Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain muuttamisesta

5 §. Oikeudenkäynnin alkamisajankohta.

Arvioitaessa oikeudenkäynnin kestoa, oikeudenkäynnin alkamisajankohta on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön valossa eräässä tapauksessa alkanut asianomistajan osalta siitä, kun asianomistaja oli esitutkinnassa ilmoittanut vaativansa rikoksentekijältä korvauksia. Kun oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika hyvityslain 5 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan alkaa rikosasiain asianomistajan vaatimuksen vireilletulosta tuomioistuimessa, voidaan kysyä, pitäisikö mainittua säännöstä tässä yhteydessä oikaista ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön ja Suomen kansallisen lainsäädännön välisen ristiriidan poistamiseksi.

Nyt esillä olevassa hallituksen esityksessä ei ole kysymys hyvityslain kokonaistarkastelusta, vaan sen soveltamisalan laajentamisesta hallintotuomioistuimiin. Ihmisoikeustuomioistuimen kannanotto on puolestaan koskenut yksinomaan rikos- ja riita-asioiden oikeudenkäyntiä yleisissä tuomioistuimissa. On myös todettava, että kun rikosasian asianomistajan korvausvaatimus on luonteeltaan yksityisoikeudellinen riita-asia, se voidaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun mukaan käsitellä joko rikosasian käsittelyn yhteydessä tai erikseen oikeudenkäynnistä riita-asiassa säädetyssä menettelyssä.

Lakivaliokunta katsoo, että on perusteltua, että oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika alkaa asianomistajan korvausvaatimuksen osalta asian vireilletulosta tuomioistuimessa siitä riippumatta, saattaako asianomistaja korvausta koskevan riidan vireille tuomioistuimessa erillisellä kanteella vai käsitelläänkö korvausvaatimus rikosasian oikeudenkäynnin yhteydessä. Hyvityslain 5 §:n muuttaminen johtaisi siihen, että rikosasian asianomistajat asetettaisiin oikeudenkäynnin kestoa arvioitaessa perusteettomasti eri asemaan vaatimuksen käsittelytavasta riippuen.

6 §. Hyvityksen määrä.

Korvauksen määrä rakentuu pykälässä vuositasolla arvioitavalle tasolle. Tämän on pelätty jättävän huomiotta erittäin nopeaa käsittelyä vaativat tilanteet, joissa asian hyväksyttävä käsittelyaika liikkuu vuosien sijasta korkeintaan muutamissa viikoissa tai enintään kuukausissa.

Hyvityslain 3, 4 ja 6 §:n säännökset turvaavat valiokunnan mielestä kuitenkin kohtuullisen hyvityksen myös erityisen nopeaa käsittelyä vaativien asioiden käsittelyn viivästyessä. Asianosaisella on lain 3 §:n mukaan oikeus hyvitykseen, jos oikeudenkäynti viivästyy siten, että se loukkaa asianosaisen oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa. Arvioitaessa, onko oikeudenkäynti viivästynyt, otetaan lain 4 §:n mukaan huomioon oikeudenkäynnin keston lisäksi esimerkiksi asian laatu ja sen merkitys asianosaiselle. Oikeudenkäynnin viivästymistä arvioitaessa tulee näiden lisäksi ottaa huomioon myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö. Hyvityksen saaminen ei näin ollen edellytä, että viivästys olisi kestänyt vähintään vuoden. Käytännössä vuotta lyhyempi oikeudenkäynnin viivästys voi tosin vain poikkeuksellisesti loukata hyvityslain 3 §:ssä tarkoitettua oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa. Käytännössä tällainen tilanne voi olla lähinnä vapaudenriistoasioissa. Jos hyvitykseen oikeuttava viivästys on kestänyt vuotta lyhyemmän ajan, lähtökohtana hyvityksen määräämisessä voidaan pitää 1 500:aa euroa, jota voidaan alentaa tai korottaa 4 ja 6 §:ssä mainituilla perusteilla.

