Yleisperustelut
Lainsäädännön tarpeellisuus
Voimassa oleva ulosottolaki on säädetty 3
päivänä joulukuuta 1895, joten se on
runsaan sadan vuoden ikäinen. Vaikka laki oli säätämisaikanaan
poikkeuksellisen edistyksellinen ja korkeatasoinen, se on säädetty
maatalousyhteiskunnan tarpeita varten. Lukuisista lainmuutoksista
huolimatta laki ei enää vastaa nykypäivän
vaatimuksia.
Ulosottolain kokonaisuudistusta on 1900-luvun loppupuolelta
alkaen valmisteltu pitkään. Kokonaisuudistuksen
ensimmäinen vaihe tuli voimaan loppuvuodesta 1996. Tuolloin
uudistettiin ulosoton muutoksenhaku ja järjestettiin ulosotto-organisaatio
paikallishallinnon pohjalle. Lisäksi 1990-luvun lopulla
on toteutettu useita erillisuudistuksia. Niissä on yhtäältä lievennetty
vähävaraisimpien ulosottoa ja toisaalta on tehostettu
menettelyä ulosoton kiertämistapauksissa.
Nyt on vuorossa kokonaisuudistuksen toinen vaihe. Se koskee
mm. ulosottoperusteita, yleisiä menettelysääntöjä sekä häätöä,
ja siinä korostetaan asianmukaisuuden ja puolueettomuuden vaatimusta
sekä perusoikeuksia. Uudistuksessa pyritään
tehokkaaseen ja joustavaan ulosottomenettelyyn, joka ei kuitenkaan
kestäisi kohtuuttoman pitkää aikaa.
Ulosoton yleisiä vaatimuksia, tehokkuutta, kohtuutta ja
oikeusturvaa, edistetään myös tällä esityksellä.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Oikeusturvan parantaminen ulosotossa
Uudet menettelysäännökset
Suomen ulosotto-oikeutta on pidetty vanhahtavana velkojanoikeutena.
Tämän piirteen on nähty vahvistuneen,
kun osauudistuksissa on tehostettu ulosottoa. Kuitenkin myös
velallisen suojaa on nimenomaisin säännöksin
parannettu säätämällä velallisen
erottamisoikeudesta ja vapaakuukausijärjestelmästä.
Ulosottomenettely on kuitenkin pääosin ollut ulosottokäytännön
varassa, mikä on ollut omiaan aiheuttamaan epäyhtenäistä käytäntöä.
Tämän esityksen menettelysäännökset
sisältävät lukuisia ulosottovelallisen
asemaa parantavia säännöksiä.
Esitykseen sisältyy yleinen kuulemissäännös
ja lukuisia asiakohtaisia kuulemissäännöksiä.
Velallisen tietojensaantioikeutta lisätään.
Tietoja annetaan velalliselle mahdollisimman aikaisessa
vaiheessa, mm. vireilletuloilmoituksella ja määräaikaisraportoinnilla.
Velkojalta vaaditaan aikaisempaa täsmällisempiä tietoja
ulosoton perusteeksi. Velkojan on ilmoitettava perittävä määrä tarkasti,
samoin lyhennysten määrä ja päivämäärät.
Velkojalla on velvollisuus ilmoittaa ohimaksuista ja muista muuttuneista
hakemustiedoista.
Ulosottomiehen kontrollivelvollisuutta lisätään.
Ulosottomiehen on viran puolesta varmistettava, ettei ulosottoperusteessa
tarkoitettu velvoite ole lakannut. Hänen on tarvittaessa
pyydettävä asianosaisilta selvitystä,
esim. velkojalta selvitys saatavan määrästä tai
vanhentumisen katkaisemisesta. Ulosoton tietojärjestelmä seuraa
velallisen tekemiä maksusuorituksia. Vaikka maksusuorituksia
ei enää merkitä paperille, sähköiset
kertymätiedot säilytetään 30 vuotta velallisen
oikeusturvan vuoksi. Ulosottomiehen tulee varmistaa, että varat
kohdennetaan juuri ulosotossa olleelle saatavalle eikä muulle
saatavalle.
Uudistuksessa velallisen asiat kootaan yhteen piiriin ja luodaan
vastaavan ulosottomiehen järjestelmä, jolla keskitetään
asioiden hoitamista. Tämä mahdollistaa sen, että ulosottomies
hallitsee paremmin velallisen asiat, kun niitä ei ole muissa
piireissä vireillä.
Velkakirjan merkitys
Valiokuntakäsittelyssä on korostuneesti tullut esiin
se, että velalliset tuntevat olevansa velkojan ja ulosottomiehen
armoilla, kun he eivät tiedä velkojensa määrää eivätkä saa
käsiinsä velkakirjoja. Tämän
johdosta valiokunta toteaa seuraavaa.
Ulosottomies toimii yksinomaan tuomion perusteella ja tarkistaa,
että velkojana on se, joka on tuomiossa mainittu, ja että velotaan
sitä määrää, joka tuomiossa
on vahvistettu. Velkakirjalla ei ole saatavan määrän
osalta enää tässä vaiheessa
merkitystä. Ulosottomiehellä ei ole toimivaltaa
tutkia tuomion oikeellisuutta.
Jos ulosmittauksen perusteena oleva yksipuolinen tuomio on virheellinen,
velallisen tulee hakea takaisinsaantia käräjäoikeudelta
ja vaatia ulosoton keskeytystä.
Periaatteessa ei ole tarvetta ottaa ulosottoon sisään
tavallista velkakirjaa. Keskeistä on, että velkoja
kohdentaa suoritukset sille velkakirjalle, jolle ulosottomies on
tilittänyt varat. Sen sijaan juoksevat velkakirjat tulee
ottaa aina velkojalta.
Velallisen oikeusturva edellyttää, että velkakirja
palautetaan, kun velka on tullut kokonaan maksetuksi. Tämä on
nyt ulosottolain säännöksin turvattu.
Kuitenkaan edes velkakirjan palauttamatta jättäminen
ei uudessa järjestelmässä ole kohtalokasta,
koska ulosoton tietojärjestelmään jää kertymämerkinnät
sen velkakirjan osalta.
Ulosottoperusteen määräaikaisuus
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että ulosottoperuste
muutetaan luonnollisten henkilöiden osalta määräaikaiseksi.
Saamista voidaan periä luonnolliselta henkilöltä ulosottotoimin
vain määräajan, joka on velan luonteesta
riippuen 15 tai 20 vuotta. Siltä varalta, että velallinen epäasianmukaisin
toimin välttelee ulosottoperusteen määräaikana
täytäntöönpanoa, seurauksena
saattaa olla vahingonkorvausvastuu.
Ehdotus on jakanut valiokunnassa kuultujen asiantuntijoiden
mielipiteet jyrkästi. Omasta puolestaan valiokunta pitää kohtuuttomana
sitä, että yksityinen ihminen joutuu olemaan ulosotossa
suurimman osan elämäänsä. Ulosotto
on ajan mittaan tehostunut ja kiristynyt. Suomessa voimassa ollut
ansaintaeläkkeiden ulosmittauskielto kumottiin vuonna 1990.
Sen jälkeen ammattimainen perintätoimi on laajentunut
tuntuvasti, ja erityisesti ns. jälkiperintä on
lisääntynyt 1990-luvulla huomattavasti. Lama-ajan
lisäksi nykyinen luottoyhteiskunta aiheuttaa jatkuvasti
ylivelkaantumista.
Valiokunta puoltaa määräaikaissäännöstä yksimielisesti,
mutta korostaa, että ulosottoperusteen määräaikaisuuden
tuottama etu on tarkoitettu vain niille velallisille, jotka eivät
aktiivisin toimin pyri vahingoittamaan velkojien etua. Valiokunnan
mielestä on välttämätöntä huolehtia siitä,
etteivät määräaikaissäännökset
voi johtaa laajamittaisiin väärinkäytöksiin
eivätkä tahallisiin velkojien oikeuksien
loukkauksiin.
Sen vuoksi valiokunta ehdottaa, että määräaikasäännöksiä täydennetään
uudella pykälällä, jonka mukaan ulosottoperusteen
määräaikaa voidaan tietyin edellytyksin
jatkaa kymmenellä vuodella.
Määräaikaa koskeva ehdotus johtaa
siihen, että tuomio tai muu ulosottoperuste menettää merkityksensä määräajassa,
mutta itse aineellinen maksuvelvoite pysyy voimassa, jos
velkoja katkaisee vanhentumisen kerta kerran jälkeen. Vanhentumisaika
on uuden, eduskunnan 10.2.2003 hyväksymän vanhentumislain
(HE 187/2002 vp) 13 §:n 2 momentin
mukaan viisi vuotta sen jälkeen, kun velasta on annettu
lainvoimaiseksi tullut tuomio tai muu ulosottoperuste, joka voidaan
panna täytäntöön kuten lainvoimainen
tuomio.
Toistaiseksi on tarkemmin selvittämättä,
minkälaisia oikeusvaikutuksia ulosoton määräaikaisuudella
on. Hallituksen esityksessä todetaan, että oikeusvaikutusten
määrittäminen käy parhaiten
päinsä asianomaisten uudistusten yhteydessä.
Selvitettäviä asioita ovat etenkin saatavan asema
kuolinpesässä. Myös velallisen rikosoikeudellisen
vastuun täsmentäminen on tarpeen. Lähtökohtana
on, että saatava, joka ei ole vanhentunut, on normaalin
saatavan asemassa muun muassa verotuksessa ja sosiaalietuuksien saamisessa.
Jos henkilöllä on velka, jota koskeva ulosottoperuste
ei ole enää voimassa, hän joutuu ottamaan
kantaa myös siihen, tuleeko velka ilmoittaa verotuksessa,
luottoa haettaessa, osituksessa taikka sosiaali- tai muita etuuksia
anottaessa tai maksuja yms. määrättäessä.
