Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä

6 §. Hyvityksen määrä.

Ehdotetun lain mukaan yksityisellä asianosaisella on yleisissä tuomioistuimissa oikeus saada valtion varoista kohtuullinen hyvitys, jos oikeudenkäynti viivästyy siten, että se loukkaa asianosaisen oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa. Tarkoituksena on, että asianosainen saa hyvityksen oikeudenkäynnin viivästymisen johdosta vastaavissa tapauksissa kuin ihmisoikeustuomioistuimessa.

Hyvityksen tarkoituksena on korvata oikeudenkäynnin viivästymisen asianosaiselle aiheuttamaa huolta, epävarmuutta ja muuta niihin rinnastettavaa muuta kuin taloudellista haittaa. Lain tarkoituksena on, että asianosainen saisi kansallisesti vastaavan rahallisen hyvityksen kuin ihmisoikeustuomioistuimesta. Lisäksi asianosaisella on lain 10 §:n nojalla oikeus kohtuulliseen kulukorvaukseen.

Lakiehdotuksen 6 §:ssä säädetään tarkemmat säännökset hyvityksen määrittämisestä sekä kiinteät enimmäismäärät, jotka voidaan tietyin edellytyksin ylittää. Saadun selvityksen mukaan ihmisoikeustuomioistuimen tähänastisen Suomea koskevan oikeuskäytännön perusteella 10 000 euron enimmäisrajaa voidaan pitää riittävänä aineettoman haitan hyvitykselle. Kansallisen hyvityksen ei tarvitse olla täysin samansuuruinen kuin ihmisoikeustuomioistuimen määräämän hyvityksen. Lakivaliokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä seurataan ja tarvittaessa ryhdytään toimenpiteisiin laissa säädettyjen enimmäismäärien korottamiseksi.

7 §. Hyvityksen vaatiminen.

Pykälässä säädetään siitä, miten laissa tarkoitettua hyvitystä haetaan. Pykälän 1 momentin mukaan hyvitystä on vaadittava pääasiaa käsittelevältä yleiseltä tuomioistuimelta puhevallan menettämisen uhalla ennen pääasian käsittelyn päättymistä. Vaatimus on esitettävä vastaavasti kuin oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus. Valiokunnan näkemyksen mukaan vaatimuksen käsittelyn kannalta on suotavaa, että vaatimus tehdään mahdollisimman hyvissä ajoin. Kyse on suhteellisen yksinkertaisesta sivuvaatimuksesta, eikä tarkoitus ole, että sen osalta edellytettäisiin kirjallisia lausumia vielä pääkäsittelyn jälkeen. Valiokunta ei kuitenkaan pidä tarkoituksenmukaisena, että vaatimuksen esittämiselle asetettaisiin käsittelyn päättymistä edeltävä aikaisempi, ehdoton aikaraja. Edellä olevan perusteella valiokunta ehdottaa 1 momenttia täydennettäväksi maininnalla siitä, että vaatimus on tehtävä hyvissä ajoin. Samalla säännöksen rakennetta on lisäyksen johdosta tarpeen tarkistaa.

9 §. Hyvitysvaatimuksen ratkaiseminen.

Hyvitystä koskevan vaatimuksen ratkaisee pääasian käsittelevä yleinen tuomioistuin samalla, kun se ratkaisee pääasian. Vastaavasti ratkaistaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus. Virallinen syyttäjä, tai muussa kuin rikosasiassa oikeusministeriö, voi myöntää asianosaisen hyvitysvaatimuksen kokonaan tai osittain oikeaksi.

Valiokunta pitää ehdotettua hyvitysjärjestelmää nopeana ja yksinkertaisena. Se on myös asianosaisen näkökulmasta vaivaton. Lakiehdotuksen 7 §:n mukaan hyvitystä vaaditaan pääasiaa käsittelevältä tuomioistuimelta pääasian oikeudenkäynnissä. Vaatimus voidaan tehdä suullisesti tai kirjallisesti. Vaatimus voidaan tehdä myös esimerkiksi suoraan hovioikeudelle, jos asianosainen siinä vaiheessa katsoo oikeudenkäynnin kestäneen liian pitkään. Mallia, jossa tuomioistuin ratkaisee hyvitysvaatimuksen samalla, kun se ratkaisee pääasian, voidaan pitää myös tuomioistuimen näkökulmasta kevyenä.

