Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki ulosottolain muuttamisesta

1 luku. Yleiset säännökset

1 d §. Sähköinen viesti ja varmennettu sähköinen viesti.

Ehdotuksen mukaan ulosottoa voitaisiin hakea sähköisellä viestillä ja tiedoksiannot voitaisiin toimittaa sähköisenä viestinä. Pykälässä on useampia määritelmäsäännöksiä ja viittaukset kolmeen eri lakiin, joita sovelletaan soveltuvin osin ulosottoasioissa.

Hallituksen esityksen antamisen jälkeen eduskunta on 16.12.2002 hyväksynyt lain sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa (HE 17/2002 vp — HaVM 14/2002 vp). Siihen sisältyy eri viranomaisia koskevat säännökset sähköisestä asioinnista sekä säännökset siitä, milloin sähköinen viesti on saapunut määräajassa.

Lisäksi eduskunta on 16.12.2002 hyväksy- nyt lain sähköisistä allekirjoituksista (HE 197/2001 vp — LiVM 21/2002 vp), johon sisältyvät varmennepalveluja koskevat säännökset. Sähköistä asiointia koskevassa laissa on viittaus tämän lain varmennepalveluja koskeviin säännöksiin.

Kerrotun uuden lainsäädännön johdosta pykälään ehdotetut säännökset ovat menettäneet merkityksensä. Ehdotettujen säännösten sijasta valiokunta ehdottaa, että pykälään otetaan viittaussäännös sähköistä asiointia koskevaan lakiin. Viittaus tarkoittaa siten sekä sähköisen viestin määritelmää että menettelyä sähköisessä asioinnissa siltä osin kuin viimeksi mainitusta ei ole ulosottolaissa erityissäännöksiä.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että ulosottolakiin sisältyy ulosottoasioiden erityisluonteesta johtuvia sähköistä asiointia koskevasta laista poikkeavia säännöksiä muun muassa vireillepanotavasta (UL 3:1), asiamiehen valtakirjasta (UL 3:10—12) ja tiedoksiannosta (UL 3:41.1 ja 2). Vireillepanotapaa koskevissa ulosottolain säännöksissä on erityisryhmänä otettu huomioon ns. tietojärjestelmähakijat, jotka voivat panna ulosottoasian vireille sähköisesti ulosoton valtakunnalliseen tietojärjestelmään tehtävällä hakemuksella, jos oikeusministeriö on antanut siihen luvan. Asiamiehen valtakirjaa koskevissa ulosottolain säännöksissä on otettu huomioon se, onko asiamiehellä oikeus nostaa kertyneet varat. Ulosottolain tiedoksiantosäännökset perustuvat osin tiedoksianto-osoitetta koskeviin säännöksiin (UL 3:38). Todisteellista tiedoksiantoa edellytetään vain tietyissä erityissäännöksissä sekä harkinnanvaraisesti 3 luvun 40 §:n 1 momentissa. Siten sähköistä asiointia koskevan lain säännökset vireillepanosta, valtakirjasta ja tiedoksiannosta eivät kaikilta osin sovellu ulosottoasioihin. Sen sijaan esimerkiksi säännökset, jotka koskevat sähköisen viestin saapumisajankohtaa, sähköisen asiakirjan kirjaamista ja sähköisen asiakirjan siirtoa, koskevat myös ulosottoasioita.

1 e §. Asiakirjan lähettäminen (Uusi).

Hallituksen esityksen lähtökohtana on, että asiakirjaliikenteessä sovelletaan lakia asiakirjain lähettämisestä (74/1954). Eduskunta on kuitenkin 12.2.2003 hyväksynyt 1. käsittelyssä uuden hallintolain, joka tulee voimaan 1.1.2004 ja jolla kumotaan asiakirjojen lähettämistä koskeva laki (HE 72/2002 vp — HaVM 29/2002 vp). Hallintolaki on soveltamisalaltaan siten rajoitettu, että sitä ei sovelleta ulosottolakiin. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että lukuun lisätään uusi 1 e §, johon otetaan ulosottoasioissa sovellettavat säännökset asiakirjan lähettämisestä.

19 §. Asianmukaisuuden vaatimus.

Ulosottolakiin ehdotetaan otettavaksi yleinen säännös asianmukaisesta ulosottomenettelystä. Sen mukaan ulosottomiehen tulee toimia virkatehtävissään asianmukaisesti ja puolueettomasti sekä mm. edistää vastaajan omatoimisuutta ja asianosaisten välistä sovinnollisuutta ulosottoasiassa sopivalla tavalla sekä mahdollisuuksien mukaan ja laissa säädetyissä rajoissa ottaa asianosaisten toivomukset huomioon.

Valiokunta katsoo, että asianosaisten toivomusten huomioon ottaminen sisältyy yleiseen asianmukaisuuden vaatimukseen sekä omatoimisuuden ja sovinnollisuuden edistämiseen. Nimenomainen maininta toivomusten huomioon ottamisesta voisi aiheuttaa turhia riitaisuuksia. Velkojan ja velallisen edut ovat jo lähtökohtaisesti vastakkaisia. Valiokunta ehdottaa pykälän loppuosan poistamista.

32 §. Luottotietotoiminnan harjoittajan oikeus tiedonsaantiin.

Pykälän 3 momentin mukaan, jos saatava tulee kokonaan perityksi ulosotossa tietojen luovuttamisen jälkeen, ulosottomiehen tulee velallisen pyynnöstä ilmoittaa siitä luottotietotoiminnan harjoittajalle.

Tarkoituksena on säilyttää nykyinen järjestelmä, jossa ulosottolaitos luovuttaa tietoja luottotietotoimintaa varten. Lisäksi tarkoituksena on, että luottotiedoista näkyy, mikä saatava on suoritettu. Sen vuoksi momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että jos ulosottoperuste kumotaan tai ulosotto muusta syystä peruutetaan, ulosottomiehen olisi omasta aloitteestaan ilmoitettava siitä luottotietotoiminnan harjoittajalle rekisterimerkintöjen poistamista varten. Tavoitteena on, että velallinen tulee samaan asemaan kuin missä hän olisi, jos ulosottoasia ei olisi tullut lainkaan vireille.

Luottotietojen oikeellisuus on merkittävä seikka velallisen taloudellisen toimintakyvyn ja oikeusturvan kannalta. Ulosottomiehellä ei kuitenkaan ole viran puolesta keinoja seurata ulosottoperusteen muutoksia. Sen vuoksi korjaustoimenpiteisiin ryhtymisen edellytykseksi on asetettava velallisen yhteydenotto. Yhteydenoton johdosta ulosottomiesten on huolellisesti selvitettävä mahdolliset virheellisyydet, joita luottotietoihin on tullut ulosottomiehen antamien tietojen perusteella.

Valiokunta ehdottaa, että pykälän 3 momenttia muutetaan siten, että ulosottomiehen on velallisen pyynnöstä ilmoitettava virheellisistä luottotiedoista luottotietotoiminnan harjoittajalle rekisterimerkintöjen poistamista varten. Samalla valiokunta ehdottaa säännöksen sanamuodon laajentamista niin, että virheelliset tiedot tulee pyynnöstä korjata aina, kun ulosotto on syystä tai toisesta osoittautunut aiheettomaksi.

35 §. Tietojen luovuttaminen teknisen käyttöyhteyden avulla.

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi oikeusministeriön oikeudesta päättää teknisen käyttöyhteyden perustamisesta ja ulosottorekisteriin merkittyjen tietojen luovuttamisesta sen avulla, jos tietojen vastaanottajalla on lain mukaan oikeus saada tietoja ulosottoviranomaiselta sähköisessä muodossa.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan henkilötietolain säännöksistä johtuu, että oikeusministeriön on näissä tilanteissa huolehdittava tarvittavista toimista henkilötietojen suojaamiseksi niiden laittomalta käsittelyltä. Perustuslakivaliokunnan mielestä ehdotettuun säännökseen on kuitenkin tärkeää lisätä maininta, jonka mukaan tietoja pyytävän on ennen teknisen käyttöyhteyden avaamista esitettävä selvitys siitä, että tietojen suojauksesta huolehditaan asianmukaisesti.

