Yleisperustelut
Yleistä
Hallituksen esityksessä ehdotetaan uutta lakia oikeudenkäynnin
viivästymisen hyvittämisestä. Oikeudenkäymiskaareen
ehdotetaan lisättäväksi uusi 19 luku
asian kiireelliseksi määräämisestä. Hallintolainkäyttölakiin
lisätään mahdollisuus lieventää hallinnollista
taloudellista seuraamusta asian käsittelyn viivästymisen
vuoksi.
Lakiehdotuksilla parannetaan oikeudenkäyntien asianosaisten
oikeusturvaa ja pannaan täytäntöön
Euroopan ihmisoikeussopimuksesta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen
oikeuskäytännöstä aiheutuvat
velvoitteet. Ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaan jokaisella
on oikeus oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa.
Oikeudenkäynti ilman aiheetonta viivytystä turvataan
myös perustuslaissa ja YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia
koskevassa yleissopimuksessa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen
oikeuskäytännön mukaan asianosaisilla
on oltava käytettävissään ihmisoikeussopimuksen 13
artiklassa tarkoitettu tehokas oikeussuojakeino kansallisen viranomaisen
edessä oikeudenkäynnin viivästymistä vastaan.
Keinot voivat olla ennalta estäviä tai jälkikäteisiä.
Suomi on vuodesta 2000 lähtien saanut lukuisia ihmisoikeustuomioistuimen
langettavia tuomioita sillä perusteella, ettei oikeudenkäynti
ole tapahtunut 6 artiklan edellyttämän kohtuullisen ajan
kuluessa. Vuoden 2009 maaliskuun loppuun mennessä on annettu
Suomea vastaan seitsemän tällaista tuomiota. Suomea
koskeneessa tuomiossa Kangasluoma (20.1.2004) todettiin 13 artiklan
loukkaus, koska rikosasian vastaajalla ei ollut ollut tehokasta
oikeussuojakeinoa käytettävissään.
Mainitun tuomion täytäntöönpano on
edelleen Euroopan neuvoston ministerikomitean
käsiteltävänä. Artiklan 13 loukkaus
on todettu myös eräissä myöhemmissä Suomea
koskevissa tuomioissa.
Euroopan ihmisoikeussopimuksesta ja ihmisoikeustuomioistuimen
oikeuskäytännöstä seuraa, että Suomessa
on luotava asianosaisten käyttöön uusia
tehokkaita oikeussuojakeinoja oikeudenkäynnin viivästymistä vastaan.
Lakivaliokunta toteaa, että oikeussuojakeinojen käyttöönotto
olisi tarpeen edellä mainittujen kansainvälisten
velvoitteiden vuoksi, vaikkei oikeudenkäyntien viivästymisiä olisikaan.
Lakivaliokunta pitää perustuslakivaliokunnan tavoin
ensiarvoisen tärkeänä nyt ehdotetun lainsäädännön pikaista
aikaansaamista.
Hyvitys oikeudenkäynnin viivästymisestä
Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annettavassa
laissa säädetään asianosaisen
oikeudesta saada valtion varoista kohtuullinen hyvitys, jos oikeudenkäynti
viivästyy. Oikeudenkäynnin viivästymisen
arvioinnin ja hyvityksen määrän on tarkoitettu
vastaavan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntöä.
Ehdotettua lakia sovelletaan yleisessä tuomioistuimessa
käsiteltävässä riita-, hakemus-
ja rikosasiassa. Lakia ei siten sovelleta hallintotuomioistuimissa,
erityistuomioistuimissa eikä muissa viranomaisissa. Saadun
tiedon mukaan hallintolainkäytön uudistamista
selvittävässä toimikunnassa pohditaan
myös hyvitysjärjestelmän ulottamista
hallintolainkäyttöön. Lakivaliokunta
pitää lain soveltamisalan laajentamista tärkeänä,
ja valiokunta viittaa tässä yhteydessä erityisesti
tilanteeseen vakuutusoikeudessa ja markkinaoikeudessa, joissa asioiden
käsittely on nykyisellään varsin ruuhkautunut.