Näyttää siltä, että tällainenkin
velka olisi muutoin tavallisen velan asemassa paitsi että sitä ei
voida periä ulosottoteitse. Käytännössä asia
tulee aiheuttamaan epäselvyyksiä. Sääntely,
jonka mukaan ulosottoperuste menettää täytäntöönpanokelpoisuutensa,
mutta saatava ei samalla vanhennu, herättää siten
lukuisia kysymyksiä sääntelyn seurauksista
ja oikeusvaikutuksista.
Eduskunta on 10.2.2003 talousvaliokunnan mietinnössä TaVM
28/2002 vp esitetyn mukaisesti edellyttänyt,
että hallitus seuraa, johtaako ulosottoperusteen määräaikaisuus,
ilman että samalla säädettäisiin
velan lopullisesta vanhentumisesta, epäasianmukaisiin menettelyihin
tai kohtuuttomiin tilanteisiin velkasuhteissa, ja arvioi sen jälkeen,
onko aihetta säätää velan lopullisesta
vanhentumisesta, sekä antaa selvityksen ja tarvittaessa
lakiesityksen seuraavan vaalikauden aikana.
Lakivaliokunta puolestaan toteaa, että kaikkein suurin
ongelma aiheutuu, jos velan halutaan kuuluvan kuolinpesän
selvityksessä maksettaviin velkoihin. Tämän
vuoksi seuraavalla vaalikaudella on selvitettävä erityisesti
saatavan asema kuolinpesässä (Valiokunnan
lausumaehdotus).
Lisäksi on pikaisesti saatava aikaan luottotietolainsäädäntö,
jonka valmistelu on aloitettu viime vuonna.
Lain taannehtivuus ja uuden lainsäädännön voimaantulo
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että ylivelkaisten
aseman parantamiseksi ulosottolain muutos on osittain taannehtiva.
Lain voimaantulosäännöksen mukaan 2 luvun
ulosottoperusteen määräaikaa koskevia
säännöksiä sovelletaan
myös ennen lain voimaantuloa annettuun ulosottoperusteeseen
ja lain voimaan tullessa vireillä olevaan ulosottoasiaan.
Jos kuitenkin luvun 25 §:ssä tarkoitettu ulosottoperuste
on annettu ennen 1 päivää maaliskuuta
1993, täytäntöönpanokelpoisuuden
määräaika lasketaan mainitusta päivämäärästä.
Hallituksen esityksen perusteluiden mukaan säännöksen
taustalla on lähtökohtana se, että ennen
lain voimaantuloa kuluneesta ajasta otetaan taannehtivasti huomioon enintään
10 vuotta.
Tämän jälkeen tilanne on muuttunut
kahdella tavalla:
— Valtiovalta sopi 2.5.2002 velkasovintoja koskevasta
toimenpideohjelmasta pankkeja edustavien tahojen kanssa. Myöhemmin
ohjelma-asiakirjaan ovat tulleet mukaan mm. perimistoimistot ja
eräät muut tahot. Osana sovintokokonaisuutta hallitus
sitoutui esittämään ja esitti eduskunnalle
voimaantulon taannehtivuussäännöksen
muuttamista niin, että taannehtivuus laskettaisiin 1 päivästä maaliskuuta
1996.
— Ulosoton uusi tietojärjestelmä,
jonka valmistumiseen ulosottolain voimaantulo on sidottu, ei valmistu
suunnitellun mukaisesti, vaan lain voimaantuloaikaa pitää myöhentää vuodella,
ts. voimaantulopäiväksi tulee 1.3.2004.
Velalliset ovat reagoineet taannehtivuusajan muuttamiseen voimakkaasti.
He eivät voi ymmärtää, ettei
valtiovalta pitäisi kiinni alkuperäisestä lupauksestaan.
Hallitus puolestaan korostaa, että velkasovinnot ja velkajärjestelyt
ovat velallisen kannalta parempi asioiden hoitotapa kuin viimesijainen
ulosoton päättyminen.
Lakivaliokunta toteaa, että hallituksen esitys julkistettiin
näyttävästi, kun esitys annettiin eduskunnalle.
Lisäksi samoihin aikoihin pidettiin ylivelkaantumisseminaari,
jossa valtiovallan puolelta ilmoitettiin, että ensimmäiset
ylivelkaantuneet vapautuvat ulosotosta 1.3.2008. Valiokunta katsoo,
että tällaisessa asiassa valtiovalta on moraalisesti
sidottu julkiseen lupaukseensa. Myöskään
tietojärjestelmän myöhästyminen
ei ole sellainen syy, josta velallisten pitäisi kärsiä,
varsinkin kun velkojien käytössä oleva tehokas
perimisaika ennen ulosottoperusteen raukeamista pysyy tosiasiallisesti
yhtä pitkänä kuin hallituksen esityksessä on
tarkoitettu. Ulosoton muuttuminen määräaikaiseksi
on myös hyvin velkojien tiedossa, koska asiasta on käyty jatkuvaa
julkista keskustelua.
Tämän vuoksi valiokunta ei ehdota ulosottolain
voimaantulosäännöksen muuttamista ulosottoperusteen
taannehtivuussäännöksen osalta, vaan
hyväksyy hallituksen esityksen alkuperäisen ehdotuksen
lain taannehtivuudesta.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki ulosottolain muuttamisesta
1 luku. Yleiset säännökset
1 d §. Sähköinen viesti ja varmennettu
sähköinen viesti.
Ehdotuksen mukaan ulosottoa voitaisiin hakea sähköisellä viestillä ja
tiedoksiannot voitaisiin toimittaa sähköisenä viestinä.
Pykälässä on useampia määritelmäsäännöksiä ja
viittaukset kolmeen eri lakiin, joita sovelletaan soveltuvin osin
ulosottoasioissa.
Hallituksen esityksen antamisen jälkeen eduskunta on
16.12.2002 hyväksynyt lain sähköisestä asioinnista
viranomaistoiminnassa (HE 17/2002 vp — HaVM
14/2002 vp). Siihen sisältyy eri viranomaisia
koskevat säännökset sähköisestä asioinnista
sekä säännökset siitä,
milloin sähköinen viesti on saapunut määräajassa.
Lisäksi eduskunta on 16.12.2002 hyväksy-
nyt lain sähköisistä allekirjoituksista
(HE 197/2001 vp — LiVM
21/2002 vp), johon sisältyvät
varmennepalveluja koskevat säännökset. Sähköistä asiointia
koskevassa laissa on viittaus tämän lain varmennepalveluja
koskeviin säännöksiin.
Kerrotun uuden lainsäädännön
johdosta pykälään ehdotetut säännökset
ovat menettäneet merkityksensä. Ehdotettujen säännösten
sijasta valiokunta ehdottaa, että pykälään
otetaan viittaussäännös sähköistä asiointia
koskevaan lakiin. Viittaus tarkoittaa siten sekä sähköisen
viestin määritelmää että menettelyä sähköisessä asioinnissa
siltä osin kuin viimeksi mainitusta ei ole ulosottolaissa
erityissäännöksiä.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että ulosottolakiin
sisältyy ulosottoasioiden erityisluonteesta johtuvia sähköistä asiointia
koskevasta laista poikkeavia säännöksiä muun
muassa vireillepanotavasta (UL 3:1), asiamiehen valtakirjasta (UL
3:10—12) ja tiedoksiannosta (UL 3:41.1 ja 2). Vireillepanotapaa
koskevissa ulosottolain säännöksissä on
erityisryhmänä otettu huomioon ns. tietojärjestelmähakijat,
jotka voivat panna ulosottoasian vireille sähköisesti ulosoton
valtakunnalliseen tietojärjestelmään tehtävällä hakemuksella,
jos oikeusministeriö on antanut siihen luvan. Asiamiehen
valtakirjaa koskevissa ulosottolain säännöksissä on
otettu huomioon se, onko asiamiehellä oikeus nostaa kertyneet
varat. Ulosottolain tiedoksiantosäännökset
perustuvat osin tiedoksianto-osoitetta koskeviin säännöksiin
(UL 3:38). Todisteellista tiedoksiantoa edellytetään
vain tietyissä erityissäännöksissä sekä harkinnanvaraisesti
3 luvun 40 §:n 1 momentissa. Siten sähköistä asiointia koskevan
lain säännökset vireillepanosta, valtakirjasta
ja tiedoksiannosta eivät kaikilta osin sovellu ulosottoasioihin.
Sen sijaan esimerkiksi säännökset, jotka
koskevat sähköisen viestin saapumisajankohtaa,
sähköisen asiakirjan kirjaamista ja sähköisen
asiakirjan siirtoa, koskevat myös ulosottoasioita.
1 e §. Asiakirjan lähettäminen (Uusi).
Hallituksen esityksen lähtökohtana on, että asiakirjaliikenteessä sovelletaan
lakia asiakirjain lähettämisestä (74/1954).
Eduskunta on kuitenkin 12.2.2003 hyväksynyt 1. käsittelyssä uuden
hallintolain, joka tulee voimaan 1.1.2004 ja jolla kumotaan asiakirjojen
lähettämistä koskeva laki (HE
72/2002 vp — HaVM 29/2002
vp). Hallintolaki on soveltamisalaltaan siten rajoitettu,
että sitä ei sovelleta ulosottolakiin. Tämän
vuoksi valiokunta ehdottaa, että lukuun lisätään
uusi 1 e §, johon otetaan ulosottoasioissa
sovellettavat säännökset asiakirjan lähettämisestä.
19 §. Asianmukaisuuden vaatimus.
Ulosottolakiin ehdotetaan otettavaksi yleinen säännös asianmukaisesta
ulosottomenettelystä. Sen mukaan ulosottomiehen tulee toimia
virkatehtävissään asianmukaisesti ja
puolueettomasti sekä mm. edistää vastaajan
omatoimisuutta ja asianosaisten välistä sovinnollisuutta
ulosottoasiassa sopivalla tavalla sekä mahdollisuuksien
mukaan ja laissa säädetyissä rajoissa
ottaa asianosaisten toivomukset huomioon.
