Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta

11 luku. Tiedoksiannosta oikeudenkäynnistä

3 b §.

Ehdotetun pykälän mukaan tuomioistuin voi toimittaa tiedoksiannon vastaanottajalle myös puhelimitse. Haastetta ei kuitenkaan voida antaa tiedoksi puhelimitse muussa kuin riidattomassa velkomusasiassa.

Lakivaliokunta tähdentää, että puhelintiedoksiannon soveltuvuus tulee ratkaista aina tapauskohtaisesti. Puhelintiedoksianto voi estyä asiakirjan laajuuden, esimerkiksi liitteiden, vuoksi. Myös asiakirjan laatu voi olla sellainen, ettei puhelintiedoksianto sovellu. Näin voi olla esimerkiksi silloin, jos asiakirjaan sisältyviä monimutkaisia kohtia on vaikea ymmärtää puhelimitse. Käytännössä puhelimitse voidaan antaa tiedoksi suhteellisen suppeita ja yksinkertaisia asiakirjoja.

Puhelintiedoksiannon edellytyksenä myös on, että vastaanottaja epäilyksettä saa puhelimitse tiedon asiakirjasta ja ymmärtää tiedoksiannon merkityksen. Valiokunta toteaa, että esimerkiksi todisteelliseen postitiedoksiantoon verrattuna puhelintiedoksiannon etuna on, että asiaa voidaan selittää vastaanottajalle myös vapaamuotoisesti ja vastata hänen mahdollisiin kysymyksiinsä. Vastaanottaja saattaa esimerkiksi olla sellainen ylivelkaantunut henkilö, jonka kyky asioiden hallintaan on heikentynyt. On tärkeää, että vastaanottajalle selostetaan ymmärrettävällä tavalla, mistä asiassa on kysymys ja miten hänen pitää toimia. Tarvittaessa tulee antaa myös muuta opastusta, esimerkiksi kertoa mahdollisuudesta saada oikeudellista apua. Vastaanottajan voi myös olla esimerkiksi puutteellisen kielitaidon vuoksi vaikea ymmärtää puhelimitse toimitettua tiedoksiantoa ja sen merkitystä. Myös puhelun aikana vallitsevat olosuhteet voivat estää tiedoksiannon toimittamisen.

Valiokunta korostaa, että jos tiedoksiannon toimittajalle jää epäilys siitä, että vastaanottaja ei saa puhelimitse tietoa asiakirjasta tai ymmärrä tiedoksiannon merkitystä, puhelintiedoksiannon edellytykset eivät täyty ja siitä on luovuttava. Puhelintiedoksiannon soveltuvuutta on arvioitava vielä puhelun aikanakin.

Puhelintiedoksiannon toimittajan on riittävästi varmistuttava siitä, että puhelimessa on oikea henkilö. Valiokunta korostaa huolellisuutta tiedoksiannon toimittamisessa. Jos tiedoksiannon toimittajalla on epäilys, ettei henkilö ole oikea, puhelintiedoksiantoa ei voi käyttää ja on turvauduttava muuhun tiedoksiantotapaan.

Pykälän 2 momentin mukaan puhelintiedoksianto edellyttää lisäksi vastaanottajan suostumusta, paitsi jos tiedoksianto toimitetaan asiassa siinä tuomioistuimessa puhevaltaa käyttäneelle asianosaiselle. Suostumusta on esityksen yhteydessä perusteltu oikeusturvanäkökohdilla ja sillä, että suostumus sisältyy myös nykyiseen hovioikeutta koskevaan puhelintiedoksiantosäännökseen (OK 26 luvun 28 §:n 2 momentti). Toisaalta suostumusedellytystä on asiantuntijakuulemisessa pidetty tarpeettomana ottaen huomioon muut puhelintiedoksiannolle asetetut vaatimukset. Se myös saattaa ainakin joissain tilanteissa hankaloittaa käytännön tiedoksiantotyötä. Puhelintiedoksiantojen voidaan olettaa lisääntyvän tämän tiedoksiantotavan laajentuessa kaikkiin yleisiin tuomioistuimiin.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 9/2010 vp) mukaan tiedoksiannolla on olennainen vaikutus siihen, miten asianosaisen oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin toteutuu. Tiedoksianto on tehtävä siten, että vastaanottaja saa oikeuksiensa käyttämiseksi tarvitsemansa tiedot selkeästi, hänelle ymmärrettävinä ja riittävän ajoissa. Puhelintiedoksiannon onnistuminen säännöksen mukaisesti edellyttää käytännössä vastaanottajan myötävaikutusta tiedoksiantoon ja valmiutta tiedon vastaanottamiseen, eikä säännöksen suostumusedellytyksellä ole siten perustuslakivaliokunnan mielestä sinänsä itsenäistä merkitystä.

