Perustelut
Laki rikoslain muuttamisesta
Voimaantulo
Tasavallan presidentti on jättänyt lain rikoslain muuttamisesta
vahvistamatta, koska lain hyväksymisen jälkeen
on käynyt ilmi, että tuomioistuimissa on vireillä syytteitä talousrikoksista, joista
ei enää uuden lain mukaan voitaisi rikosoikeudellisen
vanhentumisen vuoksi tuomita rangaistuksia.
Perustuslain 78 §:n mukaan vahvistamatta jäänyt
laki on valiokunnan annettua siitä mietintönsä hyväksyttävä asiasisällöltään
muuttamattomana tai hylättävä.
Hyväksytyn lain 6 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan
rangaistusta ei saa tuomita, kun rikoksen tekopäivästä on
kulunut kymmenen vuotta, jos rikoksesta säädetty
ankarin rangaistus on vankeutta enintään kaksi
vuotta tai sakkoa. Voimassa olevan lain mukaan tällaisista
rikoksista ei saa tuomita rangaistusta, kun rikoksen tekopäivästä on
kulunut viisitoista vuotta. Rikoslain voimaanpanemisesta
annetun asetuksen 3 §:n 2 momentista seuraa, että uusia
lyhyempiä vanhentumisaikoja on sovellettava myös
ennen uuden lain voimaantuloa tehtyihin rikoksiin, jollei laissa
toisin säädetä.
Rangaistuksen tuomitsemisen estävän vanhentumisajan
lyhentäminen edellä kerrotuin tavoin on perusteltua.
Vanhentumisajan lyhentämistä on pidetty ongelmallisena
lähinnä niiden velallisen epärehellisyysrikosten
osalta, jotka on tehty ennen 1.6.1994. Tuolloin tuli voimaan laki,
jolla rikoslakiin lisättiin velallisen rikoksen törkeä tekomuoto.
Ennen lain voimaantuloa tehdyistä rikoksista tuomitaan
rangaistus tekohetkellä voimassa olleen lievemmän
lain mukaan.
Syyteoikeus velallisen rikoksesta vanhentuu viidessä vuodessa.
Eli syyte velallisen epärehellisyydestä, joka
on tehty ennen kuin törkeä tekomuotoa koskeva
säännös tuli voimaan, on pitänyt
nostaa viimeistään kesäkuun alussa 1999. Saadun
selvityksen mukaan tällaisia rikoksia koskevia juttuja
on tuomioistuimissa edelleen vireillä kymmenkunta.
Rikosoikeudelliselle vanhentumiselle on vahvat perusteet. Se
asettaa rajat vanhojen rikosasioiden syyteoikeudelle,
rangaistuksen tuomitsemiselle jo vireille saatetuissa jutuissa kuin myös
täytäntöönpanon kohtuuttomalle
viivästymiselle. Vanhentumissäännösten
perusteet on hyväksytty jo voimassa olevaa lakia säädettäessä ja
niitä on pidetty asianmukaisena myös hyväksyttäessä vahvistamatta
jäänyt laki sekä valmisteltaessa valiokunnan
käsiteltävänä olevaa uutta hallituksen
esitystä rikosoikeudellisesta vanhentumisesta HE
45/2001 vp.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että uudet rikosoikeudellista vanhentumista koskevat säännökset saadaan
voimaan mahdollisimman nopeasti ja ne ovat helposti sovellettavissa
ilman yksittäistä pykälää koskevaa
useita vuosia voimassa olevaa poikkeussäännöstä.
Toisaalta vireillä olevien juttujen saattaminen loppuun
edellyttää jonkin verran lisäaikaa. Mikäli
niiden käsittelyä ei ehditä saattaa loppuun
siten, että niistä tuomittu rangaistus tulee lainvoimaiseksi
ennen tämän lain voimaantuloa, rikokset vanhentuvat.
Edellä esitetyn perusteella valiokunta ehdottaa, että laki
tulee voimaan 1.1.2006.
Hyväksymisen jälkeen tehdyt lainmuutokset
Sen jälkeen kun eduskunta on hyväksynyt edellä mainitut
lait, on lainsäädäntöä muutettu
siten, että 8 luvun säännöksiä on
muutettava ennen sen voimaantuloa. Lukuun on tehtävä ainakin
seuraavat muutokset:
- Rikoslain 40 luku virkarikoksista on uudistettu
lailla 604/2002. Luvun 12 §:n mukaan virkamiestä koskevia
säännöksiä sovelletaan myös
julkisyhteisön työntekijöihin. Tämän vuoksi
maininta julkisyhteisön työntekijästä voidaan
poistaa 1 §:n 4 momentista.
- Koska voimassa olevan 8 luvun menettämisseuraamusta
koskevat 7 ja 12 § on muutettu lailla 875/2001,
on 9 ja 14 §:ää muutettava.
- Koska ehdollisesta rangaistuksesta annettu laki
on kumottu lailla 521/2002, on 18 §:n 1 momentin
viittaussäännös muutettava koskemaan
rikoslain 2 b lukua.
Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivaltaan kuuluvat
rikokset
Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön
29 artiklan mukaan vanhentumisajat eivät koske tuomioistuimen
toimivaltaan kuuluvia rikoksia. Toimivaltaan kuuluu myös sellaisia
rikoksia, jotka kansallisen lainsäädännön
mukaan vanhentuvat. Kansainvälisen tuomioistuimen perussäännön
hyväksymistä koskevan hallituksen esityksen HE
161/2000 vp perusteluissa todetaan, etteivät
kansalliset rikosoikeudellista vanhentumista koskevat säännökset aiheuta
ongelmia, koska tuomioistuimen toimivalta täydentää kansallista
rikosoikeudellista toimivaltaa.
Esityksestä antamassaan lausunnossa lakivaliokunta
totesi, että kansalliset vanhentumista koskevat säännökset
eivät ole täysin sopusoinnussa perussäännön
kanssa (LaVL 16/2000 vp). Valiokunta
piti välttämättömänä,
että kansallista lainsäädäntöä muutetaan
siten, että se tositilanteessa vastaa kansainvälisiä säännöksiä.
Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt asiaan huomiota
ja todennut, että olisi aiheellista vielä harkita
sääntelyn täydentämistä siten,
että vakavimmista kansainvälisistä rikoksista
voidaan Suomessa tuomita rangaistus vanhentumisaikojen estämättä,
vaikka teosta ei rikoslain mukaan voisikaan seurata elinkautista
vankeusrangaistusta (PeVL 27/2001 vp).
Lakivaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan käsitykseen
ja edellyttää asian selvittämistä valmisteltaessa
rikoslain 8 lukua koskevia muutoksia.
Laki yhdyskuntapalvelusta annetun lain 5 §:n 3 momentin
kumoamisesta
2 §.
Valiokunta ehdottaa, että laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta
2006.
Laki ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain 8 §:n
kumoamisesta
Lain hyväksymisen jälkeen ehdollisesta rangaistuksesta
annettu laki on kumottu lailla 521/2001. Tämän
johdosta valiokunta toteaa aiemmin hyväksytyn lain rauenneen.