LAKIVALIOKUNNAN MIETINTÖ 4/2003 vp

LaVM 4/2003 vp - HE 31/2003 vp

Tarkistettu versio 2.0

Hallituksen esitys keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen ja keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen varauman peruuttamisen hyväksymisestä sekä niihin liittyviksi laeiksi

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 2 päivänä syyskuuta 2003 lähettänyt lakivaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen ja keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen varauman peruuttamisen hyväksymisestä sekä niihin liittyviksi laeiksi (HE 31/2003 vp).

Lausunto

Eduskunnan päätöksen mukaisesti perustuslakivaliokunta on antanut asiasta lausunnon (PeVL 9/2003 vp), joka on otettu tämän mietinnön liitteeksi.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

lainsäädäntösihteeri Tanja Innanen, oikeusministeriö

eduskunnan apulaisoikeusasiamies Ilkka Rautio

poliisiylitarkastaja Jouni Välkki, sisäasiainministeriö

presidentti Olli Huopaniemi, Helsingin hovioikeus

käräjätuomari Olavi Parikka, Tampereen käräjäoikeus

valtionsyyttäjä Raija Toiviainen, Valtakunnansyyttäjänvirasto

ylitarkastaja Heikki Huhtiniemi, tietosuojavaltuutetun toimisto

rikostarkastaja Minna Ketola, keskusrikospoliisi

ylitarkastaja Timo Riissanen, Rajavartiolaitos

johtaja Tapani Rantanen, Viestintävirasto

asianajaja Harri Vento, Suomen Asianajajaliitto

professori Ari-Matti Nuutila

Lisäksi valiokunta on saanut professori Raimo Lahdelta kirjallisen lausunnon.

Viitetiedot

Kansainvälistä rikosoikeusapua koskevan yleissopimuksen valmisteluvaiheessa lakivaliokunta on antanut lausunnot LaVL 15/1996 vp ja LaVL 3/2000 vp valtioneuvoston eduskunnalle lähettämien selvityksen E 59/1996 vp sekä kirjelmän U 66/1996 vp johdosta.

Lakivaliokunnassa on samanaikaisesti tämän oikeusapua koskevan esityksen kanssa käsiteltävänä hallituksen esitys HE 32/2003 vp kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä laiksi rikoslain 17 luvun 1 a §:n muuttamisesta, ns. Palermon sopimus. Oikeusapuesityksen 2. ja 3. lakiehdotus sisältävät säännöksiä, joilla toteutetaan myös Palermon yleissopimukseen sisältyviä velvoitteita. Siitä seuraa, että HE 31/2003 vp on hyväksyttävä ennen hallituksen esitystä HE 32/2003 vp.

Edelleen eduskunnassa on samanaikaisesti käsiteltävänä hallituksen esitys HE 92/2003 vp tullihallintojen keskinäisestä avunannosta ja yhteistyöstä tehdyn yleissopimuksen ja sen oikaisupöytäkirjan hyväksymisestä sekä siihen liittyviksi laeiksi, ns. Napoli II -sopimus. Tuohon esitykseen sisältyy ehdotus laiksi ampuma-aselain 17 §:n muuttamisesta, joka on sovitettava yhteen rikosoikeusapusopimuksessa olevan vastaavan lakiehdotuksen kanssa.

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Brysselissä 29.5.2000 keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen sekä antaisi suostumuksensa tiettyjen yleissopimuksen nojalla annettavien ilmoitusten antamiseen.

Yleissopimuksen tarkoituksena on tehostaa ja helpottaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä kansainvälisessä oikeusavussa rikosasioissa. Yleissopimus täydentää jäsenvaltioiden välillä voimassa olevia yleissopimuksia, erityisesti vuoden 1959 eurooppalaista yleissopimusta keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa. Yleissopimus sisältää määräyksiä muun muassa oikeudenkäyntiasiakirjojen tiedoksiannosta postitse, yhteydenpitojärjestyksestä oikeusviranomaisten välillä sekä todistajien kuulemisesta videokokouksen avulla. Lisäksi yleissopimukseen sisältyy laajat telekuuntelua koskevat määräykset.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja yleissopimuksen soveltamisesta, joka sisältää myös asiasisältöisiä säännöksiä yleissopimuksen soveltamisesta.

Esityksessä ehdotetaan myös, että Suomi peruuttaisi vuoden 1959 keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 11 artiklaan tekemänsä varauman. Varauman poistamisella on tarkoitus mahdollistaa vapautensa menettäneiden henkilöiden väliaikainen siirtäminen Suomen ja muiden valtioiden välillä. Tällaisesta yhteistyöstä ehdotetaan säädettäväksi erillinen laki.

Edelleen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annettua lakia, koska eräin osin on katsottu tarpeelliseksi saattaa laki asiasisältöisesti yleissopimuksen määräyksiä vastaavaksi. Esitykseen sisältyy myös ehdotukset ampuma-aselain ja viestintämarkkinalain muuttamisesta.

