Perustelut
Yleistä
Avioliiton voivat avioliittolain (234/1929)
mukaan solmia mies ja nainen. Samaa sukupuolta olevilla on mahdollisuus
rekisteröidä parisuhteensa siten kuin rekisteröidystä parisuhteesta annetussa
laissa (950/2001) säädetään.
Parisuhteen rekisteröinnillä on lähtökohtaisesti
samat oikeusvaikutukset kuin avioliiton solmimisella. Myös
laissa tai asetuksessa olevaa avioliittoa tai aviopuolisoa koskevaa
säännöstä sovelletaan lähtökohtaisesti
rekisteröityyn parisuhteeseen tai parisuhteen osapuoleen.
Eräitä eroja kuitenkin on. Rekisteröidystä parisuhteesta
annetun lain mukaan rekisteröityyn parisuhteeseen ei sovelleta
isyyslain (700/1975) säännöksiä isyyden
toteamisesta avioliiton perusteella eikä muitakaan sellaisia
säännöksiä, jotka koskevat aviopuolisoa
yksinomaan hänen sukupuolensa perusteella (9 §:n
1 mom.). Rekisteröityyn parisuhteeseen ei myöskään
sovelleta nimilain (694/1985) säännöksiä puolison
sukunimestä eikä lapseksiottamisesta annetun lain (153/1985,
kumottu adoptiolailla 22/2012) säännöksiä,
jotka koskevat puolison oikeutta ottaa ottolapsi (9 §:n
2 mom.). Edellinen johtaa siihen, että rekisteröidyn
parisuhteen osapuolet eivät voi asianomaiselle viranomaiselle
tekemällään ilmoituksella ottaa käyttöön
yhteistä sukunimeä eikä toinen heistä kaksoisnimeä,
jonka toinen osa on yhteinen sukunimi. Jälkimmäinen merkitsee
vuorostaan sitä, etteivät rekisteröidyn parisuhteen
osapuolet voi adoptoida yhdessä. Vuodesta 2009 lähtien
rekisteröidyn parisuhteen osapuolet ovat voineet adoptoida
perheen sisäisesti. Tämä mahdollistaa
rekisteröidyn parisuhteen toisen osapuolen lapsen adoptoimisen.
Vuonna 2012 solmittiin 28 878 avioliittoa ja rekisteröitiin
329 parisuhdetta. Kyseisen vuoden lopussa aviopareja oli 962 415,
kun taas rekisteröidyssä parisuhteessa eli 829
miesparia ja 1 162 naisparia.
Kansalaisaloitteen mukaan eroavaisuudet nimilain säännösten
soveltamisessa koetaan epäoikeudenmukaisiksi. Vaikka rekisteröidyn
parisuhteen osapuolilla on käytännössä mahdollisuus
saada sama sukunimi hakemusmenettelyllä, hakemusmenettely
on maksullinen ja parien nimiratkaisut ovat aviopuolisoita rajoitetumpia.
Kansalaisaloitteessa todetaan lisäksi, että rekisteröidyn
parisuhteen osapuoli voi hakea adoptiota yksin, mutta adoption vahvistaminen edellyttää
parisuhteen
toisen osapuolen suostumusta. Käytännössä lapsi
tulisi kuitenkin elämään kahden vanhemman
perheessä. Aloitteen mukaan olisi yksinkertaisinta ja lapsen
edun mukaista, että perheen molemmat aikuiset tulisivat suoraan
lapsen huoltajiksi yhteisadoption kautta.
Kansalaisaloitteessa katsotaan, että nykyinen lainsäädäntö asettaa
rekisteröidyt parisuhdekumppanit edelleen aviopuolisoita
heikompaan, eriarvoiseen asemaan. Aloitteen tarkoituksena on, että jatkossa
myös samaa sukupuolta olevilla pareilla on oikeus solmia
avioliitto. Muutoksella pyritään lisäämään
yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa. Muutoksen jälkeen aviopareja koskevat
oikeudet, kuten adoptio-oikeus ja oikeus ottaa yhteinen
sukunimi, koskisivat aviopuolisoita sukupuolesta riippumatta.
Kansainvälinen vertailu
Kansalaisaloitteeseen sisältyy kansainvälistä kehitystä ja
ulkomaista lainsäädäntöä kuvaava
jakso, jossa käsitellään sellaisten maiden
tilannetta, jotka ovat mahdollistaneet samaa sukupuolta olevien
avioliitot.
Oikeusministeriö on lakivaliokunnan pyynnöstä laatinut
kansainvälisen vertailun, joka kuvaa samaa sukupuolta olevia
pareja koskevaa sääntelyä aloitteen valiokuntakäsittelyn
aikana syksyllä 2014. Vertailu on tehty päivittämällä ministeriön
vuonna 2010 laatimaa muistiota samasta aiheesta (selvityksiä ja
ohjeita 83/2010). Muistoon sisältyy tietoja myös
niistä maista, jotka eivät ole mahdollistaneet
samaa sukupuolta olevien avioliittoa, mutta joissa on käytössä avioliitosta
erillinen parisuhdemuoto. Lisäksi Pohjoismaiden osalta
on selvitetty kirkon suhtautumista samaa sukupuolta olevien parien
vihkimiseen. Tiivistettynä selvityksestä ilmenee seuraavaa.
Samaa sukupuolta olevien henkilöiden parisuhteiden
sääntely eri maissa
Tällä hetkellä samaa sukupuolta olevien
avioliitto tunnetaan neljässä Pohjoismaassa viidestä. Euroopan
unionissa samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliitto
on hyväksytty yhdeksässä maassa 28:sta.
Samaa sukupuolta olevat henkilöt voivat solmia avioliiton
Ruotsissa, Norjassa, Islannissa, Tanskassa, Alankomaissa, Belgiassa,
Luxemburgissa (voimaan alkuvuodesta 2015), Ranskassa, Espanjassa,
Portugalissa, Kanadassa, Argentiinassa, Brasiliassa, Uruguayssa,
Etelä-Afrikassa ja Uudessa-Seelannissa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa
samaa sukupuolta olevien avioliiton ovat laillistaneet Englanti, Wales
ja Skotlanti. Yhdysvalloissa samaa sukupuolta olevat voivat solmia
avioliiton useissa osavaltioissa. Samaa sukupuolta olevien avioliitto
on mahdollinen paikoin myös Meksikossa.
Samaa sukupuolta olevat parit voivat rekisteröidä suhteensa
Euroopan maista Suomessa, Saksassa, Itävallassa, Sveitsissä,
Irlannissa, Liechtensteinissa, Tsekin tasavallassa, Unkarissa,
Sloveniassa, Kroatiassa, Maltalla, Andorrassa ja Virossa (voimaan
vuoden 2016 alusta).
