Perustelut
Hallituksen esityksessä on kyse Yhdistyneiden kansakuntien
lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan
lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta
hyväksymisestä siltä osin kuin se kuuluu
Suomen toimivaltaan. Suomen lainsäädäntö ja
viranomaiskäytännöt vastaavat pitkälti
valinnaisen pöytäkirjan vaatimuksia. Esimerkiksi
rikoslakia (39/1889) on muutettu viimeisen vajaan kymmenen
vuoden aikana niin, että se vastaa pöytäkirjassa
asetettuja kriminalisointivelvoitteita. Viimeksi keväällä 2011
eduskunta hyväksyi Euroopan neuvoston yleissopimuksen
lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan
(HE 282/2010 vp — LaVM 43/2010 vp).
Samassa yhteydessä rikoslain säännöksiä mm.
lapsipornografian ja seksuaalirikossäännösten
osalta tarkistettiin.
Pöytäkirjan hyväksyminen edellyttää lisäksi epäasiallisen
adoptiosuostumuksen hankkimisen säätämistä rangaistavaksi.
Myös tämä kriminalisointivelvoite
on toteutettu äskettäisessä adoptiolainsäädännön
uudistuksessa (HE 47/2011 vp — LaVM 9/2011 vp),
jossa yhteydessä rikoslain 25 lukuun on lisätty
uusi 3 b § laittomasta adoptiosuostumuksen
hankkimisesta. Pykälä tulee voimaan
heinäkuun 2012 alussa. Esityksen tarkoituksena oli adoptiota koskevan
lainsäädännön uudistaminen sekä lasten
adoptioita koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen hyväksyminen.
Tässä yhteydessä otettiin kuitenkin huomioon
laittoman adoptiosuostumuksen hankkimisen kriminalisointi, jota
ennen Suomen lainsäädäntö ei
vastaa valinnaisessa pöytäkirjassa asetettuja
kriminalisointivelvoitteita.
Asiantuntijakuulemisissa on kiinnitetty huomiota siihen, että hallituksen
esityksessä ei ole ehdotettu, että pöytäkirjan
3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta
esittävän kuvan hallussapidon yritys säädettäisiin
rangaistavaksi. Lakivaliokunta toteaa, että valinnaisen
pöytäkirjan 3 artiklan 2 kohta ei sanamuotonsa
perusteella velvoita yrityksen kriminalisointiin, vaan
asian ratkaiseminen on kansallisessa harkinnassa. Hallituksen esityksen
mukaan hallussapitorikos on katsottu riittäväksi
kriminalisoinniksi. Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan
lasta esittävän kuvan hallussapidon yrityksen
rangaistavaksi säätämistä on ennen
nyt käsiteltävänä olevaa esitystä arvioitu em.
hallituksen esityksessä HE 282/2010 vp. Sitä ei
kuitenkaan päätetty tuossakaan yhteydessä esittää.
Poikkeukselliseksi katsottiin jo, että pelkästään
jonkin aineiston hallussapito ilman, että samalla on kysymyksessä valmisteluluonteinen
teko jonkin muun rikoksen tekemistä varten, säädettiin
rangaistavaksi. Myös perustuslakivaliokunta on
aiemmin nykyistä rikoslain 17 lukua säädettäessä katsonut,
että hallussapidon kriminalisointi on poikkeuksellista
(PeVL 23/1997 vp). Edellä esitetty
ja se huomioon ottaen, että rikoslain 17 luvun
19 §:ssä säädetty enimmäisrangaistus
on yksi vuosi vankeutta, riittäviä perusteita
sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän
kuvan hallussapidon yrityksen kriminalisoimiseen ei voida katsoa
olevan.
Maaliskuun alusta 2012 voimaan tulevan perustuslain muutoksen
(1112/2011) 95 §:n 1 momentin mukaan
kansainvälisen velvoitteen muut kuin lainsäädännön
alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan
asetuksella. Perustuslain 80 §:stä puolestaan
johtuu, että jos asetuksen antajasta ei ole erikseen säädetty,
asetuksen antaa valtioneuvosto. Lakivaliokunta ehdottaa, että voimaansaattamislain
asetuksenantovaltuus kirjoitetaan tämän mukaisesti.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa hallituksen
esityksessä tarkoitetun yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan
hyväksymistä siltä osin kuin se kuuluu
Suomen toimivaltaan sekä hallituksen esityksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin
ja muutosesityksin.