Laki yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja yleissopimuksen soveltamisesta sekä laki ampuma-aselain muuttamisesta on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti kuin yleissopimus. Muut ehdotetut esitykseen sisältyvät lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan heti, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Yleisperustelut

Aikaisemmissa kannanotoissaan lakivaliokunta on pitänyt kansainvälisen rikosoikeusapusopimuksen päätavoitetta, kansainvälisen oikeusapumenettelyn yksinkertaistamista, kannatettavana. Valiokunnan mielestä on ollut luonnollista pyrkiä sellaisten kansainvälisten järjestelyjen aikaansaamiseen, joiden perusteella Suomen viranomaiset voivat saada muiden valtioiden viranomaisilta yhtä laajalti oikeusapua kuin ne sisäisen lainsäädäntömme perusteella antavat muiden valtioiden viranomaisille. Valiokunta ei myöskään ole vastustanut väliaikaista siirtämistä koskevan säännöksen ottamista oikeusapusopimukseen. Tässä yhteydessä, kun oikeusapusopimus on hyväksytty ja sen kansallinen täytäntöönpano on loppusuoralla, valiokunta uudistaa aikaisemmat kannanottonsa.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa hallituksen esityksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin.

Yleissopimuksen voimaansaattamistapa

Yleissopimuksen kansallisessa voimaansaattamisessa käytetään blankettimuotoista tekniikkaa. Samalla ehdotetaan hyväksyttäväksi eräitä kansallisia asiasisältöisiä säännöksiä, niin että rikosoikeusapulain säännökset säilyvät kaikkiin valtioihin soveltuvina yleisluontoisina säännöksinä. EU-valtioiden välisissä oikeusaputilanteissa Suomen viranomaiset joutuvat rikosoikeusapulain rinnalla soveltamaan lisäksi nyt käsiteltävänä olevaa EU:n oikeusapusopimusta.

Valiokunnan kuulemat asiantuntijat ovat arvostelleet valittua voimaansaattamistapaa katsoen, että rikosoikeusapua koskevasta säännöskokonaisuudesta muodostuu näin mutkikas ja vaikeaselkoinen. Myös perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt voimaansaattamistapaan kriittistä huomiota. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan sääntelyn mutkikkuus ja vaikeaselkoisuus ei ole aivan merkityksetön perusoikeussääntelyyn kohdistuvien täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimusten kannalta. Asiasisältöisen sääntelyn edelleen vahventamista puoltaa tällaisessa yhteydessä se näkemys, että asiasisältöisestä lainsäädännöstä tulisi näkyä perusoikeuksien kannalta merkitykselliset asiat.

Lakivaliokunta toteaa, ettei asian ja sääntelyn vaikeutta voi kiistää. Säännöstö ei aukea helposti. Mm. useissa asiantuntijalausunnoissa näyttää esiintyvän virheellisiä käsityksiä lainsäädännön sisällöstä. Saamansa lisäselvityksen perusteella valiokunta kuitenkin pitää valittua perusratkaisua tässä vaiheessa perusteltuna.

Valiokunnan hyväksyntä perustuu seuraaviin näkökohtiin:

  • Kun yleissopimus saatetaan Suomessa lailla voimaan, se on Suomessa voimassa lain tasoisena säännöksenä siltä osin kuin määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Yleissopimuksen määräykset ovat pääasiallisesti niin yksityiskohtaisia ja tarkkarajaisia, että niitä voidaan soveltaa suoraan suhteessa Euroopan unionin jäsenvaltioihin.

  • Oikeudenala on juuri nyt keskeisten muutosten kohteena. Sen vuoksi yleisen kattavan kansallisen lainsäädännön luominen ei tällä hetkellä ole tarkoituksenmukaista. Tässä vaiheessa ei myöskään ole tarkoituksenmukaista luoda erillistä EU:n jäsenvaltioita koskevaa yleistä sääntelyä.

  • Esityksessä on huolehdittu siitä, ettei rikosoikeusapulain säännösten ja yleissopimuksen määräysten välillä ole ristiriitaa. Asiantuntijakuulemisessa esitetty käsitys siitä, että monessa tapauksessa yleissopimusta edellytetään sovellettavan suoraan vastoin rikosoikeusapulain toisensisältöisiä säännöksiä, ei ole oikea.

  • Pelkästään se seikka, että sääntelyä ei ole koottu yhteen yleiseen lakiin, ei voi tarkoittaa sitä, että lainsäädäntö on ristiriidassa perusoikeussääntelyyn kohdistuvan täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimuksen kanssa.

  • Jos kansainvälisiin yleissopimuksiin sisältyvää sääntelyä ryhdytään säännönmukaisesti laajemmin toistamaan rikosoikeusapulaissa, kyseinen yleislaki tulee vuorostaan erittäin laajaksi, mutkikkaaksi ja siten myös vaikeaselkoiseksi.

  • Kansainvälisen yhteistyön jatkuvasti lisääntyessä väistämätön tosiseikka on, että lainsäädäntö pirstoutuu yhä enemmän erilaisiin kansainvälisiin sopimuksiin ja Euroopan unionin yhteistyössä käytettyihin lainsäädäntöinstrumentteihin.

  • Rikosoikeusapusopimus on Euroopan neuvoston vuoden 1959 rikosoikeusapusopimusta täydentävä sopimus eikä itsenäinen sopimus. EU:n oikeusapusopimuksella ei siis luoda itsenäistä, yksin sovellettavaa säännöstöä. Säännökset siitä, milloin oikeusapua pääsääntöisesti annetaan, sisältyvät vuoden 1959 sopimuksen 1 artiklaan.

