Perustelut
Hallituksen esityksen tarkoituksena on lisätä lakiin
säännökset kansallisten ehdokkaiden nimeämisestä kansainvälisiin
ja EU-tuomioistuimeen. Tavoitteena on lisätä päätöksentekojärjestelmän
avoimuutta ja yhdenmukaisuutta sekä yhtenäistää nimeämismenettelyä.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena sekä puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Asiantuntijaneuvottelukunta
Lakiehdotuksen 19 c §:ssä säädetään
asiantuntijaneuvottelukunnasta, joka valmistelisi ehdokkaiden nimeämistä kansainvälisten
ja EU-tuomioistuinten tuomarin tehtäviin. Pykälän 2
momentissa säädetään neuvottelukunnan
kokoonpanosta, joka koostuisi paitsi hallitusvallan myös
lainkäytön ja yliopistojen oikeustieteellisen
tutkimuksen edustajista. Lakialoitteessa ehdotetaan, että neuvottelukuntaan
olisi saatava myös valtakunnansyyttäjänviraston
nimeämä edustaja. Nimeämismenettelyn
luotettavuuden kannalta ja mahdollisimman hyvien ehdokkaiden valitsemiseksi
valiokunta pitää tärkeänä, että neuvottelukunnan
kokoonpano on riittävän monipuolinen ja laaja-alainen.
Neuvottelukunnan täydentämistä valtakunnansyyttäjänviraston
edustajalla puoltaa se, että syyttäjälaitos
on hallitusvallasta riippumaton lainkäytön ja
kansainvälisten rikosasioiden asiantuntija. Tämän vuoksi
valiokunta ehdottaa, että momenttia täydennetään
valtakunnansyyttäjänviraston nimeämällä edustajalla.
Lisäksi valiokunta pitää tarpeellisena,
että neuvottelukunnan koko ilmenee laista nimenomaisesti,
ja ehdottaa momentin tarkistamista myös tässä suhteessa.
Lakiehdotuksessa ei ole säännöksiä neuvottelukunnan
puheenjohtajasta ja varapuheenjohtajasta, vaan näistä säädettäisiin
asetuksessa, jonka luonnos on otettu esityksen liitteeksi. Ottaen huomioon
neuvottelukunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan tehtävän
tärkeys ja se, että tuomarinvalintalautakunnan
puheenjohtajasta ja varapuheenjohtajasta on säädetty
laissa, valiokunta katsoo, että näistä seikoista
on myös neuvottelukunnan osalta perusteltua säätää lain
tasolla.
Asetusluonnoksen 1 §:n 1 momentin mukaan neuvottelukunnan
puheenjohtajana toimisi valtioneuvoston kansliaa edustava jäsen
ja varapuheenjohtajana tämän varajäsen.
Kun kyse on toisen ministeriön esiteltäväksi
valtioneuvoston yleisistunnossa tulevasta nimeämisasiasta,
neuvottelukunnan puheenjohtajana toimisi kuitenkin kyseistä ministeriötä edustava
jäsen ja varapuheenjohtajana tämän varajäsen.
Puheenjohtajuus näin ollen vaihtuisi tapauskohtaisesti.
Nykyisestä ministeriöiden välisestä toimialajaosta kuitenkin
seuraa, että käytännössä nimeämisasioissa
puheenjohtajana toimisi valtioneuvoston kansliaa tai ulkoasiainministeriötä edustava
jäsen
tai varajäsen.
Neuvottelukunnan puheenjohtajuus ja varapuheenjohtajuus olisi
mahdollista säännellä samoin kuin tuomarinvalintalautakunnan
osalta on tehty eli siten, että puheenjohtajana toimisi
korkeimman oikeuden ja varajäsenenä korkeimman hallinto-oikeuden
valitsema jäsen. Kun kyse ei ole kansallisen tuomarin nimittämisestä,
vaan suomalaisehdokkaiden nimeämisestä kansainvälisiin
tuomioistuimiin, on valiokunnan mielestä kuitenkin perusteltua,
että puheenjohtajana toimii sen ministeriön edustaja,
jolla on asiantuntemusta kyseisestä tuomioistuimesta ja
siellä avoimeksi tulleesta tehtävästä ja
sen vaatimuksista ja joka esittelee asian valtioneuvoston yleisistunnolle.
