Perustelut
Nuorisorangaistusta on ryhdytty kokeilemaan vuonna 1997. Määräaikainen
laki nuorisorangaistuksen kokeilemisesta säädettiin
vuonna 1996. Sen voimassaolo säädettiin päättymään vuoden
1999 lopussa. Kokeilua kuitenkin jatkettiin vuonna 1999 säädetyllä lailla
kahdella vuodella eli päättymään
tämän vuoden lopussa. Nuorisorangaistusta on kokeiltu
lähes viiden vuoden ajan Espoon, Helsingin, Joensuun, Tampereen,
Turun, Vaasan ja Vantaan käräjäoikeuksissa.
Käsitellessään edellisen kerran nuorisorangaistuskokeilun
jatkamista lakivaliokunta otti kantaa lainsäädännön
vakinaistamiseen (LaVM 5/1999 vp). Valiokunta
piti tuolloin välttämättömänä,
että viimeistään uuden kokeilujakson päättyessä nuorisorangaistus
otetaan pysyvään valtakunnalliseen käyttöön.
Lakivaliokunnan käsityksestä poiketen hallituksen
esityksessä ehdotetaan edelleen pelkästään
alueellisen, määräaikaisen kokeilun jatkamista.
Esitykseen sisältyy lisäksi ehdotus oikeudenkäynnistä rikosasioissa
annetun lain muuttamisesta. Esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin
huomautuksin.
Kokeilun alueellisuus
Esityksestä antamassaan lausunnossa perustuslakivaliokunta
on arvioinut nuorisorangaistuksen kokeilemisesta annetun lain 14 §:n
muuttamista perustuslain 6 §:n kannalta. Perustuslain yhdenvertaisuussäännös
lähtökohtaisesti edellyttää samanlaista
kohtelua paitsi ikään, myös muun muassa
asuinpaikkaan katsomatta. Pelkkää maantieteellistä kriteeriä ei
voida perustuslakivaliokunnan mukaan pitää perustuslain
6 §:n 2 momentissa tarkoitettuna hyväksyttävänä perusteena
perusoikeusjärjestelmässä, jonka kokonaisuuteen
kuuluvat myös maassaliikkumisoikeus ja asuinpaikan
valitsemisen vapaus. Tällaisen erottelun merkittävyyttä tässä yhteydessä lisää se,
että perusoikeusuudistuksen jälkeen perusoikeutena
on turvattu myös yksilön oikeusturva, jonka keskeisenä osana
ovat oikeudenkäyntiin liittyvät yksilön
oikeudet.
Rikosoikeudellisen rangaistuksen kokeilemisen sääntely
koskee kysymystä, joka kajoaa syvästi yksilön
oikeusasemaan. Nuorisorangaistuksessa on huomion arvoista, että kokeilun
kohteeksi valikoituvat henkilöt voidaan tuomita seuraamukseen
(nuorisopalvelu ja valvonta), jota saatetaan pitää ankarampana
kuin samasta teosta muutoin tuomittavaa rangaistusta (ehdollinen vankeusrangaistus).
Nuorten henkilöiden erityiskohtelu on rikosoikeudellisessa
sääntelyssä hyvin tavanomaista. Tässä tapauksessa
kysymys on tarkoituksesta ehkäistä uusia rikoksia
ja edistää tekijän sosiaalista selviytymistä.
Perutuslakivaliokunta katsoo, että ikään
perustuvalle erilaiselle kohtelulle on nuorisorangaistuskokeilussa perustuslain
kannalta hyväksyttävä peruste.
Toisaalta on selvää, että kokeilun
alueellisuudelle ei ole samanlaista perustetta, koska alueellisen
kokeilun tarve liittyy seuraamusjärjestelmän testaamiseen
eikä kohdehenkilöiden erityistarpeisiin. Perustuslakivaliokunta
toteaa tämän vuoksi, että nuorisorangaistuskokeilun
voimassaolon jatkaminen ehdotettuun tapaan on ristiriidassa perustuslain
6 §:n kanssa. Perustuslakivaliokunta arvioi,
että perustuslain 73 §:n kannalta 1. lakiehdotuksen
mukaisessa lainsäädäntötoimessa
on kysymys rajatusta poikkeuksesta perustuslaista. Tämän
ehdotuksen pohjalta voidaan siksi säätää laki
perustuslain säätämisjärjestyksessä.
Perustuslakivaliokunta pitää käsillä olevassa
tilanteessa mahdollisena käyttää poikkeuslakia,
jos poikkeuslain säätämisen vaihtoehdoksi
käytännössä jää vain
nuorisorangaistuskokeilusta luopuminen.
Poikkeuslain välttämisen periaatteen johdosta
perustuslakivaliokunta pitää kuitenkin ensisijaisena
vaihtoehtona sitä, että lakiehdotusta muokataan
niin, että se voidaan käsitellä tavallisena
lakina. Valiokunta huomauttaa, että 1. lakiehdotus voidaan
käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä,
jos nuorisorangaistuksen sääntely ulotetaan koko
maahan. Asian käsittelyn aikana saadut tiedot osoittavat
valiokunnan mielestä, että tällaisen
sääntelyn vaikutukset ovat taloudellisesti vähäiset.
Lakivaliokunta on harkinnut perustuslakivaliokunnan lausunnon
johdosta kokeilun laajentamista koko maahan. Tällä hetkellä alueella,
jolla nuorisorangaistusta kokeillaan, asuu noin kolmasosa väestöstä.
