Yksityiskohtaiset perustelut

3 §. Kuluttajasaatava (Uusi).

Pykälässä säädetään kuluttajasaatavasta ja sitä koskevien säännösten soveltamisesta perittäessä julkisoikeudellisen oikeushenkilön saatavaa tai julkisen tehtävän hoitamiseen liittyvää saatavaa yksityishenkilöltä. Koska valiokunta jäljempänä ehdottaa lakiin lisättäväksi uudet säännökset kuluttajasaatavan perintäkuluista ja perintätoimien aikarajoista, pykälän 2 momenttiin on lisättävä viittaus näihin uusiin pykäliin.

4 a §. Velallisen oikeus saada tietoja.

Pykälässä säädetään velallisen oikeudesta saada velkojalta ajantasainen tieto velkojensa kokonaismäärästä, erittely maksamattomista veloista ja niiden lyhennyksistä sekä selvitys velkapääomalle kertyneiden korkojen ja kulujen määräytymisestä.

Lakivaliokunnan tietoon on tullut, että velallisella ei aina ole ollut riittäviä mahdollisuuksia varmistua häneltä perittävän saatavan oikeellisuudesta. Valiokunnan käsityksen mukaan tällaisia ongelmia on ilmennyt lähinnä pankkilainojen kohdalla pankkitoiminnan rakennejärjestelyjen yhteydessä. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa pykälän mukaista velallisen tiedonsaantioikeutta täydennettäväksi niin, että se kattaa myös velkojen perusteita koskevat tiedot. Jos velkasuhde perustuu asiakirjaan, kuten velkakirjaan, velallisella on ehdotetun lisäyksen mukaisesti oikeus saada asiakirjasta tietoja ja tarvittaessa jäljennös siitä. Niin ikään velallisella on oikeus saada nähtäväkseen ja tarkastettavaksi myös alkuperäinen asiakirja. Lisäksi velallisella on oikeus saada tieto siitä, mistä yksittäisistä veloista hänelle ilmoitettu velkojen kokonaismäärä koostuu ja mitkä lyhennykset kyseisessä määrässä on otettu huomioon.

Lakivaliokunta pitää tärkeänä, että selvitetään velallisten tosiasialliset mahdollisuudet varmistua perittävien saatavien oikeellisuudesta ja puolustautua aiheetonta perintää vastaan. Kun ongelmat ovat ilmeisesti liittyneet lähinnä pankkialaan, selvityksessä tulee kiinnittää huomiota erityisesti luottolaitosten käytäntöihin samoin kuin luottolaitoksia koskevaan lainsäädäntöön ja viranomaisohjeistukseen. Valiokunta ehdottaa tätä koskevan lausuman hyväksymistä (Valiokunnan lausumaehdotus 2).

10 §. Perintäkulut.

Pykälässä säädetään siitä, mistä perintätoimista velkoja on oikeutettu saamaan korvauksen velalliselta ja millä tavoin nämä kulut voidaan periä.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut, että 1 momentissa oleva perintätoimien luettelo on sääntelyn oikeasuhtaisuuden näkökulmasta ongelmallinen, koska säännöksen perusteella velkoja ei voi vaatia velalliselta kulukorvausta sellaisistakaan muista — sinänsä hyväksyttävistä ja hyvän perintätavan mukaisista — perintätoimista, joiden käyttäminen on yksittäistapauksessa ollut tarpeen. Perustuslakivaliokunta on pitänyt tavallisen lain säätämisjärjestyksen käyttämisen edellytyksenä, että lakiehdotusta täydennetään velkojan mahdollisuudella vaatia velalliselta korvaus todellisista perintäkuluista. Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten lakivaliokunta ehdottaa, että pykälän 1 momentissa oleva luettelo poistetaan. Käytännössä tavallisimmista perintätoimista ja niistä velalliselta vaadittavien perintäkulujen enimmäismääristä säädetään valiokunnan ehdotuksen mukaan jäljempänä 10 a §:ssä.

