Yleisperustelut
Yleistä
Hallituksen esityksessä ehdotetaan hallintoasioiden
muutoksenhakusäännösten uudistamista
tavoitteena parantaa hallintotuomioistuinten toimintaedellytyksiä ja
turvata oikeudenkäynnin kokonaiskeston kohtuullisuus hallintoasioissa.
Keskeisimmät muutokset koskevat oikaisuvaatimuksen käyttöalan
ja korkeinta hallinto-oikeutta koskevan valituslupasääntelyn
soveltamisalan laajentamista. Tavoitteena on vahvistaa hallinnolliseen
päätöksentekoon liittyvän oikeusturvamenettelyn
painopistettä tuomioistuinkäsittelyä edeltävään
vaiheeseen. Oikaisuvaatimuksen käyttö perustuisi
jatkossakin eri hallinnonaloja ja asiaryhmiä koskeviin
säädöksiin. Valituslupajärjestelmän
soveltamisalan laajentaminen liittyy esityksen tavoitteisiin tehostaa
ja nopeuttaa oikeussuojan antamista hallintoasioissa ja kehittää korkeimman
hallinto-oikeuden roolia hallintoa ja hallintolainkäyttöä linjaratkaisuin
ohjaavan tuomioistuimen suuntaan.
Hallituksen esitys perustuu jo vuonna 2007 aloitettuun hallintolainkäytön
kehittämistyöhön. Valmistelutyötä tuki
osaltaan vuonna 2012 annettu perustuslakivaliokunnan lausunto (PeVL 32/2012 vp),
jossa valiokunta tarkisti aiempaa kantaansa valituslupajärjestelmän
poikkeuksellisuudesta. Valiokunta tähdensi lausunnossaan,
että hallinto-oikeudellista muutoksenhakujärjestelmää on
syytä arvioida kokonaisuutena, josta valitusmahdollisuus
korkeimpaan hallinto-oikeuteen muodostaa yhden osan. Tärkeä osa
kokonaisuutta on oikaisuvaatimusmenettely, jota voidaan pitää tavallaan
muutoksenhaun ensimmäisenä vaiheena. Lisäksi
alueellisten hallinto-oikeuksien asema on perustuslakivaliokunnan
näkemyksen mukaan vahvistunut sekä lainsäädännöllisten
toimenpiteiden että näiden tuomioistuinten asiantuntemuksen
ja tehtävien lisääntymisen seurauksena,
samalla kun suuri osa korkeimpaan hallinto-oikeuteen saapuvista
asioista kuuluu ryhmään, jossa muutoksenhaku edellyttää valituslupaa.
Lausunnossaan perustuslakivaliokunta (PeVL 32/2012
vp) kannusti valtioneuvostoa ennakkoluulottomasti arvioimaan
mahdollisuutta edelleen kehittää korkeimman hallinto-oikeuden
roolia hallintolainkäyttöä ylimmän
asteen linjaratkaisuin ohjaavan tuomioistuimen suuntaan. Tämä edellyttää kuitenkin
osaltaan myös korkeinta hallinto-oikeutta edeltävän
muutoksenhakujärjestelmän kehittämistä johdonmukaisesti.
Perustuslain ylimpien tuomioistuinten tehtäviä koskevasta 99 §:stä tai
oikeusturvan takaavasta 21 §:stä sen paremmin
kuin kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksistakaan
ei valiokunnan mielestä johdu estettä tällaiselle
kehitykselle.
Myös lakivaliokunta on aiemmin ottanut kantaa hallintoasioiden
muutoksenhaun kehittämiseen. Vuoden 2014 valtion talousarviosta
antamassaan lausunnossa (LaVL 12/2013 vp)
lakivaliokunta piti tärkeänä työtä hallintoasioiden muutoksenhaun
kehittämiseksi laajentamalla oikaisu- ja valituslupajärjestelmiä uusiin
asiaryhmiin. Valiokunta katsoi, että on asiaryhmiä, joissa
mahdollisuuksia ottaa valituslupajärjestelmä käyttöön
tulisi pohtia kiireellisesti. Tällainen asiaryhmä on
esimerkiksi lasten huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskevat asiat
ja kiinteästi näihin asioihin liittyvät
muut lastensuojeluasiat. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan hallinto-oikeuksien
päätökset muuttuvat näissä asioissa
korkeimmassa hallinto-oikeudessa äärimmäisen
harvoin.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Oikaisuvaatimus
Hallituksen esityksessä ehdotetaan oikaisuvaatimusmenettelyn
laajentamista moniin uusiin asiaryhmiin eri hallinnonaloilla
niin, että oikaisuvaatimus olisi käytössä mahdollisimman
kattavasti niissä asiaryhmissä, joihin
se soveltuu. Oikaisuvaatimus soveltuu hyvin asiaryhmiin, joissa
rutiininomaisesti ratkaistaan paljon samankaltaisia asioita ja joissa
päätösten perustelut saattavat olla niukat.
