Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Yleistä

Voimassa olevat rikoslain sikiönlähdettämistä koskevat säännökset ovat sekä sisällöltään että merkitykseltään uudistamisen tarpeessa. Kyseiset säännökset ovat ankaria ja heijastavat aikaa, jolloin laillisen raskauden keskeyttämisen edellytykset olivat tiukat. Rikoslain säännöksiä ei myöskään uudistettu, kun säädettiin raskauden keskeyttämisestä annettu laki (239/1970, jäljempänä aborttilaki), jossa raskauden keskeyttämisen edellytyksiä lievennettiin. Aborttilain myötä laittomien raskauden keskeytysten määrä onkin merkittävästi vähentynyt.

Esityksen myötä rikoslakiin koottaisiin myös lääketieteellisestä tutkimuksesta annetun lain (488/1999, jäljempänä tutkimuslaki) sekä hedelmöityshoidoista annetun lain (1237/2006, jäljempänä hedelmöityshoitolaki) vankeusuhkaiset rangaistussäännökset rikoslain kokonaisuudistuksen keskittämisperiaatetta noudattaen. Tältä osin esitys toteuttaa lakivaliokunnan aikaisemmissa yhteyksissä korostamaa tavoitetta noudattaa keskittämisperiaatetta pääsääntönä (ks. esim. LaVM 27/2006 vp). Valiokunta kiinnitti jo hedelmöityshoitolain säätämisen yhteydessä huomiota siihen, että vankeusuhkaisten rangaistussäännösten säätäminen erityislainsäädännössä poikkeaa rikoslain kokonaisuudistuksessa noudatetusta keskittämisperiaatteesta, ja piti tärkeänä ehdotuksen laatimista siitä, että hedelmöityshoitolain ja tutkimuslain vankeusuhkaiset rangaistussäännökset siirretään rikoslakiin (LaVM 12/2006 vp).

Naisen itsensä tekemä raskauden keskeytys

Voimassa olevien rikoslain sikiönlähdettämistä koskevien säännösten mukaan naisen suorittamaan tai suorituttamaan raskauden keskeytykseen liittyy vankeuden uhka. Enimmäisrangaistus on kahdeksan vuotta vankeutta. Esityksen tarkoituksena on lieventää naisen teon moitittavuutta poistamalla teon rangaistavuus rikoslain mukaan. Nainen voitaisiin kuitenkin tuomita raskautensa keskeyttämisestä sakkoon aborttilain rikkomisesta.

Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden näkemykset naisen itsensä suorittaman raskauden keskeytyksen rangaistavuudesta erosivat. Pääosa asiantuntijoista puolsi esityksessä omaksuttua ratkaisua, mutta eräiden asiantuntijoiden mielestä naisen teon rangaistavuus tulisi poistaa kokonaan. Valiokunnan mielestä kummallekin vaihtoehdolle voidaan esittää painavia perusteita.

Naisen jättämistä rankaisematta oman raskautensa keskeyttämisestä voidaan puoltaa muun muassa seuraavilla perusteilla. Voimassa olevia rikoslain sikiönlähdettämisen rangaistussäännöksiä ei ole viime vuosikymmenien aikana käytännössä sovellettu, mikä johtuu pitkälti siitä, että raskauden keskeytys laillisin keinoin on laajalti mahdollista. Tapaukset, joissa nainen keskeyttää oman raskautensa, ovat oletettavasti käytännössä harvinaisia ja liittyvät tilanteisiin, joissa nainen ei syystä tai toisesta voi turvautua lailliseen aborttiin. Tilanne voi naisen kannalta olla äärimmäisen ongelmallinen. Tällöin naisen rankaiseminen teosta ja oman terveytensä vaarantamisesta voi vaikuttaa kohtuuttomalta. On myös kyseenalaista, onko rangaistusuhalla tällaisessa tilanteessa yleis- tai erityisestävää vaikutusta. Lisäksi on mahdollista, että rangaistusuhka vaikuttaa siihen, hakeutuuko nainen keskeytyksen jälkeen hoidettavaksi. Naisen jättämistä rangaistusuhan ulkopuolelle esitti aikoinaan rikoslain kokonaisuudistusta valmistellut rikosoikeuskomitea (Komiteanmietintö 1976:72). Myöskään muissa Pohjoismaissa Islantia lukuun ottamatta naisen tekemä oman raskautensa keskeytys ei ole rangaistavaa.

Valiokunta on asiaa harkittuaan päätynyt kuitenkin puoltamaan naisen itsensä tekemän raskauden keskeyttämisen rangaistavuutta sakonuhkaisena siten kuin esityksessä esitetään. Valiokunnan mielestä ratkaisua puoltaa ennen kaikkea sikiön suojaamisen tarve, jonka voidaan katsoa lisääntyvän raskauden etenemisen myötä. Vaikkei syntymätöntä sikiötä pidetä Suomessa perus- ja ihmisoikeuksilla suojattuna yksilönä, oikeusjärjestyksemme antaa eri tavoin suojaa myös ennen syntymää. Raskauden keskeytystä koskeva rikosoikeudellinen sääntely voidaan nähdä yhtenä tällaisena oikeusjärjestyksemme keinona.

Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että jos rangaistusuhka poistetaan kokonaan, tämän voitaisiin tulkita merkitsevän sitä, että raskauden keskeyttäminen naisen omin toimin on sallittua. Valiokunnan mielestä tällaista signaalia ei ole syytä antaa. Tässä yhteydessä valiokunta kiinnittää huomiota raskauden keskeytysmenetelmien, erityisesti lääkkeellisen keskeytyksen, kehittymiseen. Saadun selvityksen mukaan raskauden keskeytystä varten ei Suomessa anneta lääkereseptiä, vaan lääke annetaan keskeytyksen tekevässä sairaalassa. Kyseisten lääkkeiden hankkiminen esimerkiksi ulkomailta internetin välityksellä on kuitenkin mahdollista. Säilyttämällä naisen itsensä tekemä raskauden keskeytys rangaistusuhan piirissä voidaan painottaa laillisten raskauden keskeytyskeinojen käyttöä, mikä on tärkeää myös edellä mainittu kehitys huomioon ottaen.

Naisen henkilöön liittyvien kohtuussyiden huomioon ottaminen johtaa käytännössä yleensä siihen, että syyte jätetään nostamatta, rangaistus tuomitsematta tai rangaistusta lievennetään. Onkin oletettavaa, että rangaistussäännöksen käytännön merkitys jää kohtuussyiden huomioon ottamisen vuoksi lähinnä symboliseksi. Tästä huolimatta valiokunta katsoo, että rangaistusuhalla voidaan viestittää teon moitittavuutta sinällään. Rangaistusuhka mahdollistaa myös tekojen tulemisen viranomaisten tietoon ja tutkittaviksi.

Valiokunta puoltaa myös esitettyä ratkaisua säätää naisen itsensä tekemä raskauden keskeytys rangaistavaksi aborttilaissa tarkoitettuna rikoksena. Näin voidaan viestittää naisen teon lievempää moitittavuutta verrattuna muiden tahojen toimesta tapahtuviin laittomiin raskauden keskeytyksiin kuin myös rangaistuksen poikkeuksellisuutta.

Suostumus

Laittomasta raskauden keskeyttämisestä voidaan tuomita se, joka keskeyttää toisen raskauden ilman aborttilaissa edellytettyä lupaa tai muutoin oikeudettomasti (1. lakiehdotuksen 22 luvun 1 §:n 1 momentti). Esityksen perustelujen mukaan ilmaisulla "muutoin oikeudettomasti" osoitetaan rangaistussäännöksen ensisijaista soveltamiskohdetta eli muun kuin laillisen lääkärin (puoskarin) suorittamaa raskauden keskeyttämistä. Selvyyden vuoksi valiokunta toteaa, että puoskarin tekemä raskauden keskeytys on pykälässä tarkoitetulla tavalla laitonta silloinkin, kun se tapahtuu naisen pyynnöstä tai suostumuksella. Tämä vastaa nykyistä oikeustilaa.

Perustelujen mukaan ilmaisulla "muutoin oikeudettomasti" tarkoitetaan lisäksi raskauden keskeytystä, joka tapahtuu vastoin suostumuskelpoisen naisen suostumusta. Törkeästä laittomasta raskauden keskeyttämisestä voidaan taas tuomita, jos rikos tehdään "vastoin naisen tahtoa" (1. lakiehdotuksen 22 luvun 2 §:n 2 kohta). Valiokunta toteaa, että sen tulkinnassa, onko edellä mainituissa pykälissä tarkoitettu naisen suostumus tai tahto annettu tai ilmaistu pätevästi ja sellaisessa mielentilassa, että siihen voidaan vedota, on otettava huomioon muun muassa suostumuksen pätevyyttä koskevat rikoslain yleiset opit.

Hallituksen esityksen perusteluissa on mainittu esimerkkitilanteita, joissa kysymyksessä on naisen tahdon vastainen raskauden keskeytys. Perusteluissa muun muassa mainitaan, että sikiön surmaaminen naisen ollessa tiedottomana olisi toimimista vastoin naisen tahtoa. Saadun selvityksen mukaan mainitussa esimerkissä on ajateltu tilanteita, joissa naisen suostumus ei ole saatavissa eikä voida vedota oletettuunkaan suostumukseen. Tässä yhteydessä valiokunta kiinnittää huomiota myös aborttilain 9 §:ssä säädettyyn ns. hätäkeskeytykseen, jossa laillistettu lääkäri saa suorittaa raskauden keskeytyksen äidin hengen tai terveyden pelastamiseksi noudattamatta eräitä aborttilain säännöksiä. Säännöksessä tarkoitetussa tilanteessa ei mm. edellytetä, että raskaus keskeytetään naisen pyynnöstä. Hätäkeskeytys voidaan siis tehdä, vaikka nainen olisi tiedottomana eikä sen vuoksi voisi ilmaista tahtoaan. Hätätilanteessa toimitaankin tavallaan oletetun suostumuksen mukaisesti. Vastakkaisten intressien punninnan katsotaan hätätilanteessa johtavan siihen, että naisen hengen tai terveyden pelastaminen on tärkeämpää kuin se, onko naisen tahdosta tarkkaa tietoa. Myös yleislakina noudatettavan potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 8 §:n mukaan potilaalle on annettava kiireellinen hoito, vaikka potilaan tahdosta ei tajuttomuuden tai muun syyn vuoksi saada selvitystä. Selvyyden vuoksi valiokunta toteaakin, että jos laillistettu lääkäri toimii mainitun aborttilain 9 §:n mukaisesti, hän ei syyllisty esitettyyn rikoslain 22 luvun 1 tai 2 §:ssä säädettyyn rikokseen eikä myöskään aborttilain 13 §:ssä säädettyyn rikkomukseen.