LAKIVALIOKUNNAN LAUSUNTO 13/2009 vp

LaVL 13/2009 vp - U 43/2009 vp

Tarkistettu versio 2.0

Valtioneuvoston kirjelmä ehdotuksesta neuvoston puitepäätökseksi ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta, uhrien suojelusta ja puitepäätöksen 2002/629/YOS kumoamisesta

Suurelle valiokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunnan puhemies on 29 päivänä toukokuuta 2009 lähettänyt valtioneuvoston kirjelmän ehdotuksesta neuvoston puitepäätökseksi ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta, uhrien suojelusta ja puitepäätöksen 2002/629/YOS kumoamisesta (U 43/2009 vp) käsiteltäväksi suureen valiokuntaan ja samalla määrännyt, että lakivaliokunnan on annettava asiasta lausuntonsa suurelle valiokunnalle.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

lainsäädäntöneuvos Janne Kanerva, oikeusministeriö

lainsäädäntösihteeri Satu Sistonen, ulkoasiainministeriö

hallitusneuvos Eero Koskenniemi, sisäasiainministeriö

valtionsyyttäjä Anu Mantila, Valtakunnansyyttäjänvirasto

rikostarkastaja Kimmo Markkula, keskusrikospoliisi

Lisäksi kirjallisen lausunnon on antanut

  • vähemmistövaltuutettu.

VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ

Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi

Euroopan yhteisöjen komissio on 25.3.2009 tehnyt ehdotuksen (KOM(2009) 136 lopullinen) neuvoston puitepäätökseksi ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta, uhrien suojelusta ja puitepäätöksen 2002/629/YOS kumoamisesta. Teknisesti komission ehdotuksessa on kysymys entisen ihmiskauppaa koskevan puitepäätöksen kumoamisesta ja uuden säätämisestä. Uusi ehdotettu puitepäätös on aikaisempaa laajempi. Ehdotuksen artiklakohtainen sisältö ilmenee valtioneuvoston kirjelmästä.

Puitepäätökseen ollaan lisäämässä eräitä sellaisia elementtejä, joita on Euroopan neuvoston aihepiiriä koskevassa yleissopimuksessa. Euroopan neuvoston yleissopimus ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta (CETS 197) avattiin allekirjoituksille 16.5.2005, ja Suomi on allekirjoittanut sen 29.8.2006. Parhaillaan toimii ulkoasiainministeriön asettama työryhmä, joka valmistelee ihmiskauppaa koskevan yleissopimuksen kansallista voimaan saattamista.

Valtioneuvoston kanta

Ehdotusta voidaan pitää tarpeellisena ja kannatettavana huolimatta vastaavasta Euroopan neuvoston yleissopimuksesta, koska vain harvat EU:n jäsenvaltiot ovat liittyneet sopimukseen. Ehdotuksen tulisi kuitenkin asiallisesti vastata mahdollisimman pitkälle mainittua sopimusta. Yleissopimuksen valmistelun yhteydessä aihealueen sääntelytarpeet ja -mahdollisuudet on monipuolisesti ja kattavasti arvioitu sopimuksia valmistelleessa asiantuntijatyöryhmässä. Puitepäätöksen ja yleissopimuksen yhdenmukaisuudella voidaan välttää eri instrumenttien välillä olevia tulkintaongelmia ja edistää jäsenvaltioiden liittymistä yleissopimukseen.

Kriminalisointien ja niihin liittyvien yksilön oikeuksiin puuttuvien toimenpiteiden (esimerkiksi pakkokeinojen käyttö) yhteydessä on varmistettava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Samoin teon rangaistusarvon ja rangaistusasteikkojen on oltava suhteellisuusperiaatteen mukaisesti oikeassa suhteessa tavoitteeseen ja rikoksen vakavuuteen. Kiinnijäämisriskin lisääminen esimerkiksi kansainvälistä viranomaisyhteistyötä tehostamalla toimii rikosten ennaltaehkäisyssä paremmin kuin rangaistusasteikkojen koventaminen. On tärkeää, että EU:n rikosoikeudessa otetaan riittävästi huomioon yksittäisen jäsenvaltion rangaistusasteikkokäytäntö eikä vaaranneta jäsenvaltion rikosoikeuden johdonmukaisuutta. Lainsäädännön selkeyden ja johdonmukaisuuden ylläpitämiseksi yksityiskohtaisia vain yhtä rikoslajia koskevia menettelysäännöksiä ei tulisi tehdä tiettyjä rikoksia varten, jos yleisillä säännöksillä tullaan toimeen. Kansallista joustovaraa on sallittava, koska rikosasioiden käsittelyjärjestelmät vaihtelevat huomattavasti eri maissa. Tämä koskee rikosprosessia sekä uhrien auttamista ja suojelua.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Ihmiskaupassa on kyse erilaisista hyväksikäytön muodoista, kuten seksuaalisesta riistosta ja pakkotyöstä, ja siihen liittyy usein järjestäytynyttä rikollisuutta. Ihmiskauppa onkin vakava rikos, jolla loukataan räikeästi ihmisoikeuksia. EU:ssa ihmiskauppa on pääasiassa kolmansista maista lähtöisin oleva ilmiö, mutta varsinkin viimeisimmän laajentumisen jälkeen ihmiskauppaa on alkanut esiintyä myös EU:n sisällä. Lakivaliokunta pitää tärkeinä ehdotuksen tavoitteita torjua tehokkaammin ihmiskaupparikoksia ja suojella paremmin ihmiskaupan uhreja.

Saadun selvityksen perusteella Suomen lainsäädäntö suurelta osin vastaa ehdotuksen velvoitteita. Eräitä ehdotuksen kohtia on kuitenkin jatkoneuvotteluissa tarpeen tarkastella huolellisesti.

