Perustelut
Lausunnon rajaus
Lakivaliokunta on valtion talousarvioesityksen käsittelyssä keskittynyt
oikeusministeriön hallinnonalaan ja siinä erityisesti
vankeinhoidon määrärahoihin. Tuomioistuinten
tilannetta ja oikeusavun riittävyyttä valiokunta
tarkastelee tarvittaessa myöhemmin vaalikauden kuluessa,
kun oikeusministeriössä käynnissä olevat
selvitykset ovat valmistuneet.
Lakivaliokunnassa on käsiteltävänä yksi
talousarvioesitykseen liittyvä hallituksen esitys: HE
26/2003 vp konkurssilainsäädännön
uudistamiseksi. Sen käsittelyn yhteydessä valiokunta arvioi
julkisselvitysmenettelyn käyttöönottoon varattujen
määrärahojen riittävyyttä.
Lähtökohtia
Talousarvioesitys.
Oikeusministeriön hallinnonalan talousarvioehdotus
vuodelle 2004 on lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan sopeutettu
hallituksessa päätettyihin lähivuosien menokehyksiin.
Keskeisenä tavoitteena on ollut rangaistusten täytäntöönpanon
toimintamenomäärärahan (momentti
25.50.21) mitoittaminen niin, ettei vankeinhoitolaitoksen toiminnan rahoittamiseksi
jouduttaisi turvautumaan lisätalousarvioihin
kuten useana viime vuonna.
Oikeusministeriön arvion mukaan talousarvioesityksen
mukainen vankeinhoidon toimintamääräraha
riittää suunnilleen toimintojen nykyisen laajuuden
ylläpitämiseen vuonna 2004, ellei vankien määrä lisäänny
arvioitua enemmän. Samalla oikeusministeriö on
kuitenkin tietoinen siitä, että vankiloiden yliasutus
aiheuttaa monia ongelmia, ja siitä, ettei esitetyillä määrärahoilla pystytä rahoittamaan
vankeinhoitolaitoksessa tärkeinä pidettyjä toiminnan
kehittämishankkeita ja henkilöstölisäyksiä.
Lakivaliokunnan tarkastelukulmat.
Lakivaliokunta on kuluvan vuoden talousarvioesityksestä antamassaan
lausunnossa katsonut, että ehdotetut määrärahat
eivät olleet riittävät (LaVL 19/2002
vp). Sen vuoksi valiokunta esitti niiden korottamista,
jotta vankeinhoitolaitos pystyy asianmukaisesti huolehtimaan vankeinhoidon pitkäjänteisestä
kehittämisestä tavoitteenaan vankien
kuntoutus sekä päihderiippuvuuden ja uusintarikollisuuden
vähentäminen sekä henkilökunnan
riittävyydestä ja asianmukaisesta palkkauksesta
huolehtiminen.
Tuomionsa kärsittyään vangit palaavat
vapauteen. Vankeinhoidon tavoitteena on mm. edistää vangin
sopeutumista vankilan ulkopuoliseen yhteiskuntaan. Jos tässä onnistutaan,
vangit saadaan palautetuiksi tavalliseen elämään
ja heidän rikoskierteensä katkaistuksi. Tällä on
myönteinen vaikutus koko yhteiskunnan turvallisuuteen ja
hyvinvointiin.
Lakivaliokunta kiinnittää toistamiseen huomiota
vankeinhoidon rahoituksen riittävyyteen. Kannanottojensa
pohjaksi lakivaliokunta esittää rangaistusten
täytäntöönpanolaissa asetetut
velvoitteet:
-
Rangaistuslaitoksen olot on
mahdollisuuksien mukaan järjestettävä vastaamaan
yhteiskunnassa yleensä vallitsevia elinoloja.
-
Rangaistuksen täytäntöönpano
on järjestettävä siten, että rangaistuksena
on pelkästään vapaudenmenetys. Muita
rajoituksia voidaan käyttää siinä määrin
kuin laitoksessa pitämisen varmuus ja laitoksen järjestys
vaativat.
-
Rangaistus on pantava täytäntöön
siten, ettei se tarpeettomasti vaikeuta vaan mahdollisuuksien mukaan
edistää vangin sijoittumista yhteiskuntaan.
-
Vapaudenmenetyksestä aiheutuvia haittoja
on mahdollisuuksien mukaan ehkäistävä.
-
Vankeja on kohdeltava oikeudenmukaisesti ja heidän
ihmisarvoaan kunnioittaen.