Erot samaa ja eri sukupuolta olevien parien oikeusasemassa voivat
vaihdella esimerkiksi sen suhteen, voivatko samaa sukupuolta olevat
parit adoptoida. Toisaalta parit voivat olla aineellisen lainsäädännön
kannalta samassa oikeusasemassa, vaikka samaa sukupuolta ja eri
sukupuolta oleville pareille olisi eri parisuhdeinstituutiot. Esimerkiksi
Ruotsissa rekisteröidyssä parisuhteessa olevat
olivat adoption suhteen vastaavassa asemassa kuin avioparit jo ennen
kuin avioliittoinstituutiota laajennettiin koskemaan myös samaa
sukupuolta olevia pareja. Niin ikään eroja samaa
sukupuolta olevien ja eri sukupuolta olevien parien oikeudellisessa
asemassa voi olla, vaikka parisuhdeinstituutio olisikin
kaikille sama. Esimerkiksi Portugalissa samaa sukupuolta
olevat avioparit eivät voi adoptoida lasta yhdessä.
Osa Euroopan maista torjuu samaa sukupuolta olevien parisuhteet
täysin. Samaa sukupuolta olevat eivät voi solmia
oikeusvaikutuksellista parisuhdetta Euroopan maista esimerkiksi
Venäjällä, Latviassa, Liettuassa, Kreikassa,
Kyproksella, Italiassa, Puolassa, Ukrainassa, Valko-Venäjällä,
Slovakiassa, Romaniassa, Moldovassa ja Balkanin maissa.
Eri maiden lainsäädäntöratkaisuja
koskien samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliittoa
Pohjoismaat.
Ruotsissa samaa sukupuolta olevien avioliitto tuli mahdolliseksi
toukokuussa 2009. Puolisot voivat adoptoida vain yhdessä,
ja rekisteröidyssä parisuhteessa olevat on rinnastettu
avioliitossa oleviin vuodesta 2003 alkaen. Lisäksi toinen
puolisoista voi adoptoida puolison lapsen tai ottolapsen.
Ruotsin kirkko salli samaa sukupuolta olevien parien avioliittoon
vihkimisen lokakuussa 2009 järjestetyssä kirkolliskokouksessa.
Samassa yhteydessä kirkolliskokous vahvisti vihkikaavan
sekä samaa sukupuolta että eri sukupuolta oleville
pareille. Ruotsin kirkolla on vihkimisoikeus, ja kaikilla
kyseiseen kirkkoon kuuluvilla on oikeus sukupuolineutraaliin vihkimiseen kirkon
järjestyksen mukaan. Kirkko kutsuu tätä vihkimisvelvollisuudeksi.
Kirkkoherralla on velvollisuus huolehtia, että pappi suorittaa
vihkimisen. Yksittäisellä papilla on vihkimisoikeus,
mutta ei kuitenkaan vihkimisvelvollisuutta. Näin ollen
kirkollisella vihkijällä on oikeus kieltäytyä vihkimästä samaa
sukupuolta olevia pareja.
Norjassa samaa sukupuolta olevien avioliitto tuli mahdolliseksi
avioliittolain uudistuksessa, joka tuli voimaan vuoden 2009 alusta.
Avioliittolain muutoksen jälkeen adoptiolain säännös aviopuolisoiden
oikeudessa adoptoida lapsi yhdessä koskee myös
samaa sukupuolta olevia aviopuolisoita. Adoptiolakiin lisättiin
kuitenkin säännös siitä, ettei
puoliso voi adoptoida toisen puolison adoptiolasta, jos puolisot
ovat keskenään samaa sukupuolta ja lapsi on lähtöisin maasta,
joka ei salli tällaista adoptiota.
Norjassa kirkko ei voi tällä hetkellä pätevästi vihkiä samaa
sukupuolta olevia pareja avioliittoon. Avioliittolain mukaan kirkossa
solmittu avioliitto on pätemätön, jos
kirkon omaa avioliittoliturgiaa ei noudateta. Kirkko on jo useamman
vuoden ajan yrittänyt laatia avioliittoliturgiaa samaa
sukupuolta oleville aviopareille, mutta tässä ei
ole vielä onnistuttu. Useat kirkot ovat ratkaisseet ongelman
siten, että ne järjestävät samaa
sukupuolta oleville pareille kirkollisia toimituksia, joissa rukoillaan
parin avioliiton puolesta. Tämän lisäksi
parin tulee kuitenkin järjestää siviilivihkiminen
normaaliin tapaan.
Tanskassa samaa sukupuolta olevien avioliitto tuli mahdolliseksi
kesäkuussa 2012 voimaan tulleella avioliittolain muutoslailla.
Avioparit voivat sukupuolesta riippumatta adoptoida yhdessä lapsen,
joskin rekisteröidyssä parisuhteessa olevien parien
yhteinen adoptio mahdollistettiin jo ennen avioliittolain muutosta
vuonna 2010. Tanskan evankelis-luterilainen kirkko hyväksyy
samaa sukupuolta olevien parien avioliittoon vihkimisen, ja useita
samaa sukupuolta olevia pareja on vihitty kirkossa. Yksittäisellä papilla
on kuitenkin oikeus kieltäytyä vihkimästä samaa
sukupuolta olevaa paria.
Islannissa samaa sukupuolta olevien avioliitto tuli mahdolliseksi
avioliittolain uudistuksessa, joka tuli voimaan kesäkuussa
2010. Avioliitossa olevat henkilöt voivat sukupuolesta
riippumatta yhdessä adoptoida lapsen, mutta tämä on koskenut
myös rekisteröidyssä parisuhteessa olevia
pareja. Islannin evankelis-luterilainen kirkko sallii samaa sukupuolta
olevien parien avioliittoon vihkimisen. Yksittäisellä papilla
ei kuitenkaan ole velvollisuutta vihkiä samaa sukupuolta
olevia pareja. Kirkossa vihittyjen samaa sukupuolta olevien avioparien
määrästä ei ole saatavilla tilastoja,
mutta kirkon mukaan samaa sukupuolta olevien parien vihkimiset ovat
erittäin harvinaisia.
Eräitä muita Euroopan maita.
Alankomaissa parisuhteensa virallistavilla henkilöillä on
huhtikuusta 2001 saakka ollut käytössään
kolme eri tapaa saada parisuhteelleen oikeusvaikutuksia. Pariskunta
voi solmia niin sanotun siviiliavioliiton, rekisteröidä parisuhteensa
tai tehdä yhteistä taloutta koskevan sopimuksen.
Kaikki kolme parisuhdemuotoa ovat sekä hetero-
että homoparien käytettävissä.
Avioliitto voidaan muuntaa rekisteröidyksi parisuhteeksi
tai rekisteröity parisuhde avioliitoksi. Avioliitolla ja
rekisteröidyllä parisuhteella on samat oikeusvaikutukset, ja
puolisoiden oikeuksia ja velvollisuuksia, aviovarallisuutta ja sopimuksia
koskevia säännöksiä sovelletaan
sekä avioliittoon että rekisteröityyn
parisuhteeseen. Kaksi henkilöä voi yhdessä adoptoida
lapsen, jos heidän väliselleen avioliitolle ei
ole estettä ja he ovat asuneet yhdessä kolmen
vuoden ajan.
