Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki rikoslain muuttamisesta
8 luku. Vanhentumisesta
7 §.
Pykälässä säädetään
menettämisseuraamuksen vanhentumisesta. Voimassa olevan
ja ehdotetun säännöksen mukaan menettämisseuraamusta
ei saa tuomita, mikäli teosta ei vanhentumisen vuoksi saa
tuomita rangaistusta. Kuitenkin nykyisin menettämisseuraamusta
koskevan vaateen lyhin vanhentumisaika on viisi vuotta. Säännöksellä on
merkitystä niissä rikoksissa, joiden syyteoikeus
vanhentuu kahdessa vuodessa. Valiokunta ehdottaa, ettei menettämisseuraamuksen
erityisestä vanhentumisajasta luovuta, vaan sitä koskeva
säännös lisätään
pykälään. Ehdotus vastaa valiokunnan
aikaisemmin ehdottamaa ja eduskunnan hyväksymää säännöstä,
joka sisältyy eduskunnan vastauksessa olevaan lakiin, jonka
tasavallan presidentti on jättänyt vahvistamatta
(LaVM 1/2001 vp — HE
27/1999 vp ja EV 6/2001 vp).
12 §.
Valiokunta ehdottaa pykälän sanamuodon kielellistä täsmentämistä.
10 luku. Menettämisseuraamuksista
1 §. Menettämisseuraamuksen yleiset edellytykset.
Pykälän 2 momentin mukaan menettämisseuraamus
voidaan määrätä myös
silloin, kun teon tekijä on alle 15-vuotias tai syyntakeeton taikka
rangaistusvastuusta vapaa. Momentin perusteluiden mukaan oikeushenkilö voidaan
tuomita menettämisseuraamukseen, vaikka ketään yksittäistä rikoksentekijää ei
rangaistukseen tuomittaisikaan. Tämä ei kuitenkaan
ilmene momentista, minkä vuoksi valiokunta ehdottaa tätä koskevan
säännöksen lisäämistä momentin
uudeksi 3 kohdaksi.
2 §. Hyödyn menettäminen.
Pykälän 3 momentissa säädetään
hyötykonfiskaation ja vahingonkorvauksen suhteesta. Momentin
mukaan hyötyä ei tuomita menetetyksi siltä osin
kuin se on palautettu tai tuomitaan suoritettavaksi loukatulle vahingonkorvauksena
tai edunpalautuksena. Säännöksen perusteluiden
mukaan tarkoitus on, ettei hyötyä konfiskoida
myöskään silloin, kun se on jo tuomittu
suoritettavaksi loukatulle (s. 22/II). Valiokunta ehdottaa,
että säännöstä täsmennetään
vastaamaan perusteluista ilmenevää tarkoitusta.
3 §. Laajennettu hyödyn menettäminen.
Pykälässä säädetään
rikollisella toiminnalla saadun hyödyn uudenlaisesta menettämisseuraamuksesta.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan arvioinut pykälää perustuslain
15 §:ssä turvatun omaisuuden suojan ja 8 §:ssä vahvistetun
rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta. Perustuslakivaliokunnan
mukaan on selvää, ettei perustuslain 15 §:n
1 momentin säännös anna suojaa henkilön
rikoksella hankkimalle tai hänen rikolliseen
toimintaansa välittömästi liittyvälle
omaisuudelle. Toisaalta perustuslaki ja erityisesti sen perusoikeussäännökset
asettavat rajoja sille, mitä tekoja lailla voidaan säätää rangaistaviksi
ja millaisia rangaistus- tai muita seuraamuksia rikoksiin voidaan
liittää. Rikoksen tuottama hyöty tuomitaan
valtiolle menetetyksi, koska rikoksen tekeminen ei saa olla taloudellisesti
kannattavaa. Perustuslakivaliokunta pitää siten
ehdotettuja säännöksiä laajennetusta
hyödyn menettämisestä perusteiltaan hyväksyttävinä.
