Perustelut
Yleistä
Oikeusministeriön hallinnonalan määrärahakehys
vuodelle 2011 on 812 miljoonaa euroa, mikä ylittää hallituksen
edellisen kehyspäätöksen kyseisen vuoden
määrärahatason runsaalla 20 miljoonalla
eurolla. Muutoksista valtaosa sisältyy jo vuoden 2010 talousarvioon
tai vuoden 2009 toiseen lisätalousarvioon.
Lakivaliokunta toteaa, että määrärahatilanne jatkuu
oikeusministeriön hallinnonalalla edelleen liian kireänä.
Valiokunnan mielestä tämä antaa aihetta
huoleen, sillä oikeusministeriön hallinnonalalle
kuuluu valtion ydintoimintoja, joiden toimintaedellytysten on oltava
kestävällä pohjalla taloudellisesta tilanteesta
riippumatta.
Valiokunta keskittyy seuraavassa käsittelemään
erityisesti syyttäjien ja yleisten tuomioistuinten sekä rangaistusten
täytäntöönpanon voimavaroja.
Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota
talousrikollisuuden ja harmaan talouden torjunnan menoihin sekä yleisen
edunvalvonnan palvelujen tuottamiseen.
Syyttäjät ja yleiset tuomioistuimet
Valiokunta on tyytyväinen siitä, että kehyspäätöksessä on
varauduttu läheissuhteissa tapahtuvan lievän pahoinpitelyn
muuttamiseen asianomistajarikoksesta yleisen syytteen alaiseksi
rikokseksi osoittamalla tuomioistuimille ja syyttäjille
1,5 miljoonan euron vuosittaista määrärahalisäystä.
Lisäksi kehyspäätöksessä osoitetaan syyttäjille
talousrikosten torjuntaan 0,5 miljoonaa euroa ja WinCapita -juttuun
0,9 miljoonaa euroa kertalisäyksinä. Lähisuhdeväkivallan
torjumiseen liittyen valiokunta pitää tärkeänä myös sitä,
että valtioneuvoston selonteossa käsitellään
uhrin tukipalvelujen kehittämistä rikoksen uhrin
aseman parantamiseksi. Valiokunta kuitenkin huomauttaa siitä,
ettei kehyspäätökseen sisälly
voimavaroja tähän tarkoitukseen.
Lakivaliokunta kiinnittää kuitenkin vakavaa huomiota
siihen, ettei kehyspäätökseen sisälly eduskunnan
vuoden 2010 talousarviossa päättämää 1,65
miljoonan euron lisäystä syyttäjälaitokselle.
Kyseistä lisäystä käsitellessään
valtiovarainvaliokunta korosti, että syyttäjälaitoksen resurssitilanne
on otettava huomioon valmisteltaessa vuosien 2011—2014
määrärahakehyksiä. Valtiovarainvaliokunnan
mukaan syyttäjien nykyinen määrä ei
riitä asioiden hoitamiseen, mikä hidastaa syyteharkinnan
valmistumista ja pidentää osaltaan asioiden kokonaiskäsittelyaikaa (VaVM
45/2009 vp).
Valtioneuvoston selonteon mukaan rikosvastuun toteuttamisessa
parannetaan rikosasian käsittelyketjun yhteentoimivuutta
ja resurssien tasapainoista kohdentumista. Lakivaliokunta katsoo,
että näiden tavoitteiden toteuttamiseksi on olennaista
parantaa syyttäjien toimintaedellytyksiä, sillä toimiva
syyttäjälaitos on paitsi nopean syyteharkinnan
myös esitutkinnan ja tuomioistuinkäsittelyn kannalta
välttämättömyys. Saadun selvityksen
mukaan edellä mainittu määrärahalisäys
estänee syyttäjien työtilanteen kiristymisen
kuluvan vuoden aikana. Syyttäjien työtaakka on
kuitenkin raskas, eikä merkkejä ole siitä,
että työmäärä olisi
vähenemässä. Raskas työtaakka
näkyy myös syyttäjien uupumisena. Tilanne
on muodostumassa kestämättömäksi sekä henkilöstön
että toiminnan kannalta. Erityisen työläitä ovat
vaativat rikosasiat, joiden käsittely esitutkinnasta lainvoimaiseen
tuomioon voi kestää varsin pitkään.
Käsittelyaikojen lyhentämisessä keskeinen
merkitys on syyttäjien ja esitutkintaviranomaisten tiiviillä yhteistyöllä esitutkinnan
aikana, mutta saadun selvityksen mukaan syyttäjien nykyinen
työtilanne ei mahdollista tätä riittävästi.
Edellä esitetyn perusteella valiokunta pitää välttämättömänä,
että syyttäjien voimavaroja vahvistetaan
rikosvastuun toteuttamisen ja syyttäjälaitoksen
toimintakyvyn parantamiseksi.
Resurssien vahvistamisen lisäksi syyttäjälaitoksen
toimintakykyä on tärkeä parantaa myös
kehittämällä lainsäädäntöä sekä työskentely-
ja toimintatapoja. Saadun selvityksen mukaan esimerkiksi käännetyn
arvonlisäveron käyttöönotolla
voidaan osaltaan keventää syyttäjien
työmäärää.
