Perustelut
Hallituksen esityksessä ehdotetaan laajennettavaksi
laittoman maahantulon järjestämisen (rikoslain
17 luvun 8 §) rangaistavuuden alaa tapauksissa,
joissa maahan tuodaan ulkomaalainen, jonka matkustusasiakirja, viisumi,
oleskelupa tai matkustusasiakirjaan rinnastettava muu
asiakirja on hankittu esittämällä viranomaiselle
totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja. Lisäksi
säännökseen ehdotetaan lisättäväksi
uusi 2 kohta, jonka mukaan laittoman maahantulon järjestämisestä tuomittaisiin
se, joka tuo tai yrittää tuoda Suomeen tai Suomen
kautta muuhun maahan ulkomaalaisen, jonka edellä mainittu
asiakirja on väärä, väärennetty,
myönnetty toiselle henkilölle taikka saatu viranomaiselta
asiakirjan myöntämisen kannalta merkityksellisen
totuudenvastaisen tai harhaanjohtavan tiedon avulla, lahjomalla
viranomainen tai viranomaisen väkivaltaisella
vastustamisella. Lisäksi lakiin tehtäisiin eräitä osin
edellä mainittuihin muutoksiin liittyviä muutoksia
ja täsmennyksiä.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen
hyväksymistä muuttamattomana seuraavin huomautuksin.
Väärien tietojen antamisen kriminalisoinnin tarpeellisuus
Laittoman maahantulon järjestämistä koskeva rangaistussäännös
sai nykyisen muotonsa vuonna 1998, jolloin siitä poistettiin
maininta teon tekemisestä taloudellisen hyödyn
tavoittelemiseksi. Nyt käsillä oleva ehdotus ei
rikoksen mahdollisen tekijäpiirin osalta merkitse laajennusta voimassa
olevaan lakiin nähden, vaan teon tekijäpiiri on
yleinen.
YK:n kansainvälisen järjestäytyneen
rikollisuuden vastaisen Palermon yleissopimuksen (SopS 18—20/2004)
lisäpöytäkirjan ihmiskaupan,
erityisesti naisten ja lasten kaupan, ehkäisemisestä,
torjumisesta ja rankaisemisesta (SopS 70—71/2006)
kriminalisointivelvoitteet koskevat vain järjestäytynyttä rikollisuutta,
mutta rikoslain mukaiseen laittoman maahantulon järjestämiseen
voi syyllistyä säännöksessä mainituilla
edellytyksillä periaatteessa kuka tahansa.
Hallituksen esityksessä esitettyä muutosta ehdotetaan
kansallisista syistä, jotta teot, jotka moitittavuudeltaan
rinnastuvat laissa jo mainittuihin tekoihin, tulisivat rangaistaviksi.
Lakivaliokunta pitää tätä perusteltuna.
Työnantajan vastuu
Asian valiokuntakäsittelyssä on tuotu esille,
että uusi säännös voi tulla
sovellettavaksi myös esimerkiksi tavallisen työnantajan
toiminnassa hänen palkatessaan ulkomaalaista työvoimaa, jos
työntekijälle myönnettävän
oleskeluluvan edellytyksenä on, että työnantaja
on antanut ulkomaalaislain 73 §:ssä tarkoitetun
selvityksen ja vakuutuksen.
Laittoman maahantulon järjestämistä koskeva
säännös on yleisesti sovellettava, ja
siten myös ehdotettavan uuden 1 momentin 2 kohdan osalta
siinä jätetään auki se, kuka
tai mikä taho antaa matkustusasiakirjan myöntävälle
viranomaiselle asiakirjan myöntämisen kannalta
merkityksellisen totuudenvastaisen tai harhaanjohtavan
tiedon. Tällaisen tiedon voi siten tilanteesta riippuen
antaa maahan tuleva ulkomaalainen itse taikka ulkopuolinen, kuten
työnantaja taikka ulkomaalaisen maahan kutsuva yksityishenkilö tai
yrityksen edustaja.
