Yleisperustelut
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Yleistä
Voimassa olevat rikoslain sikiönlähdettämistä koskevat
säännökset ovat sekä sisällöltään
että merkitykseltään uudistamisen tarpeessa.
Kyseiset säännökset ovat ankaria ja heijastavat
aikaa, jolloin laillisen raskauden keskeyttämisen edellytykset
olivat tiukat. Rikoslain säännöksiä ei myöskään
uudistettu, kun säädettiin raskauden keskeyttämisestä annettu
laki (239/1970, jäljempänä aborttilaki),
jossa raskauden keskeyttämisen edellytyksiä lievennettiin.
Aborttilain myötä laittomien raskauden keskeytysten
määrä onkin merkittävästi
vähentynyt.
Esityksen myötä rikoslakiin koottaisiin myös lääketieteellisestä tutkimuksesta
annetun lain (488/1999, jäljempänä tutkimuslaki)
sekä hedelmöityshoidoista annetun lain (1237/2006,
jäljempänä hedelmöityshoitolaki)
vankeusuhkaiset rangaistussäännökset
rikoslain kokonaisuudistuksen keskittämisperiaatetta noudattaen. Tältä osin
esitys toteuttaa lakivaliokunnan aikaisemmissa yhteyksissä korostamaa
tavoitetta noudattaa keskittämisperiaatetta pääsääntönä (ks.
esim. LaVM 27/2006 vp). Valiokunta kiinnitti
jo hedelmöityshoitolain säätämisen
yhteydessä huomiota siihen, että vankeusuhkaisten rangaistussäännösten
säätäminen erityislainsäädännössä poikkeaa
rikoslain kokonaisuudistuksessa noudatetusta keskittämisperiaatteesta,
ja piti tärkeänä ehdotuksen laatimista
siitä, että hedelmöityshoitolain ja tutkimuslain
vankeusuhkaiset rangaistussäännökset
siirretään rikoslakiin (LaVM 12/2006
vp).
Naisen itsensä tekemä raskauden keskeytys
Voimassa olevien rikoslain sikiönlähdettämistä koskevien
säännösten mukaan naisen suorittamaan
tai suorituttamaan raskauden keskeytykseen liittyy vankeuden uhka.
Enimmäisrangaistus on kahdeksan vuotta vankeutta. Esityksen tarkoituksena
on lieventää naisen teon moitittavuutta poistamalla
teon rangaistavuus rikoslain mukaan. Nainen voitaisiin kuitenkin
tuomita raskautensa keskeyttämisestä sakkoon aborttilain
rikkomisesta.
Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden näkemykset naisen
itsensä suorittaman raskauden keskeytyksen rangaistavuudesta
erosivat. Pääosa asiantuntijoista puolsi esityksessä omaksuttua
ratkaisua, mutta eräiden asiantuntijoiden mielestä naisen
teon rangaistavuus tulisi poistaa kokonaan. Valiokunnan mielestä kummallekin vaihtoehdolle
voidaan esittää painavia perusteita.
Naisen jättämistä rankaisematta oman raskautensa keskeyttämisestä voidaan
puoltaa muun muassa seuraavilla perusteilla. Voimassa olevia rikoslain
sikiönlähdettämisen rangaistussäännöksiä ei
ole viime vuosikymmenien aikana käytännössä sovellettu,
mikä johtuu pitkälti siitä, että raskauden
keskeytys laillisin keinoin on laajalti mahdollista. Tapaukset,
joissa nainen keskeyttää oman raskautensa, ovat
oletettavasti käytännössä harvinaisia
ja liittyvät tilanteisiin, joissa nainen ei syystä tai
toisesta voi turvautua lailliseen aborttiin. Tilanne voi naisen
kannalta olla äärimmäisen ongelmallinen.
Tällöin naisen rankaiseminen teosta ja oman terveytensä vaarantamisesta
voi vaikuttaa kohtuuttomalta. On myös kyseenalaista, onko
rangaistusuhalla tällaisessa tilanteessa yleis- tai erityisestävää vaikutusta.
Lisäksi on mahdollista, että rangaistusuhka vaikuttaa
siihen, hakeutuuko nainen keskeytyksen jälkeen hoidettavaksi.