Tällöin asianomainen saattaisi saada asialleen
alkuperäistä päätöstä yksityiskohtaisemmat
perustelut jo oikaisuvaatimusvaiheessa. Hyvin perusteltu päätös
sujuvoittaa prosessia helpottamalla asianosaista yksilöimään
ne kohdat, joihin hän haluaa muutosta. Oikaisuvaatimus
soveltuu myös hyvin asioihin, joissa valitusvaiheessa esitetään
usein merkityksellistä lisäselvitystä sekä oikeudellisesti
yksinkertaisiin asioihin että asioihin, joissa on jo vakiintunutta
oikeuskäytäntöä. Vaativaa oikeudellista
harkintaa edellyttävissä ja kiireellisissä asiaryhmissä muutoksenhaku
suoraan hallinto-oikeuteen on kuitenkin perusteltua.
Perustuslakivaliokunta on katsonut tästä esityksestä antamassaan
lausunnossa (PeVL 55/2014 vp),
että oikaisuvaatimusmenettelyyn tai sen laajentamiseen
ei lähtökohtaisesti liity valtiosääntöoikeudellisia
ongelmia. Edellä mainituilla oikaisuvaatimukseen liittyvillä kriteereillä ja
niiden huomioon ottamisella eri hallinnonalojen lainsäädäntöä laadittaessa
on kuitenkin merkitystä erityisesti sen vuoksi, että oikaisuvaatimusmenettelyn
tarkoituksena on perustuslakivaliokunnan mielestä osaltaan
toteuttaa perustuslain 21 §:n 2 momentissa tarkoitettuja
hyvän hallinnon takeita. Oikaisuvaatimussääntelyä on
syytä tarkastella myös siitä näkökulmasta,
että se voi muodostaa asiallisesti — joskaan ei
muodollisesti — osan hallinto-oikeudellisen muutoksenhakujärjestelmän
kokonaisuudesta.
Muutoksenhakujärjestelmän tulisi hallintoasioissa
olla mahdollisimman selkeä ja johdonmukainen. Oikaisuvaatimusmenettelystä on
saatu myönteistä palautetta esimerkiksi tuloverotuksessa.
Lakivaliokunta huomauttaa, että oikaisuvaatimusmenettely
ei sellaisenaan ratkaise hallintolainkäytön kehittämistarpeita,
mutta menettelyn laajentamisella on merkitystä sekä hallinto-oikeuksien
että korkeimman hallinto-oikeuden asemaan. Lakivaliokunta
katsoo perustuslakivaliokunnan tavoin, että asiallisesti oikaisuvaatimusmenettely
muodostaa ensimmäisen vaiheen hallintoasioiden muutoksenhakujärjestelmässä.
Toisaalta muutoksenhakujärjestelmään
ei ole syytä luoda pakollista oikaisuvaatimusmenettelyä,
jos se olisi selvästi tarpeeton tai jopa oikeusturvaa heikentävä käsittelyn pitkittyessä.
Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun oikaisua olisi vaadittava
päätöksen tehneeltä viranomaiselta
itseltään, ja saadun kokemuksen tai odotettavissa
olevan käytännön mukaan päätöksiin
ei juuri koskaan tehdä oikaisua (PeVL
55/2014 vp). Valiokunta korostaa myös, että oikaisuvaatimuksen
käsittelyn tulee olla menettelysäännöksiltään
riittävän yksinkertainen, jotta oikaisumenettelyssä ei
syntyisi sellaisia virheitä, joita pitäisi tuomioistuinmenettelyssä purkaa.
Oikaisuvaatimusmenettelyn käyttöönoton vaikutukset
voivat vaihdella merkittävästi asiaryhmittäin.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että muutosten vaikutuksia seurataan ja huolehditaan niiden
edellyttämistä resursseista.