  • Yleissopimus koskee kansainvälistä rikosoikeusapua. Sen tarkoituksena ei ole harmonisoida jäsenvaltioiden telekuuntelua koskevaa lainsäädäntöä, vaan periaatteena on, että oikeusapupyynnöt täytetään kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Suoraan sopimuksen perusteella ei synny velvollisuutta antaa oikeusapua valeostoihin ja peitetoimintaan, vaan näistä sovitaan tapaus kerrallaan.

    Suomessa oikeusavun antamista koskevat päätökset tehdään kansainvälistä rikosoikeusapua koskevan lain, pakkokeinolain ja poliisilain säännösten mukaisesti. Esityksessä ei ehdoteta muutosta kansainvälistä rikosoikeusapua koskevan lain 15 §:ään, joka sääntelee oikeutta käyttää pakkokeinoja rikosoikeusavussa. Esimerkiksi pakkokeinojen käyttö edellyttää kaksoisrangaistavuuden ja kansallisen lainsäädännön mukaisuuden vaatimusten täyttymistä.

  • Kun yleissopimus on laaja kokonaisuus, yleissopimuksen voimaansaattamisvaiheessa on vaikea ennakoida kaikkia ongelmia, joita yleissopimuksen soveltaminen voi käytännössä aiheuttaa. Yleissopimuksen soveltamista on sen vuoksi tarkoitus seurata oikeusministeriössä, tarvittaessa oikeusministeriön johdolla toimivassa kansainvälisten rikosoikeusapuasioiden seurantatyöryhmässä, jonka työhön osallistuvat myös muut toimivaltaiset viranomaiset. Mahdollisesti tarvittavat lisämuutokset säädöksiin on tarkoitus tehdä yleissopimuksen soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella.

  • Esityksen perusteluissa todetaan, että yleissopimuksen video- ja puhelinkuulemista koskevat 10 ja 11 artikla edellyttävät joitakin laitehankintoja, jotka aiheuttavat kustannuksia sisäasianministeriön ja oikeusministeriön hallinnon alalla. Perustelujen mukaan videolaitteistojen ym. teknisten laitteistojen hankkimista koskevia kustannuksia ei kuitenkaan voida pitää merkittävinä.

  • Jotta yleissopimusta voidaan tehokkaasti soveltaa Suomessa, toimivaltaisille viranomaisille eli lähinnä esitutkintaviranomaisille, syyttäjille ja tuomioistuimille luvataan järjestää suhteellisen laajasti koulutusta yleissopimuksen sisällöstä.

  • Uusien teknisten välineiden hankinta ja riittävän laaja koulutus mahdollistavat sen, että Suomen viranomaiset voivat hyödyntää yleissopimuksen mahdollistamia tehokkaampia yhteistyömuotoja.

  • Yleissopimuksen voimaantulo aiheuttaa muutoksia viranomaisten yhteydenpitojärjestykseen, sillä yleissopimus vähentää tarvetta keskusviranomaisen käyttöön kansainvälisessä rikosoikeusapuyhteistyössä.

    Syyttäjien vastuu oikeusavusta lisääntyy, ja suurimmissa syyttäjäyksiköissä töitä ja hallintoa on järjestettävä uudelleen. Viranomaisten yhteydenpitojärjestykseen aiheutuvat muutokset ovat merkittäviä. Se, että myös suoraan yhteydenpitojärjestykseen siirtyminen lisää paikallisten toimivaltaisten viranomaisten koulutustarvetta, on otettu huomioon.

Ehdottaessaan kansainvälisen rikosoikeusapusopimuksen hyväksymistä lakivaliokunta edellyttää, että esityksessä annetut lupaukset täytetään asianmukaisesti. Ao. viranomaisille on järjestettävä riittävän laaja ja kattava koulutus. Koulutusta varten on koottava omiksi asiakokonaisuuksikseen toisaalta EU-jäsenvaltioiden keskinäiset oikeusapusäännökset ja -määräykset ja toisaalta Suomen ja muiden kuin EU-valtioiden välillä noudatettavat säännökset ja määräykset. Viranomaisille on hankittava kunnolliset videointi- ym. tekniset laitteet. Kun oikeusapusäännösten toimivuudesta on saatu jonkin verran kokemusta, on selvitettävä kansallisen lainsäädännön uudistamis- ja täydentämistarve, esimerkiksi se, onko EU-jäsenvaltioiden välisiä oikeusaputoimia varten säädettävä erillinen laki, ja tarvittaessa annettava eduskunnalle ao. esitykset.

Valvottu läpilasku

Oikeusapusopimus sisältää määräyksiä erityisistä tutkintamenetelmistä, joihin kuuluu mm. valvottu läpilasku. Suomen kansallinen lainsäädäntö ei nykyisellään sisällä säännöksiä valvotuista läpilaskuista. Niiden salliminen perustuu lakivaliokunnan rikosoikeusapulain valmistelun yhteydessä esittämään näkemykseen, että lain 1 §:n 2 momentin 6 kohta rikosasian käsittelyä varten tarvittavasta muusta oikeusavusta kattaa myös valvottuja läpilaskuja koskevan yhteistyön (LaVM 25/1993 vp, s. 2).

