Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki rikoslain muuttamisesta
6 luku. Rangaistuksen määräämisestä
11 a §. Valvontarangaistus.
Edellä yleisperusteluissa mainituista syistä lakivaliokunta
ehdottaa, että pykälän 1
momentissa valvontarangaistuksen pituuden yläraja
lasketaan esitetystä kahdeksasta kuukaudesta kuuteen kuukauteen.
Lisäksi lakivaliokunta ehdottaa pykälän 1
momentin 2 kohtaan kielellistä korjausta. Säännös ilmaisee
valiokunnan ehdottamassa muodossa lakiehdotukseen sisältyvää säännöstä selkeämmin
tuomioistuimelle kuuluvan harkintavallan asiassa. Vastaava muotoilu
sisältyy myös yhdyskuntapalveluun tuomitsemista
koskevaan 6 luvun 11 §:ään.
Pykälän 2 momentin mukaan valvontarangaistuksen
tuomitsemisen edellytyksenä on, että rikoksentekijän
kanssa samassa asunnossa asuvat täysi-ikäiset
ovat suostuneet valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon
kyseisessä asunnossa. Perustuslakivaliokunta on todennut,
että suostumuksen hankkiminen on tuomioistuimen rangaistuslajin
valintaa koskevan harkinnan kannalta välttämätön
elementti. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin pitänyt
esitettyä sääntelyä puutteellisena
alaikäisten oikeusaseman kannalta ja katsonut, että sääntelyä on
tältä osin syytä tarkentaa. Lakivaliokunta
ehdottaakin jäljempänä, että valvontarangaistuksesta
annettavan lain (2. lakiehdotus) säännöksiä alaikäisen
kuulemisesta täydennetään. Nyt käsillä olevaan
rikoslain 6 luvun 11 a §:n 2 momenttiin on tarpeen lisätä viittaus
kyseiseen lainkohtaan.
Perustuslakivaliokunta on pitänyt 1. ja 2. lakiehdotusten
puutteena myös sitä, että niissä ei korosteta
suostumuksen aitouden ja vapaaseen tahtoon perustumisen merkitystä.
Samassa asunnossa asuvien kohdalla nämä seikat
on syytä varmistaa siinä yhteydessä,
kun hankitaan heidän kirjallinen suostumuksensa valvontarangaistuksen
täytäntöönpanoon asunnossa.
Tarvittaessa tuomioistuimen on ennen valvontarangaistuksen tuomitsemista
kuultava näitä henkilöitä. Perustuslakivaliokunnan
mielestä 11 a §:ään
on syytä lisätä säännös
siitä, että valvontarangaistusta ei saa tuomita,
jos on perusteltua syytä epäillä, että samassa
asunnossa asuva henkilö on painostamalla saatu antamaan
suostumus. Tällainen lisäys on edellytys 1. lakiehdotuksen käsittelemiselle
tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Myös lakivaliokunta korostaa, että suostumuksen
aitouteen ja suostumuksen antajan vapaaseen tahtoon on suostumusta
hankittaessa kiinnitettävä erityistä huomiota.
Käytännössä henkilön
kannanmuodostuksen aitouden ja vapaaehtoisuuden selvittäminen
on tarkoituksenmukaisimmin toteutettavissa Rikosseuraamuslaitoksen
ja alaikäisten osalta lisäksi lastensuojeluviranomaisten
toimesta. Lakivaliokunta katsoo, että suostumuksen aitous
ja vapaaehtoisuus tulee käydä ilmi kirjallisesta
suostumuksesta, joka liitetään valvontarangaistuksen
toimeenpanosuunnitelmaan. Näin asia tulee myös
valvontarangaistuksesta päättävän
tuomioistuimen tietoon. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa edellytetyn
sääntelyn toteuttamiseksi lakivaliokunta ehdottaa,
että 11 a §:n 2 momenttiin lisätään
maininta siitä, että tuomitun kanssa samassa asunnossa
asuvat täysi-ikäiset ovat antaneet suostumuksen
omasta vakaasta tahdostaan. Tällä tarkoitetaan
henkilön antamaa vakuutusta, joka tulee merkitä kirjalliseen
suostumukseen. Tähän liittyen on myös
2. lakiehdotuksen 8 §:n 3 momenttia kirjallisesta
suostumuksesta aiheellista täydentää.
Perustuslakivaliokunta on tarkastellut lakiehdotuksia myös
valvontarangaistuksen sisällön määräytymisen
näkökulmasta. Valvontarangaistusta koskevan 2.
lakiehdotuksen 7—9 §:stä käy ilmi,
että valvontarangaistuksen tarkempi sisältö määräytyy
usean eri asiakirjan perusteella. Mainitun lakiehdotuksen 7 §:n
mukaan Rikosseuraamuslaitoksen on syyttäjän tai
tuomioistuimen pyynnöstä selvitettävä valvontarangaistuksen
tuomitsemisen kannalta merkitykselliset epäillyn henkilökohtaiset
olosuhteet ja muut valvontarangaistuksen tuomitsemisen edellytykset. Saman
pykälän 3 momentin mukaan selvitykseen
liitetään toimeenpanosuunnitelma, jos Rikosseuraamuslaitos
pitää valvontarangaistusta perusteltuna taikka
syyttäjä tai tuomioistuin sitä erikseen
pyytää. Perustelujen (s. 37/I)
mukaan toimintavelvollisuus tulisi määritellä mahdollisimman
täsmällisesti jo selvitysvaiheessa, koska se helpottaisi
tuomioistuimen harkintaa. Tämä on tärkeää perustuslakivaliokunnan
mukaan myös siitä syystä, että tällöin
rangaistuksen sisältö määräytyy
sen luonne huomioon ottaen mahdollisimman tarkoin tuomioistuimen päätöksellä.
Rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen kuuluu myös
vaatimus rikoksesta seuraavien rangaistusten määrittelemisestä laissa.
Siksi 2. lakiehdotuksen 7 §:n säännöstä tulee perustuslakivaliokunnan
mielestä muuttaa siten, että tuomioistuin saa
tuomita rikoksesta epäillyn valvontarangaistukseen vain,
jos siihen on tuomioistuimen arvion mukaan 7 §:n
1 momentissa tarkoitetun selvityksen perusteella edellytykset
ja tuomioistuimelle on ennen rangaistukseen tuomitsemista toimitettu
valvontarangaistuksen toimeenpanosuunnitelma. Tämä on edellytyksenä 2.
lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain
säätämisjärjestyksessä.
Lakivaliokunta toteaa, että toimeenpanosuunnitelma
on valvontarangaistuksen tuomitsemisen välttämätön
edellytys perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetuista syistä.
Tämän vuoksi siitä, että tuomioistuimella
on oltava käytettävissään
toimeenpanosuunnitelma ennen valvontarangaistukseen tuomitsemista,
on tarpeen säätää rikoslain
muuttamista koskevan 1. lakiehdotuksen 11 a §:ssä.
Tästä syystä lakivaliokunta ehdottaa
mainittuun pykälään lisättäväksi
säännös, jonka mukaan valvontarangaistusta
ei saa tuomita ilman toimeenpanosuunnitelmaa. Kun toimeenpanosuunnitelmaan
on sisällytettävä 2. lakiehdotuksen
7 §:n 3 momentissa mainitut tiedot ja liitettävä 2.
lakiehdotuksen 8 §:n 3 momentissa tarkoitettu
samassa asunnossa asuvien kirjallinen suostumus, varmistetaan siten
näiden seikkojen tuleminen tuomioistuimen tietoon. Perustuslakivaliokunnan
lausuntoon viitaten lakivaliokunta ehdottaa jäljempänä lisäksi,
että 2. lakiehdotuksen 7 §:ää täydennetään.
2. Laki valvontarangaistuksesta
2 §. Valvontarangaistus.
Esityksen perustelujen (s. 32/II) mukaan
1. lakiehdotuksen 6 luvun 11 a §:ssä asunnolla
tarkoitetaan pelkästään asumiseen tarkoitettua
tilaa, jossa rikoksentekijällä on oikeus olla
sen omistussuhteista ja rakennustyypistä riippumatta. Sen
sijaan 2. lakiehdotuksen 2 §:n säännöksen
mukaan asunnolla tarkoitetaan valvontarangaistuksesta annettavassa laissa
myös "muuta vastaavaa valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon
soveltuvaa asumispaikkaa". Käytännössä kyseeseen
tulevat erilaiset laitokset, esimerkiksi päihdehuoltolaitos tai
kuntoutuslaitos, johon tuomittu on sijoitettuna. Myös
perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota
"asunto"-käsitteen erilaiseen käyttöön
1. ja 2. lakiehdotuksissa. Käsitteen selkeyden kannalta
ja ottaen huomioon, että samassa asunnossa asuvien
suostumuksen valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon
ei ole tarkoitettukaan ulottuvan muihin laitoksessa oleviin (s. 32/II—33/I),
lakivaliokunta pitää aiheellisena, että 2 §:n 2
momentissa säädetään vain
siitä, että valvontarangaistus voidaan panna täytäntöön
muussakin sopivassa paikassa, jossa tuomittu on hoidettavana tai
jossa hän muutoin vakituisesti oleskelee. "Sopivalla" tarkoitetaan
nimenomaan sopivuutta valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon.