Valituslupajärjestelmä
Hallituksen esityksessä ehdotetaan valituslupajärjestelmän
laajentamista eri hallinnonalojen lainsäädännössä uusiin
asiaryhmiin. Ehdotus vahvistaisi korkeimman hallinto-oikeuden asemaa
ylintä tuomiovaltaa käyttävänä tuomioistuimena,
joka voi linjaratkaisuillaan huolehtia hallintolainkäytön
yhtenäisyydestä. Ehdotus ei kuitenkaan merkitse
korkeimman hallinto-oikeuden muuttumista pelkästään
ennakkopäätöstuomioistuimeksi. Korkeinta
hallinto-oikeutta edeltävien oikeussuojakeinojen vahvistuminen
antaa nykyisin aikaisempaa paremmat mahdollisuudet laajentaa valituslupasääntelyn
alaa muutoksenhaussa hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan
hallinto-oikeuteen. Alueellisten hallintotuomioistuinten asemaa
muutoksenhakujärjestelmässä ja niiden
toimintaedellytyksiä on runsaan kahdenkymmenen viime vuoden
aikana monin tavoin vahvistettu.
Valituslupajärjestelmän soveltamisalan laajentamisessa
on otettava huomioon asian laatu ja merkittävyys sekä asianosaisen
oikeussuojan tarve (PeVL 32/2012 vp).
Valituslupaa ei ehdoteta asiaryhmiin, joihin valitusvaiheessa useimmiten
liittyy vaativia oikeuskysymyksiä tai jotka ovat yleensä asianosaisen
tai yhteiskunnan kannalta erityisen merkittäviä tai
laaja-alaisia. Perustuslakivaliokunta on katsonut tästä asiasta antamassaan
lausunnossa (PeVL 55/2014 vp), että asian
laatu tai merkittävyys eivät välttämättä edellytä kaikissa
näissäkään asiaryhmissä pääsyä korkeimpaan
hallinto-oikeuteen ilman valituslupaa. Valituslupasääntely
ei ole poissuljettu hallinnollista seuraamusta koskevassa asiassakaan
(PeVL 14/2013 vp). Perustuslakivaliokunta
ei pidä ongelmallisena esimerkiksi ehdotettua ylikuormamaksusta
annetun lain muutosehdotusta (25. lakiehdotus). Oikeussuojakeinojen
riittävyyden arvioinnissa tulee ottaa huomioon muun ohessa,
onko muutoksenhaun ensimmäisenä vaiheena
käytettävissä oikaisuvaatimus. Merkitystä on
myös sillä, riittääkö korkeimman
hallinto-oikeuden velvollisuus valitusluvan myöntämiseen
laissa säädettyjen perusteiden täyttyessä turvaamaan
oikeusturvan saatavuuden kyseisessä asiaryhmässä.
Oikeusturvan tarve voi korostua asioissa, joissa on kyse henkilön
perusoikeudesta. Tällöinkin asianosaisen oikeusturva
voidaan useissa asiaryhmissä turvata riittävästi
valituslupajärjestelmässä.
Lakivaliokunta pitää valituslupamenettelyn soveltamisalan
laajentamista kannatettavana. Tällöin korkein
hallinto-oikeus voi keskittyä niihin valituksiin, joiden
ratkaisulla on tosiasiallista ohjaavaa vaikutusta ja edistää samalla
hallinto-oikeuksien lainkäytön yhtenäisyyttä.
Valiokunta pitää perusteltuna myös ehdotusta
siitä, että ministeriöiden päätökset
noudattaisivat jatkossa yleistä hallintovalitustietä hallinto-oikeudesta
korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tämän osalta valiokunta
pitää tärkeänä, että seurataan muutoksen
vaikutusta hallinto-oikeuksien työmäärään
ja resurssitarpeeseen.
Muutoksenhakusäännösten kehittäminen
Hallituksen esityksen valmistelu on ollut poikkeuksellisen laaja
työ. Esitys selkeyttää ja yhdenmukaistaa
hallintolainkäyttöjärjestelmäämme.
Lisäksi se oikein sovellettuna vahvistaa hyvää hallintoa
ja kansalaisten luottamusta viranomaistoiminnan asian- ja lainmukaisuuteen. Oikaisuvaatimusmenettelyn
käytön lisäämisellä ja
valituslupamenettelyn soveltamisalan laajentamisella uusiin asiakokonaisuuksiin
voidaan toivottavasti vähentää viivästyksiä ja
tehostaa oikeusturvaa. Lakiehdotusten suuresta määrästä huolimatta
vaikutukset hallinto-oikeuksien tai korkeimman hallinto-oikeuden
työmäärään saattavat
jäädä melko vähäisiksi.