Naisen jättämistä rangaistusuhan ulkopuolelle
esitti aikoinaan rikoslain kokonaisuudistusta valmistellut rikosoikeuskomitea
(Komiteanmietintö 1976:72). Myöskään
muissa Pohjoismaissa Islantia lukuun ottamatta naisen tekemä oman
raskautensa keskeytys ei ole rangaistavaa.
Valiokunta on asiaa harkittuaan päätynyt kuitenkin
puoltamaan naisen itsensä tekemän raskauden keskeyttämisen
rangaistavuutta sakonuhkaisena siten kuin esityksessä esitetään.
Valiokunnan mielestä ratkaisua puoltaa ennen kaikkea sikiön
suojaamisen tarve, jonka voidaan katsoa lisääntyvän
raskauden etenemisen myötä. Vaikkei syntymätöntä sikiötä pidetä Suomessa
perus- ja ihmisoikeuksilla suojattuna yksilönä,
oikeusjärjestyksemme antaa eri tavoin suojaa myös
ennen syntymää. Raskauden keskeytystä koskeva
rikosoikeudellinen sääntely voidaan nähdä yhtenä tällaisena
oikeusjärjestyksemme keinona.
Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että jos rangaistusuhka poistetaan kokonaan, tämän
voitaisiin tulkita merkitsevän sitä, että raskauden
keskeyttäminen naisen omin toimin on sallittua. Valiokunnan
mielestä tällaista signaalia ei ole syytä antaa.
Tässä yhteydessä valiokunta kiinnittää huomiota
raskauden keskeytysmenetelmien, erityisesti lääkkeellisen keskeytyksen,
kehittymiseen. Saadun selvityksen mukaan raskauden keskeytystä varten
ei Suomessa anneta lääkereseptiä, vaan
lääke annetaan keskeytyksen tekevässä sairaalassa.
Kyseisten lääkkeiden hankkiminen esimerkiksi ulkomailta
internetin välityksellä on kuitenkin mahdollista.
Säilyttämällä naisen itsensä tekemä raskauden
keskeytys rangaistusuhan piirissä voidaan painottaa laillisten
raskauden keskeytyskeinojen käyttöä,
mikä on tärkeää myös
edellä mainittu kehitys huomioon ottaen.
Naisen henkilöön liittyvien kohtuussyiden huomioon
ottaminen johtaa käytännössä yleensä siihen,
että syyte jätetään nostamatta,
rangaistus tuomitsematta tai rangaistusta lievennetään. Onkin
oletettavaa, että rangaistussäännöksen käytännön merkitys jää kohtuussyiden huomioon
ottamisen vuoksi lähinnä symboliseksi. Tästä huolimatta
valiokunta katsoo, että rangaistusuhalla voidaan viestittää teon
moitittavuutta sinällään. Rangaistusuhka
mahdollistaa myös tekojen tulemisen viranomaisten tietoon
ja tutkittaviksi.
Valiokunta puoltaa myös esitettyä ratkaisua säätää naisen
itsensä tekemä raskauden keskeytys rangaistavaksi
aborttilaissa tarkoitettuna rikoksena. Näin voidaan viestittää naisen
teon lievempää moitittavuutta verrattuna muiden
tahojen toimesta tapahtuviin laittomiin raskauden keskeytyksiin kuin myös rangaistuksen
poikkeuksellisuutta.
Suostumus
Laittomasta raskauden keskeyttämisestä voidaan
tuomita se, joka keskeyttää toisen raskauden ilman
aborttilaissa edellytettyä lupaa tai muutoin oikeudettomasti
(1. lakiehdotuksen 22 luvun 1 §:n 1 momentti).
Esityksen perustelujen mukaan ilmaisulla "muutoin oikeudettomasti" osoitetaan
rangaistussäännöksen ensisijaista soveltamiskohdetta
eli muun kuin laillisen lääkärin (puoskarin)
suorittamaa raskauden keskeyttämistä. Selvyyden
vuoksi valiokunta toteaa, että puoskarin tekemä raskauden
keskeytys on pykälässä tarkoitetulla
tavalla laitonta silloinkin, kun se tapahtuu naisen pyynnöstä tai
suostumuksella. Tämä vastaa nykyistä oikeustilaa.
