Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja yleissopimuksen soveltamisesta

4 §. Telekuuntelun tai televalvonnan teknistä toteuttamista koskevien pyyntöjen täyttäminen kuuntelun kohteen ollessa muualla kuin Suomessa.

Pykälän 1 momentin mukaan telekuuntelun tai televalvonnan teknistä toteuttamista koskevien pyyntöjen täyttämisestä päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies. Pykälän 2 momentin mukaan pidättämiseen oikeutettu virkamies suostuu pyynnön täyttämiseen, kun pyynnön esittänyt jäsenvaltio on toimittanut yleissopimuksessa määritellyt tiedot ja kolmas jäsenvaltio, jossa telekuuntelun tai televalvonnan kohde mahdollisesti on, on saanut yleissopimuksen mukaisen ilmoituksen.

Lakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota 2 momentin sanamuotoon "virkamies suostuu", josta ei ilmene, onko ao. virkamiehellä tällaisessa tilanteessa harkintavaltaa vai ei. Pykälän perustelujen mukaan riittää, kun ao. virkamies toteaa saaneensa säännöksessä tarkoitetut tiedot. Sen jälkeen hänen on suostuttava pyynnön täyttämiseen. Perusteluihin viitaten valiokunta ehdottaa, että 2 momentissa käytetään ilmaisua "virkamiehen on suostuttava".

5 §. Kuuntelukieltoja koskevien ehtojen asettaminen telekuuntelua koskeviin päätöksiin.

Pykälän mukaan tuomioistuimen on myöntäessään luvan yleissopimuksessa tarkoitettuun telekuunteluun asetettava ehto, jonka mukaan pyynnön esittäneen jäsenvaltion viranomaisen tulee noudattaa pakkokeinolain 5 a luvun 10 §:n 1 momentin säännöksiä kuuntelukielloista.

Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, ettei ole säännöksiä siitä, miten kuuntelussa syntyvän ylimääräisen tiedon suhteen menetellään.

Pakkokeinolain 5 a luvun 13 §:ään sisältyy säännökset ylimääräisen tiedon säilyttämisestä ja tallentamisesta, mutta lakiin ei sisälly varsinaista ylimääräisen tiedon käytön kieltämistä koskevaa säännöstä.

Hallituksen esityksessä on pidetty riittävänä, että tietojen säilyttämisessä ja käyttämisessä noudatetaan sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa telekuuntelussa saatu aineisto tullaan käyttämään oikeudenkäyntiaineistona. Esityksen perusteluiden mukaan ei kuitenkaan ole estettä sille, että tuomioistuin asettaa muitakin kansallisen lain mukaisia ehtoja kuin voimaansaattamislain 5 §:ssä mainitun. Tuomioistuimen harkinnassa siis on, asettaako se esimerkiksi pakkokeinolain 5 a luvun 13 §:n mukaisen ehdon.

Valiokunta katsoo, että pykälän ehdoton sanamuoto voi johtaa econtrario- eli vastakohtaispäätelmään: muita ehtoja ei saa asettaa. Sen vuoksi pykälässä on syytä ohjata tuomioistuimia harkitsemaan muiden mahdollisten ehtojen tarpeellisuutta. Valiokunta ehdottaa pykälän täydentämistä virkkeellä, joka koskee telekuuntelun kohteena olevan henkilön oikeusturvan kannalta tarpeellisten ehtojen asettamista. Tällaisia ovat esimerkiksi pakkokeinolakiin perustuvat muut ehdot telekuuntelun käyttämiselle kuin pykälässä jo erikseen mainittu 5 a luvun 10 §:n 1 momentti.

8 §. Voimaantulo.

Pykälän mukaan säännöksiä lain täytäntöönpanosta voitaisiin antaa tasavallan presidentin asetuksella.

