Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta
11 luku. Tiedoksiannosta oikeudenkäynnistä
3 b §.
Ehdotetun pykälän mukaan tuomioistuin voi
toimittaa tiedoksiannon vastaanottajalle myös puhelimitse.
Haastetta ei kuitenkaan voida antaa tiedoksi puhelimitse muussa
kuin riidattomassa velkomusasiassa.
Lakivaliokunta tähdentää, että puhelintiedoksiannon
soveltuvuus tulee ratkaista aina tapauskohtaisesti. Puhelintiedoksianto
voi estyä asiakirjan laajuuden, esimerkiksi liitteiden,
vuoksi. Myös asiakirjan laatu voi olla sellainen, ettei
puhelintiedoksianto sovellu. Näin voi olla esimerkiksi
silloin, jos asiakirjaan sisältyviä monimutkaisia
kohtia on vaikea ymmärtää puhelimitse. Käytännössä puhelimitse
voidaan antaa tiedoksi suhteellisen suppeita ja yksinkertaisia asiakirjoja.
Puhelintiedoksiannon edellytyksenä myös on, että vastaanottaja
epäilyksettä saa puhelimitse tiedon asiakirjasta
ja ymmärtää tiedoksiannon merkityksen.
Valiokunta toteaa, että esimerkiksi todisteelliseen postitiedoksiantoon
verrattuna puhelintiedoksiannon etuna on, että asiaa voidaan
selittää vastaanottajalle myös vapaamuotoisesti
ja vastata hänen mahdollisiin kysymyksiinsä. Vastaanottaja
saattaa esimerkiksi olla sellainen ylivelkaantunut henkilö,
jonka kyky asioiden hallintaan on heikentynyt. On tärkeää, että vastaanottajalle
selostetaan ymmärrettävällä tavalla,
mistä asiassa on kysymys ja miten hänen pitää toimia.
Tarvittaessa tulee antaa myös muuta opastusta, esimerkiksi
kertoa mahdollisuudesta saada oikeudellista apua. Vastaanottajan
voi myös olla esimerkiksi puutteellisen kielitaidon vuoksi
vaikea ymmärtää puhelimitse toimitettua
tiedoksiantoa ja sen merkitystä. Myös puhelun
aikana vallitsevat olosuhteet voivat estää tiedoksiannon
toimittamisen.
Valiokunta korostaa, että jos tiedoksiannon toimittajalle
jää epäilys siitä, että vastaanottaja ei
saa puhelimitse tietoa asiakirjasta tai ymmärrä tiedoksiannon
merkitystä, puhelintiedoksiannon edellytykset eivät
täyty ja siitä on luovuttava. Puhelintiedoksiannon
soveltuvuutta on arvioitava vielä puhelun aikanakin.
Puhelintiedoksiannon toimittajan on riittävästi
varmistuttava siitä, että puhelimessa on oikea henkilö.
Valiokunta korostaa huolellisuutta tiedoksiannon toimittamisessa.
Jos tiedoksiannon toimittajalla on epäilys, ettei henkilö ole
oikea, puhelintiedoksiantoa ei voi käyttää ja
on turvauduttava muuhun tiedoksiantotapaan.
Pykälän 2 momentin mukaan puhelintiedoksianto
edellyttää lisäksi vastaanottajan suostumusta,
paitsi jos tiedoksianto toimitetaan asiassa siinä tuomioistuimessa
puhevaltaa käyttäneelle asianosaiselle. Suostumusta
on esityksen yhteydessä perusteltu oikeusturvanäkökohdilla
ja sillä, että suostumus sisältyy myös
nykyiseen hovioikeutta koskevaan puhelintiedoksiantosäännökseen
(OK 26 luvun 28 §:n 2 momentti). Toisaalta suostumusedellytystä on
asiantuntijakuulemisessa pidetty tarpeettomana ottaen huomioon
muut puhelintiedoksiannolle asetetut vaatimukset. Se myös
saattaa ainakin joissain tilanteissa hankaloittaa käytännön
tiedoksiantotyötä. Puhelintiedoksiantojen voidaan
olettaa lisääntyvän tämän
tiedoksiantotavan laajentuessa kaikkiin yleisiin tuomioistuimiin.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 9/2010 vp)
mukaan tiedoksiannolla on olennainen vaikutus siihen, miten asianosaisen
oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin toteutuu. Tiedoksianto
on tehtävä siten, että vastaanottaja saa
oikeuksiensa käyttämiseksi tarvitsemansa tiedot
selkeästi, hänelle ymmärrettävinä ja
riittävän ajoissa. Puhelintiedoksiannon
onnistuminen säännöksen mukaisesti edellyttää käytännössä vastaanottajan
myötävaikutusta tiedoksiantoon ja valmiutta tiedon
vastaanottamiseen, eikä säännöksen
suostumusedellytyksellä ole siten perustuslakivaliokunnan
mielestä sinänsä itsenäistä merkitystä.
