Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki rikoslain muuttamisesta

6 luku. Rangaistuksen määräämisestä

11 a §. Valvontarangaistus.

Edellä yleisperusteluissa mainituista syistä lakivaliokunta ehdottaa, että pykälän 1 momentissa valvontarangaistuksen pituuden yläraja lasketaan esitetystä kahdeksasta kuukaudesta kuuteen kuukauteen.

Lisäksi lakivaliokunta ehdottaa pykälän 1 momentin 2 kohtaan kielellistä korjausta. Säännös ilmaisee valiokunnan ehdottamassa muodossa lakiehdotukseen sisältyvää säännöstä selkeämmin tuomioistuimelle kuuluvan harkintavallan asiassa. Vastaava muotoilu sisältyy myös yhdyskuntapalveluun tuomitsemista koskevaan 6 luvun 11 §:ään.

Pykälän 2 momentin mukaan valvontarangaistuksen tuomitsemisen edellytyksenä on, että rikoksentekijän kanssa samassa asunnossa asuvat täysi-ikäiset ovat suostuneet valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon kyseisessä asunnossa. Perustuslakivaliokunta on todennut, että suostumuksen hankkiminen on tuomioistuimen rangaistuslajin valintaa koskevan harkinnan kannalta välttämätön elementti. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin pitänyt esitettyä sääntelyä puutteellisena alaikäisten oikeusaseman kannalta ja katsonut, että sääntelyä on tältä osin syytä tarkentaa. Lakivaliokunta ehdottaakin jäljempänä, että valvontarangaistuksesta annettavan lain (2. lakiehdotus) säännöksiä alaikäisen kuulemisesta täydennetään. Nyt käsillä olevaan rikoslain 6 luvun 11 a §:n 2 momenttiin on tarpeen lisätä viittaus kyseiseen lainkohtaan.

Perustuslakivaliokunta on pitänyt 1. ja 2. lakiehdotusten puutteena myös sitä, että niissä ei korosteta suostumuksen aitouden ja vapaaseen tahtoon perustumisen merkitystä. Samassa asunnossa asuvien kohdalla nämä seikat on syytä varmistaa siinä yhteydessä, kun hankitaan heidän kirjallinen suostumuksensa valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon asunnossa. Tarvittaessa tuomioistuimen on ennen valvontarangaistuksen tuomitsemista kuultava näitä henkilöitä. Perustuslakivaliokunnan mielestä 11 a §:ään on syytä lisätä säännös siitä, että valvontarangaistusta ei saa tuomita, jos on perusteltua syytä epäillä, että samassa asunnossa asuva henkilö on painostamalla saatu antamaan suostumus. Tällainen lisäys on edellytys 1. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Myös lakivaliokunta korostaa, että suostumuksen aitouteen ja suostumuksen antajan vapaaseen tahtoon on suostumusta hankittaessa kiinnitettävä erityistä huomiota. Käytännössä henkilön kannanmuodostuksen aitouden ja vapaaehtoisuuden selvittäminen on tarkoituksenmukaisimmin toteutettavissa Rikosseuraamuslaitoksen ja alaikäisten osalta lisäksi lastensuojeluviranomaisten toimesta. Lakivaliokunta katsoo, että suostumuksen aitous ja vapaaehtoisuus tulee käydä ilmi kirjallisesta suostumuksesta, joka liitetään valvontarangaistuksen toimeenpanosuunnitelmaan. Näin asia tulee myös valvontarangaistuksesta päättävän tuomioistuimen tietoon. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa edellytetyn sääntelyn toteuttamiseksi lakivaliokunta ehdottaa, että 11 a §:n 2 momenttiin lisätään maininta siitä, että tuomitun kanssa samassa asunnossa asuvat täysi-ikäiset ovat antaneet suostumuksen omasta vakaasta tahdostaan. Tällä tarkoitetaan henkilön antamaa vakuutusta, joka tulee merkitä kirjalliseen suostumukseen. Tähän liittyen on myös 2. lakiehdotuksen 8 §:n 3 momenttia kirjallisesta suostumuksesta aiheellista täydentää.

Perustuslakivaliokunta on tarkastellut lakiehdotuksia myös valvontarangaistuksen sisällön määräytymisen näkökulmasta. Valvontarangaistusta koskevan 2. lakiehdotuksen 7—9 §:stä käy ilmi, että valvontarangaistuksen tarkempi sisältö määräytyy usean eri asiakirjan perusteella. Mainitun lakiehdotuksen 7 §:n mukaan Rikosseuraamuslaitoksen on syyttäjän tai tuomioistuimen pyynnöstä selvitettävä valvontarangaistuksen tuomitsemisen kannalta merkitykselliset epäillyn henkilökohtaiset olosuhteet ja muut valvontarangaistuksen tuomitsemisen edellytykset. Saman pykälän 3 momentin mukaan selvitykseen liitetään toimeenpanosuunnitelma, jos Rikosseuraamuslaitos pitää valvontarangaistusta perusteltuna taikka syyttäjä tai tuomioistuin sitä erikseen pyytää. Perustelujen (s. 37/I) mukaan toimintavelvollisuus tulisi määritellä mahdollisimman täsmällisesti jo selvitysvaiheessa, koska se helpottaisi tuomioistuimen harkintaa. Tämä on tärkeää perustuslakivaliokunnan mukaan myös siitä syystä, että tällöin rangaistuksen sisältö määräytyy sen luonne huomioon ottaen mahdollisimman tarkoin tuomioistuimen päätöksellä. Rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen kuuluu myös vaatimus rikoksesta seuraavien rangaistusten määrittelemisestä laissa. Siksi 2. lakiehdotuksen 7 §:n säännöstä tulee perustuslakivaliokunnan mielestä muuttaa siten, että tuomioistuin saa tuomita rikoksesta epäillyn valvontarangaistukseen vain, jos siihen on tuomioistuimen arvion mukaan 7 §:n 1 momentissa tarkoitetun selvityksen perusteella edellytykset ja tuomioistuimelle on ennen rangaistukseen tuomitsemista toimitettu valvontarangaistuksen toimeenpanosuunnitelma. Tämä on edellytyksenä 2. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Lakivaliokunta toteaa, että toimeenpanosuunnitelma on valvontarangaistuksen tuomitsemisen välttämätön edellytys perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetuista syistä. Tämän vuoksi siitä, että tuomioistuimella on oltava käytettävissään toimeenpanosuunnitelma ennen valvontarangaistukseen tuomitsemista, on tarpeen säätää rikoslain muuttamista koskevan 1. lakiehdotuksen 11 a §:ssä. Tästä syystä lakivaliokunta ehdottaa mainittuun pykälään lisättäväksi säännös, jonka mukaan valvontarangaistusta ei saa tuomita ilman toimeenpanosuunnitelmaa. Kun toimeenpanosuunnitelmaan on sisällytettävä 2. lakiehdotuksen 7 §:n 3 momentissa mainitut tiedot ja liitettävä 2. lakiehdotuksen 8 §:n 3 momentissa tarkoitettu samassa asunnossa asuvien kirjallinen suostumus, varmistetaan siten näiden seikkojen tuleminen tuomioistuimen tietoon. Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten lakivaliokunta ehdottaa jäljempänä lisäksi, että 2. lakiehdotuksen 7 §:ää täydennetään.

2. Laki valvontarangaistuksesta

2 §. Valvontarangaistus.

Esityksen perustelujen (s. 32/II) mukaan 1. lakiehdotuksen 6 luvun 11 a §:ssä asunnolla tarkoitetaan pelkästään asumiseen tarkoitettua tilaa, jossa rikoksentekijällä on oikeus olla sen omistussuhteista ja rakennustyypistä riippumatta. Sen sijaan 2. lakiehdotuksen 2 §:n säännöksen mukaan asunnolla tarkoitetaan valvontarangaistuksesta annettavassa laissa myös "muuta vastaavaa valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon soveltuvaa asumispaikkaa". Käytännössä kyseeseen tulevat erilaiset laitokset, esimerkiksi päihdehuoltolaitos tai kuntoutuslaitos, johon tuomittu on sijoitettuna. Myös perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota "asunto"-käsitteen erilaiseen käyttöön 1. ja 2. lakiehdotuksissa. Käsitteen selkeyden kannalta ja ottaen huomioon, että samassa asunnossa asuvien suostumuksen valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon ei ole tarkoitettukaan ulottuvan muihin laitoksessa oleviin (s. 32/II—33/I), lakivaliokunta pitää aiheellisena, että 2 §:n 2 momentissa säädetään vain siitä, että valvontarangaistus voidaan panna täytäntöön muussakin sopivassa paikassa, jossa tuomittu on hoidettavana tai jossa hän muutoin vakituisesti oleskelee. "Sopivalla" tarkoitetaan nimenomaan sopivuutta valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon.