Hallituksen esityksen perusteluissa on arvioitu myös mahdollisuuksia uskoa tehtävä jollekin hallintoviranomaiselle, esimerkiksi Valtiokonttorille tai oikeusministeriölle, taikka kokonaan uudelle viranomaiselle. Perusteluissa esitettyyn arvioon, että nykyisille hallintoviranomaisille oikeudenkäynnin viivästymisen arviointi ja sen perusteella tapahtuva hyvityksen määrääminen ei luontevasti sovi, voidaan yhtyä. Kokonaan uuden viranomaisen perustaminen tätä tehtävää varten olisi puolestaan verraten raskas ja kallis vaihtoehto. Nyt ehdotetussa mallissa etuna on edellä mainittuihin vaihtoehtoihin nähden myös se, että pääasian käsittelevä tuomioistuin tuntee asian ja sen käsittelyvaiheet.

Ehdotetussa mallissa tuomioistuin joutuu oikeudenkäynnin viivästymistä arvioidessaan mahdollisesti arvioimaan osaksi myös omaa menettelyään. Lakivaliokunta kuitenkin toteaa, että jo nykyisin rikosjutuissa tuomioistuin saattaa joutua arvioimaan oikeudenkäynnin viivästymistä ja hyvittämään sen tuomittavassa rangaistuksessa. Ihmisoikeustuomioistuin on hyväksynyt tämän tehokkaaksi oikeussuojakeinoksi (päätökset Danker ja Uoti 9.12.2008). Hyvitysasiassa asianosaisen vastapuoli on valtio eikä tuomioistuin tai tuomari. Keskeisin kriteeri arvioinnissa on oikeudenkäyntiin kulunut aika. Tuomari ei tulisi esteelliseksi esitetyn hyvitysvaatimuksen vuoksi. Lisäksi hyvitystä koskevasta ratkaisusta on muutoksenhakumahdollisuus, joten ratkaisuun tyytymätön voi saattaa asian ylemmän tuomioistuimen arvioitavaksi. Lakivaliokunta toteaa myös, ettei perustuslakivaliokunta ole nähnyt ehdotettua mallia ongelmallisena.

Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella asianosaisen vastuulle jäävänä viivästyksenä ei voida pitää sitä, että hän käyttää hyväkseen oikeusjärjestyksen tarjoamat oikeussuojakeinot, erityisesti muutoksenhakumahdollisuudet. Jos asianosainen vaatii hyvitystä hovioikeudessa, hovioikeus ottaa ratkaisussaan huomioon myös pääkäsittelyn jälkeen kuluneen ajan. Jos hyvitystä on vaadittu jo käräjäoikeudessa ja käräjäoikeuden ratkaisu on jäänyt lainvoimaiseksi, kysymys hyvityksestä käräjäoikeuden ratkaisuun mennessä on tullut sitovasti ratkaistuksi. Mikäli hyvitystä tällöin vaaditaan pääasiavalituksen yhteydessä hovioikeudessa, hovioikeudessa on kysymys vain käräjäoikeuden ratkaisun jälkeisistä seikoista. Käräjäoikeuden mahdollisesti määräämä hyvitys otetaan tällöin lain 6 §:n 4 momentin perusteella vähennyksenä huomioon. Jos käräjäoikeus on rikosjutussa hyvittänyt siihenastisen viivästyksen rangaistuksessa, asianosaisen tulee halutessaan vaatia rahahyvitystä hovioikeudessa siltä varalta, että hovioikeus hylkää syytteen.

11 §. Muutoksenhaku.

Tuomioistuimen hyvitysvaatimuksesta antamaan ratkaisuun haetaan muutosta kuten pääasiassa. Muutoksenhakijana voi olla yhtäältä asianosainen, joka on hakenut hyvitystä, sekä toisaalta valtion puolesta syyttäjä syyttäjän ajamassa rikosasiassa ja oikeusministeriö muussa asiassa.

Oikeudenkäymiskaaren yleisten säännösten mukaan hyvitystä koskevaan käräjäoikeuden ratkaisuun on ilmoitettava tyytymättömyys viimeistään seitsemäntenä päivänä ratkaisusta. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan kuitenkin säädettäväksi, että oikeusministeriö voi hakea muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun tyytymättömyyttä ilmoittamatta. Esityksen perustelujen mukaan tyytymättömyyden ilmoittamiselle varattua määräaikaa on tässä tapauksessa pidettävä suhteettoman lyhyenä uuteen asiaan perehtymiselle ja muutoksenhaun harkitsemiselle, kun otetaan huomioon, että ministeriö on pääasiaan nähden ulkopuolinen. Käytännössä ministeriön olisi aina ilmoitettava tyytymättömyys varmuuden vuoksi, jotta valtio säilyttäisi puhevaltansa. Tällaista menettelyä ei lakivaliokunnan mielestä voida pitää tarkoituksenmukaisena. Lakivaliokunta katsoo, että ehdotetulle 2 momentille on olemassa hyväksyttävät perusteet. Myöskään perustuslakivaliokunta ei ole nähnyt ehdotuksessa ongelmia.