Lakivaliokunta kannustaakin perustuslakivaliokunnan (PeVL
55/2014 vp) tavoin valtioneuvostoa jatkamaan
oikaisuvaatimusmenettelyn ja valituslupajärjestelmän
johdonmukaista kehittämistä ja laajentamista.
Lakivaliokunta on hiljattain käsitellessään
todistelua hallintolainkäytössä koskevaa
hallituksen esitystä (HE 245/2014 vp)
hyväksynyt lausuman, jonka mukaan hallituksen tulee saattaa
ripeästi loppuun pitkään jatkunut hallintolainkäyttölain
kokonaisuudistus ja antaa asiasta esitys eduskunnalle. Valiokunta tähdentää,
että valtioneuvoston on syytä arvioida laajasti
hallintoasioiden muutoksenhakujärjestelmää,
esimerkiksi sitä, voisiko pitkän aikavälin
kehityssuuntana olla yleinen oikaisuvaatimusjärjestelmä hallinnossa
sekä yleinen valituslupajärjestelmä muutoksenhaussa
hallintooikeuden päätöksestä korkeimpaan
hallintooikeuteen. Erikseen säädettäisiin
asioista, joihin hallinnon oikaisuvaatimusmenettely taikka korkeimman
hallinto-oikeuden valituslupajärjestelmä eivät
soveltuisi, kuten perustuslakivaliokunta lausunnossaan toteaa (PeVL
55/2014 vp).
Lisäksi lakivaliokunta pitää tärkeänä,
että samalla selvitetään mahdollisuutta
muuttaa valitukseen sidottua oikaisua koskevat säännökset jatkossa
oikaisuvaatimussäännöksiksi siltä osin kuin
ne jäävät nyt tehtävän
uudistuksen myötä vielä käyttöön.
Samoin valiokunta uudistaa aiemman kantansa siitä,
että valituslupajärjestelmää muutoksenhausta
korkeimpaan hallinto-oikeuteen tulisi laajentaa lasten
huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskeviin asioihin sekä kiinteästi näihin
asioihin liittyviin muihin lastensuojeluasioihin. Myös
perustuslakivaliokunta toteaa, että huostaanottoa koskevissa
asioissa on sellaisia etenkin lapsen etuun liittyviä seikkoja,
jotka puoltavat vahvasti asian joutuisaa käsittelyä ja huostaanottoa
koskevien ratkaisujen lainvoimaiseksi tulon nopeuttamista (PeVL
55/2014 vp). Viitaten myös korkeimman
hallinto-oikeuden oikeusministeriölle 17.9.2013 antamaan
esitykseen valiokunta katsoo, että valituslupajärjestelmän
käyttöönottamisella voitaisiin lyhentää asioiden
käsittelyaikoja näissä asiaryhmissä merkittävästi
oikeusturvaa heikentämättä. Valiokunnan
näkemyksen mukaan lapsia ja perheitä koskevissa
asiaryhmissä asioiden viivytyksetön käsittely
on olennainen osa oikeusturvaa.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki hallintolainkäyttölain muuttamisesta
31 §. Päätöksen
täytäntöönpanokelpoisuus.
Ehdotetun pykälän 3 momentissa säädetään
päätöksen täytäntöönpanokelpoisuudesta
valituslupa-asiassa. Nykyisin, jos asiassa tarvitaan valituslupa,
hallintotuomioistuimen päätös voidaan panna
heti täytäntöön, mutta korkein
hallinto-oikeus voi kieltää päätöksen
täytäntöönpanon, kun siihen
kohdistuva valitus on tehty ja täytäntöönpanon
kieltoa tai keskeytystä on pyydetty. Tämä säilyisi
edelleen lähtökohtana. Pykälän
3 momentin muotoilu "Jos asiassa tarvitaan valituslupa,
päätös voidaan panna täytäntöön
ennen kuin se on saanut lainvoiman." saattaisi aiheuttaa
sekaannusta lainvoiman määräytymisen
suhteen. Kun hallituksen esityksellä ei ole tarkoitus muuttaa
vakiintuneen lainvoimaisuuden edellytyksiä, lakivaliokunta
ehdottaa pykälän 3 momentin sanamuotoa tarkistettavaksi
niin, että siinä ei käytetä lainvoiman
käsitettä. Tällöin säännöksessä säädettäisiin
ainoastaan päätöksen täytäntöönpanokelpoisuudesta.