Lisäksi valiokunta on tehnyt 2 momentin ensimmäiseen
virkkeeseen sanonnallisen korjauksen.
4 §. Poistuminen asunnosta.
Valvontarangaistuksen keskeinen sisältö on
tuomitun velvollisuus pysytellä asunnossaan.
Ehdotetun 4 §:n mukaan tuomittu saa poistua asuntonsa
ulkopuolelle ainoastaan 9 §:ssä tarkoitetussa
toimeenpanosuunnitelmassa ja viikoittaisessa aikataulussa
määrätyllä tavalla sekä silloin,
kun hänelle on myönnetty 17 §:ssä tarkoitettu
lupa. Viimeksi mainitun pykälän mukaan tuomitulle
voidaan yksittäistapauksessa antaa lupa tilapäiseen
poikkeamiseen toimeenpanosuunnitelmaan sisältyvästä velvollisuudesta,
jos se on välttämätöntä tuomitun
sairastumisen tai muun rangaistuksen täytäntöönpanoon
vaikuttavan ennalta arvaamattoman tapahtuman vuoksi.
Perustuslakivaliokunta on katsonut, että rangaistuksen
täytäntöönpanon oikeasuhtaisuuden
kannalta 4 ja 17 §:n suhde muodostuu jossain määrin
ongelmalliseksi. Esityksen perusteluissa (s. 34/I)
painotetaan olevan selvää, että ennalta
arvaamattomissa tilanteissa tuomitulla olisi mahdollisuus poistua
asunnostaan tai jäädä asuntoonsa toimintavelvollisuudesta
huolimatta. Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten lakivaliokunta
ehdottaa, että 4 §:ssä oleva
viittaus 17 §:ään
muutetaan yleiseksi. Lisäksi lakivaliokunta ehdottaa jäljempänä,
että lakiehdotuksen 17 §:ää muutetaan
pakottavia kiiretilanteita koskevilta osin.
6 §. Valvonta.
Pykälän 1 momentin mukaan valvontarangaistukseen
tuomittua valvotaan hänen asuntoonsa asennettavilla, tuomitun
haltuun annettavilla taikka tuomitun ranteeseen, nilkkaan
tai vyötärölle kiinnitettävillä teknisillä välineillä taikka
tällaisten välineiden yhdistelmällä.
Pykälän perustelujen mukaan (s. 35/II) säännös
oikeuttaa ainoastaan kehon päälle liitettävien
laitteiden käytön, ei esimerkiksi mikrosirun tai
muun vastaavan valvontalaitteen asentamista tuomitun ihon alle.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan säännöstä on
täsmennettävä niin, että kysymys
on tuomitun ylle kiinnitettävästä laitteesta.
Lisäksi perustuslakivaliokunta on todennut, että kotirauhan
ja yksityiselämän suoja — erityisesti
perheenjäsenten osalta — edellyttää teknisen
laitteen olevan sellainen, että se ei saa mahdollistaa
kotirauhan piiriin ulottuvaa, pakkokeinolain 5 a luvun
1 §:ssä tarkoitettua teknistä kuuntelua
tai teknistä katselua, ja että tällainen rajaus
on kirjattava lakiin.
Edellä mainittujen täsmennyksen ja rajauksen
tekeminen on edellytys lakiehdotuksen käsittelemiselle
tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Lakivaliokunta ehdottaa pykälän 1 momenttiin tehtäväksi
edellä tarkoitetut muutokset.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi
muun muassa siitä, että Rikosseuraamuslaitoksen
virkamiehellä ja lain 29 §:ssä tarkoitetulla
apuvalvojalla on oikeus asunnossa pysymisvelvollisuuden ja päihteettömyyden
valvomiseksi ennalta ilmoittamatta päästä tuomitun
asuntoon. Perustuslakivaliokunnan mukaan mainittua 2 momenttia tulee
muuttaa niin, että säännöksestä käy
ilmi, että tuomitun asuntoon epäillyn rikkomuksen
selvittämiseksi voi yksin mennä vain viranomainen.
Tämä on edellytys lakiehdotuksen käsittelemiselle
tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Perustuslakivaliokunnan mukaan estettä ei sen sijaan ole
sille, että säädetään
viranomaiskoneiston ulkopuolelta nimetyn henkilön oikeudesta
avustaa valvojaa kotirauhan piiriin ulottuvien toimenpiteiden suorittamisessa.
Tämän johdosta lakivaliokunta ehdottaa, että 2
momentin säännöstä täydennetään lisäämällä siihen
ilmaisu "hänen seurassaan olevalla". Selvyyden vuoksi lakivaliokunta
toteaa, että säännöksessä tarkoitettu
oikeus "asunnossa pysymisvelvollisuuden ja päihteettömyyden
valvomiseksi ennalta ilmoittamatta päästä tuomitun
asuntoon" kattaa rikkomuksen selvittämiseksi
tehtävien käyntien lisäksi myös
muun muassa valvontaan kuuluvat normaalit yllätyskäynnit.
7 §. Edellytysten selvittäminen
ja toimeenpanosuunnitelma.
Perustuslakivaliokunnan lausuntoon ja edellä 1. lakiehdotuksen
11 a §:n yhteydessä todettuun
viitaten lakivaliokunta ehdottaa pykälään
lisättäväksi uusi 4 momentti. Säännöksen
mukaan tuomioistuin saa tuomita rikoksesta epäillyn valvontarangaistukseen
vain, jos siihen on tuomioistuimen arvion mukaan 7 §:n
1 momentissa tarkoitetun selvityksen perusteella edellytykset ja
tuomioistuimelle on ennen rangaistuksen tuomitsemista toimitettu
valvontarangaistuksen toimeenpanosuunnitelma.
8 §. Menettely edellytysten selvittämisessä ja toimeenpanosuunnitelmaa
tehtäessä.
Valvontarangaistuksen sisältönä on
tuomitun velvollisuus pysyä asunnossaan sekä osallistua
hänelle määrättyyn toimintaan.
Valvontarangaistuksen täytäntöönpano
edellyttää tuomitun perheen ja läheisten
tukea. Lähtökohtana esityksessä onkin ollut,
että kaikkien asunnossa asuvien henkilöiden mielipide
ja suostumus valvontarangaistuksen asunnossa tapahtuvaan täytäntöönpanoon
ja siihen liittyviin valvontakäynteihin selvitetään. Ehdotetun
8 §:n 3 momentin mukaan toimeenpanosuunnitelmaan
on liitettävä valvontarangaistuksen suorittamiseen
käytettäväksi suunnitellussa
asunnossa asuvien täysi-ikäisten kirjallinen suostumus
valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon
ja täytäntöönpanoon liittyviin valvontakäynteihin
asunnossa. Alle 18-vuotiaalle on annettava tilaisuus tulla
kuulluksi, jos hän on täyttänyt 12 vuotta.
Alle 12-vuotiaan lapsen mielipide on selvitettävä noudattaen,
mitä lastensuojelulain 20 §:ssä säädetään.
Lakivaliokunta on edellä ehdottanut, että 1. lakiehdotuksen
11 a §:n 2 momentissa säädettäviä edellytyksiä täsmennetään
siten, että tuomitun kanssa samassa asunnossa asuvat täysi-ikäiset
ovat omasta vakaasta tahdostaan suostuneet valvontarangaistuksen
täytäntöönpanoon kyseisessä asunnossa.
Nyt käsillä olevaa 8 §:n 3 momenttia
on tämän vuoksi tarpeen täydentää vielä siten,
että kirjalliseen suostumukseen tulee sisältyä suostumuksenantajan
vakuutus siitä, että suostumus on annettu omasta
vakaasta tahdosta.
Perustuslakivaliokunta on pitänyt sääntelyä puutteellisena
alaikäisen oikeusaseman kannalta. Se on todennut,
että myös lapsia koskevat periaatteessa yhtäläiset
perusoikeudet kuin aikuisia. Heitä on kohdeltava
yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa
itseään koskeviin asioihin kehitystään
vastaavasti. Heidän kohdallaan perusoikeussuojaan liittyy
käytännössä kuitenkin kysymys
siitä, kuka käyttää perusoikeuksien
osalta vajaavaltaisen puhevaltaa. Lastensuojelulain 20 §:n
mukaan lapsen mielipide on otettava huomioon lapsen iän
ja kehitystason edellyttämällä tavalla.
Mielipide tulee kirjata valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon
suostumista koskevaan asiakirjaan. Suostumuksen alaikäisen
puolesta antaa hänen huoltajansa tai muu edunvalvojansa.
