LAKIVALIOKUNNAN MIETINTÖ 14/2009 vp

LaVM 14/2009 vp - HE 104/2009 vp

Tarkistettu versio 2.1

Hallituksen esitys laeiksi isyyslain muuttamisesta ja eräistä kansainvälisluontoisista perheoikeudellisista suhteista annetun lain 18 ja 22 §:n kumoamisesta

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 8 päivänä syyskuuta 2009 lähettänyt lakivaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen laeiksi isyyslain muuttamisesta ja eräistä kansainvälisluontoisista perheoikeudellisista suhteista annetun lain 18 ja 22 §:n kumoamisesta (HE 104/2009 vp).

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

lainsäädäntöneuvos Markku Helin, oikeusministeriö

lakimies Minna-Kaisa Liukko, ulkoasiainministeriö

hovioikeudenneuvos Marjatta Möller, Helsingin hovioikeus

neuvontalakimies Sirkku Nieminen, Väestörekisterikeskus

johtava sosiaalityöntekijä Piia Pelkola, Helsingin kaupungin sosiaalivirasto

asianajaja Kristiina Rintala, Suomen Asianajajaliitto

professori Ulla Liukkunen

Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet

  • Lappeenrannan maistraatti
  • Turun seudun maistraatti
  • Suomen Kuntaliitto.

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan uudistettavaksi lainsäädäntö, joka koskee kansainvälisiä isyyskysymyksiä. Esityksessä on säännökset isyyskysymyksiin sovellettavasta laista, Suomen viranomaisten kansainvälisestä toimivallasta isyyttä koskevassa asiassa sekä säännökset vieraassa valtiossa tehdyn isyyttä koskevan ratkaisun tunnustamisesta. Ehdotetut säännökset tulisivat sovellettaviksi silloin, kun ratkaistavalla asialla on kansainvälisiä liittymiä. Säännökset lisättäisiin isyyslakiin.

Esityksen mukaan lapsen isyyden määräytymiseen suoraan lain nojalla olisi yleensä sovellettava sen valtion lakia, jossa äidillä lapsen syntymän aikaan on asuinpaikka. Jos äidillä ei lapsen syntymän aikaan ole asuinpaikkaa missään valtiossa, sovellettaisiin ehdotuksen mukaan sen valtion lakia, jossa äiti oleskelee tai on turvapaikanhakijana. Harkittaessa sitä, missä valtiossa äidillä tuolloin oli asuinpaikka, sovellettaisiin kansainvälisen yksityisoikeuden vakiintuneita periaatteita.

Suomen viranomaiset olisivat toimivaltaisia isyyttä koskevassa asiassa ensinnäkin silloin, kun lapsella tai vastaajalla on Suomessa asuinpaikka. Tietyissä tilanteissa toimivalta voisi perustua myös siihen, että lapsi tai vastaaja oleskelee Suomessa tai on täällä turvapaikanhakijana. Lisäksi säädettäisiin mahdollisuudesta ratkaista asia Suomessa tätä vähäisemmänkin liittymän perusteella, jos asian ratkaisemiselle täällä on erityinen syy. Isyyttä koskevassa asiassa sovellettaisiin aina Suomen lakia.

Vieraassa valtiossa annettu päätös, joka on voimassa alkuperävaltiossaan, tunnustettaisiin Suomessa ilman erillistä vahvistusta. Esityksessä on kuitenkin säännökset siitä, mitkä seikat estäisivät vieraassa valtiossa annetun päätöksen tunnustamisen.

Esityksessä ehdotetaan myös eräitä vähäisiä muutoksia isyyslain nykyisiin säännöksiin. Lisäksi esityksessä ehdotetaan kumottaviksi eräistä kansainvälisluontoisista perheoikeudellisista suhteista annetun lain säännökset isyyden määräytymisestä suoraan lain nojalla.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Yleisperustelut