Lisäksi valiokunta on tehnyt 2 momentin ensimmäiseen virkkeeseen sanonnallisen korjauksen.

4 §. Poistuminen asunnosta.

Valvontarangaistuksen keskeinen sisältö on tuomitun velvollisuus pysytellä asunnossaan. Ehdotetun 4 §:n mukaan tuomittu saa poistua asuntonsa ulkopuolelle ainoastaan 9 §:ssä tarkoitetussa toimeenpanosuunnitelmassa ja viikoittaisessa aikataulussa määrätyllä tavalla sekä silloin, kun hänelle on myönnetty 17 §:ssä tarkoitettu lupa. Viimeksi mainitun pykälän mukaan tuomitulle voidaan yksittäistapauksessa antaa lupa tilapäiseen poikkeamiseen toimeenpanosuunnitelmaan sisältyvästä velvollisuudesta, jos se on välttämätöntä tuomitun sairastumisen tai muun rangaistuksen täytäntöönpanoon vaikuttavan ennalta arvaamattoman tapahtuman vuoksi.

Perustuslakivaliokunta on katsonut, että rangaistuksen täytäntöönpanon oikeasuhtaisuuden kannalta 4 ja 17 §:n suhde muodostuu jossain määrin ongelmalliseksi. Esityksen perusteluissa (s. 34/I) painotetaan olevan selvää, että ennalta arvaamattomissa tilanteissa tuomitulla olisi mahdollisuus poistua asunnostaan tai jäädä asuntoonsa toimintavelvollisuudesta huolimatta. Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten lakivaliokunta ehdottaa, että 4 §:ssä oleva viittaus 17 §:ään muutetaan yleiseksi. Lisäksi lakivaliokunta ehdottaa jäljempänä, että lakiehdotuksen 17 §:ää muutetaan pakottavia kiiretilanteita koskevilta osin.

6 §. Valvonta.

Pykälän 1 momentin mukaan valvontarangaistukseen tuomittua valvotaan hänen asuntoonsa asennettavilla, tuomitun haltuun annettavilla taikka tuomitun ranteeseen, nilkkaan tai vyötärölle kiinnitettävillä teknisillä välineillä taikka tällaisten välineiden yhdistelmällä. Pykälän perustelujen mukaan (s. 35/II) säännös oikeuttaa ainoastaan kehon päälle liitettävien laitteiden käytön, ei esimerkiksi mikrosirun tai muun vastaavan valvontalaitteen asentamista tuomitun ihon alle. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan säännöstä on täsmennettävä niin, että kysymys on tuomitun ylle kiinnitettävästä laitteesta.

Lisäksi perustuslakivaliokunta on todennut, että kotirauhan ja yksityiselämän suoja — erityisesti perheenjäsenten osalta — edellyttää teknisen laitteen olevan sellainen, että se ei saa mahdollistaa kotirauhan piiriin ulottuvaa, pakkokeinolain 5 a luvun 1 §:ssä tarkoitettua teknistä kuuntelua tai teknistä katselua, ja että tällainen rajaus on kirjattava lakiin.

Edellä mainittujen täsmennyksen ja rajauksen tekeminen on edellytys lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Lakivaliokunta ehdottaa pykälän 1 momenttiin tehtäväksi edellä tarkoitetut muutokset.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi muun muassa siitä, että Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehellä ja lain 29 §:ssä tarkoitetulla apuvalvojalla on oikeus asunnossa pysymisvelvollisuuden ja päihteettömyyden valvomiseksi ennalta ilmoittamatta päästä tuomitun asuntoon. Perustuslakivaliokunnan mukaan mainittua 2 momenttia tulee muuttaa niin, että säännöksestä käy ilmi, että tuomitun asuntoon epäillyn rikkomuksen selvittämiseksi voi yksin mennä vain viranomainen. Tämä on edellytys lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunnan mukaan estettä ei sen sijaan ole sille, että säädetään viranomaiskoneiston ulkopuolelta nimetyn henkilön oikeudesta avustaa valvojaa kotirauhan piiriin ulottuvien toimenpiteiden suorittamisessa. Tämän johdosta lakivaliokunta ehdottaa, että 2 momentin säännöstä täydennetään lisäämällä siihen ilmaisu "hänen seurassaan olevalla". Selvyyden vuoksi lakivaliokunta toteaa, että säännöksessä tarkoitettu oikeus "asunnossa pysymisvelvollisuuden ja päihteettömyyden valvomiseksi ennalta ilmoittamatta päästä tuomitun asuntoon" kattaa rikkomuksen selvittämiseksi tehtävien käyntien lisäksi myös muun muassa valvontaan kuuluvat normaalit yllätyskäynnit.

7 §. Edellytysten selvittäminen ja toimeenpanosuunnitelma.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon ja edellä 1. lakiehdotuksen 11 a §:n yhteydessä todettuun viitaten lakivaliokunta ehdottaa pykälään lisättäväksi uusi 4 momentti. Säännöksen mukaan tuomioistuin saa tuomita rikoksesta epäillyn valvontarangaistukseen vain, jos siihen on tuomioistuimen arvion mukaan 7 §:n 1 momentissa tarkoitetun selvityksen perusteella edellytykset ja tuomioistuimelle on ennen rangaistuksen tuomitsemista toimitettu valvontarangaistuksen toimeenpanosuunnitelma.

8 §. Menettely edellytysten selvittämisessä ja toimeenpanosuunnitelmaa tehtäessä.

Valvontarangaistuksen sisältönä on tuomitun velvollisuus pysyä asunnossaan sekä osallistua hänelle määrättyyn toimintaan. Valvontarangaistuksen täytäntöönpano edellyttää tuomitun perheen ja läheisten tukea. Lähtökohtana esityksessä onkin ollut, että kaikkien asunnossa asuvien henkilöiden mielipide ja suostumus valvontarangaistuksen asunnossa tapahtuvaan täytäntöönpanoon ja siihen liittyviin valvontakäynteihin selvitetään. Ehdotetun 8 §:n 3 momentin mukaan toimeenpanosuunnitelmaan on liitettävä valvontarangaistuksen suorittamiseen käytettäväksi suunnitellussa asunnossa asuvien täysi-ikäisten kirjallinen suostumus valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon ja täytäntöönpanoon liittyviin valvontakäynteihin asunnossa. Alle 18-vuotiaalle on annettava tilaisuus tulla kuulluksi, jos hän on täyttänyt 12 vuotta. Alle 12-vuotiaan lapsen mielipide on selvitettävä noudattaen, mitä lastensuojelulain 20 §:ssä säädetään.

Lakivaliokunta on edellä ehdottanut, että 1. lakiehdotuksen 11 a §:n 2 momentissa säädettäviä edellytyksiä täsmennetään siten, että tuomitun kanssa samassa asunnossa asuvat täysi-ikäiset ovat omasta vakaasta tahdostaan suostuneet valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon kyseisessä asunnossa. Nyt käsillä olevaa 8 §:n 3 momenttia on tämän vuoksi tarpeen täydentää vielä siten, että kirjalliseen suostumukseen tulee sisältyä suostumuksenantajan vakuutus siitä, että suostumus on annettu omasta vakaasta tahdosta.

Perustuslakivaliokunta on pitänyt sääntelyä puutteellisena alaikäisen oikeusaseman kannalta. Se on todennut, että myös lapsia koskevat periaatteessa yhtäläiset perusoikeudet kuin aikuisia. Heitä on kohdeltava yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Heidän kohdallaan perusoikeussuojaan liittyy käytännössä kuitenkin kysymys siitä, kuka käyttää perusoikeuksien osalta vajaavaltaisen puhevaltaa. Lastensuojelulain 20 §:n mukaan lapsen mielipide on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla. Mielipide tulee kirjata valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon suostumista koskevaan asiakirjaan. Suostumuksen alaikäisen puolesta antaa hänen huoltajansa tai muu edunvalvojansa. Jos alaikäinen perustellusti — esimerkiksi tuomittua kohtaan tuntemansa pelon vuoksi — vastustaa täytäntöönpanoa asunnossa ja hän on ikänsä ja kehitystasonsa puolesta kypsä arvioimaan asiaa, suostumusta ei saa antaa. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että 8 §:n 3 momenttia on syytä tarkentaa alaikäisten aseman osalta tämän suuntaisesti.