Laittoman maahantulon järjestämistä koskevan
säännöksen soveltaminen edellyttää kuitenkin,
että kaikki muutkin säännöksessä mainitut
rangaistavuuden edellytykset täyttyvät. Teon tulee
olla tahallinen ja väärän tiedon merkityksellinen
matkustusasiakirjan saamisen kannalta. Työnantajan antama
totuudenvastainen tai harhaanjohtava tieto työsuhteen keskeisistä ehdoista,
kuten palkkauksesta, voisi tulla rangaistavaksi, jos tällainen
palkkatieto arvioidaan merkitykselliseksi oleskelulupaa koskevassa
harkinnassa. Työnantajan tulisi myös väärän
tiedon antamisen lisäksi säännöksen
edellyttämällä tavalla "tuoda tai yrittää tuoda
maahan" ulkomaalainen. Hallituksen esityksen perustelujen sivuilla 13—14
on selostettu "maahan tuominen" -käsitteeseen liittyvää oikeuskäytäntöä ja
todettu, että sen arvioiminen, mitä käytännön
toimia (esimerkiksi kuljetuksen järjestäminen,
rahoittaminen tai siinä avustaminen) ulkomaalaisen maahantuonti
voi yksittäistapauksessa tarkoittaa, jäisi nykyiseen
tapaan viime kädessä oikeuskäytännössä arvioitavaksi.
Turvapaikan hakemisen merkitys
Hallituksen esityksen mukaan laittoman maahantulon järjestämisenä ei
pidetä tekoa, jota erityisesti huomioon ottaen tekijän
humanitaariset tai läheisiin perhesuhteisiin liittyvät
vaikuttimet sekä ulkomaalaisen turvallisuuteen vaikuttavat olot
hänen kotimaassaan tai vakinaisessa asuinmaassaan, on pidettävä kokonaisuutena
ottaen hyväksyttävistä syistä tehtynä.
Säännöstä täsmennettäisiin
siis siten, että siinä mainittaisiin erityisesti
huomioon otettavina vaikuttimina tekijän humanitaarisiin
tai läheisiin perhesuhteisiin liittyvät vaikuttimet,
mikä osaltaan vähentäisi säännöksen
tulkinnanvaraisuutta.
Asiantuntijakuulemisissa on korostuneesti pidetty
tärkeänä, ettei laittomana maahantulon järjestämisenä arvioida
niiden tahojen toimintaa, jotka auttavat kansainvälistä suojelua
hakevia humanitaarisista syistä. Esimerkiksi
Ruotsissa lain esitöiden ja oikeuskäytännön
mukaan aatteellinen toiminta, jossa maahan avustetaan ulkomaalainen,
jonka tarkoitus on välittömästi maahan
tultuaan hakea turvapaikkaa, ei ole rangaistavaa.
Lakivaliokunta katsoo, että samoin kuin laittoman maahantulon
järjestämistä koskeva rangaistussäännös
myös sitä koskeva rankaisemattomuussäännös
tulee ymmärtää laajasti, koska rangaistusvastuu
ulottuu myös tavallisen ihmisen toimintaan eikä vain
järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Esityksen perusteluissa
sivulla 17 onkin todettu, että kansainvälisen
suojelun myöntäminen tai sen myöntämättä jättäminen maahan
tulevalle ulkomaalaiselle voivat yhtenä tekijänä vaikuttaa
siihen, miten tuomioistuin arvioi maahan avustetun henkilön
turvallisuuteen vaikuttavia oloja hänen kotimaassaan sekä siihen,
onko hänen avustamisensa maahan mahdollisesti tapahtunut
humanitaarisista syistä. Turvapaikan hakeminen tai myöntäminen
ulkomaalaiselle voidaan siten ehdotuksen mukaan ottaa teon kokonaisharkinnassa
tarvittaessa huomioon maahantulon järjestäjän
teon rankaisemattomuutta arvioitaessa. Harkintavallan
jättäminen tuomioistuimelle kunkin yksittäistapauksen
olosuhteiden arvioinnissa on perusteltua ja tarkoituksenmukaista.
Lakivaliokunnan mukaan sääntely ei saa kuitenkaan
estää yleisesti turvapaikanhakijoiden suojelun
tavoitetta.
Perhesuhteet
Asiantuntijakuulemisissa on esitetty lakivaliokunnan harkittavaksi,
onko laittoman maahantulon järjestämisen
rankaisemattomuussäännöksen soveltamisessa
tapauksen luonne määräävämpi
kuin tekijän ja maahantuotavan ulkomaalaisen välinen
henkilösuhde. On esitetty, että erityisesti perhesuhteiden
osalta olisi tarpeen täsmentää sen henkilöllistä soveltamisalaa.