Perustelujen mukaan ilmaisulla "muutoin oikeudettomasti" tarkoitetaan
lisäksi raskauden keskeytystä, joka tapahtuu vastoin
suostumuskelpoisen naisen suostumusta. Törkeästä laittomasta
raskauden keskeyttämisestä voidaan taas tuomita,
jos rikos tehdään "vastoin naisen tahtoa" (1.
lakiehdotuksen 22 luvun 2 §:n 2 kohta). Valiokunta
toteaa, että sen tulkinnassa, onko edellä mainituissa
pykälissä tarkoitettu naisen suostumus tai tahto
annettu tai ilmaistu pätevästi ja sellaisessa
mielentilassa, että siihen voidaan vedota, on otettava
huomioon muun muassa suostumuksen pätevyyttä koskevat
rikoslain yleiset opit.
Hallituksen esityksen perusteluissa on mainittu esimerkkitilanteita,
joissa kysymyksessä on naisen tahdon vastainen raskauden
keskeytys. Perusteluissa muun muassa mainitaan,
että sikiön surmaaminen naisen ollessa tiedottomana olisi
toimimista vastoin naisen tahtoa. Saadun selvityksen mukaan mainitussa
esimerkissä on ajateltu tilanteita, joissa naisen suostumus
ei ole saatavissa eikä voida vedota oletettuunkaan suostumukseen.
Tässä yhteydessä valiokunta kiinnittää huomiota
myös aborttilain 9 §:ssä säädettyyn
ns. hätäkeskeytykseen, jossa laillistettu lääkäri
saa suorittaa raskauden keskeytyksen äidin hengen tai terveyden
pelastamiseksi noudattamatta eräitä aborttilain
säännöksiä. Säännöksessä tarkoitetussa
tilanteessa ei mm. edellytetä, että raskaus keskeytetään
naisen pyynnöstä. Hätäkeskeytys
voidaan siis tehdä, vaikka nainen olisi tiedottomana eikä sen
vuoksi voisi ilmaista tahtoaan. Hätätilanteessa
toimitaankin tavallaan oletetun suostumuksen mukaisesti. Vastakkaisten
intressien punninnan katsotaan hätätilanteessa
johtavan siihen, että naisen hengen tai terveyden pelastaminen
on tärkeämpää kuin se, onko naisen
tahdosta tarkkaa tietoa. Myös yleislakina noudatettavan
potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992)
8 §:n mukaan potilaalle on annettava kiireellinen
hoito, vaikka potilaan tahdosta ei tajuttomuuden tai muun syyn vuoksi saada
selvitystä. Selvyyden vuoksi valiokunta toteaakin, että jos
laillistettu lääkäri toimii mainitun
aborttilain 9 §:n mukaisesti, hän ei
syyllisty esitettyyn rikoslain 22 luvun 1 tai 2 §:ssä säädettyyn
rikokseen eikä myöskään aborttilain 13 §:ssä säädettyyn
rikkomukseen.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki rikoslain muuttamisesta
22 luku. Sikiön, alkion ja perimän loukkaamisesta
1 §. Laiton raskauden keskeyttäminen.
Pykälän 3 momentissa viitataan naiseen,
jonka kohdussa olevaan sikiöön teko kohdistuu.
Valiokunta pitää parempana, että tämän
ilmaisun sijasta momentissa viitataan naiseen, jonka raskauden keskeyttämisestä teossa
on kyse.
Lisäksi valiokunta toteaa, että aikaisin ajankohta,
jona raskauden keskeyttäminen tulee pykälässä tarkoitetulla
tavalla kriminalisoinnin piiriin, on sikiön alkuhetki.
Tutkimuslain 2 §:n 3 kohdan mukaan sikiöllä tarkoitetaan
naisen elimistöön kiinnittynyttä elävää alkiota.
Kyseisellä ajankohdalla on merkitystä myös
2 §:ää sovellettaessa.
2 §. Törkeä laiton raskauden
keskeyttäminen.
Törkeästä laittomasta raskauden keskeyttämisestä voidaan
pykälän 1 kohdan mukaan rangaista, jos
teossa aiheutetaan vakava vaara naisen hengelle tai terveydelle.