Edellä olevaan viitaten lakivaliokunta ehdottaa, että 3 momentin säännöksiä alaikäisen mielipiteen selvittämisestä tarkennetaan. Lakivaliokunnan ehdottama muotoilu tarkoittaa, että alaikäisen mielipide voidaan kirjata muuhunkin toimeenpanosuunnitelman liitteeseen kuin täytäntöönpanoon suostumista koskevaan asiakirjaan. Lisäksi lakivaliokunta ehdottaa nimenomaista säännöstä siitä, että valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon ei saa ryhtyä, jos alaikäinen perustellusta syystä vastustaa täytäntöönpanoa ja hän on ikänsä ja kehitystasonsa puolesta kypsä arvioimaan asiaa. Säännös tarkoittaa sitä, että valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon ei tällaisessa tilanteessa saa ryhtyä, vaikka alaikäisen huoltaja olisi suostumuksen alaikäisen puolesta antanutkin.

9 §. Toimeenpanosuunnitelman täsmentäminen.

Pykäläehdotuksen 1 momentin toisen virkkeen mukaan täsmennettyyn toimeenpanosuunnitelmaan on merkittävä rangaistuksen alkamis- ja päättymispäivä. Saadun selvityksen mukaan toimeenpanosuunnitelmaa ei ole mahdollista täsmentää rangaistuksen alkamis- ja päättymispäivällä ennen kuin rangaistusaikalaskelman tiedot ovat valmiit. Lakivaliokunta ehdottaa tämän vuoksi säännöstä muutettavaksi siten, että täsmennettyyn toimenpidesuunnitelmaan on merkittävä rangaistuksen arvioitu alkamisaika. Valiokunta toteaa, että kun alkamis- ja päättymisajankohdat vahvistuvat, ne voidaan lisätä toimeenpanosuunnitelmaan.

11 §. Valvontarangaistuksen suorittamisaika.

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi valvontarangaistuksen alkamisajasta ja siitä, mihin mennessä se on suoritettava loppuun. Pykälässä on tarpeen ottaa huomioon myös lakiehdotuksen 22 §:ssä tarkoitettu usean valvontarangaistuksen täytäntöönpano. Lakivaliokunta ehdottaa pykälän 1 momenttiin lisättäväksi tätä koskeva täsmennys.

Lisäksi lakivaliokunta ehdottaa, että pykälän 2 momenttiin lisätään selvyyden vuoksi viittaus vankeuslain 3 luvun 1 §:n 1 ja 2 momenttiin. Tällä on tarkoitus varmistaa se, että valvontarangaistuksen pituuden laskemisessa noudatetaan samoja periaatteita kuin vankeusrangaistuksen pituuden laskemisessa.

Valiokunnan 1 momenttiin tekemästä ehdotuksesta seuraa, että kyseisessä momentissa mainitaan sekä vuoden että yhden vuoden ja kuuden kuukauden määräaika. Sen vuoksi 3 momenttiin sisältyvät viittaukset vuoden enimmäisaikaan on tarpeen muuttaa yleisiksi viittauksiksi 1 momenttiin.

Mainitussa 3 momentissa säädetään siitä, mitä aikaa ei lasketa 1 momentissa tarkoitettuun enimmäisaikaan. Saadun selvityksen perusteella 3 momenttiin on aiheellista lisätä viittaus myös lain 20 §:ään, jossa säädetään valvontarangaistuksen täytäntöönpanon väliaikaisesta keskeytyksestä tilanteessa, jossa tuomitun epäillään rikkoneen tässä laissa säädettyjä velvollisuuksiaan eikä asiaa saada selvitetyksi välittömästi. Lisäksi tässä yhteydessä on tarpeen säätää myös eräistä täytäntöönpanon erityistilanteista. Lakivaliokunta ehdottaa 3 momenttiin tehtäväksi edellä tarkoitetut täydennykset.

13 §. Tuomitun yleiset velvollisuudet.

Pykälän 7 kohdan mukaan valvontarangaistukseen tuomittu on velvollinen päästämään valvontatehtäväänsä suorittavan Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen ja apuvalvojan asuntoonsa. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan mainittua lainkohtaa tulee muuttaa siten, että säännöksestä käy ilmi, että tuomitun asuntoon epäillyn rikkomuksen selvittämiseksi voi yksinään päästä vain viranomainen. Tämä on edellytyksenä lain käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Estettä ei sen sijaan ole sille, että säädetään viranomaiskoneiston ulkopuolelta nimetyn henkilön oikeudesta avustaa valvojaa kotirauhan piiriin ulottuvien toimenpiteiden suorittamisessa. Edellä olevan perusteella lakivaliokunta ehdottaa, että pykälän 7 kohtaa täsmennetään muotoon "hänen seurassaan olevan apuvalvojan". Säännös tarkoittaa, että apuvalvojalla ei ole itsenäistä oikeutta mennä tuomitun asuntoon niissäkään valvontatehtäviin kuuluvissa tilanteissa, joissa ei ole kysymys epäillyn rikkomuksen selvittämisestä.

14 §. Päihteettömyys.

Päihteettömyys liittyy olennaisena osana valvontarangaistukseen. Ehdotuksen mukaan tuomittu ei saa valvontarangaistuksen täytäntöönpanon aikana käyttää huumausainelain (373/2008) 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua huumausainetta, alkoholia eikä muuta päihdyttävää ainetta eikä olla päihdyttävän aineen vaikutuksen alainen.

Esityksen yleisperusteluissa (s. 19/II ja 20/I) mainituista syistä päihteettömyysvaatimus on ehdoton, joten vähäinenkin käyttö on kiellettyä. Lakivaliokunta pitää säännöstä perusteltuna. Alkoholilla tarkoitetaan tässä yhteydessä samaa kuin esimerkiksi vankeuslaissa (767/2005). Säännös koskee siten myös alkoholilain 3 §:ssä tarkoitettuja aineita, jotka sisältävät enintään 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia.

Lisäksi lakivaliokunta selventää, että täytäntöönpanolla tarkoitetaan säännöksessä valvontarangaistuksen täytäntöönpanoa ennen ehdonalaista vapauttamista. Ehdonalaisen vapauden ajasta säädetään lakiehdotuksen 24 §:ssä.

15 §. Päihteettömyyden valvonta.

Pykälässä säädetään päihteettömyyden valvonnassa käytettävistä keinoista ja menettelystä. Pykälän 1 momentin mukaan päihteettömyyttä valvotaan virtsa- ja sylkinäyttein sekä puhalluskokein. Pykälän 2 momentin mukaan tuomitulta, joka ilman pätevää syytä kieltäytyy puhalluskokeesta taikka virtsa- tai sylkinäytteen antamisesta, voidaan määrätä otettavaksi verinäyte. Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan valvontarangaistuksen täytäntöönpanoa valmistelevan työn yhteydessä on nähty tarpeelliseksi mahdollistaa päihteettömyyden valvonta myös ihosta erittyvän hien alkoholipitoisuutta mittaavan välineen (pannan) avulla. Päihteettömyyttä valvova panta edellyttää yleensä kotiin tai toimintapaikalle asennettavaa tukiasemaa, joka välittää tietoa verkkopohjaiseen sovellutusohjelmaan.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan arvioinut valvontarangaistuksen täytäntöönpanon valvontaa tuomitun asuntoon asennettavilla, tuomitun haltuun annettavilla tai tuomitun ranteeseen, nilkkaan tai vyötärölle kiinnitettävillä teknisillä välineillä taikka tällaisten välineiden yhdistelmällä. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että laitteen kiinnittämisellä puututaan tuomitun henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Lausunnon mukaan tällaista puuttumista voidaan tässä yhteydessä pitää kuitenkin niin vähäisenä ja välttämättömänä rangaistuksen luonne huomioon ottaen, että se ei sinänsä muodostu valtiosääntöoikeudellisesti ongelmalliseksi, jos laite asennetaan tuomitun ylle.

