Yleisperustelut
Esityksen tarkoitus ja tavoitteet
Esityksen tarkoituksena on antaa samaa sukupuolta olevien pareille
mahdollisuus parisuhteen virallistamiseen ja luoda sitä varten
uusi avioliitosta erillinen oikeudellinen instituutio. Parisuhteen
virallistamisella samaa sukupuolta olevien parit saisivat pääsääntöisesti
samat oikeudet ja velvollisuudet kuin avioparit.
Esityksellä tuetaan erilaisten perhemuotojen yhdenvertaista
kohtelua. Näin edistetään perustuslain
6 §:ssä tarkoitetun yhdenvertaisuusperiaatteen
toteutumista julkisen vallan toimenpitein perustuslain 22 §:ssä tarkoitetulla
tavalla.
Esityksen tarkoituksena on myös toteuttaa eduskunnan
vuoden 1997 valtiopäivillä hyväksymä toivomus
siitä, että hallitus ryhtyy asianmukaisiin lainsäädäntötoimiin
samaa sukupuolta olevien kumppaneiden yhteiselämään
liittyvien oikeudellisten epäkohtien poistamiseksi.
Esityksen tavoitteet ovat myönteisiä. Kaiken saamansa
selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena sekä puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Viimeaikainen kehitys
Esityksen taustalla on yhteiskunnallisen kehityksen myötä parin
kolmen viimeisen vuosikymmenen aikana tehdyt lainmuutokset.
1970-luvulla kumottiin säännös siitä,
että homous on rikos. 1980-luvulla homous poistettiin sairausluokituksesta.
Näiden säännösten sijaan nykyisin
on voimassa säännös, jonka mukaan syrjintä sukupuolisen
suuntautumisen perusteella on rikos.
Avioliittolain sääntelytapa on muuttunut.
Alkuperäisistä, 1920- ja 1930-lukujen taitteessa säädetyistä ihanteita
tavoittelevista pykälistä on luovuttu. Lainmuutosten
myötä avioliittolaki koskee nykyisin aviovarallisuusjärjestelmää,
ts. sääntelee aviopuolisoiden taloudellisia suhteita, eikä siinä enää puututa
puolisoiden henkilökohtaiseen suhteeseen edes avioliiton
päättyessä.
Erilaisia perhemuotoja koskevat säännökset ovat
lisääntyneet lainsäädännössä.
Toistaiseksi on kuitenkin puuttunut samaa sukupuolta olevien
henkilöiden parisuhdetta koskeva sääntely.
Perusoikeudet ovat 1990-luvulla nousseet aikaisempaa huomattavasti
tärkeämmiksi lainsäädännössä noudatettaviksi
periaatteiksi, niitä ei enää voi jättää ottamatta
huomioon. Perustuslakivaliokunta on kirjannut lausuntoonsa tähän asiaan
liittyvät perustuslain säännökset
seuraavasti:
- Perustuslain 6 §:n 1 momentin nojalla
ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Saman pykälän
2 momenttiin sisältyvän syrjintäkiellon mukaan
ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta
asettaa eri asemaan säännöksessä erikseen
lueteltujen seikkojen perusteella. Momentin loppuosan yleislausekkeen
mukaan eri asemaan asettaminen ei saa perustua myöskään
henkilöön liittyvään muuhun
syyhyn. Perusoikeusuudistuksen esitöissä mainitaan
yleislausekkeen kattavan muun muassa sukupuolisen suuntautumisen
(HE 309/1993 vp, s. 44/I).
- Perustuslain 10 §:n mukaan jokaisen yksityiselämä on
turvattu. Yksityiselämän piiriin kuuluu perusoikeusuudistuksen
mukaan muun muassa yksilön oikeus vapaasti solmia ja ylläpitää suhteita
muihin ihmisiin ja ympäristöön sekä oikeus
määrätä itsestään
ja ruumiistaan sekä vapaus päättää sukupuolisesta
käyttäytymisestään; myös
perhe-elämä kuuluu tämän suojan piiriin.