Jos hakija ei ilmoita määräajassa tyytymättömyyttään käräjäoikeuden ratkaisuun, se tulee häneen nähden lainvoimaiseksi. Jos oikeusministeriö tällöin valitusajan vielä kuluessa tulee siihen tulokseen, ettei se valita ratkaisusta, se voi maksaa hyvityksen jo tässä vaiheessa. Ministeriö voi myös oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 2 §:n 2 momentin mukaisesti nimenomaisesti ilmoittaa tyytyvänsä ratkaisuun, jolloin se tulee lainvoimaiseksi.

13 §. Määräykset.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten lakivaliokunta ehdottaa pykälää muutettavaksi siten, että siinä säädetään valtuudesta antaa tarkemmat säännökset pykälässä tarkoitetusta menettelystä oikeusministeriön asetuksella. Myös pykälän nimi on tästä syystä tarpeen muuttaa.

2. Laki oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta

1 §.

Esityksen mukaan käräjäoikeus voi asianosaisen vaatimuksesta päättää, että asia määrätään kiireelliseksi, jos asian käsittelemiselle ennen muita asioita on erityisen painava syy ottaen huomioon oikeudenkäynnin kesto, asian laatu ja merkitys asianosaiselle sekä muut perusteet kiireelliseksi määräämiselle. Valiokunta on edellä yleisperustelujen yhteydessä käsitellyt kysymystä kiireelliseksi määräämisen poikkeuksellisuudesta. Kiireelliseksi määrääminen tarkoittaa, että asiaa ei enää käsitellä lähtökohtaisesti tuomioistuimeen saapumisen mukaisessa järjestyksessä, vaan se tulee käsitellä vastaavalla tavalla kiireellisenä kuin sellaiset lain nojalla kiireelliset asiat, joiden käsittelylle ei ole säädetty erityistä määräaikaa. Periaatteessa myös lain nojalla kiireelliseksi säädetty asia voidaan vielä erikseen määrätä kiireelliseksi, jos tätä koskevat kriteerit täyttyvät. Kiireellisyyttä arvioitaessa asia suhteutetaan muihin tuomioistuimessa vireillä oleviin asioihin. Lakiehdotuksen 1 ja 4 §:ään sisältyvällä ilmaisulla "asian käsittelemisestä ennen muita asioita" viitataan kiireellisen asian asemaan, ei siihen, että asia olisi käsiteltävä absoluuttisesti ennen muita asioita.

Esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on käsitelty varsin laajasti seikkoja, jotka tulee ottaa huomioon arvioitaessa erityisen painavan syyn kynnyksen ylittymistä. Näitä ovat muun muassa asian laatu ja merkitys asianosaiselle. Harkittaessa asian merkitystä tulee painottaa kyseisen yksittäistapauksen merkitystä kiireellisyyttä hakevalle asianosaiselle. Myös juttutyypillä tai asian yleisellä luonteella voi olla merkitystä. Esimerkiksi asianosaisen terveyteen tai muuten henkilöön liittyvällä asialla voi olla sellaista merkitystä asianosaiselle, että erityisen painava syy on käsillä.

Tässä yhteydessä lakivaliokunta viittaa lisäksi oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annettua lakiehdotusta (1. lakiehdotus) koskeviin hallituksen esityksen perusteluihin. Kun tuomioistuin harkitsee hyvityksen määräämistä, sen on oikeudenkäynnin viivästymistä arvioidessaan otettava huomioon muiden seikkojen ohella myös asian merkitys hyvitystä vaatineelle asianosaiselle (4 §). Erityistä joutuisuutta edellytetään muun muassa tilanteissa, joissa asianosainen on henkilökohtaisten olosuhteiden vuoksi erittäin heikossa asemassa. Näin on esimerkiksi silloin, kun asianosainen on iäkäs, vaikeasti vammainen, vakavasti sairas tai henkisiltä kyvyiltään heikentynyt. Hyvityksen määrää arvioitaessa asiaa pidetään asianosaiselle erityisen merkittävänä, jos se liittyy välittömästi henkilön terveyteen, toimeentuloon, oikeudelliseen asemaan tai muuhun vastaavaan seikkaan (6 §). Tällaisia olisivat esimerkiksi lapsioikeudelliset asiat. Edellä todetuilla seikoilla on merkitystä myös arvioitaessa asian merkitystä asianosaiselle asian kiireelliseksi määräämisen yhteydessä.