Yleisperustelut
Esityksessä on kyse lainsäädännöllisistä puitteista
sähköiselle kiinteistön kaupalle, panttaukselle
ja kirjaamismenettelylle. Edellytyksiä sähköisille
toimintatavoille on luonut muun muassa kiinteistöjen kirjaamisasioiden
siirto Maanmittauslaitokselle. Vuoden 2010 alusta lähtien Maanmittauslaitos
on vastannut kiinteistöjen vaihdantaa ja panttausta koskevien
rekisterien ylläpidosta.
Maanmittauslaitos ylläpitäisi kahta sähköistä asiointijärjestelmää.
Sähköisessä kaupankäyntijärjestelmässä olisi
mahdollisuus tehdä kiinteistön kauppoja
ja muita luovutuksia sähköisesti. Kaupanvahvistajaa
ei käytettäisi, vaan järjestelmä valvoisi
kauppakirjan lainmukaisuutta hyödyntäen eri perusrekisterien,
kuten kiinteistörekisterin, lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin, väestötietojärjestelmän
ja kaupparekisterin, tietoja. Maanmittaustoimisto kirjaamisviranomaisena
käsittelisi kiinteistön lainhuudatusasian sähköisesti
kaupankäyntijärjestelmästä välitettyjen
tietojen nojalla. Kiinteistöjen vakuuskäytön
osalta mahdollistettaisiin sähköiset panttikirjat,
jotka toteutettaisiin lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin tehtävillä kirjauksilla.
Kiinnityksiä koskevia kirjauksia voitaisiin hakea sähköisesti
sähköisestä kiinnitysjärjestelmästä.
Lakivaliokunta kannattaa sähköisten sopimusten
ja viranomaisasioinnin mahdollistamista kiinteistön luovutuksissa
ja vakuuskäytössä. Uudistus vastaa nykyisen
tietoyhteiskunnan vaatimuksia ja edistää sähköisiä palveluja.
Sähköisillä menettelytavoilla voidaan
tehostaa kiinteistöön liittyviä oikeustoimia
ja saavuttaa kustannussäästöjä sekä kansalaisille
että viranomaisille.
Samalla valiokunta kuitenkin painottaa tietoturvallisuuden merkitystä kiinteistöjä
koskevissa
sähköisissä menettelytavoissa. Kiinteistön kaupassa
ja vakuuskäytössä korostuvat luotettavuus
ja oikeusvarmuus, sillä kyse on usein merkittävistä varallisuusarvoista.
Kiinteistöjen vaihdantaan ja vakuuskäyttöön
liittyviä toimia tuleekin voida tehdä sähköisesti
yhtä luotettavasti kuin käytettäessä perinteisiä toimintatapoja.
Myös kiinteistöjen omistusta ja vakuusoikeuksia
koskeviin tietoihin on voitava luottaa. Edellä esitetyn
vuoksi onkin perusteltua, että kiinteistöjä koskevat
sähköiset asiointijärjestelmät
ovat julkisen vallan ylläpitämiä.
Esitys vain mahdollistaa kiinteistöä koskevien
oikeustoimien ja kirjaamishakemusten tekemisen sähköisesti.
Paperimuotoisia asiakirjoja ja hakemuksia eli perinteisiä toimintatapoja voidaan
näin ollen käyttää jatkossakin.
Osapuolet voivat vapaasti valita näiden toimintatapojen välillä sillä rajoituksella,
että muun muassa tietoteknisten rajoitusten vuoksi sähköisiä menetelmiä ei
voida kaikissa tilanteissa käyttää. Esimerkiksi
tavallista monimutkaisemmat kiinteistön luovutukset on
edelleen tehtävä perinteisellä tavalla
kirjallisesti ja kaupanvahvistajaa käyttäen.
Ottaen huomioon kiinteistön luovutuksessa ja vakuuskäytössä korostuva
luotettavuus ja oikeusvarmuus lakivaliokunta pitää perusteltuna
esitettyä linjausta siitä, että sähköisten
toimintatapojen rinnalla säilytetään
perinteiset toimintatavat. Sitä, voidaanko tulevaisuudessa
siirtyä kokonaan sähköisten toimintamallien
käyttöön, voidaan arvioida, kun on saatu
kokemuksia nyt esitetyn uudistuksen toimivuudesta. Myös
tietoyhteiskunnan kehittyminen on tällöin otettava
huomioon.