- Perustuslain 22 § sisältää yleisen
julkiseen valtaan kohdistuvan perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvoitteen.
Tämä säännös korostaa
perusoikeusuudistuksen esitöiden mukaan (HE 309/1993
vp, s. 75/I) pyrkimystä perusoikeuksien
aineelliseen turvaamiseen.
Lakiehdotusta koskevissa kannanotoissaan perustuslakivaliokunta
ei ole pitäytynyt tiukkaan perustuslain tulkintaan, vaan
on ottanut huomioon, että kysymyksessä on
kokonaan uudenlaisen lainsäädännön
aikaansaaminen alalla, joka on kansainvälisestikin katsottuna
muutosvaiheessa. Tavoitteena on yhdenmukaistaa parisuhteessa elävien
asemaa. Ehdotettuja eroja ei voi pitää perustuslainvastaisina,
vaan ne valiokunnan pitkäaikaiseen tulkintakäytäntöönkin verrattuna
mahtuvat lainsäätäjälle kuuluvien harkintarajojen
sisälle.
Perustuslakivaliokunta toteaa vielä, että avioliittolainsäädäntöä ja
sen kanssa rinnasteisia lakeja säädettäessä on
kyse sellaisista erityisistä yhteiskunnan tulevaisuuteen
ja arvoihin liittyvistä ratkaisuista, joissa avioliiton
asettaminen naisen ja miehen parisuhteena erityisasemaan lainsäädännössä on
perusteltua. Lakien tulkinta toisaalta saattaa ajan kuluessa muuttua
ja perustuslain tulkinta aktiivisesti muuttaa arvokäsityksiä.
Esitystä tukevat ja sitä vastaan esitetyt
kannanotot
Suhtautuminen esitykseen on ollut ristiriitaista. Valiokunnassa
kuultujen asiantuntijoiden näkemykset voidaan jakaa kolmeen
ryhmään seuraavasti:
- Enemmistö suhtautuu esitykseen myönteisesti
ja pitää sitä tarpeen vaatimana.
- Osa niistä asiantuntijoista, jotka lähestyvät
kysymystä kristillisestä perinteestä käsin, katsoo,
ettei lakiesitystä pidä hyväksyä.
- Eräät asiantuntijat eivät ole
ottaneet selkeästi kantaa esityksen hyväksyttävyyteen,
vaan ovat rajoittuneet valaisemaan kysymystä Raamatun suhtautumisesta
homoseksuaalisuuteen ja kysymystä siitä, miten
Raamatun viestejä olisi nykyaikana tulkittava.
Esitykseen kielteisesti suhtautuvat ovat painottaneet näkemystä siitä,
että yhteiskunnan tulee kaikin tavoin tukea avioliittojen
ja perheiden asemaa. Sen vuoksi avioliiton rinnalle ei tule perustaa
instituutioita, jotka rinnastuvat avioliittoon. Esityksen tiukimmat
vastustajat ovat esittäneet, ettei samaa sukupuolta olevien
parisuhde täytä perheen määritelmää,
minkä vuoksi tällaista suhdetta ei voida tunnustaa
perheeksi.
Näiden huomautusten johdosta valiokunta toteaa seuraavaa.
Kristillisen perinteen tulkinnasta ei näytä vallitsevan
yksimielisyyttä, sillä osa asiantuntijoista katsoo
kristinuskoon sisältyvien arvojen puoltavan esitetyn lain
säätämistä. Myöskään
siitä, miten Raamatun viestejä olisi nykyaikana
tulkittava, ei vallitse tutkijoiden kesken yksimielisyyttä.
Suomen lainsäädäntö ei tunne
yhtenäistä perheen määritelmää,
vaan merkityksellinen perhe- tai läheissuhde on asiayhteydestä riippuen
määritelty eri laeissa eri tavoin. Riippumatta
siitä, miten perhe määritellään,
yhteiskunnassa on samaa sukupuolta olevien parisuhteita, jotka toteuttavat
tyypillisiä perheen funktioita, toisin sanoen tuottavat
parikumppaneille turvaa, hellyyttä ja emotionaalista tyydytystä.