Puhelimitse tiedoksi annettu asiakirja on 3 momentin mukaan
lähetettävä kirjeenä tai sähköisenä viestinä vastaanottajan
ilmoittamaan osoitteeseen. Asiakirjan lähettämisestä voidaan poiketa
vain poikkeuksellisesti, jos se on erityisestä syystä ilmeisen
tarpeetonta. Perustelujen mukaan tällainen tilanne voi
olla käsillä esimerkiksi silloin, jos kutsun vastaanottanut
asianosaisen lainoppinut asiamies ilmoittaa, ettei asiakirjaa tarvitse
lähettää hänelle, tai jos vastaanottaja
on jo saanut asiakirjan.
Pykälän 3 momentin perusteluissa todetaan
lisäksi, että asiakirjan lähettämisen
on tapahduttava heti puhelintiedoksiannon jälkeen.
Puhelintiedoksiannon toimittaa haastemies tai asianomaisen tuomioistuimen
virkamies. Hänen on laadittava tiedoksiannosta todistus,
josta ilmenee muun muassa tiedoksiannon ja vahvistuksen lähettämisen
päivämäärä, tiedoksiannon
vastaanottaja ja toimittaja. Todistuksesta on lähetettävä jäljennös
asianosaiselle.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan puhelintiedoksiannon
soveltamisala, edellytykset, toteuttamistapa ja sisältö on
lakiehdotuksessa määritelty täsmällisesti
ja tarkkarajaisesti. Perustuslakivaliokunta katsoo, ettei
suostumusedellytyksen poistaminen pykälän 2 momentista heikennä valtiosääntöoikeudellisesti
ongelmallisella tavalla asianosaisen oikeutta tulla kuulluksi
tai muita oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeita, kun
puhelintiedoksianto toteutetaan muutoin esityksessä ehdotetuin
tavoin.
Lakivaliokunta toteaa lisäksi, että myös muualle
voimassa olevaan lainsäädäntöön
sisältyy vastaajan asemaa turvaavia säännöksiä.
Mikäli kyse on haasteesta riidattomassa velkomusasiassa,
vastaajalle on varattava haasteessa riittävä vastausaika.
Vastausaikaan voidaan pyytää pidennystä (OK
5 luvun 11 §). Jos vastaaja ei määräajassa
toimita vastausta, kanne normaalisti hyväksytään
yksipuolisella tuomiolla. Tämänkin jälkeen
vastaajalla on vielä mahdollisuus hakea takaisinsaantia
yksipuoliseen tuomioon (OK 12 luvun 15 §). Määräaika
tähän alkaa kulua vasta, kun yksipuolinen tuomio
on annettu vastaajalle tiedoksi.
Edellä olevan perusteella lakivaliokunta katsoo, että suostumusedellytys
voidaan poistaa puhelintiedoksiannon yhteydestä, ja valiokunta ehdottaa,
että 11 luvun 3 b §:n 2 momentin viimeinen virke
poistetaan.
Lisäksi lakivaliokunta ehdottaa esityksen perusteluihin
ja perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten, että pykälän
3 momenttiin lisätään maininta siitä,
että asiakirja on lähetettävä vastaanottajalle
viipymättä puhelintiedoksiannon jälkeen.
Lakivaliokunnan ehdottama säännös mahdollistaa
sen, että toimitettaessa tiedoksianto esimerkiksi illalla
virka-ajan ulkopuolella asiakirja voidaan lähettää vastaanottajalle
ensi tilassa virka-ajan alettua. Lakivaliokunta pitää tarpeellisena,
että velvoite lähettää asiakirja
viipymättä koskee sekä tiedoksi annettua
asiakirjaa että tiedoksiannosta laadittavan todistuksen jäljennöstä.