Esityksessä tarkoitettujen asiointijärjestelmien
rakentaminen ja tekninen toteuttaminen vaativat vielä merkittävästi
työtä. Saadun selvityksen mukaan tarkoitus on,
että järjestelmät ovat tuotantokäytössä viimeistään
vuoteen 2015 mennessä. Järjestelmiä luotaessa
on tärkeä kiinnittää erityistä huomiota
järjestelmien käyttäjäystävällisyyteen.
Lakivaliokunta kiinnittää huomiota myös
siihen, että kiinteistö on kaupan kohteena erityinen
ja vaativa kokonaisuus. Vaikka sähköinen asiointijärjestelmä avustaa
kaupan osapuolia sopimuksen tekemisessä sekä tarkistaa
ja täydentää tietoja perusrekistereistä,
perusrekistereistä eivät kuitenkaan välttämättä ilmene
kaikki kiinteistön kaupan tekemiseksi olennaiset seikat. Väärinkäsitysten
estämiseksi lakivaliokunta pitääkin tärkeänä,
että asiointijärjestelmä tehokkaasti
informoi käyttäjiä siitä, mitä tietoja
se tarkistaa ja mitä ei. Kaupan kohteeseen on siten jatkossakin
perehdyttävä huolellisesti myös sähköisessä kiinteistön
kaupassa, sillä sähköisten menettelytapojen
mahdollistaminen ei vaikuta myyjän tiedonantovelvollisuuteen
eikä ostajan selonottovelvollisuuteen. Tarvittaessa voidaan käyttää erilaisia
asiantuntijapalveluja, joita tarjoavat muun muassa kiinteistönvälittäjät,
pankit sekä asianajo- ja lakiasiaintoimistot. Esitys mahdollistaa
esimerkiksi sen, että sähköisessä asiointijärjestelmässä voidaan
antaa valtuutus kiinteistönvälittäjälle
kauppakirjan luonnosteluun ilman oikeutta varsinaisen
kaupan päättämiseen.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki maakaaren muuttamisesta
9 a luku Sähköiset asiointijärjestelmät
ja niiden käyttäminen
1 §. Asiointijärjestelmän
käyttö ja sähköinen tunnistautuminen
asiointijärjestelmässä.
Pykälän 1 momentissa säädetään
asiointijärjestelmän käyttäjän
tunnistamisesta sähköisen tunnistuspalvelun
tarjoajan tarjoamalla tunnistamismenetelmällä tai
laatuvarmenteella tai muulla sellaisella tunnistautumistekniikalla,
joka on tietoturvallinen ja todisteellinen. Pykälän 2
momentin mukaan Maanmittauslaitos hyväksyy maa- ja
metsätalousministeriötä ja Viestintävirastoa
kuultuaan ne tekniset menetelmät ja palvelut, joita asiointijärjestelmässä käytetään
sähköiseen
tunnistamiseen. Maanmittauslaitoksen on pidettävä tiedot
hyväksytyistä tunnistamismenetelmistä maksutta
yleisön saatavilla.
Saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta toteaa selvyyden
vuoksi, että kun sähköisessä kiinteistönkaupassa
käytetään erityisesti tätä varten
hyväksyttyjä sähköisen tunnistamisen
menetelmiä, asiakirjojen hyväksymiseen ei enää lisäksi
tarvita kehittynyttä sähköistä allekirjoitusta.
Sähköisten asiakirjojen antajana on aina järjestelmän
käyttäjä, joka on identifioitu tunnistamisen
yhteydessä. Laissa säädetyt oikeusvaikutukset
syntyvät, kun tällainen käyttäjä hyväksyy
esimerkiksi kiinteistön kauppakirjan tai kiinnityshakemuksen
sähköisessä asiointijärjestelmässä.
Sähköistä allekirjoitusta ei tarvita
myöskään turvaamaan sitä, että asiakirja säilyy
muuttumattomana tai sen muutokset voidaan havaita, koska sähköisten
asiakirjojen muuttumattomuudesta voidaan huolehtia järjestelmän
sisäisesti.
4 §. Asiakirjojen laatiminen ja rekisteritietojen käyttö asiointijärjestelmässä.