Jos alaikäinen perustellusti — esimerkiksi
tuomittua kohtaan tuntemansa pelon vuoksi — vastustaa täytäntöönpanoa
asunnossa ja hän on ikänsä ja kehitystasonsa
puolesta kypsä arvioimaan asiaa, suostumusta
ei saa antaa. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että 8 §:n
3 momenttia on syytä tarkentaa alaikäisten aseman
osalta tämän suuntaisesti.
Edellä olevaan viitaten lakivaliokunta ehdottaa, että 3
momentin säännöksiä alaikäisen
mielipiteen selvittämisestä tarkennetaan. Lakivaliokunnan
ehdottama muotoilu tarkoittaa, että alaikäisen
mielipide voidaan kirjata muuhunkin toimeenpanosuunnitelman liitteeseen
kuin täytäntöönpanoon suostumista
koskevaan asiakirjaan. Lisäksi lakivaliokunta ehdottaa
nimenomaista säännöstä siitä,
että valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon
ei saa ryhtyä, jos alaikäinen perustellusta
syystä vastustaa täytäntöönpanoa ja
hän on ikänsä ja kehitystasonsa puolesta
kypsä arvioimaan asiaa. Säännös
tarkoittaa sitä, että valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon
ei tällaisessa tilanteessa saa ryhtyä, vaikka
alaikäisen huoltaja olisi suostumuksen alaikäisen
puolesta antanutkin.
9 §. Toimeenpanosuunnitelman täsmentäminen.
Pykäläehdotuksen 1 momentin toisen
virkkeen mukaan täsmennettyyn toimeenpanosuunnitelmaan
on merkittävä rangaistuksen alkamis- ja päättymispäivä.
Saadun selvityksen mukaan toimeenpanosuunnitelmaa ei ole mahdollista
täsmentää rangaistuksen alkamis- ja päättymispäivällä ennen
kuin rangaistusaikalaskelman tiedot ovat valmiit. Lakivaliokunta
ehdottaa tämän vuoksi säännöstä muutettavaksi
siten, että täsmennettyyn toimenpidesuunnitelmaan
on merkittävä rangaistuksen arvioitu alkamisaika. Valiokunta
toteaa, että kun alkamis- ja päättymisajankohdat
vahvistuvat, ne voidaan lisätä toimeenpanosuunnitelmaan.
11 §. Valvontarangaistuksen suorittamisaika.
Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi
valvontarangaistuksen alkamisajasta ja siitä, mihin mennessä se
on suoritettava loppuun. Pykälässä on tarpeen
ottaa huomioon myös lakiehdotuksen 22 §:ssä tarkoitettu
usean valvontarangaistuksen täytäntöönpano.
Lakivaliokunta ehdottaa pykälän 1 momenttiin lisättäväksi
tätä koskeva täsmennys.
Lisäksi lakivaliokunta ehdottaa, että pykälän 2
momenttiin lisätään selvyyden vuoksi
viittaus vankeuslain 3 luvun 1 §:n 1 ja 2 momenttiin. Tällä on
tarkoitus varmistaa se, että valvontarangaistuksen pituuden
laskemisessa noudatetaan samoja periaatteita kuin vankeusrangaistuksen pituuden
laskemisessa.
Valiokunnan 1 momenttiin tekemästä ehdotuksesta
seuraa, että kyseisessä momentissa mainitaan sekä vuoden
että yhden vuoden ja kuuden kuukauden määräaika.
Sen vuoksi 3 momenttiin sisältyvät viittaukset
vuoden enimmäisaikaan on tarpeen muuttaa yleisiksi viittauksiksi 1
momenttiin.
Mainitussa 3 momentissa säädetään
siitä, mitä aikaa ei lasketa 1 momentissa tarkoitettuun enimmäisaikaan.
Saadun selvityksen perusteella 3 momenttiin on aiheellista
lisätä viittaus myös lain 20 §:ään,
jossa säädetään valvontarangaistuksen
täytäntöönpanon väliaikaisesta
keskeytyksestä tilanteessa, jossa tuomitun epäillään
rikkoneen tässä laissa säädettyjä velvollisuuksiaan
eikä asiaa saada selvitetyksi välittömästi.
Lisäksi tässä yhteydessä on
tarpeen säätää myös
eräistä täytäntöönpanon
erityistilanteista. Lakivaliokunta ehdottaa 3 momenttiin tehtäväksi
edellä tarkoitetut täydennykset.
13 §. Tuomitun yleiset velvollisuudet.
Pykälän 7 kohdan mukaan valvontarangaistukseen
tuomittu on velvollinen päästämään
valvontatehtäväänsä suorittavan
Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen ja apuvalvojan asuntoonsa. Perustuslakivaliokunnan
lausunnon mukaan mainittua lainkohtaa tulee muuttaa siten, että säännöksestä käy
ilmi, että tuomitun asuntoon epäillyn rikkomuksen
selvittämiseksi voi yksinään päästä vain
viranomainen. Tämä on edellytyksenä lain
käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Estettä ei sen sijaan ole sille, että säädetään
viranomaiskoneiston ulkopuolelta nimetyn henkilön oikeudesta
avustaa valvojaa kotirauhan piiriin ulottuvien toimenpiteiden suorittamisessa.
Edellä olevan perusteella lakivaliokunta ehdottaa, että pykälän
7 kohtaa täsmennetään
muotoon "hänen seurassaan olevan apuvalvojan".
Säännös tarkoittaa, että apuvalvojalla
ei ole itsenäistä oikeutta mennä tuomitun asuntoon
niissäkään valvontatehtäviin
kuuluvissa tilanteissa, joissa ei ole kysymys epäillyn rikkomuksen
selvittämisestä.
14 §. Päihteettömyys.
Päihteettömyys liittyy olennaisena osana
valvontarangaistukseen. Ehdotuksen mukaan tuomittu ei
saa valvontarangaistuksen täytäntöönpanon
aikana käyttää huumausainelain (373/2008)
3 §:n 1 momentissa tarkoitettua huumausainetta,
alkoholia eikä muuta päihdyttävää ainetta
eikä olla päihdyttävän
aineen vaikutuksen alainen.
Esityksen yleisperusteluissa (s. 19/II ja
20/I) mainituista syistä päihteettömyysvaatimus
on ehdoton, joten vähäinenkin käyttö on
kiellettyä. Lakivaliokunta pitää säännöstä perusteltuna. Alkoholilla
tarkoitetaan tässä yhteydessä samaa kuin
esimerkiksi vankeuslaissa (767/2005). Säännös
koskee siten myös alkoholilain 3 §:ssä tarkoitettuja
aineita, jotka sisältävät enintään
2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia.
Lisäksi lakivaliokunta selventää,
että täytäntöönpanolla
tarkoitetaan säännöksessä valvontarangaistuksen
täytäntöönpanoa ennen ehdonalaista
vapauttamista. Ehdonalaisen vapauden ajasta säädetään
lakiehdotuksen 24 §:ssä.
15 §. Päihteettömyyden
valvonta.
Pykälässä säädetään
päihteettömyyden valvonnassa käytettävistä keinoista
ja menettelystä. Pykälän 1 momentin mukaan
päihteettömyyttä valvotaan virtsa- ja
sylkinäyttein sekä puhalluskokein. Pykälän 2
momentin mukaan tuomitulta, joka ilman pätevää syytä kieltäytyy
puhalluskokeesta taikka virtsa- tai sylkinäytteen antamisesta,
voidaan määrätä otettavaksi
verinäyte. Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan valvontarangaistuksen
täytäntöönpanoa valmistelevan
työn yhteydessä on nähty tarpeelliseksi
mahdollistaa päihteettömyyden valvonta myös
ihosta erittyvän hien alkoholipitoisuutta mittaavan
välineen (pannan) avulla. Päihteettömyyttä valvova panta
edellyttää yleensä kotiin tai toimintapaikalle
asennettavaa tukiasemaa, joka välittää tietoa
verkkopohjaiseen sovellutusohjelmaan.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan arvioinut valvontarangaistuksen
täytäntöönpanon valvontaa tuomitun
asuntoon asennettavilla, tuomitun haltuun annettavilla tai tuomitun
ranteeseen, nilkkaan tai vyötärölle kiinnitettävillä teknisillä välineillä taikka
tällaisten välineiden yhdistelmällä.
Perustuslakivaliokunta on katsonut, että laitteen kiinnittämisellä puututaan
tuomitun henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Lausunnon
mukaan tällaista puuttumista voidaan tässä yhteydessä pitää kuitenkin
niin vähäisenä ja välttämättömänä rangaistuksen
luonne huomioon ottaen, että se ei sinänsä muodostu
valtiosääntöoikeudellisesti
ongelmalliseksi, jos laite asennetaan tuomitun ylle.
Lakivaliokunta toteaa, että ehdotus päihteettömyyden
valvonnassa käytettävästä pannasta
ei ole sisältynyt hallituksen esitykseen, vaan se on tullut
esille valiokunnassa vasta valiokuntakäsittelyn loppuvaiheessa.