Omaisuuden suojaan liittyvän sääntelyn
täsmällisyyden kannalta perustuslakivaliokunta
pitää puutteellisena, että laajennetun
hyötykonfiskaation kohteena olevan omaisuuden rajaukset eivät
käy ilmi asiaa koskevasta pääsäännöstä. Menettämisseuraamus
näyttää 1 momentin sanamuodon mukaan
voivan kohdistua myös laillisesti hankittuun
tai kertyneeseen omaisuuteen.
Perustuslakivaliokunnan mukaan perusoikeuksia ei pidä sanonnallisestikaan
kaventaa säännöksissä enempää kuin
on välttämätöntä. Rikosoikeudellisen
sääntelyn yhteydessä on lisäksi
otettava huomioon perustuslain 8 §:ssä vahvistetusta
rikosoikeudellisesta legaliteettiperiaatteesta johtuvat täsmällisyyden
ja tarkkuuden vaatimukset. Tämän vuoksi perustuslakivaliokunnan
mielestä 1 momenttia on täsmennettävä vastaamaan
paremmin ehdotuksen pääasiallista tarkoitusta.
Säännöksestä tulee ilmetä,
että seuraamuksen tuomitsemiseen johtavan menettelyn kohteena
voi olla vain sellainen omaisuus, joka on hankittu rikoksella tai
jonka tällaista alkuperää on perusteltua
syytä epäillä.
Perustuslakivaliokunta toteaa, ettei käännetty todistustaakka
ole varauksitta sopusoinnussa perustuslain 21 §:n 2 momentissa
tarkoitetun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin
sisältyvän sen vaatimuksen kanssa, jonka mukaan henkilöllä on
oikeus tulla pidetyksi syyttömänä, kunnes
syyllisyys on laillisesti näytetty toteen. Ehdotettu säännös
käännetystä todistustaakasta ei kuitenkaan
koske henkilön syyllisyyttä, vaan hänen
hallussaan olevan omaisuuden alkuperää. Ehdotusta
voidaan perustuslakivaliokunnan mukaan pitää todistustaakan
jakoa koskevien yleisten periaatteiden mukaisena. Tietyn omaisuuden
omistussuhteista ja alkuperästä voi yleensä parhaiten
esittää näyttöä se,
jonka hallusta omaisuus on tavattu. Vastaajan oikeusturvan kannalta
perustuslakivaliokunta katsoo olevan syytä korostaa, ettei
todistustaakkaa pidä siirtää vastaajalle,
ellei omaisuuden rikollista alkuperää koskeva
väite ole objektiivisesti arvioiden perusteltu ja riittävin
tosiseikoin tuettu. Perustuslakivaliokunta pitää tärkeänä,
että todistustaakan siirtymisen kynnys asetetaan menettämisseuraamuksen
tuomitsemista harkittaessa riittävän korkealle
ja ettei menettelyssä aseteta kohtuuttomia vaatimuksia
sille, milloin vastaajan katsotaan saattaneen omaisuuden laillisen
alkuperän todennäköiseksi.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon ja kuulemiensa asiantuntijoiden
tekemien huomautusten johdosta lakivaliokunta ehdottaa pykälän
muuttamista. Valiokunta ehdottaa, että käännetystä todistustaakasta
luovutaan, jolloin todistustaakka on tavanomaiseen tapaan syyttäjällä.
Jotta laajennettua hyödyn menettämistä voidaan
käyttää riittävän tehokkaasti,
syyttäjän näyttövelvollisuutta
ei aseteta yhtä korkealle kuin mitä edellytetään
rangaistuksen tuomitsemiseen vaadittavalta näytöltä.
Valiokunta ehdottaa 1 momentin täsmentämistä myös
siten, että siitä ilmenee, millä tavoin
saatu omaisuus voi olla menettämisseuraamuksen kohteena.