Lain täytäntöönpanossa on kuitenkin kysymys Euroopan unionissa tehtyyn päätökseen liittyvistä Suomen toimenpiteistä, jolloin täytäntöönpanoasetuksen antaminen kuuluu perustuslain 93 §:n 2 momentin takia valtioneuvostolle. Sen vuoksi pykälän 1 ja 2 momenttia on muutettava niin, että lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella (PeVL 49/2001 vp, s. 3).

2. Laki kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain muuttamisesta

8 §. Kieli ja käännökset (Uusi) ja 9 §.

Pyynnön toimeenpano.

9 §:n 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi virke, jonka mukaan toimivaltainen viranomainen voi päättää, että oikeusapupyynnön täyttämisessä käytetään vierasta kieltä, jos se pitää tätä perusteltuna.

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, ettei 9 §:n 1 momenttiin ehdotettu lisäys ole riittävän selkeä Suomen kansalaisten kielellisten oikeuksien turvaamisen kannalta. Perustuslakivaliokunnan mielestä sääntelyssä tulee varmistaa, ettei sillä rajoiteta yksilöiden perustuslain 17 §:n säännöksiin pohjautuvaa oikeutta käyttää viranomaisissa suomea tai ruotsia.

Lakivaliokunta on todennut, että lain 8 § koskee oikeusapupyynnön kieltä ja käännöksiä. Kun vieraan kielen käyttämismahdollisuutta koskeva säännös liitetään tämän asiakokonaisuuden yhteyteen, korostuu se, että tuomioistuimissa käytetään pääsääntöisesti suomen tai ruotsin kieltä. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa, että po. säännös tarpeellisin osin uudelleen muotoiltuna siirretään 8 §:ään uudeksi 4 momentiksi.

Siirron johdosta 9 §:n 1 momentista on poistettava 2. virke, ja momentin 1. virkkeen sana "jäljempänä" on muutettava ilmaisuksi "tässä laissa".

11 § . Pyynnössä esitetyn erityisen menettelyn noudattaminen.

Pykälän 1 momentin mukaan oikeusapupyynnön toimeenpanossa on noudatettava pyynnössä esitettyä erityistä muotoa tai menettelyä, milloin tätä ei voida pitää Suomen lainsäädännön perusperiaatteiden vastaisena, jollei toisin ole erikseen sovittu tai säädetty.

Valiokunnan mielestä 1 momentti on sanonnallisesti epäselvä. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa, että momentin sanamuotoa sen sisältöä muuttamatta tarkistetaan ja täsmennetään.

23 § . Pakkokeinojen käyttäminen todisteiden hankkimiseksi ja menettämisseuraamuksen täytäntöönpanon turvaamiseksi.

Pykälän 1 momentissa luetellaan ne pakkokeinot, joita voidaan käyttää vieraan valtion viranomaisen tekemän oikeusapupyynnön perusteella todisteiden hankkimiseksi, jos tätä on pyydetty oikeusapupyynnössä taikka se on tarpeen oikeusapupyynnön toimeenpanemiseksi. Luetteloon ehdotetaan lisättäväksi peitetoiminta ja valeostot, jotka on hyväksytty Suomessa laillisiksi pakkokeinoiksi poliisilain muutoksella vuonna 2001.

Puheena olevan lain säätämisen jälkeen pakkokeinoja koskevaa lainsäädäntöä on 1990-luvulla täsmennetty huomattavasti. Perusoikeusuudistus tuli voimaan vuonna 1995 ja uusi perustuslaki vuonna 2000. Siten myös perusoikeuksiin kohdistuva sääntely on entisestään täsmentynyt. Sen vuoksi valiokunta ei enää pidä asianmukaisena 23 §:n 1 momentin lopussa olevaa edellytystä "on tarpeen". Valiokunta ehdottaa momentin muuttamista siten, että siinä mainittujen toimenpiteiden pitää olla "välttämättömiä" oikeusapupyynnön toteuttamiseksi.