Rikosoikeusapulain säätämisen jälkeen Suomi on sitoutunut uusiin kansainvälisiin yleissopimuksiin, kuten Schengenin yleissopimukseen ja YK:n huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittoman kaupan vastaiseen yleissopimukseen, joihin sisältyy valvottua läpilaskua koskevia määräyksiä. Näitä määräyksiä sovelletaan rinnakkain rikosoikeusapulain säännösten kanssa. Samalla tavoin on tarkoitus soveltaa nyt voimaansaatettavan yleissopimuksen määräyksiä.

Tämän yleissopimuksen lisäksi eduskunnassa on parhaillaan hyväksyttävänä kaksi muuta kansainvälistä sopimusta, joiden keinovalikoimaan kuuluu valvottu läpilasku. Tässä muuttuneessa tilanteessa valiokunta ei enää voi pitää hyväksyttävänä sitä, että tällaista erityistä tutkintamenetelmää käytetään ilman selvää kansallisen lainsäädännön tukea.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että oikeustila saatetaan hyväksyttävälle kannalle. Valvottua läpilaskua koskevat säännökset on valmisteltava ja annettava eduskunnalle mahdollisimman pian. Valiokunta ehdottaa tätä koskevan lausumaehdotuksen hyväksymistä (Valiokunnan lausumaehdotus).

Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja yleissopimuksen soveltamisesta

4 §. Telekuuntelun tai televalvonnan teknistä toteuttamista koskevien pyyntöjen täyttäminen kuuntelun kohteen ollessa muualla kuin Suomessa.

Pykälän 1 momentin mukaan telekuuntelun tai televalvonnan teknistä toteuttamista koskevien pyyntöjen täyttämisestä päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies. Pykälän 2 momentin mukaan pidättämiseen oikeutettu virkamies suostuu pyynnön täyttämiseen, kun pyynnön esittänyt jäsenvaltio on toimittanut yleissopimuksessa määritellyt tiedot ja kolmas jäsenvaltio, jossa telekuuntelun tai televalvonnan kohde mahdollisesti on, on saanut yleissopimuksen mukaisen ilmoituksen.

Lakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota 2 momentin sanamuotoon "virkamies suostuu", josta ei ilmene, onko ao. virkamiehellä tällaisessa tilanteessa harkintavaltaa vai ei. Pykälän perustelujen mukaan riittää, kun ao. virkamies toteaa saaneensa säännöksessä tarkoitetut tiedot. Sen jälkeen hänen on suostuttava pyynnön täyttämiseen. Perusteluihin viitaten valiokunta ehdottaa, että 2 momentissa käytetään ilmaisua "virkamiehen on suostuttava".

5 §. Kuuntelukieltoja koskevien ehtojen asettaminen telekuuntelua koskeviin päätöksiin.

Pykälän mukaan tuomioistuimen on myöntäessään luvan yleissopimuksessa tarkoitettuun telekuunteluun asetettava ehto, jonka mukaan pyynnön esittäneen jäsenvaltion viranomaisen tulee noudattaa pakkokeinolain 5 a luvun 10 §:n 1 momentin säännöksiä kuuntelukielloista.

Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, ettei ole säännöksiä siitä, miten kuuntelussa syntyvän ylimääräisen tiedon suhteen menetellään.

Pakkokeinolain 5 a luvun 13 §:ään sisältyy säännökset ylimääräisen tiedon säilyttämisestä ja tallentamisesta, mutta lakiin ei sisälly varsinaista ylimääräisen tiedon käytön kieltämistä koskevaa säännöstä.

Hallituksen esityksessä on pidetty riittävänä, että tietojen säilyttämisessä ja käyttämisessä noudatetaan sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa telekuuntelussa saatu aineisto tullaan käyttämään oikeudenkäyntiaineistona. Esityksen perusteluiden mukaan ei kuitenkaan ole estettä sille, että tuomioistuin asettaa muitakin kansallisen lain mukaisia ehtoja kuin voimaansaattamislain 5 §:ssä mainitun. Tuomioistuimen harkinnassa siis on, asettaako se esimerkiksi pakkokeinolain 5 a luvun 13 §:n mukaisen ehdon.

Valiokunta katsoo, että pykälän ehdoton sanamuoto voi johtaa econtrario- eli vastakohtaispäätelmään: muita ehtoja ei saa asettaa. Sen vuoksi pykälässä on syytä ohjata tuomioistuimia harkitsemaan muiden mahdollisten ehtojen tarpeellisuutta. Valiokunta ehdottaa pykälän täydentämistä virkkeellä, joka koskee telekuuntelun kohteena olevan henkilön oikeusturvan kannalta tarpeellisten ehtojen asettamista. Tällaisia ovat esimerkiksi pakkokeinolakiin perustuvat muut ehdot telekuuntelun käyttämiselle kuin pykälässä jo erikseen mainittu 5 a luvun 10 §:n 1 momentti.

8 §. Voimaantulo.

Pykälän mukaan säännöksiä lain täytäntöönpanosta voitaisiin antaa tasavallan presidentin asetuksella.