Hallituksen esitykseen sisältyvässä pykälän 4 momentissa on asetuksenantovaltuus. Koska lakivaliokunta jäljempänä ilmenevin tavoin ehdottaa, että oikeusministeriön asetuksella annettavaksi suunnitellut säännökset sijoitetaan lakiin, voidaan asetuksenantovaltuus tarpeettomana poistaa.

Koska perintäkuluista valiokunnan ehdottamien muutosten jälkeen säädetään muuallakin kuin 10 §:ssä, valiokunta ehdottaa myös pykälän otsikkoa muutettavaksi.

10 a §. Kuluttajasaatavien perintäkulujen enimmäismäärät (Uusi).

Pykälässä säädetään siitä, kuinka paljon kuluttajasaatavien perinnässä suoritettavista tietyistä perintätoimista saa enintään veloittaa.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan perintäkulujen enimmäismääristä säädettäväksi oikeusministeriön asetuksella. Perustuslakivaliokunta katsoo lausunnossaan, että ehdotettu asetuksenantovaltuus on asiallisesti täysin avoin ja että valtuuden käyttöä sitoo vain 10 §:n 1 momentissa oleva yleinen kohtuullisuusvaatimus samoin kuin säännös kohtuullisuutta arvioitaessa huomioon otettavista seikoista. Tällainen ensi sijassa yksittäistapauksellista harkintaa ohjaava säännös ei perustuslakivaliokunnan mielestä rajaa asetuksenantajan toimivaltaa valtiosääntöoikeudellisesti asianmukaisella ja riittävällä tavalla. Tämän vuoksi perustuslakivaliokunta katsoo lausunnossaan asetuksenantovaltuuden olevan näiltä osin ristiriidassa perustuslain 80 §:n 1 momentin kanssa. Edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä on tämän vuoksi perustuslakivaliokunnan mukaan, että säännökset perintäkulujen enimmäismääristä sisällytetään lakiin ja valtuus asetuksen antamiseen poistetaan lakiehdotuksesta. Vaihtoehtona tälle perustuslakivaliokunta pitää valtuussäännöksen olennaista täsmentämistä.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten lakivaliokunta ehdottaa, että pykälässä erikseen mainittujen perintäkulujen enimmäismääristä säädetään pykälän 1 momentissa. Lakivaliokunta huomauttaa, että momentin mukaiset määrät ovat enimmäismääriä ja että perittävien kulujen tulee yksittäistapauksessa aina täyttää myös 10 §:n 1 momentissa säädettävä yleinen kohtuullisuusvaatimus.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös, jonka mukaan muusta kuin ehdotetun 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta maksumuistutuksesta saa kuitenkin vaatia muistutuksen esittämisestä aiheutuvat todelliset kulut. Käytännössä kyse on lähinnä puhelimitse esitetyistä maksumuistutuksista. Tällaisissa tapauksissa ei ole tarkoituksenmukaista edellyttää, että kulut todettaisiin jokaisen maksumuistutuksen osalta erikseen. Tämän vuoksi momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että kulut voidaan periä käytetystä muistuttamistavasta keskimäärin aiheutuvien todellisten kustannusten mukaisina.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan perintäkulujen enimmäismääristä säätäminen ei sinänsä ole ongelmallista perustuslaissa turvatun omaisuudensuojan näkökulmasta, koska sääntely voidaan nähdä voimassa olevaan lakiin sisältyvän kohtuullisuusvaatimuksen täsmentämisenä. Perustuslakivaliokunta huomauttaa kuitenkin, että koska lakiehdotus ei näy mahdollistavan tapauskohtaista harkintaa, sääntely voi joissakin tilanteissa muodostua velkojan kannalta kohtuuttomaksi. Perustuslakivaliokunnan mukaan lakiehdotusta on välttämätöntä täydentää säännöksellä, jonka mukaan velallista voidaan vaatia korvaamaan lakiin sisältyvän kohtuusvaatimuksen rajoissa pysyvät todelliset perintäkulut. Tämä on myös edellytys lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Perustuslakivaliokunnan kannan mukaisesti lakivaliokunta ehdottaa, että pykälän 3 momenttiin otetaan säännös, jonka mukaan velalliselta saa vaatia perinnästä aiheutuneet todelliset kulut, jos perinnän suorittaminen on edellyttänyt tavallista enemmän työtä. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, jos maksuvaatimuksen laatiminen edellyttää tavanomaista monimutkaisempien korkolaskelmien tekemistä. Säännös koskee myös muita kuin 1 momentissa tarkoitettuja hyvän perintätavan mukaisia perintätoimia, jos tällaisia on poikkeuksellisesti tarpeen suorittaa. Lakivaliokunta painottaa tässä yhteydessä erityisesti sitä, että myös 3 momentin mukaisesti perittävien kulujen tulee aina olla 10 §:n 1 momentissa säädetyn mukaisesti kohtuullisia.

