana lainaosuuden kasvattamises-sa on se, miten valmistuneet
kykenevät lainataakkaansa lyhentämään.
Useilla julkisen sektorin matalapalkkaisilla aloilla pätevyysvaatimukset
ja pätevyyden antavan koulutuksen kesto ovat samat kuin
korkeamminkin palkatuilla aloilla, eli opintojen pituus ja opintojen
suorittamisen vaatima lainamäärä eivät
ole suoraan verrannollisia tulevaan ansiotasoon. Jos pääosa opintotuesta
on jatkossa lainaperusteista, motivaatio kouluttautua näille
matalapalkka-aloille laskee entisestään.
Sen sijaan opintorahapainotteista tukijärjestelmää vahvistamalla
taataan se, että useimmilla opiskelijoilla on tasa-arvoinen
taloudellinen mahdollisuus keskittyä kokopäiväisesti
opiskeluun ja siten kartuttaa suomalaista tieto- ja taitopääomaa.
Asumislisän maksaminen lomakuukausilta
14 §. Asumislisä.
Opintotuen taso on nykyisin riittämätön,
ja opintotukea on syytä kehittää ja korottaa
eri tavoin. Lainapainotteisen opintotuen sijasta esitämme
eräänä osaparannuksena opintotuen asumislisän
säätämistä ympärivuotiseksi
siten, että opiskelijalla olisi mahdollisuus saada opintotukea
myös lomakaudella, mikäli hänen tulonsa
eivät ylitä opintotukilain 17 §:ssä säädettyä määrää.
Asumislisän puuttuminen kesäkuukausilta aiheuttaa
opiskelijoille usein ylimääräisiä toimeentulo-ongelmia,
koska esim. yleistä asumistukea ei myönnetä niin
lyhyeksi ajaksi. Opiskelijat ovat usein joutuneet hakemaan toimeentulotukea
kesäkuukausiksi. Asumislisän ympärivuotisuus
kohentaisi etenkin niiden opiskelijoiden asemaa, jotka opiskelevat myös
kesäkuukausina tai jotka eivät onnistu saamaan
kesätyötä. Opiskelija-asuntojen tyhjäkäyttö vähenisi.
Muutos vähentäisi myös kuntien toimeentulotukimenoja.
Toisen asteen opiskelijoiden opintorahan määrän
irrottaminen vanhempien tuloista
19 §:n 2 ja 3 momentin kumoaminen.
Ehdotamme, että alle 20-vuotiaiden, perheettömien toisen
asteen opiskelijoiden opintotuen määrä irrotettaisiin
heidän vanhempiensa tuloista. Samaan asiaan kiinnitti huomiota
myös eduskunnan valtiovarainvaliokunta talousarviomietinnössään
kuluvaa vuotta koskien (VaVM 41/2004 vp).
Järjestelmä pakottaa opiskelijat palkkatyöhön
opintojen aikana ja hidastaa ennen kaikkea vähävaraisten
perheiden lasten opintoja, koska tulorajat on asetettu hyvin alas
ja järjestelmä on tämän vuoksi
syrjivä.
Voimassa olevan opintotukilain mukaan vanhempien tulot otetaan
huomioon toisella asteella opiskelevilla perheettömillä alle
20-vuotiailla. Asumislisää myönnettäessä vanhempien
tulot vaikuttavat vain alle 18-vuotiailla, kun hakija opiskelee
muussa kuin korkeakoulussa ja on naimaton ja lapseton. Opintorahan
määrää voidaan myös
korottaa, jos vanhemmat ovat pienituloisia. Vanhempien tuloja ei
oteta huomioon, jos opiskelija on avioliitossa tai elatusvelvollinen.