Valiokunta katsoo, että asianosaisten toivomusten huomioon
ottaminen sisältyy yleiseen asianmukaisuuden vaatimukseen
sekä omatoimisuuden ja sovinnollisuuden edistämiseen.
Nimenomainen maininta toivomusten huomioon ottamisesta voisi aiheuttaa
turhia riitaisuuksia. Velkojan ja velallisen edut ovat jo lähtökohtaisesti
vastakkaisia. Valiokunta ehdottaa pykälän loppuosan
poistamista.
32 §. Luottotietotoiminnan harjoittajan oikeus tiedonsaantiin.
Pykälän 3 momentin mukaan, jos saatava tulee
kokonaan perityksi ulosotossa tietojen luovuttamisen jälkeen,
ulosottomiehen tulee velallisen pyynnöstä ilmoittaa
siitä luottotietotoiminnan harjoittajalle.
Tarkoituksena on säilyttää nykyinen
järjestelmä, jossa ulosottolaitos luovuttaa tietoja
luottotietotoimintaa varten. Lisäksi tarkoituksena on, että luottotiedoista
näkyy, mikä saatava on suoritettu. Sen vuoksi
momentissa ehdotetaan säädettäväksi,
että jos ulosottoperuste kumotaan tai ulosotto muusta syystä peruutetaan,
ulosottomiehen olisi omasta aloitteestaan ilmoitettava siitä luottotietotoiminnan
harjoittajalle rekisterimerkintöjen poistamista varten.
Tavoitteena on, että velallinen tulee samaan asemaan kuin
missä hän olisi, jos ulosottoasia ei olisi tullut
lainkaan vireille.
Luottotietojen oikeellisuus on merkittävä seikka
velallisen taloudellisen toimintakyvyn ja oikeusturvan kannalta.
Ulosottomiehellä ei kuitenkaan ole viran puolesta keinoja
seurata ulosottoperusteen muutoksia. Sen vuoksi korjaustoimenpiteisiin
ryhtymisen edellytykseksi on asetettava velallisen yhteydenotto.
Yhteydenoton johdosta ulosottomiesten on huolellisesti selvitettävä mahdolliset
virheellisyydet, joita luottotietoihin on tullut ulosottomiehen
antamien tietojen perusteella.
Valiokunta ehdottaa, että pykälän
3 momenttia muutetaan siten, että ulosottomiehen on velallisen
pyynnöstä ilmoitettava virheellisistä luottotiedoista
luottotietotoiminnan harjoittajalle rekisterimerkintöjen
poistamista varten. Samalla valiokunta ehdottaa säännöksen
sanamuodon laajentamista niin, että virheelliset tiedot
tulee pyynnöstä korjata aina, kun ulosotto on
syystä tai toisesta osoittautunut aiheettomaksi.
35 §. Tietojen luovuttaminen teknisen käyttöyhteyden
avulla.
Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi
oikeusministeriön oikeudesta päättää teknisen
käyttöyhteyden perustamisesta ja ulosottorekisteriin
merkittyjen tietojen luovuttamisesta sen avulla, jos tietojen vastaanottajalla
on lain mukaan oikeus saada tietoja ulosottoviranomaiselta
sähköisessä muodossa.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan henkilötietolain
säännöksistä johtuu, että oikeusministeriön
on näissä tilanteissa huolehdittava tarvittavista
toimista henkilötietojen suojaamiseksi niiden laittomalta
käsittelyltä. Perustuslakivaliokunnan mielestä ehdotettuun
säännökseen on kuitenkin tärkeää lisätä maininta, jonka
mukaan tietoja pyytävän on ennen teknisen käyttöyhteyden
avaamista esitettävä selvitys siitä,
että tietojen suojauksesta huolehditaan asianmukaisesti.
Lakivaliokunta ehdottaa, että pykälään
tehdään perustuslakivaliokunnan suosittelema lisäys.
2 luku. Ulosottoperusteet
16 §. Velkojan palautusvelvollisuus.
Pykälän 2 momentissa on viittaus
korkolain 4 §:ään, jota on muutettu 1.7.2002
voimaan tulleella lailla 340/2002. Valiokunta on tehnyt
momenttiin tästä johtuvan tarkistuksen.
26 §. Määräajan jatkaminen
(Uusi).
Hallituksen esityksen lähtökohta on se, että saamista
voidaan periä luonnolliselta henkilöltä ulosottotoimin
vain määräajan, joka on velan luonteesta riippuen
15 tai 20 vuotta. Siltä varalta, että velallinen
epäasianmukaisin toimin välttelee ulosottoperusteen
määräaikana täytäntöönpanoa,
seurauksena saattaa olla vahingonkorvausvastuu.
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan, että säännökset
täytäntöönpanon määräaikaisuudesta
tai sen taannehtivuudesta eivät vaikuta lakiehdotusten
käsittelyjärjestykseen. Perustuslakivaliokunta
ehdottaa kuitenkin harkittavaksi, että sääntelyn
ulkopuolelle rajataan sellaiset velalliset, joiden voidaan perustellusti epäillä salanneen
omaisuuttaan tai toimineen muutoin lainvastaisella tavalla velkojien
vahingoksi.
Lakivaliokunta katsoo, että ulosottoperusteen määräaikaisuuden
tuottama etu on tarkoitettu vain niille velallisille, jotka eivät
aktiivisin toimin pyri vahingoittamaan velkojien etua. Määräaikaa
ei ole tarpeen jatkaa silloin, kun velallinen on syrjäytymisen
tai muun vastaavan syyn vuoksi kykenemätön maksamaan
velkaansa. Toisaalta valiokunta pitää välttämättömänä huolehtia
siitä, etteivät määräaikasäännökset
voi johtaa laajamittaisiin väärinkäytöksiin
eivätkä tahallisiin velkojien oikeuksien loukkauksiin.
Perustuslakivaliokunnan lausuntoon yhtyen lakivaliokunta ehdottaa,
että lukuun lisätään uusi 26 §,
jonka mukaan ulosottoperusteen määräaikaa
voidaan tietyin edellytyksin jatkaa kymmenellä vuodella.
Määräajan jatkamisesta päättäminen
kuuluu tuomioistuimille. Asia käsitellään
normaalina riita-asiana. Tuomio, jolla määräaikaa
jatketaan, on erityistyyppinen tuomio, joka muistuttaa vahvistustuomiota.
Tuomio on kuitenkin aiempaan suoritustuomioon kiinteästi
liittyvänä täytäntöönpanokelpoinen
kuten suoritustuomio. Sen täytäntöönpanokelpoisuus
alkaa välittömästi jo käräjäoikeuden
tuomion perusteella. Muutoksenhakutuomioistuin voi kuitenkin keskeyttää täytäntöönpanon.
Määräaika lasketaan alkuperäisen
määräajan päättymisestä,
vaikka tuomio annetaan ennen kuin alkuperäinen määräaika
on kulunut umpeen. Velallisen oikeusturvan kannalta on suotavaa,
että tuomiossa nimenomaisesti mainitaan se uusi päivämäärä,
johon asti ulosottokelpoisuus jatkuu.
Edellytyksenä määräajan
jatkamiselle on, että velkojia vahingoittavat toimet on
tehty alkuperäisen määräajan
kuluessa ja että velkoja nostaa kanteen pykälässä säädetyssä määräajassa.
Riittävää on, että kanne nostetaan
ennen kuin kaksi vuotta on kulunut alkuperäisen määräajan
kulumisesta. Tuomioistuinkäsittelyn aikana tapahtuva määräajan
päättyminen ei estä jatkamista. Tällöinkin
määräaika lasketaan alkuperäisen määräajan
päättymisestä.
Pykälän soveltaminen ei ole sidottu siihen, että velallisen
toiminta täyttäisi jonkin rikoksen tunnusmerkistön,
tai siihen, että toiminta voisi johtaa vahingonkorvauksen
tuomitsemiseen. Pykälä täydentää velkojien
mahdollisuutta saada perintä jatkumaan esimerkiksi niissä tapauksissa,
joissa näyttöä kärsityn vahingon
määrästä ei ole vaikeuksitta
saatavissa. Tällöin jatketaan alkuperäisen
saatavan ulosottoperintää.
Velallisen toimilta vaaditaan kuitenkin huomattavaa
moitittavuutta. Ulosottoperusteen määräajat
ovat niin pitkiä, että niiden jatkamisen tulee
olla poikkeuksellista. Kaikissa tapauksissa tulee ottaa huomioon
myös velallisen asemaan liittyvät kohtuusnäkökohdat
kokonaisuudessaan.
3 luku. Yleiset menettelysäännökset
1 §. Ulosoton hakeminen.
Pykälän 3 momentissa on viittaussäännös
asiakirjain lähettämisestä annettuun
lakiin.
Mainittu laki kumotaan uudella hallintolailla, jonka eduskunta
on hyväksynyt 1. käsittelyssä 12.2.2003
ja joka tulee voimaan 1 tammikuuta 2004 (HE 72/2002
vp — HaVM 29/2002 vp).
Valiokunta ehdottaa, että momentti poistetaan. Kumottavan
viittaussäännöksen korvaamiseksi valiokunta
on edellä ehdottanut, että 1 lukuun lisätään
uusi 1 e §, johon otetaan asiasisältöiset
säännökset asiakirjan lähettämisestä.
6 §. Saamistodisteen liittäminen hakemukseen.
Pykälän 1 momentin mukaan juokseva velkakirja,
vekseli tai shekki, johon ulosottoperusteessa määrätty
maksuvelvollisuus perustuu, on liitettävä ulosottohakemukseen
alkuperäisenä. Tavallista velkakirjaa ei siten
tarvitse liittää hakemukseen. Kuitenkin, jos täytäntöönpanon
luotettavuus sitä edellyttää tai velallinen
sitä pyytää, ulosottomiehen tulee ottaa
haltuunsa myös tavallinen velkakirja. Jos velkakirjaa ei
löydy, ulosottomies voi kuitenkin toimittaa täytäntöönpanon,
mutta hänen on kuultava velallista, jollei kuuleminen ole
tarpeetonta.