Perustuslakivaliokunta ei ole lausunnossaan ottanut kantaa tämäntyyppiseen
ihmisen fyysisen tilan jatkuvaan valvontaan. Lakivaliokunta katsoo,
ettei se voi enemmittä selvityksittä ottaa asiaan
kantaa. Asia vaatii huolellista selvittämistä,
minkä jälkeen on vasta mahdollista arvioida edellytyksiä tällaisen teknisen
apuvälineen käyttöönotolle.
17 §. Tilapäinen poikkeaminen velvollisuudesta osallistua
toimintaan tai pysyä asunnossa.
Lakiehdotuksen 4 §:n mukaan tuomittu saa
poistua asuntonsa ulkopuolelle ainoastaan 9 §:ssä tarkoitetussa
toimeenpanosuunnitelmassa ja viikoittaisessa aikataulussa määrätyllä tavalla
sekä silloin, kun hänelle on myönnetty
17 §:ssä tarkoitettu lupa. Käsillä olevan
17 §:n mukaan tuomitulle voidaan yksittäistapauksessa
antaa lupa tilapäiseen poikkeamiseen toimeenpanosuunnitelmaan
sisältyvästä velvollisuudesta, jos se on
välttämätöntä tuomitun
sairastumisen tai muun rangaistuksen täytäntöönpanoon
vaikuttavan ennalta arvaamattoman tapahtuman vuoksi. Tuomittu
on velvollinen viivytyksettä ilmoittamaan tällaisesta
syystä Rikosseuraamuslaitokselle.
Esityksen yleisperusteluissa (s. 34/I) painotetaan
olevan selvää, että äkillisissä ja
ennalta arvaamattomissa tilanteissa tuomitulla olisi mahdollisuus
poistua asunnostaan tai jäädä asuntoonsa
toimintavelvollisuudesta huolimatta. Perustuslakivaliokunta toteaa,
että "lupa" viittaa sanonnallisesti etukäteen
annettavaan suostumukseen, jollaista ei ole kiiretilanteissa mahdollista
hankkia. Perustuslakivaliokunnan mielestä 17 §:n
sanamuotoa on syytä muuttaa niin, että pykälässä säädettävissä tilanteissa
toimeenpanosuunnitelmasta poikkeaminen perustuu suoraan lakiin ja
että tuomittu on velvollinen viivytyksettä ilmoittamaan
poikkeamisesta Rikosseuraamuslaitokselle. Lisäksi voidaan säätää,
että ilmoitus on tehtävä ennen poikkeamista,
jos se on kohtuudella mahdollista. Oikeasuhtaisuuden kannalta
on perustuslakivaliokunnan mielestä myös
tärkeää, että poikkeaminen toimintasuunnitelmasta
ei ole rajattu vain "ennalta arvaamattomiin tapahtumiin" vaan että poikkeaminen
on mahdollista "pakottavista syistä".
Lakivaliokunta katsoo, että lupamenettelystä ei
ole tarkoituksenmukaista luopua kokonaan. On kuitenkin perusteltua,
että tuomitulla on oikeus suoraan lain nojalla poiketa
toimeenpanosuunnitelmasta, jos se on pykälässä tarkoitetussa
ennalta arvaamattomassa tilanteessa välttämätöntä pakottavista
syistä. Tällöin tuomittu on kuitenkin
velvollinen ilmoittamaan asiasta viivytyksettä Rikosseuraamuslaitokselle.
Lakivaliokunta ehdottaa, että luvanvaraisesta
poikkeamisesta säädetään pykälän
1 momentissa ja suoraan lain nojalla poikkeamisesta 2 momentissa.
Siitä, kenellä on toimivalta tehdä ilmoituksen
johdosta päätös, säädetään
lain 31 §:ssä. Lain 9 §:ssä tarkoitetussa
täsmennetyssä toimeenpanosuunnitelmassa on tarkoitus
määrätä siitä, miten
tuomitun tulee ilmoittaa poikkeamisen tarpeesta, sekä poikkeamisperusteen
luotettavuuden varmistamisesta.
18 §. Velvollisuuksien rikkominen.
Pykälässä tarkoitetun velvollisuuksien
rikkomisen ja jäljempänä 19 §:ssä tarkoitetun
törkeän velvollisuuksien rikkomisen
välisen suhteen selventämiseksi lakivaliokunta
ehdottaa 18 §:n 1 momenttia täsmennettäväksi
ilmaisulla "muutoin kuin jäljempänä 19 §:ssä tarkoitetulla
tavalla". Lisäksi momenttiin on tarpeen lisätä viittaus myös
17 §:ään, jossa säädetään
tuomitun velvollisuudesta ilmoittaa Rikosseuraamuslaitokselle tilapäisestä poikkeamisesta
toimeenpanosuunnitelmasta.
19 §. Törkeä velvollisuuksien rikkominen.
Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi
siitä, milloin tuomittu syyllistyy törkeään
velvollisuuksiensa rikkomiseen, sekä siitä seuraavista
toimenpiteistä. Pykälän mukaan
törkeänä velvollisuuksien rikkomisena
pidetään ensinnäkin sitä, että tuomittu
ei aloita rangaistuksen suorittamista tai jättää suorittamisen
kesken eikä hänellä ole menettelyynsä hyväksyttävää syytä.
Toisena törkeänä velvollisuuksien rikkomisen
muotona on syyllistyminen rikokseen. Perustuslakivaliokunta
on lausunnossaan pitänyt tätä oikeasuhtaisuuden
kannalta pulmallisena, koska kirjaimellisesti tulkittuna
se merkitsee, että vähäisenäkin pidettävä teko — kuten
esimerkiksi ylinopeuteen syyllistyminen — johtaa valvontarangaistuksen
muuntamiseen ehdottomaksi vankeudeksi. Säännöksen
perusteluista käy kuitenkin ilmi, että sen ei
ole tarkoitettu kattavan lieviä rikoksia. Perustelujen
mukaan (s. 42/II) käytännössä muihin
kuin sakolla rangaistaviin rikoksiin syyllistyminen johtaisi lähes
aina täytäntöönpanon keskeyttämiseen
ja valvontarangaistuksen muuntamiseen vankeudeksi.
Lakivaliokunta katsoo, että perusteluissa tarkoitettu
ero sakolla rangaistavien ja muiden rikosten välillä on
syytä ilmetä laista. Pykälän on
myös tarpeen olla lain yhtenäisen soveltamisen
turvaamiseksi mahdollisimman selkeä. Tämän
vuoksi lakivaliokunta ehdottaa kyseistä säännöstä täsmennettäväksi
siten, että kysymys on syyllistymisestä rikokseen,
josta on seuraamuksena ankarampi rangaistus kuin sakkoa. Pykälässä säädetty
Rikosseuraamuslaitoksen velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin
asian saattamiseksi tuomioistuimen käsiteltäväksi
ei siis jäisi riippumaan esimerkiksi arviosta odotettavissa olevasta
rangaistuksesta, vaan asia ratkeaisi suoraan rikoksen rangaistusasteikon
perusteella. Siten tuomitun syyllistyminen rikokseen tai
rikkomukseen, josta on seuraamuksena vain sakko tai rikesakko, ei
tämän säännöksen perusteella muodosta
törkeää velvollisuuksien rikkomista eikä Rikosseuraamuslaitokselle
velvollisuutta ryhtyä toimenpiteisiin asian saattamiseksi
tuomioistuimen käsiteltäväksi, vaan Rikosseuraamuslaitoksen
on annettava tuomitulle tällaisessa tapauksessa 18 §:ssä säädetty
kirjallinen varoitus. Törkeä velvollisuuksien
rikkominen olisi kuitenkin käsillä silloin, jos
tuomittu saamastaan kirjallisesta varoituksesta huolimatta syyllistyy
uudelleen sakkorikokseen tai -rikkomukseen.
Törkeänä velvollisuuksien rikkomisena
pidetään siis myös sitä, että tuomittu
saamastaan kirjallisesta varoituksesta huolimatta menettelee tässä laissa
säädettyjen velvollisuuksiensa vastaisesti. Pykälän
perusteluista ilmenee, että törkeän velvollisuuksien
rikkomisen muodostaa tällaisessa tilanteessa jo se, että kyseessä on
vain kaksi lieväksi luokiteltavaa rikkomistapausta. Lisäksi
vaadittaisiin, yhdyskuntapalvelusta annetun lain tapaan, että rikkomiset
ovat samoja tai samankaltaisia tekoja tai laiminlyöntejä.
Tämän selventämiseksi lakivaliokunta
ehdottaa säännökseen lisättäväksi
sanan "uudelleen".