Tässä yhteydessä valiokunta on kiinnittänyt huomiota myös pykälän 3 momentin sanamuotoon. Sen mukaan pakkokeinojen käyttämiseen on sovellettava, mitä tämän lain 15 §:n 1 momentissa ja pakkokeinolaissa säädetään. Säännöksestä saa vaikutelman, että kysymyksessä on lähinnä menettelyä koskeva sääntely. Tarkoituksena on kuitenkin ollut, että pakkokeinolakia sovelletaan sekä pakkokeinojen käyttämisen edellytyksiin että niitä käytettäessä noudatettavaan menettelyyn. Valiokunta ehdottaa, että 3 momentin sanamuoto muutetaan aikaisempaa täsmällisemmäksi.

3. Laki vapautensa menettäneen henkilön väliaikaisesta siirtämisestä todistelutarkoituksessa rikosasioissa

2 §. Suhde muihin lakeihin ja kansainvälisiin velvoitteisiin.

Pykälässä määritellään lain suhde muihin lakeihin ja Suomen kansainvälisiin velvoitteisiin.

Pykälän 2 momentti on sanamuodoltaan epätäsmällinen. Pykälän otsikkoon viitaten valiokunta ehdottaa momentin tarkentamista niin, että lakitekstissä todetaan nimenomaisesti tämän lain suhde Suomea sitoviin kansainvälisiin velvoitteisiin.

3 §. Toimivaltainen viranomainen.

Pykälän mukaan laissa tarkoitetun oikeusavun antamisesta tai pyytämisestä päättää oikeusministeriö.

Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että termiä oikeusapu käytetään oikeusministeriön hallinnonalan kahden eri toiminnan nimenä. Oikeusapulailla ja kansainvälistä oikeusapua koskevalla lainsäädännöllä ei ole kovinkaan paljon yhteistä. Germaanisissa kielissä näistä käytetäänkin eri käsitteitä.

Valiokunnan mielestä sekaannusta vältetään parhaiten, kun lainsäädännössä johdonmukaisesti tehdään selväksi, onko kyse oikeusavusta vai kansainvälisestä oikeusavusta. Tämän eron korostamiseksi valiokunta ehdottaa, että pykälää täydennetään sanalla "kansainvälisen" seuraavasti: "Tässä laissa tarkoitetun kansainvälisen oikeusavun...".

5 §. Väliaikaista siirtämistä koskeva oikeusministeriön pyyntö.

Pykälän 3 momentin mukaan Suomessa vapautensa menettäneenä olevan henkilön väliaikaista siirtämistä vieraaseen valtioon ei tietyissä tilanteissa pyydetä.

Valiokunta edellä 1. lakiehdotuksen 4 §:n kohdalla esittämäänsä viitaten toteaa, ettei tästäkään säännöksestä käy ilmi, voiko virkamies käyttää harkintavaltaa pyynnön esittämisessä vai ei. Tarkoituksena on, ettei 3 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa saa pyytää väliaikaista siirtoa. Valiokunta ehdottaa sanamuodon tarkentamista niin, ettei pyyntöä saa tehdä.

8 §. Ehdot ja edellytykset.

Pykälän 4 momentin mukaan aika, jonka henkilö on väliaikaisen siirtämisen johdosta vapautensa menettäneenä, on Suomessa luettava vapaudenmenetysajaksi.

Asiantuntijat ovat pitäneet 4 momenttia epäselvänä, koska siitä ei suoraan käy ilmi, että vapaudenmenetysaika on vähennettävä myös sakkorangaistuksesta.

Momentin sanamuotoon on vaikuttanut se, että esityksen valmisteluvaiheessa oli vireillä myös rikoslain yleisiä oppeja koskevien säännösten kokonaisuudistus. Nyt kun tiedetään, että nämä uudet säännökset tulevat voimaan 1.1.2004, momenttia voidaan selkeyttää viittaamalla rikoslain 6 luvun 13 §:ään. Valiokunta ehdottaa tätä koskevan muutoksen tekemistä.

10 §. Muutoksenhaku.