Nyt käsiteltävänä olevan
järjestelmän mukaan hyvitystä ei ole
mahdollista saada esimerkiksi silloin, jos esitutkinta viivästyy
eikä syytettä nosteta tai jos lainvoimaisen siviilituomion täytäntöönpano
viivästyy valtion vastuulla olevasta syystä. Tällaisten tilanteiden,
joissa oikeus hyvitykseen voisi syntyä, on esityksen perusteluissa
arvioitu olevan verraten harvinaisia. Lakivaliokunta katsoo, että hyvitysjärjestelmän
toimivuutta
tulee kuitenkin seurata ja tarvittaessa erikseen harkita, onko järjestelmää tarpeen
täydentää.
Asian määrääminen kiireelliseksi
Oikeudenkäynnin viivästymisen ennalta estävänä keinona
ehdotetaan oikeudenkäymiskaareen lisättäväksi
säännökset asian määräämisestä kiireelliseksi.
Lakivaliokunta pitää tärkeänä,
että asianosaisella on käytettävissään
myös tehokas ennalta estävä keino oikeudenkäynnin
viivästymistä vastaan. Pelkkä jälkikäteinen
hyvitys ei välttämättä tosiasiassa
korvaa viivästymisen aiheuttamaa haittaa. Asianosaiselle
on tärkeintä, että oikeudenkäynti
tapahtuu kohtuullisen ajan kuluessa.
Esityksen mukaan käräjäoikeus voi
asianosaisen vaatimuksesta päättää,
että asia määrätään kiireelliseksi,
jos asian käsittelemiselle ennen muita asioita on erityisen
painava syy. Lakivaliokunta toteaa, että asian kiireelliseksi
määrääminen on tarkoitettu käytettäväksi
tapauskohtaisesti poikkeuksellisissa tilanteissa. Tätä ilmentää lain
edellytys erityisen painavasta syystä. Keinoa ei ole tarkoitettu
käytettäväksi tavanomaisessa, keskimääräisellä nopeudella
käsiteltävässä asiassa. Ensisijainen
keino on edelleen asiaa käsittelevälle tuomarille
esitetty vapaamuotoinen kiirehtimispyyntö. Jos tämä ei
johda asianosaisen kannalta tyydyttävään
tulokseen, asianosaisella on mahdollisuus tehdä muodollinen
vaatimus asian kiireelliseksi määräämisestä.
Lakivaliokunta korostaa kiireellisyysvaatimuksen vastuullista käyttöä,
jotta hakemuksia ei tehdä perusteettomasti. Tähän
on tärkeä kiinnittää huomiota,
kun uudistuksesta tiedotetaan ja siitä järjestetään
koulutusta.
Asian kiireelliseksi määrääminen
ehdotetaan otettavaksi käyttöön
käräjäoikeuksissa. Hovioikeusmenettelyä ollaan
parhaillaan uudistamassa, ja on syytä seurata ensin sen
uudistuksen toteutumista. Tarvittaessa on sen perusteella mahdollista harkita
menettelyn ulottamista hovioikeuksiin. Hallintolainkäytön
osalta kysymys asian kiireelliseksi määräämisestä on
esillä hallintolainkäyttötoimikunnassa.
Asian käsittelyn joutuisuutta edistävien
keinojen kokonaisuus
Lakivaliokunta tähdentää, etteivät
nyt käsiteltävinä olevat lakiehdotukset ole
tarkoitetut ainoaksi ratkaisuksi oikeudenkäyntien viivästymisiä vastaan.
Tavoitteeseen tulee pyrkiä yhtä aikaa useilla
eri keinoilla. Parhaillaan on valmisteilla tai tullut voimaan useita
uudistuksia, joilla osaltaan pyritään parantamaan
asioiden käsittelyn joutuisuutta.
Yleisten tuomioistuimien osalta käräjäoikeuksien
kokoonpanoa ja lautamiesjärjestelmää koskeva
uudistus on tullut voimaan vuoden 2009 alusta. Käräjäoikeusverkosto
uudistuu vuoden 2010 alusta. Valiokunta on jo edellä viitannut käynnissä olevaan
hovioikeusmenettelyn uudistamistyöhön. Lisäksi
esimerkiksi esitutkinta-, poliisi- ja pakkokeinolainsäädännön
uudistamista valmistellaan. Selvityksen mukaan myös tiedoksiantoa
oikeuskäynnissä koskevia säännöksiä tarkistetaan
ja oikeudenkäyntiavustajia koskevaa sääntelyä arvioidaan.
