Perustelut
Yleistä
Lakivaliokunta on käsitellyt hallituksen toimenpidekertomuksen
lakivaliokunnan ehdotuksesta hyväksyttyjen eduskunnan lausumien
osalta. Tällaisia lausumia on 13, joista 11 kuuluu oikeusministeriön,
yksi ulkoasiainministeriön ja yksi sosiaali- ja terveysministeriön
hallinnonalaan. Lakivaliokunta pitää hallituksen
selvityksiä ja kannanottoja asianmukaisina. Valiokunta esittää niistä seuraavat
huomautukset.
Poistettavat lausumat
Valiokunta katsoo, että seuraavien lausumien johdosta
suoritetut toimenpiteet ovat riittäviä tai lausumat
ovat muutoin käyneet tarpeettomiksi.
-
Saman lainkohdan samanaikaiset
muutoshankkeet
HE 101/2002 vp (s. 137)
Eduskunta edellytti 13.12.2002, että valtioneuvosto
toteuttaa nykyaikaisen järjestelmän, jonka avulla
lainvalmistelijat voivat luotettavasti selvittää samanaikaisesti
vireillä olevat samaa lainkohtaa koskevat uudistushankkeet.
Toimenpidekertomuksessa todetaan, että hallituksen
esitysten laatimisohjeiden (HELO 2004) mukaan esityksiin on otettava
jakso "Riippuvuus muista esityksistä". Jos jo eduskunnan käsiteltävänä oleviin
taikka samanaikaisesti annettaviin esityksiin sisältyy
ehdotuksia samojen lainkohtien muuttamiseksi, jaksossa on mainittava
tästä. Jaksoa varten tarvittavat tiedot ovat valmisteluvaiheessa
saatavissa valtioneuvoston hankerekisteristä (HARE) sekä jo
annettujen hallituksen esitysten osalta eduskunnan tietokannasta
sekä vuodesta 2004 myös Finlexistä. Valiokunta
katsoo, ettei lausuma enää anna aihetta
toimenpiteisiin. Valiokunta tähdentää, että järjestelmän
käytännön toimivuuden kannalta on tärkeää muun
muassa se, että valtioneuvoston hankerekisteriä pidetään
ajan tasalla.
-
Ulosottomaksujen kohtuullisuus
HE 13/2005 vp (s. 139)
Eduskunta edellytti 25.4.2006, että oikeusministeriö seuraa
saatavalle ulosotossa tulevan kertymän ja ulosottomaksujen
suhdetta ulosottotoimessa ja että tämän
suhteen pysyminen velallisen kannalta kohtuullisena turvataan tarvittaessa
muuttamalla ulosottomaksuja koskevaa sääntelyä.
Toimenpidekertomuksen mukaan oikeusministeriö seuraa
ulosottomaksujen suhdetta kertymiin valtakunnan tasolla
ja ulosottovirastoittain kertymätilastoista, joissa on
eritelty hakijalle tilitetty osuus ja ulosottomaksuna valtiolle tilitetty
osuus kertymästä. Ulosottomaksujen osuus kokonaiskertymästä on
pienentynyt aikavälillä marraskuu 2005 — marraskuu
2007 luonnollisten henkilöiden osalta 7,1 prosentista (kaikki
6,2 %) 5,6 prosenttiin (kaikki 5,4 %). Valiokunta
katsoo, ettei lausuma anna enää aihetta toimenpiteisiin.
Säilytettävät lausumat
Muut lakivaliokunnan ehdotuksesta hyväksytyt lausumat
ovat edelleen tarpeellisia. Niiltä osin valiokunta toteaa
vielä seuraavaa.
Hallitus on katsonut, että hallituksen esitystä HE
221/2005 vp käsiteltäessä hyväksytty
lausuma ei anna enää aihetta toimenpiteisiin.
Eduskunta edellytti 21.6.2006 hyväksymässään
lausumassa, että prostituoitujen käytettäviksi
järjestetään riittävästi
sellaisia tukitoimia, joilla edistetään heidän
mahdollisuuksiaan irtautua prostituutiosta ja siirtyä työelämän
piiriin.
Toimenpidekertomuksessa todetaan, että ihmiskaupan
uhrien auttamisjärjestelmä on toteutettu 1.1.2007
lukien maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden
vastaanotosta annetun lain muutoksella (1269/2006).
