PERUSTELUT

1 Nykytilanne: Vähimmäisetuuksien taso on jäänyt jälkeen ansio- ja kustannustason noususta

1990-luvulla tehtiin kaikkiaan sata yksittäistä etuutta koskevaa valtiontalouden säästöpäätöstä. Jo sovituista sosiaaliturvan parannuksista ja indeksitarkistuksista luovuttiin ja samalla uudis-tuksia lykättiin.

Sairausvakuutuksessa vähimmäispäivärahojen ja pienten päivärahojen tasoa korjattiin indeksitarkistuksin ylöspäin vuosina 1991—1993. Ansiosidonnaisen päivärahan korvausprosenttia ja muita määräytymisperusteita tarkistettiin alaspäin useasti vuosina 1992—1994.

Vuoden 1994 alusta sairausvakuutuksesta poistettiin päivärahojen lapsikorotukset ja vähimmäisäitiysraha nostettiin kotihoidon tuen perusosan tasolle. Tämä sidos poistettiin jo seuraavana vuonna ja vanhempainrahan vähimmäistaso alettiin määritellä laissa.

Vuonna 1996 sairausvakuutusta muutettiin niin, että sairauspäivärahalla alettiin korvata vain menetettyä ansiota. Vähimmäispäiväraha poistettiin ja tilalle luotiin pienituloisille tarveharkintainen tuki. Vanhempainrahan vähimmäismäärä säilytettiin, mutta sen taso säilyi erittäin matalana vuoteen 2004. Vähimmäispäivärahan poistamisesta aiheutuneiden ongelmien vuoksi etuus palautettiin lakiin vuonna 2002, mutta edelleenkin vähimmäispäivärahan saajilla on muita asiakkaita pidempi 55 kalenteripäivän odotusaika (Särkelä, R. — Eronen A., s. 215). Vanhempainrahan vähimmäismäärän arvo ansiotason muutokseen nähden on heikentynyt 25,7 % vuosina 1994—2005 (Honkanen, P., s. 150). Näiden lukujen pohjalta voi arvioida, että jälkeenjääneisyys ansiotason muutokseen on lähempänä 30:tä prosenttia.

2 Vähimmäisturva sairauspäivärahoissa

2.1 Päivärahan määräytymispäivien yhdenmukaistaminen vähimmäisturvassa

Sairausvakuutuslain 7 luvun 5 §. Päivärahaetuuspäivät.

Ehdotamme säännöstä muutettavaksi niin, että päivärahojen etuus- ja omavastuupäivien lukumäärä kunakin kalenteriviikkona saisi olla yhteensä enintään viisi, ellei laista toisaalla muuta johdu.

Nykyisen lain mukaan sairausvakuutuksen päivärahoja maksetaan keskimäärin kuudelta päivältä viikossa ja 25 päivältä kuukaudessa, mikä poikkeaa työttömyysturvalain vastaavista säännöksistä. Työttömyysturvaa maksetaan 21,5 päivältä kuukaudessa.

Perusturvan vähimmäisetuuksien määräytymisen tulisi tapahtua samojen perusteiden mukaan myös siksi, että niille ehdotetaan yhdenmukaista kuukausitasoa.

2.2 Vähimmäispäivärahaa saavien oikeus päivärahaan ja odotusaika samaksi kuin ansiopäivärahaa saavilla

Sairausvakuutuslain 8 luvun 3 §.

Ehdotamme säännöksen uudeksi otsikoksi "Oikeus vähimmäispäivärahaan alkaa". Ehdotamme säännöksen kuulumaan seuraavasti: "Vakuutetulla, joka on ollut työkyvyttömyyden alkamista välittömästi edeltäneet kolme kuukautta yhdenjaksoisesti omasta syystään vailla omaa työtä tai ansiotyötä, on oikeus saada vähimmäispäivärahaa tämän lain 8 luvun 7 §:n 1 momentin mukaisen odotusajan päättymisen jälkeen."

Ehdotuksemme lähtökohtana on, että kaikilla sairauspäivärahaetuuden saajilla olisi yhtä pitkä odotusaika ja että työhistoriaa vailla olevien syrjivä kohtelu lopetettaisiin. Odotusaika lyhenisi vähimmäissairauspäivärahan, äitiys- ja vanhempainrahan saajilla nykyisestä 55 päivästä 1 + 9 päivään. Nykyisinkin ansiosidonnaiseen sairauspäivärahaan oikeutettujen vakuutettujen odotusaika on työkyvyttömyyden alkamispäivä ja sitä seuraavat 9 päivää.