Hallituksen esityksessä ehdotetaan uudistettavaksi kansainvälisiä isyyskysymyksiä koskeva lainsäädäntö. Esitys sisältää säännökset sovellettavasta laista, Suomen viranomaisten kansainvälisestä toimivallasta sekä vieraassa valtiossa annetun päätöksen tunnustamisesta Suomessa. Lakivaliokunta pitää uudistusta tarpeellisena, sillä perhesuhteiden kansainvälistymisen myötä myös kansainväliset isyyskysymykset ovat lisääntyneet ja monimutkaistuneet. On tärkeää, että voimassa oleva puutteellinen ja osin vanhentunutkin lainsäädäntö uudistetaan käytännön tarpeita vastaavaksi. Ehdotetut säännökset ovat käytännönläheisiä, tarkoituksenmukaisia ja riittävän joustavia. Uudistus parantaa monikulttuuristen perheiden asemaa myös isyyskysymyksiä laajemmin, sillä isyyttä koskeva ratkaisu vaikuttaa muihin yksilön asemaa koskeviin asioihin, kuten kansalaisuuteen sekä lapsen elatukseen ja perimysasemaan. Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja vähäisin muutosehdotuksin.

Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki isyyslain muuttamisesta

7 luku. Kansainvälisen yksityisoikeuden alaan kuuluvat säännökset
50 §. Sovellettava laki.

Pykälän mukaan isyyttä koskevassa asiassa sovelletaan Suomen lakia. Ottaen huomioon, että lakiehdotuksen 47 §:n nojalla voi tietyissä tapauksissa tulla sovellettavaksi vieraan valtion laki, lakivaliokunta ehdottaa lakitekstin sisäisen johdonmukaisuuden ja ymmärrettävyyden parantamiseksi, että 50 § muutetaan kuulumaan seuraavasti: "Isyyttä koskevassa asiassa sovelletaan Suomen lakia, jollei 47 §:stä muuta johdu."

51 §. Vieraassa valtiossa annetun päätöksen tunnustaminen.

Pykälän 1 momentin mukaan vieraassa valtiossa annettu isyyttä koskeva päätös tunnustetaan Suomessa ilman eri vahvistusta. Edellytyksenä on, että kyseinen päätös on voimassa siinä valtiossa, jossa päätös on annettu. Säännös parantaa asianosaisten asemaa ja vähentää viranomaisten päällekkäistä työtä, sillä käytännössä isyyden selvittäminen tehdään nykyisin usein kahteen kertaan, ensin vieraassa valtiossa ja sitten Suomessa.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenee, että maistraatit voivat pitää mainittua momenttia lähtökohtana tallettaessaan isyyttä koskevia tietoja väestötietojärjestelmään. Tiedon tallentaminen ei kuitenkaan perustelujen mukaan ole ratkaisu siitä, että vieraassa valtiossa annettu päätös tunnustetaan Suomessa. Väestötietomerkintä ei siten sido viranomaista, joka joutuu ottamaan kantaa ulkomaisen päätöksen tunnustamiseen. Selvyyden vuoksi lakivaliokunta toteaa edellä esitetyn perustuvan siihen, ettei väestötietomerkinnällä ratkaista sitovasti ja oikeusvoimaisesti sitä, että merkinnän tarkoittama mies on lapsen isä. Helsingin hovioikeudelta voidaan lakiehdotuksen 52 §:n mukaan hakea ratkaisua siitä, tunnustetaanko vieraassa valtiossa annettu päätös Suomessa vai ei. Tällainen Helsingin hovioikeuden antama ratkaisu sitoo myös muita viranomaisia. Asiantuntijakuulemisessa on myös esitetty, että valittaminen väestötietomerkinnästä olisi tarpeen kieltää sen vuoksi, että Helsingin hovioikeudelle voidaan tehdä edellä mainittu hakemus. Valiokunta ei pidä tällaista kieltoa asianmukaisena, koska väestötietomerkintä ja Helsingin hovioikeuteen tehty hakemus koskevat oikeudellisesti eri asioita. Valiokunta myös toteaa, että esitystä vastaava ratkaisu on lapsen huoltoa koskevissa päätöksissä ollut voimassa vuodesta 1994 lähtien.

