Perustelut
Esityksessä on kyse uudesta sotilaskurinpitoa ja rikostorjuntaa
puolustusvoimissa koskevasta laista, joka korvaisi voimassa olevan
sotilaskurinpitolain (331/1983)
ja poliisin tehtävien suorittamisesta puolustusvoimissa
annetun lain (1251/1995). Lakivaliokunta
keskittyy lausunnossaan toimialansa mukaisesti erityisesti sotilaskurinpitomenettelyyn
ja rikosten selvittämiseen.
Sotilaskurinpitomenettely ja rikosten selvittäminen
Yleistä
Sotilaskurinpitomenettelyssä selvitetään
ja ratkaistaan puolustusvoimien sisäisten järjestysmääräysten
rikkomisia ja sotilasrikoksia sekä pannaan täytäntöön
kurinpitoseuraamuksia. Sotilaskurinpidolla pyritään
turvaamaan puolustusvoimien sisäisen järjestyksen
ja kurin ylläpitämistä sekä palvelusturvallisuutta.
Voimassa olevan sotilaskurinpitolain säännökset
ovat pääasiassa toimineet hyvin, minkä vuoksi
menettelyn keskeisiin perusratkaisuihin ei esitetä muutoksia.
Sääntelyn uudistaminen on kuitenkin tarpeen säännösten
ajanmukaistamiseksi sekä perustuslain asettamien vaatimusten ja
vuoden 2014 alussa voimaan tulevan esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön
kokonaisuudistuksen huomioon ottamiseksi. Keskeisimpiä muutoksia
ovat muun muassa rikosten selvittämistä hoitavien
toimivaltuuksien täsmällisempi sääntely,
muutoksenhakuoikeuden laajentaminen ja kurinpitorangaistuksen
välittömään täytäntöönpanoon
siirtyminen nykyistä laaja-alaisemmin.
Sotilaskurinpitomenettelyn ja sotilasoikeudenkäynnin
välinen suhde
Sotilaskurinpitomenettelyssä voidaan tutkia teko, jos
on syytä epäillä sotilaskurinpitomenettelyn
alaisen henkilön syyllistyneen sotilasoikeudenkäyntilain
(326/1983) 2 §:ssä tarkoitettuun
rikokseen (1. lakiehdotuksen 1 §:n 3 mom.).
Kurinpitorangaistus saadaan määrätä, jos
rikoksesta epäilty on tunnustanut teon tai jos hänen
syyllisyyttään voidaan muuten pitää selvänä (1.
lakiehdotuksen 46 §:n 1 mom.), eikä esillä ole
ehdotetussa laissa nimenomaisesti mainittua perustetta, jonka nojalla
asiaa ei kuitenkaan saa käsitellä kurinpitomenettelyssä (46 §:n
2 mom.).
Hallituksen esityksen perustelujen mukaan kurinpitomenettelyä voidaan
käyttää vähäisissä ja
selvissä asioissa ja vakavammat tapaukset siirretään
yleisiin tuomioistuimiin sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltäviksi.
Perustuslakivaliokunta on esityksestä antamassaan
lausunnossa (PeVL 27/2013 vp) kiinnittänyt
kuitenkin huomiota siihen, että kurinpitomenettelyssä käsiteltävän
rikoksen vähäisyys ei ilmene ehdotetusta
laista. Perustuslakivaliokunta toteaa, että sotilasoikeudenkäyntiasioita
ovat paitsi rikoslain 45 luvussa säädetyt varsinaiset
sotilasrikokset myös useat muut rikoslaissa säädetyt
rikokset, kuten henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset, joita
ei voida pitää vähäisinä.
Perustuslakivaliokunta katsoo, että ehdotettu sääntely jättää kurinpitomenettelyn
ja sotilasoikeudenkäynnin välisen suhteen varsin
epäselväksi, minkä vuoksi sääntelyä olisi
asianmukaisinta täsmentää määrittelemällä tarkoin
kurinpitomenettelyn alaan tosiasiallisesti kuuluvat rikokset.
Lakivaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan näkemykseen
ja katsoo, että sotilaskurinpitomenettelyn ja
sotilasoikeudenkäynnin välistä suhdetta
voidaan selventää täsmentämällä, että kurinpitomenettely
koskee rikoksia, joista yleisen rangaistuskäytännön
mukaan ei olisi odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa.
Tällainen täsmennys on perusteltua lisätä 1. lakiehdotuksen
46 §:ään uudeksi 1 momentiksi.
Tällöin ehdotetun pykälän 1
ja 2 momenttien numerointi muuttuu yhtä suuremmaksi. Edellä esitetyn
perusteella lakivaliokunta esittää hallintovaliokunnalle,
että 1. lakiehdotuksen 46 § muutetaan kuulumaan
seuraavasti:
"Kurinpitomenettelyssä voidaan käsitellä rikos,
josta tuomioistuimessa yleisen rangaistuskäytännön
mukaan ei olisi odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa.
(Uusi 1 mom.)"
(2 ja 3 mom. kuten HE:n 1 ja 2 mom.)