Englannissa ja Walesissa samaa sukupuolta olevien avioliittoa
koskeva uudistus tuli voimaan maaliskuussa 2014, kun taas Skotlannissa se
tulee voimaan joulukuussa 2014. Oikeusvaikutukset ovat samat riippumatta
osapuolten sukupuolesta. Pohjois-Irlannissa samaa sukupuolta olevien
välinen avioliitto ei ole mahdollinen, mutta rekisteröidyn
parisuhteen osapuolilla on oikeus perheen ulkoiseen adoptioon.
Espanjassa samaa sukupuolta olevien avioliitto on ollut mahdollinen
vuodesta 2005, Portugalissa vuodesta 2010 ja Ranskassa vuodesta
2013 lähtien. Espanjassa ja Ranskassa avioparit voivat
sukupuolesta riippumatta adoptoida lapsen yhdessä. Portugalissa
yhteisadoptio-oikeutta ei ole.
Eräiden maiden lainsäädäntöratkaisuja
koskien rekisteröityä parisuhdetta
Saksa, Itävalta ja Sveitsi.
Samaa sukupuolta olevien rekisteröity parisuhde on
ollut Saksassa mahdollinen vuodesta 2001 ja Itävallassa
vuodesta 2010 lähtien. Rekisteröidyn parisuhteen oikeusvaikutukset
ovat adoptio-oikeutta lukuun ottamatta pääosin
samat kuin avioliitossa. Rekisteröidyssä parisuhteessa
oleva pari ei voi yhdessä adoptoida lasta, mutta perheen
sisäinen adoptio on mahdollinen.
Sveitsissä samaa sukupuolta olevat parit ovat voineet
rekisteröidä parisuhteensa vuodesta 2007 alkaen.
Rekisteröidyssä parisuhteessa olevat eivät
voi yhdessä adoptoida lasta, eikä heillä ole
perheensisäistä adoptio-oikeutta.
Samaa sukupuolta olevien avioliittoa koskeva lakialoite on parhaillaan
vireillä sekä Itävallan että Sveitsin
parlamentissa.
Viro.
Viron parlamentti on vastikään lokuussa 2014
hyväksynyt sukupuolineutraalin parisuhdelain, joka mahdollistaa
sekä samaa että eri sukupuolta olevien pariskuntien
parisuhteen rekisteröimisen. Lain mukaan parisuhteensa
rekisteröineillä on sukupuolesta riippumatta lähes
samat oikeudet kuin aviopareilla perheen ulkoista adoptiota lukuun
ottamatta. Laki tulee voimaan vuoden 2016 alussa.
Valiokunnan asiantuntijakuulemiset
Lakivaliokunta on kuullut kansalaisaloitteesta runsaasti asiantuntijoita
saadakseen mahdollisimman laaja-alaisen ja monipuolisen kuvan aloitteesta
ja sen vaikutuksista. Asiantuntijoiden näkemykset kansalaisaloitteesta
jakaantuivat kolmeen ryhmään: aloitetta kannattaviin
ja sitä vastustaviin sekä niihin, joissa ei otettu
kantaa aloitteen puolesta tai sitä vastaan. Lukumääräisesti
eniten oli jälkimmäisiä.
Aloitetta puoltavat ovat katsoneet, että aloitteeseen
sisältyvät muutokset turvaavat yhdenvertaiset
oikeudet samaa sukupuolta oleville pareille, mutta ennen kaikkea
kyseessä katsotaan olevan yhdenvertaisen aseman tunnustaminen. Nykyinen
erottelu avioliitto- ja rekisteröity parisuhdeinstituutioon
tuo henkilön seksuaalisen suuntautumisen julkiseksi ja
voi altistaa parin ja perheenjäsenet syrjinnälle
ja epäasialliselle kohtelulle. Muutoksen katsotaan myös
selkeyttävän lainsäädäntöä ja
tuovan säästöjä vähentyneen byrokratian
myötä.
Aloitteeseen kielteisesti suhtautuneet ovat vedonneet erityisesti
uskonnollisiin ja eettisiin arvokysymyksiin ja perinteiseen avioliittokäsitykseen
siitä, että avioliitto on vain miehen ja naisen
välinen. Avioliiton katsotaan olevan luonnollinen instituutio
ja perustuvan biologiseen tosiasiaan siitä, että vain
eri sukupuolta olevat parit voivat lisääntyä ja
saada lapsia. Sukupuolineutraalin avioliiton hyväksymisen
katsotaan muuttavan olennaisesti avioliiton merkitystä ja sisältöä sekä hämärtävän
käsitystä avioliiton erityisluonteesta. Muutoksen
katsotaan vaikuttavan kaikkiin avioliittoihin. Muutoksen arvioidaan
myös heikentävän perheen asemaa yhteiskunnassa
ja lapsen oikeuksia, koska avioliiton merkitystä muutettaisiin
siten, ettei siihen sisälly lapsen oikeutta isään
ja äitiin.
Useat asiantuntijat eivät ole ottaneet kantaa aloitteen
puolesta tai sitä vastaan, vaan he ovat arvioineet aloitteen
tavoitteita ja siihen sisältyviä lakiehdotuksia
oman toimialansa tai asiantuntijuutensa kannalta.
Seuraavassa selvitetään ensin kansalaisaloitteeseen
sisältyvien ehdotusten suhdetta perus- ja ihmisoikeuksiin
sekä arvioidaan ehdotuksia lakiteknisesti sekä niiden
vaikutusten kannalta valiokunnan saaman selvityksen valossa. Tämän jälkeen
selvitetään valiokunnan asiaa koskevat johtopäätökset.
Suhde perus- ja ihmisoikeuksiin
Perustuslakivaliokunta on kahteen otteeseen arvioinut avioliiton
ja rekisteröidyn parisuhteen oikeusvaikutusten eroavaisuuksia.
Viimeisin kannanotto on vuodelta 2011, joten se on verraten tuore.
Virallistettua (rekisteröityä) parisuhdetta
koskevasta hallituksen esityksestä (HE 200/2000 vp)
antamassaan lausunnossa perustuslakivaliokunta otti huomioon, että kysymyksessä oli
kokonaan uudenlaisen lainsäädännön
aikaansaaminen alalla, joka oli kansainvälisestikin katsottuna
muutosvaiheessa. Perustuslakivaliokunta ei pitänyt perustuslain
vastaisina hallituksen esityksessä ehdotettuja avioliiton
ja rekisteröidyn parisuhteen välisiä eroja
liittyen nimilain ja lapseksiottamisesta annetun lain säännöksiin,
vaan se katsoi, että ne mahtuivat lainsäätäjälle
kuuluvien harkintarajojen sisälle. Perustuslakivaliokunnan
mukaan avioliittolainsäädäntöä ja
sen kanssa rinnasteisia lakeja säädettäessä on
kyse sellaisista erityisistä yhteiskunnan tulevaisuuteen
ja arvoihin liittyvistä ratkaisuista, joissa avioliiton
asettaminen naisen ja miehen parisuhteena erityisasemaan lainsäädännössä on
perusteltua. Toisaalta valiokunta muistutti, että lakien
tulkinta saattaa ajan kuluessa muuttua ja perustuslain tulkinta
aktiivisesti muuttaa arvokäsityksiä.
Adoptiolainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä ei
ehdotettu muutettaviksi säännöksiä siitä,
että muut kuin aviopuolisot eivät voi adoptoida
yhdessä (HE 47/2011 vp). Esityksestä antamassaan
lausunnossa perustuslakivaliokunta totesi, että adoptiota
koskeva yleissopimus (7 art.) sekä Euroopan ihmisoikeussopimus
ja sen tulkintakäytäntö jättävät
sopimusvaltioille vapaan harkintavallan tältä osin
(PeVL 15/2011 vp). Aikaisempaan tulkintakäytäntöönsä viitaten
perustuslakivaliokunta katsoi, ettei perustuslain 6 §:n
2 momentista aiheudu nykyisessä yhteiskuntatilanteessa
sellaisia ehdottomia vaatimuksia, jotka edellyttäisivät
muiden kuin aviopuolisoiden mahdollisuutta yhteisadoptioon.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä samaa
sukupuolta olevien henkilöiden parisuhteet on ulotettu
ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa turvatun perhe-elämän suojan
ja 14 artiklassa tarkoitetun syrjintäkiellon piiriin. Valiokunnan
saaman selvityksen mukaan Euroopan ihmisoikeussopimuksesta tai Euroopan
ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä ei
kuitenkaan seuraa jäsenvaltioille velvollisuutta säätää samaa
sukupuolta olevien avioliittoa.
Nykyinen oikeustila ei siten edellä esitetyn perusteella
ole perustuslain tai Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastainen. Toisaalta
perustuslaista tai Euroopan ihmisoikeussopimuksesta ei johdu kansalaisaloitteessa
ehdotettujen muutosten säätämiselle estettä edellyttäen,
että uskonnollisten yhdyskuntien asema huomioidaan. Vaikutuksia
uskonnollisiin yhdyskuntiin käsitellään
jäljempänä.
Kansalaisaloitteeseen sisältyvät lakiehdotukset
Kansalaisaloitteessa ehdotetaan avioliittolakia muutettavaksi
siten, että myös samaa sukupuolta olevat henkilöt
voivat solmia avioliiton (1. lakiehdotus). Rekisteröidystä parisuhteesta
annettua lakia vuorostaan ehdotetaan muutettavaksi siten, ettei
parisuhteita enää jatkossa rekisteröitäisi
(2. lakiehdotus). Jo rekisteröidyt parisuhteet jäisivät
kuitenkin voimaan ja olisivat muutettavissa avioliitoiksi. Transseksuaalin
sukupuolen vahvistamisesta annettua lakia (563/2002)
ehdotetaan muutettavaksi vuorostaan siten, ettei avioliitto voi
enää muuttua rekisteröidyksi parisuhteeksi
(3. lakiehdotus).
Valiokuntakäsittelyssä on tuotu esiin, että samaa
sukupuolta olevien parien asemaa on mahdollista parantaa myös
muuttamalla rekisteröidystä parisuhteesta annettua
lakia siten, että parisuhteen oikeusvaikutukset vastaisivat
nykyistä paremmin avioliittoa. Rekisteröity parisuhde jäisi
kuitenkin eri instituutioksi. Esille on tullut myös sellainen
vaihtoehto, jossa avioliiton rinnalle tulisi samaa sukupuolta olevia
varten ns. pariliitto, jolla olisi samat oikeusvaikutukset mutta
eri nimi. Rekisteröity parisuhde jäisi myös käyttöön.
Lakivaliokunta pitää kaikkia edellä mainittuja
vaihtoehtoja lakiteknisesti mahdollisina. Viimeisimpänä mainittua
vaihtoehtoa ei kuitenkaan voida pitää lainsäädännön
ja oikeustilan selkeyden kannalta kovin onnistuneena ratkaisuna.
Seuraavassa arvioidaan kansalaisaloitteeseen sisältyviä lakiehdotuksia
lakiteknisesti valiokunnan saaman selvityksen valossa:
Avioliittolakiin ehdotetut muutokset (1. lakiehdotus)
Ehdotetut muutokset avioliittolakiin ovat lakiteknisesti pääosin
asianmukaisia. Ulkomaisen avioliiton tunnustamista koskeva 115 §:n
1 momentti ehdotetaan muutettavaksi ilmaisultaan sukupuolineutraaliin
muotoon. Valitun ilmaisun "osapuoli" sijasta olisi
kuitenkin täsmällisempää ja
johdonmukaisempaa käyttää ilmaisua "puoliso".
Pykälää koskevat yksityiskohtaiset perustelut
eivät kuitenkaan koske kyseistä pykälää.
Rekisteröidystä parisuhteesta annettuun lakiin
ehdotetut muutokset (2. lakiehdotus)
Rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain 1 §:ään
ehdotetaan muutosta, joka mahdollistaisi rekisteröidyn
parisuhteen muuttamisen puolisoiden yhteisellä ilmoituksella
avioliitoksi. Ehdotuksen yleisperustelut ovat säännöksen
kanssa ristiriidassa, sillä niiden mukaan rekisteröity parisuhde
voitaisiin muuttaa avioliitoksi myös vihkimismenettelyllä.
Osapuolten kannalta olisi tärkeää,
että parisuhde jatkuisi automaattisesti oikeudellisena instituutiona
ilmoituksen jälkeen ilman, että aiempi
oikeussuhde lakkaa ja uusi syntyy. Muussa tapauksessa muutos saattaisi
johtaa oikeudenmenetyksiin. Esimerkiksi oikeus perhe-eläkkeeseen
riippuu usein siitä, että avioliitto tai rekisteröity
parisuhde on solmittu ennen tiettyä ikää.
Oikeussuhteen jatkuvuus ei käy selkeästi ilmi
ehdotetusta pykälästä eikä sen
perusteluista.
Pykälään ehdotetaan 2 momenttia,
jonka mukaan avioliiton esteitä ei tutkita muutettaessa
rekisteröity parisuhde avioliitoksi. Ehdotettu säännös
mahdollistaisi minkä tahansa ulkomailla rekisteröidyn
parisuhteen muuttamisen ilmoituksella avioliitoksi Suomessa. Tällainen
tilanne olisi ongelmallinen, koska parisuhteen rekisteröinnin
edellytykset ja oikeudelliset vaikutukset vaihtelevat eri maissa.
