PERUSTELUT

Ravitsemusterapeutit toimivat laillistettuina ammattihenkilöinä Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen valvonnassa, ja heidän koulutuksensa on yliopistollinen maisteritutkinto.

Ravitsemusterapialla on tärkeä rooli sairauksien parantamisessa ja sairauksien pahenemisen ennaltaehkäisyssä. Ravitsemuksen mahdollisuudet sairauksien hoidossa ja kuntoutuksessa ovat Suomessa vielä suurelta osin hyödyntämättä, puhumattakaan ravitsemusterapian mahdollisuuksista terveydenhuollon ennalta ehkäisevässä työssä. Ruokavaliohoidolla on saatu tutkimusten mukaan hyviä tuloksia muun muassa diabeteksen, kohonneen verenpaineen, kohonneiden veren rasva-arvojen ja lihavuuden hoidossa. Suurten kansantautien lisäksi on muita potilaita, joilla syömiseen tai ravinnon hyväksikäyttöön liittyvien ongelmien takia ruokavalio ja ravinnonsaanti ovat jääneet puutteellisiksi. Näitä potilaita ovat muun muassa monet syöpäpotilaat, ruoka-allergioista tai syömishäiriöistä kärsivät ja huonokuntoiset vanhukset. Heidän hyvinvointiinsa ja elämänlaatuunsa pystytään vaikuttamaan ravitsemuksen keinoin. Ruokavaliohoito yksilö- ja ryhmätasolla on kuitenkin vielä vähäistä, mikä johtuu osaltaan julkisessa terveydenhuollossa toimivien laillistettujen ravitsemusterapeuttien vähäisestä lukumäärästä.

Tehokas ravitsemusterapia tukee potilaan kokonaishoitoa ja voi merkittävästi säästää kustannuksissa esimerkiksi estämällä liitännäissairauksien kehittymistä. Kun ruokavaliohoito suunnitellaan ja toteutetaan hyvin terveydenhuollon palvelujärjestelmissä, saadaan pitkällä aikavälillä aikaan kustannussäästöjä muun muassa lääkekorvausten pienenemisen ja lyhentyneiden sairaalahoitoaikojen myötä. Ravitsemusterapia on sisällytetty kansallisiin Käypä Hoito -suosituksiin osana potilaiden optimaalista hoitoa, muun muassa keliakian ja syömishäiriöiden Käypä Hoito -suosituksiin. Ravitsemusterapian käyttö merkitsisi säästöjä etenkin diabeteksen ja kohonneen verenpaineen hoitokustannuksissa ja vapauttaisi terveydenhuollon voimavaroja muiden sairauksien hoitoon. Näin ollen ravitsemusterapian lisääminen sairausvakuutuslakiin korvauksen piiriin kuuluvaksi hoidoksi ei olisi vain kustannusneutraali, vaan kustannussäästöjä synnyttävä toimenpide.

Laillistetun ravitsemusterapeutin palveluiden saattaminen Kelan korvausjärjestelmän piiriin takaisi yhä useammalle potilaalle asiantuntevaa ja yksilöllistä ravitsemushoitoa, joka tukee työ- ja toimintakykyä, lisää terveyden tasa-arvoa ja parantaa elämänlaatua. Ravitsemusterapiapalveluiden saatavuus on terveydenhuollossa riittämätöntä ja alueellinen eriarvoisuus saatavuudessa on suurta. Tällä hetkellä Suomessa on yksi ravitsemusterapeutti 170 000 henkeä kohden, kun valtakunnallinen suositus on yksi ravitsemusterapeutti 30 000 henkeä kohden. Yli kolme miljoonaa suomalaista asuu kunnissa, joissa ravitsemusterapiapalveluita ei ole julkisella puolella lainkaan saatavissa. Yksityisten ravitsemusterapiapalveluiden tukeminen yhteiskunnan varoin parantaisi palveluiden saatavuutta, lisäisi kansalaisten terveyden tasa-arvoa ja helpottaisi hoitoon hakeutumista. Se myös mahdollistaisi ravitsemusterapeuttien resursseja muun terveydenhuollon henkilöstön kouluttamiseen. Lakiuudistus täydentäisi oleellisesti julkisen terveydenhuollon ravitsemusterapiapalveluita ja mahdollistaisi yksityisten ravitsemusterapiapalveluiden tarkoituksenmukaisen hyödyntämisen ja laajentamisen.