Momentin viimeiseen virkkeeseen ehdotetaan otettavaksi säännös siitä, että 1 momentin mukaisia enimmäismääriä ei saa ylittää niissä tapauksissa, joissa perittävänä on 10 §:n 3 momentissa tarkoitettu suoraan ulosottokelpoinen saatava. Tämä johtuu siitä, että näissä tapauksissa velkojalla on aina vaihtoehtona saatavan siirtäminen suoraan ulosottoteitse perittäväksi.

10 b §. Perintätoimien aikarajat kuluttajasaatavan perinnässä (Uusi).

Pykälässä säädetään maksumuistutusten ja maksuvaatimusten esittämisen aikarajoista, joiden noudattaminen on edellytyksenä sille, että velallista voidaan vaatia suorittamaan perintäkuluja.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan perintätoimien aikarajoja koskevassa sääntelyssä on kyse yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien sellaisista perusteista, joista ei perustuslain 80 §:n 1 momentin takia voida säätää asetuksella. Tämän vuoksi perustuslakivaliokunta katsoo, että säännökset perintätoimien aikarajoista tulee siirtää lain tasolle, jos niitä pidetään tarpeellisina. Vaihtoehtona tälle perustuslakivaliokunta esittää sen, että lakiin lisätään riittävän tarkat säännökset aikarajasääntelyn perusteista.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten lakivaliokunta ehdottaa, että säännökset perintätoimien aikarajoista sisällytetään lakiin. Pykälän 1 momentissa säädetään erääntymisilmoitukseen ja maksumuistutukseen liittyvistä aikarajoista.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan puolestaan otettavaksi säännökset oikeudesta vaatia uuden maksumuistutuksen tai uuden maksuvaatimuksen lähettämisestä aiheutuvat kulut.

10 c §. Velallisen kokonaiskuluvastuu kuluttajasaatavan perinnässä (Uusi).

Hallituksen esityksen mukaan velallisen korvattaviin kuuluvien perintäkulujen ja velallisen kuluvastuun enimmäismääristä säädettäisiin oikeusministeriön asetuksella. Perustuslakivaliokunnan mukaan ehdotettu valtuutus on asiallisesti täysin avoin. Tämän vuoksi perustuslakivaliokunta katsoo, että säännökset enimmäismääristä on sisällytettävä lakiin ja valtuus asetuksen antamiseen poistettava ehdotuksesta. Tämä on myös edellytys lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Vaihtoehtona säännösten sijoittamiselle lakiin on se, että valtuussäännöstä täsmennetään olennaisesti. Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten lakivaliokunta ehdottaa, että säännökset velallisen kokonaiskuluvastuusta otetaan lakiin.

Pykälässä säädetään siitä, mikä on velallisen kokonaiskuluvastuu perittäessä samaa kuluttajasaatavaa. Sen 1 momentin porrastus ja enimmäismäärät vastaavat säännöksiä, joita sovelletaan summaarisissa velkomusasioissa. Niissä suoritettavien oikeudenkäyntikulujen määrät perustuvat vastapuolen maksettaviksi tuomittavista oikeudenkäyntikuluista oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 c §:ssä tarkoitetuissa asioissa annettuun oikeusministeriön asetukseen (1311/2001).

