Perustelut
Yleistä
Holhoustoimesta annettuun lakiin (442/1999) esitetyillä muutoksilla
on tarkoitus keventää edunvalvojien valvontaa
niissä tapauksissa, joissa väärinkäytösten
riski on vähäisin. Hallituksen esityksen perusteluista
ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella
lakivaliokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina
seuraavin huomautuksin.
Edunvalvontojen määrät ovat 2000-luvulla kasvaneet
voimakkaasti. Vuonna 2000 holhoustoimen asiakkaita oli 42 300,
kun vuonna 2010 heitä oli jo 62 700. Kun ns. suuret
ikäluokat eläköityvät ja väestön
ikärakenne painottuu yhä enemmän vanhusväestöön,
edunvalvonnan tarve tulee edelleen lisääntymään.
Valtion tuottavuusohjelma ei kuitenkaan mahdollista holhoustoimen
voimavarojen lisäämistä, minkä vuoksi
on tarpeen kehittää edunvalvojien ja holhousviranomaisten
velvollisuuksia ja menettelytapoja niin, että ne
edistävät rajallisten resurssien kohdentamista
mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti. Samalla lakivaliokunta kuitenkin
korostaa holhoustoimen tehtävää valvoa vajaavaltaisten,
sairaiden ja heikkojen etua ja pitää tärkeänä,
että kevennysten vaikutuksia sekä edunvalvonnan
voimavaroihin että päämiesten asemaan
seurataan.
Tilivelvollisuus
Holhoustoimesta annettua lakia esitetään muutettavaksi
niin, että lisätään holhousviranomaisen
eli maistraatin mahdollisuuksia myöntää edunvalvojalle
tilikauden pidennys tai tilivelvollisuudesta vapautus.
Lakivaliokunta kannattaa esitettyä joustavuuden lisäämistä,
sillä tilivelvollisuutta koskevilla helpotuksilla on merkitystä erityisesti
edunvalvojille, jotka ovat päämiehen lähiomaisia.
Heidän kannaltaan on olennaista, ettei päämiehen
asioiden hoitaminen ole tarpeettoman raskasta.
Edunvalvoja voitaisiin vapauttaa tilivelvollisuudesta
tai tilikautta voitaisiin pidentää nykyisin säädettyjen
perusteiden lisäksi myös muun muassa silloin,
kun omaisuuden säilyminen on turvattu sijoittamalla omaisuutta
kohteeseen, josta sitä ei voida siirtää ilman
holhousviranomaisen suostumusta (lakiehdotuksen 53 §:n 2
momentti). Tällä tarkoitetaan päämiehen
varojen sijoittamista ns. estotilille eli käytännössä ehdolliselle
talletustilille. Lakivaliokunta suhtautuu estotilin käytön
mahdollistamiseen myönteisesti, sillä estotilin
avulla voidaan paitsi keventää edunvalvojan tilivelvollisuuksia
ja holhousviranomaisen valvontatyötä myös
turvata päämiehen omaisuus. Näiden tavoitteiden
toteuttaminen edellyttää kuitenkin sitä,
että estotilin käyttöä harkitaan
huolella ennakolta ja yhteistyössä holhousviranomaisen
kanssa. Selvyyden vuoksi valiokunta toteaa, että päätös
estotilin käytöstä ja sen myötä myönnettävästä tilivelvollisuuden
keventämisestä tehdään samassa järjestyksessä kuin
muutkin tilivelvollisuuden helpottamista koskevat päätökset.
Kun kyse on uudesta keinosta keventää edunvalvonnan
valvontaa, valiokunta pitää perusteltuna, että estotiliä käytetään
lähinnä sellaisissa tapauksissa, joissa tilillä olevia
varoja ei ole tarvetta nostaa. Jatkossa voidaan tarvittaessa arvioida,
onko estotilin käyttöalaa mahdollista ja tarkoituksenmukaista
laajentaa.
Tilintarkastus
Holhoustoimesta annettuun lakiin ehdotetaan otettavaksi säännöksiä myös
holhousviranomaisen tilintarkastusvelvollisuuden laajuudesta. Lähtökohdaksi
esitetään, että holhousviranomaisen tulisi
tarkastaa edunvalvojan antama vuositili hyvän
tarkastustavan edellyttämässä laajuudessa
(lakiehdotuksen 56 §:n 1 momentti). Lisäksi
esitetään, että vuositili voitaisiin
tarkastaa yleispiirteisemmin sellaisissa tapauksissa, joissa päämiehen
etu ei tästä muun muassa omaisuuden määrän
tai laadun vuoksi vaarannu (lakiehdotuksen 56 §:n
2 momentti).
Lakivaliokunta pitää tarkoituksenmukaisena sen
edistämistä, että holhousviranomainen
voi tarkastaa edunvalvojan vuositilin siinä laajuudessa
kuin se on yksittäistapauksessa tarpeen. Valiokunta puoltaa
myös yleispiirteisen tarkastustavan mahdollistamista niissä tapauksissa, joissa
päämiehen omaisuuden hoito on ollut selkeää ja
väärinkäytösten riski on hyvin
vähäinen. Koska yleispiirteisen tilintarkastuksen
mahdollistaminen voi kuitenkin heikentää päämiehen asemaa,
valiokunta pitää välttämättömänä säännöstä siitä,
että päämiehellä on oikeus saada
korvausta valtiolta, jos hänelle aiheutuu yleispiirteisestä tilintarkastuksesta
vahinkoa (lakiehdotuksen 56 a §). Lisäksi
valiokunta pitää mahdollisimman yhtenäisten
käytäntöjen edistämiseksi tärkeänä,
että hyvän tilintarkastustavan ja yleispiirteisen
tilintarkastuksen sisällöstä sekä eri tarkastusmuotojen
käyttöalasta annetaan riittävästi
ohjeistusta.