Hallintolainkäytön alalla, edellä mainitun
hallintolainkäyttötoimikunnan työn lisäksi,
vakuutusoikeuden toiminnan parantamista ja julkisten hankintojen oikeussuojajärjestelmää
markkinaoikeudessa arvioidaan
omissa työryhmissään. Myös oikaisuvaatimusjärjestelmää kehitetään.
Saadun selvityksen mukaan osa asioiden viivästyksistä syntyy
esitutkinta- ja syyteharkintavaiheissa. Esimerkiksi laajojen talousrikosasioiden
selvittäminen vaatii aikaa ja voimavaroja, eikä asian
määräämisellä kiireelliseksi
käräjäoikeudessa voida vaikuttaa näihin
ongelmiin. Lakivaliokunta tähdentää,
että esitutkinnan, syyteharkinnan ja tuomioistuinkäsittelyn
muodostaman ketjun toimintaa tulee tehostaa. Tässä suhteessa
on myös tärkeää, että tietojärjestelmiä kehitetään
rikosasian kokonaiskäsittelyajan seurannan helpottamiseksi.
Muutoinkin tuomioistuinten ja viranomaisten työtapoja ja
asianhallintajärjestelmiä on tarpeen kehittää asioiden
käsittelyn sujuvoittamiseksi.
Lakivaliokunnan mielestä käytännössä tehokkain
ennalta estävä keino asioiden käsittelyn
viivästymistä vastaan on se, että tuomioistuimille ja
viranomaisille turvataan asioiden käsittelemiseen riittävät
voimavarat. Voimavaroja tulee kohdentaa nykyistä paremmin
työmäärän mukaan. Myös
turhaa byrokratiaa tulee välttää. Valiokunta
viittaa myös lautamiesjärjestelmän uudistamista
koskeneeseen mietintöönsä (LaVM 11/2008
vp), jossa se on korostanut, että lautamiesten
käytön supistamisesta aiheutuvat säästöt
tulee kohdentaa hallitusohjelman mukaisesti pahiten ruuhkautuneiden
käräjäoikeuksien vahvistamiseen.
Lakivaliokunta pitää tärkeänä,
että oikeusministeriö seuraa nyt ehdotettujen
uusien oikeussuojakeinojen käyttöä ja
niiden vaikutusta asianosaisen oikeuteen oikeudenkäyntiin
kohtuullisen ajan kuluessa sekä tuomioistuinten ja muiden
viranomaisten toimintaan ja työmäärään
ja ottaa seurannassa esiin tulleet seikat huomioon kehitettäessä edelleen
toimia asioiden käsittelyn joutuisuuden parantamiseksi.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä
6 §. Hyvityksen määrä.
Ehdotetun lain mukaan yksityisellä asianosaisella on
yleisissä tuomioistuimissa oikeus saada valtion varoista
kohtuullinen hyvitys, jos oikeudenkäynti viivästyy
siten, että se loukkaa asianosaisen oikeutta oikeudenkäyntiin
kohtuullisen ajan kuluessa. Tarkoituksena on, että asianosainen
saa hyvityksen oikeudenkäynnin viivästymisen johdosta
vastaavissa tapauksissa kuin ihmisoikeustuomioistuimessa.
Hyvityksen tarkoituksena on korvata oikeudenkäynnin
viivästymisen asianosaiselle aiheuttamaa huolta, epävarmuutta
ja muuta niihin rinnastettavaa muuta kuin taloudellista haittaa. Lain
tarkoituksena on, että asianosainen saisi kansallisesti
vastaavan rahallisen hyvityksen kuin ihmisoikeustuomioistuimesta. Lisäksi asianosaisella
on lain 10 §:n nojalla oikeus kohtuulliseen kulukorvaukseen.
Lakiehdotuksen 6 §:ssä säädetään
tarkemmat säännökset hyvityksen määrittämisestä sekä kiinteät
enimmäismäärät, jotka voidaan
tietyin edellytyksin ylittää. Saadun selvityksen
mukaan ihmisoikeustuomioistuimen tähänastisen
Suomea koskevan oikeuskäytännön perusteella 10 000
euron enimmäisrajaa voidaan pitää riittävänä aineettoman
haitan hyvitykselle. Kansallisen hyvityksen ei tarvitse olla täysin
samansuuruinen kuin ihmisoikeustuomioistuimen määräämän
hyvityksen. Lakivaliokunta pitää kuitenkin tärkeänä,
että ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä seurataan
ja tarvittaessa ryhdytään toimenpiteisiin laissa
säädettyjen enimmäismäärien
korottamiseksi.