4. Laki uhkasakkolain 24 §:n muuttamisesta
24 §. Muutoksenhaku.
Pykälän 1 momentin mukaan uhkasakkolain mukaisen
tehosteen asettamiseen saisi hakea muutosta samassa järjestyksessä kuin
päävelvoitetta koskevaan päätökseen.
Pykälän 2 momentin mukaan valitusoikeus
uhkasakon asettamista tai täytäntöön pantavaksi
määräämistä koskevaan
päätökseen määräytyy
hallintolainkäyttölain mukaan. Toimivaltaisesta
hallinto-oikeudesta säädetään
hallintolainkäyttölain 12 §:ssä.
Vesi- ja ympäristönsuojeluasioissa ja eräissä muissa
asioissa valitukset on kuitenkin keskitetty yhteen hallinto-oikeuteen.
Jotta toimivaltaisesta hallinto-oikeudesta ei näissä asioissa
olisi epäselvyyttä, valiokunta ehdottaa täydennystä pykälän
2 momenttiin.
23. Laki pakkokeinolain 10 luvun 64 §:n muuttamisesta
64 §. Korvaukset teleyrityksille.
Pakkokeinolaissa viitataan viestintämarkkinalakiin,
joka on kumottu ja korvattu 1.1.2015 voimaan tulleella tietoyhteiskuntakaarella
(917/2014). Valiokunta ehdottaa tältä osin
tarkistusta pykälään.
38. Laki pelastuslain 104 §:n muuttamisesta
104 §. Muutoksenhaku.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan pykälän
5 momenttiin lisättäväksi säännös,
jonka nojalla 29 §:n, 59 §:n
3 momentin ja 96 §:n 2 momentin nojalla tehdyistä hallintopäätöksistä saisi
hakea valittamalla muutosta siten kuin kuntalaissa säädetään.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tarkoituksena on kuitenkin,
että muutosta momentissa tarkoitettuihin päätöksiin
haettaisiin siten kuin kuntalaissa säädettäisiin
ja että ensimmäisenä muutoksenhakuvaiheena
olisi kuntalaissa säädetty oikaisuvaatimusmenettely.
Tästä syystä valiokunta ehdottaa momentista
poistettavaksi sanan "valittamalla".
41. Laki poliisilain 5 luvun 62 §:n muuttamisesta
62 §. Korvaus teleyritykselle.
Poliisilaissa viitataan viestintämarkkinalakiin, joka
on kumottu ja korvattu 1.1.2015 voimaan tulleella tietoyhteiskuntakaarella
(917/2014). Valiokunta ehdottaa tältä osin
tarkistusta pykälään.
43. Laki aluevalvontalain 22 §:n muuttamisesta
Eduskunta on hyväksynyt muutoksen lakiin esityksen
vireilläolon aikana (HE 296/2014 vp; EV 284/2014
vp). Muutoksen on tarkoitus tulla voimaan mahdollisimman
pian. Valiokunta ehdottaa hyväksyttyjen muutosten pohjalta
tarkistusta 22 §:ään ja johtolauseen muuttamista.
49. Laki valmisteverotuslain muuttamisesta
107 a §. Oikaisuvaatimus. 107 b §.
Valitus hallinto-oikeuteen.
Lakiehdotuksen 107 a §:ssä ehdotetaan
säännöstä oikaisuvaatimusmenettelystä,
joka korvaisi nyt käytössä olevan valitukseen
sidotun oikaisun. Oikaisuvaatimusta koskevasta määräajasta
säädettäisiin pykälän
2 momentissa. Tullilaissa virhemaksun määräaika oikaisuvaatimuksen
osalta on 30 päivää. Valiokunta katsoo,
ettei ole tarkoituksenmukaista, että valitusaika virhemaksupäätöksen
osalta olisi erilainen valmisteverotuslaissa ja tullilaissa. Tästä syystä valiokunta
ehdottaa virhemaksua poistettavaksi 107 a §:n
2 momentista. Lakiehdotuksen 107 b §:ssä säädetään
valitusajasta. Edellä mainitulla perusteella valiokunta
ehdottaa virhemaksua poistettavaksi myös 107 b §:n
2 momentista.