Valiokunta katsoo, että tilanteessa, jossa velkakirjaa
ei löydy, velallista on aina kuultava. Tämän
vuoksi valiokunta ehdottaa, että kuulemisen harkinnanvaraisuutta
ilmentävä sivulause poistetaan.
11 §. Asiamiehen valtakirja.
Pykälässä ovat säännökset
asiamiehen velvollisuudesta esittää ulosottoa
hakiessaan hakijan antama valtakirja.
Valiokunta ehdottaa pykälän 1 momenttiin tehtäväksi
oikeusapulain (257/2002) uudesta terminologiasta johtuva
korjaus. Nimike "yleinen oikeusavustaja" muutetaan nimikkeeksi "julkinen
oikeusavustaja".
22 §. Toimituspaikka.
Pykälä koskee ulosottotoimituksen paikkaa.
Ulosmittaustoimitus voidaan 1 momentin mukaan pitää vastaajan
tai sivullisen asunnossa tämän suostumuksetta
sen mukaan kuin 49 ja 51 §:ssä säädetään
ja muu toimitus, jos se on välttämätöntä täytäntöönpanon toimittamiseksi.
Voimassa olevan lain mukaan lähtökohtana on,
että täytäntöönpano
toimitetaan velallisen luona. Jos täytäntöönpano
voidaan toimittaa muualla, esimerkiksi ulosottomiehen virkahuoneessa,
siitä säädetään erikseen.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan erityisesti ulosmittauksen
toimittaminen yksityisoikeudellisen saatavan täytäntöön
panemiseksi turvaa omalta osaltaan velkojan omaisuudensuojaa. Myös
velkojan oikeusturvan kannalta on välttämätöntä,
että tuomio ei jää vaille tosiasiallisia
vaikutuksia, vaan on julkisen vallan toimesta tehokkaasti täytäntöön
pantavissa. Kotirauhan piiriin ulottuvat täytäntöönpanotoimet ovat
näin ollen hyväksyttäviä perusoikeuksien turvaamiseksi.
Edelleen, kun otetaan huomioon ulosoton erityisluonne lakiin perustuvien
velvoitteiden viimekätisenä täytäntöönpanomenettelynä,
ulosottotoimien ulottaminen kotirauhan piiriin myös julkisoikeudellisten
saatavien perimiseksi on hyväksyttävää perustuslain
10 §:n 3 momentin kannalta.
Perustuslakivaliokunta pitää pykälän
1 momentin säännöstä "muun toimituksen"
pitämisestä asunnossa ongelmallisen avoimena.
Perusteluissa esitetyt velallisen moitittavaan käyttäytymiseen
liittyvät edellytykset ja toimenpiteen poikkeuksellisuuteen
viittaavat rajaukset eivät käy ilmi ehdotetuista
säännöksistä. Perustuslakivaliokunnan
mielestä lakiehdotusta on välttämätöntä täsmentää,
jotta se voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Laista tulee ilmetä, mitkä muut toimitukset voidaan
pitää asunnossa. Laissa tulee olla myös
esityksen tarkoitusta vastaavat riittävän täsmälliset
säännökset asunnossa pidettävän
toimituksen edellytyksistä ja rajoituksista.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta lakivaliokunta ehdottaa,
että 1 momentissa väliaikaistoimi rinnastetaan
ulosmittaukseen myös velallisen kotirauhan suhteen. Lisäksi
valiokunta ehdottaa, että momenttiin lisätään
edellytys, jonka mukaan toimituksen tulee olla ulosottolaissa tarkoitettu,
ts. sellaisesta toimituksesta tulee olla nimenomainen säännös
ulosottolaissa.
Lakivaliokunta pitää mahdottomana tehtävänä kaikkien
niiden toimitusten luettelemista, joiden pitäminen velallisen
kotona eri tilanteissa saattaa olla välttämätöntä.
Vaarana on, että luettelo jää vajaaksi
ja velallisen asunnosta saattaa joissakin tapauksissa muodostua
ehdoton turvapaikka täytäntöönpanoa
vastaan silloinkin, kun toimitus asunnossa on välttämätön
hakijan oikeuksien toteuttamiseksi.
Lakiehdotuksen 1 luvun 19 §:ään sisältyy asianmukaisuuden
vaatimus, joka edellyttää, ettei vastaajalle saa
aiheuttaa suurempaa haittaa kuin mitä täytäntöönpanon
tarkoitus vaatii. Valiokunta katsoo, että tämä ulosottolaissa
nimenomaisesti ilmaistu suhteellisuusvaatimus yhdessä sen
kanssa, että säännöksessä viitataan
ulosottolaissa säädettyihin toimituksiin, täyttää perusoikeussuojan
vaatimukset.
30 §. Päätöksen tekemisen
ajankohta.
Pykälän 1 momentin mukaan ulosottomiehen
on väitteen tai vaatimuksen johdosta tehtävä päätös
viipymättä sen jälkeen, kun väite
tai vaatimus on esitetty. Jos väite tai vaatimus koskee
tiettyä täytäntöönpanotointa
tai toimitusta, ulosottomies voi lykätä päätöksen
antamisen sen yhteyteen. Jos päätös annetaan
ennakolta, siihen ei momentin mukaan saa erikseen hakea muutosta.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut, että ennakkopäätös
esimerkiksi jonkin omaisuuden omistussuhteita koskevasta väitteestä voi
kuitenkin joissakin tapauksissa — kuten ulosmittauspäätöksen
valmistelun pitkittyessä — vaikuttaa yksilön
oikeuksiin ja velvollisuuksiin välittömän
oikeussuojan tarpeen aiheuttavalla tavalla. Tämän
vuoksi valtiosääntöoikeudellisesti on
selkeintä poistaa muutoksenhakurajoitus lakiehdotuksesta.
Lakivaliokunta toteaa, että pykälän
1 momentin tarkoituksena on turvata se, että asianosainen voi
mahdollisimman varhaisessa vaiheessa saada ennakollisen vastauksen
väitteeseensä. Tällainen ennakollinen
kannanotto ei yleisten prosessisäännösten
perusteella kuitenkaan tuota muutoksenhakuoikeutta, koska siinä vaiheessa puuttuu
sellainen toimi tai päätös, joka vaikuttaa
jonkun oikeuksiin tai velvollisuuksiin. Tällaisesta ennakkopäätöksestä tehtävä valitus
jätettäisiin ennenaikaisena käräjäoikeudessa
tutkimatta. Muutoksenhakuoikeus alkaa vasta siinä vaiheessa,
jolloin asiassa on tehty ulosottolain 10 luvun 1 §:ssä tarkoitettu
päätös, joka koskee jonkun oikeutta.
Pykälään sisältyvä muutoksenhakukielto
on luonteeltaan informatiivinen. Sillä ei puututa todelliseen
muutoksenhakuoikeuteen. Tämän vuoksi lakivaliokunta
ei pidä muutoksenhakukiellon poistamista aiheellisena.
32 §. Kuuleminen.
Pykälän mukaan ulosottomiehen tulee varata
asianosaiselle tai sivulliselle tilaisuus tulla kuulluksi, jos asialla
arvioidaan olevan tälle huomattava merkitys eikä kuulemiselle
ole estettä.
Perustuslain 21 §:ssä säädettyihin
oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon vaatimuksiin
viitaten perustuslakivaliokunta on lausunnossaan arvostellut ehdotetun
kuulemissäännöksen väljyyttä.
Tämän vuoksi perustuslakivaliokunta katsoo, että oikeutta
tulla kuulluksi tulee sanonnallisesti vahvistaa poistamalla pykälästä kuulemisvelvoitteen
kynnystä tarpeettomasti nostava sana "huomattava".
Lakivaliokunta toteaa, että tässä pykälässä oleva
kuulemissäännös on ulosottolain useita muita
kuulemissäännöksiä täydentävä sääntely. Kuuleminen
on ulosottolain nimenomaisin säännöksin
järjestetty aina silloin, kun oikeusturvan on katsottu
edellyttävän kuulemista. Tällaiseen täydentävään
säännökseen ei ole syytä sisällyttää kovin
tiukkaa kuulemisvelvollisuutta, koska vaarana on, että se
aiheuttaisi ulosottoon vakavia pullonkauloja.
Lakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että kuulemista
täydentää velalliselle annettava vireilletuloilmoitus,
jossa hänelle varataan tilaisuus tulla kuulluksi. Tämän
vuoksi etukäteinen kuuleminen ei ole ulosottomenettelyssä samalla tavalla
ratkaisevaa kuin esimerkiksi tuomioistuimessa. Ulosottomiehellä on,
toisin kuin tuomarilla, suhteellisen laaja mahdollisuus suorittaa
itseoikaisu, jos virheellisyys on sattunut. Jos kuulemisen tarpeellisuudesta
on epäselvyyttä, ulosottomies voi suorittaa toimen
3 luvun 18 §:ssä tarkoitettuna väliaikaistoimena.
Arvioituaan esitykseen sisältyviä kuulemissäännöksiä kokonaisuutena
lakivaliokunta katsoo, ettei pykälän tiukentaminen
ole tarpeen.
37 §. Yleinen säännös.
Pykälän 1 momentissa ilmaistaan se, että ulosoton
tiedoksiantojärjestelmä rakentuu hallintotiedoksiantolain
pohjalle, jollei ulosottolaissa toisin säädetä.
Tiedoksiannosta hallintoasioissa annettu laki (232/1966)
kumotaan uudella hallintolailla ja tiedoksiantoa koskevat säännökset
otetaan osaksi hallintolakia, sen 10 luvuksi. Pykälää on
tämän vuoksi tarkistettava.
Ulosotto on luonteeltaan lainkäyttöä.
Oikeudenkäymiskaaren 11 luvun tiedoksiantosäännökset
eivät kuitenkaan luontevasti sovi ulosottoasioihin, joissa
ei ole haasteen tiedoksiantoa vastaavaa vaihetta. Hallintolaki puolestaan
ei soveltamisalaansa koskevan rajoituksen perusteella koske ulosottoa.