Palveluihin ja tukitoimiin sisältyy uhreille
annettavaa oikeudellista ja muuta neuvontaa, kriisiapua,
sosiaali- ja terveyspalveluja, tulkkipalveluja sekä muita
tukipalveluja, tilapäisen majoituksen tai pysyvämmän
asumisen järjestäminen, toimeentulotuki ja muu
tarpeellinen huolenpito sekä turvallisen koti- ja lähtömaahan
paluun tukeminen. Palvelujen tarve ja toteutus arvioidaan yksilöllisesti.
Järjestelmää koordinoivat valtion vastaanottokeskukset.
Sosiaali- ja terveyspalveluilla tarkoitetaan niitä palveluja, joita
ihmiskaupan uhri tarvitsee yksilöllisen tilanteensa perusteella,
kuten terveydenhoitajan, lääkärin tai
sosiaalityöntekijän vastaanottoa, lastensuojelua,
turvakotipalveluja, kuntoutusta ja henkistä tukea. Edellä mainitut
lakimuutokset koskevat pääasiassa henkilöitä,
joilla ei ole kotikuntaa Suomessa. Henkilöt, joilla on
kotikunta Suomessa, saavat vastaavia palveluja ja tukitoimia yleisten
säädösten mukaisesti. Kunnalle voidaan
korvata ihmiskaupan uhrille annetuista uhriasemasta johtuvista erityisistä palveluista
ja tukitoimista aiheutuvia kustannuksia.
Sosiaali- ja terveysministeriö on lisäksi
todennut muun muassa, että sosiaali- ja terveyspalvelut
perustuvat pääsääntöisesti
vapaaehtoisuuteen. Tämä tarkoittaa sitä,
että palveluiden piiriin hakeudutaan tai sinne ohjataan.
Palvelujen ulkopuolelle jäävien henkilöiden
lukumäärää on vaikea arvioida
ja tätä kohderyhmää on myös
vaikea tavoittaa. He ovat usein kielitaidottomia, muusta yhteiskunnasta
lähes täysin eristäytyneitä tai
eristettyjä. Nämä henkilöt useinkaan
eivät tiedä oikeuksistaan eivätkä olemassa olevista
palveluista. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön
määrä ei myöskään
riitä asiakkaita etsivään toimintaan.
Yhteistyötä eri toimijatahojen kanssa (viranomaiset,
kunnat ja kolmas sektori) tarvitaan tiedon levittämisessä tarjolla
olevista palveluista eri kielillä.
Lakivaliokunta pitää sinänsä hyvin
myönteisenä sitä, että ihmiskaupan
uhreille on luotu erityinen auttamisjärjestelmä.
Koska uudistus on tullut kuitenkin voimaan vasta vuoden 2007 alusta,
valiokunnan näkemyksen mukaan on liian aikaista sanoa,
onko tämä järjestelmä riittävä.
Myös sosiaali- ja terveysministeriö on todennut
puolentoista vuoden ajan olevan lyhyt lainsäädännön
vaikutusten arvioimiseen. Valiokunta viittaa vuoden 2006 toimenpidekertomuksesta
antamaansa lausuntoon (LaVL 9/2007 vp) ja
katsoo edelleen olevan myös aiheellista erikseen arvioida,
tulisiko Suomessa kotikunnan omaaville prostituoiduille järjestää joitain
erityisiä, juuri tälle ryhmälle suunnattuja
tukitoimia. Lisäksi valiokunta korostaa asianomaisten toimijoiden
yhteistyön tärkeyttä tukitoimien ja palveluiden
kehittämisessä ja niitä koskevan tiedon levittämisessä.
Valiokunta katsoo, että lausuma on vielä tässä vaiheessa
tarpeen säilyttää.
Hallitus on katsonut, että hallituksen esitystä HE
57/2000 vp käsiteltäessä hyväksytty
lausuma ei anna enää aihetta toimenpiteisiin.
Eduskunta edellytti 15.9.2000, että selvitetään,
voidaanko Helsingissä ja muualla maassa sijaitsevien
tuomioistuinten välisiä juttujakaumia tasapainottaa
siten, että eri syistä yhteen tuomioistuimeen
sijoitettuja asiaryhmiä siirretään käsiteltäväksi
muualla kuin Helsingissä sijaitseviin tuomioistuimiin.
Toimenpidekertomuksessa on selostettu lausuman johdosta suoritettuja
toimenpiteitä. Ottaen huomioon muun muassa sen,
että käräjäoikeusuudistus
on parhaillaan toimeenpanovaiheessa, valiokunta katsoo,
että lausuma on tarpeen vielä tässä vaiheessa
säilyttää.