Lakivaliokunta ehdottaa, että pykälään tehdään perustuslakivaliokunnan suosittelema lisäys.

2 luku. Ulosottoperusteet

16 §. Velkojan palautusvelvollisuus.

Pykälän 2 momentissa on viittaus korkolain 4 §:ään, jota on muutettu 1.7.2002 voimaan tulleella lailla 340/2002. Valiokunta on tehnyt momenttiin tästä johtuvan tarkistuksen.

26 §. Määräajan jatkaminen (Uusi).

Hallituksen esityksen lähtökohta on se, että saamista voidaan periä luonnolliselta henkilöltä ulosottotoimin vain määräajan, joka on velan luonteesta riippuen 15 tai 20 vuotta. Siltä varalta, että velallinen epäasianmukaisin toimin välttelee ulosottoperusteen määräaikana täytäntöönpanoa, seurauksena saattaa olla vahingonkorvausvastuu.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan, että säännökset täytäntöönpanon määräaikaisuudesta tai sen taannehtivuudesta eivät vaikuta lakiehdotusten käsittelyjärjestykseen. Perustuslakivaliokunta ehdottaa kuitenkin harkittavaksi, että sääntelyn ulkopuolelle rajataan sellaiset velalliset, joiden voidaan perustellusti epäillä salanneen omaisuuttaan tai toimineen muutoin lainvastaisella tavalla velkojien vahingoksi.

Lakivaliokunta katsoo, että ulosottoperusteen määräaikaisuuden tuottama etu on tarkoitettu vain niille velallisille, jotka eivät aktiivisin toimin pyri vahingoittamaan velkojien etua. Määräaikaa ei ole tarpeen jatkaa silloin, kun velallinen on syrjäytymisen tai muun vastaavan syyn vuoksi kykenemätön maksamaan velkaansa. Toisaalta valiokunta pitää välttämättömänä huolehtia siitä, etteivät määräaikasäännökset voi johtaa laajamittaisiin väärinkäytöksiin eivätkä tahallisiin velkojien oikeuksien loukkauksiin.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon yhtyen lakivaliokunta ehdottaa, että lukuun lisätään uusi 26 §, jonka mukaan ulosottoperusteen määräaikaa voidaan tietyin edellytyksin jatkaa kymmenellä vuodella.

Määräajan jatkamisesta päättäminen kuuluu tuomioistuimille. Asia käsitellään normaalina riita-asiana. Tuomio, jolla määräaikaa jatketaan, on erityistyyppinen tuomio, joka muistuttaa vahvistustuomiota. Tuomio on kuitenkin aiempaan suoritustuomioon kiinteästi liittyvänä täytäntöönpanokelpoinen kuten suoritustuomio. Sen täytäntöönpanokelpoisuus alkaa välittömästi jo käräjäoikeuden tuomion perusteella. Muutoksenhakutuomioistuin voi kuitenkin keskeyttää täytäntöönpanon.

Määräaika lasketaan alkuperäisen määräajan päättymisestä, vaikka tuomio annetaan ennen kuin alkuperäinen määräaika on kulunut umpeen. Velallisen oikeusturvan kannalta on suotavaa, että tuomiossa nimenomaisesti mainitaan se uusi päivämäärä, johon asti ulosottokelpoisuus jatkuu.

Edellytyksenä määräajan jatkamiselle on, että velkojia vahingoittavat toimet on tehty alkuperäisen määräajan kuluessa ja että velkoja nostaa kanteen pykälässä säädetyssä määräajassa. Riittävää on, että kanne nostetaan ennen kuin kaksi vuotta on kulunut alkuperäisen määräajan kulumisesta. Tuomioistuinkäsittelyn aikana tapahtuva määräajan päättyminen ei estä jatkamista. Tällöinkin määräaika lasketaan alkuperäisen määräajan päättymisestä.

Pykälän soveltaminen ei ole sidottu siihen, että velallisen toiminta täyttäisi jonkin rikoksen tunnusmerkistön, tai siihen, että toiminta voisi johtaa vahingonkorvauksen tuomitsemiseen. Pykälä täydentää velkojien mahdollisuutta saada perintä jatkumaan esimerkiksi niissä tapauksissa, joissa näyttöä kärsityn vahingon määrästä ei ole vaikeuksitta saatavissa. Tällöin jatketaan alkuperäisen saatavan ulosottoperintää.

Velallisen toimilta vaaditaan kuitenkin huomattavaa moitittavuutta. Ulosottoperusteen määräajat ovat niin pitkiä, että niiden jatkamisen tulee olla poikkeuksellista. Kaikissa tapauksissa tulee ottaa huomioon myös velallisen asemaan liittyvät kohtuusnäkökohdat kokonaisuudessaan.

3 luku. Yleiset menettelysäännökset

1 §. Ulosoton hakeminen.

Pykälän 3 momentissa on viittaussäännös asiakirjain lähettämisestä annettuun lakiin.

Mainittu laki kumotaan uudella hallintolailla, jonka eduskunta on hyväksynyt 1. käsittelyssä 12.2.2003 ja joka tulee voimaan 1 tammikuuta 2004 (HE 72/2002 vp — HaVM 29/2002 vp).

Valiokunta ehdottaa, että momentti poistetaan. Kumottavan viittaussäännöksen korvaamiseksi valiokunta on edellä ehdottanut, että 1 lukuun lisätään uusi 1 e §, johon otetaan asiasisältöiset säännökset asiakirjan lähettämisestä.

6 §. Saamistodisteen liittäminen hakemukseen.

Pykälän 1 momentin mukaan juokseva velkakirja, vekseli tai shekki, johon ulosottoperusteessa määrätty maksuvelvollisuus perustuu, on liitettävä ulosottohakemukseen alkuperäisenä. Tavallista velkakirjaa ei siten tarvitse liittää hakemukseen. Kuitenkin, jos täytäntöönpanon luotettavuus sitä edellyttää tai velallinen sitä pyytää, ulosottomiehen tulee ottaa haltuunsa myös tavallinen velkakirja. Jos velkakirjaa ei löydy, ulosottomies voi kuitenkin toimittaa täytäntöönpanon, mutta hänen on kuultava velallista, jollei kuuleminen ole tarpeetonta.

Valiokunta katsoo, että tilanteessa, jossa velkakirjaa ei löydy, velallista on aina kuultava. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että kuulemisen harkinnanvaraisuutta ilmentävä sivulause poistetaan.

11 §. Asiamiehen valtakirja.

Pykälässä ovat säännökset asiamiehen velvollisuudesta esittää ulosottoa hakiessaan hakijan antama valtakirja.

Valiokunta ehdottaa pykälän 1 momenttiin tehtäväksi oikeusapulain (257/2002) uudesta terminologiasta johtuva korjaus. Nimike "yleinen oikeusavustaja" muutetaan nimikkeeksi "julkinen oikeusavustaja".

22 §. Toimituspaikka.

Pykälä koskee ulosottotoimituksen paikkaa. Ulosmittaustoimitus voidaan 1 momentin mukaan pitää vastaajan tai sivullisen asunnossa tämän suostumuksetta sen mukaan kuin 49 ja 51 §:ssä säädetään ja muu toimitus, jos se on välttämätöntä täytäntöönpanon toimittamiseksi.