Niihin liittyy myös laajempi tai suppeampi taloudellinen
ja taloudellisten etujen yhteisyys samalla tavoin kuin vastakkaista
sukupuolta olevien parisuhteisiin. On asianmukaista, että lainsäädäntö ottaa
huomioon tämän tosiasian ja tarjoaa parikumppaneille
mahdollisuuden tulla sellaisen lainsäädännön
soveltamispiiriin, joka suojaa suhteen osapuolia elämän
varrella esiin tulevissa tilanteissa.
Esitys noudattaa hyvin perhelainsäädäntömme
suurta uudistuslinjaa, jossa yksilöille annetaan oikeus
päättää omista henkilökohtaisista asioistaan
ja omasta parisuhteestaan, kun ne eivät loukkaa toisten
ihmisten oikeuksia. Lain hyväksymisellä homoseksuaaleille
annetaan mahdollisuus elää ja toteuttaa seksuaalisuuttaan mahdollisimman
hyvässä ja turvallisessa parisuhteessa. Ehdotetun
lain avulla yhteiskunta voi myös toteuttaa tehtäväänsä huolehtia
kaikista jäsenistään, myös vähemmistöistä.
On myös muistettava, että laki koskee pientä ihmisryhmää, joka
ei vaikuta toisin ajattelevien elämään,
vaan päinvastoin tarvitsee toisten tukea oikeuksiensa toteuttamisessa.
Uusi avioliitosta erillinen oikeudellinen instituutio
Hallituksen esityksen lähtökohtana on, että virallistettu
parisuhde on avioliitosta erillinen oikeudellinen instituutio. Tämä lähtökohta
on useassa puheenvuorossa kiistetty, kuten edellä on
kerrottu.
Valiokunta katsoo, ettei avioliiton asemaa heikennä eikä sen
luonnetta muuta se, että samaa sukupuolta olevien pareille
annetaan mahdollisuus päästä perhelainsäädännön
piiriin. Ehdotetun lain voimaan tultuakin avioliitto on naisen ja
miehen välinen sitoumus. Avioliiton solmiminen säilyy
myös yksinomaisena tapana, jolla nainen ja mies voivat
ilmaista tahtonsa tulla perhelainsäädännön
soveltamispiiriin. Ehdotuksella ei siten luoda avioliiton kanssa
kilpailevia instituutioita. Valiokunnan näkemyksen mukaan
ehdotettu laki päinvastoin tukee avioliittoinstituutiota
siten, että avioliiton solmimiseen kuuluva sitoutumisen
ja vastuun ottamisen ajatus ulotetaan muihinkin kuin miehen ja naisen välisiin
parisuhteisiin.
Valittu lainkirjoitustapa
Lakiehdotus on kirjoitettu käyttämällä viittaustekniikkaa,
jossa virallistamisen oikeusvaikutukset osoitetaan pääosin
viittaamalla avioliittoa ja aviopuolisoita koskevaan lainsäädäntöön.
Valittua lainkirjoitustapaa on valiokuntakäsittelyssä arvosteltu.
On huomautettu siitä, että on jäänyt
selvittämättä mahdollisuudet korjata vähemmistöä koskevat
epäkohdat erillisjärjestelyin. Kuitenkin eduskunnan
hyväksymän toivomuksen pohjana olleen lakivaliokunnan
mietinnön perusteluiden mukaan lainvalmistelun lähtökohtana
piti näiden arvostelijoiden mukaan olla se, ettei parisuhdetta
rinnasteta avioliittoon. Lakiehdotukseen sisältyvät,
avioliittolakiin kohdistuvat toistuvat viittaukset toimivat heidän mielestään
juuri päinvastoin, ne lisäävät
yhtäläisyyksiä avioliittoon.
Valiokunta toteaa, että kysymystä, voidaanko esiintyviä ongelmia
korjata erillisjärjestelyin — puuttumalla yksittäisin
säännösmuutoksin pahimpiin epäkohtiin — selvitettiin
oikeusministeriön asettamassa työryhmässä.