Lain täytäntöönpanossa on kuitenkin kysymys Euroopan unionissa tehtyyn päätökseen liittyvistä Suomen toimenpiteistä, jolloin täytäntöönpanoasetuksen antaminen kuuluu perustuslain 93 §:n 2 momentin takia valtioneuvostolle. Sen vuoksi pykälän 1 ja 2 momenttia on muutettava niin, että lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella (PeVL 49/2001 vp, s. 3).

2. Laki kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain muuttamisesta

8 §. Kieli ja käännökset (Uusi) ja 9 §.
Pyynnön toimeenpano.

9 §:n 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi virke, jonka mukaan toimivaltainen viranomainen voi päättää, että oikeusapupyynnön täyttämisessä käytetään vierasta kieltä, jos se pitää tätä perusteltuna.

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, ettei 9 §:n 1 momenttiin ehdotettu lisäys ole riittävän selkeä Suomen kansalaisten kielellisten oikeuksien turvaamisen kannalta. Perustuslakivaliokunnan mielestä sääntelyssä tulee varmistaa, ettei sillä rajoiteta yksilöiden perustuslain 17 §:n säännöksiin pohjautuvaa oikeutta käyttää viranomaisissa suomea tai ruotsia.

Lakivaliokunta on todennut, että lain 8 § koskee oikeusapupyynnön kieltä ja käännöksiä. Kun vieraan kielen käyttämismahdollisuutta koskeva säännös liitetään tämän asiakokonaisuuden yhteyteen, korostuu se, että tuomioistuimissa käytetään pääsääntöisesti suomen tai ruotsin kieltä. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa, että po. säännös tarpeellisin osin uudelleen muotoiltuna siirretään 8 §:ään uudeksi 4 momentiksi.

Siirron johdosta 9 §:n 1 momentista on poistettava 2. virke, ja momentin 1. virkkeen sana "jäljempänä" on muutettava ilmaisuksi "tässä laissa".

11 § . Pyynnössä esitetyn erityisen menettelyn noudattaminen.

Pykälän 1 momentin mukaan oikeusapupyynnön toimeenpanossa on noudatettava pyynnössä esitettyä erityistä muotoa tai menettelyä, milloin tätä ei voida pitää Suomen lainsäädännön perusperiaatteiden vastaisena, jollei toisin ole erikseen sovittu tai säädetty.

Valiokunnan mielestä 1 momentti on sanonnallisesti epäselvä. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa, että momentin sanamuotoa sen sisältöä muuttamatta tarkistetaan ja täsmennetään.

23 § . Pakkokeinojen käyttäminen todisteiden hankkimiseksi ja menettämisseuraamuksen täytäntöönpanon turvaamiseksi.

Pykälän 1 momentissa luetellaan ne pakkokeinot, joita voidaan käyttää vieraan valtion viranomaisen tekemän oikeusapupyynnön perusteella todisteiden hankkimiseksi, jos tätä on pyydetty oikeusapupyynnössä taikka se on tarpeen oikeusapupyynnön toimeenpanemiseksi. Luetteloon ehdotetaan lisättäväksi peitetoiminta ja valeostot, jotka on hyväksytty Suomessa laillisiksi pakkokeinoiksi poliisilain muutoksella vuonna 2001.

Puheena olevan lain säätämisen jälkeen pakkokeinoja koskevaa lainsäädäntöä on 1990-luvulla täsmennetty huomattavasti. Perusoikeusuudistus tuli voimaan vuonna 1995 ja uusi perustuslaki vuonna 2000. Siten myös perusoikeuksiin kohdistuva sääntely on entisestään täsmentynyt. Sen vuoksi valiokunta ei enää pidä asianmukaisena 23 §:n 1 momentin lopussa olevaa edellytystä "on tarpeen". Valiokunta ehdottaa momentin muuttamista siten, että siinä mainittujen toimenpiteiden pitää olla "välttämättömiä" oikeusapupyynnön toteuttamiseksi.

Tässä yhteydessä valiokunta on kiinnittänyt huomiota myös pykälän 3 momentin sanamuotoon. Sen mukaan pakkokeinojen käyttämiseen on sovellettava, mitä tämän lain 15 §:n 1 momentissa ja pakkokeinolaissa säädetään. Säännöksestä saa vaikutelman, että kysymyksessä on lähinnä menettelyä koskeva sääntely. Tarkoituksena on kuitenkin ollut, että pakkokeinolakia sovelletaan sekä pakkokeinojen käyttämisen edellytyksiin että niitä käytettäessä noudatettavaan menettelyyn. Valiokunta ehdottaa, että 3 momentin sanamuoto muutetaan aikaisempaa täsmällisemmäksi.

3. Laki vapautensa menettäneen henkilön väliaikaisesta siirtämisestä todistelutarkoituksessa rikosasioissa

2 §. Suhde muihin lakeihin ja kansainvälisiin velvoitteisiin.

Pykälässä määritellään lain suhde muihin lakeihin ja Suomen kansainvälisiin velvoitteisiin.

Pykälän 2 momentti on sanamuodoltaan epätäsmällinen. Pykälän otsikkoon viitaten valiokunta ehdottaa momentin tarkentamista niin, että lakitekstissä todetaan nimenomaisesti tämän lain suhde Suomea sitoviin kansainvälisiin velvoitteisiin.

3 §. Toimivaltainen viranomainen.