Lakivaliokunnan mukaan tekijän toimen luonne ja perhesuhde
maahan tuotavaan ulkomaalaiseen nähden ratkaistaisiin kunkin
maahantuodun ulkomaalaisen osalta erikseen. Maahantuodun ulkomaalaisen
tausta ja olot lähtömaassa voivat kunkin
henkilön osalta poiketa toisistaan (humanitaarinen peruste)
samoin kuin esimerkiksi sukulaisuussuhde (läheinen perhesuhde)
maahantulon järjestäjään. Kumpikaan peruste
ei ole toiseen nähden ensisijainen.
Esityksen perustelujen sivulla 27 on määritelty,
mitä tarkoitetaan läheisillä perhesuhteilla. Niiden
osalta viitataan ulkomaalaislain vastaaviin säännöksiin,
jotta säännösten välille ei
syntyisi ristiriitaa. Lakivaliokunnan mukaan läheisiä perhesuhteita
ei ole tarpeen tämän tarkemmin laissa määritellä.
Yhteys kansainvälisiin sopimuksiin
Hallituksen esityksestä käy ilmi, että nyt
muutettavalla sääntelyllä on yhteyksiä moniin
kansainvälisiin sopimuksiin. Lakivaliokunnan saaman selvityksen
mukaan nämä yhteydet on huomioitu esityksessä asianmukaisesti.
Lakivaliokunta pitää tärkeänä huomioida Geneven
pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen (SopS 77/1968)
31 artikla, jonka 1 kohdan mukaan sopimusvaltiot eivät
ryhdy rankaisutoimenpiteisiin laittoman maahan saapumisen tai oleskelun
johdosta niitä pakolaisia kohtaan, jotka tulevat suoraan
maasta, jossa heidän elämänsä tai
vapautensa on ollut uhattuna ja jotka ovat luvatta tulleet tai luvatta
oleskelevat sopimusvaltion alueella, kuitenkin edellyttäen, että nämä ilmoittautuvat
viipymättä viranomaisille ja esittävät
hyväksyttäviä syitä laittomalle
saapumiselleen tai oleskelulleen.
Geneven niin sanotun pakolaissopimuksen määräykset
on huomioitu esityksen perusteluissa (s. 5) siinä laajuudessa
kuin ne käsillä olevassa asiayhteydessä on
nähty relevanteiksi. Perusteluissa pakolaissopimuksen mainitsemisen
yhteydessä viitattu Euroopan unionin perusoikeuskirjan
18 artikla Oikeus turvapaikkaan kuuluu seuraavasti: "Oikeus turvapaikkaan
taataan pakolaisten oikeusasemaa koskevan 28 päivänä heinäkuuta
1951 tehdyn Geneven yleissopimuksen ja pakolaisten oikeusasemaa
koskevan 31 päivänä tammikuuta
1967 tehdyn pöytäkirjan määräysten
sekä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen
mukaisesti."
Lakivaliokunta toteaa, että laittoman maahantulon torjunnan
tavoitteeksi on esityksen johdantoon kirjattu muun muassa ihmiskaupan
ennalta ehkäiseminen. Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastaisesta
toiminnasta (SopS 43—44/2012) annetun yleissopimuksen
20 artiklassa on velvoitteita säätää rangaistavaksi
muun muassa väärennetyn matkustus- tai henkilöllisyysasiakirjan
järjestäminen tai antaminen sekä toisen henkilön
matkustus- tai henkilöllisyysasiakirjan pidättäminen,
hävittäminen, kätkeminen, vahingoittaminen
tai tuhoaminen, kun tällaisen toiminnan tarkoituksena on
mahdollistaa ihmiskauppa. Laittoman maahantulon järjestämistä koskevien
säännösten muuttaminen esityksessä ehdotetulla
tavalla on lakivaliokunnan näkemyksen mukaan myös
kyseisen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta annetun yleissopimuksen
tavoitteiden mukaista. Laittoman maahantulon järjestämistä koskevia
rangaistussäännöksiä tulee kuitenkin
lähtökohtaisesti tarkastella irrallaan rikoslain
ihmiskauppaa koskevista säännöksistä,
vaikka samat toimijat saattavat syyllistyä molempiin rikoksiin.
Ihmiskauppaa koskevan yleissopimuksen 20 artikla mainitsee väärennetyt
asiakirjat, mutta ei aseta velvoitteita säätää rangaistavaksi
väärien tietojen antamista viranomaisille niiden
hankkimiseksi, mikä on nyt käsillä olevan
esityksen keskeinen sisältö.