Yleisperustelut
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Lähtökohdat
Riita-asiain oikeudenkäyntimenettely uudistettiin yhtenä alioikeusuudistuksen
osana vuonna 1993 voimaan tulleilla laeilla. Uudistuksen keskeisenä tavoitteena
oli muuttaa oikeudenkäyntimenettely niin, että se
täyttäisi länsieurooppalaisissa riita-asiain
menettelyä koskevissa suosituksissa vakiintuneet suullisuuden,
välittömyyden ja keskittämisen periaatteet.
Lisäksi tavoitteena oli nopea, varma ja halpa oikeudenkäynti.
Hyväksyessään riita-asiain oikeudenkäyntimenettelyuudistuksen
lakivaliokunta edellytti, että uuden lainsäädännön
toimivuutta oli alusta alkaen seurattava tarkoin. Erityisen tärkeää oli varmistautua
siitä, että oikeuskäytäntö muuttuu ja
että uudet menettelysäännökset
omaksutaan. Lisäksi tuli seurata, aiheutuiko uudistuksesta sellaisia
epäkohtia, joita ei ollut osattu ottaa huomioon. Lakivaliokunnan
ehdotuksesta eduskunta edellytti, että tarvittaessa tuli
ryhtyä toimenpiteisiin virheellisen käytännön
ja epäkohtien korjaamiseksi (LaVM 16/1990
vp — HE 15/1990 vp).
Koska riita-asioiden menettelyuudistus merkitsi huomattavaa
muutosta verrattuna aikaisempaan oikeudenkäyntimenettelyyn,
uudistuksen omaksumisen edistämiseksi toteutettiin tuomareihin
ja muihin oikeudenkäynnin osapuoliin kohdistunut laaja
koulutusohjelma.
Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa suoritettu seuranta
on osoittanut, että uutta riitaprosessia pidetään
yleisesti selvästi vanhaa menettelyä parempana
eikä suullis-pöytäkirjallista menettelyä toivota
takaisin. Uuden riita-asiain oikeudenkäyntimenettelyn etuina
pidetään keskitettyä oikeudenkäyntiä,
turhien istuntojen välttämistä, tuomarin
parempaa mahdollisuutta prosessinjohtoon sekä riidattomien
asioiden erottamista riitaisista. Ongelmallista sen sijaan on, että menettelytavat
ja käytännöt eri tuomioistuinten välillä ovat
osaksi eriytyneet ja suurissa tuomioistuimissa muodostuneet erilaiseksi jopa
eri tuomareiden välillä. Haittapuolina on noussut
esiin uuden menettelyn ja etenkin valmistelun hitaus, siitä seuraava
käsittelyaikojen piteneminen sekä kulukorvausten
kasvu ja oikeudenkäynnin kalleus. Jälkimmäisten
seurauksena on epäkohdaksi muodostunut prosessikynnyksen
liiallinen nousu.
Hallituksen esityksen luonne ja tavoitteet
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen seurantatutkimus osoitti
selkeästi, että säännösten
korjaamiseen on aihetta. Hyvistä tavoitteista huolimatta
kaikkien säännösten soveltaminen käytäntöön ei
eri syistä ole onnistunut. Kokemuksesta tiedetään,
että oikeuskäytännön muuttamiseen
tarvitaan yleensä sekä lain muuttaminen että koulutusta.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan osittain uudenlaisen
järjestelmän luomista. Ehdotus on kokonaisuus,
jonka eri osien merkittävä muuttaminen
horjuttaisi ehdotuksen tasapainoa. Valmisteluvaiheessa on haettu
kokonaisratkaisua, joka takaisi mahdollisimman tarkoituksenmukaisen
oikeudenkäynnin ilman turhia muotomääräyksiä.
Alkuperäisten oikeudenkäyntiperiaatteiden, suullisuuden,
välittömyyden ja keskittämisen,
oikeusperusta on riitaprosessisäännösten
voimaantulon jälkeen vahvistunut perusoikeusuudistuksen
ja uuden perustuslain säätämisen myötä.
Periaatteista pidetäänkin kiinni, mutta niiden keskinäisessä yhteensovittamisessa
on pyritty löytämään uusi tasapaino.
Valiokuntakäsittelyssä hallituksen esityksen tavoitteita
ja uudistusehdotuksia on yleisesti pidetty kannatettavina. Hallituksen
esitys on kuitenkin osoittautunut siten vaikeaksi, ettei se helposti
avaudu esitystä lukemalla. Lainsääntökokonaisuus
sisältää lukuisia yksityiskohtia ja esitys
on muodostunut sirpaleiseksi. Kokonaisuus ei näy suoraan
esitykseen sisältyvistä lakiteksteistä.