7 §. Hyvityksen vaatiminen.
Pykälässä säädetään
siitä, miten laissa tarkoitettua hyvitystä haetaan.
Pykälän 1 momentin mukaan hyvitystä on vaadittava
pääasiaa käsittelevältä yleiseltä tuomioistuimelta
puhevallan menettämisen uhalla ennen pääasian
käsittelyn päättymistä. Vaatimus
on esitettävä vastaavasti kuin oikeudenkäyntikulujen
korvaamista koskeva vaatimus. Valiokunnan näkemyksen mukaan
vaatimuksen käsittelyn kannalta on suotavaa, että vaatimus tehdään
mahdollisimman hyvissä ajoin. Kyse on suhteellisen yksinkertaisesta
sivuvaatimuksesta, eikä tarkoitus ole, että sen
osalta edellytettäisiin kirjallisia lausumia vielä pääkäsittelyn
jälkeen. Valiokunta ei kuitenkaan pidä tarkoituksenmukaisena,
että vaatimuksen esittämiselle asetettaisiin käsittelyn
päättymistä edeltävä aikaisempi,
ehdoton aikaraja. Edellä olevan perusteella valiokunta
ehdottaa 1 momenttia täydennettäväksi
maininnalla siitä, että vaatimus on tehtävä hyvissä ajoin.
Samalla säännöksen rakennetta on lisäyksen
johdosta tarpeen tarkistaa.
9 §. Hyvitysvaatimuksen ratkaiseminen.
Hyvitystä koskevan vaatimuksen ratkaisee pääasian käsittelevä yleinen
tuomioistuin samalla, kun se ratkaisee pääasian.
Vastaavasti ratkaistaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista
koskeva vaatimus. Virallinen syyttäjä, tai muussa
kuin rikosasiassa oikeusministeriö, voi myöntää asianosaisen
hyvitysvaatimuksen kokonaan tai osittain oikeaksi.
Valiokunta pitää ehdotettua hyvitysjärjestelmää nopeana
ja yksinkertaisena. Se on myös asianosaisen näkökulmasta
vaivaton. Lakiehdotuksen 7 §:n mukaan hyvitystä vaaditaan
pääasiaa käsittelevältä tuomioistuimelta
pääasian oikeudenkäynnissä.
Vaatimus voidaan tehdä suullisesti tai kirjallisesti. Vaatimus
voidaan tehdä myös esimerkiksi suoraan hovioikeudelle, jos
asianosainen siinä vaiheessa katsoo oikeudenkäynnin
kestäneen liian pitkään. Mallia, jossa
tuomioistuin ratkaisee hyvitysvaatimuksen samalla, kun se ratkaisee
pääasian, voidaan pitää myös
tuomioistuimen näkökulmasta kevyenä.
Hallituksen esityksen perusteluissa on arvioitu myös
mahdollisuuksia uskoa tehtävä jollekin hallintoviranomaiselle,
esimerkiksi Valtiokonttorille tai oikeusministeriölle,
taikka kokonaan uudelle viranomaiselle. Perusteluissa esitettyyn arvioon,
että nykyisille hallintoviranomaisille oikeudenkäynnin
viivästymisen arviointi ja sen perusteella tapahtuva hyvityksen
määrääminen ei luontevasti sovi,
voidaan yhtyä. Kokonaan uuden viranomaisen perustaminen
tätä tehtävää varten
olisi puolestaan verraten raskas ja kallis vaihtoehto. Nyt ehdotetussa
mallissa etuna on edellä mainittuihin vaihtoehtoihin nähden
myös se, että pääasian käsittelevä tuomioistuin
tuntee asian ja sen käsittelyvaiheet.
Ehdotetussa mallissa tuomioistuin joutuu oikeudenkäynnin
viivästymistä arvioidessaan mahdollisesti arvioimaan
osaksi myös omaa menettelyään. Lakivaliokunta
kuitenkin toteaa, että jo nykyisin rikosjutuissa tuomioistuin
saattaa joutua arvioimaan oikeudenkäynnin viivästymistä ja
hyvittämään sen tuomittavassa rangaistuksessa.