Ensinnäkin ehdotuksessa hyväksikäytöksi katsotaan muun muassa kerjäämiseen liittyvä toiminta. Valiokunta toteaa, että kerjäämiseen liittyvä toiminta voi tulla jo nykyisin rangaistavaksi ihmiskauppana esimerkiksi jonakin pakkotyön muotona. Tämän vuoksi jatkoneuvotteluissa on syytä selvittää, onko kyseinen kerjäämiseen liittyvää toimintaa koskeva lisäys ylipäätään tarpeen.

Erityisesti valiokunta kiinnittää huomiota seuraamuksiin. Ehdotuksen mukaan rangaistuksen on oltava vähintään kuusi vuotta vankeutta, joissakin tapauksissa kuitenkin kymmenen tai kaksitoista vuotta vankeutta. Kun rikoksen on tehnyt virkamies virkatehtäviä hoitaessaan, vankeusrangaistuksen enimmäiskeston on oltava vähintään kymmenen vuotta. Ehdotuksessa ei tehdä eroa sen suhteen, jääkö teko yritykseen vai onko kyseessä avunanto. Suomen osalta ehdotus merkitsisi tältä osin velvoitetta muuttaa ihmiskauppaa koskevia kriminalisointeja ja niistä säädettyjä enimmäisrangaistuksia.

Ankaria rangaistussäännöksiä voidaan perustella ihmiskaupparikosten vakavuudella. Lakivaliokunta kuitenkin toteaa, että ehdotuksessa tarkoitetut rikokset ovat vakavuudeltaan hyvinkin eritasoisia. Rikosten enimmäisrangaistuksissa tulisikin ottaa paremmin huomioon suhteellisuusperiaatteen vaatimukset. Niissä tulisi niin ikään ottaa huomioon jäsenvaltioiden rangaistusasteikkokäytännöt niin, ettei vaaranneta jäsenvaltion rikosoikeuden johdonmukaisuutta. Lopuksi valiokunta kiinnittää huomiota vuodelta 2002 oleviin neuvoston päätelmiin, joiden mukaan lähtökohtana on, ettei yli 10 vuoden enimmäisrangaistusvaatimusta tulisi asettaa. Komission ehdotus ei vaikuta olevan linjassa kyseisten päätelmien kanssa.

Ehdotuksessa kiinnitetään huomiota uhrien suojeluun. Tämä on tärkeää, koska uhrien kertomukset ovat usein keskeisessä asemassa ihmiskaupparikosten selvittämisessä. Ehdotuksessa säännellään muun muassa erityisen haavoittuvan uhrin henkilöllisyyden salassapidosta. Ottaen huomioon, että ihmiskaupparikoksiin syyllistyneet yleensä joka tapauksessa tietävät toimintansa kohteena olevien uhrien henkilöllisyyden, uhrien suojelemiseksi tulisi valiokunnan mielestä voida käyttää muitakin keinoja kuin uhrin henkilöllisyyden salassapitoa. Ehdotuksessa tulisikin olla kansallista joustovaraa, sillä samaan tavoitteeseen voidaan päästä esimerkiksi uhrin yhteystietojen salaamisella ja erilaisilla todistajansuojelutoimenpiteillä.

Ehdotuksessa velvoitetaan jäsenvaltiot harkitsemaan ihmiskaupan uhrien tarjoamien palveluiden käytön kriminalisoimista. Lakivaliokunta pitää hyvänä, ettei ehdotuksessa velvoiteta kyseiseen kriminalisointiin. Voidaan kuitenkin ottaa huomioon, että Suomessa on jo kriminalisoitu seksuaalipalvelujen ostaminen ihmiskaupan uhrilta. Kyseisen kriminalisoinnin käytännön soveltamisesta esitetään syksyllä selvitys lakivaliokunnalle. Tämän selvityksen tulokset on hyvä ottaa huomioon, kun arvioidaan tarvetta kriminalisoida muiden palvelujen käyttöä.

Suomi on allekirjoittanut Euroopan neuvoston aihepiiriä koskevan yleissopimuksen, ja sopimuksen kansallinen voimaan saattaminen on parhaillaan vireillä. Yleissopimus ei poista tarvetta EU:n jäsenvaltioita velvoittavalle puitepäätökselle, koska vain harvat jäsenvaltiot ovat liittyneet sopimukseen. Jäsenvaltioiden liittymistä yleissopimukseen on tärkeää edistää. Lakivaliokunta pitääkin tärkeänä, että ehdotuksen jatkoneuvotteluissa varmistaudutaan siitä, ettei tuleva puitepäätös ole ristiriidassa yleissopimuksen kanssa.

Lausunto

Lausuntonaan lakivaliokunta ilmoittaa,

että se yhtyy asiassa edellä esitetyin huomioin valtioneuvoston kantaan.

Helsingissä 11 päivänä kesäkuuta 2009

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

  • pj. Heidi Hautala /vihr
  • vpj. Anna-Maja Henriksson /r
  • jäs. Esko Ahonen /kesk
  • Paavo Arhinmäki /vas
  • Timo Heinonen /kok
  • Oiva Kaltiokumpu /kesk
  • Sampsa Kataja /kok
  • Krista Kiuru /sd
  • Jari Larikka /kok
  • Sanna Lauslahti /kok
  • Outi Mäkelä /kok
  • Johanna Ojala-Niemelä /sd
  • Markku Pakkanen /kesk
  • Pirkko Ruohonen-Lerner /ps
  • Tero Rönni /sd

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Marja Tuokila

​​​​