Yleisperustelut
Julkinen pysäköinninvalvonta
Hallituksen esityksessä on kyse pysäköinninvalvontaa
koskevan lainsäädännön kokonaisuudistuksesta.
Hallituksen esitykseen sisältyvässä 1.
lakiehdotuksessa säädetään julkisesta pysäköinninvalvonnasta.
Muutoksia nykytilaan merkitsevät muun muassa ehdotukset
pysäköintivirhemaksun korottamisesta sekä mahdollisuudesta
puuttua jatkuvaan pysäköintivirheeseen samoin
kuin mahdollisuudesta kiinnittää ajoneuvoon sen
liikuttamisen estävä rengaslukko. Tavoitteena
on sekä ennalta ehkäistä pysäköintivirheitä että lisätä mahdollisuuksia
puuttua niihin.
Lakivaliokunta pitää julkista pysäköinninvalvontaa
koskevaa uudistusta tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena sekä puoltaa
lakiehdotuksen hyväksymistä jäljempänä esitetyin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Yksityinen pysäköinninvalvonta
Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta
ei ole tällä hetkellä erityisiä säännöksiä.
Korkein oikeus on katsonut pysäköinnin riittävin
opastetauluin varustetulle yksityiselle alueelle perustavan yksityisoikeudellisen
sopimuksen, jonka perusteella opastetaulussa ilmoitettujen ehtojen
vastaisesti pysäköinyt voidaan velvoittaa suorittamaan
valvontamaksu (KKO 2010:23).
Hallituksen esitykseen sisältyvässä 2.
lakiehdotuksessa ehdotetaan, että yksityisellä alueella tai
maastossa voitaisiin järjestää yksityinen
pysäköinninvalvonta, josta huolehtisi kiinteistön omistaja
tai haltija. Oikeus pysäköinninvalvontaan voitaisiin
siirtää kolmannelle. Lakiehdotuksen lähtökohta
on kiinteistön omistajan tai haltijan oikeus määrätä kiinteistönsä käytöstä.
Tieliikennelain (267/1981) 28 §:n
3 momentin mukaan pysäköiminen yksityisellä alueella
on ilman kiinteistön omistajan tai haltijan lupaa kielletty.
Lakiehdotuksen mukaan luvattomasta pysäköinnistä voitaisiin
veloittaa valvontamaksu, joka ei saa olla rahamäärältään
suurempi kuin vastaavalla alueella määrättävä pysäköintivirhemaksu.
Valvontamaksun veloittaminen edellyttäisi, että pysäköintiä koskeva
kielto tai määräys sekä valvontamaksun
veloittaminen luvattoman pysäköimisen seurauksena
ilmoitetaan yksiselitteisellä ja selvästi havaittavalla
tavalla. Esityksen perusteluiden mukaan valvontamaksua voidaan pitää sopimusrikkomukseen
perustuvana yksityisoikeudellisena seuraamuksena, sopimussakkona.
Valvontamaksu ja pysäköintivirhemaksu olisivat
valinnaisia seuraamuksia.
Hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa (PeVL 57/2010 vp)
perustuslakivaliokunta katsoo, että yksityisessä pysäköinninvalvonnassa
on kysymys eduskunnan säätämiin lakeihin
perustuvien säännösten tai niiden perusteella
annettujen määräysten noudattamisen valvonnasta
ja niiden rikkomisesta johtuvien seuraamusten määräämisestä.
Perustuslakivaliokunta on aiempiin lausuntoihinsa ja oikeuskirjallisuuteen
viitaten katsonut, että hallinnollisen seuraamuksen määräämiseen
sisältyy perustuslain 124 §:ssä tarkoitettua
merkittävää julkisen vallan käyttöä.
Tämän vuoksi yksityinen pysäköinninvalvonta
voidaan perustuslakivaliokunnan mukaan toteuttaa 2. lakiehdotuksessa
ehdotetulla tavalla vain perustuslain 73 §:ssä säädetyssä järjestyksessä.
Perustuslakivaliokunnan mielestä yksityisen pysäköinninvalvonnan
toteuttamiselle ehdotetulla tavalla ei kuitenkaan ole sellaisia
syitä, jotka puoltaisivat poikkeuslakimenettelyyn
turvautumista. Tämän vuoksi 2. lakiehdotus
tulee perustuslakivaliokunnan mukaan hylätä.
Perustuslakivaliokunnan lausunto ja siinä esitetyt
näkökohdat huomioon ottaen lakivaliokunta pitää aiheellisena,
että 2. lakiehdotus hylätään.