Kurinpitoesimies
Esitutkinnan toimittamisesta päättää ja
siitä huolehtii kurinpitoesimies, jonka alaisessa joukossa tai
hallintoyksikössä rikos on tehty tai rikoksesta
epäilty palvelee (1. lakiehdotuksen 27 ja 28 §).
Osa valiokunnan kuulemista asiantuntijoista on arvostellut sitä,
että esitutkinnasta päättää ja huolehtii
rikoksesta epäillyn sotilaan suoranainen esimies. Vaihtoehtona
on esitetty riippumattoman tutkintaelimen perustamista puolustusvoimien
sisälle tai asioiden siirtämistä poliisin
tutkittaviksi nykyistä alhaisemmalla kynnyksellä.
Lakivaliokunnan mielestä ehdotettua ratkaisua puoltaa
sotilaskurinpidon tarkoitus ja kurinpitomenettelyn luonne ottaen
samalla huomioon, että esityksessä on
useilla eri tavoilla pyritty varmistamaan esitutkinnan
asianmukaisuus ja puolueettomuus sekä sotilaan oikeusturva.
Tällaisia keinoja ovat muun muassa se, että esitutkinta
voi käynnistyä myös ylemmän
kurinpitoesimiehen, eduskunnan oikeusasiamiehen ja syyttäjän
päätöksellä, ja se, että esitutkinnan
voi suorittaa ylempi kurinpitoesimies tai pääesikunta
(28 ja 35 §). Lisäksi säädetään
nykyistä velvoittavammin, että tutkinta
on siirrettävä poliisille, jos tutkinnan
puolueettomuus, rikoksen vakavuus tai asian laatu muutoin sitä edellyttää (28
ja 39 §), ja poliisille ehdotetaan myös aiempaa
laajempaa mahdollisuutta ottaa oma-aloitteisesti asia tutkittavakseen
(39 §). Niin ikään lain tasolla
säädetään kurinpitoesimiehenä toimimisen
rajoituksista (11 §). Lisäksi kurinpitoesimiehet
tukeutuvat käytännössä etenkin
vakavien rikosten esitutkinnan käynnistämispäätöksissä oikeudellista
asiantuntemusta omaaviin sotilaslakimiehiin.
Edellä esitetyn perusteella valiokunnalla ei siten
ole huomautettavaa esitetystä ratkaisusta. Lisäksi
valiokunta toteaa, että riippumattoman tutkintaelimen perustaminen
tai asioiden siirtäminen vielä esitettyä laajemmin
poliisille edellyttäisi puolustusvoimien organisaation
ja kurinpitojärjestelmän laajaa uudistamista,
minkä toteuttaminen nyt käsiteltävänä olevan
hallituksen esityksen eduskuntakäsittelyn yhteydessä ei ole
mahdollista eikä perusteltua.
Pidättäminen
Sotilasoikeudenkäyntilain 2 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta
tavattu tai todennäköisin syin epäilty saadaan
esityksen mukaan ottaa kiinni ja pidättää,
jos kurin, järjestyksen tai turvallisuuden säilyttäminen
taikka palauttaminen sitä vaatii (1. lakiehdotuksen
15 §). Perustuslakivaliokunta on esityksestä antamassaan
lausunnossa kiinnittänyt huomiota siihen, että ehdotettu säännös
menee olennaisesti pidemmälle kuin voimassa olevan pakkokeinolain
(450/1987) ja vuoden 2014 alussa voimaan
tulevan pakkokeinolain (806/2011) pidättämistä koskevat
säännökset. Perustuslakivaliokunnan mielestä pidättäminen
ei ole oikeasuhtainen pakkokeino sellaisen rikoksen perusteella,
josta voidaan tuomita ainoastaan sakkoa tai kurinpitorangaistus
taikka josta ei yleisen rangaistuskäytännön
mukaan seuraa sakkoa tai kurinpitorangaistusta ankarampaa rangaistusta.
Ehdotettu säännös ei perustuslakivaliokunnan
mukaan myöskään täytä Euroopan
ihmisoikeussopimuksen vaatimuksia. Perustuslakivaliokunnan mukaan
pykälästä on syytä poistaa mahdollisuus
pidättämiseen, jolloin pidättäminen
jäisi pakkokeinolain varaan. Vaihtoehtoisesti sotilaskurinpitoon
liittyvän pidättämisen edellytykset
ja tarkoitus on muutettava oikeasuhtaisuusperiaatteen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen
määräyksen mukaiseksi kytkemällä pakkokeinon
käyttö rikoksen vakavuuteen ja erityisiin palvelusolosuhteisiin sekä rikosprosessuaaliseen
tarkoitukseen. Tämä on edellytyksenä lakiehdotuksen
käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten lakivaliokunta esittää hallintovaliokunnalle,
että 1. lakiehdotuksen 15 §:stä poistetaan
mahdollisuus pidättämiseen.
Edellä esitetty merkitsee sitä, että pidättäminen on
puolustusvoimissa toimitettavan esitutkinnan yhteydessä mahdollista
pakkokeinolaissa säädetyin edellytyksin.