Pykälän 1 momentissa ei aseteta minkäänlaista
teon vakavuutta tai laatua koskevaa vaatimusta rikokselle, jolla
omaisuus on saatu. Sääntelyn avoimuus saattaisi
olla ongelmallista. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa
momentin täydentämistä vaatimuksella,
jonka mukaan omaisuuden on syytä olettaa olevan kokonaan
tai osaksi peräisin rikollisesta toiminnasta, jota ei ole
pidettävä vähäisenä.
Momentin lopussa mainitun rikollisen toiminnan on oltava vakavuudeltaan
samaa luokkaa kuin momentin alussa lueteltujen rikosten, joiden
perusteella säännöksen soveltamiseen
ryhdytään.
Laajennettu hyödyn menettäminen voidaan kohdistaa
myös 2 momentissa mainittuun tahoon, jos on syytä olettaa,
että omaisuus on siirretty sille. Näyttökynnys
on sama kuin takavarikon edellytyksiä koskevan pakkokeinolain
4 luvun 1 §:ssä. Perusteluiden mukaan (s. 25/II)
laajennettu hyödyn menettämisseuraamus on tarkoitettu
käytettäväksi vain silloin, kun kysymyksessä on
hyödyn kätkeminen, saattaminen täytäntöönpanon
ulottumattomiin tai muu vastaavanlainen peruste. Tämä rajoitus
ei kuitenkaan ilmene säännöksestä.
Valiokunta ehdottaa, että momenttia täydennetään
siirron tarkoitusta koskevalla vaatimuksella.
Ehdotetun 3 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan menettämisseuraamusta
ei kuitenkaan tuomita, jos vastaaja saattaa todennäköiseksi,
että omaisuus on saatu laillisesti. Edellä valiokunta
on ehdottanut, että käännetystä todistustaakasta
luovutaan ja näyttövelvollisuus asetetaan syyttäjälle.
Tämän johdosta valiokunta ehdottaa momentin ensimmäisen
virkkeen poistamista.
Asiantuntijakuulemisessa on esitetty kysymys, mikä vaikutus
aikaisemmalla lainvoimaisella menettämisseuraamusta koskevalla
tuomiolla on laajennettuun hyödyn menettämiseen. Saadun
selvityksen mukaan aikaisemman tavanomaista hyötyä koskevan
tuomion oikeusvoima ei aseta estettä laajennetun hyödyn
menettämiselle uudessa oikeudenkäynnissä.
Ehdotetussa rikoslain 10 luvun 2 ja 3 §:ssä on
kysymys eri konfiskaatiolajeista. Tällöin oikeusvoima
ei aseta estettä uuden vaatimuksen esittämiselle.
Aikaisemmassa 10 luvun 2 §:n mukaisen vaatimuksen hylkäävässä tuomiossa
ei ole lausuttu mitään niistä omaisuuseristä,
joiden konfiskointia uudessa oikeudenkäynnissä vaaditaan
10 luvun 3 §:n perusteella.
Tavanomaisesta poiketen esityksen perusteluissa kehotetaan soveltamaan
säännöstä aina varoen ja perusteellisesti
harkiten (s. 15/I). Seuraamusta ei ole myöskään
tarkoitettu tavanomaisiin omaisuuseriin (s. 25/I). Perustuslakivaliokunnan
lausunnossa kiinnitetään huomiota perusteluissa
lausuttuun ja kehotetaan vielä harkitsemaan pykälän
lainsäädäntöteknisiä yksityiskohtia
samoin kuin sen suhdetta tavanomaiseen rikoshyödyn menettämistä koskevaan
2 §:ään.