Hallituksen esitykseen sisältyviin 1., 3. ja 5. lakiehdotukseen
on tästä johtuen tarpeen tehdä jäljempänä ehdotettuja
muutoksia.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki julkisesta pysäköinninvalvonnasta
Nimike.
Koska lakivaliokunta ehdottaa 2. lakiehdotuksen hylkäämistä,
on 1. lakiehdotuksen nimikkeestä aiheellista poistaa sana
"julkisesta".
1 §. Soveltamisala.
Pykälässä ei esitetä voimassa
olevaa lakia vastaavasti säädettäväksi
siitä, että kunnallista pysäköinninvalvontaa
suorittavan tulee ilmoittaa poliisille, jos pysäköintivirhe
on aiheuttanut tai voinut aiheuttaa vakavaa vaaraa tai
haittaa. Hallintovaliokunta on esityksestä antamassaan
lausunnossa (HaVL 31/2010 vp)
pitänyt tärkeänä, että tällaisesta
velvollisuudesta säädettäisiin vastakin. Hallintovaliokunnan
mukaan poliisilla tulee tällöin olla myös
mahdollisuus kirjoittaa rangaistusvaatimus, vaikka pysäköintivirhemaksu
olisi jo annettu. Tällöin pysäköintivirhemaksu
olisi luonnollisesti peruutettava.
Esityksen perusteluista ilmenee, että tarkoitus
on laajentaa pysäköintivirhemaksun käyttöalaa
niin, että maksu voitaisiin antaa myös sellaisista
pysäköintivirheistä, jotka ovat voineet haitata
tai vaarantaa liikenneturvallisuutta. Tämän
katsotaan osaltaan tukevan tavoitetta siitä, että pysäköintivirheiden
valvonta olisi yhä enenevässä määrin
kunnallisen pysäköinninvalvonnan eikä poliisin
vastuulla, jotta poliisin resurssit voidaan entistä paremmin
kohdentaa poliisitoiminnan ydinalueelle. Esitystä perustellaan
myös sillä, että pysäköintivirhemaksun käyttö on
sanktiovarmempaa, samoin kuin sillä, ettei pysäköintivirhemaksu
siihen nyt esitetyn korotuksen jälkeen yleensä juuri
ankaruudeltaan eroa sakosta. Saadun selvityksen mukaan sellaiset
tapaukset, joissa pysäköintivirheestä olisi
tuomittu liikenteen vaarantamista koskevien rangaistussäännösten
nojalla, ovat myös ilmeisen harvinaisia.
Lakivaliokunta on edellä mainittujen seikkojen
nojalla päätynyt hallituksen esityksessä esitetyn
ratkaisun kannalle. On kuitenkin syytä korostaa, että vaikka
kunnalliselle pysäköinninvalvojalle ei säädetä nimenomaista
velvollisuutta ilmoittaa pysäköintivirheestä poliisille,
tämä ei kuitenkaan estä tällaisen
ilmoituksen tekemistä. Näin on aiheellista tehdä esimerkiksi
silloin, jos pysäköintivirheeseen liittyy jokin
toinen rangaistava teko. Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että estettä ei ole myöskään
hakea pysäköintivirhemaksua koskevan päätöksen
purkamista hallintolainkäyttölain (586/1996)
63 §:n nojalla. Kyseisen säännöksen
mukaan päätös voidaan purkaa esimerkiksi,
jos päätös perustuu ilmeisesti väärään
lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti
vaikuttaa päätökseen, ja julkinen etu
vaatii päätöksen purkamista. Hallintolainkäyttölain
6 §:n nojalla ylimääräisen
muutoksenhaun voi tehdä se viranomainen, joka valvoo kyseistä julkista
etua. Pysäköintivirhemaksua koskevan
päätöksen purkamista voi siten hakea
poliisi. Päätöksen purkamisen jälkeen
ei olisi estettä käsitellä pysäköintivirheasia
rikosprosessuaalisessa menettelyssä. Edellä esitetyn
valossa tätä voidaan pitää riittävänä jälkikäteisen
puuttumisen muotona.
2 §. Soveltamisalan rajoitukset.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan
pysäköintivirhemaksua ei saa määrätä,
jos pysäköintivirheestä veloitetaan 2.
lakiehdotuksessa tarkoitettu valvontamaksu. Koska lakivaliokunta
ehdottaa 2. lakiehdotuksen hylkäämistä,
kyseinen kohta tulee poistaa. Tällöin hallituksen
esityksen 2 kohta muuttuu 1 kohdaksi ja 3 kohta 2 kohdaksi.