Lakivaliokunta toteaa, että ehdotus päihteettömyyden valvonnassa käytettävästä pannasta ei ole sisältynyt hallituksen esitykseen, vaan se on tullut esille valiokunnassa vasta valiokuntakäsittelyn loppuvaiheessa. Perustuslakivaliokunta ei ole lausunnossaan ottanut kantaa tämäntyyppiseen ihmisen fyysisen tilan jatkuvaan valvontaan. Lakivaliokunta katsoo, ettei se voi enemmittä selvityksittä ottaa asiaan kantaa. Asia vaatii huolellista selvittämistä, minkä jälkeen on vasta mahdollista arvioida edellytyksiä tällaisen teknisen apuvälineen käyttöönotolle.

17 §. Tilapäinen poikkeaminen velvollisuudesta osallistua toimintaan tai pysyä asunnossa.

Lakiehdotuksen 4 §:n mukaan tuomittu saa poistua asuntonsa ulkopuolelle ainoastaan 9 §:ssä tarkoitetussa toimeenpanosuunnitelmassa ja viikoittaisessa aikataulussa määrätyllä tavalla sekä silloin, kun hänelle on myönnetty 17 §:ssä tarkoitettu lupa. Käsillä olevan 17 §:n mukaan tuomitulle voidaan yksittäistapauksessa antaa lupa tilapäiseen poikkeamiseen toimeenpanosuunnitelmaan sisältyvästä velvollisuudesta, jos se on välttämätöntä tuomitun sairastumisen tai muun rangaistuksen täytäntöönpanoon vaikuttavan ennalta arvaamattoman tapahtuman vuoksi. Tuomittu on velvollinen viivytyksettä ilmoittamaan tällaisesta syystä Rikosseuraamuslaitokselle.

Esityksen yleisperusteluissa (s. 34/I) painotetaan olevan selvää, että äkillisissä ja ennalta arvaamattomissa tilanteissa tuomitulla olisi mahdollisuus poistua asunnostaan tai jäädä asuntoonsa toimintavelvollisuudesta huolimatta. Perustuslakivaliokunta toteaa, että "lupa" viittaa sanonnallisesti etukäteen annettavaan suostumukseen, jollaista ei ole kiiretilanteissa mahdollista hankkia. Perustuslakivaliokunnan mielestä 17 §:n sanamuotoa on syytä muuttaa niin, että pykälässä säädettävissä tilanteissa toimeenpanosuunnitelmasta poikkeaminen perustuu suoraan lakiin ja että tuomittu on velvollinen viivytyksettä ilmoittamaan poikkeamisesta Rikosseuraamuslaitokselle. Lisäksi voidaan säätää, että ilmoitus on tehtävä ennen poikkeamista, jos se on kohtuudella mahdollista. Oikeasuhtaisuuden kannalta on perustuslakivaliokunnan mielestä myös tärkeää, että poikkeaminen toimintasuunnitelmasta ei ole rajattu vain "ennalta arvaamattomiin tapahtumiin" vaan että poikkeaminen on mahdollista "pakottavista syistä".

Lakivaliokunta katsoo, että lupamenettelystä ei ole tarkoituksenmukaista luopua kokonaan. On kuitenkin perusteltua, että tuomitulla on oikeus suoraan lain nojalla poiketa toimeenpanosuunnitelmasta, jos se on pykälässä tarkoitetussa ennalta arvaamattomassa tilanteessa välttämätöntä pakottavista syistä. Tällöin tuomittu on kuitenkin velvollinen ilmoittamaan asiasta viivytyksettä Rikosseuraamuslaitokselle. Lakivaliokunta ehdottaa, että luvanvaraisesta poikkeamisesta säädetään pykälän 1 momentissa ja suoraan lain nojalla poikkeamisesta 2 momentissa. Siitä, kenellä on toimivalta tehdä ilmoituksen johdosta päätös, säädetään lain 31 §:ssä. Lain 9 §:ssä tarkoitetussa täsmennetyssä toimeenpanosuunnitelmassa on tarkoitus määrätä siitä, miten tuomitun tulee ilmoittaa poikkeamisen tarpeesta, sekä poikkeamisperusteen luotettavuuden varmistamisesta.

18 §. Velvollisuuksien rikkominen.

Pykälässä tarkoitetun velvollisuuksien rikkomisen ja jäljempänä 19 §:ssä tarkoitetun törkeän velvollisuuksien rikkomisen välisen suhteen selventämiseksi lakivaliokunta ehdottaa 18 §:n 1 momenttia täsmennettäväksi ilmaisulla "muutoin kuin jäljempänä 19 §:ssä tarkoitetulla tavalla". Lisäksi momenttiin on tarpeen lisätä viittaus myös 17 §:ään, jossa säädetään tuomitun velvollisuudesta ilmoittaa Rikosseuraamuslaitokselle tilapäisestä poikkeamisesta toimeenpanosuunnitelmasta.

19 §. Törkeä velvollisuuksien rikkominen.

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi siitä, milloin tuomittu syyllistyy törkeään velvollisuuksiensa rikkomiseen, sekä siitä seuraavista toimenpiteistä. Pykälän mukaan törkeänä velvollisuuksien rikkomisena pidetään ensinnäkin sitä, että tuomittu ei aloita rangaistuksen suorittamista tai jättää suorittamisen kesken eikä hänellä ole menettelyynsä hyväksyttävää syytä. Toisena törkeänä velvollisuuksien rikkomisen muotona on syyllistyminen rikokseen. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan pitänyt tätä oikeasuhtaisuuden kannalta pulmallisena, koska kirjaimellisesti tulkittuna se merkitsee, että vähäisenäkin pidettävä teko — kuten esimerkiksi ylinopeuteen syyllistyminen — johtaa valvontarangaistuksen muuntamiseen ehdottomaksi vankeudeksi. Säännöksen perusteluista käy kuitenkin ilmi, että sen ei ole tarkoitettu kattavan lieviä rikoksia. Perustelujen mukaan (s. 42/II) käytännössä muihin kuin sakolla rangaistaviin rikoksiin syyllistyminen johtaisi lähes aina täytäntöönpanon keskeyttämiseen ja valvontarangaistuksen muuntamiseen vankeudeksi.

Lakivaliokunta katsoo, että perusteluissa tarkoitettu ero sakolla rangaistavien ja muiden rikosten välillä on syytä ilmetä laista. Pykälän on myös tarpeen olla lain yhtenäisen soveltamisen turvaamiseksi mahdollisimman selkeä. Tämän vuoksi lakivaliokunta ehdottaa kyseistä säännöstä täsmennettäväksi siten, että kysymys on syyllistymisestä rikokseen, josta on seuraamuksena ankarampi rangaistus kuin sakkoa. Pykälässä säädetty Rikosseuraamuslaitoksen velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin asian saattamiseksi tuomioistuimen käsiteltäväksi ei siis jäisi riippumaan esimerkiksi arviosta odotettavissa olevasta rangaistuksesta, vaan asia ratkeaisi suoraan rikoksen rangaistusasteikon perusteella. Siten tuomitun syyllistyminen rikokseen tai rikkomukseen, josta on seuraamuksena vain sakko tai rikesakko, ei tämän säännöksen perusteella muodosta törkeää velvollisuuksien rikkomista eikä Rikosseuraamuslaitokselle velvollisuutta ryhtyä toimenpiteisiin asian saattamiseksi tuomioistuimen käsiteltäväksi, vaan Rikosseuraamuslaitoksen on annettava tuomitulle tällaisessa tapauksessa 18 §:ssä säädetty kirjallinen varoitus. Törkeä velvollisuuksien rikkominen olisi kuitenkin käsillä silloin, jos tuomittu saamastaan kirjallisesta varoituksesta huolimatta syyllistyy uudelleen sakkorikokseen tai -rikkomukseen.

Törkeänä velvollisuuksien rikkomisena pidetään siis myös sitä, että tuomittu saamastaan kirjallisesta varoituksesta huolimatta menettelee tässä laissa säädettyjen velvollisuuksiensa vastaisesti. Pykälän perusteluista ilmenee, että törkeän velvollisuuksien rikkomisen muodostaa tällaisessa tilanteessa jo se, että kyseessä on vain kaksi lieväksi luokiteltavaa rikkomistapausta. Lisäksi vaadittaisiin, yhdyskuntapalvelusta annetun lain tapaan, että rikkomiset ovat samoja tai samankaltaisia tekoja tai laiminlyöntejä. Tämän selventämiseksi lakivaliokunta ehdottaa säännökseen lisättäväksi sanan "uudelleen".