Tästä huolimatta valiokunta katsoo, että ulosottolaissa
on tarkoituksenmukaista viitata hallintolain tiedoksiantoa koskeviin
säännöksiin.
Edellä todetun perusteella valiokunta ehdottaa, että pykälän
1 momentissa viitataan tiedoksiannon vastaanottajan osalta hallintolain
vastaaviin säännöksiin, ts. sen 56—58 §:ään.
Niissä säädetään vastaanottajasta
silloin, kun tiedoksianto on tehtävä yksityishenkilölle,
yhteisölle, säätiölle, kuolinpesälle
ja konkurssipesälle sekä viranomaiselle. Myös
hallintolain 68 §:ssä olevat säännökset
sijaistiedoksiannon vastaanottajan korvausvastuusta soveltuvat
ulosottoasioihin, joten valiokunta ehdottaa viitattavaksi myös siihen.
Korvausvastuu koskee myös kuolinpesän osakasta,
joka on laiminlyönyt velvollisuutensa ilmoittaa tiedoksisaannista
pesän muille osakkaille.
Lisäksi valiokunta ehdottaa, että pykälää täydennetään
uudella 3 momentilla, johon otetaan hallintolain 63 §:ää vastaava
säännös tiedoksiannosta ulkomaille.
40 §. Todisteellinen tiedoksianto.
Pykälän 2 momentissa on nykyisen
hallintotiedoksiantolain mukaisten sijaistiedoksiannon vastaanottajien
piiriä laajentava säännös sekä muilta
osin viittaus hallintotiedoksiantolakiin.
Hallintolain säätämisen vuoksi momenttia
on tarkistettava. Uusiin hallintolain sijaistiedoksiannon vastaanottajaa
koskeviin säännöksiin on tehty asiallisesti
samat muutokset, joita tässä esityksessä on
ehdotettu po. 40 §:ään. Sen vuoksi valiokunta
ehdottaa, että momenttiin sisällytetään
pelkkä viittaus hallintolain 61 §:ään.
Siihen sisältyvät säännökset,
jotka koskevat sijaistiedoksiannon vastaanottajaa, sijaistiedoksiannosta
laadittavaa kirjallista todistusta sekä ajankohtaa, jolloin
tiedoksiannon katsotaan tapahtuneen.
42 §. Yksipuolisen tuomion tiedoksianto.
Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi,
että silloin, kun ulosottoperusteena on yksipuolinen tuomio,
jota ei ole annettu tiedoksi, ja ulosottomies tapaa velallisen ulosottoasiassa,
ulosottomiehen tulee mahdollisuuksien mukaan huolehtia yksipuolisen
tuomion tiedoksi antamisesta.
Hallituksen esityksessä ulosottomiehille ehdotettua
velvollisuutta viran puolesta antaa tiedoksi ulosottoperusteena
olevat yksipuoliset tuomiot on valmisteluvaiheessa pidetty tärkeänä,
koska yksipuoliset tuomiot nykyiseen tapaan oikeuttavat heti niiden
antamisen jälkeen täytäntöönpanoon
ja sen loppuun saattamiseen ilman vakuusjärjestelyjä.
Yksipuolisen tuomion täytäntöönpano
estyy vain, jos takaisinsaantihakemusta käsittelevä tuomioistuin
antaa keskeytysmääräyksen.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa ulosottomiehille ehdotettua
tiedoksiantovelvollisuutta on pidetty liian työläänä.
Näin laajan tiedoksiantovelvollisuuden arvioidaan ruuhkauttavan
ulosoton ja muodostuvan sähköisen asioinnin
pullonkaulaksi.
Kun pykälä ei ole osoittautunut tarkoituksenmukaiseksi,
valiokunta ehdottaa sitä muutettavaksi niin,
että tiedoksiannon tulee tapahtua hakijan pyynnöstä ja
ulosottoasian yhteydessä, jos se sopivasti käy
päinsä. Jos hakija pyytää tiedoksiantoa,
hänen tulee antaa ulosottomiehelle myös siihen
tarvittavat asiakirjat.
Hallituksen esityksessä tavoitellaan velallisen nykyistä parempaa
informointia. Valiokunnan mielestä tätä voidaan
edesauttaa siten, että vireilletuloilmoituslomakkeisiin
lisätään selostus siitä, että ulosotto
voidaan saattaa päätökseen, vaikka yksipuolinen
tuomio ei ole lainvoimainen. Seuraavissa ulosottolain osauudistuksissa
on lisäksi syytä selvittää,
voidaanko ulosoton keskeytyssäännöksiä kehittämällä lisätä velallisen
oikeusturvaa.
44 §. Poikkeukset vakuuden asettamisvelvollisuudesta.
Pykälä sisältää poikkeussäännöksiä velkojan
velvollisuuteen asettaa vakuus ulosottoasiassa. Pykälässä luetellaan
ne velkojina toimivat julkisyhteisöt yms., jotka ovat vapautettuja
vakuuden asettamisvelvollisuudesta.
Voimassa olevassa ulosottolain 3 luvun 20 §:n
3 momentissa, joka vastaa nyt puheena olevaa pykälää,
puhutaan vain velkojasta. Tästä huolimatta ilmaisu
on käytännössä ymmärretty tätä laajemmin.
Ulosottokäytännössä omaksutun
kannan mukaisesti valiokunta ehdottaa, että pykälään
lisätään velallisen rinnalle hakijaa
koskeva maininta. Tällöin vapautus vakuuden asettamisvelvollisuudesta
ei rajoitu vain rahasaatavan täytäntöönpanoon,
vaan koskee kaikkia pykälässä tarkoitettuja
hakijoita täytäntöönpantavan
velvoitteen laadusta riippumatta eli siis esimerkiksi häätöasian
hakijaa.
49 §. Paikkaan kohdistuva etsiminen.
Pykälän 2 momentissa säädetään,
millä edellytyksillä velallisen tai sivullisen
asunnosta voidaan etsiä ulosmitattavaa omaisuutta.
Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota sivullisen
asemaan. Lausunnon mukaan ulosottomiehelle ehdotettu toimivalta
on sivullisen käsitteen laveuden vuoksi epäasianmukaisen
laaja, eikä väljä säännös
etsinnän edellytyksistä rajoita riittävän
täsmällisesti etsintää täytäntöönpanon
kannalta välttämättömiin tilanteisiin.
Jotta lakiehdotus voidaan näiltä osin käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä,
on säännöstä sivullisen asunnossa
toimitettavan etsinnän edellytyksistä täsmennettävä niin,
että etsintä on poikkeuksellinen keino ja muodostuu
siten oikeasuhtaisuuden vaatimuksia vastaavaksi.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta lakivaliokunta ehdottaa,
että pykälässä säädettyjä etsinnän
edellytyksiä tiukennetaan kotirauhan turvan tehostamiseksi.
Edellytykseksi sille, että omaisuutta voidaan etsiä velallisen
kotoa, asetetaan vaatimus siitä, että ulosottomiehellä tulee
olla perusteltu aihe olettaa, että siellä on ulosmittauskelpoista
omaisuutta. Etsimistoimet sivullisen asunnossa puolestaan edellyttävät erittäin
painavia perusteita olettaa, että sieltä löytyy
velalliselle kuuluvaa omaisuutta.
Ulosottokäytäntö on jo muotoutunut
sellaiseksi, että ulosottomies menee velallisen asuntoon
suhteellisen harvoin. Tähän ovat osaltaan vaikuttaneet
vuonna 1997 uudistetut velallisen erottamisetua koskevat säännökset,
joilla tavanomainen asuinirtaimisto on suojattu. Tiukentamalla etsinnän
edellytyksiä turvataan lain tasolla se, että etsinnästä tulee
velallisen asunnon osalta poikkeuksellinen ja sivullisen asunnon osalta
hyvin poikkeuksellinen toimi.
Ulosottolain 1 luvun 19 §:ssä oleva suhteellisuusperiaate
osaltaan turvaa sitä, että ulosottomies
ei saa etsiä omaisuutta velallisen tai sivullisen asunnosta,
jos omaisuutta voidaan löytää muualta.
Lakivaliokunta ehdottaa, että asunnon toissijaisuutta
toimituspaikkana korostetaan muuttamalla ulosottomiehen etsimisvelvollisuutta ja
-oikeutta
koskevan säännöksen sanamuotoa. Muutetun
sanamuodon mukaan ei ole riittävää se,
ettei ulosottomiehen tiedossa ole riittävästi velalliselle
riidattomasti kuuluvaa muuta omaisuutta, vaan ulosottomiehen on
ensin aktiivisesti pitänyt etsiä tällaista
omaisuutta.
Perustuslakivaliokunta katsoo myös, että omaisuuden
etsimisen asunnosta tulisi edellyttää velallisen
jonkinasteista moitittavana pidettävää käyttäytymistä.
Tämän johdosta lakivaliokunta toteaa, että velallinen
saa säännönmukaisesti ulosottoasiassa
vireilletuloilmoituksen, johon sisältyy ulosottoperusteessa
asetetun velvoitteen noudattamiskehotus ja yhteydenottokehotus.
Jollei velallinen noudata kehotusta tai ota yhteyttä, täytäntöönpano
on voitava siitä huolimatta toimittaa. Edellytys moitittavasta
käyttäytymisestä on ongelmallinen, koska
yleensä se, etteivät velalliset maksa ulosotossa
olevia velkoja, johtuu maksuvaikeuksista eikä moitittavasta
käyttäytymisestä. Jos moitittavana käyttäytymisenä pidetään
ainoastaan sitä, ettei velallinen maksa eikä vapaaehtoisesti
päästä ulosottomiestä asuntoonsa,
moitittavuusedellytys ei tuo asian arviointiin mitään
uutta.
On myös huomattava, että joskus täytäntöönpanon
toimittaminen ilman ennakolta annettua vireilletuloilmoitusta on
hakijan oikeuksien turvaamiseksi välttämätöntä.
