Perustelut

Laki rikoslain muuttamisesta

Voimaantulo

Tasavallan presidentti on jättänyt lain rikoslain muuttamisesta vahvistamatta, koska lain hyväksymisen jälkeen on käynyt ilmi, että tuomioistuimissa on vireillä syytteitä talousrikoksista, joista ei enää uuden lain mukaan voitaisi rikosoikeudellisen vanhentumisen vuoksi tuomita rangaistuksia.

Perustuslain 78 §:n mukaan vahvistamatta jäänyt laki on valiokunnan annettua siitä mietintönsä hyväksyttävä asiasisällöltään muuttamattomana tai hylättävä.

Hyväksytyn lain 6 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan rangaistusta ei saa tuomita, kun rikoksen tekopäivästä on kulunut kymmenen vuotta, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vankeutta enintään kaksi vuotta tai sakkoa. Voimassa olevan lain mukaan tällaisista rikoksista ei saa tuomita rangaistusta, kun rikoksen tekopäivästä on kulunut viisitoista vuotta. Rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 3 §:n 2 momentista seuraa, että uusia lyhyempiä vanhentumisaikoja on sovellettava myös ennen uuden lain voimaantuloa tehtyihin rikoksiin, jollei laissa toisin säädetä.

Rangaistuksen tuomitsemisen estävän vanhentumisajan lyhentäminen edellä kerrotuin tavoin on perusteltua. Vanhentumisajan lyhentämistä on pidetty ongelmallisena lähinnä niiden velallisen epärehellisyysrikosten osalta, jotka on tehty ennen 1.6.1994. Tuolloin tuli voimaan laki, jolla rikoslakiin lisättiin velallisen rikoksen törkeä tekomuoto. Ennen lain voimaantuloa tehdyistä rikoksista tuomitaan rangaistus tekohetkellä voimassa olleen lievemmän lain mukaan.

Syyteoikeus velallisen rikoksesta vanhentuu viidessä vuodessa. Eli syyte velallisen epärehellisyydestä, joka on tehty ennen kuin törkeä tekomuotoa koskeva säännös tuli voimaan, on pitänyt nostaa viimeistään kesäkuun alussa 1999. Saadun selvityksen mukaan tällaisia rikoksia koskevia juttuja on tuomioistuimissa edelleen vireillä kymmenkunta.

Rikosoikeudelliselle vanhentumiselle on vahvat perusteet. Se asettaa rajat vanhojen rikosasioiden syyteoikeudelle, rangaistuksen tuomitsemiselle jo vireille saatetuissa jutuissa kuin myös täytäntöönpanon kohtuuttomalle viivästymiselle. Vanhentumissäännösten perusteet on hyväksytty jo voimassa olevaa lakia säädettäessä ja niitä on pidetty asianmukaisena myös hyväksyttäessä vahvistamatta jäänyt laki sekä valmisteltaessa valiokunnan käsiteltävänä olevaa uutta hallituksen esitystä rikosoikeudellisesta vanhentumisesta HE 45/2001 vp.

Valiokunta pitää tärkeänä, että uudet rikosoikeudellista vanhentumista koskevat säännökset saadaan voimaan mahdollisimman nopeasti ja ne ovat helposti sovellettavissa ilman yksittäistä pykälää koskevaa useita vuosia voimassa olevaa poikkeussäännöstä. Toisaalta vireillä olevien juttujen saattaminen loppuun edellyttää jonkin verran lisäaikaa. Mikäli niiden käsittelyä ei ehditä saattaa loppuun siten, että niistä tuomittu rangaistus tulee lainvoimaiseksi ennen tämän lain voimaantuloa, rikokset vanhentuvat.

Edellä esitetyn perusteella valiokunta ehdottaa, että laki tulee voimaan 1.1.2006.

Hyväksymisen jälkeen tehdyt lainmuutokset

Sen jälkeen kun eduskunta on hyväksynyt edellä mainitut lait, on lainsäädäntöä muutettu siten, että 8 luvun säännöksiä on muutettava ennen sen voimaantuloa. Lukuun on tehtävä ainakin seuraavat muutokset:

• Rikoslain 40 luku virkarikoksista on uudistettu lailla 604/2002. Luvun 12 §:n mukaan virkamiestä koskevia säännöksiä sovelletaan myös julkisyhteisön työntekijöihin. Tämän vuoksi maininta julkisyhteisön työntekijästä voidaan poistaa 1 §:n 4 momentista.
• Koska voimassa olevan 8 luvun menettämisseuraamusta koskevat 7 ja 12 § on muutettu lailla 875/2001, on 9 ja 14 §:ää muutettava.
• Koska ehdollisesta rangaistuksesta annettu laki on kumottu lailla 521/2002, on 18 §:n 1 momentin viittaussäännös muutettava koskemaan rikoslain 2 b lukua.

Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivaltaan kuuluvat rikokset

Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön 29 artiklan mukaan vanhentumisajat eivät koske tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvia rikoksia. Toimivaltaan kuuluu myös sellaisia rikoksia, jotka kansallisen lainsäädännön mukaan vanhentuvat. Kansainvälisen tuomioistuimen perussäännön hyväksymistä koskevan hallituksen esityksen HE 161/2000 vp perusteluissa todetaan, etteivät kansalliset rikosoikeudellista vanhentumista koskevat säännökset aiheuta ongelmia, koska tuomioistuimen toimivalta täydentää kansallista rikosoikeudellista toimivaltaa.

Esityksestä antamassaan lausunnossa lakivaliokunta totesi, että kansalliset vanhentumista koskevat säännökset eivät ole täysin sopusoinnussa perussäännön kanssa (LaVL 16/2000 vp). Valiokunta piti välttämättömänä, että kansallista lainsäädäntöä muutetaan siten, että se tositilanteessa vastaa kansainvälisiä säännöksiä.

Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt asiaan huomiota ja todennut, että olisi aiheellista vielä harkita sääntelyn täydentämistä siten, että vakavimmista kansainvälisistä rikoksista voidaan Suomessa tuomita rangaistus vanhentumisaikojen estämättä, vaikka teosta ei rikoslain mukaan voisikaan seurata elinkautista vankeusrangaistusta (PeVL 27/2001 vp). Lakivaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan käsitykseen ja edellyttää asian selvittämistä valmisteltaessa rikoslain 8 lukua koskevia muutoksia.

Laki yhdyskuntapalvelusta annetun lain 5 §:n 3 momentin kumoamisesta

2 §.

Valiokunta ehdottaa, että laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.

Laki ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain 8 §:n kumoamisesta

Lain hyväksymisen jälkeen ehdollisesta rangaistuksesta annettu laki on kumottu lailla 521/2001. Tämän johdosta valiokunta toteaa aiemmin hyväksytyn lain rauenneen.