Voimassa olevan lain mukaan lähtökohtana on, että täytäntöönpano toimitetaan velallisen luona. Jos täytäntöönpano voidaan toimittaa muualla, esimerkiksi ulosottomiehen virkahuoneessa, siitä säädetään erikseen.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan erityisesti ulosmittauksen toimittaminen yksityisoikeudellisen saatavan täytäntöön panemiseksi turvaa omalta osaltaan velkojan omaisuudensuojaa. Myös velkojan oikeusturvan kannalta on välttämätöntä, että tuomio ei jää vaille tosiasiallisia vaikutuksia, vaan on julkisen vallan toimesta tehokkaasti täytäntöön pantavissa. Kotirauhan piiriin ulottuvat täytäntöönpanotoimet ovat näin ollen hyväksyttäviä perusoikeuksien turvaamiseksi. Edelleen, kun otetaan huomioon ulosoton erityisluonne lakiin perustuvien velvoitteiden viimekätisenä täytäntöönpanomenettelynä, ulosottotoimien ulottaminen kotirauhan piiriin myös julkisoikeudellisten saatavien perimiseksi on hyväksyttävää perustuslain 10 §:n 3 momentin kannalta.

Perustuslakivaliokunta pitää pykälän 1 momentin säännöstä "muun toimituksen" pitämisestä asunnossa ongelmallisen avoimena. Perusteluissa esitetyt velallisen moitittavaan käyttäytymiseen liittyvät edellytykset ja toimenpiteen poikkeuksellisuuteen viittaavat rajaukset eivät käy ilmi ehdotetuista säännöksistä. Perustuslakivaliokunnan mielestä lakiehdotusta on välttämätöntä täsmentää, jotta se voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Laista tulee ilmetä, mitkä muut toimitukset voidaan pitää asunnossa. Laissa tulee olla myös esityksen tarkoitusta vastaavat riittävän täsmälliset säännökset asunnossa pidettävän toimituksen edellytyksistä ja rajoituksista.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta lakivaliokunta ehdottaa, että 1 momentissa väliaikaistoimi rinnastetaan ulosmittaukseen myös velallisen kotirauhan suhteen. Lisäksi valiokunta ehdottaa, että momenttiin lisätään edellytys, jonka mukaan toimituksen tulee olla ulosottolaissa tarkoitettu, ts. sellaisesta toimituksesta tulee olla nimenomainen säännös ulosottolaissa.

Lakivaliokunta pitää mahdottomana tehtävänä kaikkien niiden toimitusten luettelemista, joiden pitäminen velallisen kotona eri tilanteissa saattaa olla välttämätöntä. Vaarana on, että luettelo jää vajaaksi ja velallisen asunnosta saattaa joissakin tapauksissa muodostua ehdoton turvapaikka täytäntöönpanoa vastaan silloinkin, kun toimitus asunnossa on välttämätön hakijan oikeuksien toteuttamiseksi.

Lakiehdotuksen 1 luvun 19 §:ään sisältyy asianmukaisuuden vaatimus, joka edellyttää, ettei vastaajalle saa aiheuttaa suurempaa haittaa kuin mitä täytäntöönpanon tarkoitus vaatii. Valiokunta katsoo, että tämä ulosottolaissa nimenomaisesti ilmaistu suhteellisuusvaatimus yhdessä sen kanssa, että säännöksessä viitataan ulosottolaissa säädettyihin toimituksiin, täyttää perusoikeussuojan vaatimukset.

30 §. Päätöksen tekemisen ajankohta.

Pykälän 1 momentin mukaan ulosottomiehen on väitteen tai vaatimuksen johdosta tehtävä päätös viipymättä sen jälkeen, kun väite tai vaatimus on esitetty. Jos väite tai vaatimus koskee tiettyä täytäntöönpanotointa tai toimitusta, ulosottomies voi lykätä päätöksen antamisen sen yhteyteen. Jos päätös annetaan ennakolta, siihen ei momentin mukaan saa erikseen hakea muutosta.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut, että ennakkopäätös esimerkiksi jonkin omaisuuden omistussuhteita koskevasta väitteestä voi kuitenkin joissakin tapauksissa — kuten ulosmittauspäätöksen valmistelun pitkittyessä — vaikuttaa yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin välittömän oikeussuojan tarpeen aiheuttavalla tavalla. Tämän vuoksi valtiosääntöoikeudellisesti on selkeintä poistaa muutoksenhakurajoitus lakiehdotuksesta.

Lakivaliokunta toteaa, että pykälän 1 momentin tarkoituksena on turvata se, että asianosainen voi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa saada ennakollisen vastauksen väitteeseensä. Tällainen ennakollinen kannanotto ei yleisten prosessisäännösten perusteella kuitenkaan tuota muutoksenhakuoikeutta, koska siinä vaiheessa puuttuu sellainen toimi tai päätös, joka vaikuttaa jonkun oikeuksiin tai velvollisuuksiin. Tällaisesta ennakkopäätöksestä tehtävä valitus jätettäisiin ennenaikaisena käräjäoikeudessa tutkimatta. Muutoksenhakuoikeus alkaa vasta siinä vaiheessa, jolloin asiassa on tehty ulosottolain 10 luvun 1 §:ssä tarkoitettu päätös, joka koskee jonkun oikeutta. Pykälään sisältyvä muutoksenhakukielto on luonteeltaan informatiivinen. Sillä ei puututa todelliseen muutoksenhakuoikeuteen. Tämän vuoksi lakivaliokunta ei pidä muutoksenhakukiellon poistamista aiheellisena.

32 §. Kuuleminen.

Pykälän mukaan ulosottomiehen tulee varata asianosaiselle tai sivulliselle tilaisuus tulla kuulluksi, jos asialla arvioidaan olevan tälle huomattava merkitys eikä kuulemiselle ole estettä.

Perustuslain 21 §:ssä säädettyihin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon vaatimuksiin viitaten perustuslakivaliokunta on lausunnossaan arvostellut ehdotetun kuulemissäännöksen väljyyttä. Tämän vuoksi perustuslakivaliokunta katsoo, että oikeutta tulla kuulluksi tulee sanonnallisesti vahvistaa poistamalla pykälästä kuulemisvelvoitteen kynnystä tarpeettomasti nostava sana "huomattava".

Lakivaliokunta toteaa, että tässä pykälässä oleva kuulemissäännös on ulosottolain useita muita kuulemissäännöksiä täydentävä sääntely. Kuuleminen on ulosottolain nimenomaisin säännöksin järjestetty aina silloin, kun oikeusturvan on katsottu edellyttävän kuulemista. Tällaiseen täydentävään säännökseen ei ole syytä sisällyttää kovin tiukkaa kuulemisvelvollisuutta, koska vaarana on, että se aiheuttaisi ulosottoon vakavia pullonkauloja.

Lakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että kuulemista täydentää velalliselle annettava vireilletuloilmoitus, jossa hänelle varataan tilaisuus tulla kuulluksi. Tämän vuoksi etukäteinen kuuleminen ei ole ulosottomenettelyssä samalla tavalla ratkaisevaa kuin esimerkiksi tuomioistuimessa. Ulosottomiehellä on, toisin kuin tuomarilla, suhteellisen laaja mahdollisuus suorittaa itseoikaisu, jos virheellisyys on sattunut. Jos kuulemisen tarpeellisuudesta on epäselvyyttä, ulosottomies voi suorittaa toimen 3 luvun 18 §:ssä tarkoitettuna väliaikaistoimena. Arvioituaan esitykseen sisältyviä kuulemissäännöksiä kokonaisuutena lakivaliokunta katsoo, ettei pykälän tiukentaminen ole tarpeen.

37 §. Yleinen säännös.

Pykälän 1 momentissa ilmaistaan se, että ulosoton tiedoksiantojärjestelmä rakentuu hallintotiedoksiantolain pohjalle, jollei ulosottolaissa toisin säädetä.