Ihmisoikeustuomioistuin on hyväksynyt tämän
tehokkaaksi oikeussuojakeinoksi (päätökset
Danker ja Uoti 9.12.2008). Hyvitysasiassa asianosaisen vastapuoli
on valtio eikä tuomioistuin tai tuomari. Keskeisin
kriteeri arvioinnissa on oikeudenkäyntiin kulunut aika. Tuomari
ei tulisi esteelliseksi esitetyn hyvitysvaatimuksen vuoksi. Lisäksi
hyvitystä koskevasta ratkaisusta on muutoksenhakumahdollisuus,
joten ratkaisuun tyytymätön voi saattaa asian
ylemmän tuomioistuimen arvioitavaksi. Lakivaliokunta toteaa
myös, ettei perustuslakivaliokunta ole nähnyt
ehdotettua mallia ongelmallisena.
Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön
perusteella asianosaisen vastuulle jäävänä viivästyksenä ei
voida pitää sitä, että hän
käyttää hyväkseen oikeusjärjestyksen
tarjoamat oikeussuojakeinot, erityisesti muutoksenhakumahdollisuudet.
Jos asianosainen vaatii hyvitystä hovioikeudessa, hovioikeus
ottaa ratkaisussaan huomioon myös pääkäsittelyn
jälkeen kuluneen ajan. Jos hyvitystä on vaadittu
jo käräjäoikeudessa ja käräjäoikeuden
ratkaisu on jäänyt lainvoimaiseksi, kysymys hyvityksestä käräjäoikeuden
ratkaisuun mennessä on tullut sitovasti ratkaistuksi. Mikäli
hyvitystä tällöin vaaditaan pääasiavalituksen
yhteydessä hovioikeudessa, hovioikeudessa on kysymys vain
käräjäoikeuden ratkaisun jälkeisistä seikoista.
Käräjäoikeuden mahdollisesti määräämä hyvitys
otetaan tällöin lain 6 §:n 4 momentin
perusteella vähennyksenä huomioon. Jos käräjäoikeus
on rikosjutussa hyvittänyt siihenastisen viivästyksen
rangaistuksessa, asianosaisen tulee halutessaan vaatia rahahyvitystä hovioikeudessa
siltä varalta, että hovioikeus hylkää syytteen.
11 §. Muutoksenhaku.
Tuomioistuimen hyvitysvaatimuksesta antamaan ratkaisuun haetaan muutosta
kuten pääasiassa. Muutoksenhakijana voi olla yhtäältä asianosainen,
joka on hakenut hyvitystä, sekä toisaalta valtion
puolesta syyttäjä syyttäjän
ajamassa rikosasiassa ja oikeusministeriö muussa asiassa.
Oikeudenkäymiskaaren yleisten säännösten mukaan
hyvitystä koskevaan käräjäoikeuden ratkaisuun
on ilmoitettava tyytymättömyys viimeistään
seitsemäntenä päivänä ratkaisusta.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan kuitenkin
säädettäväksi, että oikeusministeriö voi
hakea muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun
tyytymättömyyttä ilmoittamatta. Esityksen
perustelujen mukaan tyytymättömyyden ilmoittamiselle
varattua määräaikaa on tässä tapauksessa
pidettävä suhteettoman lyhyenä uuteen
asiaan perehtymiselle ja muutoksenhaun harkitsemiselle, kun otetaan huomioon,
että ministeriö on pääasiaan
nähden ulkopuolinen. Käytännössä ministeriön
olisi aina ilmoitettava tyytymättömyys varmuuden vuoksi,
jotta valtio säilyttäisi puhevaltansa. Tällaista
menettelyä ei lakivaliokunnan mielestä voida pitää tarkoituksenmukaisena.
Lakivaliokunta katsoo, että ehdotetulle 2 momentille on olemassa
hyväksyttävät perusteet. Myöskään
perustuslakivaliokunta ei ole nähnyt ehdotuksessa ongelmia.
Jos hakija ei ilmoita määräajassa
tyytymättömyyttään käräjäoikeuden
ratkaisuun, se tulee häneen nähden lainvoimaiseksi.
Jos oikeusministeriö tällöin valitusajan
vielä kuluessa tulee siihen tulokseen, ettei se valita
ratkaisusta, se voi maksaa hyvityksen jo tässä vaiheessa.