Lakivaliokunta toteaa myös, että pykälätekstin
mukaan valvontarangaistuksen täytäntöönpanon
aloittamisen kieltäminen tai täytäntöönpanon
keskeyttäminen ei olisi harkinnanvaraista toisin kuin edellä mainittu
hallituksen esityksen perustelujen kohta antaa ymmärtää.
Täytäntöönpanon aloittaminen
ja keskeyttäminen on Rikosseuraamuslaitoksen, tarkemmin
sanottuna lakiehdotuksen 31 §:n 1 momentista ilmenevällä tavalla
yhdyskuntaseuraamustoimiston johtajan, päätösvaltaan
kuuluva asia. Valvontarangaistuksen muuntaminen ehdottomaksi vankeudeksi
puolestaan kuuluu lakiehdotuksen 25 ja 26 §:n
mukaan tuomioistuimen toimivaltaan. Mainitussa 26 §:ssä tuomioistuimellekaan
ei ole jätetty harkintavaltaa, jos se toteaa tuomitun menetelleen
19 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Tulkintaepäselvyyksien
välttämiseksi lakivaliokunta tähdentää,
että 19 §:n viimeistä virkettä on
luettava siten kuin se on kirjoitettu, toisin sanoen että säännökseen
täytäntöönpanon aloittamisen kieltämisestä tai
täytäntöönpanon keskeyttämisestä ei
sisälly Rikosseuraamuslaitoksen harkintavaltaa.
Pykälään sisältyy myös
yleislauseke, jonka mukaan asian tuomioistuinkäsittelyyn
johtaa myös se, jos tuomittu muutoin tahallisesti ja törkeästi
rikkoo tässä laissa säädettyjä velvollisuuksiaan.
Perustuslakivaliokunta on pitänyt asianmukaisimpana, että luettelo
törkeistä velvollisuuksien rikkomisista on tyhjentävä,
ja siksi mainittu kohta on sen mukaan aiheellista korvata ottamalla
lakiin perusteluissa esitetyt tapaukset, joihin kohtaa
on ajateltu sovellettavaksi.
Lakivaliokunta toteaa, että lainsoveltajan kannalta
yksiselitteisin ratkaisu olisi lakiin otettava tyhjentävä luettelo
sovellettaviksi tulevista tapauksista. Käytännössä velvollisuuksien
rikkomisen tapoja ei ole elävän elämän
tilanteet huomioon ottaen mahdollista tyhjentävästi
luetella laissa. Lakivaliokunta katsoo, että ehdotettu
säännös on kuitenkin muotoiltu mahdollisimman
tarkkarajaisesti ja tuomitun oikeusturvanäkökohdat
huomioon ottaen. Perusteluissa kuvatut esimerkit soveltamistilanteista
ohjaavat lain tulkintaa. Lisäksi tuomitun velvollisuudet luetellaan
laissa tyhjentävästi, ja päätöksen
valvontarangaistuksen muuntamisesta ehdottomaksi vankeudeksi tekee
tuomioistuin, jonka päätöksestä tuomitulla
on muutoksenhakuoikeus. Vastaavantyyppinen sääntely
sisältyy myös voimassa olevaan yhdyskuntapalvelusta
annetun lain 8 §:ään. Edellä olevan
perusteella lakivaliokunta puoltaa säännöstä tältä osin
hallituksen esityksen mukaisessa muodossa.
20 §. Väliaikainen keskeytys.
Pykäläehdotuksen mukaan Rikosseuraamuslaitos
voi väliaikaisesti keskeyttää valvontarangaistuksen
tai sen jäljellä olevan osan täytäntöönpanon,
jos tuomitun epäillään rikkoneen tässä laissa
säädettyjä velvollisuuksiaan eikä asiaa
saada selvitetyksi välittömästi. Keskeytys
saa olla enintään yhden kuukauden pituinen.
Lakivaliokunta on edellä ehdottanut lakiehdotuksen
11 §:n 3 momenttiin lisättäväksi,
että valvontarangaistuksen suorittamista koskevaan enimmäisaikaan
ei lasketa aikaa, jonka valvontarangaistus on ollut väliaikaisesti
keskeytyneenä lain 20 §:ssä tarkoitetusta
syystä. Selvyyden vuoksi lakivaliokunta ehdottaa 20 §:ään
lisättäväksi säännöksen,
jonka mukaan rangaistusaika ei kulu keskeytyksen aikana.
21 §. Este valvontarangaistuksen suorittamiselle.
Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi
siitä, että valvontarangaistuksen täytäntöönpano
voidaan tilapäisesti keskeyttää yhteensä enintään yhdeksi
vuodeksi, jos valvontarangaistuksen suorittamiselle loppuun rangaistusaikana
on sairaudesta, tapaturmasta tai muusta vastaavasta hyväksyttävästä syystä aiheutuva
este. Lakivaliokunta ehdottaa, että pykälän
1 momentissa todettaisiin selvyyden vuoksi, että rangaistusaika
ei kulu keskeytyksen aikana.
22 §. Usean valvontarangaistuksen täytäntöönpano.
Pykälän mukaan samaan aikaan täytäntöönpantavina
olevat valvontarangaistukset lasketaan niitä täytäntöönpantaessa
yhteen. Valvontarangaistusten yhteinen kesto on enintään yksi
vuosi. Rikosseuraamuslaitoksen on tarvittaessa tarkistettava toimeenpanosuunnitelma
rangaistuksen
pitenemisen edellyttämällä tavalla.
Lakivaliokunta toteaa, että esityksen lähtökohtana
on, ettei täytäntöönpanossa
jouduttaisi laskemaan valvontarangaistuksia yhteen. Tarkoituksena
on, että valvontarangaistus toimisi viimeisenä varoituksena
ennen ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitsemista. Tämä saa
ilmaisunsa rikoslain 6 luvun 11 a §:n 1 momentin
2 kohdassa, jonka mukaan yhtenä edellytyksenä valvontarangaistuksen
tuomitsemiselle on, että sille "ei ole aikaisemmin tuomituista
valvontarangaistuksista (...) aiheutuvaa estettä". Tämä on
pyritty varmistamaan myös siten, että valvontarangaistusta
koskevan lakiehdotuksen 7 §:n mukaan Rikosseuraamuslaitoksen
selvityksestä on käytävä ilmi
mahdolliset muut epäillylle aikaisemmin tuomitut valvontarangaistukset.
Tapauksia, joissa tuomitulla on samaan aikaan täytäntöönpantavana
useampi valvontarangaistus, voi kuitenkin esiintyä. Säännöksestä ei
kuitenkaan ilmene, miten toimitaan silloin, kun lasketaan eri määräosia
yhteen. Säännöstä on sen vuoksi
selkeytettävä. Tällöin tulee
täsmentää myös sitä,
miten mahdolliset rikoslain 6 luvun 13 §:ssä tarkoitetut
vähennykset otetaan huomioon. Lakivaliokunta ehdottaa pykälään tehtäväksi
näitä koskevat muutokset. Myös lakiehdotuksen
11 §:n 1 momenttia, 24 §:ää ja 26 §:n
2 momenttia on tästä syystä täsmennettävä.
23 §. Suostumuksen peruuttaminen ja olosuhteiden
muutos.
Pykälän 1 momentin mukaan oikeus
peruuttaa suostumus valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon
ja siihen liittyviin valvontakäynteihin asunnossa koskee
vain täysi-ikäisiä. Perustuslakivaliokunta
pitää alaikäisten oikeusasemasta esittämänsä perusteella
tärkeänä, että myös
alaikäisellä on mahdollisuus peruuttaa antamansa
suostumus. Tällainen muutos on edellytyksenä lakiehdotuksen
käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Tämän vuoksi lakivaliokunta ehdottaa, että pykälän
1 momentista poistetaan sana "täysi-ikäinen".
24 §. Ehdonalainen vapaus ja koeaika.
Edellä 22 §:n yhteydessä todetuista
syistä lakivaliokunta ehdottaa, että 24 §:n 1
momenttia täsmennetään
samalla kertaa täytäntöönpantavien
valvontarangaistusten määräosien laskemiseen
ja rikoslain 6 luvun 13 §:ssä tarkoitettuihin
vähennyksiin liittyviltä osin.
Termien johdonmukaisuuden vuoksi lakivaliokunta ehdottaa,
että pykälän 2 momentissa mainittu
sana "suorittamisen" korvataan sanalla "täytäntöönpanon".
"Valvontarangaistuksen suorittaminen" kattaa koko valvontarangaistusajan
mukaan lukien ehdonalaisen vapauden aika. "Valvontarangaistuksen
täytäntöönpano" käsittää puolestaan
sen ajan, jona tuomittu on teknisen valvonnan alaisena ennen ehdonalaiseen vapauteen
päästämistään.
Pykälän 3 momentti koskee jäännösrangaistuksen
määräämistä täytäntöönpantavaksi.
Säännöksestä voi saada sen virheellisen
kuvan, että jäännösrangaistus
pantaisiin täytäntöön valvontarangaistuksena.