Tiedoksiannosta hallintoasioissa annettu laki (232/1966) kumotaan uudella hallintolailla ja tiedoksiantoa koskevat säännökset otetaan osaksi hallintolakia, sen 10 luvuksi. Pykälää on tämän vuoksi tarkistettava.

Ulosotto on luonteeltaan lainkäyttöä. Oikeudenkäymiskaaren 11 luvun tiedoksiantosäännökset eivät kuitenkaan luontevasti sovi ulosottoasioihin, joissa ei ole haasteen tiedoksiantoa vastaavaa vaihetta. Hallintolaki puolestaan ei soveltamisalaansa koskevan rajoituksen perusteella koske ulosottoa. Tästä huolimatta valiokunta katsoo, että ulosottolaissa on tarkoituksenmukaista viitata hallintolain tiedoksiantoa koskeviin säännöksiin.

Edellä todetun perusteella valiokunta ehdottaa, että pykälän 1 momentissa viitataan tiedoksiannon vastaanottajan osalta hallintolain vastaaviin säännöksiin, ts. sen 56—58 §:ään. Niissä säädetään vastaanottajasta silloin, kun tiedoksianto on tehtävä yksityishenkilölle, yhteisölle, säätiölle, kuolinpesälle ja konkurssipesälle sekä viranomaiselle. Myös hallintolain 68 §:ssä olevat säännökset sijaistiedoksiannon vastaanottajan korvausvastuusta soveltuvat ulosottoasioihin, joten valiokunta ehdottaa viitattavaksi myös siihen. Korvausvastuu koskee myös kuolinpesän osakasta, joka on laiminlyönyt velvollisuutensa ilmoittaa tiedoksisaannista pesän muille osakkaille.

Lisäksi valiokunta ehdottaa, että pykälää täydennetään uudella 3 momentilla, johon otetaan hallintolain 63 §:ää vastaava säännös tiedoksiannosta ulkomaille.

40 §. Todisteellinen tiedoksianto.

Pykälän 2 momentissa on nykyisen hallintotiedoksiantolain mukaisten sijaistiedoksiannon vastaanottajien piiriä laajentava säännös sekä muilta osin viittaus hallintotiedoksiantolakiin.

Hallintolain säätämisen vuoksi momenttia on tarkistettava. Uusiin hallintolain sijaistiedoksiannon vastaanottajaa koskeviin säännöksiin on tehty asiallisesti samat muutokset, joita tässä esityksessä on ehdotettu po. 40 §:ään. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa, että momenttiin sisällytetään pelkkä viittaus hallintolain 61 §:ään. Siihen sisältyvät säännökset, jotka koskevat sijaistiedoksiannon vastaanottajaa, sijaistiedoksiannosta laadittavaa kirjallista todistusta sekä ajankohtaa, jolloin tiedoksiannon katsotaan tapahtuneen.

42 §. Yksipuolisen tuomion tiedoksianto.

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että silloin, kun ulosottoperusteena on yksipuolinen tuomio, jota ei ole annettu tiedoksi, ja ulosottomies tapaa velallisen ulosottoasiassa, ulosottomiehen tulee mahdollisuuksien mukaan huolehtia yksipuolisen tuomion tiedoksi antamisesta.

Hallituksen esityksessä ulosottomiehille ehdotettua velvollisuutta viran puolesta antaa tiedoksi ulosottoperusteena olevat yksipuoliset tuomiot on valmisteluvaiheessa pidetty tärkeänä, koska yksipuoliset tuomiot nykyiseen tapaan oikeuttavat heti niiden antamisen jälkeen täytäntöönpanoon ja sen loppuun saattamiseen ilman vakuusjärjestelyjä. Yksipuolisen tuomion täytäntöönpano estyy vain, jos takaisinsaantihakemusta käsittelevä tuomioistuin antaa keskeytysmääräyksen.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa ulosottomiehille ehdotettua tiedoksiantovelvollisuutta on pidetty liian työläänä. Näin laajan tiedoksiantovelvollisuuden arvioidaan ruuhkauttavan ulosoton ja muodostuvan sähköisen asioinnin pullonkaulaksi.

Kun pykälä ei ole osoittautunut tarkoituksenmukaiseksi, valiokunta ehdottaa sitä muutettavaksi niin, että tiedoksiannon tulee tapahtua hakijan pyynnöstä ja ulosottoasian yhteydessä, jos se sopivasti käy päinsä. Jos hakija pyytää tiedoksiantoa, hänen tulee antaa ulosottomiehelle myös siihen tarvittavat asiakirjat.

Hallituksen esityksessä tavoitellaan velallisen nykyistä parempaa informointia. Valiokunnan mielestä tätä voidaan edesauttaa siten, että vireilletuloilmoituslomakkeisiin lisätään selostus siitä, että ulosotto voidaan saattaa päätökseen, vaikka yksipuolinen tuomio ei ole lainvoimainen. Seuraavissa ulosottolain osauudistuksissa on lisäksi syytä selvittää, voidaanko ulosoton keskeytyssäännöksiä kehittämällä lisätä velallisen oikeusturvaa.

44 §. Poikkeukset vakuuden asettamisvelvollisuudesta.

Pykälä sisältää poikkeussäännöksiä velkojan velvollisuuteen asettaa vakuus ulosottoasiassa. Pykälässä luetellaan ne velkojina toimivat julkisyhteisöt yms., jotka ovat vapautettuja vakuuden asettamisvelvollisuudesta.

Voimassa olevassa ulosottolain 3 luvun 20 §:n 3 momentissa, joka vastaa nyt puheena olevaa pykälää, puhutaan vain velkojasta. Tästä huolimatta ilmaisu on käytännössä ymmärretty tätä laajemmin. Ulosottokäytännössä omaksutun kannan mukaisesti valiokunta ehdottaa, että pykälään lisätään velallisen rinnalle hakijaa koskeva maininta. Tällöin vapautus vakuuden asettamisvelvollisuudesta ei rajoitu vain rahasaatavan täytäntöönpanoon, vaan koskee kaikkia pykälässä tarkoitettuja hakijoita täytäntöönpantavan velvoitteen laadusta riippumatta eli siis esimerkiksi häätöasian hakijaa.

49 §. Paikkaan kohdistuva etsiminen.

Pykälän 2 momentissa säädetään, millä edellytyksillä velallisen tai sivullisen asunnosta voidaan etsiä ulosmitattavaa omaisuutta.

Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota sivullisen asemaan. Lausunnon mukaan ulosottomiehelle ehdotettu toimivalta on sivullisen käsitteen laveuden vuoksi epäasianmukaisen laaja, eikä väljä säännös etsinnän edellytyksistä rajoita riittävän täsmällisesti etsintää täytäntöönpanon kannalta välttämättömiin tilanteisiin. Jotta lakiehdotus voidaan näiltä osin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, on säännöstä sivullisen asunnossa toimitettavan etsinnän edellytyksistä täsmennettävä niin, että etsintä on poikkeuksellinen keino ja muodostuu siten oikeasuhtaisuuden vaatimuksia vastaavaksi.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta lakivaliokunta ehdottaa, että pykälässä säädettyjä etsinnän edellytyksiä tiukennetaan kotirauhan turvan tehostamiseksi. Edellytykseksi sille, että omaisuutta voidaan etsiä velallisen kotoa, asetetaan vaatimus siitä, että ulosottomiehellä tulee olla perusteltu aihe olettaa, että siellä on ulosmittauskelpoista omaisuutta. Etsimistoimet sivullisen asunnossa puolestaan edellyttävät erittäin painavia perusteita olettaa, että sieltä löytyy velalliselle kuuluvaa omaisuutta.

