Perustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Lisäsuoritusvelvollisuuden lieventäminen

Esityksen keskeisenä tavoitteena on kannustaa velkajärjestelyssä olevia velallisia parantamaan taloudellista asemaansa hankkimalla lisätuloja. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi esityksessä ehdotetaan, että lisätuloihin perustuvaa lisäsuoritusvelvollisuutta lievennetään kahdella tavalla. Ensiksikin velallinen saisi pitää hankkimistaan lisätuloista puolet nykyisen yhden kolmasosan sijasta. Toiseksi lisätuloista vähennettäisiin päältäpäin sellaiset lisämenot, jotka ovat aiheutuneet välittömästi lisätulojen hankkimisesta.

Hallituksen esityksen valiokuntakäsittelyn aikana ehdotuksesta on esitetty ristiriitaisia näkemyksiä. Osa valiokunnan kuulemista asiantuntijoista on vastustanut lisäsuoritusvelvollisuuden lieventämistä. Ehdotuksen on katsottu heikentävän velkojien asemaa. Sen on katsottu myös lisäävän eriarvoisuutta velallisten välillä, koska lievä lisäsuoritusvelvollisuus suosii niitä velallisia, jotka kykenevät maksuohjelman vahvistamisen jälkeen vaikuttamaan tulojensa määrään. Toistuvien muutosten lisäsuoritusvelvollisuutta koskeviin säännöksiin on lisäksi katsottu aiheuttavan lisätyötä tuomioistuimille, selvittäjille, velkaneuvonnalle ja velkojille sekä vaikeuttavan velallisten mahdollisuuksia hoitaa lisäsuorituksensa oma-aloitteisesti.

Osa asiantuntijoista on puolestaan pitänyt ehdotettuja lievennyksiä lisäsuoritusvelvollisuuteen riittämättöminä. Yrittäjinä toimivien velallisten osalta on katsottu tarvittavan lievempää erityissääntelyä. Lisäsuoritusvelvollisuuden synnyttävää tulorajaa 817 euroa vuodessa on pidetty kaikkien velkajärjestelyvelallisten osalta liian alhaisena. Lisäksi on katsottu, että lisätuloista päältäpäin vähennettävät lisämenot tulisi määritellä laajemmin kuin esityksessä.

Esille tulleita eri näkökohtia arvioituaan lakivaliokunta on päätynyt puoltamaan ehdotuksen hyväksymistä. Valiokunta pitää velkajärjestelyn kannustavuuden lisäämistä tärkeänä tavoitteena sekä velallisten itsensä että taloudellisen toimeliaisuuden lisääntymisen myötä myös yhteiskunnan kokonaisedun kannalta. Valiokunta katsoo, että lisäsuoritusvelvollisuuden lieventäminen ei välttämättä automaattisesti heikennä myöskään velkojien asemaa. Suhteellisen lieväkin lisäsuoritusvelvollisuus johtaa velkojan kannalta edullisempaan lopputulokseen kuin se, että velallinen ei järjestelmän ankaruuden vuoksi hanki lisätuloja lainkaan.

Esityksessä ehdotetut keinot lisätä kannustavuutta ovat valiokunnan mielestä perusteltuja. Valiokunta pitää lisätulojen hankkimisesta välittömästi aiheutuneiden lisämenojen vähentämistä päältäpäin kannustavuusvaikutuksen kannalta olennaisena. Siksi valiokunta puoltaa tätäkin ehdotusta, vaikka se väistämättä monimutkaistaakin lisäsuorituslaskelmia.

Toisaalta valiokunta katsoo, ettei lisäsuoritusvelvollisuutta ainakaan tässä yhteydessä ole aiheellista lieventää ehdotettua enempää. Jos lisäsuoritusvelvollisuus olisi kovin lievä, osa velallisista saattaisi järjestellä tulotasonsa mahdollisimman alhaiseksi maksuohjelman vahvistamisvaiheessa. Myös kertymät velkojille voisivat jäädä niin pieniksi, että järjestelmän hyväksyttävyys kärsisi.

Velkajärjestelyyn pääsemisen kynnys

Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin, että velkajärjestelyyn pääseminen on liian vaikeaa ja että velkajärjestelyn myöntämisessä tulisi luopua jaosta hyväksyttävään ja paheksuttavaan velkaantumiseen.

Velkajärjestelyn esteitä koskevia säännöksiä on viimeksi tarkistettu vuoden 2003 alussa voimaan tulleella lainmuutoksella. Tuolloin lakiin otettiin aikaisempaa yksityiskohtaisemmat säännökset niistä syistä, joiden vuoksi velkajärjestely voidaan tuomioistuimen harkinnan mukaan myöntää silloinkin, kun sille on velkaantumisen perusteeseen liittyvä tai muu laissa tarkoitettu este. Uudistus on parantanut erityisesti 1990-luvun alun lamavuosina velkaongelmiin joutuneiden henkilöiden mahdollisuuksia vapautua veloistaan.