Työryhmän vuonna 1999 julkaistussa mietinnössä "Laki
ja samaa sukupuolta olevien parisuhteet" tällaista vaihtoehtoa
ei pidetty toteuttamiskelpoisena.
Mietinnössä on todettu muun muassa, että parisuhteiden
erilainen kohtelu säilyisi vielä suuremmassa määrin
kuin sen ehdottamassa laissa, jos omaksuttaisiin ratkaisu, jossa
tyydyttäisiin muuttamaan lainsäädäntöä vain
sellaisten yksittäisten säännösten
osalta, joissa homoseksuaalisten parien erilainen kohtelu on käytännössä aiheuttanut
suurimmat ongelmat. Tämä vaihtoehto merkitsisi
sitä, että lainsäädännön
tavoitetaso jätettäisiin samaa sukupuolta olevien
parisuhteita koskevissa kysymyksissä olennaisesti matalammaksi
kuin perheitä koskevassa lainsäädännössä muutoin.
Suurimpien epäkohtien poimiminen muiden joukosta olisi
lisäksi vaikeaa, jollei mielivaltaista, sillä kunkin
parin omista olosuhteista ja elämäntilanteesta
luonnollisesti riippuu, mille alueelle tärkeät
kysymykset paikantuvat.
Hallituksen esityksessä on tavoitteena pidetty lainsäädäntöä,
joka tarjoaa laajamittaisesti ratkaisuja samaa sukupuolta olevien
parisuhteissa esiin tuleviin oikeudellisiin kysymyksiin. Viittaustekniikka,
jossa tukeudutaan siihen, mitä aviopuolisoista ja avioliitosta
säädetään, on tällöin
lakiteknisesti paras, selkein ja käytännöllisin
ratkaisu, sillä näin vältytään
satojen yksittäisten säännösten
muuttamiselta. Samaa ratkaisua on käytetty myös
kaikkien muiden Pohjoismaiden lainsäädännössä.
Viittaustekniikka korostaa myös avioliiton ja virallistetun
parisuhteen institutionaalista eroavuutta verrattuna sääntelymalliin,
jossa jokaisessa yksittäisessä säännöksessä mainittaisiin avioliiton
tai aviopuolison ohella myös virallistettu parisuhde tai
parisuhteen osapuoli. Valiokunnalle on toimitettu esimerkkejä siitä,
millaiseksi lainsäädäntö muodostuisi,
jos virallistamisen oikeusvaikutukset viittaustekniikan asemesta
pyrittäisiin ilmaisemaan muuttamalla niitä säännöksiä,
joiden tahdotaan soveltuvan virallistettuihin parisuhteisiin. Valiokunnan
saama selvitys osoittaa, että ehdotuksessa on käytetty
järkevää ja asiallista tapaa lain kirjoittamiseksi. Valittu
kirjoitustapa on hyvä siinäkin suhteessa, että se
ei edellytä jatkuvia lainmuutoksia muun lainsäädännön
muuttumisen takia, vaan pysyy ajan tasalla näistä muutoksista
huolimatta.
Virallistettu vai rekisteröity parisuhde?
Esityksessä uuden instituution nimeksi ehdotetaan "virallistettu
parisuhde". Perusteluissa käytetään vaihdellen
sanoja virallistettu ja rekisteröity sekä näiden
johdannaisia. Sitä, miten valittuun nimeen on päädytty,
ei perustella.
Valiokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, ettei suomenkielistä virallistettu-käsitettä
ole onnistuttu
kääntämään ruotsin
kielelle, vaan on jouduttu käyttämään
rekisteröity-sanan käännöstä.
Hallituksen esityksen ruotsinkielisessä versiossa instituution
nimenä käytetään nimittäin
termiä "registrerat partnerskap". Myös muissa
maissa, joissa on vastaava (avioliittolaista eroava) laki, lain
nimikkeessä esiintyy yleensä sana "rekisteröity".
Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta katsoo,
ettei nykyisenä kansainvälistymisen aikana ole
perusteltua käyttää suomen kielessä instituution
nimessä sanaa, jolle ei ole vastinetta yleisimmillä eurooppalaisilla
kielillä. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa, että nimi
muutetaan nimeksi "rekisteröity parisuhde".
Adoptiosäännöstö
Lakiehdotuksen mukaan parisuhteeseen ei sovelleta lapseksiottamisesta
annetun lain säännöksiä, jotka
koskevat puolison oikeutta ottaa ottolapsi.
Useat asiantuntijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen,
ettei säännösten hyväksyttävyyttä voi kunnolla
arvioida, kun niiden perustelut ovat varsin niukat. Niukat perustelut
ovat johtaneet myös siihen, että lakiehdotuksen
ottolapsisäännöksiä on tulkittu
virheellisesti.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan esityksen valmisteluvaiheessa
adoptiosäännöksen keskeisin perustelu
oli seuraava: Jos parisuhteen osapuolet voisivat yhdessä ottaa
ottolapsen tai suorittaa perheen sisäisen adoption, lapsi
saisi kaksi äitiä tai kaksi isää.
Tämä merkitsisi perusluonteista muutosta vanhemmuuden
sääntelyssä. Vanhemmuutta koskevan lainsäädännön nykyisiin
periaatteisiin kuuluu, että vanhemmat ovat keskenään
vastakkaista sukupuolta ja että lapsella on vain yksi äiti
ja yksi isä. Isyyden ja äitiyden käsitteiden
sisältöä ei ole perusteltua muuttaa ilman
perusteellista kansalaiskeskustelua. Tällaista keskustelua
ei ainakaan toistaiseksi ole käyty. Ei ole hyvän
lainsäädäntötavan mukaista omaksua
perhelainsäädännössä ratkaisuja,
jotka eivät ole laajalti hyväksyttyjä.
Väärinkäsitysten välttämiseksi
valiokunta toteaa, ettei adoptiosäännös
sulje parisuhteensa virallistanutta kokonaan adoptiomahdollisuuden ulkopuolelle.
Parisuhteen osapuolen mahdollisuus adoptoida lapsi yksinään
säilyy. Ainoastaan mahdollisuus adoptoida lapsi aviopuolisoiden
tavoin yhdessä on suljettu pois. Parikumppani voi siis
adoptoida vieraan lapsen kotimaasta tai ulkomailta taikka oman lapsensa
ikäänkuin hän olisi yksinäinen
henkilö, mikäli adoption yleiset edellytykset
täyttyvät.
Adoptiosäännöstä on arvosteltu
myös siksi, ettei se salli ns. sisäistä adoptiota:
parisuhteen toinen osapuoli ei voi adoptoida suhteen toisen osapuolen
biologista lasta sellaisin oikeusvaikutuksin, että osapuolet
yhdessä olisivat lapsen holhoojia. Kuitenkin parisuhteissa,
kahden samaa sukupuolta olevan aikuisen kanssa, asuu tosiasiallisesti
lapsia, joista monilla on juridisesti vain yksi biologinen vanhempi.
Näiden lasten asemaa ei nyt voida oikeudellisesti turvata.
Nykyisen oikeuskäytännön mukaan osapuolet
voidaan kyllä määrätä tällaisen
lapsen yhteishuoltajiksi, mutta se ei aina riitä. Mm. jos
alaikäisen lapsen ainoa biologinen vanhempi kuolee, yhteishuoltajuus
lakkaa ja lapsi jää orvoksi. Tällöin
lapsen elämäntilanne on pitkään
epävakaa: siihen sisältyvät hautajaiset,
perunkirjoitus, holhoojan määrääminen,
adoptioprosessi ja mahdolliset huoltajuusriidat kuolleen vanhemman suvun
ja kumppanin välillä.
Valiokunta pitää hallituksen esityksen linjaratkaisua
kuitenkin oikeana ja hyväksyttävänä. Sisäinen
adoptio koskettaa perhelainsäädännön perusteita
ja on suuri kulttuurinen muutos. Sellaista ei ole syytä tehdä äänestyspäätöksin
eduskuntakäsittelyssä, vaan sen perustana pitäisi
olla hyvin laadittu ja valmisteltu hallituksen esitys.