Ulosottokäytäntö on jo muotoutunut sellaiseksi, että ulosottomies menee velallisen asuntoon suhteellisen harvoin. Tähän ovat osaltaan vaikuttaneet vuonna 1997 uudistetut velallisen erottamisetua koskevat säännökset, joilla tavanomainen asuinirtaimisto on suojattu. Tiukentamalla etsinnän edellytyksiä turvataan lain tasolla se, että etsinnästä tulee velallisen asunnon osalta poikkeuksellinen ja sivullisen asunnon osalta hyvin poikkeuksellinen toimi.

Ulosottolain 1 luvun 19 §:ssä oleva suhteellisuusperiaate osaltaan turvaa sitä, että ulosottomies ei saa etsiä omaisuutta velallisen tai sivullisen asunnosta, jos omaisuutta voidaan löytää muualta.

Lakivaliokunta ehdottaa, että asunnon toissijaisuutta toimituspaikkana korostetaan muuttamalla ulosottomiehen etsimisvelvollisuutta ja -oikeutta koskevan säännöksen sanamuotoa. Muutetun sanamuodon mukaan ei ole riittävää se, ettei ulosottomiehen tiedossa ole riittävästi velalliselle riidattomasti kuuluvaa muuta omaisuutta, vaan ulosottomiehen on ensin aktiivisesti pitänyt etsiä tällaista omaisuutta.

Perustuslakivaliokunta katsoo myös, että omaisuuden etsimisen asunnosta tulisi edellyttää velallisen jonkinasteista moitittavana pidettävää käyttäytymistä. Tämän johdosta lakivaliokunta toteaa, että velallinen saa säännönmukaisesti ulosottoasiassa vireilletuloilmoituksen, johon sisältyy ulosottoperusteessa asetetun velvoitteen noudattamiskehotus ja yhteydenottokehotus. Jollei velallinen noudata kehotusta tai ota yhteyttä, täytäntöönpano on voitava siitä huolimatta toimittaa. Edellytys moitittavasta käyttäytymisestä on ongelmallinen, koska yleensä se, etteivät velalliset maksa ulosotossa olevia velkoja, johtuu maksuvaikeuksista eikä moitittavasta käyttäytymisestä. Jos moitittavana käyttäytymisenä pidetään ainoastaan sitä, ettei velallinen maksa eikä vapaaehtoisesti päästä ulosottomiestä asuntoonsa, moitittavuusedellytys ei tuo asian arviointiin mitään uutta.

On myös huomattava, että joskus täytäntöönpanon toimittaminen ilman ennakolta annettua vireilletuloilmoitusta on hakijan oikeuksien turvaamiseksi välttämätöntä. Tällainen tilanne on esimerkiksi vastapuolta kuulematta annetun väliaikaisen turvaamistoimen täytäntöönpano, joissa usein on toimittava ripeästi ilman, että kyseessä on vastapuolen moitittava käyttäytyminen. Hakijalla saattaa olla asiassa huomattava taloudellinen intressi. Vaikka nopeiden toimien tarve velallisen kotona on hyvin poikkeuksellista, sellaiseen on oltava mahdollisuus silloin, kun toimet ovat välttämättömiä.

Valiokunta katsoo, että edellä ehdotetut muutokset sekä hallituksen esitykseen sisältyvät muut oikeusturvan takeet kokonaisuutena arvioiden ovat riittäviä perusoikeussuojan kannalta ilman, että säännökseen lisätään velallisen moitittavaa käyttäytymistä koskeva edellytys.

50 §. Henkilöön kohdistuva etsintä.

Pykälän mukaan ulosottomies saa ottaa velallisen yllä tai tämän vaatteissa olevan vähäistä arvokkaamman omaisuuden haltuunsa ja tällöin käyttää vastarinnan murtamiseksi tarpeellisia voimakeinoja luvun 83 §:ssä säänneltävin rajoituksin.

Pykälä on merkityksellinen perustuslain 7 §:ssä jokaiselle turvatun henkilökohtaisen koskemattomuuden kannalta. Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei perustuslain 7 §:n 3 momentin mukaan saa puuttua mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Lakivaliokunta, jolla ei ole huomauttamista pykälän johdosta, kiinnittää kuitenkin huomiota perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitettyihin näkökohtiin.

Perustuslakivaliokunta toteaa, että pykälän mukaan henkilöntarkastuksen edellytyksenä on, että velallinen ei ole noudattanut ulosottomiehen kehotusta vähäistä arvokkaamman omaisuuden luovuttamisesta ja että ulosottomies tietää tai hänen on perusteltua aihetta olettaa velallisella olevan sellaista omaisuutta yllään tai vaatteissaan eikä ulosottomiehen tiedossa ole riittävästi velalliselle riidattomasti kuuluvaa muuta omaisuutta. Omaisuuden haltuun ottamisen tulee voida tapahtua puuttumatta loukkaavalla tavalla velallisen henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Perustuslakivaliokunta korostaa, että perustuslain 7 §:stä ja ehdotetusta kiellosta olla puuttumatta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen loukkaavalla tavalla johtuu, että ulosottomiehen toimivalta ulottuu vain velallisen päällysvaatteisiin ja hänen yllään näkyvästi oleviin esineisiin. Näin sovellettuna toimivaltasäännös rajoittaa riittävästi myös ulosottomiehen oikeutta käyttää itsenäisesti voimakeinoja.

51 §. Selvitysaineiston etsiminen ja haltuun ottaminen.

Pykälän 1 momentin mukaan 49 §:n säännökset asuntoon kohdistuvasta etsimisestä koskevat soveltuvin osin myös ulosottoasiassa tarpeellisen selvitysaineiston etsimistä.

Voimassa olevan 3 luvun 32 a §:n mukaan ulosottomiehellä on velvollisuus hankkia väitettä tai vaatimusta koskevassa asiassa selvitystä, jos se sopivasti käy päinsä, mutta varsinaista omaisuuden etsimiseen liittyvää selvityksen hankkimissäännöstä ei ole. Kun ulosmitattava omaisuus on yhä enenevässä määrin muuttunut konkreettisista esineistä tuloiksi ja saataviksi, usein on olennaisinta löytää selvitys, joka osoittaa mainitunlaisen varallisuuden olemassaolon.

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että ehdotus ei näiltä osin vastaa kotirauhan suojaa rajoittavalle laille asetettuja täsmällisyyden ja tarkkuuden vaatimuksia. Tämän vuoksi myös toimenpiteen oikeasuhtaisuutta koskevien vaatimusten täyttyminen jää puutteelliseksi. Sääntelyn ongelmat liittyvät ainakin osittain ehdotuksessa käytettyyn viittaustekniikkaan. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan pykälän säännöksiä asunnossa toimitettavasta selvitysaineiston etsinnästä on täsmennettävä, jotta lakiehdotus voidaan näiltä osin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Laissa tulee riittävällä tarkkuudella säätää etsinnän edellytyksistä samoin kuin toimenpiteen toissijaisuudesta esimerkiksi niin, että etsintä toimitetaan asunnossa vain, jos se on velallisen antamien tietojen ja muutoin saatavilla olevan selvityksen puutteellisuuden vuoksi välttämätöntä selvityksen hankkimiseksi ulosottokelpoisen varallisuuden olemassaolosta.

Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan käytännön ulosottotyössä saattaa olla vaikeaa erottaa sitä, onko kysymyksessä selvitysaineisto vai itse ulosmittausobjekti. Esimerkiksi pankkikortti, erilaiset immateriaalioikeudet ja muut sellaiset ulosmittauksen kohteet, jotka eivät ole fyysisen esineen muodossa, käyvät ilmi yleensä vain tietyistä asiakirjoista ja vastaavasta materiaalista. Hakijan oikeuksien toteuttamisen kannalta selvitysaineiston haltuun saaminen on usein ratkaisevan tärkeää.