Vähimmäispäivärahan saajien ryhmään kuuluvat muun muassa kotiäidit ja opiskelijat, jotka ovat kolmen kuukauden ajan ennen työkyvyttömyyden alkamista olleet omasta syystään vailla omaa tai ansiotyötä. Näiden ryhmien osalta voidaan sanoa, että voimassa oleva laki on heille kohtuuton, koska heillä ei elämäntilanteensa vuoksi ole tosiasiallisesti mahdollisuuksia vaikuttaa työkyvyttömyyden sattuessa omalla käyttäytymisellään odotusajan pituuteen. Sovellettaessa tätä odotusaikaa pienten lasten kotiäiteihin edellytetään, että kotiäidit turvautuvat sairauden sattuessa puolisoidensa elatukseen. Ajattelutapa on selvästi ristiriidassa pohjoismaisen hyvinvointimallin kanssa ja syrjii pienten lasten vanhempia.

Sairausvakuutuslain 8 luvun 7 §:n 3 mom. Odotusaika.

Samoin ehdotamme vähimmäispäivärahaan oikeutettujen osalta odotusajan lyhentämistä 55 päivästä 1 + 9 päivään ja syrjivän momentin kumoamista pykälästä. Nykyisen sairausvakuutuslain säännöksillä ylläpidetään kaksia erilaisia sääntöjä kahdelle eri ryhmälle.

Tälle kahdelle eri vakuutettujen ryhmän erilaiselle odotusaikakohtelulle ei ole esitetty mitään järkeviä sosiaalipoliittisia perusteluita. Ennen vuotta 1995 sairauspäivärahoihin ei liittynyt tällaista erottelua. Päivärahaoikeuden kuulumista kaikille työssäkäynnistä tai yritystoiminnasta riippumatta voidaan perustella universaalisuusperiaatteella, jota pidetään pohjoismaisen, maassa asumiseen perustuvan sosiaaliturvan tunnuspiirteenä. Tämän periaatteen kanssa yhteen sopimaton lähtökohta on se, että sairauspäiväraha olisi ensisijaiselta luonteeltaan menetettyjä ansiotuloja korvaava etuus.

Niin ikään väite siitä, että tuloton tai vähätuloinen voisi turvata perustoimeentulonsa ensimmäisen 55 päivän odotusaikana jollakin muulla tavalla — kuten puolison tuloilla — on käsityksemme mukaan yleisen elämänkokemuksen kannalta erittäin pulmallinen ja luo perusoikeuden suojan vastaisia väliinputoajaryhmiä. Perustuslain 19 §:n 2 momentin mukaan jokaiselle taataan oikeus perustoimeentuloturvaan muun muassa sairauden aikana. Tämän pitää olla mielestämme myös sairausvakuutuslain odotusaikojen sääntelyn lähtökohta.

2.3 Vähimmäispäivärahojen tasokorotus yksinäisen henkilön täyden kansaneläkkeen tasolle ja indeksiin sitominen

Sairausvakuutuslain 11 luvun 7 §. Sairaus- ja vanhempainpäivärahan sekä erityishoitorahan vähimmäismäärä.

Ensi vaiheessa vuoden 2009 alusta (1.1. — 30.6.2009) ehdotamme sairausvakuutuslain vähimmäispäivärahojen, kuten sairaus-, äitiys-, vanhempain- ja erityishoitorahan, korottamista nykyisestä 380 eurosta kuukaudessa 582,86 euroon kuukaudessa, mikä on arvioitu yksinäisen henkilön täyden kansaneläkkeen taso 1.1. 2009 (inflaatiotarkistus 4,37 %). Sairausvakuutuksen päivärahaa maksetaan nykyisten säännösten mukaan kuukaudessa noin 25 päivältä, joten ehdottamamme uusi vähimmäispäivärahan taso kuukauden 25 maksupäivän mukaan laskettuna olisi nykyisen 15,20 euron sijasta 23,31 euroa päivässä. Vuoden alusta korotus olisi 8,11 euroa päivässä.