Tällainen tilanne on esimerkiksi vastapuolta kuulematta
annetun väliaikaisen turvaamistoimen täytäntöönpano, joissa
usein on toimittava ripeästi ilman, että kyseessä on
vastapuolen moitittava käyttäytyminen. Hakijalla
saattaa olla asiassa huomattava taloudellinen intressi. Vaikka nopeiden
toimien tarve velallisen kotona on hyvin poikkeuksellista, sellaiseen
on oltava mahdollisuus silloin, kun toimet ovat välttämättömiä.
Valiokunta katsoo, että edellä ehdotetut muutokset
sekä hallituksen esitykseen sisältyvät muut
oikeusturvan takeet kokonaisuutena arvioiden ovat riittäviä perusoikeussuojan
kannalta ilman, että säännökseen
lisätään velallisen moitittavaa käyttäytymistä koskeva
edellytys.
50 §. Henkilöön kohdistuva etsintä.
Pykälän mukaan ulosottomies saa ottaa velallisen
yllä tai tämän vaatteissa olevan vähäistä arvokkaamman
omaisuuden haltuunsa ja tällöin käyttää vastarinnan
murtamiseksi tarpeellisia voimakeinoja luvun 83 §:ssä säänneltävin
rajoituksin.
Pykälä on merkityksellinen perustuslain 7 §:ssä jokaiselle
turvatun henkilökohtaisen koskemattomuuden kannalta. Henkilökohtaiseen
koskemattomuuteen ei perustuslain 7 §:n 3 momentin
mukaan saa puuttua mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta.
Lakivaliokunta, jolla ei ole huomauttamista pykälän
johdosta, kiinnittää kuitenkin huomiota perustuslakivaliokunnan
lausunnossa esitettyihin näkökohtiin.
Perustuslakivaliokunta toteaa, että pykälän mukaan
henkilöntarkastuksen edellytyksenä on, että velallinen
ei ole noudattanut ulosottomiehen kehotusta vähäistä arvokkaamman
omaisuuden luovuttamisesta ja että ulosottomies tietää tai
hänen on perusteltua aihetta olettaa velallisella olevan
sellaista omaisuutta yllään tai vaatteissaan eikä ulosottomiehen
tiedossa ole riittävästi velalliselle riidattomasti
kuuluvaa muuta omaisuutta. Omaisuuden haltuun ottamisen tulee voida
tapahtua puuttumatta loukkaavalla tavalla velallisen henkilökohtaiseen
koskemattomuuteen. Perustuslakivaliokunta korostaa, että perustuslain
7 §:stä ja ehdotetusta kiellosta olla puuttumatta
henkilökohtaiseen koskemattomuuteen loukkaavalla tavalla
johtuu, että ulosottomiehen toimivalta ulottuu vain velallisen
päällysvaatteisiin ja hänen yllään
näkyvästi oleviin esineisiin. Näin sovellettuna
toimivaltasäännös rajoittaa riittävästi
myös ulosottomiehen oikeutta käyttää itsenäisesti
voimakeinoja.
51 §. Selvitysaineiston etsiminen ja haltuun ottaminen.
Pykälän 1 momentin mukaan 49 §:n säännökset
asuntoon kohdistuvasta etsimisestä koskevat soveltuvin
osin myös ulosottoasiassa tarpeellisen selvitysaineiston
etsimistä.
Voimassa olevan 3 luvun 32 a §:n mukaan ulosottomiehellä on
velvollisuus hankkia väitettä tai vaatimusta koskevassa
asiassa selvitystä, jos se sopivasti käy päinsä,
mutta varsinaista omaisuuden etsimiseen liittyvää selvityksen hankkimissäännöstä ei
ole. Kun ulosmitattava omaisuus on yhä enenevässä määrin
muuttunut konkreettisista esineistä tuloiksi ja saataviksi, usein
on olennaisinta löytää selvitys, joka
osoittaa mainitunlaisen varallisuuden olemassaolon.
Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että ehdotus
ei näiltä osin vastaa kotirauhan suojaa rajoittavalle
laille asetettuja täsmällisyyden ja tarkkuuden
vaatimuksia. Tämän vuoksi myös toimenpiteen
oikeasuhtaisuutta koskevien vaatimusten täyttyminen jää puutteelliseksi.
Sääntelyn ongelmat liittyvät ainakin
osittain ehdotuksessa käytettyyn viittaustekniikkaan. Perustuslakivaliokunnan
lausunnon mukaan pykälän säännöksiä asunnossa
toimitettavasta selvitysaineiston etsinnästä on
täsmennettävä, jotta lakiehdotus voidaan
näiltä osin käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä.
Laissa tulee riittävällä tarkkuudella
säätää etsinnän edellytyksistä samoin
kuin toimenpiteen toissijaisuudesta esimerkiksi niin, että etsintä toimitetaan
asunnossa vain, jos se on velallisen antamien tietojen ja muutoin
saatavilla olevan selvityksen puutteellisuuden vuoksi
välttämätöntä selvityksen
hankkimiseksi ulosottokelpoisen varallisuuden olemassaolosta.
Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan käytännön
ulosottotyössä saattaa olla vaikeaa erottaa sitä,
onko kysymyksessä selvitysaineisto vai itse ulosmittausobjekti.
Esimerkiksi pankkikortti, erilaiset immateriaalioikeudet ja muut sellaiset
ulosmittauksen kohteet, jotka eivät ole fyysisen esineen
muodossa, käyvät ilmi yleensä vain tietyistä asiakirjoista
ja vastaavasta materiaalista. Hakijan oikeuksien toteuttamisen
kannalta selvitysaineiston haltuun saaminen on usein ratkaisevan
tärkeää.
Valiokunta ehdottaa, että pykälän
1 momentissa oleva edellytys siitä, että selvitysaineiston tulee
olla asiassa tarpeellista, muutetaan edellytykseksi, jonka mukaan
selvitysaineiston tulee olla asiassa välttämätöntä eli
siis rinnastua itse ulosmittauksen kohteeseen täytäntöönpanon
tuloksellisuuden kannalta.
Lisäksi samat 49 §:ssä ehdotetut
tiukennetut edellytykset, joka koskevat ulosmitattavaa omaisuutta,
koskevat myös selvitysaineistoa. Siten ulosottomiehellä on
velvollisuus etsiä selvitysaineistoa ensin muualta
kuin velallisen kotoa.
60 §. Ulosottoselvityksen toimittamistapa.
Pykälän 1 momentin mukaan avustajan läsnäolo ulosottoselvityksessä voidaan
kieltää tai asettaa sille ehtoja, jos on aihetta
olettaa, että hänen läsnäolonsa
tuntuvasti vaikeuttaa täytäntöönpanoa.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, ettei oikeutta
avustajan käyttämiseen ole asianmukaista rajoittaa
viranomaisen oletuksen perusteella. Sen vuoksi säännöksestä tulee
poistaa sanat "...on aihetta olettaa, että...".
Lakivaliokunta ehdottaa momentin sanamuodon tarkistamista niin,
ettei siinä viitata ulosottomiehen oletukseen. Näin
arviointikriteerit tulevat objektiivisemmiksi, joskin kysymyksessä on
aina ulosottomiehen arvio tilanteesta.
64 §. Yleinen säännös.
Pykälä sisältää yleisiä edellytyksiä sille,
milloin ulosottomies voi pyytää tietoja sivulliselta.
Yhtenä edellytyksenä on, että ulosottomies
katsoo tietojen olevan välttämättömiä siinä yksittäisessä ulosottoasiassa täytäntöönpanoa
varten. Pykälän viimeisessä virkkeessä viitataan
mahdollisuuteen antaa ulosottomiehelle tietoja teknisen käyttöyhteyden avulla.
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan, että ulosottomies
voi tällä tavoin saada tietoja vain, jos ulosottomiehen
oikeudesta saada tai tietoja luovuttavan oikeudesta antaa tietoja teknisen
käyttöyhteyden avulla on säädetty
laissa. Lisäksi katsotaan, että pykälän
ensimmäisen virkkeen sanamuoto ("...jos hän katsoo...")
on tarkistettava objektiivisin perustein tapahtuvaa arviointia tarkoittavaksi.
Lakivaliokunta ehdottaa pykälän muuttamiseksi
sanamuotoa, jossa ensin lausutaan objektiiviset arviointikriteerit
ja seuraavassa lauseessa todetaan, että välttämättömyyden
arvioi ulosottomies. Viimeksi mainittu on tarpeen, koska ulosottokäytännössä on
ilmennyt erimielisyyttä eräiden sivullistahojen
ja ulosottomiesten kesken siitä, kenelle kuuluu päätösvalta
siitä, ovatko tiedot kyseisessä ulosottoasiassa
välttämättömiä.
Ulosottomies toimii virkavastuulla, eikä esityksen sanamuoto
poista valitusoikeutta.
Lisäksi valiokunta ehdottaa, että säännöksessä ilmaistaan
hallituksen esitystä selkeämmin se, että sivullinen
saa käyttää teknistä käyttöyhteyttä tietoja
antaessaan. Ulosottomiehen tulee huolehtia siitä, että tietoja
pyydettäessä sovitaan sellaisesta teknisen käyttöyhteyden
käyttämistavasta, joka täyttää tietosuojan
vaatimukset.
70 §. Esitutkinta- ja eräät muut
viranomaiset sekä tuomioistuimet.
Pykälä koskee eräiden viranomaisten
oikeutta saada ulosottomieheltä tietoja.
Valiokunta on lisännyt pykälän 1
momentin 4 kohtaan esityksen antamisen jälkeen
säädetyn turvallisuusselvityksistä annetun
lain säädösnumeron. Lisäksi
valiokunta ehdottaa, että pykälän 2 momentin
sanamuoto muutetaan vastaamaan niitä muutoksia, joita valiokunta
jäljempänä ehdottaa tehtäväksi
luvun 73 §:ään.