Valiokunta ehdottaa, että pykälän 1 momentissa oleva edellytys siitä, että selvitysaineiston tulee olla asiassa tarpeellista, muutetaan edellytykseksi, jonka mukaan selvitysaineiston tulee olla asiassa välttämätöntä eli siis rinnastua itse ulosmittauksen kohteeseen täytäntöönpanon tuloksellisuuden kannalta.

Lisäksi samat 49 §:ssä ehdotetut tiukennetut edellytykset, joka koskevat ulosmitattavaa omaisuutta, koskevat myös selvitysaineistoa. Siten ulosottomiehellä on velvollisuus etsiä selvitysaineistoa ensin muualta kuin velallisen kotoa.

60 §. Ulosottoselvityksen toimittamistapa.

Pykälän 1 momentin mukaan avustajan läsnäolo ulosottoselvityksessä voidaan kieltää tai asettaa sille ehtoja, jos on aihetta olettaa, että hänen läsnäolonsa tuntuvasti vaikeuttaa täytäntöönpanoa.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, ettei oikeutta avustajan käyttämiseen ole asianmukaista rajoittaa viranomaisen oletuksen perusteella. Sen vuoksi säännöksestä tulee poistaa sanat "...on aihetta olettaa, että...".

Lakivaliokunta ehdottaa momentin sanamuodon tarkistamista niin, ettei siinä viitata ulosottomiehen oletukseen. Näin arviointikriteerit tulevat objektiivisemmiksi, joskin kysymyksessä on aina ulosottomiehen arvio tilanteesta.

64 §. Yleinen säännös.

Pykälä sisältää yleisiä edellytyksiä sille, milloin ulosottomies voi pyytää tietoja sivulliselta. Yhtenä edellytyksenä on, että ulosottomies katsoo tietojen olevan välttämättömiä siinä yksittäisessä ulosottoasiassa täytäntöönpanoa varten. Pykälän viimeisessä virkkeessä viitataan mahdollisuuteen antaa ulosottomiehelle tietoja teknisen käyttöyhteyden avulla.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan, että ulosottomies voi tällä tavoin saada tietoja vain, jos ulosottomiehen oikeudesta saada tai tietoja luovuttavan oikeudesta antaa tietoja teknisen käyttöyhteyden avulla on säädetty laissa. Lisäksi katsotaan, että pykälän ensimmäisen virkkeen sanamuoto ("...jos hän katsoo...") on tarkistettava objektiivisin perustein tapahtuvaa arviointia tarkoittavaksi.

Lakivaliokunta ehdottaa pykälän muuttamiseksi sanamuotoa, jossa ensin lausutaan objektiiviset arviointikriteerit ja seuraavassa lauseessa todetaan, että välttämättömyyden arvioi ulosottomies. Viimeksi mainittu on tarpeen, koska ulosottokäytännössä on ilmennyt erimielisyyttä eräiden sivullistahojen ja ulosottomiesten kesken siitä, kenelle kuuluu päätösvalta siitä, ovatko tiedot kyseisessä ulosottoasiassa välttämättömiä. Ulosottomies toimii virkavastuulla, eikä esityksen sanamuoto poista valitusoikeutta.

Lisäksi valiokunta ehdottaa, että säännöksessä ilmaistaan hallituksen esitystä selkeämmin se, että sivullinen saa käyttää teknistä käyttöyhteyttä tietoja antaessaan. Ulosottomiehen tulee huolehtia siitä, että tietoja pyydettäessä sovitaan sellaisesta teknisen käyttöyhteyden käyttämistavasta, joka täyttää tietosuojan vaatimukset.

70 §. Esitutkinta- ja eräät muut viranomaiset sekä tuomioistuimet.

Pykälä koskee eräiden viranomaisten oikeutta saada ulosottomieheltä tietoja.

Valiokunta on lisännyt pykälän 1 momentin 4 kohtaan esityksen antamisen jälkeen säädetyn turvallisuusselvityksistä annetun lain säädösnumeron. Lisäksi valiokunta ehdottaa, että pykälän 2 momentin sanamuoto muutetaan vastaamaan niitä muutoksia, joita valiokunta jäljempänä ehdottaa tehtäväksi luvun 73 §:ään.

73 §. Kielto luovuttaa eräitä tietoja.

Pykälässä asetetaan ulosottomiehelle rajoituksia luovuttaa muun muassa todistajan asemassa olevalta henkilöltä saatuja tietoja ja velalliselta itseltään saatuja sellaisia tietoja, jotka saattavat hänet syytteen vaaraan.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tullut esille huolestuneisuus siitä, että esityksen luovutuskieltosäännökset ovat luettavissa melko ehdottomiksi. Tiukasti tulkittuina säännökset saattavat johtaa siihen, että ulosottovalitusasiassa ja täytäntöönpanoriidassa käytettävissä oleva oikeudenkäyntiaineisto jää suppeammaksi kuin ulosottomiehen alkuperäisen ratkaisun materiaali.

Tietojen antajan suojaaminen todistuskieltosäännösten rikkomiselta ja itsensä syytteen vaaraan asettamiselta ovat tärkeitä ihmisoikeus- ja oikeusturvakysymyksiä. Suojaamista ei kuitenkaan pidä viedä niin pitkälle, että se haittaa sellaisen oikeudenkäynnin tai valitusasian ratkaisemista, joissa edellä mainitut periaatteet eivät ole vaarassa rikkoutua.

Edellä lausutun perusteella valiokunta ehdottaa luovuttamiskieltoa koskevien säännösten tarkistamista siten, että ne rajoittavat ulosottomiehen oikeutta antaa tietoja vain sellaisissa menettelyissä, joissa tietojen antaja tarvitsee suojaa. Menettely, jossa todistaja tarvitsee suojaa, voi olla esimerkiksi takaisinsaantioikeudenkäynti. Tällaisessa oikeudenkäynnissä, jossa tietoja antanut voi kieltäytyä tai on velvollinen oikeudenkäymiskaaren mukaan kieltäytymään todistamasta, ei myöskään ulosottomies saa antaa tietoja eikä aiheuttaa tilannetta, jossa joudutaan ristiriitaan todistamista koskevien säännösten kanssa.

Vastaavasti valiokunta ehdottaa, että velalliselta saatujen tietojen luovutuskielto rajoitetaan koskemaan vain sitä menettelyä, jossa syytteen vaara syntyy. Ulosottomies ei siten voi antaa puheena olevia tietoja syyttäjä- tai esitutkintaviranomaiselle eikä myöskään ilmaista niitä rikosoikeudenkäynnissä. Sen sijaan tietoja voidaan käyttää esimerkiksi ulosottovalitusasiassa, täytäntöönpanoriidassa ja takaisinsaantiasian yhteydessä. Jäljempänä 91 §:ssä on hakijaa koskeva kielto käyttää tällaisia tietoja velallisen syytteeseen saamiseksi. Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen periaatteista seuraa, etteivät syyttäjä- ja esitutkintaviranomaiset saa käyttää velallisen ulosottomiehelle antamia tietoja velallisen syytteeseen saamiseksi, vaikka ovat saaneet ne tietoonsa esimerkiksi oikeudenkäyntiaineistosta.

Teknisenä muutoksena valiokunta lisäksi ehdottaa, että pykälän 1 momentin todistajaa koskevat 1 ja 2 kohdat yhdistetään. Hallituksen esityksen 4 kohdassa oleva kielto luovuttaa tietoja sivullisen väärinkäytöksistä jää ehdottomaksi kielloksi, joka koskee kaikenlaista menettelyä.

Näistä muutoksista seuraa, että pykälän 1 momentin alusta voidaan poistaa myös säännös siitä, että tietoja voidaan rajoituksista huolimatta antaa toiselle ulosottoviranomaiselle. Ulosottoviranomaisen tietojensaantioikeudesta säädetään ulosottolain 1 luvun 27 §:n 2 momentissa ja 3 luvun 69 §:ssä.