Oikeusministeriön asettama maksukyvyttömyystyöryhmä on arvioinut laaja-alaisesti maksukyvyttömyysjärjestelmien kehittämistarpeita.Maksukyvyttömyysjärjestelmien kehittämistarpeiden arvioiminen. Oikeusministeriön työryhmämietintö 2004:20, erit. s. 28—29 ja 36. Työryhmän mietinnössä on todettu, että työryhmän työn aikana oli käynyt selväksi, ettei velkajärjestelyn mahdollisuudesta ja sen sisällöstä ole riittävästi tietoa.

Työryhmän mukaan velkajärjestelyä ei haeta muun muassa siksi, että järjestelyssä vaaditaan tarkkoja selvityksiä velkaantumisen syistä. Tällaisten selvitysten hankkiminen koetaan liian hankalaksi, kun ei ole tiedossa, että selvitysten hankkimiseksi voi turvautua myös kunnalliseen talous- ja velkaneuvontaan. Riittävää tietoa ei ole myöskään oikeuskäytännöstä siltä osin, kuin kysymys on ollut laissa säädettyjen velkajärjestelyn esteiden tulkinnasta. Velkajärjestelyhakemuksista hylätään selvästi alle 10 prosenttia. Liioin ei tiedetä sitä, että esteestä huolimatta velkajärjestely voidaan myöntää painavista syistä, joita harkittaessa otetaan huomioon muun muassa velkaantumisesta kulunut aika ja velallisen toimet velkojen maksamiseksi. Velallinen voi siten itsekin vaikuttaa siihen, että velkajärjestely voidaan hänelle myöntää.

Työryhmä on katsonut, että velkaantuneiden ja erityisesti yritystoiminnassaan velkaantuneiden yksityishenkilöiden asemaa voidaan parantaa ilman lainsäädäntömuutoksiakin sillä, että heillä on riittävästi tietoa velkajärjestelystä ja muista velkaongelmien ratkaisukeinoista sekä mahdollisuus saada asiantuntevaa neuvontaa. Työryhmä on pitänyt tärkeänä huolehtimista siitä, että yritystoiminnassa velkaantuneilla on Internetin ja TE-keskusten kautta riittävästi tietoa velkajärjestelystä ja muista mahdollisuuksista puuttua velkaongelmiin. Vastuun toimenpiteiden käytännön toteuttamisesta on todettu kuuluvan kauppa- ja teollisuusministeriölle. Myös yrittäjäjärjestöillä on työryhmän mukaan tärkeä asema tiedon saatavuuden lisäämisessä.

Valtiontilintarkastajat ovat vuoden 2005 kertomuksessaan arvioineet velanhallinta- ja maksuhäiriömenettelyjä (K 16/2005 vp, s. 85—100). He ovat kannanotossaan todenneet muun ohella, että velkajärjestelymenettelyä kehitettäessä on jatkossakin otettava huomioon velallisen mahdollinen epärehellinen tai ilmeisen kevytmielinen toiminta.

Edellä esitetyt näkökohdat huomioon ottaen lakivaliokunta ei pidä lainsäädännöllisiä muutoksia velkajärjestelyn edellytyksiin tällä hetkellä ajankohtaisina. Valiokunnan mielestä on kuitenkin tarpeellista, että valtioneuvosto edelleen tarkkaan seuraa sitä, kuinka suuri osuus velkajärjestelyhakemuksista hylätään ja millaisista syistä. Seurannan perusteella on arvioitava, esiintyykö tilanteita, joissa velkajärjestelyn edellytyksiä koskevien nykyisten säännösten soveltaminen johtaa kohtuuttomiin lopputuloksiin.

Valiokunta pitää tärkeänä, että tiedottamista velkaongelmien ratkaisukeinoista lisätään sekä yleisesti kansalaisille että erityisesti yritystoiminnassa velkaantuneille. Tämän lisäksi valiokunta painottaa ennalta ehkäisevän talousneuvonnan tärkeyttä uusien velkaongelmien ehkäisemisessä.

Pikaluotot

Esityksen käsittelyn yhteydessä valiokunta on kiinnittänyt huomiota ns. pikaluottoihin. Pikaluottojen tarjonta on lisääntynyt nopeasti. Niitä markkinoidaan aggressiivisesti ja niiden ottaminen on tehty helpoksi. Luottokustannukset ovat erittäin korkeat. Nämä seikat antavat valiokunnan mielestä aihetta vakavaan huoleen siitä, että pikaluototus johtaa harkitsemattomaan velkaantumiseen ja kasvaviin velkaongelmiin.

Eduskunta on 17.10.2006 hyväksynyt talousvaliokunnan ehdotuksesta lausuman, jonka mukaan eduskunta edellyttää hallituksen ryhtyvän lainsäädännöllisiin ja muihin toimiin pikaluototuksen saamiseksi hallintaan muun muassa velvoittamalla pikaluottoyritykset rekisteröitymään ja tekemään luottosopimukset kirjallisina ja huolehtivan siitä, etteivät luoton kokonaiskustannukset ole missään tilanteessa kohtuuttomia (TaVM 12/2006 vp — K 10/2006 vp).

Eduskunnan hyväksymän lausuman vuoksi lakivaliokunnalla ei ole tarvetta selvittää asiaa tässä yhteydessä enemmälti.