Saadun selvityksen mukaan on maita, joissa aviottoman lapsen isäksi merkitään synnyttäneen naisen isä eli lapsen biologinen isoisä. Lakivaliokunta toteaa, että esitetty sääntely koskee vieraassa valtiossa annetun isyyttä koskevan päätöksen tunnustamista. Jos ulkomaiseen asiakirjaan on joku merkitty isäksi vain sen vuoksi, että syntymätodistuksen täyttämistä koskevat säännöt sitä edellyttävät tai jotta lapselle saataisiin laillinen edustaja, kysymys ei ole isyyttä koskevasta ratkaisusta. Nyt käsiteltävänä oleva säännös ei siten koske tällaisen ratkaisun tunnustamista. On myös huomattava, että pykälän 2 momentin 5 kohdan mukaan vieraassa valtiossa annettua päätöstä ei tunnusteta, jos ratkaisu on vastoin Suomen oikeusjärjestyksen perusteita. Tällä perusteella voidaan jättää tunnustamatta esimerkiksi räikeästi vastoin biologista totuutta tehdyt isyyspäätökset. Myös kyseisen momentin 1 ja 2 kohdassa mainitut kieltäytymisperusteet vaikeuttavat yrityksiä kiertää esimerkiksi maahantuloa koskevia säännöksiä hankkimalla päätöksiä isyydestä.

Pykälän soveltaminen edellyttää syvällistä tietoa asianomaisen vieraan valtion oikeusjärjestyksestä. Asianosaisen myötävaikutusvelvollisuus asian selvittämisessä on näin ollen tärkeä. Asiasta ei kuitenkaan ole tarpeen antaa erityissäännöksiä, koska asianosaisen myötävaikutusvelvollisuus ilmenee hallintolain (434/2003) 31 §:n 2 momentista sekä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun säännöksistä.

52 §. Vieraassa valtiossa annetun päätöksen vahvistaminen.

Pykälässä säädetään mahdollisuudesta hakea Helsingin hovioikeudelta vahvistus siitä, tunnustetaanko vieraassa valtiossa isyydestä annettu päätös Suomessa. Hovioikeus voi pykälän 2 momentin mukaan varata lapselle, isälle, äidille tai jollekulle muulle tilaisuuden tulla kuulluksi, jos kuuleminen on tarpeen asian selvittämiseksi ja kuultavan olinpaikka on vaikeuksitta selvitettävissä. Lakivaliokunta katsoo, että mainittujen tahojen kuulemisen tulee olla pääsääntö, josta voidaan poiketa mainituin edellytyksin. Siksi valiokunta ehdottaa, että pykälän 2 momenttia muutetaan niin, että hovioikeuden on varattava mainituille tahoille tilaisuus tulla kuulluksi momentissa mainituin edellytyksin.

Päätösehdotus

Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta ehdottaa,

että 2. lakiehdotus hyväksytään muuttamattomana ja

että 1. lakiehdotus hyväksytään muutoin hallituksen esityksen mukaisena paitsi 50 ja 52 § muutettuina seuraavasti:

Valiokunnan muutosehdotukset
1. lakiehdotus
50 §

Sovellettava laki

Isyyttä koskevassa asiassa sovelletaan Suomen lakia, jollei 47 §:stä muuta johdu.

52 §

Vieraassa valtiossa annetun päätöksen vahvistaminen

(1 mom. kuten HE)

Asiaa käsiteltäessä hovioikeuden on varattava lapselle, isälle, äidille tai jollekulle muulle tilaisuus tulla kuulluksi, jos kuuleminen on tarpeen asian selvittämiseksi ja kuultavan olinpaikka on vaikeuksitta selvitettävissä.

_______________

Helsingissä 3 päivänä marraskuuta 2009

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

  • pj. Janina Andersson /vihr
  • jäs. Esko Ahonen /kesk
  • Kalle Jokinen /kok
  • Oiva Kaltiokumpu /kesk
  • Ilkka Kantola /sd
  • Sampsa Kataja /kok
  • Krista Kiuru /sd
  • Jari Larikka /kok
  • Outi Mäkelä /kok
  • Raimo Piirainen /sd
  • Tuomo Puumala /kesk
  • Tero Rönni /sd
  • Kari Uotila /vas

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Marja Tuokila