Valiokunnassa esityksen pääteemat ovat kiteytyneet
seuraaviksi:
- valmistelun vaiheistaminen,
- pääkäsittelyä koskevien säännösten
kokoaminen yhteen ja
- oikeudenkäyntiaineiston kulkeutumista koskevien
säännösten yhtenäistäminen
ja eriyttäminen omaksi kokonaisuudekseen pääkäsittelyn
muodosta riippumattomaksi.
Valiokunta keskittyy tässä mietinnössä pääasiassa
näihin kokonaisuuksiin.
Valmistelu
Nykyisen riitaprosessin yhtenä ongelmana on se, että valmistelua
koskevat säännökset koskevat samanlaisina
kaikkia juttuja niiden laadusta ja laajuudesta riippumatta. Tästä on
seurannut valmistelun pitkittyminen ja puuroutuminen.
Valmistelun keventämiseksi ehdotetaan
- haastehakemusta ja vastausta koskevien pykälien
sanamuotojen muuttamista siten, että haastehakemukset ja
vastaukset olisivat nykyistä lyhyempiä ja paremmin
jäsenneltyjä. Haastehakemusten turhaa täydennyttämistä pyritään ehkäisemään.
Täydentäminen voidaan tehdä myös
puhelimella tai muulla soveltuvalla tiedonvälitystavalla,
ja
- kirjallisen valmistelun muodostamista itsenäiseksi
osaksi siten, että riitainen juttu voidaan, toisin kuin
nyt, tietyissä rajatuissa tilanteissa ratkaista pelkästään
kirjallisessa menettelyssä. Uudeksi keinoksi tulisi myös
se, että suullinen valmistelu voidaan jättää väliin
ja siirtyä kirjallisesta valmistelusta suoraan pääkäsittelyyn.
Valmisteluistunto jatkuisi siitä, mihin kirjallisessa
valmistelussa on päädytty. Asianosaisten ei ole
pakko toistaa kaikkea kirjallisesti esittämäänsä valmisteluistunnossa.
Valmisteluistunto muutetaan ehdotuksen mukaan enemmän tuomarivetoiseksi.
Oikeudenkäymiskaaren valmistelua koskevaan 5 lukuun
otetaan kattavat säännökset tuomarin
aktiivisesta asian selvittämisvelvollisuudesta.
Valmisteluistunnossa puheenjohtajan on aluksi selostettava,
mistä asiassa on kysymys ja mihin kirjallisessa valmistelussa
on päädytty. Sen jälkeen puheenjohtajan
on tehtävä valmistelun tavoitteiden saavuttamiseksi
tarpeelliset kysymykset. Puheenjohtajan on valmistelussa huolehdittava
siitä, että valmistelun tavoitteet, jotka säilyvät
nykyisinä (OK 5:19) toteutuvat, ja siitä, että asianosaiset
mm. mainitsevat kaikki seikat, joihin he haluavat vedota (OK 5:15c
ja 5:21).
Suullisessa valmistelussa ei asiaa sen sijaan saisi ratkaista.
Tarkoituksena on välttää se vaara, että koko
oikeudenkäynti kaikkine argumentteineen pyritään
käymään loppuun valmistelun aikana, viimeistään
suullisessa valmistelussa. Tavoitteena on, että valmistelu
on kevyehkö ja oikeudenkäynti siirtyy nopeasti
vaiheesta toiseen. Asiassa tulisi siten mahdollisimman helposti
siirtyä valmistelusta pääkäsittelyyn.
Pääkäsittelyn aloittamista ei saisi pelätä,
ja nykyisestä korkeasta kynnyksestä siirtyä pääkäsittelyyn
tulisi päästä eroon.
Oikeudenkäyntiä ei tarvitse käydä loppuun kaikkine
argumentteineen valmistelussa. Jos ja kun asia on suullisen valmistelun
jälkeen ratkaisukypsä, voidaan tarvittaessa heti
välittömästi siltä istumalta
pitää pääkäsittely
ja ratkaista asia siellä. Pääkäsittelystä ei
näin aiheudu lisäkustannuksia, mutta päästään
eroon siitä, että asiaa pyritään
valmistelemaan niin kauan, että se ratkeaa jo valmistelussa.