Tämän vuoksi ja ottaen myös huomioon, että valiokunta
ehdottaa neuvottelukunnan riippumattoman asiantuntemuksen vahvistamista valtakunnansyyttäjänviraston
edustajalla, valiokunta puoltaa esityksessä valittua ratkaisua
ja ehdottaa, että asetusluonnoksen 1 §:n
1 momenttia vastaava säännös sisällytetään
lakiehdotuksen 19 c §:n uudeksi 4 momentiksi.
Edellä ehdotetun muutoksen vuoksi pykälän ehdotettu
4 momentti siirtyy 5 momentiksi ja siihen on tehty kielellinen
täsmennys.
Nimeävä viranomainen
Lakiehdotuksen 19 d §:n mukaan kansalliset
ehdokkaat nimeää valtioneuvosto, jollei heitä nimitetä kansainvälisen
tuomioistuimen perussäännössä määrätyn
menettelyn mukaisesti. Perustuslain 102 §:ään
viitaten lakialoitteessa ehdotetaan, että nimeävän
viranomaisen tulisi olla tasavallan presidentti.
Perustuslain 102 §:n mukaan tasavallan presidentti
nimittää vakinaiset tuomarit laissa säädetyn
menettelyn mukaisesti ja muiden tuomareiden nimittämisestä säädetään
lailla. Puheena olevassa esityksessä on kyse kansallisten
ehdokkaiden nimeämisestä kansainvälisten
ja EU-tuomioistuinten tuomariksi. Valiokunnan näkemyksen
mukaan kansallisten ehdokkaiden nimeämismenettelyssä on
kuitenkin vastaavalla tavalla kuin vakinaisten tuomareiden nimitysmenettelyssä pyrittävä
tukemaan
tuomareiden riippumattomuutta. Tässä suhteessa
valiokunta kiinnittää huomiota esitykseen sisältyviin
uudistuksiin, kuten avoimista tehtävistä tiedottamiseen
ja asiantuntijaneuvottelukunnan perustamiseen, sillä nämä osaltaan
edistävät nimeämismenettelyn
avoimuutta ja luotettavuutta ja siten myös tuomareiden
riippumattomuutta.
Valiokunta pitää esityksessä esitetyin
tavoin tärkeänä tavoitteena sitä,
että sekä kansainvälisten että EU-tuomioistuinten
kansallisten tuomariehdokkaiden nimeämisessä noudatetaan
yhdenmukaista menettelyä. Tällöin myös
päätöksenteko ehdokkaiden nimeämisestä on
perusteltua ja tarkoituksenmukaista keskittää yhdelle taholle.
Perustuslain 93 §:n 2 momentin mukaan valtioneuvosto
vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten
kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin
liittyvistä Suomen toimenpiteistä, jollei päätös
vaadi eduskunnan hyväksymistä. Perustuslakivaliokunta
on hallituksen vuoden 1998 toimenpidekertomuksen yhteydessä käsitellyt
Suomen jäsenehdokkaan nimeämistä erinäisiin
Euroopan yhteisöjen toimielimiin, kuten yhteisöjen
tuomioistuimeen ja ensimmäisen asteen tuomioistuimeen,
ja katsonut, että jäsenvaltioiden yhteisiä sopimuksia
koskevat EU-toimielinten nimitysasiat ovat perustuslain 93 §:n
2 momentissa tarkoitettuja päätöksiä (PeVM 6/1999 vp).
EU-tuomioistuimia koskevien nimitysasioiden ja niiden valmistelun
katsotaan siten kuuluvan valtioneuvoston toimivaltaan. Edellä esitettyyn
viitaten lakivaliokunta katsoo, että kansallisten ehdokkaiden
nimeämistä koskeva päätöksenteko
on mahdollista keskittää vain valtioneuvostolle,
kuten esityksessä esitetään. Tämä merkitsee
muutosta paitsi tasavallan presidentin toimivaltaan määrätä Suomen PCA-ryhmän
jäsenet myös ulkoasiainministeriön
toimivaltaan nimetä Suomen ehdokkaat kansainvälisten
tuomioistuinten tuomareiksi. Koska lakivaliokunta hyväksyy
lakiehdotuksen 19 d §:n hallituksen esittämässä muodossa,
valiokunta ehdottaa, että lakialoite tältä osin
hylätään.