Perustelut
Kaupallisten sopimusten maksuehdoista annetun lain (30/2013,
jäljempänä maksuehtolaki) 5 §:n
mukaan elinkeinonharjoittajien välisissä sopimuksissa
maksuaika saa ylittää 60 päivää vain,
jos siitä on nimenomaisesti sovittu. Nyt ehdotetaan
mainitun aikarajan lyhentämistä 30 päivään.
Voimassa oleva sääntely perustuu Euroopan
unionin lainsäädäntöön
(nk. maksuviivästysdirektiivi 2011/7/EU).
Koska kyse on vähimmäissääntelystä,
jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai
saattaa voimaan säännöksiä,
jotka ovat velkojalle edullisempia kuin direktiivin noudattamiseksi
on tarpeen.
Esityksen taustalla on oikeusministeriön yhdessä elinkeinoelämän
järjestöjen kanssa tekemä selvitys yritysten
maksuaikakäytännöistä. Sen mukaan
yritysten välisissä maksuajoissa on viime aikoina
tapahtunut pidentymistä. Kehitystä esiintyy erityisesti
teollisuudessa ja silloin, kun velallisena on velkojaa selvästi
suurempi yritys.
Lakivaliokunta kannattaa ehdotettua muutosta ja on tyytyväinen
siitä, että asiaan on tartuttu ripeästi
ja se on valmisteltu perusteellisesti. Yritysten väliset
maksuajat ovat Suomessa olleet perinteisesti lyhyitä. Se,
että säännöksessä tarkoitettu
aikaraja lyhennetään 30 päivään,
kuvastaa Suomessa tavanomaisena pidettävää maksuaikaa
ja saa yritykset kiinnittämään sopimusneuvotteluissa
huomiota tätä pitempiin maksuaikoihin.
Ehdotettu muutos parantaa erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten
asemaa.
Sääntely ei estä sopijapuolia sopimasta
aikarajaa pidemmästä maksuajasta. Tämän
sopimismahdollisuuden säilyttäminen on tärkeää,
koska yritysten väliset tilanteet ja tarpeet ovat moninaisia
ja on sopimussuhteita, joissa yli 30 päivän maksuajat
ovat tarpeellisia. Säännöksessä tarkoitettua
aikarajaa pidemmästä maksuajasta tulee kuitenkin
sopia nimenomaisesti. Tämä tarkoittaa esimerkiksi
kirjallista sopimusehtoa. Sen sijaan esimerkiksi toisen osapuolen
yksipuolinen ilmoitus siitä, että noudatettu maksuaika muuttuu
säännöksessä mainittua aikarajaa pidemmäksi,
ei täytä nimenomaisen sopimisen edellytystä.
Lainsäädäntömuutoksen toimivuutta
ja vaikutuksia tulee jatkossa seurata. On myös huomattava,
että lainsäädäntötoimien
ohella yritysten välisiin maksuaikakäytäntöihin
voidaan vaikuttaa myös elinkeinoelämän
omilla toimilla, esimerkiksi itsesääntelyllä.
Saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.
Aloite
Valiokunta ehdottaa maksuehtolain muuttamista hallituksen ehdottamalla
tavalla. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että lakialoite
hylätään.