Yleisperustelut
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Kuten hallituksen esityksen perusteluista (s. 13/I)
ilmenee, sakon muuntorangaistusta suorittavien vankien eli ns. sakkovankien
määrä on 2000-luvulle tultaessa voimakkaasti
noussut. Kun vuonna 2000 sakkovankeja oli päivittäin keskimäärin
121, niin vuonna 2003 vastaava luku oli jo 198. Muuntorangaistusta
koskevan sääntelyn yleisen yhteiskunnallisen ja
erityisesti kriminaalipoliittisen merkityksen kannalta kuvaavaa
on myös se, että sakkovankien osuus koko vankiluvusta
on jo muutamana vuonna ollut viiden prosentin luokkaa, kun se vielä 1990-luvun
viimeisinä vuosina oli alle neljä prosenttia.
Edellä esitettyyn kehitykseen nähden nyt käsiteltävänä olevat
ehdotukset ovat valiokunnan mielestä perusteltuja. Ehdotusten
toteuttamisen seurauksena sakkovankien päivittäisen keskimäärän
arvioidaan (s. 23/II) vähenevän noin
80 vangilla. Tästä huolimatta esillä olevia ehdotuksia
voidaan luonnehtia sakon muuntorangaistusta koskevan sääntelyn
teknisluonteiseksi huoltamiseksi ja korjaamiseksi. Niillä ei puututa
muuntorangaistusjärjestelmän perusteisiin, vaikka
hallituksen esityksen yleisperusteluissa esitelläänkin
monipuolisesti järjestelmän ongelmakohtia ja niiden
ratkaisuvaihtoehtoihin liittyviä pulmia.
Lakivaliokunta on jo aiemmin painottanut sitä periaatteellista
seikkaa, että sakko on varallisuusrangaistus,
joka on tarkoitettu lievemmäksi kuin vapausrangaistus.
Tämän vuoksi valiokunta on korostanut sakon perinnän
tehostamista ja pitänyt tavoiteltavana sitä, että sakon
muuntamisesta vankeudeksi yleensä luovutaan ja että muuntorangaistus
tuomitaan vain erityisissä poikkeustapauksissa (ks. LaVM
4/1986 vp). Valiokunta uudistaa tämän
periaatteellisen kantansa. Vankeusrangaistuksen käytön
välttäminen sakon täytäntöönpanon
viimekätisenä tehosteena on yhä tärkeämpää myös
sen vuoksi, että vankiluvun huomattava nousu on aiheuttanut vankiloissa
vaikean yliasutusongelman.
Samalla valiokunta toisaalta toteaa, että sakon muuntorangaistuksella
tullee jatkossakin olemaan merkitystä sakon perinnän
tehosteena ja yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäjänä.
Valiokunnan mielestä on kuitenkin syytä pyrkiä siihen,
että muuntorangaistuksen käyttö rajoitetaan
niihin tapauksiin, joissa sakon maksamatta jättäminen
johtuu lähinnä niskoittelusta tai joissa muutoin
suunnitelmallisesti pyritään välttämään
sakon täytäntöönpanoa. Muissa
tapauksissa harkittaviksi voisivat sen sijaan tulla esimerkiksi
jonkinlainen yhdyskuntapalvelutyyppinen seuraamus tai päihdehuollon
piiriin kuuluvat toimenpiteet, vaikka lakivaliokunnan tiedossa ovatkin
ne hallituksen esityksen perusteluissa (s. 6/II
ja s. 18) mainitut ongelmat, joita näiden käyttämiseen
vankeuden sijasta sakon maksamatta jättämisen
seuraamuksena liittyy.
Edellä esitetyn perusteella valiokunta pitää tärkeänä,
että oikeusministeriössä edelleen selvitetään
mahdollisuuksia ainakin pääosin luopua vankeuden
käyttämisestä sakon muuntorangaistuksena
ja että tässä yhteydessä kiinnitetään erityistä huomiota
useimpien sakkovankien ilmeiseen tarpeeseen päästä erilaisten
päihdehuollon palveluiden piiriin. Samalla on valiokunnan mielestä syytä myös
harkita sitä, millä tavoin syyttäjän
osallistuminen sakon muuntorangaistuksen määräämistä tarkoittavaan
menettelyyn on jatkossa tarkoituksenmukaisinta järjestää.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki rikoslain 2 a luvun 5 §:n muuttamisesta
2 a luku. Sakosta, muuntorangaistuksesta ja rikesakosta
5 §. Muuntorangaistuksen pituus.
Pykälän 3 momentin mukaan muuntorangaistuksen
pituus on vähintään neljä ja
enintään 60 päivää.