77 §. Muutoksenhakukielto.

Pykälän mukaan ulosottomiehen päätökseen uhkasakon asettamisesta ei saa hakea muutosta valittamalla.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa korostetaan, että uhkasakon asettaminen on perustuslain 21 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia koskeva päätös, joka hänen tulee voida saattaa tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Siksi muutoksenhakukielto on poistettava lakiehdotuksesta, jotta se voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten lakivaliokunta ehdottaa, että muutoksenhaku sallitaan ja sitä koskevat muutokset tehdään pykälään ja sen otsikkoon. Samalla lakivaliokunta toteaa, ettei muutoksenhakuoikeus voi antaa tietojenantovelvolliselle oikeutta olla antamatta tietoja silloin, kun ulosottomies niitä pyytää. Muussa tapauksessa ulosottomiehen tietojensaantimahdollisuudet vesittyvät ratkaisevasti. Käytännön ulosoton tuloksellisuuden ja hakijan oikeuksien toteuttamisen kannalta ulosottomiehen tietojensaantioikeus on nyky-yhteiskunnassa keskeistä. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että pykälään lisätään säännös siitä, ettei muutoksenhakuoikeudella ole lykkäävää vaikutusta asianomaisen tietojenantovelvollisuuteen.

Jos tietojenantovelvollisuus kuitenkin on epäselvä eikä tietojen saamisen lykkääminen aiheuta hukkaamisvaaraa tai muutoin olennaisesti vaikeuta täytäntöönpanoa, ulosottomiehen on asianmukaisuuden vaatimusta koskevan 1 luvun 19 §:n periaatteiden mukaisesti lykättävä tietojen antamista tai uhkasakon asettamista ja siten mahdollistettava muutoksenhakuoikeus ilman riskejä. Tuomioistuimen asiana on harkita, keskeytetäänkö täytäntöönpano tietojenantovelvollisuuden osalta vai ei.

79 §. Maksettavaksi tuomitsemisen edellytykset.

Pykälän 2 momentin mukaan uhkasakko voidaan tuomita maksettavaksi, vaikka uhkasakon asettamista koskeva ulosottoperuste ei ole lainvoimainen.

Valiokunta ehdottaa, että momenttiin tehdään valiokunnan edellä 3 luvun 77 §:ään esittämästä muutoksesta johtuva lisäys, jonka mukaan tuomioistuin voi tuomita uhkasakon odottamatta ulosottomiehen asettamispäätöksen lainvoimaisuutta. Uhkasakon teho pakkokeinona edellyttää tätä.

83 §. Henkilöön kohdistuvat voimakeinot.

Pykälän nojalla ulosottomies saa käyttää kohtaamansa vastarinnan murtamiseksi tarpeellisia voimakeinoja pykälässä säädetyin rajoituksin.

Eduskunta on 30.1.2003 hyväksynyt rikoslain yleisten oppien uudistamiseksi lain rikoslain muuttamisesta (HE 44/2002 vp — LaVM 28/2002 vp). Lakiin sisältyy voimakeinojen käytön liioittelua koskevat uudet säännökset. Kun rikoslain muutoksen on tarkoitus tulla voimaan ennen ulosottolain muutosta, valiokunta ehdottaa, että henkilöön kohdistuvia voimakeinoja koskevaan pykälään lisätään uusi 2 momentti, jossa on viittaus mainittuihin rikoslain säännöksiin.

87 §. Takaisinsaantikanne ulosottoasian vireilläolon jälkeen.

Pykälä koskee takaisinsaantikanteen vireillepanoaikaa. Pykälän 2 momentin mukaan määräaika alkaa, kun osituskirja annetaan tuomioistuimeen.

Hallituksen esityksen antamisen jälkeen ulosottolakiin on tehty muun lainsäädännön muuttamisesta johtuva muutos, jonka mukaan osituskirjaa ei nykyään anneta tuomioistuimeen vaan maistraattiin. Valiokunta ehdottaa, että momentti muutetaan vastaamaan tätä 1 maaliskuuta 2002 voimaan tullutta lakia (930/2002).

91 §. Tietojen antaminen hakijalle.

Pykälässä säädetään siitä, mitä tietoja ulosottomies saa antaa hakijalle.

Valiokunta ehdottaa pykälää muutettavaksi edellä 3 luvun 73 §:ään tehtyjen tarkistusten johdosta, jotta pykälät ovat sopusoinnussa keskenään. Pykälään tehtävien muutosten tarkoituksena on toisaalta turvata hakijan riittävä tietojensaanti ja toisaalta estää se, ettei kiertotietä rikota todistamiskieltosäännöksiä tai ihmisoikeusperiaatetta, jonka mukaan kenenkään ei tarvitse saattaa itseään syytteen vaaraan.

100 §. Pieni jäännössaatava.

Pykälän mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään siitä rahamäärästä, jota pienemmän määrän ulosottomies saa jättää perimättä.

Perustuslakivaliokunta katsoo lausunnossaan, että ulosottolakiehdotukseen sisältyvät asetuksenantovaltuudet ovat ongelmallisen avoimia perustuslain 80 §:n 1 momenttiin sisältyvän säännöksen kannalta. Sen mukaan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä perustuslain mukaan muuten lain alaan kuuluvista asioista on säädettävä lailla. Ehdotetut valtuudet koskettavat velkojan oikeutta saada ulosotossa kertyneistä varoista suorituksia, minkä vuoksi valtuussäännöksiä on välttämättä täydennettävä asetuksenantajan harkintavaltaa rajoittavin maininnoin esimerkiksi säännöksissä tarkoitettujen määrien vähäisyydestä.

Asetuksenantovaltuuden täsmentämiseksi valiokunta ehdottaa pykälän tarkistamista siten, että perimättä jätettävän jäännössaatavan tulee olla vähäinen.

4 luku. Ulosmittauksesta

15 §.

Pykälän uuden 2 momentin mukaan ulosottomies voi antaa hakijalle estetodistuksen arvioituaan, ettei velallisen omaisuudesta kerry valtioneuvoston asetuksella säädettävää vähimmäismäärää. Momentin tarkoituksena on estää sellaisten saatavien kerääntyminen ulosottoon, joille olisi tulossa mitättömän pieni jako-osa.

Perustuslakivaliokunta on pitänyt säännöstä ongelmallisen avoimena perustuslain 80 §:n 1 momenttiin sisältyvän säännöksen kannalta. Lakivaliokunta ehdottaa, että momenttiin lisätään sana "vähäinen", jolla määritellään vähimmäiskertymän määrä. Valiokunta on edellä ehdottanut 3 luvun 100 §:ään vastaavaa muutosta.

6 luku. Ulosmittauksesta kertyneitten varain tilityksestä ja jakamisesta

23 §.

Pykälän 1 momentti koskee vähimmäiskertymävaatimusta tilityksessä.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa tätä pykälää on arvosteltu perustuslain 80 §:n kannalta. Säännöksen tarkentamiseksi lakivaliokunta ehdottaa, että myös tähän momenttiin lisätään sana "vähäistä". Muutos vastaa edellä 3 luvun 100 §:n ja 4 luvun 15 §:n kohdalla ehdotettua.

Voimaantulosäännös

Hallituksen esityksen mukaan laki tulee voimaan 1.3.2003. Voimaantuloaika on kytketty kiinteästi ulosoton valtakunnallisen tietojärjestelmän käyttöönottoon niin, että uudet säännökset eivät voi tulla voimaan ennen tietojärjestelmän käyttöön ottoa. Valiokunnan saaman tiedon mukaan tietojärjestelmän käyttöön ottaminen kuitenkin viivästyy yhdellä vuodella. Tämän vuoksi valiokunta on muuttanut voimaantulosäännöksen 1 momentissa olevan voimaantuloajan 1 päiväksi maaliskuuta 2004.