Pääkäsittely ja oikeudenkäyntimateriaalin kulkeutuminen
Nykyisessä laissa on kahdenlaisia pääkäsittelyjä:
ns. varsinaisia pääkäsittelyjä ja
ns. pikkupääkäsittelyjä. Näissä on
erona paitsi kokoonpano (1 tai 3 tuomaria) myös se, miten
oikeudenkäyntiaineisto niihin kulkeutuu. Varsinaista pääkäsittelyä ei
nykyisin voi pitää yhden tuomarin kokoonpanossa.
Pikkupääkäsittely on nykyisin pidettävä viimeistään
14 päivän kuluessa viimeisen valmisteluistunnon
jälkeen.
Ehdotuksen mukaan (mm. OK 2:5) erottelusta pikkupääkäsittelyyn
ja pääkäsittelyyn luovutaan. Pääkäsittely
voidaan jatkossa toimittaa joko yhden tuomarin kokoonpanossa tai
täysilukuisessa kokoonpanossa. Kolmen tuomarin kokoonpanoa
käytetään, jos asian laatu ja laajuus sitä edellyttävät.
Määräajasta ei enää säädetä. Kolmen
tuomarin kokoonpanoon kuuluu pääsäännön
mukaan valmistelusta vastannut tuomari (OK 6:1).
Tarkoituksena on mm. selkeyttää pääkäsittelyn
ja valmistelun välistä suhdetta, yksinkertaistaa
pääkäsittelyn järjestämistä sekä jonkin verran
lisätä täysilukuiseen kokoonpanoon meneviä juttuja.
Kahden erityyppisen pääkäsittelymuodon poistaminen
on eräs hallituksen esityksen keskeisimmistä muutosehdotuksista.
Nykyisessä laissa pääkäsittelyyn
on kytketty se keskeinen oikeusvaikutus, että laillinen
oikeudenkäyntiaineisto määräytyy
eri sääntöjen mukaan eri nimisissä pääkäsittelyissä.
Nykyisessä pikkupääkäsittelyssä voidaan
ottaa laillisena oikeudenkäyntiaineistona huomioon viimeisessä valmisteluistunnossa
tapahtunut. Tämä merkitsee sitä, ettei pääkäsittelyssä enää tarvitse
käydä läpi asianosaisten valmistelussa
esittämiä lausumia kanteen tai vastauksen sisällöstä.
Sen sijaan nykyisessä varsinaisessa kolmen tuomarin pääkäsittelyssä on
lähettävä "kokonaan alusta", asianosaisen
on siten esitettävä vaatimuksensa ja niiden perusteet
uudelleen täydellisenä pääkäsittelyssä.
Tämä suuri ero asianosaisten velvollisuuksissa
pikkupääkäsittelyn ja varsinaisen pääkäsittelyn
suhteen on korostanut kaikkien asianosaisten ja tuomareidenkin halua
käsitellä lähes kaikki asiat pikkupääkäsittelyssä.
Nyt hallituksen esityksessä ehdotetaan yhdenmukaisia
sääntöjä oikeudenkäyntiaineiston kulkeutumisesta
lailliseksi oikeudenkäyntiaineistoksi. Ehdotus ei pohjaudu
kumpaakaan voimassa olevista malleista. Nykyinen varsinaisen pääkäsittelyn
suullisuus- ja välittömyysperiaatetta äärimmilleen
korostava malli on käytännölle vieras,
se aiheuttaa päällekkäistä työtä eikä sillä ole
sellaisia välttämättömiä oikeusturvaan liittyviä perusteita,
joiden johdosta tämä malli tulisi ottaa ehdotettavan
uuden pääkäsittelyn pohjaksi. Toisaalta
nykyisessä pikkupääkäsittelyn
mallissa valmistelun ja pääkäsittelyn
raja on hämärä, eikä suullisuudesta
tai välittömyydestä voida näissä tilanteissa
juuri puhua. Hallituksen esitykseen sisältyvät
ehdotukset "uuden" pääkäsittelyn kulusta
(OK 6:2 ja 3) pyrkivätkin löytämään
keskitien näille nyt voimassa oleville kahdelle ääripäälle.
Pääkäsittelyn uudelleen järjestely
on valiokunnan mielestä asianmukaista. Lakiin ei enää sisälly
määräaikasäännöksiä,
jotka usein ryhdistävät toimintaa. Valiokunta
korostaa, että tästä huolimatta asiat
on hoidettava viivyttelemättä. Säännösten
mukaan pääkäsittely voidaan edelleenkin
järjestää samana päivänä kuin
valmisteluistunto.
Tuomioistuintoiminnan kehittämisessä yksi yleisesti
hyväksytty tavoite on se, että oikeudenkäytön
painopiste on saatava käräjäoikeusmenettelyyn.