Pykälän 2 momentin ensimmäiseen virkkeeseen ehdotetaan otettavaksi säännös niistä edellytyksistä, joilla 1 momentissa säädetyt velallisen kokonaiskuluvastuun enimmäismäärät voidaan ylittää. Ylitykselle asetetaan säännöksessä kaksi edellytystä. Ensinnäkin kyseessä tulee olla tilanne, jossa perinnän suorittaminen on ollut poikkeuksellisen vaikeaa. Tämä edellytys täyttyy lähinnä silloin, jos velallinen on omilla aktiivisilla toimillaan — esimerkiksi aiheettomia väitteitä esittämällä — tietoisesti pyrkinyt vaikeuttamaan perintää. Toiseksi toteutetut perintätoimet eivät myöskään saa olla suhteettomia etenkään saatavan pääoma huomioon ottaen. Suhteettomana voidaan pitää esimerkiksi sitä, jos velalliselle lähetetään jatkuvasti maksuvaatimuksia tilanteessa, jossa on selvää, että hän on maksukyvytön.

Jos perintäkuluja poikkeuksellisesti vaaditaan yli 1 momentissa säädettyjen enimmäismäärien, velalliselle on ehdotetun säännöksen mukaan esitettävä erittely vaadituista kuluista ja niiden perusteista. Samalla hänelle on ilmoitettava ne syyt, joiden vuoksi muutoin sovellettava kokonaiskuluvastuun enimmäismäärä siinä yksittäistapauksessa ylitetään. Tällainen perustelu on velallisen kannalta tärkeä, jotta hän voi tarvittaessa riitauttaa säädetyn enimmäismäärän ylittävän perintäkuluvaatimuksen.

Pykälän 2 momentissa säädetään myös siitä, että silloin kun perittävänä on 10 §:n 3 momentissa tarkoitettu suoraan ulosottokelpoinen saatava, perintäkulujen enimmäismäärä on 59 euroa. Määrä vastaa sitä, mitä 10 a §:n 1 momentissa säädettävän pääsäännön mukaan voidaan yhteensä enintään veloittaa yhdestä maksumuistutuksesta, kahdesta maksuvaatimuksesta ja yhdestä maksusuunnitelmasta.

Voimaantulosäännös.

Pykälän 1 momentti sisältää tavanomaisen voimaantulosäännöksen. Lisäksi 2 momentissa säädetään uusi laki sovellettavaksi lain voimaantulon jälkeen kuluttajavelalliselta veloitettaviin perintäkuluihin, vaikka velallisen vastuu perintäkuluista olisi ennen lain voimaantuloa tehdyssä sopimuksessa ankarampi kuin nyt säädettävän lain mukaan.

Ehdotetulla lailla on siis joiltakin osin takautuvia vaikutuksia voimassa oleviin sopimussuhteisiin. Perustuslakivaliokunta ei kuitenkaan lausunnossaan pidä tällaisia vaikutuksia ongelmallisina, jos sen lakiehdotuksen 10 §:n 1 ja 4 momentista esittämät valtiosääntöoikeudelliset huomautukset otetaan asianmukaisesti huomioon. Koska lakivaliokunta on edellä ehdottanut lakiin tehtäväksi perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaiset muutokset, voimaantulosäännöksen 2 momentti ei vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen, jos valiokunnan esittämät muutosehdotukset hyväksytään.

Lakivaliokunta on lain takautuvien vaikutusten vuoksi kiinnittänyt huomiota siihen mahdollisuuteen, että velallinen on lain voimaan tullessa jo saattanut joutua maksamaan velkojalle perintäkuluja enemmän kuin häneltä uuden lain 10 a ja 10 c §:n mukaan voidaan periä. Tämän vuoksi valiokunta huomauttaa, että voimaantulosäännöksen 2 momentin säännöksen sanamuodon mukaan uutta lakia sovelletaan vain velalliselta lain voimaantulon jälkeen perittäviin kuluihin. Näin ollen ehdotetusta siirtymäsäännöksestä ei seuraa, että velkoja joutuisi palauttamaan jo perittyjä kuluja, vaikka niiden määrä ylittäisikin uuden lain mukaiset enimmäismäärät.

Johtolause.

Koska lakivaliokunta ehdottaa perintälain 3 §:n 2 momenttia muutettavaksi ja lakiin lisättäväksi uudet 10 a—10 c §:t, ehdotukset hyväksyttäessä myös lakiehdotuksen johtolausetta on tarkistettava.