Pykälän 2 momentista ilmenee, että asiointijärjestelmässä laaditun
asiakirjan tietoja tarkistetaan sellaisilla asiaan osallisten toimintakelpoisuutta,
toimivaltaa ja edustamista koskevilla tiedoilla, jotka ovat saatavissa
väestötietojärjestelmästä.
Pykälän perusteluissa todetaan, että järjestelmä tarkistaisi
muun muassa asiaan osallisen oikeustoimikelpoisuuden ja vallintavallan
rajoitukset. Tällainen rajoitus estäisi kaupan
tekemisen lakiehdotuksen 9 a luvun 7 §:n 2 momentin
nojalla ja kiinnityshakemuksen tekemisen 15 §:n
2 momentin nojalla sähköisesti.
Selvyyden vuoksi lakivaliokunta toteaa, että paitsi
asiaan osallisen varsinainen vajaavaltaisuus eli alaikäisyys
tai vajaavaltaiseksi julistaminen ja myös toimintakelpoisuuden
rajoittaminen, edunvalvojan määrääminen
ja vahvistettu edunvalvontavaltuutus ovat seikkoja, jotka tarkistetaan
väestötietojärjestelmästä ja
jotka estävät toimimisen sähköisessä asiointijärjestelmässä.
Nämä seikat osoittavat säännönmukaisesti
sellaista todennäköisyyttä päämiehen
kykenemättömyydestä huolehtia taloudellisista asioistaan,
että on perusteltua katsoa, ettei toimi ilmeisesti olisi
pätevä edellä viitatuissa lakiehdotuksen
säännöksissä tarkoitetulla tavalla.
Jos väestötietojärjestelmästä tehtävä tarkistus
osoittaa tällaisen seikan olemassaolon, asianosainen ei
voisi tehdä kauppaa tai muuta oikeustointa sähköisesti.
Pelkkä edunvalvojan asema ei pääsääntöisesti
oikeuta edunvalvojaa tekemään päämiehen puolesta
kiinteistön kauppaa, vaan holhoustoimesta annetun lain
(442/1999) 34 §:n
mukaan siihen vaaditaan holhousviranomaisen lupa. Ilman
lupaa tehty oikeustoimi ei sido päämiestä. Saadun
selvityksen mukaan sähköinen kaupankäyntijärjestelmä ei
voi selvittää, onko holhousviranomainen antanut
luvan kiinteistön kauppaan, minkä vuoksi kaupanteko
järjestelmässä estyy lakiehdotuksen 9
a luvun 7 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Tämä merkitsee sitä, että edunvalvojan
päämiehensä puolesta tekemät
lupaa edellyttävät kiinteistön kaupat
on tehtävä perinteiseen tapaan kaupanvahvistajaa käyttäen.
Edellä esitetty ei kuitenkaan koske kiinteistön
kiinnityshakemusten tekemistä, koska holhoustoimilain 34 §:ssä tarkoitettu
holhousviranomaisen lupa vaaditaan vain panttaussitoumuksen antamiseen
eikä kiinnityksen hakemiseen.
Lakivaliokunta pitää tärkeänä,
että sähköisiä asiointijärjestelmiä myöhemmin
kehitettäessä selvitetään mahdollisuuksia
järjestää niiden ja holhousviranomaisten
tietojärjestelmien välisiä yhteyksiä niin,
että myös holhousviranomaisen lupaa edellyttävien
luovutusoikeustoimien tekeminen sähköisissä asiointijärjestelmissä tulisi jatkossa
mahdolliseksi.
7 §. Sähköinen kaupankäyntijärjestelmä.
Pykälän 3 momentin mukaan kaupankäyntijärjestelmän
yhteydessä voidaan tarjota muun muassa kauppahinnan maksamiseen
liittyviä palveluja, ja kaupankäyntijärjestelmässä voidaan
ottaa käsiteltäviksi myös vakuuksia
koskevia sitoumuksia sekä välittää niitä kiinnitysjärjestelmään.
Saadun selvityksen mukaan esityksen lähtökohtana
on, että kaikkia niitä toimintatapoja, joita nykyään
käytetään kiinteistöjen vaihdannan
maksu- ja vakuusjärjestelyissä, voidaan käyttää sähköisesti
toimittaessa joko sellaisinaan tai niillä on vastine sähköisesti
toimittaessa. Lakivaliokunta pitää lähtökohtaa
tärkeänä, koska maksu- ja vakuusjärjestelyjen
toimivuudella ja luotettavuudella on keskeinen merkitys kiinteistön
kaupoissa. Näihin seikkoihin tulee kiinnittää erityistä huomiota
asiointijärjestelmien rakentamisessa ja käytännön
toteutuksessa.