Kolmen tuomarin kokoonpanon käyttäminen vaikeammissa
tai laajoissa asioissa antaa mahdollisuuden lisätä oikeudenkäynnin kaikkien
osapuolten luottamusta oikeudenhoitoon ja voi sitä kautta
vähentää tarvetta muutoksenhakuun. Valiokunnan
käsityksen mukaan useampiosastoisissa käräjäoikeuksissa
on tarpeen sopia lainsäännöksiä tarkemmista
yhtenäisistä periaatteista kolmen tuomarin kokoonpanon
käyttämisessä.
Yhteenveto
Tuomioistuimen, ts. valmistelua johtavan tuomarin, on eräitä poikkeuksia
lukuun ottamatta jatkossa valmistelun kuluessa laadittava kirjallinen
yhteenveto. Yhteenvetosääntelyä siis
kiristetään ja sitä koskevat säännökset
ovat aikaisempaa tarkemmat. Yhteenveto laaditaan asianosaisten vaatimuksista,
niiden perusteista sekä tarvittaessa todisteista ja siitä,
mitä kullakin todisteella aiotaan näyttää toteen
(OK 5:24). Pääsäännön
mukaan yhteenveto on tehtävä jo ennen valmisteluistuntoa.
Yhteenvedon laatiminen on omiaan edistämään
oikeusvarmuutta, selkeyttämään prosessia ja
jäntevöittämään asian
myöhempää käsittelyä. Tuomari
voi käyttää sitä tehokkaasti
informatiivisen prosessijohdon välineenä, sillä asianosaiset
saavat tätä kautta tiedon siitä, miten
tuomari on asianosaisten esitykset ymmärtänyt
ja onko vedottu aineisto tullut kokonaisuudessaan asianmukaisesti
huomioiduksi.
Asiantuntijakuulemisessa on ehdotettu, että yhteenvedon
tekeminen annettaisiin asianosaisten vastuulle tai säännöksiä muutettaisiin
ainakin niin, että vastuu jaettaisiin tuomarin ja asianosaisten
välillä. Valiokunta toteaa, että yhteenvedon
eräs keskeinen tehtävä on saada tuomioistuimen
ja asianosaisen välille vuoropuhelua siitä, miten
tuomioistuin on ymmärtänyt asianosaisten esitykset.
Kun tuomari laatii yhteenvedon, voivat asianosaiset huomata virheet
ja huomauttaa sen sisältämistä puutteista.
Asianosaisillehan on aina varattava tilaisuus lausua käsityksensä yhteenvedosta
(OK 5:24,5). Tässä mielessä yhteenvedon
laatiminen on myös ehdotuksen mukaan tuomioistuimen ja
asianosaisten yhteistyötä.
Hallituksen esityksen perusteluiden mukaan, kuten edellä jo
on todettu, ehdotetaan yhdenmukaisia sääntöjä oikeudenkäyntiaineiston
kulkeutumisesta lailliseksi oikeudenkäyntiaineistoksi. Tarkoituksena
on, että oikeudenkäyntimateriaalin siirtyminen
tapahtuu yhteenvedon avulla. Kun tämä ei selkeästi
ilmene lakitekstistä, valiokunta ehdottaa jäljempänä oikeudenkäymiskaaren
6 luvun 2 §:n täydentämistä.
Asiantuntijakuulemisessa on arveltu, että kun kolmen
tuomarin kokoonpanossa ryhdytään toimimaan yhteenvedon
avulla, suullisuusperiaatteen toteutuminen heikentyy. Valiokunnan
käsityksen mukaan mahdollinen ongelma hoituu sillä,
että puheenjohtajan asiaesittelyn laajuus pääkäsittelyn
alussa määräytyy mm. riita-asian vaikeusasteen
ja laajuuden, valmistelun ja pääkäsittelyn
välisen ajan pituuden sekä tuomioistuimen kokoonpanon
mukaan.
Sovinto
Hallituksen esityksessä ei käsitellä tuomioistuimessa
tapahtuvaa sovittelutoimintaa, vaan sitä koskevat säännökset
jäävät toistaiseksi ennalleen. Sovintoa
ja muita vaihtoehtoisia riidanratkaisuja kaikkine niihin liittyvine
näkökohtineen ryhdytään erikseen
selvittämään 3.6.2002 asetetussa työryhmässä.
Asiantuntijakuulemisessa on kuitenkin noussut esiin huoli siitä,
että suullisen valmistelun rajoittaminen hallituksen esityksessä ehdotetulla tavalla
vaikeuttaa sovintoon pääsemistä. Sovintoasiat
edellyttävät nimittäin muita useammin kahden
ja jopa kolmen suullisen istunnon pitämistä.