Puhelimitse tiedoksi annettu asiakirja on 3 momentin mukaan lähetettävä kirjeenä tai sähköisenä viestinä vastaanottajan ilmoittamaan osoitteeseen. Asiakirjan lähettämisestä voidaan poiketa vain poikkeuksellisesti, jos se on erityisestä syystä ilmeisen tarpeetonta. Perustelujen mukaan tällainen tilanne voi olla käsillä esimerkiksi silloin, jos kutsun vastaanottanut asianosaisen lainoppinut asiamies ilmoittaa, ettei asiakirjaa tarvitse lähettää hänelle, tai jos vastaanottaja on jo saanut asiakirjan.

Pykälän 3 momentin perusteluissa todetaan lisäksi, että asiakirjan lähettämisen on tapahduttava heti puhelintiedoksiannon jälkeen. Puhelintiedoksiannon toimittaa haastemies tai asianomaisen tuomioistuimen virkamies. Hänen on laadittava tiedoksiannosta todistus, josta ilmenee muun muassa tiedoksiannon ja vahvistuksen lähettämisen päivämäärä, tiedoksiannon vastaanottaja ja toimittaja. Todistuksesta on lähetettävä jäljennös asianosaiselle.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan puhelintiedoksiannon soveltamisala, edellytykset, toteuttamistapa ja sisältö on lakiehdotuksessa määritelty täsmällisesti ja tarkkarajaisesti. Perustuslakivaliokunta katsoo, ettei suostumusedellytyksen poistaminen pykälän 2 momentista heikennä valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallisella tavalla asianosaisen oikeutta tulla kuulluksi tai muita oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeita, kun puhelintiedoksianto toteutetaan muutoin esityksessä ehdotetuin tavoin.

Lakivaliokunta toteaa lisäksi, että myös muualle voimassa olevaan lainsäädäntöön sisältyy vastaajan asemaa turvaavia säännöksiä. Mikäli kyse on haasteesta riidattomassa velkomusasiassa, vastaajalle on varattava haasteessa riittävä vastausaika. Vastausaikaan voidaan pyytää pidennystä (OK 5 luvun 11 §). Jos vastaaja ei määräajassa toimita vastausta, kanne normaalisti hyväksytään yksipuolisella tuomiolla. Tämänkin jälkeen vastaajalla on vielä mahdollisuus hakea takaisinsaantia yksipuoliseen tuomioon (OK 12 luvun 15 §). Määräaika tähän alkaa kulua vasta, kun yksipuolinen tuomio on annettu vastaajalle tiedoksi.

Edellä olevan perusteella lakivaliokunta katsoo, että suostumusedellytys voidaan poistaa puhelintiedoksiannon yhteydestä, ja valiokunta ehdottaa, että 11 luvun 3 b §:n 2 momentin viimeinen virke poistetaan.

Lisäksi lakivaliokunta ehdottaa esityksen perusteluihin ja perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten, että pykälän 3 momenttiin lisätään maininta siitä, että asiakirja on lähetettävä vastaanottajalle viipymättä puhelintiedoksiannon jälkeen. Lakivaliokunnan ehdottama säännös mahdollistaa sen, että toimitettaessa tiedoksianto esimerkiksi illalla virka-ajan ulkopuolella asiakirja voidaan lähettää vastaanottajalle ensi tilassa virka-ajan alettua. Lakivaliokunta pitää tarpeellisena, että velvoite lähettää asiakirja viipymättä koskee sekä tiedoksi annettua asiakirjaa että tiedoksiannosta laadittavan todistuksen jäljennöstä.

Puhelintiedoksiannosta laaditusta todistuksesta jää tuomioistuimeen oma kappale, jota voidaan hyödyntää, jos jälkeenpäin tulee riitaa tiedoksiannon toimittamisesta. Lakivaliokunta katsoo, että puhelintiedoksiantoja koskevat tiedot tulevat asianmukaisesti tallennetuiksi edellä todetulla tavalla, eikä näe aihetta muihin toimenpiteisiin.

Pykälän 3 momentin mukaan puhelintiedoksiannon toimittaa haastemies tai asianomaisen tuomioistuimen virkamies. Säännöstä on tarkoitus soveltaa myös esimerkiksi kutsujen tiedoksiantoon hovioikeuksissa, joissa ei ole haastemiehiä. Sen vuoksi on tarpeen, että laki sallii myös muun tuomioistuimen virkamiehen kuin haastemiehen, käytännössä lähinnä kansliahenkilökuntaan kuuluvan, toimittaa puhelintiedoksiannon. Kansliahenkilökuntaan kuuluvat ovat huolehtineet puhelintiedoksiannoista hovioikeuksissa jo nykyisin. Lakivaliokunta pitää perusteltuna, ettei säännöksissä tarkemmin määrätä työnjaosta haastemiesten ja muiden virkamiesten välillä. Näin työnjako voidaan järjestää tuomioistuimissa tavalla, joka on käytännössä mahdollisimman toimiva. Lakivaliokunta tähdentää, että tiedoksiannon toimittava virkamies toimii tehtävässä virkavastuulla.