Selkeämpää olisi, että rekisteröidyn
parisuhteen muuttaminen avioliitoksi ilmoituksella koskisi vain
Suomessa rekisteröityjä parisuhteita. Tästä olisi
tarpeen säätää laissa.
Jos parisuhde jatkuisi automaattisesti oikeudellisena instituutiona
ja jos parisuhteen muuttaminen avioliitoksi voisi tapahtua vain
ilmoitusmenettelyllä, ehdotettu 2 momentti samoin kuin ehdotettu
avioliittolain 6 §:n muutos olisivat tarpeettomia.
Lisäksi ehdotetaan rekisteröidystä parisuhteesta
annetun lain 2—5 ja 6 §:n kumoamista. Muutoksen
voimaantulon jälkeen saattaa kuitenkin ilmetä tilanteita,
joissa tarvitaan säännöksiä esimerkiksi
parisuhteen rekisteröinnin mitättömyydestä (5—6 §).
Toisaalta maksuja koskeva 5 a § olisi
muutosten voimaantulon jälkeen tarpeeton.
Lakiehdotukseen ei sisälly siirtymäsäännöksiä.
Tällaiset säännökset ovat tarpeen
vireillä olevia parisuhteen rekisteröintiä koskevia
asioita varten.
Transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annettuun lakiin
ehdotetut muutokset (3. lakiehdotus)
Transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annetun lain 2 §:n
2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että vahvistettaessa
rekisteröidyssä parisuhteessa oleva kuuluvaksi
vastakkaiseen sukupuoleen, rekisteröity parisuhde muuttuu
ilman eri toimenpiteitä avioliitoksi. Aloitteessa ei ehdoteta
muutoksia saman pykälän 1 momenttiin, jolloin
avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa
olevan henkilön sukupuolen vahvistaminen kuuluvaksi vastakkaiseen
sukupuoleen edellyttää aviopuolison tai parisuhteen
toisen osapuolen suostumusta. Aloitteen perusteluissa kuitenkin
todetaan, että parisuhdekumppanin tai aviopuolison suostumukselle
ei ole enää perusteita ja että transseksuaalin
sukupuolen vahvistamisesta annettua lakia on korjattava.
Muu lainsäädäntö
Kansalaisaloitteeseen ei sisälly ehdotuksia muiden
kuin edellä mainittujen lakien muuttamiseksi. Valiokunnan
asiantuntijakuulemisessa on ilmennyt, että samaa sukupuolta
olevien henkilöiden avioliiton mahdollistamisella olisi
heijastusvaikutuksia sekä oikeusministeriön että muiden ministeriöiden
toimialaan kuuluvaan lainsäädäntöön.
Seuraavassa selvitetään esimerkinomaisesti kyseisiä heijastusvaikutuksia.
Ns. pohjoismaista avioliittokonventiota (SopS 20/1931),
joka sisältää eräitä avioliittoon liittyviä kansainvälis-yksityisoikeudellisia
määräyksiä, ei sovelleta samaa
sukupuolta olevien henkilöiden avioliittoon. Tästä olisi
selkeyden vuoksi aiheellista säätää erikseen.
Ehdotetulla lainsäädännöllä ei
ole vaikutusta isyyden määräytymiseen
tai säännöksiin siitä, kuka
on lapsen huoltaja. Selvyyden vuoksi voisi kuitenkin olla tarpeen
täsmentää sitä, että kahden
miehen välisen avioliiton osapuoliin ei sovelleta isyyslain
2 §:ää, jonka mukaan aviomies on
lapsen isä, kun lapsi on syntynyt avioliiton aikana.
Lainsäädäntöön
sisältyy erilaisia sukupuoleen sidonnaisia säännöksiä.
Esimerkiksi uskonnonvapauslain (453/2003)
3 §:n 2 momentin mukaan tilanteessa, jossa huoltajat
eivät sovi lapsen uskonnollisesta asemasta, voi lapsen huoltajana
toimiva äiti vuoden kuluessa lapsen syntymästä yksin
päättää lapsen liittymisestä uskonnolliseen
yhdyskuntaan. Rekisteröidystä parisuhteesta annetun
lain mukaan rekisteröidyn parisuhteen osapuoleen, joka
on rekisteröidyn parisuhteen aikana ottanut ottolapsekseen parisuhteen
toisen osapuolen lapsen, ei sovelleta, mitä uskonnonvapauslain
3 §:ssä säädetään äidistä (9 §:n
3 mom.). Lain esitöiden mukaan säännös
tarkoittaa sitä, että valinta kahden isän tai äidin
välillä säännöstä sovellettaessa
tehdään sen perusteella, kumman juridinen vanhemmuus on
kestänyt pidempään. Jos samaa sukupuolta olevien
parien yhteisadoptio tulisi mahdolliseksi, lapsella voisi kuitenkin
olla juridisesti kaksi isää tai kaksi äitiä niin,
että kummankin juridinen vanhemmuus on kestänyt
yhtä pitkään. Näissä tilanteissa
edellä mainituissa säännöksissä tarkoitettuja
ratkaisuja ei voitaisi soveltaa. Vastaavanlainen arviointitarve
koskee kotikuntalain (201/1994) 6 a §:n
2 momentissa tarkoitettua väestökirjanpitokuntaa.
Myös muussa lainsäädännössä voi
olla sellaisia sukupuoleen sidonnaisia säännöksiä,
joita on tarpeen muuttaa.
Vanhempain- ja perhevapaat määräytyvät
nykyisin eri tavoin riippuen siitä, onko lapsi adoptoitu
rekisteröityyn parisuhteeseen tai avioliittoon. Aloitteessa
tarkoitetuilla muutoksilla ja samaa sukupuolta olevan parin adoptio-oikeuden laajentamisella
voi olla vaikutuksia muun muassa vanhempainvapaita koskevaan sääntelyyn.
Rekisteröimättömän kahden
samaa sukupuolta olevan, yhdessä asuvan henkilön
välistä parisuhdetta ei kaikissa suhteissa rinnasteta
avioliitonomaiseen suhteeseen eli avoliittoon (ks. LaVM
15/2001 vp). Esimerkiksi sosiaali- ja verolainsäädännössä on
säännöksiä, joissa avioliitonomaisena
suhteena pidetään vain miehen ja naisen välistä avoliittoa.
Jos samaa sukupuolta olevat henkilöt voisivat solmia avioliiton,
tulisi näin ollen myös ottaa kantaa siihen, voidaanko samaa
sukupuolta olevien rekisteröimätön parisuhde
vastaisuudessa rinnastaa miehen ja naisen väliseen avoliittoon.
Tulkinnalla on vaikutusta muun muassa tarveharkintaisiin etuuksiin.