Oikeuskäytännössä ilmenneiden
ongelmien vuoksi valiokunta pitää valmistelun
rajoittamista koskevaa säännösehdotusta
tarpeellisena valmistelun keventämiseksi ja valmistelun
ja pääkäsittelyn eriyttämiseksi
toisistaan. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä,
että aito sovinto on asianosaisten kannalta edullisin ratkaisu
ja sovintoon pyrkiminen on edelleen perusteltua. Valiokunta toteaa,
ettei säännöksen sanamuoto "suullinen valmistelu
on pyrittävä saattamaan loppuun viivytyksettä yhdessä istunnossa"
estä valmistelun lykkäämistä silloin,
kun siihen on ilmeinen tarve. Mikäli sovintoneuvotteluista
muuta johtuu, yhden istunnon pääsäännöstä voidaan
luopua ja jatkaa valmistelua toisessa istunnossa. On muistettava
se, että sovinto voidaan tehdä myös pääkäsittelyssä.
Tuomiokirja
Hallituksen esityksessä ehdotetaan kevennettäväksi
tuomioiden arkistointia siten, ettei asiakirjavihkoon ei enää liitettäisi
tuomion jäljennöstä. Tarkoituksena on
luopua turhana pidetystä kopioinnista ja tuomioiden arkistoinnista
kahteen paikkaan. Arkistointijärjestelmää ei
ehdoteta muilta osin muutettavaksi.
Valiokuntakäsittelyssä suurten käräjäoikeuksien
edustajat ovat kiinnittäneet huomiota epätarkoituksenmukaisiksi
koettuihin tuomiokirjaa koskeviin säännöksiin.
Oikeudenkäymiskaaren mukaan käräjäoikeuden
tuomiot kootaan niiden antamisen mukaisessa järjestyksessä erilliseksi tuomiokirjaksi.
Tästä aiheutuu paljon turhana pidettävää lisätyötä,
kun asiakirjat joudutaan lajittelemaan ja sitomaan kahteen kertaan.
Erillisen tuomiokirjan olemassaoloa on perusteltu sillä,
että asiakirjajulkisuus ja tutkijoiden mahdollisuus tutustua
tuomioihin paranee. Perustelut eivät ole osoittautuneet
painaviksi. Julkisuus ei parane sillä, että asiakirjoja
joudutaan hakemaan eri paikoista ja jopa eri arkistoista. Tutkijoiden
ja kansliahenkilökunnan työmäärä vain
lisääntyy.
Valiokunta pitää arkistointitavan muuttamista
tässä yhteydessä perusteltuna. Erillisten
tuomiokirjojen aika on ohi. Nykyisenä sähköisten asianhallintajärjestelmien
ja diaarien aikakautena haut toimivat diaarinumeron perusteella.
Siksi kaikki asiakirjat, niin nykyinen asiakirjavihko kuin tuomiokin
on syytä arkistoida toistensa yhteyteen, jolloin kaikki
samaan asiakokonaisuuteen kuuluvat asiakirjat, myös mahdolliset
osatuomiot, löytyvät samasta paikasta. Tämän
toteuttamiseksi on muutettava useita säännöksiä. Valiokunta
esittää jäljempänä yksityiskohtaisissa
perusteluissa tarvittavat muutosehdotukset ja voimaantulosäännökset.
Koulutus ja seuranta
Valiokunta toteaa, että tämänkin
uudistuksen toteuttaminen edellyttää oikeudenkäynnin
osapuolten, niin tuomarikunnan kuin asianajajakunnan, koulutusta.
Valiokunnan saamien tietojen mukaan koulutuksen suunnittelu on pitkällä ja
se toteutetaan heti, kun eduskunta on hyväksynyt lait.
Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos on oikeusministeriön
toimeksiannosta tutkinut sekä riita-asioiden
että rikosasioiden oikeudenkäyntimenettelyn toimivuutta.
Valiokunnan käsityksen mukaan seuranta on ollut tuloksellista.
Sen avulla on saatu varmaa tietoa menettelyuudistusten toimivuudesta
ja tarpeellisten muutosehdotusten valmistelu on nopeutunut. Valiokunnan
mielestä seurannan jatkaminen myös tämän
uudistuksen osalta on tarpeen.