Lakivaliokunta toteaa myös, että pykälätekstin mukaan valvontarangaistuksen täytäntöönpanon aloittamisen kieltäminen tai täytäntöönpanon keskeyttäminen ei olisi harkinnanvaraista toisin kuin edellä mainittu hallituksen esityksen perustelujen kohta antaa ymmärtää. Täytäntöönpanon aloittaminen ja keskeyttäminen on Rikosseuraamuslaitoksen, tarkemmin sanottuna lakiehdotuksen 31 §:n 1 momentista ilmenevällä tavalla yhdyskuntaseuraamustoimiston johtajan, päätösvaltaan kuuluva asia. Valvontarangaistuksen muuntaminen ehdottomaksi vankeudeksi puolestaan kuuluu lakiehdotuksen 25 ja 26 §:n mukaan tuomioistuimen toimivaltaan. Mainitussa 26 §:ssä tuomioistuimellekaan ei ole jätetty harkintavaltaa, jos se toteaa tuomitun menetelleen 19 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Tulkintaepäselvyyksien välttämiseksi lakivaliokunta tähdentää, että 19 §:n viimeistä virkettä on luettava siten kuin se on kirjoitettu, toisin sanoen että säännökseen täytäntöönpanon aloittamisen kieltämisestä tai täytäntöönpanon keskeyttämisestä ei sisälly Rikosseuraamuslaitoksen harkintavaltaa.

Pykälään sisältyy myös yleislauseke, jonka mukaan asian tuomioistuinkäsittelyyn johtaa myös se, jos tuomittu muutoin tahallisesti ja törkeästi rikkoo tässä laissa säädettyjä velvollisuuksiaan. Perustuslakivaliokunta on pitänyt asianmukaisimpana, että luettelo törkeistä velvollisuuksien rikkomisista on tyhjentävä, ja siksi mainittu kohta on sen mukaan aiheellista korvata ottamalla lakiin perusteluissa esitetyt tapaukset, joihin kohtaa on ajateltu sovellettavaksi.

Lakivaliokunta toteaa, että lainsoveltajan kannalta yksiselitteisin ratkaisu olisi lakiin otettava tyhjentävä luettelo sovellettaviksi tulevista tapauksista. Käytännössä velvollisuuksien rikkomisen tapoja ei ole elävän elämän tilanteet huomioon ottaen mahdollista tyhjentävästi luetella laissa. Lakivaliokunta katsoo, että ehdotettu säännös on kuitenkin muotoiltu mahdollisimman tarkkarajaisesti ja tuomitun oikeusturvanäkökohdat huomioon ottaen. Perusteluissa kuvatut esimerkit soveltamistilanteista ohjaavat lain tulkintaa. Lisäksi tuomitun velvollisuudet luetellaan laissa tyhjentävästi, ja päätöksen valvontarangaistuksen muuntamisesta ehdottomaksi vankeudeksi tekee tuomioistuin, jonka päätöksestä tuomitulla on muutoksenhakuoikeus. Vastaavantyyppinen sääntely sisältyy myös voimassa olevaan yhdyskuntapalvelusta annetun lain 8 §:ään. Edellä olevan perusteella lakivaliokunta puoltaa säännöstä tältä osin hallituksen esityksen mukaisessa muodossa.

20 §. Väliaikainen keskeytys.

Pykäläehdotuksen mukaan Rikosseuraamuslaitos voi väliaikaisesti keskeyttää valvontarangaistuksen tai sen jäljellä olevan osan täytäntöönpanon, jos tuomitun epäillään rikkoneen tässä laissa säädettyjä velvollisuuksiaan eikä asiaa saada selvitetyksi välittömästi. Keskeytys saa olla enintään yhden kuukauden pituinen.

Lakivaliokunta on edellä ehdottanut lakiehdotuksen 11 §:n 3 momenttiin lisättäväksi, että valvontarangaistuksen suorittamista koskevaan enimmäisaikaan ei lasketa aikaa, jonka valvontarangaistus on ollut väliaikaisesti keskeytyneenä lain 20 §:ssä tarkoitetusta syystä. Selvyyden vuoksi lakivaliokunta ehdottaa 20 §:ään lisättäväksi säännöksen, jonka mukaan rangaistusaika ei kulu keskeytyksen aikana.

21 §. Este valvontarangaistuksen suorittamiselle.

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi siitä, että valvontarangaistuksen täytäntöönpano voidaan tilapäisesti keskeyttää yhteensä enintään yhdeksi vuodeksi, jos valvontarangaistuksen suorittamiselle loppuun rangaistusaikana on sairaudesta, tapaturmasta tai muusta vastaavasta hyväksyttävästä syystä aiheutuva este. Lakivaliokunta ehdottaa, että pykälän 1 momentissa todettaisiin selvyyden vuoksi, että rangaistusaika ei kulu keskeytyksen aikana.

22 §. Usean valvontarangaistuksen täytäntöönpano.

Pykälän mukaan samaan aikaan täytäntöönpantavina olevat valvontarangaistukset lasketaan niitä täytäntöönpantaessa yhteen. Valvontarangaistusten yhteinen kesto on enintään yksi vuosi. Rikosseuraamuslaitoksen on tarvittaessa tarkistettava toimeenpanosuunnitelma rangaistuksen pitenemisen edellyttämällä tavalla.

Lakivaliokunta toteaa, että esityksen lähtökohtana on, ettei täytäntöönpanossa jouduttaisi laskemaan valvontarangaistuksia yhteen. Tarkoituksena on, että valvontarangaistus toimisi viimeisenä varoituksena ennen ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitsemista. Tämä saa ilmaisunsa rikoslain 6 luvun 11 a §:n 1 momentin 2 kohdassa, jonka mukaan yhtenä edellytyksenä valvontarangaistuksen tuomitsemiselle on, että sille "ei ole aikaisemmin tuomituista valvontarangaistuksista (...) aiheutuvaa estettä". Tämä on pyritty varmistamaan myös siten, että valvontarangaistusta koskevan lakiehdotuksen 7 §:n mukaan Rikosseuraamuslaitoksen selvityksestä on käytävä ilmi mahdolliset muut epäillylle aikaisemmin tuomitut valvontarangaistukset.

Tapauksia, joissa tuomitulla on samaan aikaan täytäntöönpantavana useampi valvontarangaistus, voi kuitenkin esiintyä. Säännöksestä ei kuitenkaan ilmene, miten toimitaan silloin, kun lasketaan eri määräosia yhteen. Säännöstä on sen vuoksi selkeytettävä. Tällöin tulee täsmentää myös sitä, miten mahdolliset rikoslain 6 luvun 13 §:ssä tarkoitetut vähennykset otetaan huomioon. Lakivaliokunta ehdottaa pykälään tehtäväksi näitä koskevat muutokset. Myös lakiehdotuksen 11 §:n 1 momenttia, 24 §:ää ja 26 §:n 2 momenttia on tästä syystä täsmennettävä.

23 §. Suostumuksen peruuttaminen ja olosuhteiden muutos.

Pykälän 1 momentin mukaan oikeus peruuttaa suostumus valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon ja siihen liittyviin valvontakäynteihin asunnossa koskee vain täysi-ikäisiä. Perustuslakivaliokunta pitää alaikäisten oikeusasemasta esittämänsä perusteella tärkeänä, että myös alaikäisellä on mahdollisuus peruuttaa antamansa suostumus. Tällainen muutos on edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Tämän vuoksi lakivaliokunta ehdottaa, että pykälän 1 momentista poistetaan sana "täysi-ikäinen".

24 §. Ehdonalainen vapaus ja koeaika.

Edellä 22 §:n yhteydessä todetuista syistä lakivaliokunta ehdottaa, että 24 §:n 1 momenttia täsmennetään samalla kertaa täytäntöönpantavien valvontarangaistusten määräosien laskemiseen ja rikoslain 6 luvun 13 §:ssä tarkoitettuihin vähennyksiin liittyviltä osin.

Termien johdonmukaisuuden vuoksi lakivaliokunta ehdottaa, että pykälän 2 momentissa mainittu sana "suorittamisen" korvataan sanalla "täytäntöönpanon". "Valvontarangaistuksen suorittaminen" kattaa koko valvontarangaistusajan mukaan lukien ehdonalaisen vapauden aika. "Valvontarangaistuksen täytäntöönpano" käsittää puolestaan sen ajan, jona tuomittu on teknisen valvonnan alaisena ennen ehdonalaiseen vapauteen päästämistään.

Pykälän 3 momentti koskee jäännösrangaistuksen määräämistä täytäntöönpantavaksi. Säännöksestä voi saada sen virheellisen kuvan, että jäännösrangaistus pantaisiin täytäntöön valvontarangaistuksena. Tämän vuoksi lakivaliokunta ehdottaa, että säännöksestä poistetaan maininta valvontarangaistuksesta.