73 §. Kielto luovuttaa eräitä tietoja.
Pykälässä asetetaan ulosottomiehelle
rajoituksia luovuttaa muun muassa todistajan asemassa olevalta henkilöltä saatuja
tietoja ja velalliselta itseltään saatuja sellaisia
tietoja, jotka saattavat hänet syytteen vaaraan.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tullut esille huolestuneisuus
siitä, että esityksen luovutuskieltosäännökset
ovat luettavissa melko ehdottomiksi. Tiukasti tulkittuina säännökset saattavat
johtaa siihen, että ulosottovalitusasiassa ja täytäntöönpanoriidassa
käytettävissä oleva oikeudenkäyntiaineisto
jää suppeammaksi kuin ulosottomiehen alkuperäisen
ratkaisun materiaali.
Tietojen antajan suojaaminen todistuskieltosäännösten
rikkomiselta ja itsensä syytteen vaaraan asettamiselta
ovat tärkeitä ihmisoikeus- ja oikeusturvakysymyksiä.
Suojaamista ei kuitenkaan pidä viedä niin pitkälle,
että se haittaa sellaisen oikeudenkäynnin tai
valitusasian ratkaisemista, joissa edellä mainitut periaatteet
eivät ole vaarassa rikkoutua.
Edellä lausutun perusteella valiokunta ehdottaa luovuttamiskieltoa
koskevien säännösten tarkistamista siten,
että ne rajoittavat ulosottomiehen oikeutta antaa tietoja
vain sellaisissa menettelyissä, joissa tietojen antaja
tarvitsee suojaa. Menettely, jossa todistaja tarvitsee suojaa, voi olla
esimerkiksi takaisinsaantioikeudenkäynti. Tällaisessa
oikeudenkäynnissä, jossa tietoja antanut voi kieltäytyä tai
on velvollinen oikeudenkäymiskaaren mukaan kieltäytymään
todistamasta, ei myöskään ulosottomies
saa antaa tietoja eikä aiheuttaa tilannetta, jossa joudutaan
ristiriitaan todistamista koskevien säännösten
kanssa.
Vastaavasti valiokunta ehdottaa, että velalliselta
saatujen tietojen luovutuskielto rajoitetaan koskemaan vain sitä menettelyä,
jossa syytteen vaara syntyy. Ulosottomies ei siten voi antaa puheena
olevia tietoja syyttäjä- tai esitutkintaviranomaiselle
eikä myöskään ilmaista niitä rikosoikeudenkäynnissä.
Sen sijaan tietoja voidaan käyttää esimerkiksi
ulosottovalitusasiassa, täytäntöönpanoriidassa
ja takaisinsaantiasian yhteydessä. Jäljempänä 91 §:ssä on
hakijaa koskeva kielto käyttää tällaisia
tietoja velallisen syytteeseen saamiseksi. Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen
periaatteista seuraa, etteivät syyttäjä-
ja esitutkintaviranomaiset saa käyttää velallisen
ulosottomiehelle antamia tietoja velallisen syytteeseen saamiseksi,
vaikka ovat saaneet ne tietoonsa esimerkiksi oikeudenkäyntiaineistosta.
Teknisenä muutoksena valiokunta lisäksi ehdottaa,
että pykälän 1 momentin todistajaa koskevat
1 ja 2 kohdat yhdistetään. Hallituksen esityksen
4 kohdassa oleva kielto luovuttaa tietoja sivullisen väärinkäytöksistä jää ehdottomaksi
kielloksi,
joka koskee kaikenlaista menettelyä.
Näistä muutoksista seuraa, että pykälän
1 momentin alusta voidaan poistaa myös säännös
siitä, että tietoja voidaan rajoituksista huolimatta antaa
toiselle ulosottoviranomaiselle. Ulosottoviranomaisen tietojensaantioikeudesta
säädetään ulosottolain 1 luvun
27 §:n 2 momentissa ja 3 luvun 69 §:ssä.
77 §. Muutoksenhakukielto.
Pykälän mukaan ulosottomiehen päätökseen
uhkasakon asettamisesta ei saa hakea muutosta valittamalla.
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa korostetaan, että uhkasakon
asettaminen on perustuslain 21 §:n 1 momentissa tarkoitetulla
tavalla yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia koskeva päätös,
joka hänen tulee voida saattaa tuomioistuimen tai muun
riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.
Siksi muutoksenhakukielto on poistettava lakiehdotuksesta, jotta
se voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä
Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten lakivaliokunta ehdottaa,
että muutoksenhaku sallitaan ja sitä koskevat
muutokset tehdään pykälään
ja sen otsikkoon. Samalla lakivaliokunta toteaa, ettei muutoksenhakuoikeus
voi antaa tietojenantovelvolliselle oikeutta olla antamatta tietoja
silloin, kun ulosottomies niitä pyytää. Muussa
tapauksessa ulosottomiehen tietojensaantimahdollisuudet vesittyvät
ratkaisevasti. Käytännön ulosoton tuloksellisuuden
ja hakijan oikeuksien toteuttamisen kannalta ulosottomiehen tietojensaantioikeus
on nyky-yhteiskunnassa keskeistä. Tämän
vuoksi valiokunta ehdottaa, että pykälään
lisätään säännös
siitä, ettei muutoksenhakuoikeudella ole lykkäävää vaikutusta asianomaisen
tietojenantovelvollisuuteen.
Jos tietojenantovelvollisuus kuitenkin on epäselvä eikä tietojen
saamisen lykkääminen aiheuta hukkaamisvaaraa tai
muutoin olennaisesti vaikeuta täytäntöönpanoa,
ulosottomiehen on asianmukaisuuden vaatimusta koskevan 1 luvun 19 §:n
periaatteiden mukaisesti lykättävä tietojen
antamista tai uhkasakon asettamista ja siten mahdollistettava muutoksenhakuoikeus
ilman riskejä. Tuomioistuimen asiana on harkita, keskeytetäänkö täytäntöönpano
tietojenantovelvollisuuden osalta vai ei.
79 §. Maksettavaksi tuomitsemisen edellytykset.
Pykälän 2 momentin mukaan uhkasakko voidaan
tuomita maksettavaksi, vaikka uhkasakon asettamista koskeva ulosottoperuste
ei ole lainvoimainen.
Valiokunta ehdottaa, että momenttiin tehdään valiokunnan
edellä 3 luvun 77 §:ään esittämästä muutoksesta
johtuva lisäys, jonka mukaan tuomioistuin voi tuomita uhkasakon
odottamatta ulosottomiehen asettamispäätöksen
lainvoimaisuutta. Uhkasakon teho pakkokeinona edellyttää tätä.
83 §. Henkilöön kohdistuvat voimakeinot.
Pykälän nojalla ulosottomies saa käyttää kohtaamansa
vastarinnan murtamiseksi tarpeellisia voimakeinoja pykälässä säädetyin
rajoituksin.
Eduskunta on 30.1.2003 hyväksynyt rikoslain yleisten
oppien uudistamiseksi lain rikoslain muuttamisesta (HE
44/2002 vp — LaVM 28/2002
vp). Lakiin sisältyy voimakeinojen käytön
liioittelua koskevat uudet säännökset.
Kun rikoslain muutoksen on tarkoitus tulla voimaan ennen ulosottolain
muutosta, valiokunta ehdottaa, että henkilöön
kohdistuvia voimakeinoja koskevaan pykälään
lisätään uusi 2 momentti, jossa on viittaus
mainittuihin rikoslain säännöksiin.
87 §. Takaisinsaantikanne ulosottoasian vireilläolon
jälkeen.
Pykälä koskee takaisinsaantikanteen vireillepanoaikaa.
Pykälän 2 momentin mukaan määräaika
alkaa, kun osituskirja annetaan tuomioistuimeen.
Hallituksen esityksen antamisen jälkeen ulosottolakiin
on tehty muun lainsäädännön
muuttamisesta johtuva muutos, jonka mukaan osituskirjaa ei nykyään
anneta tuomioistuimeen vaan maistraattiin. Valiokunta ehdottaa,
että momentti muutetaan vastaamaan tätä 1
maaliskuuta 2002 voimaan tullutta lakia (930/2002).
91 §. Tietojen antaminen hakijalle.
Pykälässä säädetään
siitä, mitä tietoja ulosottomies saa antaa hakijalle.
Valiokunta ehdottaa pykälää muutettavaksi edellä 3
luvun 73 §:ään tehtyjen tarkistusten
johdosta, jotta pykälät ovat sopusoinnussa keskenään.
Pykälään tehtävien muutosten
tarkoituksena on toisaalta turvata hakijan riittävä tietojensaanti
ja toisaalta estää se, ettei kiertotietä rikota todistamiskieltosäännöksiä tai
ihmisoikeusperiaatetta, jonka mukaan kenenkään
ei tarvitse saattaa itseään syytteen vaaraan.
100 §. Pieni jäännössaatava.
Pykälän mukaan valtioneuvoston asetuksella
säädetään siitä rahamäärästä,
jota pienemmän määrän ulosottomies saa
jättää perimättä.
Perustuslakivaliokunta katsoo lausunnossaan, että ulosottolakiehdotukseen
sisältyvät asetuksenantovaltuudet ovat ongelmallisen avoimia
perustuslain 80 §:n 1 momenttiin sisältyvän
säännöksen kannalta. Sen mukaan yksilön oikeuksien
ja velvollisuuksien perusteista sekä perustuslain mukaan
muuten lain alaan kuuluvista asioista on säädettävä lailla.
Ehdotetut valtuudet koskettavat velkojan oikeutta saada ulosotossa
kertyneistä varoista suorituksia, minkä vuoksi
valtuussäännöksiä on välttämättä täydennettävä asetuksenantajan
harkintavaltaa rajoittavin maininnoin esimerkiksi säännöksissä tarkoitettujen
määrien vähäisyydestä.
Asetuksenantovaltuuden täsmentämiseksi valiokunta
ehdottaa pykälän tarkistamista siten, että perimättä jätettävän
jäännössaatavan tulee olla vähäinen.