Kansalaisaloitteen vaikutukset
Vaikutukset uskonnollisten yhdyskuntien toimintaan
Kansalaisaloitteen mukaan esityksellä ei puututa uskonnollisten
yhdyskuntien avioliittolain 16 §:ssä säädettyyn
oikeuteen määrätä kirkollisen
vihkimisen ehdoista ja muodosta. Kaikilla uskonnollisilla yhdyskunnilla
olisi siten jatkossakin itsenäinen oikeus päättää,
vihkivätkö ne avioliittoon samaa sukupuolta olevia
pareja.
Vihkiminen toimitetaan kirkollisena vihkimisenä tai
siviilivihkimisenä (avioliittolain 14 §). Vuonna
2012 solmittiin 28 878 avioliittoa. Näistä kirkollisia
vihkimisiä oli 14 927 ja siviilivihkimisiä 13 844
(loput ulkomailla vihittyjä). Vuosina 2010—2012
siviilivihkimisten osuus on noussut 43,7 prosentista 47,9 prosenttiin
ja kirkollisen vihkimisen laskenut 56 prosentista 51,7 prosenttiin.
Kirkollinen vihkiminen toimitetaan evankelis-luterilaisessa kirkossa,
ortodoksisessa kirkossa tai rekisteröidyssä uskonnollisessa
yhdyskunnassa. Avioliittoon vihkimisessä uskonnolliset
yhdyskunnat hoitavat viranomaistehtävää.
Myös avioliiton esteet voidaan tutkia, jos kihlakumppani
tai toinen heistä on kirkon jäsen. Avioliittolain
muuttamisella siten kuin kansalaisaloitteessa ehdotetaan olisi siten uskonnollisille
yhdyskunnille ainakin välillisiä vaikutuksia.
Avioliittolain 16 §:stä seuraa, että vihkiminen
on uskonnolliselle yhdyskunnalle oikeus, ei velvollisuus. Lakivaliokunnan
näkemyksen mukaan, jos kansalaisaloitteessa ehdotetut lainmuutokset
hyväksyttäisiin, uskonnollisille yhdyskunnille
ei syntyisi oikeudellista velvoitetta muuttaa vihkimiskäytäntöjään.
On kuitenkin mahdollista, että uskonnolliset yhdyskunnat
arvioivat vihkimiskäytäntöjään. Valiokunnan
saaman selvityksen mukaan esimerkiksi evankelis-luterilaisessa kirkossa
on arvioitu, että kirkolla olisi kolme vaihtoehtoa. Ensinnäkin
kirkko voisi nykyiseen tapaan jatkaa miehen ja naisen muodostamien
parien vihkimisiä. Toiseksi kirkko voisi muuttaa säännöksiään niin,
että se vihkisi jatkossa avioliittoon myös samaa
sukupuolta olevia pareja. Kolmas vaihtoehto olisi, että kirkko
luopuisi vihkimisoikeudesta ja jatkossa siunaisi avioliitot.
Lakivaliokunta toteaa, että jos evankelis-luterilainen
kirkko ja muut uskonnolliset yhdyskunnat luopuisivat vihkimisoikeudestaan,
avioliiton vaikutukset tulisivat ainoastaan siviilivihkimisen perusteella.
Myöskään avioliiton esteiden tutkimista
ei enää olisi tarkoituksenmukaista suorittaa kirkon
tai uskonnollisen yhdyskunnan toimesta. Tällainen muutos
lisäisi merkittäväsi maistraattien ja
muiden siviilivihkimisiä toimittavien viranomaisen tehtäviä.
Esimerkiksi maistraattien osalta arvioidaan, että maistraattien
toimittamien vihkimisten määrä kaksinkertaistuisi
nykyisestä ja että maistraatit tarvitsisivat noin
21 henkilötyövuotta hoitamaan lisääntynyttä vihkimisten
määrää. Myös kirkolliseen seremoniaan
myönteisesti suhtautuville pareille tämä merkitsisi
muutosta, koska kirkollisen seremonian lisäksi tulisi aina
toimittaa myös siviilivihkiminen. Lakivaliokunnan mukaan
kyse olisi sekä merkitykseltään että vaikutuksiltaan
huomattavasta muutoksesta.
Jos avioliittolakia muutettaisiin aloitteessa ehdotetulla tavalla,
uskonnollisten yhdyskuntien taholta korostetaan, että niiden
tulee voida uskonnonvapauden periaatteiden mukaisesti pitäytyä perinteisessä,
oman vakaumuksensa mukaisessa avioliittokäsityksessä,
opettaa ja julistaa omien vakaumusten pohjalta sekä myös
kieltäytyä vihkimisestä vakaumuksellisista
syistä. Uskonnolliset yhdyskunnat kantavat kuitenkin huolta
avioliittolain muutosten vaikutuksista uskonnollisten yhdyskuntien
sanan- ja uskonnonvapauteen. Vaarana pidetään,
että uskonnolliset yhdyskunnat joutuvat syrjittyyn asemaan
tai niihin kohdistetaan syrjintäväitteitä opetuksensa
ja vihkimiskäytäntöjensä vuoksi.
Edellä esitetyn perusteella voidaan arvioida, että aloitteessa
tarkoitettujen muutosten toteutuessa uskonnollisten yhdyskuntien
suhtautumiseen vihkimisoikeuteen saattaisivat vaikuttaa myös
ulkoiset, yhteiskunnasta ja seurakunnasta nousevat tosiasialliset
paineet. On myös mahdollista, että jollakin aikavälillä tällaiset
paineet voivat nostaa esiin kysymyksen siitä, tuleeko oikeudellisia
vaikutuksia sisältävä vihkimisoikeus
säilyttää uskonnollisilla yhdyskunnilla.
Taloudelliset ja viranomaisvaikutukset
Kansalaisaloitteen mukaan esityksellä ei ole mainittavia
taloudellisia vaikutuksia. Valtiolta jäävät
saamatta tulot erikseen toimitetuista sukunimen vaihtamisista. Toisaalta
byrokratian vähentymisen katsotaan yleensä pienentävän
viranomaisten kuluja.
Lisäksi kansalaisaloitteessa katsotaan, että esityksellä ei
ole merkittäviä vaikutuksia viranomaisten toimintaan.
Tarkoitus on, että toteutuessaan esitys pitkällä tähtäimellä selkeyttäisi viranomaiskäytäntöjä.
Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotetut lainmuutokset
aiheuttaisivat merkittäviä muutoksia väestötietojärjestelmään
ja mahdollisesti myös muiden viranomaisten tietojärjestelmiin.
Väestörekisterikeskus on karkeasti arvioinut muutoksista
aiheutuvan noin 170 000 euron kustannukset, joita ei ole
otettu huomioon Väestörekisterikeskuksen nykyisessä määrärahakehyksessä.
Aloitteessa tarkoitettujen lainmuutosten toteuttaminen edellyttäisi
siten määrärahaa väestötietojärjestelmään
tarvittavien muutosten tekemiseen. Väestörekisterikeskus kiinnittää huomiota
myös siihen, että tietojärjestelmämuutosten
toteuttamiseen on tarpeen varata riittävästi aikaa.