Edellä yleisperusteluissa lausuttuun viitaten valiokunta katsoo, että 3 momentissa olevia lama-ajan ulosottoperusteiden täytäntöönpanokelpoisuutta koskevia säännöksiä ei voida muuttaa. Sen vuoksi momentin määräpäivä säilytetään ennallaan, jolloin 1 maaliskuuta 1993 tai sitä ennen annetut ulosottoperusteet ovat menettäneet merkityksensä ulosottoperusteena saatavan luonteen mukaan joko maaliskuun alusta vuonna 2008 tai vuonna 2013.

Voimaantulosäännöksen 3 momentissa oleva viittaus lain 2 luvun 24 ja 25 §:ään on uuden 26 §:n takia muutettava viittaukseksi kaikkiin näihin pykäliin.

Voimaantulosäännöksen 4 momentin ensimmäiseen virkkeeseen ehdotettu säännös, jonka mukaan 3 luvun 5 §:n 2 momenttia sovelletaan vasta 1 päivästä tammikuuta 2004, käy lain voimaantulon myöhentymisen vuoksi tarpeettomaksi. Valiokunta ehdottaa virkkeen poistamista.

2. Laki verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetun lain 2 ja 3 §:n muuttamisesta

2 §.

Pykälän mukaan ulosottolakia sovelletaan myös julkisoikeudellista saamista koskevassa ulosotossa, jollei tässä laissa tai sen nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa toisin säädetä.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa pykälään sisältyvää toissijaisuuslauseketta pidetään harhaanjohtavana, koska siinä viitataan mahdollisuuteen antaa asetuksella ulosottolaista poikkeavia säännöksiä. Sen vuoksi viittaus on poistettava pykälästä.

Lakivaliokunta ehdottaa, että pykälästä poistetaan sanat "tai sen nojalla annetun asetuksen".

3 §.

Pykälän mukaan saamisen ulosottoa haetaan ulosottolain 3 luvussa säädetyllä tavalla. Lisäksi pykälässä on hakemusasiakirjoja koskevia täydentäviä säännöksiä.

Valiokunta ehdottaa, että pykälää täydennetään uudella 2 momentilla, jonka mukaan raha- tai luottolaitos, perimisliike tai muu asiamies ei voi veronulosottoasiassa esiintyä velkojan toimeksiannosta hakijana. Säännös on nykyisin veroulosottoasetuksen 2 §:ssä. Kun kysymyksessä on oikeusturvan kannalta tärkeä säännös, valiokunta katsoo, että se on edelliseen 2 §:ään tehdyn muutoksen johdosta nostettava lakiin.

Voimaantulosäännös.

Valiokunta ehdottaa, että voimaantulosäännöksen 1 momenttiin muutetaan lain voimaantuloajaksi 1.3.2004.

3. Laki määräajasta velkomisasioissa sekä julkisesta haasteesta velkojille annetun asetuksen 1 §:n muuttamisesta

Eduskunta on 11.1.2003 hyväksynyt hallituksen esityksen HE 178/2002 vp nojalla lain velan vanhentumisesta, jonka on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2004 alusta. Vanhentumislailla kumotaan 3. lakiehdotuksessa tarkoitettu vanhentumisasetus.

Valiokunta ehdottaa, että lakiehdotus hylätään tarpeettomaksi käyneenä.

Valiokunta kiinnittää huomiota uuden vanhentumislain siirtymäsäännökseen, jonka mukaan lain voimaantullessa velan vanhentuminen keskeytyy lain 11 §:ssä tarkoitetulla tavalla, jos velkaa koskeva asia on lain voimaan tullessa vireillä. Vireillä olevassa ulosottoasiassa edellytetään kuitenkin lisäksi, että velalliselle on ilmoitettu velkojan vaatimuksesta tai että vanhentuminen on muulla tavoin katkaistu ulosottomenettelyssä ennen kuin velka muutoin vanhentuu. Ulosottoasiassa vanhentumisen katkeaminen ei siten ole automaattista.

4. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 11 ja 24 §:n muuttamisesta

24 §. Salassa pidettävät viranomaisen asiakirjat.

Pykälän 1 momentin 23 kohtaan ehdotetaan otettavaksi säännökset, jotka koskevat muun kuin ulosottorekisteriin talletetun ulosottoviranomaisen asiakirjan julkisuutta. Sen mukaan salassa pidettäviä olisivat asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön vuosituloista tai kokonaisvarallisuudesta taikka tuen tai etuuden perusteena olevista tuloista ja varallisuudesta taikka jotka muutoin kuvaavat hänen taloudellista asemaansa.

Tarkoituksena on, että julkisuuslain säännös koskee sellaisten tietojen saamista, joita tarvitaan ulosottotoimitusten ja ulosottomiehen toimien lainmukaisuuden kontrollointiin. Sen sijaan luonnollista henkilöä koskevien velallistietojen julkisuus rajoittuu niihin yleisöjulkisiin todistuksiin, joita ulosottolain 1 luvun 31 §:ssä tarkoitetaan.

Valiokunta ehdottaa po. salassapitosäännöksen sanamuodon selkeyttämistä, jotta saadaan ehdotettua yksiselitteisemmin ilmaistuksi se, että tietoja koskevat samat salassapitosäännökset siitä riippumatta, ovatko tiedot ulosottorekisterissä vai muussa asiakirjassa. Lainkohdassa säilytetään nimenomainen säännös siitä, että ulosottoselvitys on kokonaisuudessaan salassa pidettävä asiakirja.

Voimaantulosäännös.

Myös tämän lakiehdotuksen voimaantulosäännökseen on tehtävä voimaantuloaikaa koskeva myöhennys, ts. laki tulee voimaan 1.3.2004.

5. Laki ulosottomaksuista annetun lain muuttamisesta

Voimaantulosäännös.

Voimaantulosäännöksessä olevaa voimaantulopäivää on myöhennetty yhdellä vuodella, joten laki tulee voimaan 1.3.2004.

Hallituksen esityksen mukaan tilitysmaksun periminen määräytyisi sen mukaan, onko ulosmittaus tehty ennen lain voimaan tuloa vai ei. Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan tämä voisi aiheuttaa virheitä, kun myöhemmin kunkin asian tilitysvaiheessa pitäisi eritellä, milloin ulosmittaus on toimitettu. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa, että voimaantulosäännökseen lisätään uusi 2 momentti, jonka mukaan uutta tilitysmaksua ryhdytään perimään vasta puolen vuoden kuluttua lain voimaan tulosta. Valiokunnan käsityksen mukaan tilitysmaksun perimisen selkeytymisestä hyötyvät ulosoton kaikki osapuolet.

6.—11. lakiehdotukset

Kunkin lakiehdotuksen voimaantulosäännökseen on tehty lainsäädännön voimaantulon siirtymisestä johtuva muutos, ts. lait tulevat voimaan 1.3.2004.

12. Laki konkurssisäännön 6 ja 25 §:n muuttamisesta

6 ja 25 §.

Kummassakin pykälässä on viittaus ulosottolain 2 luvun 24 ja 25 §:ään.

Valiokunta on edellä ehdottanut, että ulosottolain 2 lukuun lisätään uusi 26 §, joka kuuluu samaan asiakokonaisuuteen kuin 24 ja 25 §. Valiokunta ehdottaa, että puheena olevien pykälien viittaussäännöksiä tarkistetaan niin, että ne kattavat myös uuden 26 §:n.

Voimaantulosäännös.

Voimaantulosäännökseen tehdään vastaava muutos kuin muihinkin esitykseen kuuluviin lakeihin, ts. laki tulee voimaan 1.3.2004.