26 luku. Valitusasian käsittelystä hovioikeudessa

28 §.

Pykälän mukaan hovioikeus voi kutsua valittajan ja sellaisen valittajan vastapuolen, joka on vastannut valitukseen, saapumaan henkilökohtaisesti hovioikeudessa pidettävään pääkäsittelyyn myös asianosaisen tuomioistuimelle ilmoittamaan osoitteeseen lähetetyllä kirjeellä siten kuin oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 3 a §:ssä säädetään. Tämä merkitsee poikkeusta oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 16 §:n 4 momentista, jonka mukaan asiakirja, jossa joku on määrätty henkilökohtaisesti saapumaan tuomioistuimeen, on annettava tiedoksi hänelle itselleen.

Ehdotuksen tarkoituksena on yksinkertaistaa pääkäsittelykutsujen tiedoksiantoa hovioikeuksissa ja siten helpottaa ja jouduttaa oikeudenkäyntejä. Nykyisin asiaa ei pystytä ratkaisemaan hovioikeudessa, jos valittaja pakoilee tiedoksiantoa. Pääkäsittelyjen peruuntuminen tiedoksiannon epäonnistumisen vuoksi on ollut yksi syy oikeudenkäyntien viipymisiin hovioikeuksissa.

Lakivaliokunta toteaa, että ehdotettu säännös koskee vain muutoksenhakuvaihetta. Asia on tällöin jo kertaalleen käsitelty ja ratkaistu käräjäoikeudessa. Oikeudenkäyntien painopisteen tulee olla käräjäoikeudessa. On myös otettava huomioon käräjäoikeudessa voittaneen asianosaisen oikeusturva, joka edellyttää, että asia pystytään ratkaisemaan hovioikeudessa kohtuullisessa ajassa.

Lakivaliokunta korostaa, että osoitteen käyttökelpoisuus prosessiosoitteena on harkittava jo etukäteen ennen sen ilmoittamista hovioikeudelle. Hovioikeuden on voitava lähteä siitä, että sille ilmoitettua osoitetta voidaan myös käyttää. Jos on aihetta olettaa, ettei asianosainen saa mainitusta osoitteesta tietoa kutsusta, hovioikeuden on ehdotetun 28 §:n mukaan lisäksi yritettävä antaa kutsu hänelle tiedoksi puhelimitse ja lähetettävä siihen asianosaisen posti- tai sähköiseen osoitteeseen, joka on hovioikeuden tiedossa.

Useimmissa asioissa asianosaista edustaa hovioikeudessa asiamies ja prosessiosoitteena toimii asiamiehen osoite. Tällaisissa tilanteissa kutsu toimitetaan yksinomaan asiamiehen osoitteeseen. Valiokunta korostaa, että menettelyllä ei ole tarkoitus siirtää tiedoksiantotehtävää ja -vastuuta hovioikeudelta asianosaisen asiamiehelle. Mahdollista on, että esimerkiksi rikosasioissa valittajan osoite tai olinpaikka ei aina ole hänen asiamiehensä tiedossa. Jos henkilökohtainen kutsu toimitetaan prosessiosoitteeseen asiamiehelle, riittävää on, että tämä tavanomaisin keinoin pyrkii tavoittamaan päämiehensä. Jos se ei onnistu, asiamies on täyttänyt velvollisuutensa, kun hän ilmoittaa asiasta hovioikeudelle. Hovioikeuden on tällöin yritettävä tavoittaa asianosainen edellä mainituilla lisäkeinoilla.

Valittajan tai valitukseen vastanneen vastapuolen prosessiosoitteeseen lähetetyssä kutsussa asetettaisiin tavanomaiset uhat esteettömän poissaolon varalta. Kutsutun aseman turvaamiseksi 28 §:ään sisältyy säännös, jonka mukaan, jos kutsu pääkäsittelyyn on annettu tiedoksi lähettämällä se asianosaisen prosessiosoitteeseen, kutsuttua ei voida tuomita esteettömän poissaolon varalta asetettuun uhkasakkoon.

Valittajan asemaa turvaa myös voimassa olevan oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 22 §:n mukainen oikeus saattaa valitus uudelleen käsiteltäväksi, jos valitus on valittajan poissaolon vuoksi jätetty sillensä, mutta hänellä on ollut laillinen este, jota hän ei ole voinut ajoissa ilmoittaa.

Edellä olevan perusteella lakivaliokunta pitää ehdotettua säännöstä perusteltuna ja ja eri oikeusturvanäkökohdat huomioon ottavana ja puoltaa sen hyväksymistä muuttamattomana.