Esitutkintaa hoitavat pääesikunnan virkamiehet
Perustuslakivaliokunta huomauttaa, että 1. lakiehdotuksen
36 §:n 2 momentissa mainitaan asetus nimeltä,
mikä ei ole säädösten hierarkkisten
suhteiden takia asianmukaista. Lakivaliokunta esittää,
että viittaus asetukseen poistetaan. Lakivaliokunnan saaman
selvityksen mukaan toimivaltuudet liittyvät puolustusvoimien virkamiesten
tehtäviin, ei virkoihin. Tämän vuoksi
momentissa on selvyyden vuoksi syytä viitata myös
"tehtävään määräämiseen".
Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta esittää,
että 1. lakiehdotuksen 36 §:n
2 momentti muutetaan seuraavasti:
"Edellä 1 momentissa tarkoitettujen virkamiesten
viroista,
tehtävään määräämisestä,
virkoihin
nimittämisestä
sekä
virkojen
ja
tehtävien
kelpoisuusvaatimuksista
säädetään puolustusvoimista
annetussa laissa
(poist.)".
Vastaava muutos on tarpeen tehdä myös 1. lakiehdotuksen
87 §:n 2 momenttiin.
Edellä esitettyyn muutokseen liittyen on tarpeen tarkistaa
myös puolustusvoimista annettua lakia (551/2007)
hallituksen esitykseen sisältyvää puolustusvoimista
annetun lain muuttamista koskevaa 8. lakiehdotusta laajemmin. Lakivaliokunta
esittää siten hallintovaliokunnalle,
että puolustusvoimista annetun lain 37 §:n
otsikko muutetaan seuraavasti:
"Puolustusvoimien virkojen
ja tehtävien
kelpoisuusvaatimukset".
Lisäksi on tarpeen muuttaa:
saman lain 37 §:n 3 momentti kuulumaan seuraavasti:
"Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä puolustusvoimien
virkojen
ja tehtävien
erityisistä kelpoisuusvaatimuksista,
kuten koulutuksesta, kokemuksesta sekä esimiestehtävässä edellytettävästä johtamistaidosta".
Toimivaltuudet esitutkinnassa ja salaisten pakkokeinojen käytöstä ilmoittaminen
poliisille
Esityksessä säädetään
nykyistä tarkemmin esitutkinnassa käytettävistä toimivaltuuksista (1. lakiehdotuksen
37 §). Lisäksi sovelletaan pakkokeinolain
yleisiä säännöksiä salaisten
pakkokeinojen käytön edellytyksistä ja
toimivallasta päättää kyseisten
keinojen käytöstä.
Puolustusvoimien käytössä olisivat
uuden pakkokeinolain mukaisista salaisista pakkokeinoista vain tietyt,
erikseen säädetyt keinot. Tarkoitus
on, että jos pakkokeinolakiin lisätään uusia
salaisia pakkokeinoja, puolustusvoimille ei automaattisesti tule
kyseisiä toimivaltuuksia, vaan niiden tarve arvioidaan
erikseen. Esityksessä ehdotetuista pakkokeinoista kokonaan
uusia puolustusvoimille ovat tukiasematietojen hankkiminen (37 §:n
1 kohta) sekä teleosoitteen tai telepäätelaitteen
yksilöintitietojen hankkiminen (37 §:n
6 kohta). Päätöksen tukiasematietojen
hankkimisesta tekee tuomioistuin (pakkokeinolain 10 luvun 11 §),
kun taas teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen
hankkimisesta päättää pidättämiseen
oikeutettu virkamies (pakkokeinolain 10 luvun 25 §).
Lakivaliokunnalla ei ole huomauttamista ehdotettuihin toimivaltuuksiin,
mutta valiokunta esittää hallintovaliokunnalle
sen selkeyttämistä, että asuntokuuntelu
ei kuulu puolustusvoimien käytettävissä olevaan
pakkokeinovalikoimaan. Tämä voidaan toteuttaa
siten,
että 1. lakiehdotuksen 37 §:n
3 kohta muutetaan kuulumaan seuraavasti:
"tekninen kuuntelu,
lukuun ottamatta asuntokuuntelua;"
Uusi poliisilaki (872/2011) ei tunne
pakkokeinolakia vastaavasti asuntokuuntelun käsitettä. Sen
sijaan poliisilain 5 luvun 17 §:n 2 momentissa
säädetään, että teknistä kuuntelua
ei saa kohdistaa vakituiseen asumiseen käytettävään tilaan.
Koska teknisen kuuntelun kohdentuminen vakituiseen asumiseen
käytettävään tilaan on näin
rajattu poliisilta ja puolustusvoimilta jo edellä mainitun
säännöksen perusteella, edellä esitettyä vastaavaa
muutosta ei ole tarpeen tehdä rikosten ennalta estämistä ja
paljastamista koskevaan 1. lakiehdotuksen 89 §:n
4 kohtaan.