Muuntorangaistusta ei saa määrätä ilman
erityistä syytä, jos maksamatta olevia päiväsakkoja
on vähemmän kuin 12. Perusteluiden mukaan säännös
on tarpeen niitä tapauksia varten, joissa sakon maksamatta
jättäminen johtuu pikemminkin niskoittelusta kuin
varattomuudesta tai joissa kyse on toistuvasti vähäisiin
sakkorikoksiin syyllistyneistä henkilöistä.
Ehdotettu säännös jättää kuitenkin
epäselväksi, voidaanko sitä soveltaa
myös uhkasakkoihin. Tämän vuoksi valiokunta
ehdottaa momenttia selvennettäväksi niin, että siinä osoitetaan
alle neljän päivän muuntorangaistuksen
olevan poikkeuksellisesti mahdollinen myös silloin, kun
muunnettavana olevien uhkasakkojen määrä jää alle
120 euron. Säännös soveltuu myös
niihin poikkeuksellisiin tilanteisiin, joissa maksamatta on sekä päiväsakkoja
että uhkasakkoja. Jos muuntorangaistus kokonaisuudessaan
jäisi alle neljän päivän pituiseksi,
sitä ei tällöinkään
tule määrätä ilman erityistä syytä.
Valiokunta katsoo myös, että jos muuntorangaistus
jäisi alle neljän päivän, syyttäjänkin
tulee vaatia muuntorangaistuksen määräämistä vain
niissä tapauksissa, joihin hänen mielestään liittyy
säännöksessä tarkoitettuja erityisiä syitä.
Samalla valiokunta kiinnittää huomiota siihen,
että sakon muuntosuhteen muuttaminen vaikuttaa myös
siihen vapaudenmenetyksen perusteella tehtävään
vähennykseen, joka rikoslain 6 luvun 13 §:n
3 momentin perusteella tehdään sakkorangaistusta
määrättäessä. Mainitun säännöksen
mukaan vapaudenmenetys on tällöin otettava huomioon
"kohtuullisessa määrin, kuitenkin vähintään
vapaudenmenetystä vastaavan ajan pituisena, tai katsottava
rangaistuksen täydeksi suoritukseksi". Kun nykyisen oikeuskäytännön
mukaan yhden vapaudenmenetyspäivän perusteella
vähennetään yleensä kaksi päiväsakkoa,
uuden muuntosuhteen tultua voimaan yhden vapaudenmenetyspäivän
tulee valiokunnan käsityksen mukaan vastata vähintään
kolmea päiväsakkoa.
2. Laki rangaistusten täytäntöönpanosta
annetun lain 2 luvun 1 a ja 1 d §:n muuttamisesta
Voimaantulosäännös.
Lakiehdotuksen perustelujen (s. 25/II) mukaan
nyt säädettävää lakia ryhdyttäisiin
soveltamaan lain voimaan tullessa täytäntöönpantavina
oleviin sakon muuntorangaistuksiin lievemmän lain periaatteen
mukaisesti. Lakivaliokunta ehdottaa, että voimaantulosäännökseen
lisätään selvyyden vuoksi tätä tarkoittava
uusi 2 momentti.
4. Laki vankeuslain muuttamisesta (Uusi lakiehdotus)
Yleistä
Valiokunta on edellä puoltanut ehdotusta, jonka mukaan
rangaistusten täytäntöönpanosta
annetun lain 2 luvun 1 a §:ssä säädetty
sakon muuntorangaistusten yhteenlaskettu enimmäismäärä samalla
rangaistuskaudella lasketaan 90 päivään.
Rangaistusten täytäntöönpanosta
annettu laki kuitenkin kumoutuu 1 päivänä lokakuuta
2006, jolloin vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa
sääntelevä uusi vankeuslaki tulee voimaan.
Tämän vuoksi on tarkoituksenmukaista,
että äskettäin vahvistetun vankeuslain
3 luvun 5 §:n 1 momentissa oleva säännös muuntorangaistusten
yhteenlasketun ajan enimmäismäärästä tässä yhteydessä muutetaan
vastaamaan rangaistusten täytäntöönpanosta
annettuun lakiin nyt säädettävää muutosta.
3 luku. Rangaistusajan laskeminen
5 §. Rangaistusten yhteenlaskeminen.
Pykälän 1 momentin mukaan muuntorangaistusten
yhteenlaskettu aika saa olla samalla rangaistuskaudella enintään
120 päivää. Edellä esitetyin
perustein valiokunta ehdottaa, että tämä aika
muutetaan 90 päiväksi.
Voimaantulosäännös.
Lakivaliokunta ehdottaa, että vankeuslain muutos säädetään
tulemaan voimaan 1 päivänä lokakuuta
2006, jolloin myös muut vankeuslain säännökset
tulevat voimaan.