26 §. Valvontarangaistuksen sijaan tuomittava rangaistus.

Edellä 22 §:n yhteydessä todetuista syistä lakivaliokunta ehdottaa 26 §:n 2 momenttia täsmennettäväksi. Jos tuomitun suoritettavana on ollut 22 §:ssä tarkoitettu yhteenlaskettu valvontarangaistus, joka koostuu yhteensä yli vuoden pituisista määräosista, tuomioistuimen on muunnettava myös vuoden ylittävä osa tuomituista valvontarangaistuksista ehdottomaksi vankeudeksi. Sellaista tilannetta varten, jossa eri ehdonalaiseen vapauteen päästämisen määräosista koostuva yhteenlaskettu rangaistus muunnetaan ehdottomaksi vankeudeksi, laissa tulee olla säännös myös siitä, mitä määräosaa noudattaen tästä vankeusrangaistuksesta päästetään ehdonalaiseen vapauteen. Valiokunnan ehdottaman säännöksen mukaan tästä rangaistuksesta vapaudutaan ehdonalaiseen vapauteen ankarimman määräosan mukaan.

27 §. Uusi vankeusrangaistus.

Pykälän 1 momentin mukaan jos syyttäjä päättää syyttää valvontarangaistusta suorittavaa tai siihen tuomittua rikoksesta, josta voi syyttäjän arvion mukaan olla seuraamuksena ehdotonta vankeutta, syyttäjä voi valvontarangaistuksen täytäntöönpanon kieltämiseksi ilmoittaa asiasta Rikosseuraamuslaitokselle. Säännös koskee myös tapauksia, joissa rikos on tehty ennen valvontarangaistuksen täytäntöönpanon aloittamista. Lakivaliokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että säännös jättää syyttäjälle harkintavaltaa. Valiokunta kuitenkin toteaa, että mitä todennäköisemmältä seuraamukselta ehdoton vankeus vaikuttaa syyteharkinnassa, sitä perustellumpaa on, että syyttäjä tekee pykälässä tarkoitetun ilmoituksen.

Pykälän 1 momentin toisen virkkeen mukaan Rikosseuraamuslaitoksen on ilmoituksen saatuaan kiellettävä valvontarangaistuksen aloittaminen tai jatkaminen. Saadun selvityksen mukaan säännöksessä ei ole tarkoitettu säätää siitä, että Rikosseuraamuslaitos sen nojalla kieltäisi jo ehdonalaisessa vapaudessa olevan henkilön ehdonalaisen vapauden jatkamisen. Tulkintaepäselvyyksien välttämiseksi lakivaliokunta ehdottaa, että säännöksessä käytetään sanan "valvontarangaistuksen" sijaan ilmaisua "valvontarangaistuksen täytäntöönpanon". Kuten valiokunta on edellä 24 §:n yhteydessä todennut, termi "valvontarangaistuksen täytäntöönpano" käsittää sen ajan, jona tuomittu on teknisen valvonnan alaisena ennen ehdonalaiseen vapauteen päästämistään.

Pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuin voi kieltää aloittamasta tai jatkamasta valvontarangaistuksen täytäntöönpanoa tuomitessaan aiemmin valvontarangaistukseen tuomitun henkilön ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Jos tuomioistuin tällaisen kiellon määrää, sen on samalla määrättävä, että jäljellä oleva osa valvontarangaistuksesta on suoritettava vankeutena. Lakivaliokunta toteaa, että jos ehdottoman vankeusrangaistuksen tuottava rikos on tehty valvontarangaistuksen koeaikana, sovelletaan lakiehdotuksen 24 §:n 3 momenttia. Nyt puheena olevan 27 §:n 2 momentti tulee sovellettavaksi tapauksissa, joissa ehdottomaan vankeusrangaistukseen johtava rikos on tehty ennen kuin valvontarangaistukseen tuomittu on päässyt ehdonalaiseen vapauteen ja joissa valvontarangaistus on edelleen kokonaan tai osaksi suorittamatta. Lakivaliokunta katsoo, että säännöksen soveltamisalaa tulee tämän mukaisesti täsmentää. Lisäksi 2 momentissa oleva ilmaisu "jäljellä oleva osa" on termien johdonmukaisen käytön kannalta tarpeen korvata ilmaisulla "suorittamatta oleva osa".

28 §. Suoritetun valvontarangaistuksen huomioon ottaminen.

Kun valvontarangaistukseen tuomittu tuomitaan uuteen rangaistukseen lakiehdotuksen 21 §:n 3 momentissa, 26 §:ssä tai 27 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa, tuomittavasta rangaistuksesta olisi ehdotetun 28 §:n 1 momentin mukaan vähennettävä jo suoritettua valvontarangaistusta vastaava määrä. Lakivaliokunta kuitenkin huomauttaa, että kaikissa 1 momentissa viitatuissa säännöksissä edellytetään, että vankeudeksi muunnetaan vain valvontarangaistuksesta suorittamatta oleva osa. Koska kyse on vain suorittamatta olevan osan muuntamisesta vankeudeksi, ei ole perustetta vähentää siitä enää mitään valvontarangaistuksen osittaisen suorittamisen perusteella. Tämän vuoksi 1 momentista tulee poistaa kyseinen rangaistuksen vähentämistä koskeva säännös. Mainitussa 1 momentissa on kuitenkin edelleen tarpeen säätää muuntosuhteesta.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi rangaistuksesta tehtävästä vähennyksestä tilanteessa, jossa tuomittu on alkanut suorittaa oman suostumuksensa nojalla valvontarangaistusta käräjäoikeuden tuomion perusteella ja hänet muutoksenhaun johdosta tuomitaan muuhun kuin valvontarangaistukseen. Tässä yhteydessä rangaistuksen vähentämistä koskeva säännös on tarpeellinen, koska kyse on koko valvontarangaistuksen korvautumisesta muulla rangaistuksella. Säännöksessä muulla kuin valvontarangaistuksella tarkoitetaan luonnollisesti vankeusrangaistusta. Saadun selvityksen mukaan rangaistuksen vähentämistä koskevaa säännöstä on kuitenkin tarkennettava ottaen huomioon täytäntöönpanon erityistilanteet.

29 §. Valvoja ja hänen apunaan toimiva henkilö.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi valvojasta ja hänen apunaan toimivasta henkilöstä, apuvalvojasta. Momentissa säädetään lisäksi apuvalvojalle asetettavista koulutus- ja muista vaatimuksista. Momentin viimeisen virkkeen mukaan apuvalvojan tehtävään voidaan määrätä muukin siihen sopiva henkilö, jos se on tarpeellista valvonnan turvaamiseksi. Perustuslakivaliokunta on pitänyt kuitenkin tuomitun oikeusturvan kannalta tärkeänä, että säännöstä täydennetään perustelujen maininnalla, että muun kuin kelpoisuusvaatimukset täyttävän henkilön nimeämisen tulee olla poikkeuksellista. Ehdotettu säännös ei kuitenkaan vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen.

Lakivaliokunta toteaa, että vastaavantyyppinen säännös apuvalvojasta sisältyy perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella säädettyyn nuorisorangaistuksesta annetun lain (1196/2004) 10 §:n 2 momenttiin sekä yhdyskuntapalvelusta annetun lain 2 a §:ään (641/2010) ja ehdollisen vankeuden valvonnasta annetun lain (634/2010) 4 §:ään. Lakivaliokunnan mielestä on tärkeää, että yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanossa sovelletaan yhteneviä säännöksiä, koska apuvalvojina toimivat samat henkilöt. Yhdyskuntaseuraamusten koko kenttää selvitetään parhaillaan oikeusministeriön asettaman yhdyskuntaseuraamustoimikunnan työssä. Tarvittavat täsmennykset voidaan siten tehdä toimikunnan työn yhteydessä. Sinänsä lakivaliokunta voi yhtyä lakiehdotuksen 29 §:n perusteluissa esitettyyn mainintaan, että muun kuin säädetyt kelpoisuusvaatimukset täyttävän henkilön nimeäminen apuvalvojaksi olisi poikkeuksellista.