Kehyskaudella toimeenpannaan vuoden 2010 alussa voimaan tullutta
käräjäoikeusverkoston uudistusta, jossa
käräjäoikeuksien määrä puolittui.
Uudistuksella pyritään paitsi parantamaan lainkäytön
laatua myös tehostamaan käräjäoikeuksien
toimintaa. Mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi valiokunta pitää tärkeänä,
että käräjäoikeuksien henkilöstö-
ja toimitilaresursseista huolehditaan. Tuomioistuimille osoitetut määrärahat
jäävät kehyksissä kuitenkin
edelleen liian alhaisiksi. Tämä on ongelmallista
paitsi käräjäoikeusuudistuksen toimeenpanon
kannalta myös periaatteellisesti, koska tuomioistuinten voimavarat
tulisi mitoittaa niin, että tuomioistuimet kykenevät
täyttämään perustuslain ja kansainvälisten
velvoitteiden velvoittavat ja tiukat vaatimukset oikeusturvan ja
muiden perusoikeuksien toteuttamisesta. Suomi on viime vuosina saanut
kymmenittäin huomautuksia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta
viivästyneistä oikeudenkäynneistä.
Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen,
että taloudellisen taantuman vuoksi erityisesti käräjäoikeuksiin
saapuneiden velkomus-, maksukyvyttömyys- ja talousrikosasioiden
määrä on lisääntynyt
voimakkaasti. Tuomioistuinten toimintaedellytyksiä pitäisi
siten pikemminkin vahvistaa, kun yleinen taloustilanne heikkenee.
Syyttäjien ja yleisten tuomioistuinten tieto- ja asianhallintajärjestelmissä on
nykyisin merkittäviä puutteita. Valiokunta
pitää tärkeänä, että kyseisten
järjestelmien kehittämiselle osoitetaan riittävät
voimavarat, sillä ajanmukaisten ja tehokkaiden tietojärjestelmien
avulla voidaan muun muassa seurata oikeudenkäyntien käsittelyaikoja
nykyistä paremmin.
Rangaistusten täytäntöönpano
Rangaistusten täytäntöönpanossa
toimeenpannaan kehyskaudella merkittäviä kehittämistoimia.
Vuoden 2010 alussa toteutettiin Vankeinhoitolaitoksen, Kriminaalihuoltolaitoksen
ja Rikosseuraamusviraston yhdistäminen uudeksi rikosseuraamusalan
organisaatioksi. Organisaatiouudistuksella pyritään
merkittäviin tehokkuus- ja tuottavuushyötyihin.
Valtioneuvoston selonteosta ilmenee, että kehyskaudella
tavoitteena on myös siirtää rangaistusten
täytäntöönpanossa painopistettä laitosseuraamuksista
avoseuraamuksiin ja suljetuista laitoksista avolaitoksiin. Lisäksi
laitoskannan kehittämistä jatketaan valmisteilla
olevan kehittämisohjelman pohjalta. Saadun selvityksen
mukaan toimitilaratkaisuissa on tarkoitus ottaa huomioon tavoite avoimempaan
rangaistusten täytäntöönpanoon siirtymisestä ja
siten tukea asteittaista vapauttamista ja vangin sopeutumista
yhteiskuntaan.
Valiokunta tukee rikosseuraamusalan tarkoituksenmukaista järjestämistä.
Aiempiin lausuntoihinsa (LaVL 19/2009 vp ja LaVL
5/2009 vp) viitaten valiokunta kuitenkin korostaa,
että toimenpiteiden ensisijaisena lähtökohtana
tulee olla voimavarojen mitoittaminen ja kohdentaminen niin, että toimenpiteet
tukevat kriminaalipolitiikan tavoitteita vähentää rikollisuutta
ja siitä aiheutuvia kustannuksia. Valiokunta pitää tärkeänä seurata,
miten rangaistuksen täytäntöönpanotoimet
käytännössä toteuttavat mainittuja tavoitteita.
Vankiloiden ja vankipaikkojen määrää vähennettäessä tulee
ottaa huomioon se, ettei vankiluvun kehityksestä voida
tehdä varmoja päätelmiä eikä vankien
sijoittamista ylipaikoille voida pitää kestävänä ratkaisuna,
jos vankimäärä kääntyy
nousuun.
Saadun selvityksen mukaan kehyspäätöksen perusteella
voidaan viedä loppuun jo aloitetut Kuopion ja Mikkelin
vankiloiden uudis- ja perusparannushankkeet sekä toteuttaa
eräitä pienempiä perusparannuksia ja
kunnossapitohankkeita. Jotta nk. paljuselleistä kyettäisiin
luopumaan ja suljettujen ja avolaitospaikkojen suhde olisi
edellä mainittujen rangaistusten täytäntöönpanon
tavoitteiden mukainen, tulisi kehyskaudella aloittaa myös
muiden vankiloiden muutos- ja perusparannushankkeita. Saadun selvityksen
mukaan kehyspäätöksen perusteella näihin
ei kuitenkaan voida sitoutua. Valiokunta pitää hyvin
huolestuttavana, että vankiloiden kunnossapidosta joudutaan
edelleen tinkimään. Riskinä on, että lykätyistä korjauksista
aiheutuu ennakoimattomia ja suuria kustannuksia.