Avioliitonomainen suhde
Asiantuntijakuulemisessa valiokunnan huomiota on kiinnitetty
sosiaali- ja verolainsäädännössä käytettyyn
ja säänneltyyn perhemuotoon avioliitonomainen
suhde. Eräät asiantuntijat ovat pitäneet
epäselvänä, syntyykö lakiehdotuksen
hyväksymisellä uusi parisuhdetyyppi, samaa sukupuolta
olevien avioliitonomainen suhde eli avoliitto. Asiantilan selkeyttämiseksi
he ovat esittäneet, että lakiin lisättäisiin
säännös, jonka mukaan rekisteröimättömässä parisuhteessa
eläviin ei sovelleta avioliitonomaista suhdetta koskevia
säännöksiä.
Ehdotettu laki koskee parisuhteen virallistamista (rekisteröimistä)
ja virallistamisen (rekisteröimisen) oikeusvaikutuksia.
Se ei millään tavoin vaikuta niiden parikumppaneiden
asemaan, jotka elävät yhdessä suhdettaan
rekisteröimättä. Edellytyksenä sille,
että suhde voidaan luonnehtia avioliitonomaiseksi, on vakiintuneesti
pidetty sitä, että kysymys on naisen ja miehen
välisestä suhteesta. Tämä on
perustunut siihen, että avioliitto on mahdollinen vain
naisen ja miehen välillä. Asiantila säilyy
samana senkin jälkeen, kun ehdotettu laki on hyväksytty.
Kuten hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, virallistettu
(rekisteröity) parisuhde on avioliitosta erillinen oikeudellinen
instituutio. Sen vuoksi esityksestä ei seuraa edes heijastusvaikutuksena, että rekisteröimätön
samaa sukupuolta olevien parisuhde olisi vastedes katsottava avioliitonomaiseksi
suhteeksi.
Asiaa koskeva säännös ei siten ole
tarpeellinen. Sellainen olisi asiallisestikin hämmentävä laissa,
joka koskee virallistettua (rekisteröityä) parisuhdetta,
eikä edes pyri sääntelemään
niiden asemaa, jotka eivät rekisteröi suhdettaan.
Niitä säännöksiä,
joita sosiaali- ja verotuslainsäädännössä on
avioliitonomaisista suhteista, ei siten tämän
lain perusteella voida soveltaa samaa sukupuolta oleviin, yhdessä asuviin
henkilöihin.
Jos myöhemmin ilmenee paineita soveltamiskäytännön
muutoksiin, se ei saa tapahtua hallintoviranomaisten yksittäisillä
tulkintapäätöksillä, vaan edellyttää huolellista
selvitystä siitä, missä ja mitä toimenpiteitä tarvitaan
uuteen yhtenäiseen käytäntöön
pääsemiseksi, sekä tällaisten
toimenpiteiden toteuttamista. Valiokunnan mielestä tässä esitetyt
linjaukset on syytä saattaa laajasti asianomaisten hallinnonalojen tietoon.
Siksi valiokunta ehdottaa tätä koskevan lausuman
hyväksymistä (Valiokunnan lausumaehdotus).
Yksityiskohtaiset perustelut
Parisuhteen nimi.
Edellä yleisperusteluissa valiokunta ehdottaa, että parisuhteen
nimi virallistettu parisuhde muutetaan nimeksi rekisteröity parisuhde.
Tämän vuoksi lain nimike ja kaikki ne pykälät,
joihin sisältyy virallistamiseen liittyvä sana,
on muutettava. Näitä lakiteknisiä muutoksia
ei erikseen jäljempänä perustella eikä mainita.
2 §.
Pykälän 1 momentissa määritellään
parisuhteen virallistamisen (rekisteröimisen) esteet. Mm.
voimassa oleva avioliitto muodostaa esteen parisuhteen virallistamiselle
(rekisteröimiselle).