Pykälän mukaan laissa tarkoitetun oikeusavun antamisesta tai pyytämisestä päättää oikeusministeriö.

Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että termiä oikeusapu käytetään oikeusministeriön hallinnonalan kahden eri toiminnan nimenä. Oikeusapulailla ja kansainvälistä oikeusapua koskevalla lainsäädännöllä ei ole kovinkaan paljon yhteistä. Germaanisissa kielissä näistä käytetäänkin eri käsitteitä.

Valiokunnan mielestä sekaannusta vältetään parhaiten, kun lainsäädännössä johdonmukaisesti tehdään selväksi, onko kyse oikeusavusta vai kansainvälisestä oikeusavusta. Tämän eron korostamiseksi valiokunta ehdottaa, että pykälää täydennetään sanalla "kansainvälisen" seuraavasti: "Tässä laissa tarkoitetun kansainvälisen oikeusavun...".

5 §. Väliaikaista siirtämistä koskeva oikeusministeriön pyyntö.

Pykälän 3 momentin mukaan Suomessa vapautensa menettäneenä olevan henkilön väliaikaista siirtämistä vieraaseen valtioon ei tietyissä tilanteissa pyydetä.

Valiokunta edellä 1. lakiehdotuksen 4 §:n kohdalla esittämäänsä viitaten toteaa, ettei tästäkään säännöksestä käy ilmi, voiko virkamies käyttää harkintavaltaa pyynnön esittämisessä vai ei. Tarkoituksena on, ettei 3 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa saa pyytää väliaikaista siirtoa. Valiokunta ehdottaa sanamuodon tarkentamista niin, ettei pyyntöä saa tehdä.

8 §. Ehdot ja edellytykset.

Pykälän 4 momentin mukaan aika, jonka henkilö on väliaikaisen siirtämisen johdosta vapautensa menettäneenä, on Suomessa luettava vapaudenmenetysajaksi.

Asiantuntijat ovat pitäneet 4 momenttia epäselvänä, koska siitä ei suoraan käy ilmi, että vapaudenmenetysaika on vähennettävä myös sakkorangaistuksesta.

Momentin sanamuotoon on vaikuttanut se, että esityksen valmisteluvaiheessa oli vireillä myös rikoslain yleisiä oppeja koskevien säännösten kokonaisuudistus. Nyt kun tiedetään, että nämä uudet säännökset tulevat voimaan 1.1.2004, momenttia voidaan selkeyttää viittaamalla rikoslain 6 luvun 13 §:ään. Valiokunta ehdottaa tätä koskevan muutoksen tekemistä.

10 §. Muutoksenhaku.

Pykälän 3 momentin mukaan siirrettävä henkilö saa valittaa käräjäoikeuden päätöksestä siten kuin muutoksenhausta käräjäoikeuden ratkaisuun säädetään. Käräjäoikeuden päätöksestä tehty valitus ei kuitenkaan estä päätöksen täytäntöönpanoa, ellei asiaa käsittelevä käräjäoikeus tai muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää.

Asiantuntijakuulemisessa on esitetty 3 momentin poistamista. Tällöin pakkokeinolain säännökset tulisivat sovellettaviksi ja siirrettävä henkilö voisi kannella käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen. Perusteluna on esitetty, että kantelu olisi siirrettävän henkilön kannalta nopeampi ja joustavampi muutoksenhakukeino, joka ei edellyttäisi tyytymättömyyden ilmoitusta.

Pakkokeinolain 1 luvun 27 §:ssä säädetty kanteluoikeus on varsinainen muutoksenhakukeino. Valituksen ja kantelun erona on lähinnä se, että valitusmenettelyssä on ilmoitettava tyytymättömyyttä, mutta kantelumenettelyssä tätä ei tarvita. Kantelun tekemiselle ei ole säädetty määräaikaa. Tyytymättömyyden ilmoittamisen etuna on, että sille varatun ajan kuluttua umpeen tiedetään, aiotaanko päätöksestä valittaa. Valitusmenettelystä on säädetty selkeät menettelysäännöt, mutta kantelun osalta ne puuttuvat. Menettelysäännökset edistävät valittajan oikeusturvaa. On myös huomattava, että ehdotetun 10 §:n 3 momentin mukaan käräjäoikeuden päätöksestä tehty valitus ei estä päätöksen täytäntöönpanoa, ellei käräjäoikeus tai muutoksenhakutuomioistuin toisin päätä. Valitukseen voi kuitenkin liittää pyynnön täytäntöönpanon keskeytyksestä, joten tarvittaessa hovioikeus voi ratkaista tällaisen asian ainakin täytäntöönpanokieltopyynnön osalta vähintään yhtä nopeasti kuin kantelun.

Oikeusturvan kannalta on periaatteessa parempi se, että päätöksestä saa valittaa, kuin se, että siitä ei saa valittaa, mutta voi kannella. Edellä lausutun perusteella valiokunta ei pidä aiheellisena 10 §:n muuttamista.

4. Laki ampuma-aselain 17 §:n muuttamisesta

17 §. Soveltamisalaa koskevat poikkeukset.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 12 kohta, jossa säädettäisiin ampuma-aselain ja rikosoikeusapulainsäädännön keskinäisestä suhteesta.