Tämän vuoksi lakivaliokunta ehdottaa, että säännöksestä poistetaan
maininta valvontarangaistuksesta.
26 §. Valvontarangaistuksen sijaan tuomittava rangaistus.
Edellä 22 §:n yhteydessä todetuista syistä lakivaliokunta
ehdottaa 26 §:n 2 momenttia täsmennettäväksi.
Jos tuomitun suoritettavana on ollut 22 §:ssä tarkoitettu
yhteenlaskettu valvontarangaistus, joka koostuu yhteensä yli vuoden
pituisista määräosista, tuomioistuimen on
muunnettava myös vuoden ylittävä osa
tuomituista valvontarangaistuksista ehdottomaksi vankeudeksi. Sellaista
tilannetta varten, jossa eri ehdonalaiseen vapauteen päästämisen
määräosista koostuva yhteenlaskettu rangaistus
muunnetaan ehdottomaksi vankeudeksi, laissa tulee olla säännös
myös siitä, mitä määräosaa
noudattaen tästä vankeusrangaistuksesta päästetään
ehdonalaiseen vapauteen. Valiokunnan ehdottaman säännöksen
mukaan tästä rangaistuksesta vapaudutaan ehdonalaiseen
vapauteen ankarimman määräosan mukaan.
27 §. Uusi vankeusrangaistus.
Pykälän 1 momentin mukaan jos syyttäjä päättää syyttää valvontarangaistusta
suorittavaa tai siihen tuomittua rikoksesta, josta voi syyttäjän
arvion mukaan olla seuraamuksena ehdotonta vankeutta, syyttäjä voi
valvontarangaistuksen täytäntöönpanon
kieltämiseksi ilmoittaa asiasta Rikosseuraamuslaitokselle.
Säännös koskee myös tapauksia,
joissa rikos on tehty ennen valvontarangaistuksen täytäntöönpanon
aloittamista. Lakivaliokunta pitää tarkoituksenmukaisena,
että säännös jättää syyttäjälle
harkintavaltaa. Valiokunta kuitenkin toteaa, että mitä todennäköisemmältä seuraamukselta
ehdoton vankeus vaikuttaa syyteharkinnassa, sitä perustellumpaa
on, että syyttäjä tekee pykälässä tarkoitetun
ilmoituksen.
Pykälän 1 momentin toisen virkkeen mukaan Rikosseuraamuslaitoksen
on ilmoituksen saatuaan kiellettävä valvontarangaistuksen
aloittaminen tai jatkaminen. Saadun selvityksen mukaan
säännöksessä ei ole tarkoitettu
säätää siitä, että Rikosseuraamuslaitos
sen nojalla kieltäisi jo ehdonalaisessa vapaudessa olevan
henkilön ehdonalaisen vapauden jatkamisen. Tulkintaepäselvyyksien
välttämiseksi lakivaliokunta ehdottaa, että säännöksessä käytetään
sanan "valvontarangaistuksen" sijaan ilmaisua "valvontarangaistuksen
täytäntöönpanon". Kuten valiokunta on
edellä 24 §:n yhteydessä todennut,
termi "valvontarangaistuksen täytäntöönpano"
käsittää sen ajan, jona tuomittu on teknisen
valvonnan alaisena ennen ehdonalaiseen vapauteen päästämistään.
Pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuin
voi kieltää aloittamasta tai jatkamasta valvontarangaistuksen
täytäntöönpanoa tuomitessaan
aiemmin valvontarangaistukseen tuomitun henkilön ehdottomaan
vankeusrangaistukseen. Jos tuomioistuin tällaisen
kiellon määrää, sen on samalla
määrättävä, että jäljellä oleva
osa valvontarangaistuksesta on suoritettava vankeutena. Lakivaliokunta
toteaa, että jos ehdottoman vankeusrangaistuksen tuottava
rikos on tehty valvontarangaistuksen koeaikana, sovelletaan lakiehdotuksen
24 §:n 3 momenttia. Nyt puheena olevan 27 §:n
2 momentti tulee sovellettavaksi tapauksissa, joissa ehdottomaan
vankeusrangaistukseen johtava rikos on tehty ennen kuin valvontarangaistukseen
tuomittu on päässyt ehdonalaiseen vapauteen ja
joissa valvontarangaistus on edelleen kokonaan tai osaksi suorittamatta.
Lakivaliokunta katsoo, että säännöksen
soveltamisalaa tulee tämän mukaisesti täsmentää. Lisäksi
2 momentissa oleva ilmaisu "jäljellä oleva osa"
on termien johdonmukaisen käytön kannalta tarpeen
korvata ilmaisulla "suorittamatta oleva osa".
28 §. Suoritetun valvontarangaistuksen huomioon
ottaminen.
Kun valvontarangaistukseen tuomittu tuomitaan uuteen rangaistukseen
lakiehdotuksen 21 §:n 3 momentissa, 26 §:ssä tai 27 §:n
2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa, tuomittavasta rangaistuksesta
olisi ehdotetun 28 §:n 1 momentin mukaan
vähennettävä jo suoritettua valvontarangaistusta
vastaava määrä. Lakivaliokunta kuitenkin
huomauttaa, että kaikissa 1 momentissa viitatuissa säännöksissä edellytetään,
että vankeudeksi muunnetaan vain valvontarangaistuksesta
suorittamatta oleva osa. Koska kyse on vain suorittamatta olevan
osan muuntamisesta vankeudeksi, ei ole perustetta vähentää siitä enää mitään
valvontarangaistuksen osittaisen suorittamisen perusteella. Tämän vuoksi
1 momentista tulee poistaa kyseinen rangaistuksen vähentämistä koskeva
säännös. Mainitussa 1 momentissa on kuitenkin
edelleen tarpeen säätää muuntosuhteesta.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi
rangaistuksesta tehtävästä vähennyksestä tilanteessa,
jossa tuomittu on alkanut suorittaa oman suostumuksensa nojalla
valvontarangaistusta käräjäoikeuden tuomion
perusteella ja hänet muutoksenhaun johdosta tuomitaan muuhun
kuin valvontarangaistukseen. Tässä yhteydessä rangaistuksen
vähentämistä koskeva säännös
on tarpeellinen, koska kyse on koko valvontarangaistuksen
korvautumisesta muulla rangaistuksella. Säännöksessä muulla
kuin valvontarangaistuksella tarkoitetaan luonnollisesti vankeusrangaistusta.
Saadun selvityksen mukaan rangaistuksen vähentämistä koskevaa
säännöstä on kuitenkin tarkennettava
ottaen huomioon täytäntöönpanon
erityistilanteet.
29 §. Valvoja ja hänen apunaan toimiva henkilö.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi valvojasta
ja hänen apunaan toimivasta henkilöstä,
apuvalvojasta. Momentissa säädetään
lisäksi apuvalvojalle asetettavista koulutus- ja muista
vaatimuksista. Momentin viimeisen virkkeen mukaan apuvalvojan tehtävään
voidaan määrätä muukin siihen
sopiva henkilö, jos se on tarpeellista valvonnan turvaamiseksi.
Perustuslakivaliokunta on pitänyt kuitenkin tuomitun oikeusturvan
kannalta tärkeänä, että säännöstä täydennetään
perustelujen maininnalla, että muun kuin kelpoisuusvaatimukset
täyttävän henkilön nimeämisen
tulee olla poikkeuksellista. Ehdotettu säännös
ei kuitenkaan vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen.
Lakivaliokunta toteaa, että vastaavantyyppinen
säännös apuvalvojasta sisältyy
perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella säädettyyn
nuorisorangaistuksesta annetun lain (1196/2004)
10 §:n 2 momenttiin sekä yhdyskuntapalvelusta
annetun lain 2 a §:ään (641/2010)
ja ehdollisen vankeuden valvonnasta annetun lain (634/2010)
4 §:ään. Lakivaliokunnan
mielestä on tärkeää, että yhdyskuntaseuraamusten
täytäntöönpanossa sovelletaan yhteneviä säännöksiä,
koska apuvalvojina toimivat samat henkilöt. Yhdyskuntaseuraamusten koko
kenttää selvitetään parhaillaan
oikeusministeriön asettaman yhdyskuntaseuraamustoimikunnan
työssä. Tarvittavat täsmennykset voidaan
siten tehdä toimikunnan työn yhteydessä. Sinänsä lakivaliokunta
voi yhtyä lakiehdotuksen 29 §:n perusteluissa
esitettyyn mainintaan, että muun kuin säädetyt
kelpoisuusvaatimukset täyttävän henkilön
nimeäminen apuvalvojaksi olisi poikkeuksellista.