Tässä yhteydessä lakivaliokunta vielä viittaa jäljempänä 30 §:n yhteydessä ehdottamaansa apuvalvojan aseman tarkennukseen, jonka mukaan apuvalvoja ei voi mennä valvontarangaistukseen tuomitun henkilön asuntoon yksin, vaan ainoastaan valvojan tai muun Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen seurassa. Lisäksi esimerkiksi turvatarkastuksesta ja päihteettömyyden valvonnasta päättää lakiehdotuksen 31 §:n mukaan vain valvoja tai muu Rikosseuraamuslaitoksen virkamies. Turvatarkastuksen voi lakiehdotuksen 16 §:n mukaan suorittaa vain Rikosseuraamuslaitoksen virkamies.

30 §. Valvojan ja apuvalvojan tehtävät.

Pykälän 2 momentin mukaan apuvalvojan tehtävänä on toimia valvojan apuna pykälän 1 momentissa säädetyissä tehtävissä. Perustuslakivaliokunnan mukaan estettä ei ole sille, että säädetään viranomaiskoneiston ulkopuolelta nimetyn henkilön oikeudesta avustaa valvojaa kotirauhan piiriin ulottuvien toimenpiteiden suorittamisessa. Perustuslakivaliokunnan mukaan lakiehdotuksen 6 ja 13 §:n lisäksi myös 30 §:n 2 momenttia tulee muuttaa niin, että säännöksestä käy ilmi, että tuomitun asuntoon rikkomuksen selvittämiseksi voi yksin mennä vain viranomainen. Tämä on edellytys lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Tämän vuoksi lakivaliokunta ehdottaa, että 2 momenttiin lisätään säännös, jonka mukaan apuvalvojalla on oikeus tehdä valvontakäyntejä tuomitun asuntoon ainoastaan valvojan tai muun Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen seurassa. Säännös koskee kaikkia 1 momentissa tarkoitettuja valvontakäyntejä, ei vain rikkomuksen selvittämiseksi tehtäviä käyntejä.

31 §. Päätösvalta.

Ehdotettuun pykälään sisältyvät yksityiskohtaiset säännökset päätösvallan määräytymisestä eri asioissa. Lakiehdotuksen 20 §:ssä säädetään valvontarangaistuksen täytäntöönpanon keskeytyksestä, jos tuomitun epäillään rikkoneen tässä laissa säädettyjä velvollisuuksiaan eikä asiaa saada selvitetyksi välittömästi. Kysymys on tuomitun oikeusturvan kannalta tärkeästä asiasta. Lakivaliokunnan mielestä pykälään on aiheellista lisätä tätä koskeva säännös. Johdonmukaista on, että väliaikaisesta keskeyttämisestä päättää yhdyskuntaseuraamustoimiston johtaja, työjärjestyksessä määrätty apulaisjohtaja tai rikosseuraamusesimies. Valiokunta ehdottaakin pykälän 2 momenttia täydennettäväksi edellä tarkoitetulla tavalla.

Asian valiokuntakäsittelyn yhteydessä on tuotu esiin tarve säätää pykäläehdotuksessa mainittujen tapausten lisäksi myös siitä, kuka täytäntöönpanosta vastaava virkamies vastaa rangaistusajan laskemisesta. Lakivaliokunta toteaa, että voimassa olevaan vankeuslakiin ei sisälly vastaavaa sääntelyä vankeusrangaistusten laskemisesta. Koska valvontarangaistus kuitenkin on uusi seuraamusmuoto, on tärkeää, että laskemisessa noudatetaan yhdenmukaisia tulkintoja. Tämän vuoksi on tarkoituksenmukaista, että laissa määritetään se Rikosseuraamuslaitoksen virkamies, joka vastaa rangaistusajan laskemisesta, ja valiokunta ehdottaa tätä koskevan säännöksen lisäämistä pykälän 2 momenttiin. Valiokunnan mielestä luontevinta on, että rangaistusajan laskemisesta vastaa täytäntöönpanopäällikkö, jollainen on jokaisella kolmella rikosseuraamusalueella. Valiokunnan mielestä on myös perusteltua, että se virkamies, joka vastaa rangaistusajan laskemisesta, päättää myös ehdonalaiseen vapauteen päästämisestä. Lisäksi, koska päätöksiä on paljon, on tärkeää, että niitä voi tehdä myös hänen sijaisenaan toimiva virkamies. Valiokunnan ehdotuksen mukaan sijaisesta määrättäisiin tarkemmin Rikosseuraamuslaitoksen työjärjestyksessä. Käytännössä tämä olisi useimmiten notaari. Koska lakivaliokunnan ehdottamassa säännöksessä säädetään myös ehdonalaiseen vapauteen päästämisestä, tätä koskeva maininta tulee vastaavasti poistaa 2 momenttiin sisältyvästä yhdyskuntaseuraamustoimiston johtajan, apulaisjohtajan ja rikosseuraamusesimiehen päätöstoimivaltaa koskevasta luettelosta.

33 §. Keskusvalvonnan järjestäminen.

Pykälän mukaan Rikosseuraamuslaitos järjestää valvontarangaistuksen täytäntöönpanon keskusvalvonnan valtakunnallisesti ja alueellisesti. Rikosseuraamuslaitos voi säännöksen mukaan myös hankkia ja tehdä sopimuksia keskusvalvonnan tietojärjestelmistä, niiden ylläpidosta sekä tietojärjestelmän teknisestä valvonnasta ja hälytysten lähetys-, vastaanottamis- ja välityspalveluista yksityiseltä palveluntuottajalta, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi. Sopimuksessa tulee määritellä valvonnassa käytettävät tietojärjestelmät, ohjelmistot, keskusvalvonnassa suoritettavat tehtävät, tehtäviä hoitava henkilöstö ja muut vastaavat keskusvalvonnan asianmukaisen hoitamisen kannalta tarpeelliset seikat. Rikosseuraamuslaitoksen on huolehdittava, että työntekijöillä on tehtävässä tarvittava koulutus ja kokemus. Rikosseuraamuslaitos valvoo toiminnan asianmukaisuutta ja vastaa siitä, että keskusvalvontaa hoidetaan luotettavasti ja ammattitaitoisesti. Erillisen 2 momentissa olevan maininnan mukaan työntekijään sovelletaan tehtävässään kielilakia ja rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä.

Perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenee, että keskusvalvonnan hankkimisessa yksityiseltä palveluntuottajalta on kyse julkisen hallintotehtävän antamisesta yksityiselle. Perustuslakivaliokunnan mielestä säännöksessä tarkoitetut tehtävät ovat hyvin teknisluonteisia ja lähinnä Rikosseuraamuslaitosta avustavia. Laissa säädetään, mistä seikoista yksityisten tahojen kanssa tehtävien sopimusten tulee sisältää määräykset. Sääntely täyttää perustuslakivaliokunnan mielestä muutoinkin perustuslaissa asetetut edellytykset julkisen hallintotehtävän antamiselle muulle kuin viranomaiselle eikä näin ollen vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen.

Lakivaliokunta pitää ehdotettua sääntelyä tarkoituksenmukaisena. Se katsoo perustuslakivaliokunnan tavoin, että henkilötietojen suojan turvaamiseksi sääntelyä on kuitenkin tarpeen täydentää sillä perusteluista (s. 50/I) ilmenevällä maininnalla, että säännöksessä tarkoitetuilla keskusvalvontatoimintaa hoitavan yrityksen työntekijöillä ei ole oikeutta päästä Rikosseuraamuslaitoksen rekistereihin.

36 §. Tarkemmat säännökset ja määräykset.

Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan valvontarangaistuksen käytännön valmistelujen yhteydessä on ilmennyt, että valtioneuvoston asetuksella olisi tarpeen antaa tarkemmat säännökset myös valvontarangaistuksen täytäntöönpanon aloittamisesta, täytäntöönpanoviranomaisten tehtävistä, täytäntöönpanomääräyksestä ja täytäntöönpanomenettelystä, menettelystä velvollisuuksien rikkomistapauksissa sekä menettelystä ehdonalaiseen vapauteen päästämisessä. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että pykälään lisätään asetuksenantoa koskeva valtuussäännös myös näistä asioista.

37 §. Korvaus valvontarangaistukseen tuomitun aiheuttamasta vahingosta.

Lakivaliokunta on selvyyden vuoksi täsmentänyt pykälän 1 momenttiin sisältyvää ilmaisua toimintavelvollisuuden suorittamispaikasta.

38 §. Viittaussäännös.