Lakivaliokunta on harkinnut tarkoin perustuslakivaliokunnan
lausunnossa esitettyjä huomautuksia ja kuulemiensa asiantuntijoiden
mielipiteitä. Kyseessä on uudentyyppinen menettämisseuraamussäännös,
johon on suhtauduttu kriittisesti. Tämän
tyyppisiä säännöksiä sisältyy
kuitenkin useiden muiden maiden lainsäädäntöön
ja se on tarpeellinen myös Suomessa vakavan, merkittävää taloudellista
hyötyä tuottavan rikollisuuden torjumiseksi ja
hyötykonfiskaation tehostamiseksi. Koska säännökseen
on suhtauduttu poikkeuksellisen varauksellisesti ja sen perusteluissa
kehotetaan soveltamaan sitä erityisen harkitsevaisesti,
valiokunta pitää välttämättömänä,
että säännöksen soveltamiskäytäntöä seurataan
tarkoin ja ryhdytään toimenpiteisiin mahdollisten
epäkohtien johdosta. Valiokunta esittää asiaa
koskevan lausuman hyväksymistä (Valiokunnan
lausumaehdotus).
5 §. Muun omaisuuden menettäminen.
Valiokunta ehdottaa 2 momentin täsmentämistä siten, että sen
alussa olevan 1 momenttia koskevan viittauksen sijasta mainitaan
menettämisseuraamuksen kohteena olevat esineet ja omaisuus.
7 §. Menettämisseuraamuksen raukeaminen
Tuomioistuin voi 1 momentin mukaan määrätä, että menettämisseuraamus
raukeaa, jos omaisuuteen tehdään tarvittavat muutokset
tai sen suhteen menetellään tuomioissa mainitulla
tavalla, joka tekee menettämisseuraamuksen tarpeettomaksi.
Säännöksen sanamuoto jättää avoimeksi sen,
voidaanko asia ratkaista erillisessä oikeudenkäynnissä.
Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa säännöksen
täsmentämistä siten, että siitä ilmenee,
että asia ratkaistaan menettämisvaatimuksen yhteydessä.
8 §. Arvon menettäminen.
Valiokunta ehdottaa 3 momenttiin kielellistä tarkistusta.
40 luku. Virkarikoksista ja julkisyhteisön työntekijän
rikoksista
4 §. Menettämisseuraamus.
Pykälässä oleva ensimmäinen
viittaus on tarkistettava koskemaan luvun 1—3 §:ää.
46 luku. Säännöstelyrikoksista ja
salakuljetuksesta
1 § (Uusi). Säännöstelyrikos.
Pykälän 11 kohdassa säädetään
rangaistavaksi Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan
kuuluvissa pääomien liikkuvuutta, maksuja tai
muita taloudellisten suhteiden keskeyttämistä tai
vähentämistä koskevissa Euroopan yhteisön
perustamissopimuksen 73 g tai 228 a artiklan nojalla annetuissa
asetuksissa säädetyn tai mainittujen säädösten
nojalla annetun säännöstelymääräyksen
rikkominen ja sen yrittäminen.
Perustamissopimuksen artiklojen numerointi on muuttunut Amsterdamin
sopimuksen tultua voimaan. Koska valiokunta ehdottaa artiklaviittausten
ajantasaistamista 8. lakiehdotuksen yhteydessä, on myös
rikoslaissa olevat artiklaviittaukset syytä korjata koskemaan
perustamissopimuksen 60 ja 301 artiklaa. Ehdotetun muutoksen johdosta
lain johtolausetta on tarkistettava.
6. Laki ydinenergialain 73 §:n muuttamisesta
Lain 73 §:n 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi
arvokonfiskaatiota koskeva säännös, jolloin
menettämisseuraamukseen sovelletaan rikoslain 10 luvun
yleisiä säännöksiä.
Koska momentin 4 kohtaa on muutettu lailla 738/2000, on kohdan
sanamuotoa ja lain johtolausetta tarkistettava.
8. Laki eräiden Suomelle Yhdistyneiden Kansakuntien
ja Euroopan unionin jäsenenä kuuluvien velvoitusten
täyttämisestä annetun 4 §:n
muuttamisesta
2 a § (Uusi).
