LAKIALOITE 86/2007
vp
LA 86/2007
vp - Merja Kyllönen /vas ym.
Tarkistettu versio 2.0
Laki työttömyysturvalain muuttamisesta
Eduskunnalle
ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Aloitteessa ehdotetaan työmarkkinatuen tarveharkinnan
poistamista osana toimenpidekoko-naisuutta, jolla ns. köyhyysloukkuja
pyritään purkamaan ja lisäämään
työstä saatavien ansiotulojen käteen
jäävää osaa samalla, kun perhe
on vähimmäisetuuksien saaja (vrt. ed. Virtasen
lakialoite LA 97/2007 vp laeiksi asumistukilain 15 §:n
ja toimeentulotukilain 11 §:n muuttamisesta ja
ed. Virtasen lakialoite LA 98/2007 vp laeiksi
työttömyysturva-, sairausvakuutus- ja toimeentulotukilain
muuttamisesta).
Työmarkkinatuki on tarveharkintainen, joten saajan
ja hänen puolisonsa tai avopuolisonsa tu-lot pienentävät
sitä. Jos vanhempien kanssa samassa taloudessa asuva työtön
ei täytä työssä-oloehtoa, vanhempien
tulot vaikuttavat työmarkkinatukeen. Tuki maksetaan silloin
osittaisena, ja se on 50 % tuesta, jonka saaja
muutoin saisi.
Voimassa olevassa laissa (2007) työmarkkinatuki pienenee,
jos avo- tai aviopuolison palkkatulot ylittävät
536 euroa kuukaudessa. Tämän ylittävät
puolison tulot vähentävät työmarkkinatukea.
Lisäksi työmarkkinatuki pienenee, jos puolison
palkkatulot ja työttömän omat pääomatulot ylittävät
848 euroa kuukaudessa, ja lakkaa kokonaan, kun puolisoiden yhteenlasketut
tulot ovat enemmän kuin 1 853 euroa. Tulorajaa
korotetaan 106 eurolla jokaisesta huollettavana olevasta alle 18-vuotiaasta
lapsesta. Työmarkkinatuki pienenee siten, että tuesta
vähennetään 50 prosenttia tulorajan ylittävistä puolison
palkka- ja työttömän omista pääomatuloista.
Perheettömällä täydestä työmarkkinatuesta
vähennetään 75 prosenttia tulojen 253
euroa kuukaudessa ylittävästä osasta.
Vähennys lasketaan kuukausitasolla.
Perheet, joissa joku perheen jäsenistä saa
työmarkkinatukea, saavat usein myös asumis- ja toimeentulotukea.
Asumistuki ja toimeentulotuki ovat niin ikään
tarveharkintaisia ja tulosidonnaisia. Tarveharkinnan voimakas päällekkäisvaikutus
syntyy korkeiden asumiskustannusten alueilla ja siellä erityisesti
lapsiperheissä.
Tehdyissä selvityksissä on havaittu, että useiden
etuuksien tarveharkinnan yhteisvaikutus johtaa lopputulokseen, jossa
työllistymisestä koituva bruttomääräinen
tulonlisäys tietyllä tuloalueella (1 650—2 190
euroa) ei tuo laisinkaan tai tuo vain hyvin vähäisessä määrin
käteen jäävää lisähyötyä tarveharkintaisten
etuuksien vähenemisen ja verotuksen pienentäessä perheen
kokonaistuloja. Tähän vaikuttaa jossain määrin
se, kuinka suuret perheen asumiskustannukset ovat ja paljonko perhe
saa asumistukea.
Puolison tuloihin sidottu tarveharkinta ei sovi yhteen työttömyysturvan
yksilöllistä perusoikeutta turvaavan
luonteen kanssa. Tuen leikkaaminen työmarkkinatukea saavan
omien pääomatulojen perusteella kohtelee työmarkkinatuen
saajia ansiosidonnaisella turvalla olevia ankarammin. Ansiosidonnaisella
turvalla olevien etuutta ei leikata päivärahan
saajan omien pääomatulojen perusteella.
Aloitteen kustannukset on arvioitu 27,1 miljoonaksi euroksi,
kun otetaan huomioon muutoksen tuottama verotulojen lisäys
(9 milj. euroa).
PERUSTELUT
Nykytila
Työmarkkinatuen saajan työmarkkinatukea pienentävät
hänen puolisonsa tulot 180 työmarkkinatukipäivän
jälkeen silloin, kun työmarkkinatukea saadaan
työttömyyspäivärahan enimmäisajan
(500 päivää) jälkeen. Tarveharkinnasta
on vapautettu 55 vuotta täyttäneet työttömät,
jotka ovat työttömiksi joutuessaan täyttäneet
palkansaajan tai yrittäjän työssäoloehdon,
sekä työttömät siltä ajalta,
jolloin he osallistuvat työvoimapalveluista annetun lain
mukaiseen koulutukseen, työharjoitteluun, työelämävalmennukseen,
työkokeiluun, kuntoutukseen tai kuntouttavaan työtoimintaan.