Valiokunnan saaman arvion mukaan kansalaisaloitteessa
ehdotetut lainmuutokset aiheuttaisivat tietojärjestelmämuutoksia
myös Kelan, Verohallinnon ja Kevan asiakastietojärjestelmään.
Kelan arvion mukaan tästä aiheutuisi noin 147 000
euron ja Verohallinnon mukaan noin 52 000 euron kustannukset.
Keva arvioi tietojärjestelmäkustannuksiksi 30 000
euroa ja vaadittavaksi toteutusajaksi kuusi kuukautta.
Vastaavia tietojärjestelmien muutostarpeita on myös
muilla viranomaisilla (Eläketurvakeskus) sekä evankelis-luterilaisella
kirkolla ja ortodoksisella kirkolla. Osa arvioi, että muutosten kulut
voitaisiin ottaa huomioon osana järjestelmien normaaleja
ylläpito- ja kehittämiskustannuksia.
Jos evankelis-luterilainen kirkko ja muut uskonnolliset yhdyskunnat
edellä selostetuin tavoin luopuisivat vihkimiseen liittyvistä tehtäviään,
erityisesti maistraatin tehtävät lisääntyisivät.
Tämä edellyttäisi maistraattien voimavaratarpeiden
arvioimista.
Taloudellisia vaikutuksia voi olla myös aloitteen hyväksymisen
edellyttämistä muutoksista muuhun lainsäädäntöön.
Tällaisia vaikutuksia voi olla erityisesti sosiaalilainsäädännön,
esimerkiksi erilaisten etuuslakien, muutoksilla.
Valiokunnan johtopäätökset
Lakivaliokunta on saamansa selvityksen perusteella ja asiaa
arvioituaan päätynyt sille kannalle, ettei se
kannata kansalaisaloitteessa ehdotettujen lakiehdotusten hyväksymistä.
Tähän liittyen valiokunta lausuu seuraavaa.
Parisuhteen rekisteröimisen mahdollistaminen samaa
sukupuolta oleville pareille vuonna 2001 oli merkittävä uudistus,
sillä tätä ennen lainsäädännössä ei
millään tavalla tunnustettu samaa sukupuolta olevien
parien asemaa. Muutoksella rekisteröidyille parisuhteille
avattiin pääsy perhelainsäädännön
piiriin ja parannettiin yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa. Parisuhteen rekisteröinti
tuottaa saadun selvityksen mukaan miltei kaikissa suhteissa samat
vaikutukset kuin avioliiton solmiminen.
Kuten edellä esitetystä ilmenee, perustuslakivaliokunta
ei ole aikaisemmassa lausuntokäytännössään
pitänyt avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen
välisiä eroja perustuslain vastaisina, vaan se
on katsonut niiden mahtuvan lainsäätäjälle
kuuluvien harkintarajojen sisälle. Nykyisen tulkinnan mukaan
myöskään Euroopan ihmisoikeussopimuksesta
tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä ei
seuraa jäsenvaltioille velvollisuutta säätää samaa
sukupuolta olevien avioliittoa.
Edellä mainittuihin tulkintoihin viitaten valiokunta
katsoo, että nykyistä oikeustilaa ei voida pitää perustuslain
ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen kannalta ongelmallisena, sillä avioliiton
ja rekisteröidyn parisuhteen asettamiselle eri asemaan
on olemassa erityiset perusteet, ja parisuhteiden sääntely
on jätetty kansalliseen harkintavaltaan. Vaikka samaa sukupuolta
olevien avioliittojen laillistaminen on kansainvälisesti
viime vuosina yleistynyt, on Suomen ohella muitakin Länsi-Euroopan
maita, kuten Saksa, joissa tällaisia pareja varten on voimassa
erillinen parisuhdeinstituutio.
Avioliitto on vanha, perinteinen perheoikeudellinen instituutio
ja parisuhdemuoto, jolla on suuri merkitys ihmisille ja yhteiskunnalle.
Avioliiton muuttaminen miehen ja naisen välisestä liitosta
sukupuolineutraaliksi aloitteessa ehdotetulla tavalla johtaisi perinteisen
avioliittokäsitteen sisällön ja merkityksen
muuttumiseen. Muutos koskisi perhelainsäädännön
perusteita, ja sillä olisi huomattavaa periaatteellista
merkitystä. Lisäksi valiokunta huomauttaa, että avioliittoon
rinnastuvien oikeuksien antaminen rekisteröidyn parisuhteen
osapuolille on mahdollista toteuttaa myös rekisteröidystä parisuhteesta
annettua lakia muuttamalla. Tästäkään
näkökulmasta avioliiton laajentaminen koskemaan samaa
sukupuolta olevia henkilöitä ei valiokunnan mukaan
ole tarpeellista.
Aloitteessa ehdotettu muutos johtaisi siihen, että samaa
sukupuolta olevalla parilla olisi yhtäläinen oikeus
sukunimeen kuin eri sukupuolta olevalla parilla. Samalla se muuttaisi
adoptiolainsäädännön soveltamista
siten, että ns. ulkoinen adoptio (vieraslapsiadoptio) olisi
mahdollista myös samaa sukupuolta oleville pareille. Näiltä osin
valiokunta toteaa seuraavaa.
Sitä, ettei rekisteröityyn parisuhteeseen
sovelleta nimilain säännöksiä puolison
sukunimestä, lakivaliokunta perusteli rekisteröityä parisuhdetta
koskevaa lakiehdotusta käsitellessään vuonna
2001 sillä, että sukunimen pysyvyys on nimilain
vahva pääperiaate. Tämän vuoksi
valiokunta piti hyväksyttävänä sitä,
että oikeus yhteiseen nimeen suoraan lain nojalla kuuluu
vain avioliittoon (LaVM 15/2001 vp). Tämä on
käytännössä johtanut siihen,
että rekisteröidyn parisuhteen osapuolet joutuvat
hakemaan samaa sukunimeä erillisellä hakemuksella,
jonka käsittely on maksullinen. Nämä eroavaisuudet
ovat korjattavissa muuttamalla rekisteröidystä parisuhteesta
annettua lakia.
Adoptioon liittyvien kysymysten osalta valiokunta toteaa, että rekisteröidyn
parisuhteen ja avioliiton eroavaisuuksia kavennettiin vuonna 2009
antamalla rekisteröidyn parisuhteen osapuolelle mahdollisuus
adoptoida toisen osapuolen lapsi. Tällaisen perheen sisäisen
adoption myötä lapsi saa juridisiksi vanhemmikseen
joko kaksi äitiä tai kaksi isää.