Pykälän 1 momentti sisältää viittauksen
EY:n perustamissopimuksen artikloihin 73 g ja 228 a. Perustamissopimuksen
artiklojen numerointi on muuttunut Amsterdamin sopimuksen tultua
voimaan. Sen johdosta valiokunta ehdottaa, että artiklaviittaukset
korjataan koskemaan perustamissopimuksen 60 ja 301 artiklaa.
Momentissa säädetään myös
siitä, että artiklojen nojalla annettujen asetusten
täytäntöönpanosta annetaan tarkempia
määräyksiä valtioneuvoston päätöksellä.
Määräykset voivat hallituksen esityksen
(HE 262/1996 vp) perusteluiden mukaan
koskea poikkeuslupien myöntämisessä noudatettavaa
menettelyä tai pakotteiden noudattamisen valvontaa. Esimerkit
osoittavat, että säännöksessä tarkoitetaan
normipäätöksiä, joista nykyisen
perustuslain mukaan voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston
asetuksella aikaisemman valtioneuvoston päätöksen
sijasta. Tässä yhteydessä momentissa
käytetään aikaisemmin käytettyä ilmaisua
"määräyksiä". Valiokunta ehdottaa,
että momenttiin tehdään myös
nämä tarkistukset.
Koska valiokunta ehdottaa 2 a §:ää muutettavaksi,
on lain nimikettä ja johtolausetta tarkistettava.
4 §.
Pykälän mukaan rangaistus viranomaisen antaman
säännöstelymääräyksen
rikkomisesta tai sen yrittämisestä sekä Euroopan
unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvan
pääomien liikkuvuutta, maksuja tai muita taloudellisten
suhteiden keskeyttämistä tai vähentämistä koskevan
Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 73 g tai 228 a artiklan
nojalla annetun asetuksen rikkomisesta ja sen yrittämisestä säädetään
rikoslain 46 luvun 1—3 §:ssä. Valiokunta
ehdottaa myös näiden artiklaviittausten
ajantasaistamista.
13. Laki Euroopan yhteisön yhteisen kalastuspolitiikan
täytäntöönpanosta annetun lain 8 §:n
muuttamisesta
Lain 8 §:ään on lailla 434/2000
lisätty uusi 2 momentti ja pykälän otsikko
on muutettu. Tämän johdosta pykälän
otsikkoa ja lain johtolausetta on tarkistettava ja ehdotetun säännöksen
jälkeen on lisättävä 2 momenttia
osoittava katkoviiva.
15. Laki rehulain 41 §:n muuttamisesta
Lain 41 §:n 1 momentin säännös
menettämisseuraamuksesta ehdotetaan kumottavaksi. Koska momentin
4 kohtaa on muutettu lailla 228/2001, on kohdan sanamuotoa
ja lain johtolausetta tarkistettava.
16. Laki siemenkauppalain 19 §:n muuttamisesta
Lain 19 §:n 1 momentista ehdotetaan poistettavaksi
menettämisseuraamusta koskeva säännös. Koska
26 päivänä helmikuuta 1993 annettu siemenkauppalaki
(233/1993) on kumottu 4 päivänä elokuuta
2000 annetulla saman nimisellä lailla (728/2000),
on lakiehdotus hylättävä.
20. Laki eräiden menettämisseuraamussäännösten
kumoamisesta
1 §.
Lailla kumotaan eri laeissa olevat säännökset,
joissa säädetään pelkästään
menettämisseuraamuksesta ja joissa ei ole sellaisia erityismääräyksiä,
joita rikoslain 10 luvun uudet säännökset
eivät kata. Tällaiset säännökset
sisältyvät myös uuden siemenkauppalain
(728/2000) 35 §:ään,
jalometallituotteista annetun lain (1029/2000) 14 §:ään
sekä postipalvelulain (313/2001) 35 §:n
2 momenttiin. Valiokunta ehdottaa, että nämä säännökset
kumotaan.