Tässä yhteydessä lakivaliokunta vielä viittaa jäljempänä 30 §:n
yhteydessä ehdottamaansa apuvalvojan aseman tarkennukseen,
jonka mukaan apuvalvoja ei voi mennä valvontarangaistukseen
tuomitun henkilön asuntoon yksin, vaan ainoastaan valvojan
tai muun Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen seurassa. Lisäksi
esimerkiksi turvatarkastuksesta ja päihteettömyyden valvonnasta
päättää lakiehdotuksen 31 §:n
mukaan vain valvoja tai muu Rikosseuraamuslaitoksen virkamies. Turvatarkastuksen
voi lakiehdotuksen 16 §:n mukaan suorittaa vain
Rikosseuraamuslaitoksen virkamies.
30 §. Valvojan ja apuvalvojan tehtävät.
Pykälän 2 momentin mukaan apuvalvojan
tehtävänä on toimia valvojan apuna pykälän
1 momentissa säädetyissä tehtävissä.
Perustuslakivaliokunnan mukaan estettä ei ole sille, että säädetään
viranomaiskoneiston ulkopuolelta nimetyn henkilön oikeudesta
avustaa valvojaa kotirauhan piiriin ulottuvien toimenpiteiden suorittamisessa. Perustuslakivaliokunnan
mukaan lakiehdotuksen 6 ja 13 §:n lisäksi
myös 30 §:n 2 momenttia tulee muuttaa niin, että säännöksestä käy
ilmi, että tuomitun asuntoon rikkomuksen selvittämiseksi
voi yksin mennä vain viranomainen. Tämä on
edellytys lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain
säätämisjärjestyksessä.
Tämän vuoksi lakivaliokunta ehdottaa, että 2
momenttiin lisätään säännös,
jonka mukaan apuvalvojalla on oikeus tehdä valvontakäyntejä tuomitun
asuntoon ainoastaan valvojan tai muun Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen
seurassa. Säännös koskee kaikkia 1 momentissa
tarkoitettuja valvontakäyntejä, ei vain rikkomuksen
selvittämiseksi tehtäviä käyntejä.
31 §. Päätösvalta.
Ehdotettuun pykälään sisältyvät
yksityiskohtaiset säännökset päätösvallan määräytymisestä eri
asioissa. Lakiehdotuksen 20 §:ssä säädetään
valvontarangaistuksen täytäntöönpanon
keskeytyksestä, jos tuomitun epäillään
rikkoneen tässä laissa säädettyjä velvollisuuksiaan
eikä asiaa saada selvitetyksi välittömästi.
Kysymys on tuomitun oikeusturvan kannalta tärkeästä asiasta.
Lakivaliokunnan mielestä pykälään
on aiheellista lisätä tätä koskeva säännös.
Johdonmukaista on, että väliaikaisesta keskeyttämisestä päättää yhdyskuntaseuraamustoimiston
johtaja, työjärjestyksessä määrätty apulaisjohtaja
tai rikosseuraamusesimies. Valiokunta ehdottaakin pykälän 2
momenttia täydennettäväksi edellä tarkoitetulla
tavalla.
Asian valiokuntakäsittelyn yhteydessä on tuotu
esiin tarve säätää pykäläehdotuksessa
mainittujen tapausten lisäksi myös siitä,
kuka täytäntöönpanosta vastaava
virkamies vastaa rangaistusajan laskemisesta. Lakivaliokunta toteaa, että voimassa
olevaan vankeuslakiin ei sisälly vastaavaa sääntelyä vankeusrangaistusten
laskemisesta. Koska valvontarangaistus kuitenkin on uusi seuraamusmuoto,
on tärkeää, että laskemisessa
noudatetaan yhdenmukaisia tulkintoja. Tämän vuoksi
on tarkoituksenmukaista, että laissa määritetään
se Rikosseuraamuslaitoksen virkamies, joka vastaa rangaistusajan
laskemisesta, ja valiokunta ehdottaa tätä koskevan
säännöksen lisäämistä pykälän
2 momenttiin. Valiokunnan mielestä luontevinta on, että rangaistusajan
laskemisesta vastaa täytäntöönpanopäällikkö,
jollainen on jokaisella kolmella rikosseuraamusalueella. Valiokunnan
mielestä on myös perusteltua, että se
virkamies, joka vastaa rangaistusajan laskemisesta, päättää myös
ehdonalaiseen vapauteen päästämisestä.
Lisäksi, koska päätöksiä on
paljon, on tärkeää, että niitä voi tehdä myös
hänen sijaisenaan toimiva virkamies. Valiokunnan ehdotuksen
mukaan sijaisesta määrättäisiin
tarkemmin Rikosseuraamuslaitoksen työjärjestyksessä.
Käytännössä tämä olisi
useimmiten notaari. Koska lakivaliokunnan ehdottamassa säännöksessä säädetään
myös ehdonalaiseen vapauteen päästämisestä,
tätä koskeva maininta tulee vastaavasti poistaa
2 momenttiin sisältyvästä yhdyskuntaseuraamustoimiston
johtajan, apulaisjohtajan ja rikosseuraamusesimiehen päätöstoimivaltaa
koskevasta luettelosta.
33 §. Keskusvalvonnan järjestäminen.
Pykälän mukaan Rikosseuraamuslaitos järjestää valvontarangaistuksen
täytäntöönpanon keskusvalvonnan
valtakunnallisesti ja alueellisesti. Rikosseuraamuslaitos voi säännöksen
mukaan myös hankkia ja tehdä sopimuksia keskusvalvonnan tietojärjestelmistä,
niiden ylläpidosta sekä tietojärjestelmän
teknisestä valvonnasta ja hälytysten lähetys-,
vastaanottamis- ja välityspalveluista yksityiseltä palveluntuottajalta,
jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi
hoitamiseksi. Sopimuksessa tulee määritellä valvonnassa
käytettävät tietojärjestelmät,
ohjelmistot, keskusvalvonnassa suoritettavat tehtävät,
tehtäviä hoitava henkilöstö ja
muut vastaavat keskusvalvonnan asianmukaisen hoitamisen
kannalta tarpeelliset seikat. Rikosseuraamuslaitoksen on huolehdittava,
että työntekijöillä on tehtävässä tarvittava
koulutus ja kokemus. Rikosseuraamuslaitos valvoo toiminnan asianmukaisuutta
ja vastaa siitä, että keskusvalvontaa hoidetaan
luotettavasti ja ammattitaitoisesti. Erillisen 2 momentissa olevan
maininnan mukaan työntekijään sovelletaan
tehtävässään kielilakia ja rikosoikeudellista
virkavastuuta koskevia säännöksiä.
Perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenee, että keskusvalvonnan
hankkimisessa yksityiseltä palveluntuottajalta on kyse
julkisen hallintotehtävän antamisesta yksityiselle.
Perustuslakivaliokunnan mielestä säännöksessä tarkoitetut
tehtävät ovat hyvin teknisluonteisia ja lähinnä Rikosseuraamuslaitosta
avustavia. Laissa säädetään,
mistä seikoista yksityisten tahojen kanssa tehtävien
sopimusten tulee sisältää määräykset.
Sääntely täyttää perustuslakivaliokunnan
mielestä muutoinkin perustuslaissa asetetut edellytykset
julkisen hallintotehtävän antamiselle muulle kuin
viranomaiselle eikä näin ollen vaikuta lakiehdotuksen
käsittelyjärjestykseen.
Lakivaliokunta pitää ehdotettua sääntelyä tarkoituksenmukaisena.
Se katsoo perustuslakivaliokunnan tavoin, että henkilötietojen
suojan turvaamiseksi sääntelyä on kuitenkin
tarpeen täydentää sillä perusteluista
(s. 50/I) ilmenevällä maininnalla,
että säännöksessä tarkoitetuilla
keskusvalvontatoimintaa hoitavan yrityksen työntekijöillä ei
ole oikeutta päästä Rikosseuraamuslaitoksen
rekistereihin.
36 §. Tarkemmat säännökset
ja määräykset.
Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan valvontarangaistuksen
käytännön valmistelujen yhteydessä on
ilmennyt, että valtioneuvoston asetuksella olisi tarpeen
antaa tarkemmat säännökset myös
valvontarangaistuksen täytäntöönpanon
aloittamisesta, täytäntöönpanoviranomaisten
tehtävistä, täytäntöönpanomääräyksestä ja
täytäntöönpanomenettelystä,
menettelystä velvollisuuksien rikkomistapauksissa sekä menettelystä ehdonalaiseen
vapauteen päästämisessä. Tämän
vuoksi valiokunta ehdottaa, että pykälään
lisätään asetuksenantoa koskeva valtuussäännös
myös näistä asioista.
37 §. Korvaus valvontarangaistukseen tuomitun aiheuttamasta
vahingosta.
Lakivaliokunta on selvyyden vuoksi täsmentänyt
pykälän 1 momenttiin sisältyvää ilmaisua
toimintavelvollisuuden suorittamispaikasta.
38 §. Viittaussäännös.