Pääesikunnan esitutkintaa hoitaville virkamiehille
ehdotetaan säädettäväksi velvollisuus ilmoittaa
salaisten pakkokeinojen käytöstä poliisille
(1. lakiehdotuksen 40 §). Pykälän
perustelujen mukaan tarkoituksena on, että ilmoitus tehtäisiin
aina, kun se on mahdollista etukäteen ennen salaisen pakkokeinon
käynnistämistä, jotta poliisi voi tarkistaa,
kohdistuuko henkilöön poliisin tai muiden viranomaisten
taholta tiedonhankintaa. Tilanteen niin edellyttäessä ilmoitus voidaan
tehdä tehtävän alettua, jos ilmoittaminen
viivästyttäisi tehtävän aloittamista
toiminnan tarkoituksen vaarantavalla tavalla.
Lakivaliokunta pitää tärkeänä,
että salaisen pakkokeinon käyttämisestä ilmoitetaan
poliisille ilman aiheetonta viivästystä.
Tämän on selvyyssyistä perusteltua
ilmetä säännöksestä nimenomaisesti,
minkä vuoksi lakivaliokunta esittää hallintovaliokunnalle,
että 1. lakiehdotuksen 40 §:ää tarkennetaan
seuraavasti:
"Pääesikunnan esitutkintaa hoitavien
virkamiesten on
ilmoitettava 35 §:ssä tarkoitetusta
rikoksesta, käynnistämästään toimenpiteestä rikoksen
selvittämiseksi sekä ilman aiheetonta viivästystä 37 §:ssä mainittujen
salaisten pakkokeinojen käyttämisestä rikoksen
selvittämiseksi poliisille. Ilmoitusvelvollisuuden piiriin
kuuluvista rikoksista ja ilmoitusmenettelystä sovitaan
pääesikunnan esitutkintaa hoitavien virkamiesten
ja poliisin välisessä yhteistoiminnassa. Tiedot saa
luovuttaa teknisen käyttöyhteyden avulla tai muuten
sähköisesti".
Kurinpitoasian ratkaiseminen ja muutoksenhaku
Jatkossa kaikki seuraamukset ovat kurinpitorangaistuksia, sillä nykyisestä erottelusta
kurinpito-ojennuksiin ja kurinpitorangaistuksiin luovutaan. Tämän
seurauksena muutoksenhakuoikeus tuomioistuimeen laajenee kaikkiin
seuraamuksiin. Muutos on asevelvollisen oikeusturvan kannalta myönteinen.
Joukkoyksikön komentajan, perusyksikön päällikön
tai perusyksikön vääpelin kurinpitopäätökseen
haetaan ensin muutosta (ratkaisupyyntö) joukko-osaston
komentajalta (1. lakiehdotuksen 55 §:n 1 momentti).
Joukko-osaston komentajan tai häntä ylemmän
kurinpitoesimiehen kurinpitopäätökseen
sekä joukko-osaston komentajan ratkaisupyynnön
perusteella antamaan päätökseen haetaan
vuorostaan muutosta valittamalla (kurinpitovalitus) (1. lakiehdotuksen
55 §:n 2 momentti). Muutoksenhaku ohjautuu sotilasoikeudenkäyntilain
5 ja 6 §:n nojalla yleisiin tuomioistuimiin.
Lakivaliokunta puoltaa muutoksenhaun muuttamista kaksiportaiseksi
ehdotetulla tavalla. Sotilaskurinpidon tarkoitus ja kurinpitoasioiden
luonne huomioon ottaen on tärkeää, että kurinpitoasiat
pyritään ensisijaisesti ratkaisemaan puolustusvoimien
sisällä. Tämä puoltaa ehdotetun
ratkaisupyyntömenettelyn käyttöönottoa.
Toisaalta on tärkeää huolehtia siitä,
että kurinpitorangaistukseen määrätyllä on
mahdollisuus saattaa päätös tuomioistuimen
arvioitavaksi. Muutoksenhakuoikeuden laajentuessa tuomioistuimiin
tulevien asioiden määrä voi jossain määrin
lisääntyä. On kuitenkin oletettavissa,
ettei kyse ole merkittävästä lisääntymisestä, koska
valtaosa asioista kuuluu ratkaisupyyntömenettelyn piiriin,
minkä voidaan arvioida osaltaan vähentävän
tuomioistuimiin tulevien asioiden määrää.
Ratkaisupyyntömenettely vastaa pitkälti hallinnollisessa
prosessissa käytettyä oikaisupyyntöä,
mutta poikkeavan käsitteen käyttäminen
on tässä yhteydessä perusteltua, koska
sotilaskurinpitomenettelyä on perinteisesti pidetty eräänlaisena
nopeutettuna rikosprosessina eikä hallinnollisena prosessina.
Toisaalta kurinpitoasian käsittelyä tuomioistuimessa
ei voida suoraan verrata myöskään tavanomaiseen
rikosprosessiin tai muutoksenhakuun hovioikeudessa, koska kyseessä on
eräänlainen omalajinen muutoksenhakumenettely
yleisessä tuomioistuimessa.
Prosessin omalajisuuden vuoksi ehdotetut muutoksenhakumenettelyä koskevat
säännökset osin poikkeavat yleisistä säännöksistä.
Esimerkiksi 1. lakiehdotuksen 60 §:n 6 kohdan
mukaan valituskirjelmässä on mainittava mahdollinen pyyntö asian
käsittelemisestä kirjallisessa menettelyssä.