4 luku. Ulosmittauksesta
15 §.
Pykälän uuden 2 momentin mukaan ulosottomies
voi antaa hakijalle estetodistuksen arvioituaan, ettei velallisen
omaisuudesta kerry valtioneuvoston asetuksella säädettävää vähimmäismäärää.
Momentin tarkoituksena on estää sellaisten saatavien
kerääntyminen ulosottoon, joille olisi tulossa
mitättömän pieni jako-osa.
Perustuslakivaliokunta on pitänyt säännöstä ongelmallisen
avoimena perustuslain 80 §:n 1 momenttiin sisältyvän
säännöksen kannalta. Lakivaliokunta ehdottaa,
että momenttiin lisätään sana
"vähäinen", jolla määritellään
vähimmäiskertymän määrä.
Valiokunta on edellä ehdottanut 3 luvun 100 §:ään
vastaavaa muutosta.
6 luku. Ulosmittauksesta kertyneitten varain tilityksestä ja
jakamisesta
23 §.
Pykälän 1 momentti koskee vähimmäiskertymävaatimusta
tilityksessä.
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa tätä pykälää on
arvosteltu perustuslain 80 §:n kannalta. Säännöksen
tarkentamiseksi lakivaliokunta ehdottaa, että myös
tähän momenttiin lisätään
sana "vähäistä". Muutos vastaa edellä 3
luvun 100 §:n ja 4 luvun 15 §:n kohdalla ehdotettua.
Voimaantulosäännös
Hallituksen esityksen mukaan laki tulee voimaan 1.3.2003. Voimaantuloaika
on kytketty kiinteästi ulosoton valtakunnallisen tietojärjestelmän
käyttöönottoon niin, että uudet
säännökset eivät voi tulla voimaan
ennen tietojärjestelmän käyttöön
ottoa. Valiokunnan saaman tiedon mukaan tietojärjestelmän
käyttöön ottaminen kuitenkin viivästyy
yhdellä vuodella. Tämän vuoksi valiokunta
on muuttanut voimaantulosäännöksen 1
momentissa olevan voimaantuloajan 1 päiväksi maaliskuuta
2004.
Edellä yleisperusteluissa lausuttuun viitaten valiokunta
katsoo, että 3 momentissa olevia lama-ajan ulosottoperusteiden
täytäntöönpanokelpoisuutta koskevia
säännöksiä ei voida muuttaa.
Sen vuoksi momentin määräpäivä säilytetään
ennallaan, jolloin 1 maaliskuuta 1993 tai sitä ennen annetut
ulosottoperusteet ovat menettäneet merkityksensä ulosottoperusteena
saatavan luonteen mukaan joko maaliskuun alusta vuonna 2008 tai
vuonna 2013.
Voimaantulosäännöksen 3 momentissa
oleva viittaus lain 2 luvun 24 ja 25 §:ään
on uuden 26 §:n takia muutettava viittaukseksi
kaikkiin näihin pykäliin.
Voimaantulosäännöksen 4 momentin
ensimmäiseen virkkeeseen ehdotettu säännös,
jonka mukaan 3 luvun 5 §:n 2 momenttia sovelletaan vasta
1 päivästä tammikuuta 2004, käy
lain voimaantulon myöhentymisen vuoksi tarpeettomaksi.
Valiokunta ehdottaa virkkeen poistamista.
2. Laki verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin
annetun lain 2 ja 3 §:n muuttamisesta
2 §.
Pykälän mukaan ulosottolakia sovelletaan myös
julkisoikeudellista saamista koskevassa ulosotossa, jollei tässä laissa
tai sen nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa toisin säädetä.
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa pykälään
sisältyvää toissijaisuuslauseketta pidetään harhaanjohtavana,
koska siinä viitataan mahdollisuuteen antaa asetuksella
ulosottolaista poikkeavia säännöksiä.
Sen vuoksi viittaus on poistettava pykälästä.
Lakivaliokunta ehdottaa, että pykälästä poistetaan
sanat "tai sen nojalla annetun asetuksen".
3 §.
Pykälän mukaan saamisen ulosottoa haetaan
ulosottolain 3 luvussa säädetyllä tavalla.
Lisäksi pykälässä on hakemusasiakirjoja
koskevia täydentäviä säännöksiä.
Valiokunta ehdottaa, että pykälää täydennetään
uudella 2 momentilla, jonka mukaan raha- tai luottolaitos, perimisliike
tai muu asiamies ei voi veronulosottoasiassa esiintyä velkojan
toimeksiannosta hakijana. Säännös on
nykyisin veroulosottoasetuksen 2 §:ssä. Kun kysymyksessä on
oikeusturvan kannalta tärkeä säännös,
valiokunta katsoo, että se on edelliseen 2 §:ään
tehdyn muutoksen johdosta nostettava lakiin.
Voimaantulosäännös.
Valiokunta ehdottaa, että voimaantulosäännöksen
1 momenttiin muutetaan lain voimaantuloajaksi 1.3.2004.
3. Laki määräajasta velkomisasioissa
sekä julkisesta haasteesta velkojille annetun asetuksen
1 §:n muuttamisesta
Eduskunta on 11.1.2003 hyväksynyt hallituksen esityksen HE
178/2002 vp nojalla lain velan vanhentumisesta,
jonka on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2004 alusta. Vanhentumislailla
kumotaan 3. lakiehdotuksessa tarkoitettu vanhentumisasetus.
Valiokunta ehdottaa, että lakiehdotus hylätään
tarpeettomaksi käyneenä.
Valiokunta kiinnittää huomiota uuden vanhentumislain
siirtymäsäännökseen, jonka mukaan
lain voimaantullessa velan vanhentuminen keskeytyy lain 11 §:ssä tarkoitetulla
tavalla, jos velkaa koskeva asia on lain voimaan tullessa vireillä.
Vireillä olevassa ulosottoasiassa edellytetään
kuitenkin lisäksi, että velalliselle on ilmoitettu
velkojan vaatimuksesta tai että vanhentuminen on muulla
tavoin katkaistu ulosottomenettelyssä ennen kuin velka
muutoin vanhentuu. Ulosottoasiassa vanhentumisen katkeaminen ei siten
ole automaattista.
4. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain
11 ja 24 §:n muuttamisesta
24 §. Salassa pidettävät viranomaisen
asiakirjat.
Pykälän 1 momentin 23 kohtaan ehdotetaan otettavaksi
säännökset, jotka koskevat muun kuin
ulosottorekisteriin talletetun ulosottoviranomaisen asiakirjan julkisuutta.
Sen mukaan salassa pidettäviä olisivat asiakirjat,
jotka sisältävät tietoja henkilön
vuosituloista tai kokonaisvarallisuudesta taikka tuen tai etuuden
perusteena olevista tuloista ja varallisuudesta taikka jotka muutoin
kuvaavat hänen taloudellista asemaansa.
Tarkoituksena on, että julkisuuslain säännös koskee
sellaisten tietojen saamista, joita tarvitaan ulosottotoimitusten
ja ulosottomiehen toimien lainmukaisuuden kontrollointiin. Sen sijaan
luonnollista henkilöä koskevien velallistietojen
julkisuus rajoittuu niihin yleisöjulkisiin todistuksiin,
joita ulosottolain 1 luvun 31 §:ssä tarkoitetaan.
Valiokunta ehdottaa po. salassapitosäännöksen
sanamuodon selkeyttämistä, jotta saadaan ehdotettua
yksiselitteisemmin ilmaistuksi se, että tietoja koskevat
samat salassapitosäännökset siitä riippumatta,
ovatko tiedot ulosottorekisterissä vai muussa asiakirjassa.
Lainkohdassa säilytetään nimenomainen
säännös siitä, että ulosottoselvitys
on kokonaisuudessaan salassa pidettävä asiakirja.
Voimaantulosäännös.
Myös tämän lakiehdotuksen voimaantulosäännökseen
on tehtävä voimaantuloaikaa koskeva myöhennys,
ts. laki tulee voimaan 1.3.2004.
5. Laki ulosottomaksuista annetun lain muuttamisesta
Voimaantulosäännös.
Voimaantulosäännöksessä olevaa
voimaantulopäivää on myöhennetty yhdellä vuodella,
joten laki tulee voimaan 1.3.2004.
Hallituksen esityksen mukaan tilitysmaksun periminen määräytyisi
sen mukaan, onko ulosmittaus tehty ennen lain voimaan tuloa vai
ei. Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan tämä voisi
aiheuttaa virheitä, kun myöhemmin kunkin asian
tilitysvaiheessa pitäisi eritellä, milloin ulosmittaus
on toimitettu. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa, että voimaantulosäännökseen
lisätään uusi 2 momentti, jonka mukaan
uutta tilitysmaksua ryhdytään perimään
vasta puolen vuoden kuluttua lain voimaan tulosta. Valiokunnan käsityksen
mukaan tilitysmaksun perimisen selkeytymisestä hyötyvät
ulosoton kaikki osapuolet.
6.—11. lakiehdotukset
Kunkin lakiehdotuksen voimaantulosäännökseen
on tehty lainsäädännön voimaantulon
siirtymisestä johtuva muutos, ts. lait tulevat voimaan
1.3.2004.
12. Laki konkurssisäännön 6 ja 25 §:n
muuttamisesta
6 ja 25 §.
Kummassakin pykälässä on viittaus ulosottolain
2 luvun 24 ja 25 §:ään.
Valiokunta on edellä ehdottanut, että ulosottolain
2 lukuun lisätään uusi 26 §,
joka kuuluu samaan asiakokonaisuuteen kuin 24 ja 25 §.
Valiokunta ehdottaa, että puheena olevien pykälien viittaussäännöksiä tarkistetaan
niin, että ne kattavat myös uuden 26 §:n.
Voimaantulosäännös.
Voimaantulosäännökseen tehdään
vastaava muutos kuin muihinkin esitykseen kuuluviin lakeihin, ts.
laki tulee voimaan 1.3.2004.