Pykälässä säädetään
valvontarangaistuksen suhteesta siviilipalveluslain (1446/2007)
74 ja 75 §:n sekä asevelvollisuuslain
(1438/2007) 118 §:n
nojalla tuomittavaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Säännöksen
mukaan tällaisen vankeusrangaistuksen sijasta voidaan tuomita
valvontarangaistus. Lakivaliokunta on edellä yleisperusteluissa
mainituista syistä ehdottanut, että rikoslain
6 luvun 11 a §:ssä valvontarangaistuksen pituuden
enimmäisrajaa lasketaan esitetystä kahdeksasta
kuukaudesta kuuteen kuukauteen. Tästä seuraa,
että valvontarangaistusta ei voida tuomita sellaisessa
tapauksessa, jossa rangaistuksen pituudeksi tulisi enemmän
kuin kuusi kuukautta. Käytännössä asevelvollisuuden
tai siviilipalvelusvelvollisuuden suorittamisesta kieltäytyville
voidaan joissakin tapauksissa tuomita yli kuuden kuukauden vankeusrangaistus.
Lakivaliokunta toteaa, että valvontarangaistus voidaan
tuomita vain, jos kaikki rikoslain 6 luvun 11 a §:ssä säädetyt
edellytykset täyttyvät. Selvyyden vuoksi lakivaliokunta
ehdottaa lakiehdotuksen 38 §:ää tältä osin
täsmennettäväksi.
3. Laki vankeuslain 4 luvun 1 ja 11 §:n muuttamisesta
4 luku. Saapuminen ja sijoittaminen vankilaan
1 §. Vankilat.
Vankeuslain nykyisen 4 luvun 1 §:n 2
momentin sanamuodon mukaan avolaitoksessa olevat vangit voivat
oleskella ja liikkua vankilan tai sen osaston alueella, työpaikalla
tai muussa toimipisteessä ilman välitöntä valvontaa.
Nyt momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös,
jonka mukaan avolaitoksessa vankeja voidaan valvoa vankilan tiloihin
asennettavilla, vangin haltuun annettavilla, vangin ranteeseen, nilkkaan
tai vyötärölle kiinnitettävillä teknisillä välineillä taikka
tällaisten välineiden yhdistelmällä.
Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että se
on aiemmin todennut vapausrangaistuksesta ja sen luonteesta
johtuvan, että rangaistuslaitoksen selli ei ole
perustuslaissa turvatun kotirauhan piiriin kuuluva (ks. PeVL 12/1998
vp, s. 5/II). Sama arvio voidaan perustuslakivaliokunnan
mukaan esittää avovankilan tiloista. Vangin tarkkailuun
oikeuttavat säännökset ovat kuitenkin
merkityksellisiä perustuslaissa turvatun yksityiselämän
suojan kannalta. Teknisen tarkkailun muodoista perustuslakivaliokunta
on todennut teknisen katselun olevan erityisen arkaluonteinen (ks. PeVL 12/1998 vp,
s. 5/II). Siksi lakivaliokunnan on perustuslakivaliokunnan
mielestä vielä harkittava tällaisen tarkkailun
välttämättömyyttä.
Lakivaliokunta toteaa, että teknisen tarkkailun osalta
tarkoituksena on, että tällä lailla ei muuteta
voimassa olevaa oikeustilaa. Lakivaliokunta korostaa, että tämän
lain säätämisen yhteydessä sen
toimeenpanoon käytettävät laitteet eivät
saa mahdollistaa teknistä katselua ja kuuntelua laajemmalti
kuin se jo nyt on sallittua nykyisen lainsäädännön
mukaan.
Momentin säännöstä ranteeseen,
nilkkaan tai vyötärölle kiinnitettävästä teknisestä välineestä lakivaliokunta
ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella täsmennettäväksi siten,
että kysymys on vangin ylle kiinnitettävästä laitteesta.
Selvyyden vuoksi lakivaliokunta korostaa, että säännös
ei oikeuta valvomaan päihteettömyyttä vangin
ranteeseen tai nilkkaan kiinnitettävän laitteen
avulla.
Lisäksi lakivaliokunta on tehnyt 2 momenttiin vähäisen
kirjoitusteknisen korjauksen.
4. Laki rikosrekisterilain 2 ja 4 §:n muuttamisesta
10 §. (Uusi).
Hallituksen esityksessä esitetään rikosrekisterilain
(770/1993) 2 §:ää muutettavaksi
muun muassa siten, että rikosrekisteriin merkitään
tiedot tuomioistuinten ratkaisuista, joilla henkilö on
Suomessa tuomittu valvontarangaistukseen (4. lakiehdotus). Samalla
on tarpeen säätää siitä,
milloin tieto poistetaan rikosrekisteristä. Kyseiseen
4. lakiehdotukseen ei kuitenkaan sisälly tätä koskevaa
säännöstä. Tämän
vuoksi lakivaliokunta ehdottaa, että tällainen
säännös lisätään
rikosrekisterilain 10 §:n 1 momentin 2 kohtaan.
Valiokunnan ehdottaman säännöksen
mukaan tieto valvontarangaistuksesta poistetaan kymmenen vuoden
kuluttua lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä.
Valiokunnan ehdottaman muutoksen vuoksi myös lain nimikettä ja johtolausetta on
muutettava.
5. Laki henkilötietojen käsittelystä rangaistusten
täytäntöönpanossa annetun lain
5 §:n muuttamisesta
5 §. Yhdyskuntaseuraamusrekisteri.
Pykälän 1 momentin 6 kohdassa esitetään
säädettäväksi siitä,
että yhdyskuntaseuraamusrekisteriin sisältyvät
valvontarangaistuksen toimeenpanosuunnitelman sisältö ja
muut täytäntöönpanoon liittyvät
tiedot. Samalla 1 momentin voimassa oleva 6 kohta siirretään 7
kohdaksi ja siihen sisältyvä viittaus
muutetaan kattamaan myös uusi 6 kohta.
Eduskunta hyväksyi 24.6.2010 lain nuoren rikoksesta
epäillyn tilanteen selvittämisestä (633/2010).
Mainitulla lailla kumotaan nuorista rikoksentekijöistä annettu
laki (262/1940). Laki nuoren rikoksesta
epäillyn tilanteen selvittämisestä tulee
voimaan 1.1.2011. Uuden lain voimaan tultua nuorista rikoksista
epäillyistä ei laadita henkilötutkintaa,
vaan seuraamusselvitys. Tämän huomioon ottamiseksi
nyt käsiteltävänä olevan 5 §:n
1 momentin 7 kohdassa on siinä oleva maininta henkilötutkinnasta
muutettava maininnaksi seuraamusselvityksestä.
7 §. Valvonta- ja toimintarekisteri. (Uusi).
Esityksen mukaan valvontarangaistuksen toimeenpanosuunnitelman
sisältö ja muut täytäntöönpanoon
liittyvät tiedot sisällytetään
edellä mainittuun 5 §:ssä tarkoitettuun
yhdyskuntaseuraamusrekisteriin. Hallituksen esityksen antamisen jälkeen
on saadun tiedon mukaan todettu tarpeelliseksi, että täytäntöönpanon
aikaiset tiedot sisällytetään kuitenkin
vankitietorekisteriin, tarkemmin sanottuna täytäntöönpanorekisteriin sekä valvonta-
ja toimintarekisteriin. Tämä on tarpeen muun muassa
siksi, että se palvelee paremmin noin viiden
vuoden kuluttua käyttöön otettavan uuden
yhteisen asiakastietojärjestelmän valmistelua.
Voimassa olevan lain 6 §:ää täytäntöönpanorekisteristä ei
tarvitse tämän mahdollistamiseksi muuttaa. Lain
7 §:ää valvonta- ja toimintarekisteristä on
kuitenkin tarpeen täydentää. Sen vuoksi
lakivaliokunta ehdottaa, että lain 7 §:ään
lisätään uusi 3 momentti, jonka mukaan
valvonta- ja toimintarekisteri sisältää myös
tiedot täsmennetystä toimeenpanosuunnitelmasta
sekä muut valvontarangaistuksen täytäntöönpanossa
ja valvonnassa välttämättä tarvittavat
tiedot.
Lakivaliokunnan ehdottamasta uudesta 7 §:n 3
momentista seuraa, että myös lain nimikettä ja johtolausetta on
muutettava.
6. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain
24 §:n muuttamisesta
24 §. Salassa pidettävät
viranomaisen asiakirjat.
Pykälän 1 momentin 27 kohtaan esitetään
lisättäväksi maininta asiakirjoista,
jotka sisältävät tietoja valvontarangaistuksen
edellytysten selvittämisestä ja toimeenpanosuunnitelmasta. Hallituksen
esitykseen sisältyvän 2. lakiehdotuksen 9 §:ssä tarkoitettu
täsmennetty toimeenpanosuunnitelma sisältää vastaavalla
tavalla salassa pidettäviä tietoja. Koska 2. lakiehdotuksessa
näistä asiakirjoista säädetään
erikseen, on selvyyden vuoksi aiheellista mainita ne erikseen myös
viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain puheena olevassa
kohdassa.