Pääsääntö on siten
asian suullinen käsittely, mikä on päinvastoin
kuin oikeudenkäymiskaaren mukaisissa valitusasioissa (OK 25:15).
Lähtökohtaa kurinpitoasian käsittelyn
suullisuudesta voidaan kuitenkin pitää valittajan
oikeusturvan kannalta perusteltuna, koska kyse on asian käsittelystä ensimmäistä kertaa
tuomioistuimessa. Oikeudenkäymiskaaren mukaisissa valitusasioissa
sen sijaan on kyse muutoksenhausta hovioikeuteen käräjäoikeuden päätöksestä,
joka on lähtökohtaisesti syntynyt suullisen käsittelyn
pohjalta.
Myös 1. lakiehdotuksen 65 § poikkeaa
oikeudenkäymiskaaren säännöksistä (24
luvun 2 §) samoin kuin oikeudenkäynnistä rikosasiassa annetusta
laista (11 luvun 2 §). Ehdotetun säännöksen
mukaan kurinpitoasia ratkaistaan pääkäsittelyssä esitetyn
aineiston ja kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston
perusteella, kun taas yleisten säännösten
mukaan tuomiossa saadaan ottaa huomioon vain se oikeudenkäyntiaineisto, joka
on esitetty pääkäsittelyssä.
Valiokunnalla ei ole huomauttamista siihen, että ehdotetussa ratkaisussa
yhdistetään sekä suullista pääkäsittelyä että kirjallista
menettelyä ottaen huomioon, että kyse
on omalajisesta prosessista. Ratkaisua tehtäessä voidaan
siten ottaa huomioon esitutkinta-aineisto, kurinpitopäätös,
esimiehen lausunto, valittajan esittämä kirjallinen materiaali
sekä pääasiassa esitetty, mikä mahdollistaa
sen, että kurinpitoasia voidaan muutoksenhaun yhteydessä arvioida
kokonaisuutena paitsi oikeuskysymyksen myös näytön
osalta.
Jatkossakin kurinpitovalitus tulee ottaa käsiteltäväksi
sotilasoikeudenkäyntilain 16 §:n 2 momentissa
säädetyssä seitsemän päivän
määräajassa. Tämä on
kurinpitoasian viivytyksettömän käsittelyn
ja valittajan oikeusturvan kannalta perusteltua. Ottaen toisaalta
huomioon, että muutoksenhakuoikeus laajenee, valiokunta pitää tärkeänä,
että tuomioistuimiin saapuvia asiamääriä sekä kurinpitovalituksen
käsittelyyn ottamiselle säädettyä määräaikaa
seurataan.
Kurinpitorangaistuksen välitön täytäntöönpano
Kurinpitomenettelyssä määrätyt
kurinpitorangaistukset ovat varoitusta ja kurinpitosakkoa lukuun
ottamatta pantava täytäntöön
muutoksenhausta huolimatta (1. lakiehdotuksen 70 §). Joukko-osaston
komentaja voi kuitenkin ratkaisupyynnön ja tuomioistuin
kurinpitovalituksen johdosta erityisestä syystä määrätä,
ettei päätöstä panna
toistaiseksi täytäntöön tai
täytäntöönpanoa ei jatketa (1.
lakiehdotuksen 56 §).
Esityksen perusteluista ilmenee, että lainvoimaa vailla
olevien kurinpitorangaistusten täytäntöönpanoa
pidetään kurinpitomenettelyn toimivuuden kannalta
välttämättömänä (s. 28/II)
ja väliaikaismääräys on tarkoitettu
käytettäväksi vain poikkeuksellisesti
(s. 66/II). Uutena esitetään,
että rangaistulle on maksettava rahamääräinen
hyvitys siltä osin kuin kurinpitomenettelyssä määrätty
kurinpitorangaistus on pantu täytäntöön
ja kurinpitopäätös on myöhemmin lopullisesti
kumottu tai poistettu taikka kurinpitorangaistusta on
lievennetty (68 §).
Perustuslakivaliokunta on katsonut, että lainvoimaa
vailla olevan kurinpitorangaistuksen täytäntöönpanoa
koskevat säännökset eivät ole hyvin
sopusoinnussa perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa,
mutta ongelmallisuutta vähentää sotilaskurinpidon
tarkoitus, kurinpitomenettelyssä määrättävien
rangaistusten luonne, mahdollisuus keskeyttää tai
lykätä täytäntöönpanoa
väliaikaismääräyksellä sekä rangaistulle
maksettava hyvitys. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin esittänyt
harkittavaksi säännösehdotusten
muuttamista siten, että lainvoimaa vailla olevan kurinpitorangaistuksen
täytäntöönpano edellyttää rangaistun suostumusta
tai että väliaikaismääräyksen
edellytyksiä lievennetään esimerkiksi
poistamalla vaatimus "erityisestä syystä".
Lakivaliokunta ei kannata rangaistun suostumuksen
asettamista välittömän täytäntöönpanon
edellytykseksi, sillä tämä voi tarpeettomasti
vaikeuttaa ja lykätä täytäntöönpanoa. Valiokunta
kuitenkin puoltaa täytäntöönpanon keskeyttämisen
edellytysten lieventämistä ja siten
esittää hallintovaliokunnalle:
että 1. lakiehdotuksen 56 §:stä poistetaan vaatimus
"erityisestä syystä".