65. Laki ammatillisesta peruskoulutuksesta
44 §. Oikaisuvaatimus.
Pykälää on muutettu esityksen vireilläolon
aikana (HE 211/2014 vp; SiVM
21/2014 vp). Eduskunta on 19.2.2015 ensimmäisessä käsittelyssä hyväksynyt
muutokset pykälän 3 momentin 2 ja 3 kohtaan. Muutosten on
tarkoitus tulla voimaan 1.8.2015. Valiokunta ehdottaa vastaavien
muutosten sisällyttämistä hallituksen
esityksen mukaisen pykälän 2 ja 3 kohtaan.
70. Laki yliopistolain muuttamisesta
82 §. Oikaisumenettely.
Pykälässä säädettäisiin oikaisumenettelystä ja
viitattaisiin hallintolakiin. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan oikaisumenettelyn
määräajan tulisi jatkossakin olla 14
päivää nyt ehdotetun 30 päivän
sijasta. Määräajan pidentäminen
voisi aiheuttaa ongelmia erityisesti opiskelijavalintojen tiukkojen
aikataulujen suhteen. Valiokunta ehdottaa tältä osin
muutosta pykälään. Samalla valiokunta
tarkentaa epäselvyyksien välttämiseksi
pykälän ilmaisua siitä, keneltä oikaisua
vaaditaan.
80. Laki elintarvikelain muuttamisesta
73 §. Muutoksenhaku valtion viranomaisen päätökseen.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi
muutoksenhausta Tullin päätöksiin. Säännös
koskee elintarvikelain 56 §:ssä tarkoitettua
kieltopäätöstä, jotka on asianmukaista
jättää oikaisuvaatimusmenettelyn ulkopuolelle
silloinkin, kun kyse on Tullin valvontaviranomaisena tekemästä päätöksestä.
Tästä syystä valiokunta ehdottaa lisättäväksi
pykälän 3 momenttiin viittauksen 56 §:n
mukaisten päätösten muutoksenhausta.
92. Laki joukkoliikennelain 1 ja 53 §:n muuttamisesta
1 §. Soveltamisala.
Eduskunta on hyväksynyt muutoksen pykälään
esityksen vireilläolon aikana (HE 315/2014
vp; EV 283/2014 vp). Muutosten
on tarkoitus tulla voimaan 1.3.2015. Valiokunta ehdottaa hyväksyttyjen
muutosten pohjalta tarkistuksia 1 §:ään
ja johtolauseen muuttamista.
99. Laki kuljettajantutkintotoiminnan järjestämisestä annetun
lain 14 §:n muuttamisesta
14 §. Muutoksenhaku.
Eduskunta on hyväksynyt muutoksen pykälään
esityksen vireilläolon aikana (HE 313/2014 vp; EV 259/2014 vp). Muutoksia
ei ole vielä vahvistettu. Hyväksytty muutos ei
sisällä muutoksenhaun osalta siirtymäsäännöstä.
Tämän lakiehdotuksen olisi tarpeen tulla voimaan
samanaikaisesti edellä mainittujen jo hyväksyttyjen
muutosten kanssa. Valiokunta ehdottaa hyväksyttyjen muutosten
pohjalta tarkistusta pykälään ja johtolauseen muuttamista.
100. Laki kuorma- ja linja-auton kuljettajien ammattipätevyydestä annetun
lain 26 §:n muuttamisesta
26 §. Muutoksenhaku.
Pykälää on muutettu esityksen vireilläolon
aikana (HE 313/2014 vp; EV 259/2014
vp). Muutoksia ei ole vielä vahvistettu. Hyväksytyn
lain viittaukset ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin ja
ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annettuun lakiin vaativat päivittämistä,
koska kyseisiä lakeja ehdotetaan muutettaviksi tämän
esityksen yhteydessä. Hyväksytty muutos ei sisällä muutoksenhaun
osalta siirtymäsäännöstä.
Tämän lakiehdotuksen olisi tarpeen tulla voimaan
samanaikaisesti edellä mainittujen jo hyväksyttyjen
muutosten kanssa. Valiokunta ehdottaa hyväksyttyjen muutosten pohjalta
tarkistuksia pykälään ja johtolauseen muuttamista.
106. Laki taksinkuljettajien ammattipätevyydestä annetun
lain 38 §:n muuttamisesta
38 §. Muutoksenhaku.