Rangaistuksen täytäntöönpanokustannukset
olivat viime vuonna noin 2,9 miljoonaa markkaa. Kokeilun laajentaminen koko
maahan lisäisi kustannuksia huomattavasti.
Kustannuksia merkittävämpi este kokeilun laajentamiselle
ovat täytäntöönpanoon liittyvät käytännön
ongelmat. Nuorisorangaistuksen toimeenpanosuunnitelman laatimisesta
ja rangaistuksen täytäntöönpanosta
vastaa Kriminaalihuoltolaitos yhdessä kuntien sosiaalitoimen kanssa.
Kokeilun laajentaminen koko maahan merkitsisi sitä, että rangaistus
pitäisi voida panna täytäntöön
myös sellaisilla paikkakunnilla, joissa ei ole Kriminaalihuoltolaitoksen
toimistoa. Mikäli kokeilu ulotettaisiin koko maahan, joutuisivat
käytännössä kunnat tekemään
alustavat toimeenpanosuunnitelmat ja panemaan täytäntöön
nuorisorangaistukset, ellei alueella ole Kriminaalihuoltolaitoksen
toimistoa. Valiokunta ei pidä tätä toteuttamiskelpoisena
vaihtoehtona, jolloin poikkeuslain säätämisen
ainoa vaihtoehto on nuorisorangaistuskokeilusta luopuminen. Kokeilun
valtakunnallistaminen ei ole puolestaan tarkoituksenmukaista, koska
nykyiseen nuorisorangaistukseen liittyy ongelmia ja puutteita, kuten
varsin usein tapahtuva nuorisorangaistuksen keskeyttäminen
ja ehtojen rikkomisen seuraamukset.
Kokeilun määräaikaisuus
Esityksessä ehdotetaan, että nuorisorangaistuksen
kokeilemista jatketaan vuoden 2004 loppuun saakka. Määräajan
pituutta perustellaan sillä, että tämän
vuoden lokakuussa on asetettu toimikunta valmistelemaan nuoria rikoksentekijöitä koskevan
seuraamusjärjestelmän uudistamista. Toimikunnan
tehtävänä on mm. selvittää nuorisorangaistuksesta
saatujen kokemusten perusteella sitä, onko perusteltua
sisällyttää nuorisorangaistus osaksi
seuraamusjärjestelmää ja olisiko tällöin
tarpeen tarkistaa nuorisorangaistukseen liittyviä säännöksiä.
Perustuslakivaliokunta on tarkastellut lakiehdotuksen määräaikaisuutta
Yhdistyneiden kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia
koskevan yleissopimuksen 26 artiklan kannalta. Artikla sisältää laaja-alaisen
ja itsenäisen ihmisoikeuden, joka käsittää oikeuden
yhdenvertaiseen kohteluun ja syrjinnän kiellon. Perustuslakivaliokunta
pitää selvänä, että esityksen
tarkoittama sääntely on altis ihmisoikeussopimuksiin
pohjautuville valvonta-arvioinneille. Jos kokeilu laajennetaan valtakunnalliseksi
poistuvat
myös ne epäilyt, joita KP-sopimuksen näkökulmasta
on mahdollisesti liitettävissä nuorisorangaistuskokeiluun.
Niiden merkitystä voisi poikkeuslakia käytettäessä olla
omiaan pienentämään se, että kokeilua
jatketaan merkittävästi lyhyemmäksi ajaksi
kuin esityksen mukaisesti kolmeksi vuodeksi.
Tämän johdosta lakivaliokunta on arvioinut, onko
lain voimassaoloa jatkettava merkittävästi lyhyemmäksi
ajaksi kuin kolmeksi vuodeksi. Kokeilu on kestänyt tämän
vuoden lopussa jo noin viisi vuotta. Tutkimustulosten ja käytännön
kokemusten saamiseksi tämän ajan olisi pitänyt
riittää. Koska kokeilu on perustuslain yhdenvertaisuussäännöksen
kanssa ristiriidassa, olisi olettanut, että oikeusministeriö olisi
hyödyntänyt ajan tehokkaasti ja ryhtynyt toimenpiteisiin
nuorisorangaistuksen sisällön täsmentämiseksi
ja rangaistuksen valtakunnallisen täytäntöönpano-organisaation
luomiseksi.
Vasta tämän vuoden lopulla on asetettu toimikunta
selvittämään nuoria rikoksentekijöitä koskevan
seuraamusjärjestelmän uudistamista. Toimikunnan
toimeksianto on niin laaja-alainen, että sille asetettu
vuoden 2002 lopussa päättyvä määräaika
on perusteltu. Uudistettava kokonaisuus on niin laaja, ettei ole
realistista odottaa, että uusi lainsäädäntö voitaisiin
saattaa voimaan ennen vuoden 2004 alkua. Nuorisorangaistusta ei
voi myöskään erottaa nuoria rikoksentekijöitä koskevan
seuraamusjärjestelmän kokonaisuudesta. Mikäli
kokeilua jatkettaisiin nyt lyhyemmäksi ajaksi kuin ehdotetuksi
kolmeksi vuodeksi, olisi todennäköistä,
että lain voimassaoloa jouduttaisiin jatkamaan uudestaan.
Tämän vuoksi lakivaliokunta ei pidä perusteltuna
lyhentää kokeiluaikaa.