Koska lakivaliokunta ehdottaa 2. lakiehdotuksen hylkäämistä,
pykälän 2 momentista tulee poistaa viittaus
siihen, jolle on siirretty oikeus huolehtia pysäköinninvalvonnasta
kiinteistöllä.
3 §. Pysäköintivirhemaksu.
Pykälän 1 momenttiin on tehty vähäisiä teknisiä ja
kielellisiä korjauksia. Momentissa säädetyn
asetuksenantovaltuuden osalta valiokunta viittaa 23 §:n
yhteydessä esitettyyn.
4 §. Rengaslukko.
Pykälän 3 momentin mukaan rengaslukon
käyttämisestä aiheutuneista kustannuksista
määrätään kiinteä euromääräinen
korvaus, joka perustuu kunnan osalta kunnallisen viranomaisen hyväksymään
taksaan ja poliisin osalta valtion maksuperustelakiin (150/1992). Korvauksen
suuruus riippuu siten siitä, onko korvaus kunnan vai valtion
viranomaisen määräämä.
Selvyyden vuoksi lakivaliokunta toteaa, että esitetyn sääntelyn
tarkoitus on, että rengaslukon käyttämisestä aiheutuneet
todelliset kustannukset korvataan. Saadun selvityksen mukaan sääntely
vastaa ajoneuvojen siirtämiskustannuksia koskevaa
ajoneuvojen siirtämisestä annetun lain
(828/2008) 10 §:n
1 momenttia. Ajoneuvon siirtäminen on eräissä tapauksissa
rinnakkainen vaihtoehto rengaslukon käyttämiselle.
7 §. Päätöksen
sisältö.
Pysäköintivirhemaksua koskevassa päätöksessä on
pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan mainittava
kuljettajan henkilötiedot tai ajoneuvon yksilöimiseksi
tarvittavat tiedot. Kuljettajan henkilötiedot voidaan kuitenkin
mainita lähinnä silloin, kun hänet on
tavattu ajoneuvon luota. Selkeyssyistä valiokunta ehdottaa
kohtaa muutettavaksi niin, että päätöksessä on
mainittava tiedossa olevan kuljettajan henkilötiedot ja
ajoneuvon yksilöimiseksi tarvittavat tiedot.
9 §. Vastuu pysäköintivirhemaksusta
ja rengaslukkokorvauksista.
Pysäköintivirhemaksun ja rengaslukkokorvauksen
suorittamisesta vastaa pykälän mukaan pysäköintivirheen
tehnyt kuljettaja ja virheellisesti pysäköidyn
ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja tai haltija. Viimeksi mainitut
voivat vapautua vastuusta, jos he saattavat todennäköiseksi,
että ajoneuvo oli pysäköintivirheen tapahtuessa
luvattomasti käytössä tai että seuraamuksen
määräämiselle ei ollut perusteita.
Ehdotus vastaa voimassa olevan lain säännöstä.
Perustuslakivaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa
kiinnittänyt huomiota siihen, että omistajan tai
haltijan ei kuitenkaan ole oikaisu- ja muutoksenhakukeinoin mahdollista vapautua
maksuvelvollisuudesta, vaikka hän osoittaisi jonkun muun
syyllistyneen pysäköintivirheeseen. Vastuusta
vapautuakseen hänen on saatettava todennäköiseksi,
että ajoneuvo oli luvattomasti kuljettajan käytössä.
Perustuslakivaliokunnan mukaan näin asetettu
näyttövelvollisuus on perustuslain 21 §:ään
sisältyvän syyttömyysolettaman vastainen,
minkä vuoksi ehdotettua säännöstä on
muutettava niin, että omistaja tai haltija on
vastuusta vapaa saattaessaan todennäköiseksi,
ettei ole itse pysäköinyt ajoneuvoa väärin.
Tämä on edellytyksenä lakiehdotuksen
käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Perustuslakivaliokunnan huomautuksen vuoksi lakivaliokunta ehdottaa
pykälän 2 momentin luvatonta käyttöä koskevan
edellytyksen muuttamista niin, että ajoneuvon omistaja
tai haltija on vastuusta vapaa, jos hän saattaa todennäköiseksi,
että hän ei tehnyt pysäköintivirhettä.
12 §. Kunnallisen pysäköinninvalvojan
ja tarkastajan kelpoisuusvaatimukset ja virkasuhde.