Pykälässä tarkoitetaan konkreettista
vaaraa. Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin, että ilmaisu
"on omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa" olisi parempi. Tällöin kyse
on abstraktisesta vaarasta, jonka täyttymiseksi on riittävää,
että teko on luonteensa puolesta sellainen, että se
tyypillisesti vaarantaa naisen terveyden. Valiokunta kuitenkin kannattaa esityksessä
omaksuttua
ilmaisua, koska törkeät tekomuodot on perusteltua
rajoittaa vain sellaisiin tekoihin, joista aiheutuu konkreettinen
vaara naisen hengelle ja terveydelle. Tämän arvioimisen
ei saadun selvityksen perusteella tulisi olla vaikeata, sillä käytettävissä on
yleensä lääkärin lausunto.
Asiantuntijakuulemisessa on lisäksi esitetty, että puoskarien
tekemät raskauden keskeytykset määriteltäisiin
törkeiksi, koska naisen terveys joutuu niissä aina
vakavaan vaaraan. Valiokunta toteaa, että pykälä on
kirjoitettu rikoslain kokonaisuudistuksessa omaksuttuja periaatteita
noudattaen. Jotta rikosta voidaan pitää törkeänä,
rikoksen tulee aina kokonaisuutena arvioituna olla törkeä.
Näin ollen se, että rikoksen tekee tietty henkilö,
ei itsessään tee rikosta törkeäksi.
3 §. Laiton alkioon puuttuminen.
Pykälän 1 kohdassa säädetään
muun muassa alkiotutkimukseen ryhtymisestä ilman Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen
lupaa. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on 1.1.2009 alkaen yhdistetty
Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskukseen. Uudesta viranomaisesta,
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta, säädetään
kyseisestä virastosta annetussa laissa (669/2008).
Yhdistymisen vuoksi valiokunta ehdottaa, että tässä laissa
"Terveydenhuollon oikeusturvakeskus" korvataan ilmaisulla "Sosiaali-
ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto". Nyt käsiteltävänä olevan
pykälän lisäksi muutostarve koskee myös
lakiehdotuksen 5 §:n 4 kohtaa. Kyseistä muutosta
ei jäljempänä enää erikseen perustella.
4 §. Laiton perimään puuttuminen.
Esitetty pykälä on samansisältöinen
kuin kumottavaksi esitetty tutkimuslain 26 §.
Kyseisessä tutkimuslain säännöksessä tarkoitetaan
lääketieteellistä tutkimusta, jota tutkimuslaki
yleisesti koskee. Kun tutkimuslain 26 §:n sisältö esitetään
siirrettäväksi nyt käsiteltävänä olevaan
4 §:ään, voi syntyä epäselvyyttä siitä,
millaista tutkimukseen ryhtymistä 4 §:ssä tarkoitetaan,
kun kriminalisointi on rajattu ainoastaan tutkimuksen tarkoituksen mukaan.
Tutkimukseen ryhtymisenä voitaisiin pitää esimerkiksi
pelkästään kirjallisuuteen perehtymistä,
mikä ei ole säännöksen tarkoitus.
Edellä esitetyn vuoksi valiokunta ehdottaa 4 §:n
johdantokappaletta täsmennettäväksi seuraavasti:
"Joka ryhtyy tutkimukseen, jossa puututaan ihmisen tai ihmisen
alkion taikka sikiön koskemattomuuteen ja jonka tarkoituksena on...".
Lisättäväksi ehdotettu sanamuoto perustuu
tutkimuslain 2 §:n 1 kohdan alkuosaan. Mainitussa
kohdassa määritellään, mitä "lääketieteellisellä tutkimuksella"
kyseisessä laissa tarkoitetaan. Käsitettä "lääketieteellinen
tutkimus" ei kuitenkaan valiokunnan mielestä ole tarkoituksenmukaista
käyttää nyt käsiteltävänä olevassa
4 §:ssä, koska rikoslakiin otetun säännöksen
on hyvä olla mahdollisimman laaja-alainen.
Valiokuntakäsittelyssä on lisäksi
kiinnitetty huomiota siihen, että pykälässä kielletään
vain sellaiseen tutkimukseen ryhtyminen, joka johtaisi ihmisen toisintamiseen.
Kuten voimassa olevassa tutkimuslain 26 §:ssä,
säännöksessä ei toisin sanoen
kielletä ihmisen toisintamista sinällään.