Vankimäärä
Talousarvioesityksen mukaan vankien määrän arvioidaan
vuonna 2003 nousevan 3 750:een ja vuonna 2004 noin 3 900:aan.
Vankimäärä on viime vuosina kasvanut
vuosittain siten, että vankiluvussa on palattu 1990-luvun
alun tasoon. Alimmillaan vankiluku kävi vuonna 1999 alle 2 600:n.
Eri osapuolten arviot vankimäärän
kasvusta ovat yhtenevät. Vankimäärää on
nostanut mm. oikeuskäytännön osittainen
ankaroituminen, huumausainerikollisten ja ulkomaalaisvankien sekä sakon
muuntorangaistusta suorittavien määrän
lisääntyminen.
Laitoskanta
Nykyisin vankimäärä on suljetuissa
laitoksissa suurempi kuin vahvistettujen vankipaikkojen määrä.
Vankimäärän jatkuva kasvaminen merkitsee
nykyisen yliasutuksen jatkumista ja tilanteen pahenemista. Yliasutustilanne
näkyy vankien rauhattomuutena ja lisääntyvänä väkivaltaisena
käyttäytymisenä laitoksissa.
Uudet vankilarakennukset ovat tarkoituksenmukaisia ja täyttävät
tämän päivän vaatimukset. Vanhoissa
vankilarakennuksissa on kuitenkin vielä noin 900 ns. paljuselliä,
joissa vangilla ei ole mahdollisuutta päästä ympäri
vuorokauden WC-tiloihin. Euroopan neuvoston kidutuksen ja epäinhimillisen
kohtelun vastainen komitea CPT on antanut Suomelle huomautuksen
tästä epäkohdasta. Lisäksi käytössä on
joukko niin pieniä sellejä, etteivät
ne täytä mitään asumiselle asetettavia
vaatimuksia.
Vankimäärän kasvu, ammattilaistunut
huume- ja muu rikollisuus sekä erilaiset jengiytymisilmiöt
ovat korostaneet laitosturvallisuudelle asetettuja vaatimuksia.
Yliasutus ja tilanahtaus vaikeuttavat vankien sijoittelua.
Osa vangeista joutuu asumaan omasta pyynnöstään
eristettynä, vaikka asiaintilan pitäisi olla juuri
päinvastainen: muille vangeille tai henkilökunnalle uhkaa
aiheuttavien vankien asuminen ja toiminnot olisi järjestettävä erilleen
muista vangeista. Vankilarikollisuuden ja vankien välisen
väkivallan kasvu sekä huumekontrollien tarpeet
ovat asettaneet uusia vaatimuksia erityisesti valvontahenkilökunnalle.
Oikeusministeriön ilmoituksen mukaan laitoskantaa koskevien
investointisuunnitelmien tarkistamistarpeet on tarkoitus arvioida
lähiaikoina.
Toimintavelvoite
Rangaistusten täytäntöönpanolain
mukaan vangille on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä sellaista
hänen taipumuksiaan vastaavaa työtä tai
muuta toimintaa, joka on omiaan ylläpitämään
tai kehittämään ammattitaitoa tai muuten edistämään
hänen mahdollisuuksiaan tulla toimeen yhteiskunnassa. Vanki
puolestaan on rangaistusaikanaan velvollinen tekemään
varsinaisena työaikana työtä tai osallistumaan
koulutukseen taikka muuhun rangaistuslaitoksen järjestämään
tai hyväksymään toimintaan, jollei häntä esim.
terveydentilansa vuoksi voida kokonaan tai osittain vapauttaa siitä.
Toimintoihin osallistuminen.
Talousarvioesityksessä todetaan, että vankien
määrän kasvaessa toimintaan päivittäin
osallistuvien osuus on vähentynyt viime vuosikymmenen lopun
tasosta vuoteen 2002 mennessä noin 10 prosenttiyksiköllä.
Vuonna 2002 oli päivittäin keskimäärin 59
prosenttia vangeista mukana työssä, koulutuksessa,
toimintaohjelmissa tms. kuntouttavassa toiminnassa. Kuluvana vuonna
tavoite on jouduttu pienentämään 53 prosenttiin.
Tämän suuruisena se on tarkoitus säilyttää myös
vuonna 2004.