Oikeudenkäyntisäännökset
ja lakisystematiikka
Valiokunta on jo riita-asioiden oikeudenkäyntiuudistusta
koskeneessa mietinnössään (LaVM 16/1990
vp) todennut, että osittaisuudistuksista johtuen
oikeudenkäymiskaaren lukujen systematiikka ei ole enää looginen
ja että alioikeusuudistuksen jatkovalmistelun yhteydessä on
myös asian tähän puoleen kiinnitettävä riittävästi
huomiota esimerkiksi ryhmittelemällä eri säännöskokonaisuudet
omiksi jaksoikseen. Valiokunta on silloin myös todennut,
että selkeä ja johdonmukainen laki edistää omalta
osaltaan lainkäytön ja oikeudenhoidon yhtenäisyyttä ja
turvallisuutta.
Lakivaliokunta on toistanut edellä kerrotun kannanottonsa
rikosasiain oikeudenkäyntimenettelyn uudistamista koskeneessa
mietinnössään (LaVM 9/1990
vp — HE 82/1995 vp).
Lakivaliokunnan ehdotuksesta eduskunta on edellyttänyt,
että oikeudenkäyntiuudistuksen seuraavassa vaiheessa
toteutetaan oikeudenkäyntisäännösten
systemaattinen kodifiointi.
Valiokunta uudistaa jälleen kaiken aikaisemmin lausumansa.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta
2 luku. Päätösvaltaisuudesta
5 §.
Pykälässä on säännökset
käräjäoikeuden kokoonpanon määräytymisestä.
Pykälän 1 momentin 3 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi,
että käräjäoikeudessa on vain
puheenjohtaja riita-asian pääkäsittelyssä,
jos tuomarina toimii valmistelusta vastannut tuomari eikä asian
laatu tai laajuus edellytä asian käsittelyä täysilukuisessa kokoonpanossa.
Pykäläehdotuksen 2 momentin mukaan käräjäoikeuden
on varattava asianosaisille tilaisuus lausua käsityksensä em.
täysilukuisen kokoonpanon tarpeellisuudesta.
Jotta kolmen tuomarin kokoonpanoa käytettäisiin
riittävästi, tähän pykälään
ehdotetaan otettavaksi nimenomainen säännös
siitä, että asian laatu ja laajuus edellyttää asian
käsittelyä kolmen tuomarin kokoonpanossa. Myös
yleisperusteluissa selostettu oikeudenkäyntiaineiston
kulkeutumista koskevan sääntelyn muuttaminen
poistaa asianosaisten kannalta tarvetta haluta asian käsittelyä yhden
tuomarin kokoonpanossa. Tuomioistuimella on kuitenkin viime kädessä valta
päättää käsitellä asia
yhden tuomarin kokoonpanossa, mutta asianosaisille on varattava
tilaisuus lausua asiasta.
Kolmen tuomarin kokoonpanossa käsiteltävien
asioiden sopivan määrän varmistamiseksi ehdotusta
on valiokunnan mielestä syytä muuttaa siten, että valinnassa
yhden tuomarin ja täysilukuisen kokoonpanon välillä asianosaisten tahdolle
annetaan ehdotettua keskeisempi merkitys. Silloin asia voitaisiin
vain poikkeustapauksissa vastoin asianosaisen tahtoa käsitellä yhden
tuomarin kokoonpanossa. Valiokunta ehdottaa, että jos asianosainen
pitää täysilukuista kokoonpanoa tarpeellisena,
asia voidaan ratkaista pääkäsittelyssä yhden
tuomarin kokoonpanossa vain erityisestä syystä.
Erityinen syy kieltäytyä kolmen tuomarin kokoonpanosta
olisi esimerkiksi, jos asianosainen viivyttelytarkoituksessa pyytää selvän
asian käsittelyä kolmen tuomarin kokoonpanossa,
eikä tuomareita saada nopeasti koolle. Tällöin
asia voidaan ratkaista yhden tuomarin kokoonpanossa. Tällainen
prosessipäätös tulee perustella.
5 luku. Riita-asian vireillepano ja valmistelu
14 §.
Pykälän 2 momentin kolmikohtaisessa luettelossa
on havaittu painotekninen virhe. Momentin viimeinen lause "asia
ratkaistaan valmistelua jatkamatta" ei kuulu 3 kohtaan, vaan se
on erillinen, kaikkiin kohtiin kuuluva yhteinen teksti. Valiokunta
on korjannut virheen.
18 §.
Pykälän yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan
pykälässä on viisi momenttia. Painoteknisen
virheen takia lakitekstissä on kuitenkin vain neljä momenttia.
Valiokunta on jakanut ehdotuksen 3 momentin kahdeksi eri momentiksi, jotta
momenttijako muodostuu sellaiseksi kuin se on tarkoitettu.