Pykälässä säädetään valvontarangaistuksen suhteesta siviilipalveluslain (1446/2007) 74 ja 75 §:n sekä asevelvollisuuslain (1438/2007) 118 §:n nojalla tuomittavaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Säännöksen mukaan tällaisen vankeusrangaistuksen sijasta voidaan tuomita valvontarangaistus. Lakivaliokunta on edellä yleisperusteluissa mainituista syistä ehdottanut, että rikoslain 6 luvun 11 a §:ssä valvontarangaistuksen pituuden enimmäisrajaa lasketaan esitetystä kahdeksasta kuukaudesta kuuteen kuukauteen. Tästä seuraa, että valvontarangaistusta ei voida tuomita sellaisessa tapauksessa, jossa rangaistuksen pituudeksi tulisi enemmän kuin kuusi kuukautta. Käytännössä asevelvollisuuden tai siviilipalvelusvelvollisuuden suorittamisesta kieltäytyville voidaan joissakin tapauksissa tuomita yli kuuden kuukauden vankeusrangaistus. Lakivaliokunta toteaa, että valvontarangaistus voidaan tuomita vain, jos kaikki rikoslain 6 luvun 11 a §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät. Selvyyden vuoksi lakivaliokunta ehdottaa lakiehdotuksen 38 §:ää tältä osin täsmennettäväksi.

3. Laki vankeuslain 4 luvun 1 ja 11 §:n muuttamisesta

4 luku. Saapuminen ja sijoittaminen vankilaan

1 §. Vankilat.

Vankeuslain nykyisen 4 luvun 1 §:n 2 momentin sanamuodon mukaan avolaitoksessa olevat vangit voivat oleskella ja liikkua vankilan tai sen osaston alueella, työpaikalla tai muussa toimipisteessä ilman välitöntä valvontaa. Nyt momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan avolaitoksessa vankeja voidaan valvoa vankilan tiloihin asennettavilla, vangin haltuun annettavilla, vangin ranteeseen, nilkkaan tai vyötärölle kiinnitettävillä teknisillä välineillä taikka tällaisten välineiden yhdistelmällä.

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että se on aiemmin todennut vapausrangaistuksesta ja sen luonteesta johtuvan, että rangaistuslaitoksen selli ei ole perustuslaissa turvatun kotirauhan piiriin kuuluva (ks. PeVL 12/1998 vp, s. 5/II). Sama arvio voidaan perustuslakivaliokunnan mukaan esittää avovankilan tiloista. Vangin tarkkailuun oikeuttavat säännökset ovat kuitenkin merkityksellisiä perustuslaissa turvatun yksityiselämän suojan kannalta. Teknisen tarkkailun muodoista perustuslakivaliokunta on todennut teknisen katselun olevan erityisen arkaluonteinen (ks. PeVL 12/1998 vp, s. 5/II). Siksi lakivaliokunnan on perustuslakivaliokunnan mielestä vielä harkittava tällaisen tarkkailun välttämättömyyttä.

Lakivaliokunta toteaa, että teknisen tarkkailun osalta tarkoituksena on, että tällä lailla ei muuteta voimassa olevaa oikeustilaa. Lakivaliokunta korostaa, että tämän lain säätämisen yhteydessä sen toimeenpanoon käytettävät laitteet eivät saa mahdollistaa teknistä katselua ja kuuntelua laajemmalti kuin se jo nyt on sallittua nykyisen lainsäädännön mukaan.

Momentin säännöstä ranteeseen, nilkkaan tai vyötärölle kiinnitettävästä teknisestä välineestä lakivaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella täsmennettäväksi siten, että kysymys on vangin ylle kiinnitettävästä laitteesta. Selvyyden vuoksi lakivaliokunta korostaa, että säännös ei oikeuta valvomaan päihteettömyyttä vangin ranteeseen tai nilkkaan kiinnitettävän laitteen avulla.

Lisäksi lakivaliokunta on tehnyt 2 momenttiin vähäisen kirjoitusteknisen korjauksen.

4. Laki rikosrekisterilain 2 ja 4 §:n muuttamisesta

10 §. (Uusi).

Hallituksen esityksessä esitetään rikosrekisterilain (770/1993) 2 §:ää muutettavaksi muun muassa siten, että rikosrekisteriin merkitään tiedot tuomioistuinten ratkaisuista, joilla henkilö on Suomessa tuomittu valvontarangaistukseen (4. lakiehdotus). Samalla on tarpeen säätää siitä, milloin tieto poistetaan rikosrekisteristä. Kyseiseen 4. lakiehdotukseen ei kuitenkaan sisälly tätä koskevaa säännöstä. Tämän vuoksi lakivaliokunta ehdottaa, että tällainen säännös lisätään rikosrekisterilain 10 §:n 1 momentin 2 kohtaan. Valiokunnan ehdottaman säännöksen mukaan tieto valvontarangaistuksesta poistetaan kymmenen vuoden kuluttua lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä.

Valiokunnan ehdottaman muutoksen vuoksi myös lain nimikettä ja johtolausetta on muutettava.

5. Laki henkilötietojen käsittelystä rangaistusten täytäntöönpanossa annetun lain 5 §:n muuttamisesta

5 §. Yhdyskuntaseuraamusrekisteri.

Pykälän 1 momentin 6 kohdassa esitetään säädettäväksi siitä, että yhdyskuntaseuraamusrekisteriin sisältyvät valvontarangaistuksen toimeenpanosuunnitelman sisältö ja muut täytäntöönpanoon liittyvät tiedot. Samalla 1 momentin voimassa oleva 6 kohta siirretään 7 kohdaksi ja siihen sisältyvä viittaus muutetaan kattamaan myös uusi 6 kohta.

Eduskunta hyväksyi 24.6.2010 lain nuoren rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämisestä (633/2010). Mainitulla lailla kumotaan nuorista rikoksentekijöistä annettu laki (262/1940). Laki nuoren rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämisestä tulee voimaan 1.1.2011. Uuden lain voimaan tultua nuorista rikoksista epäillyistä ei laadita henkilötutkintaa, vaan seuraamusselvitys. Tämän huomioon ottamiseksi nyt käsiteltävänä olevan 5 §:n 1 momentin 7 kohdassa on siinä oleva maininta henkilötutkinnasta muutettava maininnaksi seuraamusselvityksestä.

7 §. Valvonta- ja toimintarekisteri. (Uusi).

Esityksen mukaan valvontarangaistuksen toimeenpanosuunnitelman sisältö ja muut täytäntöönpanoon liittyvät tiedot sisällytetään edellä mainittuun 5 §:ssä tarkoitettuun yhdyskuntaseuraamusrekisteriin. Hallituksen esityksen antamisen jälkeen on saadun tiedon mukaan todettu tarpeelliseksi, että täytäntöönpanon aikaiset tiedot sisällytetään kuitenkin vankitietorekisteriin, tarkemmin sanottuna täytäntöönpanorekisteriin sekä valvonta- ja toimintarekisteriin. Tämä on tarpeen muun muassa siksi, että se palvelee paremmin noin viiden vuoden kuluttua käyttöön otettavan uuden yhteisen asiakastietojärjestelmän valmistelua. Voimassa olevan lain 6 §:ää täytäntöönpanorekisteristä ei tarvitse tämän mahdollistamiseksi muuttaa. Lain 7 §:ää valvonta- ja toimintarekisteristä on kuitenkin tarpeen täydentää. Sen vuoksi lakivaliokunta ehdottaa, että lain 7 §:ään lisätään uusi 3 momentti, jonka mukaan valvonta- ja toimintarekisteri sisältää myös tiedot täsmennetystä toimeenpanosuunnitelmasta sekä muut valvontarangaistuksen täytäntöönpanossa ja valvonnassa välttämättä tarvittavat tiedot.

Lakivaliokunnan ehdottamasta uudesta 7 §:n 3 momentista seuraa, että myös lain nimikettä ja johtolausetta on muutettava.

6. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n muuttamisesta

24 §. Salassa pidettävät viranomaisen asiakirjat.

Pykälän 1 momentin 27 kohtaan esitetään lisättäväksi maininta asiakirjoista, jotka sisältävät tietoja valvontarangaistuksen edellytysten selvittämisestä ja toimeenpanosuunnitelmasta. Hallituksen esitykseen sisältyvän 2. lakiehdotuksen 9 §:ssä tarkoitettu täsmennetty toimeenpanosuunnitelma sisältää vastaavalla tavalla salassa pidettäviä tietoja. Koska 2. lakiehdotuksessa näistä asiakirjoista säädetään erikseen, on selvyyden vuoksi aiheellista mainita ne erikseen myös viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain puheena olevassa kohdassa.