Voimaantulo- ja siirtymäsäännös.

Lain siirtymäsäännöksen mukaan lain voimaan tullessa tuomioistuimessa tai 2 §:n 1 momentissa tarkoitetussa lautakunnassa vireillä olevassa asiassa sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Säännöstä voidaan kritisoida siitä, että sen johdosta oikeussuojakeino tulisi tosiasiallisesti käytettäväksi vasta kolmen tai neljän vuoden päästä. Lain onkin toivottu tulevan voimaan ja tehokkaasti käytettäväksi huomattavasti aikaisemmin.

Lain siirtymäsäännöksen tarkoituksena on ollut varata hallintoviranomaisille ja tuomioistuimille riittävästi aikaa varautua uusien säännösten soveltamiseen. Hallintolainkäytössä oikeudenkäynnin kestona otettaisiin huomioon myös oikaisuvaatimuksen tai hallinnollisen sanktion käsittelyyn hallintoviranomaisessa kulunut aika. Tämä edellyttää riittävää käsittelyaikojen seurantaa valtion ja kuntien hallinnossa samoin kuin hallintoasioita käsittelevissä viranomaisissa. Hallintotuomioistuimissa uudistus edellyttää järjestelmällistä kokonaiskäsittelyaikojen seurantaa niin, että myös asian aikaisemmissa käsittelyvaiheissa kulunut aika otetaan huomioon asianhallintajärjestelmässä. Tällaisen järjestelmän kehittäminen on saadun selvityksen mukaan vielä kesken yleisissä hallintotuomioistuimissa.

2. Laki hallintolainkäyttölain muuttamisesta

30 a §. Arvio asian käsittelyajasta.

Lakiin on ehdotettu lisättäväksi säännös siitä, että valitusviranomaisen on asianosaisen pyynnöstä annettava hänelle asian käsittelyaikaa koskeva arvio. Yksityiskohtaisten perustelujen mukaan pykälässä tarkoitettaisiin arviota nimenomaan kyseessä olevan tapauksen käsittelyajasta. Vaikka yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan myös, että arvion antaminen ei vaadi kyseessä olevan tapauksen lähempää selvittämistä, on asiantuntijakuulemisissa kannettu huolta siitä, että asianosaiselle tulisi antaa arvio asian käsittelyajasta siten, että kyseessä olevan asiaryhmän keskimääräinen käsittelyaikatieto ei riittäisi vaan edellytettäisiin arviota nimenomaan kyseessä olevan tapauksen käsittelyajasta. On myös pelätty, että lopullinen käsittelyaika saattaa poiketa paljonkin annetusta arviosta, koska käsittelyaikaan vaikuttavat asian laatu ja muun muassa muutoksenhakijoiden toimittamat lisäselvitykset.

Uudella säännöksellä ei ole tarkoitus merkittävästi muuttaa monissa hallintotuomioistuimissa jo nykyisin vallitsevaa käytäntöä käsittelyaika-arvion antamisessa. Arvio voidaan antaa yksinkertaisessa menettelyssä, eikä se vaadi tapauksen lähempää selvittämistä. Arvio voi yleensä perustua kyseessä olevan asiaryhmän keskimääräisiin käsittelyaikoihin ja mahdollisesti muihin tietoihin, jotka ilmenevät hallintotuomioistuimen asianhallintajärjestelmästä. Tältä kannalta riittävä tieto on yleensä jo viraston kirjaamossa. Tarkoituksena ei ole, että esimerkiksi korkein hallinto-oikeus ryhtyy valituslupa-asiassa arvioimaan, tullaanko valituslupa myöntämään vai ei. Tarvittaessa se voi antaa arvion kaksiosaisena siten, että siinä kerrotaan, milloin päätös mahdollisen valitusluvan myöntämisestä tehdään ja toisaalta, mikäli valituslupa myönnetään, milloin lopullinen päätös arvioidaan annettavan.