21 §.
Pykälään sisältyy säännökset
tuomioistuimen velvollisuudesta valmistelussa valvoa, että pääkäsittelyssä on
käytettävissä se aineisto, joka on tarpeen
oikeudenkäynnissä. Pykälän 3
momentin mukaan tuomioistuimen tulee myös valvoa, ettei
asiaan sekoiteta mitään siihen kuulumatonta.
Valiokunta ehdottaa, että momenttia täydennetään
oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 7 §:ää vastaavalla
säännöksellä todistelun rajoittamisesta.
Vaikkei valmistelussa pääsääntöisesti
esitetäkään todistelua, on valmistelussa
pyrittävä siihen, että pääkäsittelyssä ei
esitetä tarpeetonta todistelua. Samalla tämä vähentää kustannuksia.
6 luku. Riita-asian pääkäsittely
2 §.
Pykälän 1 momentissa säädetään
asian käsittelemisestä ja käsittelyjärjestyksestä riita-asian
pääkäsittelyssä. Pääkäsittely
aloitetaan tuomioistuimen lyhyellä selostuksella siitä,
mihin asian valmistelussa on päädytty, sekä tiedustelulla,
vastaavatko valmistelussa esitetyt vaatimukset edelleen asianosaisten
kantaa.
Pykälän perusteluiden mukaan tällä säädetään
siitä menettelystä, jolla valmistelussa esitetty
oikeudenkäyntiaineisto tulee lailliseksi oikeudenkäyntiaineistoksi
pääkäsittelyssä. Tavoitteena
on, että valmistelussa esitetty oikeudenkäyntiaineisto
voidaan nykyistä helpommin hyödyntää myös
pääkäsittelyssä ja vältetään kahdenkertainen
työ oikeudenkäynnissä.
Valiokunta hyväksyy — kuten edeltä yleisperusteluista
ilmenee — pykälän tavoitteet ja tarkoituksen,
mutta katsoo, että niiden tulee ehdotettua selkeämmin
ilmetä lakitekstistä. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa,
että pykälän 1 momentin 1 kohtaan lisätään
sanat "yhteenvedon avulla".
9 §.
Pykälä sisältää ns.
prekluusiosäännökset. Niitä ehdotetaan
lievennettäviksi todisteiden osalta.
Hallituksen esitys on lievennys prekluusiosta muodostuneeseen
uhkakuvaan ja kompromissi erilaisten asiassa aikaisemmin ja nyt
valiokuntakäsittelyssä esitettyjen näkemysten
kanssa. Valiokunta ehdottaa lisälievennystä, jonka
mukaan asianosaisten sopimuksen mukaan uusi todiste voidaan ottaa
vastaan. Tämä on sopusoinnussa prekluusiosäännösten
tarkoituksen kanssa. Prekluusiolla pyritään suojaamaan
toista osapuolta, ja ellei tällä ole mitään
sitä vastaan, että uusi todiste esitetään,
todiste voidaan ottaa vastaan.
22 luku. Käräjäoikeuden pöytäkirja
4 § (Uusi) ja 5 § (Uusi).
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että 5
luvun 10 ja 13 §:ssä termi "kiistäminen"
muutetaan termiksi "vastustaminen".
Valiokuntakäsittelyssä on havaittu, että kiistämis-termiä käytetään
myös 22 luvun 4 ja 5 §:ssä.
Valiokunta ehdottaa, että johdonmukaisuuden vuoksi myös
näihin pykäliin tehdään vastaava
muutos.
11 §.
Pykälästä ehdotetaan turhan työn
vähentämiseksi poistettavaksi säännös
siitä, että asiakirjavihkoon liitetään
jäljennös tuomiosta ja erikseen laaditusta päätöksestä.
Valiokunta, edellä yleisperusteluissa tuomiokirjasta
lausuttuun viitaten, ehdottaa muutettavaksi asiakirjavihkon
määrittelyä siten, että pöytäkirjasta,
tuomiosta, erikseen laaditusta päätöksestä ja
kertyneistä asiakirjoista muodostetaan asiakirjavihko.
24 luku. Tuomioistuimen ratkaisu
9 § (Uusi).
Pykälän 2 momentin mukaan käräjäoikeuden
tuomiot ja erilliset päätökset kootaan niiden
antamisen mukaisessa järjestyksessä erilliseksi
tuomiokirjaksi.