Pykälän 3 momentin mukaan siirrettävä henkilö saa valittaa käräjäoikeuden päätöksestä siten kuin muutoksenhausta käräjäoikeuden ratkaisuun säädetään. Käräjäoikeuden päätöksestä tehty valitus ei kuitenkaan estä päätöksen täytäntöönpanoa, ellei asiaa käsittelevä käräjäoikeus tai muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää.

Asiantuntijakuulemisessa on esitetty 3 momentin poistamista. Tällöin pakkokeinolain säännökset tulisivat sovellettaviksi ja siirrettävä henkilö voisi kannella käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen. Perusteluna on esitetty, että kantelu olisi siirrettävän henkilön kannalta nopeampi ja joustavampi muutoksenhakukeino, joka ei edellyttäisi tyytymättömyyden ilmoitusta.

Pakkokeinolain 1 luvun 27 §:ssä säädetty kanteluoikeus on varsinainen muutoksenhakukeino. Valituksen ja kantelun erona on lähinnä se, että valitusmenettelyssä on ilmoitettava tyytymättömyyttä, mutta kantelumenettelyssä tätä ei tarvita. Kantelun tekemiselle ei ole säädetty määräaikaa. Tyytymättömyyden ilmoittamisen etuna on, että sille varatun ajan kuluttua umpeen tiedetään, aiotaanko päätöksestä valittaa. Valitusmenettelystä on säädetty selkeät menettelysäännöt, mutta kantelun osalta ne puuttuvat. Menettelysäännökset edistävät valittajan oikeusturvaa. On myös huomattava, että ehdotetun 10 §:n 3 momentin mukaan käräjäoikeuden päätöksestä tehty valitus ei estä päätöksen täytäntöönpanoa, ellei käräjäoikeus tai muutoksenhakutuomioistuin toisin päätä. Valitukseen voi kuitenkin liittää pyynnön täytäntöönpanon keskeytyksestä, joten tarvittaessa hovioikeus voi ratkaista tällaisen asian ainakin täytäntöönpanokieltopyynnön osalta vähintään yhtä nopeasti kuin kantelun.

Oikeusturvan kannalta on periaatteessa parempi se, että päätöksestä saa valittaa, kuin se, että siitä ei saa valittaa, mutta voi kannella. Edellä lausutun perusteella valiokunta ei pidä aiheellisena 10 §:n muuttamista.

4. Laki ampuma-aselain 17 §:n muuttamisesta

17 §. Soveltamisalaa koskevat poikkeukset.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 12 kohta, jossa säädettäisiin ampuma-aselain ja rikosoikeusapulainsäädännön keskinäisestä suhteesta.

Eduskunnassa samanaikaisesti käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä HE 92/2003 vp ehdotetaan myös uuden 12 kohdan lisäämistä pykälään. Tässä uusi 12 kohta koskee ampuma-aselain ja Napoli II -yleissopimukseen liittyvän lainsäädännön keskinäistä suhdetta.

Ehdotuksissa on siten kysymys eri asioista. Kummankin muutoksen ehdotetaan tulevan voimaan valtioneuvoston asetuksella. Tällöin ei voida ennakoida, kumpi muutoksista tulee ensin voimaan. Sen seurauksena näiden kahden uuden kohdan yhteensovittaminen samaan luetteloon on mahdotonta.

Jotta toista näistä laeista ei tarvitsisi muuttaa jälkimmäisen voimaantuloa varten, lakivaliokunta ehdottaa 17 §:n muuttamista siten, että pykälään ehdotetaan uuden 12 kohdan sijaan lisättäväksi uusi 2 momentti, joka sisällöltään vastaa ehdotettua 12 kohtaa. Silloin Napoli II -yleissopimukseen liittyvä ampuma-aselain muutos voidaan hyväksyä tuon esityksen mukaisena.

Johtolause.

Valiokunnan edellä ehdottaman muutoksen johdosta myös johtolausetta on tarkistettava.