Kun päivittäin toiminnoissa olevien vankien osuus
on 53 prosenttia arvioidusta vankien kokonaismäärästä,
tämä merkitsee sitä, että lähes puolet
vangeista ei ole mukana toiminnoissa vaan pääosan
päivästä sellissä. Toimettomana olevia
vankeja arvioidaan tänä vuonna olevan keskimäärin
1 700. Muutos parin kolmen vuoden takaiseen tilanteeseen,
jolloin aktiiviprosentti oli lähellä 70:tä,
on huomattava: asunto-osastoilla on nyt noin 600 vankia aiempaa
enemmän toimettomana.
Uudet toimintamuodot.
Vankeinhoitolaitoksen toiminnat ja henkilökunnan työn
sisällöt muuttuivat 1990-luvulla vankiluvun laskun
myötä. Tähän vaikutti mm. päihdeongelmien
kasvu, jota varten tarvittiin uusia toimintamalleja. Perustettiin
erilaisia päihteettömiä osastoja ja otettiin käyttöön
ohjelmia, joissa vanki sitoutuu päihteettömyyteen.
Toimintaohjelmilla pyritään vaikuttamaan vangin
selviytymismahdollisuuksien parantamiseen. Ohjelmien ohjaamiseen
on koulutettu vankeinhoidon henkilöstöä,
myös vartijoita.
Vankiloissa on tällä hetkellä käytössä kolmenlaisia
toimintamuotoja:
— Kognitiivinen ns. Cognitive Skills -ohjelma, jonka
tarkoituksena on parantaa vankien valmiuksia rikoksettomaan elämään.
— Tiettyihin rikoksiin vaikuttavia ohjelmia ovat väkivaltarikoksista
tuomituille suunnatut ohjelmat kuten Suuttumuksen hallinta -kurssi, Omaehtoisen
muutoksen ohjelma, Pinna Pidemmäksi -ohjelma ja STOP-ohjelma.
Näistä ensimmäinen on suunnattu vangeille,
joilla on ongelmia vihan tunteen hallinnassa ja joiden väkivallanteot
johtuvat tästä. Omaehtoisen muutoksen ohjelma
on tarkoitettu vangeille, joiden taustalla on vaikea väkivaltaisen
käyttäytymisen historia. STOP-ohjelma on suunnattu
seksuaalirikoksista tuomituille.
— Päihdekuntoutuksen yhtenä osana
on myös muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen kestäviä kurssimuotoisia
kuntoutusohjelmia.
Toimintaohjelmien vaikuttavuutta on seurattu alusta alkaen eli
vuodesta 1997, ja seuranta jatkuu edelleen. Tilastollisesti ja tieteellisesti luotettavia
päätelmiä ei vielä ole voitu
tehdä ohjelmiin osallistuneiden vankien pienen määrän ja
seuranta-ajan lyhyyden takia. Yleisvaikutelma ohjelmista on kuitenkin
myönteinen. Vangit suhtautuvat kursseihin positiivisesti,
ja henkilökunnan mielestä vangit ovat aikaisempaa
rauhallisempia.
Seksuaalirikollisille suunnatun STOP-ohjelman vaikuttavuudesta
on saatu sekä kansainvälisesti että Suomessa
rohkaisevia kokemuksia. Kun selvitysten mukaan seksuaalirikoksista
tuomituista noin 30 prosenttia tekee uuden seksuaalirikoksen, Kuopion
vankilan STOP-ohjelman suorittaneista 45 vangista yhtäkään
ei toistaiseksi ole tuomittu uudesta seksuaalirikoksesta. Vain kaksi
näistä on saanut tuomion muista rikoksista.
Saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää toimintaohjelmia
perusteltuina. Valiokunnan käsityksen mukaan toimintaohjelmien
kattavuutta on edelleen syytä lisätä.
Yhtenä uutena tarpeena valiokunnassa on noussut esiin keskittymishäiriö,
ns. ADHD-oireyhtymä. Ruotsissa suoritetussa tutkimuksessa
on nimittäin havaittu, että puolet sikäläisistä vangeista kärsii
ADHD-oireyhtymästä. Tällaisten henkilöiden
vankilaan joutumisriski on kymmenkertainen muihin verrattuna. Häiriötä ei
ole aikaisemmin osattu diagnosoida eikä hoitaa, mutta nyt
siihen on löydetty tehokkaat lääkkeet.
Suomessa asiaa ei vielä ole tutkittu, mutta oletus on, että Suomen
vankien tilanne vastaa Ruotsin tilannetta.