Lyhyiden poistumiskieltojen täytäntöönpano
Esityksessä ehdotetaan, että enintään
kolmen vuorokauden poistumiskieltoa ei saa panna täytäntöön
poistumiskieltoon määrätyn viikko-ohjelman
mukaisen viikonloppuvapaan, juhlapyhän tai vastaavan vapaan
aikana (1. lakiehdotuksen 74 §:n 1 mom.).
Ehdotuksella ei ole vaikutusta neljän vuorokauden ja sitä pitempien poistumiskieltojen
täytäntöönpanoon. Lisäksi enintään
kolmen vuorokauden poistumiskiellon voisi panna täytäntöön
sellaisena viikonloppuna, juhlapyhänä tai
vastaavana aikana, jona rangaistu on muutenkin palveluksessa.
Ehdotettu enintään kolmen vuorokauden poistumiskieltoja
koskeva täytäntöönpanon rajoitus
on uusi nykytilaan verrattuna. Muutosehdotusta perustellaan sillä,
että varusmieskoulutusta annetaan nykyisin pääsääntöisesti
arkisin (s. 73). Tämän seurauksena katsotaan,
että poistumiskiellosta on tullut aiempaa ankarampi rangaistus
silloin, kun täytäntöönpano
ajoittuu viikonloppuun, juhlapyhään tai vastaavaan
ajankohtaan, joka muutoin olisi varusmiehelle vapaa. Tästä johtuen
arvioidaan myös, ettei ole yhdenvertaista, että lyhyeen
poistumiskieltoon määrätyt menettäisivät
myös viikonloppuvapaansa poistumiskiellon täytäntöönpanon
sattumanvaraisen ajoittumisen vuoksi. Esityksen perusteluissa arvioidaan
lisäksi, ettei kurinpitomenettelyn joutuisuus kärsi
muutoksesta, koska ratkaisu tehtäisiin ja annettaisiin
varusmiehelle tiedoksi mahdollisimman nopeasti.
Puolustusvaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa
(PuVL 12/2013 vp)
esittänyt, että kaikki poistumiskiellot on voitava
panna toimeen viivytyksettä. Lausunnosta ilmenee, ettei
asiantuntijakuulemisessa tullut esille sellaista painavaa syytä,
jonka vuoksi enintään kolmen vuorokauden poistumiskieltoja
ei saisi panna täytäntöön viikonloppuvapaan,
juhlapyhän tai vastaavan vapaan aikana. Kuulemisissa ei myöskään
käynyt ilmi, että joukko-osastojen kurinpitoesimiehet
olisivat panneet poistumiskieltoja täytäntöön
viikonloppuvapaan tai vastaavan vapaan aikana siinä tarkoituksessa,
että poistumiskiellon vaikutus olisi mahdollisimman suuri.
Puolustusvaliokunta toteaakin, että lyhyiden poistumiskieltojen
viivytyksetön täytäntöönpano
mahdollistaa tehokkaan ja ennaltaehkäisevän
vaikutuksen sotilaallisen kurin ja järjestyksen ylläpidosta.
Lakivaliokunta pitää hallituksen esityksen taustalla
olevia perusteita sinällään tärkeinä, mutta
katsoo, että poistumiskiellon täytäntöönpanon
rajoittaminen ehdotetulla tavalla heikentäisi kyseisen
seuraamuksen tehokkuutta. Tämän vuoksi
lakivaliokunta yhtyy puolustusvaliokunnan näkemykseen siitä,
että kaikki poistumiskiellot on voitava panna täytäntöön viivytyksettä.
Lisäksi lakivaliokunta toteaa, että ne rikkeet,
joista tyypillisesti määrätään
lyhyitä 1—3 vuorokauden poistumiskieltoja, ovat
hyvin vähäisiä. Pääesikunnan
oikeudellisen osaston laatiman seuraamussuosituksen mukaan enintään
kolmen vuorokauden poistumiskielto voi seurata esimerkiksi tuottamuksellisesta
palvelusrikoksesta, kuten huolimattomuudesta johtuneesta
tervehtimisen laiminlyömisestä tai vähäisten
varusesineiden hukkaamisesta, taikka luvattomasta poissaolosta,
kun poissaolo on kestänyt vain joitakin tunteja.
Toisaalta alle kolmen vuorokauden poistumiskielto on seuraamuksena
vähäinen, eikä valiokunta pidä sitä liian
ankarana seuraamuksena edellä mainituista rikkeistä edes
silloin, kun se ajoittuu viikonloppuun tai vastaavaan ajankohtaan,
joka muutoin olisi varusmiehelle vapaa.
Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta ei kannata
hallituksen ehdottamaa ratkaisua, minkä vuoksi lakivaliokunta
esittää hallintovaliokunnalle,
että 1. lakiehdotuksen 74 §:n 1 momentti poistetaan.