Suomessa on vuoden 2011 alusta lukien otettu oikeustieteen maisterin
tutkinnon rinnalle uusi kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin
tutkinto. Uusi tutkinto ei kuitenkaan anna vastaavia tietoja Suomen
oikeusjärjestyksestä kuin nykyinen oikeustieteen
maisterin ja sitä vastaavat aiemmat ylemmät oikeustieteen tutkinnot,
eikä uusi tutkinto siten sellaisenaan anna pätevyyttä niihin
tehtäviin, joihin edellytetään
oikeustieteen maisterin tutkintoa. Lakivaliokunta ehdottaa pykälän 1
momentin tarkistamista edellä esitetyn huomioon
ottamiseksi.
Esityksen valiokuntakäsittelyssä on noussut esiin
kysymys siitä, onko vaatimus oikeustieteellisestä tutkinnosta
asianmukainen. Valiokunta toteaa, että sen lisäksi,
että pysäköinninvalvojan tehtävänä on
johtaa ja valvoa pysäköinnintarkastajia, pysäköinninvalvoja
toimii käytännössä muutoksenhakuasteena
käsitellessään voimassa olevan lain mukaisia
vastalauseita ja esityksessä tarkoitettuja oikaisuvaatimuksia.
Jos kunnallinen pysäköinninvalvonta on järjestetty, pysäköintivirheestä tehdyn
oikaisuvaatimuksen ratkaisee kunnallinen pysäköinninvalvoja
riippumatta siitä, onko pysäköintivirhemaksun
antanut pysäköinnintarkastaja vai poliisi. Valiokunnan
mukaan pysäköinninvalvojalla on oikeusturvasyistä oltava
asianmukainen koulutus mainittujen asioiden käsittelemiseen.
Edellä esitettyyn viitaten valiokunta tukee esityksen mukaista
ratkaisua.
15 §. Oikaisuvaatimus.
Oikaisuvaatimuksen käsittelyssä noudatetaan
esityksen perusteluissa mainituin tavoin muun muassa hallintolain (434/2003)
7 a luvun säännöksiä. Hallintolain 49 f §:ssä säädetään
oikaisuvaatimuksen käsittelevälle viranomaiselle
toimivalta kieltää tai keskeyttää päätöksen
täytäntöönpano. Selvyyden vuoksi
lakivaliokunta toteaa, että tämä merkitsee
muun muassa oikeutta määrätä rengaslukko
irrotettavaksi.
16 §. Valitus.
Pykälän 2 momentin mukaan hallinto-oikeuden
päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta
hallinto-oikeudelta, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.
Voimassa olevan lain mukaan pysäköintivirhemaksuasioista
ei saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valituskieltoa
on perusteltu pysäköintivirhemaksun periaatteellisen
ja käytännöllisen merkityksen pienuudella.
Nyt esitettyä valituslupajärjestelmän
käyttöönottoa perustellaan etenkin sillä,
että pysäköintivirhemaksuasioita
on määrällisesti varsin paljon ja käytännössä voi
esiintyä tilanteita, joissa oikeuskäytännön
yhtenäisyyden kannalta voi esiintyä tilanteita,
joissa olisi tarvetta ylimmän oikeusasteen kannanotolle.
Perustuslakivaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa
todennut aiempiin lausuntoihinsa viitaten, ettei se ole pitänyt
valituslupajärjestelmää sinänsä perustuslain
21 §:n vastaisena. Toisaalta valituslupajärjestelmä on
perustuslakivaliokunnan mukaan hallintolainkäytössä poikkeuksellinen
järjestely, ja valiokunta on katsonut, ettei pääsäännöstä valittaa
korkeimmalle hallinto-oikeudelle tule kevyin perusteluin poiketa.
Perustuslakivaliokunta on nyt tarkoitetuissa asioissa pitänyt
kaksivaiheista muutoksenhakumenettelyä ennen korkeinta
hallinto-oikeutta oikeusturvan kannalta riittävänä,
kun otetaan huomioon muutoksenhaun kohteena olevien päätösten
merkittävyys ja laatu. Perustuslakivaliokunnan mukaan merkitystä on
myös sillä, että korkeimman hallinto-oikeuden
on myönnettävä valituslupa, jos siihen
on jokin hallintolainkäyttölain 13 §:n
2 momentissa määritelty peruste.
Lakivaliokunta kannattaa, että pysäköintivirhemaksuasioissa
luovutaan voimassa olevaan lakiin sisältyvästä valituskiellosta
ja otetaan käyttöön valituslupajärjestelmä siinä muodossa
kuin esityksessä esitetään.