Toimintaohjelmien varjopuolena on se, että ylikuormitettu
henkilöstö kokee erilaisiin ohjelmiin osallistumisen
tai niiden johtamisen vaikeaksi ja osin mahdottomaksi, koska perustehtävään
ei yleensä saada toista henkilöä.
Henkilökunnan riittävyys ja palkkaus
Henkilöstön niukkuus koetaan vankiloissa entistä pahempana
ongelmana. Talousarvio- ja menokehysvalmistelussaan oikeusministeriö piti
tärkeänä, että henkilöstön
mitoitusta pystyttäisiin tarkistamaan edes jonkin verran
niissä laitoksissa, joissa ongelmat ovat suurimmat. Talousarvioesitys
ei kuitenkaan mahdollista henkilökunnan määrän
lisäämistä.
Valvontahenkilökunnan mitoitus ei nykyisin vastaa toiminnallisia
eikä laitosturvallisuuden edellyttämiä tarpeita.
Vankeinhoitolaitoksessa on vuosina 2002 ja 2003 selvitetty valvontahenkilökunnan
riittävyyttä ylitöiden määrän
perusteella. Selvitysten mukaan valvontahenkilökunnan määrä on
noin 40 henkilötyövuotta alimitoitettu.
Ylitöiden lisäksi selvitettiin vankiloiden toimintaan
vaikuttavien työvuorovajausten määrää.
Kahdessakymmenessä vankilassa esiintyi tilanteita, joissa
työvuorotaulukon mukainen työpiste/toimipaikka
jouduttiin jättämään täyttämättä.
Tällaisia tilanteita esiintyi lähes päivittäin
kahdeksassa vankilassa ja 1—4 kertaa viikossa kahdessatoista
vankilassa. Kuusitoista vankilaa ilmoitti vajauksen olevan päivittäin
1—5 henkilöä, kahdessa vajaus oli päivittäin
6—10 henkilöä. Syiksi ilmoitettiin mm.
yliasutus, henkilökunnan määrä suhteessa
vankimäärään, erilaiset kuljetukset
ja henkilökunnan sairaslomat.
Henkilöstöpulan vuoksi toimintoja perutaan tai
ne pyritään hoitamaan tinkimällä tauoista
ja hoidattamalla yhdellä henkilöllä useaa
työpistettä. Vartijavajauksen vuoksi valvonta
vankien työpaikoilla jää työnjohtohenkilöstön
hoidettavaksi tai, jos työryhmä toimii
vartijajohtoisena, työryhmän vangit jäävät
lukituiksi selliin koko päiväksi. Vantaan vankila,
jossa työvoimapula on suurin, on jopa ollut kokonaan
ilman vartijoita, kun kaikki vartijat ovat olleet vankikuljetuksissa
tuomioistuimessa tai sairaalassa tai muissa vastaavissa virkatehtävissä.
Henkilökunnan määrä ei vastaa
nykyisestä vankimäärästä johtuvia
toiminnallisia tai turvallisuustarpeita. Kun toimintoja joudutaan
peruuttamaan päivittäin ja useita työpisteitä joudutaan hoitamaan
yhden henkilön varassa, ilmapiiri kiristyy asunto-osastoilla.
Vangit kokevat, ettei heidän asioitaan haluta hoitaa tai
että niihin suhtaudutaan välinpitämättömästi.
Jatkuva työskentely psyykkisesti sairaiden ja vaikeasti
käsiteltävien vankien kanssa lisää työn
raskautta. Henkilökunnan vähäisyys näkyy
myös vankien välisen väkivallan kasvuna.
Henkilökunta joutuu toimimaan jaksamisensa äärirajoilla.
Työmotivaatio kärsii, koska oman työn
hoitaminen jää usein pinnalliseksi ja vain välttämättömistä tehtävistä suoriutumiseksi.
Tällainen tehtävien hoito taas johtaa siihen, että lainsäädännössä asetetut
tavoitteet jäävät toteutumatta. Myös
valtion palkkausjärjestelmän muuttaminen aiheuttaa ärtymystä,
koska vankeinhoitolaitoksen budjettiin ei tätä varten
ole varattu määrärahoja.
Vankien terveydenhoito
Lain mukaan vankiloiden terveydenhuolto on järjestettävä siten,
että vangilla on muun väestön kanssa
yhdenvertainen mahdollisuus terveytensä edistämiseen,
sairauksien ehkäisyyn ja riittäviin terveydenhuollon
palveluihin. Vangin terveydelle ei saa aiheutua haittaa vankilassa
olosta. Vankilassa pyritään myös terveydenhuollon keinoin
edistämään vangin selviytymistä vapaudessa.