Valiokunta kuitenkin korostaa varusmiesten yhdenvertaista kohtelua
ja painottaa, että poistumiskieltoa ei saa tarkoituksellisesti
lykätä siten, että kiellon täytäntöönpano
ajoittuu nimenomaan varusmiehen vapaa-aikaan. Varuskuntakohtaisten
erojen minimoimiseksi on myös tärkeää,
että puolustusvoimilla on sisäistä ohjeistusta
seuraamuksista ja niiden täytäntöönpanosta.
Sotilasoikeudenhoidon tietojärjestelmä ja
kurinpitoratkaisurekisteri
Sotilasoikeudenhoidon tietojärjestelmä on
puolustusvoimien rikosten selvittämistä hoitavien käyttöön
tarkoitettu pysyvä henkilörekisteri (1. lakiehdotuksen
106 §). Kurinpitoratkaisurekisteri on
puolustusvoimien valtakunnallinen pysyvä henkilörekisteri
(1. lakiehdotuksen 118 §). Kurinpitoratkaisurekisteri
muodostaa toiminnallisen järjestelmäkokonaisuuden
sotilasoikeudenhoidon tietojärjestelmän kanssa,
sillä sotilasoikeudenhoidontietojärjestelmä sisältää kurinpitomenettelyssä tutkitun
tapauksen esitutkintavaiheen aineiston ja kurinpitoratkaisurekisteri
esitutkinnan päättymisen jälkeisen tiedon
asian ratkaisusta.
Nykyisin pääesikunnan tutkintaosaston käytössä ollut
rikostietorekisteri korvautuu sotilasoikeudenhoidon tietojärjestelmällä.
Tarkoituksena on, että siltä osin kuin nykyisessä rikostietorekisterissä olevat
tiedot täyttävät sotilasoikeudenhoidon
tietojärjestelmässä tietojen käsittelyä koskevat
edellytykset vastaavaa käyttötarkoitusta varten
talletetut rikostietorekisterin tiedot siirretään
sotilasoikeudenhoidon tietojärjestelmään.
Lakivaliokunta esittää hallintovaliokunnalle,
että informatiivisuuden vuoksi tämä kävisi
ilmi myös 1. lakiehdotuksen 133 §:n siirtymäsäännöksestä.
Pykälään voitaisiin ottaa asiasta
uusi 4 momentti esimerkiksi seuraavasti:
"Poliisin tehtävien suorittamisesta puolustusvoimissa
annetun lain 10 §:ssä tarkoitetun rikostietorekisterin
tiedot siirretään tarpeellisilta osin sotilasoikeudenhoidon
tietojärjestelmään. (Uusi 4 mom.)"
Esityksessä ehdotetaan, että tiedot poistetaan kurinpitoratkaisurekisteristä pääsääntöisesti
viiden
vuoden kuluttua kurinpitorangaistuksen tuomitsemisesta tai määräämisestä (1.
lakiehdotuksen 120 §). Lakivaliokunta katsoo,
että vähäiset kurinpitorangaistukset,
kuten muistutus, ylimääräinen palvelus
ja enintään kymmenen vuorokauden poistumiskielto,
on perusteltua poistaa kurinpitoratkaisurekisteristä viittä vuotta
aikaisemmin, esimerkiksi kolmen vuoden kuluttua kurinpitorangaistuksen
tuomitsemisesta tai määräämisestä.
Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta esittää hallintovaliokunnalle,
että 1. lakiehdotuksen 120 §:n
1 momentti muotoillaan seuraavasti:
"Kurinpitoratkaisurekisteristä poistetaan
tieto
1) muistutuksesta, ylimääräisestä palveluksesta
ja enintään kymmenen vuorokauden poistumiskiellosta
kolmen vuoden kuluttua sekä
2) varoituksesta, yli kymmenen vuorokauden poistumiskiellosta,
kurinpitosakosta ja arestista viiden vuoden kuluttua
kurinpitorangaistuksen tuomitsemisesta tai määräämisestä,
jollei asianomaista tänä aikana ole tuomioistuimen
päätöksellä tai kurinpitomenettelyssä rangaistu."
Lakivaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on noussut esiin, että poliisin
tulisi saada kurinpitoratkaisurekisteristä tietoja aselupaharkintaa
varten. Lakivaliokunta kuitenkin katsoo, että asia vaatii
syvällisempää valmistelua, minkä vuoksi muutosta
ei voida toteuttaa nyt käsiteltävänä olevan
hallituksen esityksen eduskuntakäsittelyn yhteydessä.
Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä,
että asiaa arvioidaan esimerkiksi ampuma-aselain uudistuksen
yhteydessä.
Rikosten ennalta estäminen ja paljastaminen
Esitykseen sisältyvässä 1. lakiehdotuksessa
säädetään myös puolustusvoimissa
tapahtuvasta rikosten ennalta estämisestä ja
paljastamisesta. Toimivalta koskee nykyiseen tapaan Suomeen kohdistuvaa
tiedustelutoimintaa ja sotilaallisen maanpuolustuksen tarkoitusta
vaarantavaan toimintaan liittyviä rikoksia. Nykytilan mukaisena säilyy
myös se, että puolustusvoimien toimivalta on rinnakkainen
Suojelupoliisin toimivallan kanssa ja että puolustusvoimien
ennaltaestämis- ja paljastamistoiminnassa paljastuneet
rikokset tutkii Suojelupoliisi.