Kiinteistön kauppaa perinteisesti tehtäessä tavanomaisin
tapa turvata kaikkien osapuolten asema maksu- ja vakuusjärjestelyissä on
kaupan tekeminen siten, että myyjä ja ostaja sekä heidän
pankkiensa edustajat ovat yhtä aikaa läsnä kaupanteossa.
Tällöin kauppahinnan maksu voidaan suorittaa välittömin
vaikutuksin samassa tilaisuudessa esimerkiksi käyttämällä pankkivekseliä,
ja myyjän pankilla vakuutena olleet panttikirjat voidaan
luovuttaa samassa tilaisuudessa ostajalle tai tämän
pankille sitä vastaan, että myyjän pankki
saa kauppahinnasta saatavalleen suoritukseen. Saadun selvityksen
mukaan vastaava toimintatapa on täysin mahdollinen myös
sähköisessä kiinteistönkaupassa.
Osapuolet voivat kokoontua esimerkiksi ostajan pankkiin, jossa kauppakirja
voidaan tehdä sähköisesti kaupankäyntijärjestelmässä ja
jossa samalla voidaan huolehtia kauppahinnan välittömästä maksamisesta
sekä paperisten panttikirjojen hallinnan luovuttamisesta
tai panttikirjan siirtoa koskevan sähköisen hakemuksen
tekemisestä.
Esityksessä on otettu huomioon myös pankkikäytännössä kehitetyt
menettelyt, joilla voidaan pyrkiä välttämään
suoritusten eli maksun ja vakuuksien siirron samanaikaisuuden vaatimusta.
Myyjän pankki voi antaa ostajalle tai tämän pankille
luovutussitoumuksen, jonka mukaan pankki vapauttaa vakuuden ja siirtää sen
ostajalle tai tämän pankille, kun kauppahinta
on maksettu niin, että myyjän pankki saa siitä saatavalleen
suorituksen. Tällaisia luovutussitoumuksia voitaisiin antaa
paitsi paperimuotoisesti myös sähköisesti
kaupankäyntijärjestelmässä lakiehdotuksen
9 a luvun 10 §:n nojalla. Lisäksi nyt
käsiteltävänä olevan 7 §:n
3 momentti mahdollistaa kaupankäyntijärjestelmän
ulkopuolella laaditun luovutussitoumuksen liittämisen sähköisenä asiakirjana
sähköiseen kauppakirjaan.
Kun sähköisen kaupankäyntijärjestelmän
yhteydessä voidaan 7 §:n 3 momentin mukaan
tarjota kauppahinnan maksamiseen liittyviä palveluja,
valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että verkkopankissa
tehtävän tilisiirtomaksun toteuttamiseen liittyy
yleensä aikaviive, minkä vuoksi se ei ole välitön
maksumuoto eikä se siten vielä pelkästään
maksutoimeksiannon antamisella eli maksun "lähettämisellä"
tule välittömästi suoritetuksi
maksajan velkojia ja muita sivullisia sitovasti. Myyjän
aseman turvaaminen voi siten edellyttää esimerkiksi
omistuksenpidätysehdon käyttämistä.
Tämä ei kuitenkaan johdu kaupan tekemisestä sähköisesti,
vaan siitä, että kauppahinta maksetaan tilisiirtona.
Väärinkäsitysten ja oikeudenmenetysten
estämiseksi onkin olennaista, että asiointijärjestelmään
rakennetaan toiminto, jonka avulla voidaan tehokkaasti
informoida osapuolia tilisiirtomaksun erityispiirteistä.
Lisäksi on toivottavaa, että maksupalveluja voitaisiin
tulevaisuudessa kehittää niin, että verkkopankissa
tehtävää tilisiirtoa voitaisiin käyttää kiinteistönkaupassa
välittömänä maksutapana.
11 §. Kauppakirjan luonnosten käsittelyä koskevat
rajoitukset.