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista koskee myös vankipotilaita.
Vankiloissa on entistä enemmän sairaanhoitoa
tarvitsevia vankeja. Sekä ulkopuolisesta sairaanhoidosta
aiheutuneet menot että lääkemenot ovat
viime aikoina kasvaneet kymmenien prosenttien vuosivauhtia. Vankiloiden
terveydenhuollon kehittämis- ja resurssitarpeista on kuluvan
vuoden alussa valmistunut Rikosseuraamusviraston asettaman työryhmän
selvitys.
Työryhmän selvityksen mukaan 46 %:lla vangeista
on todettu huumeriippuvuus tai huumeiden haitallinen käyttö.
Hoitoa vaatinut psykiatrinen häiriö todettiin
39 %:lla vangeista. Lähes 30 %:lla
vangeista on C-hepatiitti, HIV on 1,1 %:lla. Jatkuvaa
lääkitystä saa 58 % ja
psykiatrista lääkitystä 39 % vangeista.
Vaikeiden tapausten lisääntyminen on johtanut
siihen, että vankiloiden terveydenhuoltohenkilöstö toimii nykyisin
voimavarojensa ylärajoilla.
Vuonna 2001 vangit kävivät polikliinisissä hoidoissa
yli 28 000 kertaa. Näistä lähes 17 % oli
vankilan ulkopuolisissa terveydenhuollon palveluissa. Ulkopuolisen
terveydenhuollon kustannukset olivat viime vuonna 1,8 miljoonaa euroa.
Kasvua on kahdessa vuodessa 64 %, jossa sairaaloiden
hoitopäiväkustannusten kasvu on jopa 120 %.
Ulkopuolista sairaalahoitoa tarvitaan mm. silloin, kun vankisairaalan
tarjoamat palvelut eivät ole riittäviä tai
potilaspaikat ovat täynnä.
Työryhmä kiinnitti huomiota myös
siihen, että vankiloihin näkyy kerääntyvän
yhä enemmän erittäin vaikeahoitoisia
ja vakavasti sairaita potilaita, joilla on sekä krooninen
psykiatrinen sairaus että henkeä uhkaavia päihdevieroitusoireita.
Työryhmä piti jäsentensä kliinisen
kokemuksen ja suoritetun selvityksen perusteella ilmeisenä,
että syrjäytyneisyyteen liittyvät vakavat
terveysongelmat lankeavat enenevässä määrin
vankeinhoidon terveydenhuollon hoidettaviksi. Taustalla
näyttää selvästi olevan alkoholin
ja huumeiden käytön lisääntyminen
ja hyvin todennäköisesti myös kunnallisen
psykiatrisen sairaanhoidon raju alasajo 1990-luvun alussa. Vakavasti
häiriintyneitä, jopa kroonisesti skitsofreenisiä potilaita
päätyy päihderiippuvuuden kautta vankilaan,
koska heidän rikoksensa ovat niin lieviä, ettei
heille tehdä mielentilatutkimusta.
Vankien terveydenhuolto on kriisiytynyt. Vankiloihin ei enää tahdota
saada vakinaisia lääkäreitä.
Kaikki vankien terveydenhuollon kustannukset maksaa vankila. Vankeinhoitolaitos
ei juuri voi itse vaikuttaa kustannusten kehittymiseen: sairaat
ja hoidon tarpeessa olevat vangit on hoidettava rangaistuksen täytäntöönpanon
aikana.
Terveydenhoidon menot kasvavat siten vankeinhoitolaitoksesta
riippumattomista syistä hallitsemattomasti. Mikäli
niihin ei osoiteta riittävää rahoitusta,
ne osaltaan syövät vankeinhoidon toimintamenoja
ja kaventavat toiminta-aluetta. Työryhmä esittikin
harkittavaksi terveydenhoidon rahoituksen irrottamista erilleen muusta
vankeinhoidon rahoituksesta, jotta muut toiminnot tai henkilöstö eivät
joutuisi vankien sairastavuuden vuoksi kärsimään.
Lakivaliokunta pitää tärkeänä määrärahojen
hallinnollista järjestelyä niin, että terveydenhoidon
kustannusten ohella turvataan vankien asianmukainen kohtelu ja olot
myös muilla vankeinhoidon osa-alueilla.