Tämä merkitsi muutosta vanhemmuutta koskevan sääntelyn
periaatteisiin siitä, että vanhemmat ovat vastakkaista
sukupuolta ja lapsella on vain yksi äiti ja yksi isä. Lakivaliokunta
kiinnittää huomiota kuitenkin siihen, että perheen
sisäinen adoptio koskee lasta, joka jo ennen adoptiota
on parisuhteen toisen osapuolen lapsi ja siten rekisteröidyn
parin perheenjäsen. Perheen sisäinen adoptio ei
siten muuta lapsen tosiasiallista elämäntilannetta. Perheen
sisäisellä adoptiolla voitiin parantaa rekisteröidyn
parin perheessä asuvien lasten asemaa huolto-, elatus-
ja perintöoikeudellisessa suhteessa.
Samaa sukupuolta olevan parin yhteisadoptiossa olisi sen sijaan
kyse perheen ulkopuolisen lapsen adoptoimisesta. Tällaiseen
adoptioon liittyy käytännössä myös
lapsen tosiasiallisen elämäntilanteen muuttuminen,
koska hän tulisi samaa sukupuolta olevan parin perheenjäseneksi vasta
adoption kautta. Perheen sisäinen adoptio ja samaa sukupuolta
olevan parin yhteisadoptio eroavat siten luonteeltaan merkittävästi
toisistaan, minkä vuoksi yhteisadoptio-oikeutta tulee arvioida
erityisesti lapsen edun ja oikeuksien kannalta.
Nykyisestä adoptiolaista johtuu, että vain aviopuolisot
(eli nykyisen oikeustilan mukaan nainen ja mies) voivat adoptoida
yhdessä ja adoptiolain (HE 47/2011 vp — LaVM
9/2011 vp) käsittelyn yhteydessä periaate
lapsen sijoittamisesta ensisijaisesti kahden vanhemman perheeseen
kirjattiin lakiin (adoptiolain 27 §). Valiokunta
katsoo, että nykyisin voimassa olevat avioliittolain ja
adoptiolain säädökset muodostavat yhdessä kokonaisuuden,
jota ei tule laajentaa ulkoisen adoption osalta koskemaan samaa sukupuolta
olevia pareja.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että yhteisadoptio
ei myöskään käytännössä lisäisi samaa
sukupuolta olevien parien mahdollisuuksia saada lapsia. Tämä johtuu
adoptiolasten vähäisestä määrästä suhteessa
adoptionhakijoihin sekä siitä, että kansainvälisessä adoptiossa
lähtömaat eivät lähtökohtaisesti
hyväksy lapsen sijoittamista samaa sukupuolta oleville
pareille. Valiokunnan adoptiolain käsittelyn yhteydessä saaman
selvityksen mukaan yhtä adoptiolasta kohti on viime vuosina
ollut noin viisi adoptiota hakevaa perhettä. Adoptioon
annettavien lasten määrä on koko ajan
vähentynyt ja samalla odotusajat ovat pidentyneet.
Aloitteen valiokuntakäsittelyssä on noussut esiin
myös huoli siitä, että samaa sukupuolta olevien
henkilöiden avioliiton hyväksyminen vaikeuttaisi
suomalaisten adoptionhakijoiden — myös heteroparien — mahdollisuuksia
kansainvälisiin adoptioihin. Venäjällä hyväksyttiin
heinäkuussa 2013 laki, joka kieltää ulkomaiset adoptiot
samaa sukupuolta olevilta pareilta sekä yksinäisiltä henkilöiltä sellaisiin
maihin, jotka hyväksyvät samaa sukupuolta olevien
parien avioliiton, ellei maiden välillä ole voimassa
olevaa adoptiosopimusta. Saadun selvityksen mukaan Venäjä on
lain voimaantulon jälkeen keskeyttänyt kansainvälisen
adoption muun muassa Ruotsin kanssa. Edellä esitetyn valossa
huolta voidaan pitää varteenotettavana.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että osa
hakijoista saattaa joutua keskeyttämään adoptioprosessin,
mikäli avioliittolakia muutetaan aloitteessa esitetyllä tavalla.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että adoptionhakijoiden oikeusturvaan kiinnitetään
erityistä huomiota.
Valiokunta toteaa, että nykyisen adoptiolain mukaan
yksin adoptoiminen on mahdollista ja myös rekisteröidyn
parisuhteen toinen osapuoli voi adoptoida lapsen yksin. Adoptiolain
käsittelyn yhteydessä tuotiin esiin, että yksinadoptointi
mahdollistaa voimassa olevan lainsäädännön kiertämisen
siten, että ensin toinen parisuhteen osapuolista adoptoi
lapsen yksin ja sen jälkeen parisuhdekumppani adoptoi lapsen
perheen sisäisesti. Tältä osin valiokunta
toteaa, että vieraan lapsen yksinadoptoimismahdollisuuksia heikentää käytännössä kuitenkin
merkittävästi se, että adoptoitavia lapsia
on huomattavasti vähemmän kuin adoptiota hakevia
ja adoptiovanhempia valittaessa avioparit on asetettu säännönmukaisesti
yksinhakijoiden edelle. Käytännössä yksin
adoptoiminen on ollut mahdollista lähinnä erityistapauksissa
esimerkiksi, jos kyse on hakijan lähisukulaisesta (LaVM
9/2011 vp). Tällöin merkitsevää on
ensisijaisesti adoptoitavan lapsen edun toteutuminen.
Lopuksi lakivaliokunta huomauttaa, että oikeusministeriöltä,
sosiaali- ja terveysministeriöltä ja
valtionvarainministeriöltä saadun selvityksen
perusteella kansalaisaloitteeseen sisältyviä lakiehdotuksia
ei ole mahdollista hyväksyä sellaisinaan, vaan
niitä tulisi vielä lakiteknisesti valmistella,
jos sukupuolineutraali avioliitto haluttaisiin toteuttaa niiden
pohjalta. Lisäksi tulisi selvittää ja
arvioida muutosten vaikutukset muuhun lainsäädäntöön
sekä valmistella tarvittavat säännösmuutokset.
Kansalaisaloitteessa ehdotetuilla muutoksilla on valiokunnan
saaman selvityksen mukaan myös taloudellisia vaikutuksia
ja viranomaisvaikutuksia. Aloitteessa ehdotettujen muutosten toteuttaminen
edellyttäisi siten tällaisten ja mahdollisten
muiden vaikutusten huolellista selvittämistä ja
arvioimista sekä tarvittavien määrärahojen
varaamista kyseiseen tarkoitukseen budjettikäsittelyn yhteydessä.
Myös tietojärjestelmien uudistamisen vaatima riittävä aika
olisi otettava muutosten voimaantulossa huomioon.
Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota
myös siihen, että ennen näin merkittävien
perheoikeudellisten lainsäädäntömuutosten
toteuttamista tulisi laatia lapsivaikutusten arviointi. Asia nousi
esille valiokunnan asiantuntijakuulemisissa. Lapsivaikutusten arviointi
perustuu lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaiseen vaatimukseen
asettaa lapsen etu ensisijaiseksi kaikessa lapsiin kohdistuvassa
päätöksenteossa. Myös oikeusministeriö suosittaa
arvioinnin tekemistä ohjeissaan.