Asiaan on valiokuntakäsittelyssä kiinnitetty huomiota,
koska Euroopan neuvoston biolääketiedesopimuksen
ihmisen toisintamista koskevassa lisäpöytäkirjassa
edellytetään, että ihmisen toisintaminen
kielletään. Sopimuksen voimaan saattamista koskeva
hallituksen esitys (HE 216/2008 vp)
on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä.
Saadun selvityksen mukaan ihmisen voi nykyisin toisintaa vain hedelmöityshoidon
kautta. Hedelmöityshoitolain 4 §:n 1
momentin 2 kohdassa kielletään käyttämästä hedelmöityshoidossa
alkioita, jotka on saatu toisintamalla. Kyseisen säännöksen
rikkominen on kriminalisoitu hedelmöityshoitolain 32 §:ssä.
Näin ollen valiokunta katsoo, että voimassa oleva
lainsäädäntömme sisältää myös
varsinaisen ihmisen toisintamisen kiellon. Siten tässä esityksessä rikoslakiin
siirrettäviä tutkimuslain tai hedelmöityshoitolain
säännöksiä ei ole edellä mainitun johdosta
tarpeen täsmentää.
5 §. Laiton sukusolujen käyttö.
Pykälän 3 kohdassa säädetään
sukusolujen tai alkioiden vastaanottamisesta, varastoimisesta tai
käyttämisestä ilman "hedelmöityshoitolain
16 ja 20 §:ssä" tarkoitettua luovuttajan
suostumusta. Koska viitatuissa hedelmöityshoitolain säännöksissä on kyse
eri luovuttajista ja tarkoitus on, että nyt käsiteltävänä olevassa
kohdassa sukusolujen käyttö tapahtuu ilman jommassakummassa
säännöksessä tarkoitettua lupaa,
valiokunta ehdottaa, että viitattujen hedelmöityshoitolain
säännösten välissä oleva
"ja" korvataan sanalla "tai".
4. Laki hedelmöityshoidoista annetun lain muuttamisesta
6 §. Sukusolujen ja alkioiden hävittäminen.
Voimassa olevan pykälän 3 momenttia esitetään muutettavaksi
niin, että se aika, jonka kuluttua luovutetut sukusolut
ja alkiot on hävitettävä, pidennetään
kymmenestä vuodesta tutkimuslain mukaiseen viiteentoista
vuoteen luovutuksen vastaanottamisesta. Valiokunta toteaa, että toisin
kuin pykälän perusteluissa esitetään,
sääntely ei vaikuta lapsettomuuden hoitoon tarvittavaan
aikaan. Tämä johtuu siitä, että sääntely koskee
vain luovutettuja sukusoluja ja alkioita, ei parin omia sukusoluja
tai alkioita, joiden säilyttäminen on sallittua
niin kauan kuin lapsettomuuden hoito on ajankohtaista.
35 §. Hedelmöityshoitorikkomus.
Pykälän 1 momentissa säädetään
niistä voimassa olevan hedelmöityshoitolain rangaistussäännöksistä,
jotka jäävät sakonuhkaisina hedelmöityshoitolakiin.
Asiantuntijakuulemisessa on esitetty, että momentin 2 ja
3 kohta ovat vaikeasti tulkittavia. Koska hedelmöityshoitolain
säännökset ovat melko uusia, mainittuihin
kohtiin on tehty lähinnä rikoslain kokonaisuudistuksen
periaatteista johtuvia vähäisiä sanonnallisia
täsmennyksiä. Toisaalta valiokunta kiinnittää huomiota
siihen sisällölliseen muutokseen, että säännöksessä tarkoitetut
teot ovat jatkossa vain tahallisina rangaistavia. Tämä korostaa
terveydenhuollon alalla toimivien ammattihenkilöiden hallinnollista valvontaa
ja hallinnollisia seuraamuksia. Rangaistussäännösten
käyttö on näin tarkoitettu viimesijaiseksi.
Lisäksi valiokunta ehdottaa, että pykälän 2 momentista poistetaan
sana "kulujen". Tämä perustuu siihen, että pykälässä viitatun
hedelmöityshoitolain 21 §:n mukaan korvausta
voidaan suorittaa paitsi luovutuksesta aiheutuvista kuluista myös
ansionmenetyksestä ja muusta haitasta.