Terveydenhuollon järjestäminen on yhtenä selvitettävänä kysymyksenä oikeusministeriön
asettamassa
vankeinhoidon organisaatiorakennetta, toimintojen järjestämistä yms.
kysymyksiä koskevassa laajemmassa kehittämishankkeessa.
Täytäntöönpanon ja seuraamusjärjestelmän kehittäminen
Talousarvioesityksen mukaan hallitus antaa eduskunnalle esityksen
rangaistuksen täytäntöönpanoa
ja tutkintavankeutta koskevan lainsäädännön
uudistamisesta. Vuonna 2004 on lisäksi tarkoitus antaa
sopimushoitoa koskeva hallituksen esitys.
Vankeuslaki.
Uutta vankeuslainsäädäntöä koskevan
hallituksen esityksen keskeiseksi tavoitteeksi on asetettu uusintarikollisuuden
vähentämiseen tähtäävän
vankien toiminnan ja toimenpiteiden kehittäminen. Toiminnan
pohjana olisivat yksilöllisiin riski- ja tarvearvioihin
perustuvat suunnitelmat. Yksilöllisten suunnitelmien tekemisen,
vankien sijoittelumenettelyn kehittämisen sekä toisaalta
suunnitelmien toteutumisen seurannan on arvioitu edellyttävän
usean kymmenen henkilötyövuoden panosta. Oikeusministeriön
arvion mukaan toimintaa ei kaikilta osin pystytä kehittämään
uuden vankeuslain tavoitteiden mukaisesti nykyisten määrärahakehysten
puitteissa. Lakivaliokunta yhtyy tähän arvioon.
Sopimushoito.
Oikeusministeriössä on valmisteltu sopimushoitoa
koskeva hallituksen esitys. Siinä sopimushoidolla tarkoitetaan
uutta rikosoikeudellista seuraamusta, joka on tarkoitettu lyhyen
vankeusrangaistuksen vaihtoehdoksi sellaisille rikoksentekijöille,
joiden rikoksen tekemiseen päihdeongelmat ovat vaikuttaneet
merkittävästi ja joiden voidaan olettaa noudattavan heille
määrättyä hoito-ohjelmaa. Sopimushoidon
käyttöönotto on tarkoitus aloittaa alueellisena
kokeiluna. Esitys oli luvattu antaa eduskunnalle kuluvana vuonna,
mutta suunniteltua aikataulua on myöhennetty menojen sopeuttamiseksi
lähivuosien menokehyksiin. Nykyisten arvioiden mukaan hallinnonalan
resurssit eivät riitä uusien seuraamusten käyttöönottoon.
Lakivaliokunta on 1980-luvulta alkaen jatkuvasti korostanut
rikosoikeudellisen seuraamusjärjestelmän täydentämisen
tarpeellisuutta. 2000-luvulla valiokunta on kahteen kertaan todennut
pitävänsä sopimushoidon käyttöönottoa kiireellisenä (LaVM
13/2001 vp — HE 213/2000
vp ja LaVM 28/2002 vp — HE 44/2002
vp).
Lakivaliokunta edellyttää, että hallitus
pitää talousarvioesityksessä nyt antamansa
lupauksen antaa sopimushoitoa koskeva esitys vuoden 2004 valtiopäivillä.
Johtopäätökset
Oikeusministeriön hallinnonalan kaikki toimintamenot
ovat erittäin niukkoja. Erityisen hankala tilanne on vankeinhoitolaitoksessa.
Oikeusministeriön hallinnonalan menokehys on pieni.
Sen seurauksena liikkumavara menokehyksessä on niin vähäinen,
ettei se riitä hallitusohjelman mukaisten uudistusten
asianmukaiseen täytäntöönpanoon.
Edes sellaisten uudistusten toteuttaminen, joilla voidaan saada kustannussäästöjä
pitemmän
ajan kuluessa, ei ole mahdollista.
Lakivaliokunta katsoo, että vankeinhoitoon esitetyt
määrärahat eivät ole sopusoinnussa
vankien terveydenhoidon, kuntoutuksen ja huumeiden vastaisen työn
tarpeiden kasvun ja uusintarikollisuuden vähentämisohjelmien
ylläpitämisen ja kehittämisen kanssa.
Määrärahatilanne kärjistyy vuonna
2005. Silloin nykyisen suuruiset määrärahat
eivät riitä toimintojen asianmukaiseen ylläpitoon.