Pykälän 3 momentin mukaan kauppakirjan
luonnos katsotaan peruutetuksi, kun kuukausi on kulunut sen edellisestä käsittelemisestä.
Selvyyden vuoksi lakivaliokunta toteaa, että poistaminen
koskee vain asiakirjoja, joita ei ole viimeisen kuukauden aikana
lainkaan käsitelty. Kauppakirjan luonnoksen peruuttamiseen
ei siten vaikuta kaupantekoprosessi, joka voi kestää kuukautta
kauemminkin.
13 §. Kaupasta tehtävät
ilmoitukset.
Pykälässä säädetään
kaupankäyntijärjestelmästä luovutettavista
kauppaa koskevista tiedoista. Tarkoitus on, että sähköinen
tiedonvälitys on vähintäänkin
yhtä luotettavaa, nopeaa ja kattavaa kuin nykyinen kaupanvahvistajan
ilmoituksiin perustuva menettely. Kaupan teosta ilmoitettaisiin muun
muassa kunnalle. Tämä varmistaa sen, että kunta
voi halutessaan käyttää etuostolaissa (608/1977)
säädettyä etuosto-oikeuttaan. Ottaen huomioon
kunnan etuosto-oikeuden käyttämisen vaikutus kiinteistön
kauppaan lakivaliokunta pitää tarpeellisena, että asiointijärjestelmä tiedottaa
kaupan osapuolia etuosto-oikeuteen liittyvistä kysymyksistä.
16 §. Sähköinen kiinnityshakemus
ja sen vireilletulo. 17 §. Sähköisen
panttikirjan siirtoa koskeva hakemus ja kirjallisen panttikirjan
haltijaa koskeva ilmoitus.
Ehdotetun 16 §:n 2 momentista ilmenee,
että kiinnityshakemuksen vireille- tulosta lähetetään
tieto hakijalle. Ratkaisusta lähetetään
tieto myös sille, joka hakemuksen mukaan on kirjattava
panttikirjan saajaksi. Vastaavasti säädetään
17 §:n 2 momentissa hakemuksesta, joka
koskee uutta sähköisen panttikirjan saajaa.
Esityksen valiokuntakäsittelyssä on noussut esiin
kysymys siitä, tulisiko kiinnityshakemuksen vireilletulosta
ilmoittaa hakijan lisäksi myös panttikirjan saajalle
ottaen huomioon, että panttioikeuden oikeusvaikutukset
lasketaan lakiehdotuksen 17 luvun 2 §:n 2 momentin
mukaan jo hakemuksen vireilletulosta lukien. Saamansa selvityksen
perustella lakivaliokunta ei pidä tarpeellisena, että kaikissa
asioissa jo kirjaamishakemuksen vireilletulosta ilmoitettaisiin
panttikirjan saajalle. Tällainen tieto ei ole tarpeen esimerkiksi
sellaisissa tapauksissa, joissa luotto myönnetään
vasta panttikirjan saajaa koskevan kirjaamisratkaisun jälkeen.
Toisaalta tiedolla kiinnityshakemuksen vireilletulosta voi olla
luotonantajalle merkitystä esimerkiksi sellaisessa tapauksessa,
jossa luotto myönnetään kiireellisyyssyistä jo
kirjaamishakemuksen vireilletulon perusteella eli ennen kuin kirjaamisasia
on ratkaistu. Lisäksi voi olla tilanteita, joissa luotonantaja
muuten katsoo tarvitsevansa erillisen tiedon jo hakemuksen vireilletulosta.
Valiokunta toteaa, että tällaisissa tilanteissa
luotonantaja voi käytännössä kääntyä luotonsaajan
puoleen tiedon saamiseksi hakemuksen vireilletulosta. Toisaalta
nyt käsiteltävänä olevat säännökset
eivät valiokunnan näkemyksen mukaan estä kirjaamisviranomaista
välittämästä hakijalle toimitettavaa
tietoa hakemuksen vireilletulosta hakijan pyynnöstä edelleen
luotonantajalle. Asiointijärjestelmien rakentamisen yhteydessä onkin
aiheellista selvittää mahdollisuuksia järjestää sellainen
toiminnallisuus, jolla tieto hakemuksen vireilletulosta voitaisiin
lähettää hakijan pyynnöstä suoraan
asiointijärjestelmästä kenelle tahansa
hakijan yksilöimälle taholle.