Aloitteemme tiedot perustuvat Kelassa tehtyyn selvitykseen (Honkanen,
P. 2006, Työttömien perusturvan ongelmia) ja siinä esiintyviin Kelan
rekisteritietoihin syyskuulta 2005. Näiden tietojen mukaan
sellaisia työmarkkinatuen saajia, joilta tarveharkinta
oli vähentänyt työmarkkinatukea mutta
ei ollut poistanut sitä kokonaan, oli yhteensä 6 629
tuensaajaa. Rekisteritiedoista ilmenee, että näistä 6 041:llä oli
tarveharkintaan vaikuttavia puolison tuloja, ja edelleen, että heistä 3 169:llä oli
myös työmarkkinatuen lapsikorotukseen oikeuttavia
alaikäisiä lapsia.
Johtopäätös on se, että noin
6 000 työmarkkinatuen saajaa on sellaisessa tilanteessa,
jossa työmarkkinatuen tarveharkinta yhdessä verotuksen
ja mahdollisesti asumistuen kanssa aiheuttaa varsin korkean efektiivisen
marginaalisen veroasteen. Korkean marginaalisen veroasteen todennäköisyys
on suuri etenkin noin 3 000 lapsiperheessä, sillä silloin
perhe on varmimmin oikeutettu myös asumistukeen.
Pykäläperustelut
7 luvun 1 §:n (Oikeus työmarkkinatukeen)
1 momentin 3 kohdan ja 2 §:n (Työmarkkinatukeen oikeutettu)
1 momentin 8 kohdan poistaminen.
Ehdotamme työmarkkinatuen tarveharkinnan poistamista
(7 §:n 1 momentin 3 kohdan ja 2 §:n 1
momentin 8 kohdan poistaminen). Tämän vuoksi oikeutta
työmarkkinatukeen koskevista säännöksistä on
poistettava edellytys, jossa etuus sidotaan taloudellisen tuen tarpeeseen.
7 luvun 3 §. Työmarkkinatuki työvoimapoliittisen
toimenpiteen aikana.
Koskea ehdotamme tarveharkinnan poistamista kaikilta, säännöksessä ei
enää tarvita viittausta poikkeustapauksiin, jolloin
tarveharkintaa ei edellytetä.
9 luvun 3 ja 4 §:n kumoaminen.
Koska ehdotamme tarveharkintasääntelyn poistamista
laista, ehdotamme säännösten kumoamista.
9 luvun 5 §. Työmarkkinatuki ilman tarveharkintaa.
Säännöksessä todettaisiin,
että työmarkkinatuki myönnetään
ilman tarveharkintaa.
9 luvun 6 §:n (Osittainen työmarkkinatuki)
kumoaminen.
Ehdotamme pykälän kumoamista. Nykyisen säännöksen
mukaan työmarkkinatuki on 50 prosenttia 1 §:n
1—3 momentin ja 3—5 §:n mukaisesti
lasketusta työmarkkinatuesta, jos työnhakija asuu
vanhempiensa taloudessa eikä ole täyttänyt
työssäoloehtoa. Tästä on säädetty
eräitä poikkeuksia. Säännös
kietoutuu oleellisesti työmarkkinatuen tarveharkintasääntelyyn.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Laki
työttömyysturvalain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan 30 päivänä joulukuuta
2002 annetun työttömyysturvalain (1290/2002)
7 luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohta ja 2 §:n
1 momentin 8 kohta sekä 9 luvun 3, 4 ja 6 §,
sellaisena kuin niistä on 9 luvun 3 § osaksi
laeissa 1009/2003 ja 576/2007,
sekä
muutetaan 7 luvun 3 §:n 1 momentti
ja 9 luvun 5 § seuraavasti:
7 luku
Työmarkkinatukea koskevat yleiset säännökset
3 §
Työmarkkinatuki työvoimapoliittisen toimenpiteen
aikana
Työmarkkinatukea maksetaan siihen oikeutetulle henkilölle
ajalta, jona hän osallistuu työvoimapoliittiseen
toimenpiteeseen.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
_______________
9 luku
Työmarkkinatuen määrä ja
kesto
5 §
Työmarkkinatuki ilman tarveharkintaa
Työmarkkinatuki myönnetään
ilman tarveharkintaa.
_______________
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
_______________
Helsingissä 9 päivänä lokakuuta
2007
- Merja Kyllönen /vas
- Paavo Arhinmäki /vas
- Pentti Tiusanen /vas
- Annika Lapintie /vas
- Martti Korhonen /vas
- Veijo Puhjo /vas
- Unto Valpas /vas
- Jyrki Yrttiaho /vas
- Matti Kauppila /vas
- Matti Kangas /vas
- Minna Sirnö /vas
- Mikko Kuoppa /vas