Toisessa vaiheessa, 1.7.2009 lukien, ehdotamme kaikkien toimeentuloturvan vähimmäisetuuksien korottamista 100 eurolla, jolloin sairausvakuutuksen sairaus-, äitiys-, vanhempainpäivärahan ja erityshoitorahan taso olisi 682,86 euroa. 1.7.2009 etuutta nostettaisiin 27,31 euroon päivässä, jolloin korotus nykyiseen päivärahaan olisi 12,10 euroa päivässä.

Ehdotuksemme lähtökohtana on se, että sairausvakuutuksen päivärahan tehtävänä on turvata jokaiselle ihmiselle perusoikeutena sairauden aikainen toimeentuloturva. Nyt käsillä olevaan sairausvakuutuslakiesitykseen sisältyvillä etuuksilla on kiinteä yhteys sosiaalisiin perusoikeuksiin.

Perustuslain 19 §:n 2 momentissa lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimentuloturvaan muun muassa sairauden aikana sekä lapsen syntymän perusteella. Tärkeimmät tätä turvaavat etuudet ovat sairausvakuutuslakiin sisältyvät päivärahaetuudet.

Sairausvakuutuslain säännökset vanhempainpäivärahasta voidaan ymmärtää paitsi keinoksi taata oikeus perustoimeentulon turvaan lapsen syntymän perusteella (PL 19 §:n 2 mom.) myös yhdeksi tavaksi tukea "perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu" (PL 19 §:n 3 mom.).

Vaikka perustuslaissa sosiaalisia riskitilanteita varten säädetyn "perustoimeentuloturvan" tasoa ei ole määritelty yksiselitteisesti tietyin euromäärin, perustuslaki vahvistaa kuitenkin tietyn vähimmäistason, jonka lainsäätäjä on velvollinen takaamaan jokaiselle perustuslain tarkoittamissa riskitilanteissa. Perusoikeusuudistuksen esitöiden mukaan perustoimeentulon turva tarkoittaa "pidemmälle menevää turvan tasoa" kuin perustuslain 19 §:n 1 momentin mukainen oikeus välttämättömään toimeentuloon (HE 309/1993 vp, s. 70/I), joka on lähinnä toimeentulotuen taso. Perusoikeuksien tulkinnassa on katsottu, että perustoimeentulon turvalla pitää voida kattaa välttämättömät elinkustannukset, joihin kuuluvat ravinto-, vaatetus-, hygienia-, vähäiset terveydenhuolto-, paikallismatka-, virkistys- ja informaatiomenot.

2.4 Vähimmäispäivärahojen sitominen kansaneläkeindeksiin

Sairausvakuutuslain 11 luvun 7 §:n uusi 2 mom.

Ehdotamme uutena säännöstä, jonka mukaan 7 §:n 1 momentissa mainitut vähimmäisetuudet ja niiden määräytymisperusteet sekä jäljempänä 12 a §:ssä säädetyt lapsikorotukset sidotaan hintatason muutoksiin siten kuin kansaeläkeindeksistä annetussa laissa (456/2001) säädetään lukuun ottamatta tämän lain 11 luvun 1 §:ssä mainittuja tulorajojen ja työtulojen määriä. Tässä momentissa säädetyt rahamäärät vastaavat kansaneläkeindeksin sitä pistelukua, jonka mukaan vuoden 2001 tammikuussa maksettavina olevien kansaneläkkeiden suuruus lasketaan.

2.5 Lapsikorotusten lisääminen sairaus- äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahoihin

Sairausvakuutuslain 11 luvun uusi 12 a §. Lapsikorotus.

Ehdotamme uutta säännöstä, jonka mukaan sairaus- ja vanhempainrahaa saavan päivärahaa nostettaisiin huollettavien lasten lukumäärän mukaan porrastetulla lapsikorotuksella. Tällä hetkellä sairaus- ja vanhempainrahoja ei koroteta huollettavien lasten aiheuttamien lisäkustannusten perusteella, kuten työttömyysturvan osalta säädetään työttömyysturvalaissa. Uuden 12 a §:n mukaan sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahan saajalle, jolla on huollettavanaan 18 vuotta nuorempi lapsi, maksetaan päiväraha korotettuna lapsikorotuksella, jonka suuruus yhdestä lapsesta on 4,21 euroa, kahdesta lapsesta yhteensä 6,18 euroa ja kolmesta tai useammasta lapsesta yhteensä 7,97 euroa.