Asiantuntijakuulemisessa on huomautettu siitä, että estevaikutuksen
täytyy toimia myös toisinpäin, ts. voimassaolevan
rekisteröidyn parisuhteen tulee olla este avioliiton solmimiselle. Ehdotus
tällaiseksi säännökseksi kuitenkin
puuttuu. Estevaikutuksen voi katsoa seuraavan lakiehdotuksen 8 §:stä,
jonka mukaan parisuhteen virallistamisella (rekisteröimisellä)
on samat oikeusvaikutukset kuin avioliiton solmimisella. Lainsäädännöllinen
selkeys edellyttäisi kuitenkin sitä, että estevaikutus
lausutaan selkeästi julki lakitekstissä.
Valiokunta toteaa, että valiokunnassa on erikseen käsiteltävänä hallituksen
esitys eräiden avioliittoa ja perimystä koskevien
kansainvälisen yksityisoikeuden alaan kuuluvien säännösten
uudistamisesta (HE 44/2001 vp). Esitykseen sisältyy
ehdotus laiksi avioliittolain muuttamisesta. Siihen sisältyvät
mm. ne pykälämuutokset, joihin parisuhdelaki on
heijastettava. Tällainen on mm. kaivattu estesäännös:
Avioliittoon ei saa mennä se, jonka virallistettu (rekisteröity) parisuhde
on voimassa. Valiokunta tulee käsittelemään
esityksen heti, kun parisuhdelaki on käsitelty eduskunnassa.
4 ja 5 §.
Pykälissä on säännökset
siitä, miten parisuhde virallistetaan (rekisteröidään).
Parisuhteen rekisteröi siviilivihkimisen toimittamiseen oikeutettu
viranomainen. Näitä ovat laamanni, käräjätuomari
ja henkikirjoittaja. Ennen rekisteröintiä viranomaisen
on varmistauduttava siitä, ettei rekisteröinnille
ole esteitä.
Parisuhde virallistetaan (rekisteröidään)
siten, että parisuhteen osapuolet ao. viranomaisen läsnä ollessa
yhdessä allekirjoittavat rekisteröimisasiakirjan,
jonka viranomainen vahvistaa allekirjoituksellaan. Rekisteröintiin
ei siten liity vihkimiselle luonteenomaista määrämuotoista suullista
menettelyä.
Valiokunta pitää ehdotettuja menettelysäännöksiä asianmukaisina.
Menettely on siten korostetusti kirjallista asiakirjaprosessia.
Tämä ei luonnollisestikaan estä rekisteriviranomaista keskustelemasta
parisuhteen osapuolten kanssa ja selvittämästä heille
rekisteröinnin oikeusvaikutuksia.
6 §.
Pykälän 1 momentissa säädetään,
milloin parisuhteen virallistaminen (rekisteröinti) on mitätön.
Pykälän 2 momentissa tasavallan presidentille
annetaan oikeus kohtuullisuusharkinnan perusteella sivuuttaa virallistamisen
mitättömyys ja pitää rekisteröintiä pätevänä.
Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että 6 §:n
2 momentissa ehdotetun erivapausluonteisen tehtävän
säätäminen tasavallan presidentille ei
ole asiallisesti ottaen linjassa sen kanssa, miksi tasavallan presidentin
valtiosääntöinen asema on muodostunut
uudessa perustuslaissa. Siksi tässä yhteydessä on
asianmukaista muuttaa paitsi lakiehdotusta, myös voimassa olevaa
avioliittolakia.
Asiaa lakivaliokunnassa selvitettäessä on
todettu, että
- tehtävien siirto tasavallan
presidentiltä muulle viranomaiselle koskee valtioelinten
välisiä suhteita, siis asioita, jotka on perinteisesti
valmisteltu erityisellä huolella,
- muutettavia lakeja ja pykäliä on useampia,
- ei ole itsestään selvää,
mille viranomaiselle tehtävä siirretään
ja miten muutoksenhakuoikeuteen tällaisessa asiassa suhtaudutaan,
ja
- käytännön syyt eivät
vaadi lainmuutosten kiirehtimistä, koska tällaisia
asioita esiintyy ani harvoin.