Valiokunta, oikeudenkäyntiasiakirjojen arkistoinnista
edellä omaksumansa kannan mukaisesti, ehdottaa 2 momentin
muuttamista siten, että käräjäoikeuden
tuomiot ja erillisiksi asiakirjoiksi laaditut päätökset
arkistoidaan liittämällä ne asiakirjavihkoon.
25 luku. Muutoksenhaku käräjäoikeudesta
hovioikeuteen
18 § (Uusi).
Pykälässä on säännökset
siitä, miten käräjäoikeuden
kansliaan toimitetut, hovioikeudelle osoitetut muutoksenhakukirjelmät
ja niihin liittyvät asiakirjat toimitetaan hovioikeuteen.
Kun valiokunta ehdottaa tuomioiden arkistointitavan muuttamista,
on tätäkin samaan asiakokonaisuuteen liittyvää pykälää tarkistettava. Tarkoituksena
on säilyttää alkuperäisen säännöstön
perusajatus siitä, että tuomio säilyy
ja löytyy pitkänkin ajan kuluttua käräjäoikeudesta helposti,
vaikka muut asiakirjat liikkuvat usein esimerkiksi muutoksenhaun
yhteydessä paikasta toiseen. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa,
että pykälän 1 momenttiin lisätään
säännös, jonka mukaan käräjäoikeuden
tuomiosta ja erilliseksi asiakirjaksi laaditusta päätöksestä lähetetään
hovioikeuteen vain jäljennökset.
Voimaantulosäännös ja johtolause
Voimaantulosäännös.
Voimaantulosäännökset on kirjoitettu
sitä silmällä pitäen, että laki
voidaan saattaa voimaan heti, kun siihen on käytännön
edellytykset. Tämän hetken tietojen mukaan laki
tulee voimaan syksyllä 2002.
Valiokunnan lakiin lisäämien, arkistointitavan
muuttamista koskevien säännösten voimaantulo
on kuitenkin tarkoituksenmukaista ajoittaa kalenterivuoden vaihteeseen.
Sen vuoksi valiokunta ehdottaa, että voimaantulosäännöksen
2 momenttiin lisätään säännös,
jonka mukaan arkistointisäännöksiä sovelletaan 31.12.2002
jälkeen ratkaistuihin asioihin.
Johtolause.
Lakiehdotukseen lisättyjen uusien pykälien
johdosta johtolauseeseen on tehty uusia pykäliä vastaavat
tarkistukset.
2. Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa
annetun lain 11 luvun 7 §:n muuttamisesta
11 luku. Tuomioistuimen ratkaisusta
8 § (Uusi).
Pykälässä on rikosasioiden tuomioita
koskevat, oikeudenkäymiskäymiskaaren 24 luvun
9 §:ää vastaavat säännökset.
Kun valiokunta on edellä ehdottanut sanotun oikeudenkäymiskaaren
säännöksen muuttamista, on vastaava muutos
tehtävä 8 §:n 1 momenttiin. Siten valiokunta
ehdottaa säädettäväksi, että käräjäoikeuden
tuomiot ja erillisiksi asiakirjoiksi laaditut päätökset
arkistoidaan liittämällä ne asiakirjavihkoon.
Voimaantulosäännös, johtolause ja
lain nimike
Voimaantulosäännös.
Samoin kuin edellä oikeudenkäymiskaaren kohdalla
valiokunta ehdottaa voimaantulosäännöksen
täydentämistä niin, että arkistointitavan
muutos tulee voimaan kalenterivuoden vaihteessa.
Johtolause ja lain nimike.
Lakiehdotukseen lisätyn 8 §:n takia
lakiehdotuksen johtolausetta ja nimikettä on tarkistettava.
7. Laki käräjäoikeuslain 17 §:n
muuttamisesta
17 §.
Pykälän 1 momentissa on säännökset
siitä, millaisin edellytyksin laamanni voi määrätä notaarin
käsittelemään ja ratkaisemaan käräjäoikeuden
kansliassa käsiteltäviä asioita.
Valiokuntakäsittelyn aikana on havaittu, että hallituksen
esityksessä ehdotettujen muutosten lisäksi on
tarpeen muuttaa 1 momentin 1 a kohtaa, jossa käytetään
vanhentunutta sanontaa "lainhuudatus- ja kiinnitysasioita". Muualla lainsäädännössä,
mm. käräjäoikeuslain 19 §:ssä, käytetään
uuteen maakaareen perustuvaa sanontaa "maakaaren (540/1995)
5 luvun 1 §:ssä tarkoitettuja kirjaamisasioita".
Valiokunta ehdottaa, että tässä yhteydessä tehdään
myös tämä muutos.