Ministeriö voi myös oikeudenkäymiskaaren
25 luvun 2 §:n 2 momentin mukaisesti nimenomaisesti
ilmoittaa tyytyvänsä ratkaisuun, jolloin se tulee
lainvoimaiseksi.
13 §. Määräykset.
Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten lakivaliokunta ehdottaa
pykälää muutettavaksi siten, että siinä säädetään
valtuudesta antaa tarkemmat säännökset
pykälässä tarkoitetusta menettelystä oikeusministeriön asetuksella.
Myös pykälän nimi on tästä syystä tarpeen
muuttaa.
2. Laki oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta
1 §.
Esityksen mukaan käräjäoikeus voi
asianosaisen vaatimuksesta päättää,
että asia määrätään
kiireelliseksi, jos asian käsittelemiselle ennen muita
asioita on erityisen painava syy ottaen huomioon oikeudenkäynnin
kesto, asian laatu ja merkitys asianosaiselle sekä muut
perusteet kiireelliseksi määräämiselle.
Valiokunta on edellä yleisperustelujen yhteydessä käsitellyt kysymystä kiireelliseksi
määräämisen poikkeuksellisuudesta.
Kiireelliseksi määrääminen tarkoittaa,
että asiaa ei enää käsitellä lähtökohtaisesti
tuomioistuimeen saapumisen mukaisessa järjestyksessä,
vaan se tulee käsitellä vastaavalla tavalla kiireellisenä kuin
sellaiset lain nojalla kiireelliset asiat, joiden käsittelylle
ei ole säädetty erityistä määräaikaa.
Periaatteessa myös lain nojalla kiireelliseksi säädetty
asia voidaan vielä erikseen määrätä kiireelliseksi,
jos tätä koskevat kriteerit täyttyvät.
Kiireellisyyttä arvioitaessa asia suhteutetaan muihin tuomioistuimessa
vireillä oleviin asioihin. Lakiehdotuksen 1 ja 4 §:ään
sisältyvällä ilmaisulla "asian käsittelemisestä ennen
muita asioita" viitataan kiireellisen asian asemaan, ei siihen,
että asia olisi käsiteltävä absoluuttisesti
ennen muita asioita.
Esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on käsitelty
varsin laajasti seikkoja, jotka tulee ottaa huomioon arvioitaessa
erityisen painavan syyn kynnyksen ylittymistä. Näitä ovat
muun muassa asian laatu ja merkitys asianosaiselle. Harkittaessa
asian merkitystä tulee painottaa kyseisen yksittäistapauksen
merkitystä kiireellisyyttä hakevalle asianosaiselle.
Myös juttutyypillä tai asian yleisellä luonteella
voi olla merkitystä. Esimerkiksi asianosaisen terveyteen
tai muuten henkilöön liittyvällä asialla
voi olla sellaista merkitystä asianosaiselle, että erityisen painava
syy on käsillä.
Tässä yhteydessä lakivaliokunta viittaa
lisäksi oikeudenkäynnin viivästymisen
hyvittämisestä annettua lakiehdotusta (1. lakiehdotus)
koskeviin hallituksen esityksen perusteluihin. Kun tuomioistuin
harkitsee hyvityksen määräämistä, sen
on oikeudenkäynnin viivästymistä arvioidessaan
otettava huomioon muiden seikkojen ohella myös
asian merkitys hyvitystä vaatineelle asianosaiselle (4 §).
Erityistä joutuisuutta edellytetään muun
muassa tilanteissa, joissa asianosainen on henkilökohtaisten
olosuhteiden vuoksi erittäin heikossa asemassa. Näin
on esimerkiksi silloin, kun asianosainen on iäkäs,
vaikeasti vammainen, vakavasti sairas tai henkisiltä kyvyiltään
heikentynyt. Hyvityksen määrää arvioitaessa
asiaa pidetään asianosaiselle erityisen merkittävänä,
jos se liittyy välittömästi henkilön
terveyteen, toimeentuloon, oikeudelliseen asemaan tai muuhun vastaavaan
seikkaan (6 §). Tällaisia olisivat esimerkiksi
lapsioikeudelliset asiat. Edellä todetuilla seikoilla on
merkitystä myös arvioitaessa asian merkitystä asianosaiselle
asian kiireelliseksi määräämisen
yhteydessä.