Lakivaliokunta katsoo, ettei perustuslakivaliokunnan esittämiä muutoksia
voida toteuttaa tässä yhteydessä, vaan
ne on erikseen valmisteltava ja tuotava eduskunnan hyväksyttäviksi.
8 §.
Pykälä sisältää pääsäännöt
parisuhteen virallistamisen (rekisteröinnin) oikeusvaikutuksista.
Valiokunta on edellä yleisperusteluissa käsitellyt
pykälän herättämää keskustelua
siitä, voidaanko niihin samaa sukupuolta oleviin henkilöihin,
jotka eivät rekisteröi suhdettaan, soveltaa säännöksiä avioliitonomaisesta
suhteesta. Valiokunnan kielteinen kanta ilmenee yleisperusteluista.
9 §.
Pykälässä säädetään
niistä poikkeuksista, joissa parisuhteen oikeusvaikutukset
poikkeavat avioliiton oikeusvaikutuksista.
Keskustelua on herättänyt pykälän
2 momentti, jonka mukaan parisuhteeseen ei sovelleta lapseksiottamisesta
annetun lain niitä säännöksiä, jotka
koskevat puolison oikeutta ottaa ottolapsi, eikä myöskään
nimilain säännöksiä sukunimestä.
Adoptiosäännöstä valiokunta
on käsitellyt edellä yleisperusteluissa ja tyytyy
tässä vain viittaamaan siihen.
Parisuhteeseen ei sovelleta nimilain säännöksiä puolison
sukunimestä. Säännös merkitsee
sitä, että parisuhteensa virallistajat (rekisteröijät) eivät
voi ottaa yhteistä sukunimeä ilmoittamalla siitä rekisteriviranomaiselle.
Tämä johtaa siihen, että myöskään
yhdistelmänimen käyttöön ottamista
taikka siitä luopumista tai avioliiton perusteella saadun
sukunimen muuttamista koskevia säännöksiä ei
sovelleta.
Sukunimien määräytymisperiaatteet
ovat kautta aikojen vaihdelleet. Vahva pääperiaate nykyisessä nimilaissa
on sukunimen pysyvyys. Sen vuoksi valiokunta pitää hyväksyttävänä sitä,
että oikeus yhteiseen nimeen suoraan lain nojalla kuuluu
vain avioliittoon.
10 §.
Pykälässä on kansainvälis-yksityisoikeudellinen
säännös siitä, milloin parisuhde
voidaan virallistaa (rekisteröidä) Suomessa. Pykälän
2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin
valtioista, joiden kansalaisuus voidaan rinnastaa Suomen kansalaisuuteen.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan pykälän
2 momenttiin sisältyvä asetuksenantovaltuus ei
ehdotetussa muodossaan ole sopusoinnussa perustuslain 80 §:n
1 momentin kanssa. Lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä vain,
jos valiokunnan valtiosääntöoikeudellinen
huomautus otetaan asianmukaisesti huomioon.
Lakivaliokunta ehdottaa, että 2 momentti muutetaan
perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyn mukaiseksi.
15 §.
Pykälän mukaan virallistettuun (rekisteröityyn)
parisuhteeseen ei sovelleta ns. pohjoismaista avioliittokonventiota.
Avioliittokonventiota on sen solmimisen jälkeen muutettu.
Jotta olisi selvää, ettei myöskään
konvention muutoksia sovelleta, valiokunta ehdottaa lakiteknisen korjauksen
tekemistä pykälään.
17 §.
Pykälässä on tavanomainen avonainen voimaantulosäännös.
Uusi lainsäädäntö edellyttää mm.
rekisteriviranomaisten tietojärjestelmiin laajahkoja muutoksia.
Sen vuoksi uuden lain voimaantulon vaatimiin valmistautumistoimenpiteisiin
on varattava riittävän pitkä aika. Valiokunta
pitää kuutta kuukautta kohtuullisena aikana.