Pykälään on hyväksytty muutos
esityksen vireilläolon aikana (HE 313/2014
vp; EV 259/2014 vp). Muutosta
ei ole vielä vahvistettu. Hyväksytty muutos ei
sisällä muutoksenhaun osalta siirtymäsäännöstä.
Tämän lakiehdotuksen olisi tarpeen tulla voimaan samanaikaisesti
edellä mainittujen jo hyväksyttyjen muutosten
kanssa. Valiokunta ehdottaa hyväksyttyjen muutosten pohjalta
tarkistusta pykälään ja johtolauseen muuttamista.
120. Laki kiinteistönvälitysliikkeistä ja
vuokrahuoneiston välitysliikkeistä annetun lain
15 ja 21 §:n muuttamisesta
15 §. Muutoksenhaku välittäjäkoelautakunnan päätökseen.
Pykälä koskee välittäjäkoelautakunnan
päätöksen muutoksenhakua. Kiinteistövälittäjäkoe
järjestetään kahdesti vuodessa. Kun kyse
on valtakunnallisen kokeen arvosteluperusteista ja asioista, joilla
on asianosaisille suuri merkitys, valiokunta pitää nykykäytäntöä valitusten
käsittelyn keskittämisestä yhteen hallinto-oikeuteen
yhdenvertaisuussyistä perusteltuna, vaikka valitusten keskittäminen
yhteen hallinto-oikeuteen poikkeaa niistä tavoitteista,
joihin hallintolainkäytön ja hallintotuomioistuinten
toiminnan kehittämisessä on pyritty. Näillä perustein
valiokunta ehdottaa valitusten keskittämistä edelleen
Helsingin hallinto-oikeuteen ja lisäystä siltä osin
pykälän 2 momenttiin.
125. Laki kotoutumisen edistämisestä annetun
lain 82 §:n muuttamisesta
82 §. Muutoksenhaku.
Pykälää on muutettu esityksen vireilläolon
aikana (HE 162/2014 vp, L 1376/2014; HE 164/2014 vp,
L 1319/2014). Muutos on 3 momentin
osalta tullut jo voimaan 1.1.2015 ja tulee 4 momentin osalta voimaan 1.4.2015.
Valiokunta ehdottaa kyseisistä muutoksista johtuvia tarkistuksia
pykälän 3 ja 4 momenttiin sekä johtolauseen muuttamista.
127. Laki elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista
annetun lain 26 §:n muuttamisesta
26 §. Muutoksenhaku.
Pykälää on muutettu esityksen vireilläolon
aikana (HE 197/2014 vp; L 1131/2014).
Valiokunta ehdottaa kyseisistä muutoksista johtuvia tarkistuksia
pykälään ja johtolauseen muuttamista.
149. Laki lääkelain muuttamisesta
102 §.
Eduskunnassa on vireillä toinen pykälää koskeva
hallituksen esitys (HE 326/2014 vp), joka
edellyttäisi tarkistusta pykälään.
Jotta esitysten välinen riippuvuusongelma voitaisiin välttää pykälän
osalta, valiokunta ehdottaa pykäläviittauksen
sijasta yleisempää muotoilua apteekkilupia koskevien
asioiden osalta pykälän 1 momenttiin.
152. Laki terveydensuojelulain 56 §:n muuttamisesta
56 §. Muutoksenhaku.
Pykälää on muutettu esityksen vireilläolon
aikana (HE 76/2014 vp; L 1237/2014).
Jo hyväksyttyjen muutosten nojalla valiokunta ehdottaa
tarkennuksia pykälän 1 ja 3 momenttiin sekä johtolauseen muuttamista.
175. Laki eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä annetun
lain muuttamisesta
Lakia on muutettu esityksen vireilläolo aikana (HE
281/2014 vp; L 1262/2014),
ja lakiehdotuksen sisältämä muutosehdotus
36 §:n osalta on jo toteutettu. Lakiehdotuksen
sisältämää 37 §:n
kumoamista ei kuitenkaan ole tehty. Koska lakiehdotuksen sisällöksi
jää vain 37 §:n kumoaminen,
se tulee toteuttaa erillisellä kumoamislailla. Näillä perustein
valiokunta ehdottaa hallituksen esityksen sisältämän
175. lakiehdotuksen hylkäämistä ja uuden
179. lakiehdotuksen antamista erillisen kumoamislain säätämiseksi (Uusi lakiehdotus).