Eduskunnassa samanaikaisesti käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä HE 92/2003 vp ehdotetaan myös uuden 12 kohdan lisäämistä pykälään. Tässä uusi 12 kohta koskee ampuma-aselain ja Napoli II -yleissopimukseen liittyvän lainsäädännön keskinäistä suhdetta.

Ehdotuksissa on siten kysymys eri asioista. Kummankin muutoksen ehdotetaan tulevan voimaan valtioneuvoston asetuksella. Tällöin ei voida ennakoida, kumpi muutoksista tulee ensin voimaan. Sen seurauksena näiden kahden uuden kohdan yhteensovittaminen samaan luetteloon on mahdotonta.

Jotta toista näistä laeista ei tarvitsisi muuttaa jälkimmäisen voimaantuloa varten, lakivaliokunta ehdottaa 17 §:n muuttamista siten, että pykälään ehdotetaan uuden 12 kohdan sijaan lisättäväksi uusi 2 momentti, joka sisällöltään vastaa ehdotettua 12 kohtaa. Silloin Napoli II -yleissopimukseen liittyvä ampuma-aselain muutos voidaan hyväksyä tuon esityksen mukaisena.

Johtolause.

Valiokunnan edellä ehdottaman muutoksen johdosta myös johtolausetta on tarkistettava.

Päätösehdotus

Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta ehdottaa,

että eduskunta antaa suostumuksensa siihen, että Suomi antaa 9 artiklan 6 kohdan mukaisen ilmoituksen, jonka mukaan artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sopimuksen tekemiseen vaaditaan artiklan 3 kohdassa tarkoitettu suostumus, jos siirrettävä henkilö on Suomen kansalainen,

että eduskunta antaa suostumuksensa siihen, että Suomi tarvittaessa antaa yleissopimuksen 27 artiklan 5 kohdan mukaisen ilmoituksen, jonka mukaan ennen yleissopimuksen kansainvälistä voimaantuloa Suomi soveltaa yleissopimusta suhteissaan muihin samanlaisen ilmoituksen antaneisiin jäsenvaltioihin,

että eduskunta hyväksyy Brysselissä 29 päivänä toukokuuta 2000 keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen,

että eduskunta hyväksyy Strasbourgissa 20 päivänä huhtikuuta 1959 tehdyn keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen (SopS 30/1981) 11 artiklaan tehdyn varauman peruuttamisen,

että 5. lakiehdotus hyväksytään muuttamattomana,

että 1.—4. lakiehdotukset hyväksytään muutettuina (Valiokunnan muutosehdotukset) ja

että hyväksytään yksi lausuma (Valiokunnan lausumaehdotus).

Valiokunnan muutosehdotukset

1.

Laki

keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja yleissopimuksen soveltamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1—3 §

(Kuten HE)

4 §

Telekuuntelun tai televalvonnan teknistä toteuttamista koskevien pyyntöjen täyttäminen kuuntelun kohteen ollessa muualla kuin Suomessa

(1 mom. kuten HE)

Pidättämiseen oikeutetun virkamiehen on suostuttava pyynnön täyttämiseen, kun pyynnön esittänyt jäsenvaltio on toimittanut yleissopimuksen 18 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tiedot ja kolmas jäsenvaltio, jossa telekuuntelun tai televalvonnan kohde mahdollisesti on, on saanut yleissopimuksen 20 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisen ilmoituksen.

(3 mom. kuten HE)

5 §

Kuuntelukieltoja koskevien ehtojen asettaminen telekuuntelua koskeviin päätöksiin

Kun tuomioistuin yleissopimuksen 18 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tai 20 artiklassa tarkoitettujen telekuuntelua koskevien pyyntöjen osalta tekee pakkokeinolain 5 a luvun 5 §:n mukaisesti lupaa koskevan päätöksen, sen on asetettava ehto, jonka mukaan pyynnön esittäneen jäsenvaltion viranomaisen tulee noudattaa pakkokeinolain 5 a luvun 10 §:n 1 momentin säännöksiä. Lisäksi tuomioistuimen on asetettava telekuuntelun kohteena olevan henkilön oikeusturvan kannalta tarpeelliset ehdot.

6 ja 7 §

(Kuten HE)

8 §

Voimaantulo

Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää, että tätä lakia sovelletaan ennen yleissopimuksen kansainvälistä voimaantuloa Suomen ja yleissopimuksen 27 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen antaneen jäsenvaltion välillä.

_______________

2.

Laki

kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa 5 päivänä tammikuuta 1994 annetun lain (4/1994) 2 §, 9 §:n 1 momentti, 11 §, 17 §:n 1 momentti sekä 23 §:n 1 ja 3 momentti, sellaisena kuin niistä on 23 §:n 1 momentti laissa 406/1995, sekä

lisätään lain 8 §:ään uusi 4 momentti ja lakiin uusi 25 b § seuraavasti:

2 §

(Kuten HE)

8 § (Uusi)

Kieli ja käännökset

- - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Oikeusapupyynnön perusteella toimitettavassa kuulemisessa voidaan käyttää vierasta kieltä, jos kuultava sitä pyytää tai toimivaltaisen viranomaisen mielestä se on muutoin perusteltua, eikä vieraan kielen käyttö vaaranna asiaan osallisten oikeuksia tai oikeusturvaa. (Uusi 4 mom.)