Lisäksi valiokunta kiinnittää vakavaa
huomiota Rikosseuraamuslaitoksen Senaatti-kiinteistölle
maksamien vuokrien jatkuvaan nousuun suhteessa toiminnan määrärahoihin.
Kun vuonna 2004 vuokrien osuus rikosseuraamusalan tilinpäätöstoteumasta
oli 13 prosenttia, vuoden 2011 ennusteen mukaan se kasvaisi 18 prosenttiin.
Vaikka määrärahataso on tasaisesti noussut,
Senaatti-kiinteistön vuokrien osuus koko toimintamenomäärärahasta
on kasvanut 5 prosenttia (17 miljoonaa euroa). Saadun selvityksen
mukaan vuokrankorotukset johtuvat indeksikorotuksista ja lisävuokrista,
joita aiheutuu peruskorjaus- ja uudisrakennushankkeista.
Valiokunta pitää edellä mainittua
kehitystä pidemmällä aikajänteellä kestämättömänä Rikosseuraamuslaitoksen
perustehtävien hoitamisen kannalta ja korostaa, että tilanteeseen
on tarpeen löytää kestävä ratkaisu.
Valiokunta on toistuvasti kiinnittänyt huomiota oikeusministeriön hallinnonalan
korkeisiin vuokriin ja toimitilakustannuksiin (LaVL 19/2009 vp, LaVL 5/2009 vp, LaVL 15/2008 vp ja LaVL 5/2008 vp)
ja todennut pitävänsä epätyydyttävänä nykyistä järjestelmää,
jossa vankiloiden toimitiloista maksetaan korkeita vuokria valtion
liikelaitokselle (LaVL 15/2008 vp ja LaVL
12/2007 vp). Toimitilajärjestelyissä ja
niiden rahoituksessa tulee ottaa huomioon, että vankiloiden
tilatarpeet ovat erityisiä eikä niiden toimintaa
voida käytännössä siirtää muihin
tiloihin.
Talousrikollisuuden ja harmaan talouden torjunta
Valtiontalouden kehyksissä syyttäjille osoitetaan
talousrikollisuuden ja harmaan talouden torjuntaan 0,5 miljoonaa
euroa vuodelle 2011. Tämä on sinänsä myönteistä,
mutta valiokunnan mielestä määrärahoja
on tähän tarkoitukseen tarpeen osoittaa myös
tuomioistuimille, ulosoton erityisperinnälle ja konkurssivalvonnalle.
Koska talousrikollisuuden ja harmaan talouden tehokkaalla torjunnalla
voidaan saavuttaa merkittäviä valtiontaloudellisia
hyötyjä, valiokunta pitää tärkeänä,
että kun seuraavan kerran arvioidaan kehysrakenteen
muutostarpeita, selvitetään myös mahdollisuudet
siirtää talousrikollisuuden ja harmaan
talouden torjunnan menot kehysten ulkopuolelle.
Yleinen edunvalvonta
Valtioneuvoston selonteon mukaan yleisen edunvalvonnan tuottamistapaa
kehitetään vuonna 2010 valmistuvan selvityksen
pohjalta. Selvitystyön taustalla on oikeusministeriön
hallinnonalaan kohdistuvat tuottavuusohjelman lisävähennysvelvoitteet,
joista osa (90 htv) on tarkoitus toteuttaa siirtymällä yleisessä edunvalvonnassa
osittain ostopalvelujen käyttöön.
Aiemmissa yhteyksissä esittämäänsä viitaten valiokunta
korostaa, että edunvalvontapalveluja järjestettäessä tulee
huolehtia palvelujen laadusta ja alueellisesta saatavuudesta
koko maassa ja harkittaessa ostopalvelujen käytön
lisäämistä tulee kiinnittää huomiota
siihen, että palvelun tarjoajia on markkinoilla riittävästi (LaVM 8/2008 vp ja LaVL 5/2009 vp).
Lisäksi valiokunta painottaa, että selvitettäessä oikeusaputoimistojen
mahdollisuuksia laajentaa edunvalvontapalvelujen ostamista ulkopuolisilta
palveluntuottajilta selvitetään myös
ostopalvelujen käytön hyödyt ja haitat
sekä kokonaiskustannukset verrattuna siihen, että palvelu
tuotetaan oikeusaputoimistossa. Ostopalvelujen käyttöön siirtymistä valtionhallinnon
tuottavuustavoitteiden täyttämiseksi ei voida
pitää kokonaisuuden kannalta järkevänä,
jos ostopalvelujen käyttö tulee pitkällä tähtäimellä selvästi
kalliimmaksi kuin palvelun tuottaminen valtion oikeusaputoimistossa.