Rikosten ennalta estämisessä ja paljastamisessa
käytettävistä toimivaltuuksista säädetään
esityksen myötä nykyistä tarkemmin. Puolustusvoimien
käytössä olisivat uuden poliisilain mukaisista
salaisista tiedonhankintakeinoista vain erikseen säädetyt
keinot. Tällainen on esimerkiksi peitelty tiedonhankinta,
joka on puolustusvoimille kokonaan uusi toimivaltuus. Tarkoitus
on, että jos poliisilakiin lisätään
uusia salaisia tiedonhankintakeinoja, puolustusvoimille ei automaattisesti
tule kyseisiä toimivaltuuksia, vaan niiden tarve
arvioidaan erikseen.
Lakivaliokunta toteaa, että puolustusvoimien rikosten
ennaltaestämis- ja paljastamistoimivalta koskee
hyvin vakavia rikoksia, kuten rikoslain 12 luvussa tarkoitettua
maanpetosta ja rikoslain 13 luvussa tarkoitettuja valtiorikoksia. Rikosten
vakavuus huomioon ottaen voidaan pitää tärkeänä,
että puolustusvoimilla on ajanmukaiset ja tehokkaat keinot
niiden ennalta estämiseen ja paljastamiseen.
Ennalta estettävät ja paljastettavat rikokset
ovat myös huomattavasti vakavampia kuin ne rikokset, joita
puolustusvoimissa selvitetään, sillä selvitettävät
rikokset ovat pääsääntöisesti
sotilasoikeudenkäyntiasiana tai sotilaskurinpitomenettelyssä käsiteltäviä rikoksia.
Tämän vuoksi voidaan pitää perusteltuna,
että puolustusvoimien rikosten estämisessä ja
paljastamisessa käytettävät tiedonhankintakeinot
ovat laaja-alaisempia ja tehokkaampia kuin rikosten selvittämisessä.
Lakivaliokunta on kuitenkin jossain määrin huolissaan
siitä, että useat eri viranomaiset alkavat vuoden
2014 alusta käyttää rikosten torjunnassa
uusia salaisia tiedonhankintakeinoja, sillä tämä voi
vaikeuttaa käytäntöjen hallintaa ja yhdenmukaisena
pitämistä. On siten erittäin tärkeää,
että salaisista tiedonhankintakeinoista järjestetään
riittävästi koulutusta ja niiden käyttöä seurataan
ja valvotaan. Toisaalta salaisten tiedonhankintakeinojen käyttämiseen
oikeutettujen virkamiesten joukko on pieni ja niiden käyttämisestä päättävien
määrä vielä pienempi, minkä voidaan
arvioida helpottavan koulutuksesta ja käytäntöjen
yhdenmukaisuudesta huolehtimista. Lisäksi uudessa laissa
korostuu puolustusvoimien ja poliisin välinen yhteistyö. Lakivaliokunta
pitää kuitenkin tärkeänä,
että hallintovaliokunta mietinnössään
painottaa viranomaisten yhteistyön merkitystä,
puolustusvoimien henkilökunnan perusteellista koulutusta
sekä uuden sääntelyn toimivuuden tarkkaa seurantaa.
Lisäksi lakivaliokunta esittää, että 1.
lakiehdotuksen 89 §:n 3 momenttia täsmennetään
ilmaisulla "ilman aiheetonta viivästystä" vastaavasti
kuin lakivaliokunta on esittänyt täsmennettäväksi
1. lakiehdotuksen 40 §:ää.
Nimikirjalain muutos
Esitykseen sisältyy nimikirjalain muutosehdotus,
jonka mukaan nimikirjaan talletetaan tieto kurinpitorangaistuksesta
muistutusta lukuun ottamatta (10. lakiehdotuksen 4 §).
Nykyisinkin nimikirjaan talletetaan kurinpitoseuraamukset kurinpito-ojennusta
lukuun ottamatta. Ehdotuksen tarkoituksena on säilyttää nykytila,
kun erottelu kurinpitorangaistuksiin ja kurinpito-ojennuksiin poistuu.
Osa lakivaliokunnan kuulemista asiantuntijoista on arvostellut nykytilan
säilyttämistä, koska kurinpitorangaistusten
merkitseminen nimikirjaan vaikeuttaa muun muassa ylennyksiä ja
koska sääntely poikkeaa siitä, millaisia
tietoja nimikirjaan talletetaan valtion virkamieslain (750/1994)
nojalla.
Puolustusvaliokunta tukee esityksestä antamassaan lausunnossa
kurinpitorangaistusten tallettamista nimikirjaan ehdotetulla tavalla
kiinnittäen erityistä huomiota sotilaskurinpitomenettelyn
erityisluonteeseen sekä sotilaille säädettyyn
erityiseen käyttäytymisvelvoitteeseen, joiden
katsotaan luovan perusteen sotilaiden muista virkamiesryhmistä poikkeavalle sääntelylle.
Myös lakivaliokunta katsoo, että nykytila
on perustelua säilyttää puolustusvoimien
toimintaympäristöön liittyvien erityispiirteiden
vuoksi.