9 §

Pyynnön toimeenpano

Oikeusapupyynnön täyttämisessä on noudatettava Suomen lain mukaista menettelyä, jollei tässä laissa toisin säädetä. (Poist.) Oikeusapupyyntö on täytettävä viipymättä ja oikeusapupyynnön toimeenpanossa on, mikäli mahdollista, noudatettava pyynnössä esitettyjä tai siitä muutoin ilmeneviä määräaikoja.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - -

11 §

Pyynnössä esitetyn erityisen menettelyn noudattaminen

Jos oikeusapupyynnössä pyydetään erityisen muodon tai menettelyn käyttämistä, pyyntöä on noudatettava, jollei se ole Suomen lainsäädännön perusperiaatteiden vastaista eikä asiasta ole erikseen toisin säädetty tai Suomea sitovista kansainvälisistä velvoitteista muuta johdu.

(2 mom. kuten HE)

3 luku

Erinäiset säännökset oikeusavun antamisesta

17 §

(Kuten HE)

23 §

Pakkokeinojen käyttäminen todisteiden hankkimiseksi ja menettämisseuraamuksen täytäntöönpanon turvaamiseksi

Vieraan valtion viranomaisen tekemän oikeusapupyynnön perusteella voidaan todisteiden hankkimiseksi panna toimeen etsintä ja takavarikko, suorittaa telekuuntelua, televalvontaa, teknistä tarkkailua, peitetoimintaa ja valeostoja sekä ottaa henkilötuntomerkit, jos tätä on pyydetty oikeusapupyynnössä taikka se on välttämätöntä oikeusapupyynnön toimeenpanemiseksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Pakkokeinojen käyttämisen edellytyksiin ja niitä käytettäessä noudatettavaan menettelyyn on sovellettava, mitä tämän lain 15 §:n 1 momentissa ja pakkokeinolaissa säädetään (Uusi 3 mom.)

25 b §

(Kuten HE)

_______________

Voimaantulosäännös

(Kuten HE)

_______________

3.

Laki

vapautensa menettäneen henkilön väliaikaisesta siirtämisestä todistelutarkoituksessa rikos-asioissa

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

(Kuten HE)

2 §

Suhde muihin lakeihin ja kansainvälisiin velvoitteisiin

(1 mom. kuten HE)

Tämän lain säännösten estämättä vapautensa menettäneen henkilön väliaikaisesta siirtämisestä on lisäksi voimassa, mitä siitä (poist.) erikseen säädetään tai Suomea sitovissa kansainvälisissä velvoitteissa määrätään.

3 §

Toimivaltainen viranomainen

Tässä laissa tarkoitetun kansainvälisen oikeusavun antamisesta tai pyytämisestä päättää oikeusministeriö.

4 §

(Kuten HE)

5 §

Väliaikaista siirtämistä koskeva oikeusministeriön pyyntö

(1 ja 2 mom. kuten HE)

Suomessa vapautensa menettäneenä olevan henkilön väliaikaista siirtämistä vieraaseen valtioon ei saa pyytää, jos siirtäminen saattaisi pidentää henkilön vapauden menetystä, ellei siirtämiselle ole erityisen painavia syitä, tai jos jokin muu pakottava syy on esteenä väliaikaiselle siirtämiselle.

6 ja 7 §

(Kuten HE)

8 §

Ehdot ja edellytykset

(1—3 mom. kuten HE)

Aika, jonka henkilö on väliaikaisen siirtämisen johdosta vapautensa menettäneenä, on Suomessa luettava henkilön hyväksi niin kuin rikoslain 6 luvun 13 §:ssä säädetään.

9—11 §

(Kuten HE)

_______________

4.

Laki

ampuma-aselain 17 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

(poist.)

lisätään 9 päivänä tammikuuta 1998 annetun ampuma-aselain (1/1998) 17 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi (poist.) laissa 601/2001, uusi 2 momentti seuraavasti:

17 §

Soveltamisalaa koskevat poikkeukset

(1 mom. poist.)

Tämä laki ei myöskään koske keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja yleissopimuksen soveltamisesta annetun lain (   /    ) 3 §:n nojalla Suomen alueella toimiville Euroopan unionin toisen jäsenvaltion virkamiehille kuuluvien ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten siirtoa Suomeen tai Suomesta ja hallussapitoa. (Uusi 2 mom.)

_______________

Voimaantulosäännös

(Kuten HE)

_______________

Valiokunnan lausumaehdotus

Eduskunta edellyttää, että valvottua läpilaskua koskevat säännökset valmistellaan ja annetaan eduskunnan käsiteltäviksi mahdollisimman pian.

Helsingissä 28 päivänä marraskuuta 2003

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

  • pj. Tuija Brax /vihr
  • vpj. Susanna Rahkonen /sd
  • jäs. Esko Ahonen /kesk
  • Lasse Hautala /kesk
  • Petri Neittaanmäki /kesk
  • Lauri Oinonen /kesk
  • Heli Paasio /sd
  • Lyly Rajala /kd
  • Tero Rönni /sd
  • Petri Salo /kok
  • Pertti Salovaara /kesk
  • Minna Sirnö /vas
  • Timo Soini /ps
  • Marja Tiura /kok

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos  Kaisa  Vuorisalo