Alaikäisen edunvalvonta
Alaikäisen edunvalvonta merkitään
nykyisin holhousasioiden rekisteriin, kun alaikäisen omaisuus
on yli 15 000 euroa. Rekisteriin merkitsemisen keskeinen
seuraus on edunvalvojan tilivelvollisuus. Nyt esitetään,
että alaikäisen omaisuuden rajasta säädetään
holhoustoimesta annetun lain tasolla ja raja nostetaan rahan arvon muutosten
ja varallisuuden lisääntymisen vuoksi 20 000
euroon (lakiehdotuksen 66 §). Samalla uutena asiana mahdollistetaan
alaikäisen poistaminen holhousasioiden rekisteristä,
jos omaisuuden määrä on alentunut hyväksyttävästä syystä alle
15 000 euron (lakiehdotuksen 66 a §).
Esitetyt muutokset mahdollistavat sen, että muutama
tuhat alaikäistä voidaan poistaa holhousasioiden
rekisteristä ja siten helpottaa edunvalvojan, usein alaikäisen
lähiomaisen, tilivelvollisuuksia. Esityksen valiokuntakäsittelyssä on
noussut esiin kysymys siitä, tulisiko edunvalvonta poistaa
holhousasioiden rekisteristä myös niissä tapauksissa,
joissa päämiehen omaisuus ylittää 20
000 euroa mutta koostuu yksinomaan tai lähes yksinomaan
sellaisesta omaisuudesta, jonka luovuttaminen edellyttää holhousviranomaisen
lupaa, tai joissa päämiehen omaisuus on sijoitettu
estotilille. Lakivaliokunta kuitenkin katsoo, että rekisteriin
merkitseminen on myös tällaisissa tilanteissa
perusteltua alaikäisen suojaamiseksi. Lisäksi
on huomattava, että holhousasioiden rekisterillä on
merkitystä myös sivullisen suojan kannalta, sillä esimerkiksi
kiinteistön tai asuinhuoneiston ostamisesta kiinnostunut
osapuoli voi sen avulla saada tiedon luovutuksen kohteen omistus-
ja edunvalvontaolosuhteista.
Edunvalvojan palkkio
Esityksen mukaan holhoustoimesta annetussa laissa säädettäisiin
nykyistä täsmällisemmin ja täydellisemmin
myös eräistä edunvalvojan palkkioon liittyvistä kysymyksistä,
kuten siitä, missä tapauksissa edunvalvojalla
ei ole oikeutta palkkioon päämiehen tulojen ja
varallisuuden vähäisyyden vuoksi (lakiehdotuksen
44 §). Lakivaliokunta pitää perusteltuna,
että näistä nykyisin oikeusministeriön
ohjeeseen perustuvista kysymyksistä säädetään
lain tasolla. Lisäksi on tarkoitus, että tarkemmat
säännökset edunvalvojan palkkiosta annetaan
valtioneuvoston asetuksella. Ottaen huomioon, että edunvalvojina
toimii myös päämiesten lähiomaisia,
valiokunta pitää tärkeänä,
että sääntelyn selkeyteen ja ymmärrettävyyteen
kiinnitetään erityistä huomiota.
Tässä yhteydessä valiokunta kiinnittää huomiota
myös holhousviranomaisen keinoihin puuttua edunvalvojan
kohtuuttomaan palkkioon. Lakiehdotuksen 56 §:n
1 momentissa tarkoitettuun hyvään tarkastustapaan
kuuluu pykälän yksityiskohtaisten perustelujen
mukaan myös edunvalvojan palkkion suuruusluokan tarkistaminen.
Holhousviranomainen voi siten huomauttaa palkkion suuruudesta edunvalvojaa,
jos tällainen tulee ilmi vuositilin tarkastuksen yhteydessä.
Lisäksi, jos edunvalvojaa vastaan on syytä ajaa
palkkioon perustuvaa kannetta ennen kuin hänen tehtävänsä edunvalvojana
on päättynyt, holhousviranomainen samoin
kuin päämies voi jo voimassa olevan holhoustoimilain 58 §:n
mukaan hakea tuomioistuimelta toisen edunvalvojan määräämistä.
Omaisuuden luovutus päämiehen kuoleman jälkeen
Voimassa olevan holhoustoimilain 17 §:n mukaan
edunvalvojan tehtävä lakkaa, kun päämies kuolee.
Jos omaisuutta ei tällöin voida viivytyksettä luovuttaa
pesän osakkaiden yhteishallintoon, edunvalvoja voi lain
59 §:n 2 momentin mukaan luovuttaa omaisuuden
pesän osakkaalle. Edunvalvojan on tällöin
ilmoitettava omaisuuden luovuttamisesta kaikille niille pesän
osakkaille, joiden olinpaikka ja henkilöllisyys
ovat selvillä. Nyt esitetään, että viimeiseksi
mainittua säännöstä muutetaan
niin, että edunvalvojalle asetetaan velvollisuus ilmoittaa luovutuksesta
viimeistään seitsemän päivää etukäteen.
Lakivaliokunta toteaa, että esitetty etukäteisilmoitus
jossain määrin lisää edunvalvojien työtä toisin
kuin muut esitykseen sisältyvät ehdotukset. Muutoksen
tavoitteet ovat kuitenkin kannatettavia, sillä tarkoituksena
on estää päämiehen omaisuuden
väärinkäytöksiä samoin kuin
valmentaa kuolinpesän osakkaita yhteishallintoon ja antaa
heille mahdollisuus ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin
päämiehen omaisuuden suhteen.