21 §. Pysäköinninvalvonnassa
käytettävä ajoneuvo.
Pysäköinninvalvonnassa käytettävään ajoneuvoon
sovelletaan, mitä tieliikennelain 48 §:n
4 momentissa säädetään liikennevalvonnassa
käytettävästä ajoneuvosta. Viitatussa säännöksessä säädetään
niistä poikkeustilanteista, joissa eräät
viranomaiset tai tietöitä tekevät saavat
poiketa liikennesäännöistä,
kuten pysäyttää tai pysäköidä kyseisten
säännösten vastaisesti.
Esityksen valiokuntakäsittelyssä on tuotu esiin,
että haastemiehillä tulisi olla virkatehtävää suorittaessaan
oikeus pysäköidä pysäköintikieltoalueelle.
Saadun selvityksen mukaan esityksen tarkoituksena ei ole ollut tieliikennelain liikennesääntöjen,
vaan seuraamusjärjestelmän kehittäminen.
Tämän vuoksi tieliikennelain säännösten
noudattamista koskevia säännöksiä ei
ole selvitetty esityksen valmistelun yhteydessä.
Edellä esitetty huomioon ottaen lakivaliokunta katsoo,
ettei haastemiesten pysäköintioikeutta
koskevaa muutosta ole mahdollista toteuttaa nyt käsiteltävänä olevan
esityksen eduskuntakäsittelyn yhteydessä.
23 §. Tarkemmat säännökset.
Pykälässä säädetään
asetuksella säädettävistä seikoista.
Asetuksenantovaltuudet olisivat sisäasiainministeriöllä.
Myös laissa säädettyä pysäköintivirhemaksua
korkeamman pysäköintivirhemaksun määrästä säädettäisiin
3 §:n 1 momentin mukaan sisäasiainministeriön
asetuksella.
Hallintovaliokunta esittää lausunnossaan,
että tarkempia säännöksiä 3 §:n
1 momentissa ja 23 §:n 2—5 kohdassa tarkoitetuista
seikoista antaisi valtiovarainministeriö, koska kuntahallinto ja
kuntatalous kuuluvat nykyisin kyseisen ministeriön toimialaan.
Sen sijaan asetuksenantovaltuus 23 §:n 1 momentissa
tarkoitetuista rengaslukolta vaadittavista ominaisuuksista kuuluisi liikenne-
ja viestintäministeriölle, joka puolestaan vastaa
tieliikennettä ja liikenneväyliä koskevista
määräyksistä.
Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan asetuksenantovaltuuksissa
tarkoitetut asiat eivät kuulu luontevasti valtiovarainministeriön
eivätkä liikenne- ja viestintäministeriön
toimialaan. Kyseiset ministeriöt ovat myös vastustaneet
asetuksenantovaltuuksien siirtämistä niille siten kuin
hallintovaliokunnan lausunnossa on esitetty. Edellä esitetyn
perusteella lakivaliokunta kannattaa asetuksenantovaltuuksia koskevan sääntelyn
hyväksymistä hallituksen esittämässä muodossa,
joka myös vastaa voimassa olevaa sääntelyä.
3. Laki ympäristönsuojelulain 116 §:n
muuttamisesta
116 §.
Voimassa olevan pykälän 4 momenttia esitetään
muutettavaksi niin, että siinä viitataan 1. lakiehdotuksessa
tarkoitettuun lakiin. Lakivaliokunta on edellä ehdottanut,
että 1. lakiehdotuksen nimikkeestä poistetaan
sana "julkisesta". Myös nyt käsiteltävänä olevaan
momenttiin sisältyvään viittaukseen on
tarpeen tehdä vastaava muutos.
4. Laki ajoneuvojen siirtämisestä annetun lain
5 ja 11 §:n muuttamisesta
5 §. Siirto pysäköimistä koskevan
säännöksen perusteella.
Koska lakivaliokunta ehdottaa 2. lakiehdotuksen hylkäämistä,
pykälän 2 momentista tulee poistaa viittaus
siihen, jolle on siirretty oikeus huolehtia pysäköinninvalvonnasta
kiinteistöllä.
5. Laki hallinto-oikeuslain 12 b §:n muuttamisesta
12 b §.
Lakivaliokunta ehdottaa pykälän 1 momentin
1 kohtaan vastaavaa muutosta kuin edellä 3. lakiehdotuksen
116 §:n 4 momenttiin.