Puhelintiedoksiannosta laaditusta todistuksesta jää tuomioistuimeen
oma kappale, jota voidaan hyödyntää,
jos jälkeenpäin tulee riitaa tiedoksiannon toimittamisesta.
Lakivaliokunta katsoo, että puhelintiedoksiantoja koskevat
tiedot tulevat asianmukaisesti tallennetuiksi edellä todetulla
tavalla, eikä näe aihetta muihin toimenpiteisiin.
Pykälän 3 momentin mukaan puhelintiedoksiannon
toimittaa haastemies tai asianomaisen tuomioistuimen virkamies.
Säännöstä on tarkoitus soveltaa
myös esimerkiksi kutsujen tiedoksiantoon hovioikeuksissa,
joissa ei ole haastemiehiä. Sen vuoksi on tarpeen, että laki
sallii myös muun tuomioistuimen virkamiehen kuin haastemiehen,
käytännössä lähinnä kansliahenkilökuntaan
kuuluvan, toimittaa puhelintiedoksiannon. Kansliahenkilökuntaan
kuuluvat ovat huolehtineet puhelintiedoksiannoista hovioikeuksissa
jo nykyisin. Lakivaliokunta pitää perusteltuna,
ettei säännöksissä tarkemmin
määrätä työnjaosta
haastemiesten ja muiden virkamiesten välillä.
Näin työnjako voidaan järjestää tuomioistuimissa
tavalla, joka on käytännössä mahdollisimman
toimiva. Lakivaliokunta tähdentää, että tiedoksiannon
toimittava virkamies toimii tehtävässä virkavastuulla.
26 luku. Valitusasian käsittelystä hovioikeudessa
28 §.
Pykälän mukaan hovioikeus voi kutsua valittajan
ja sellaisen valittajan vastapuolen, joka on vastannut valitukseen,
saapumaan henkilökohtaisesti hovioikeudessa pidettävään
pääkäsittelyyn myös asianosaisen
tuomioistuimelle ilmoittamaan osoitteeseen lähetetyllä kirjeellä siten
kuin oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 3 a §:ssä säädetään.
Tämä merkitsee poikkeusta oikeudenkäymiskaaren
11 luvun 16 §:n 4 momentista, jonka mukaan asiakirja,
jossa joku on määrätty henkilökohtaisesti
saapumaan tuomioistuimeen, on annettava tiedoksi hänelle
itselleen.
Ehdotuksen tarkoituksena on yksinkertaistaa pääkäsittelykutsujen
tiedoksiantoa hovioikeuksissa ja siten helpottaa ja jouduttaa oikeudenkäyntejä.
Nykyisin asiaa ei pystytä ratkaisemaan hovioikeudessa,
jos valittaja pakoilee tiedoksiantoa. Pääkäsittelyjen
peruuntuminen tiedoksiannon epäonnistumisen vuoksi on ollut yksi
syy oikeudenkäyntien viipymisiin hovioikeuksissa.
Lakivaliokunta toteaa, että ehdotettu säännös koskee
vain muutoksenhakuvaihetta. Asia on tällöin jo
kertaalleen käsitelty ja ratkaistu käräjäoikeudessa.
Oikeudenkäyntien painopisteen tulee olla käräjäoikeudessa.
On myös otettava huomioon käräjäoikeudessa
voittaneen asianosaisen oikeusturva, joka edellyttää,
että asia pystytään ratkaisemaan hovioikeudessa
kohtuullisessa ajassa.
Lakivaliokunta korostaa, että osoitteen käyttökelpoisuus
prosessiosoitteena on harkittava jo etukäteen ennen sen
ilmoittamista hovioikeudelle. Hovioikeuden on voitava lähteä siitä,
että sille ilmoitettua osoitetta voidaan myös
käyttää. Jos on aihetta olettaa, ettei
asianosainen saa mainitusta osoitteesta tietoa kutsusta, hovioikeuden on
ehdotetun 28 §:n mukaan lisäksi yritettävä antaa
kutsu hänelle tiedoksi puhelimitse ja lähetettävä siihen
asianosaisen posti- tai sähköiseen osoitteeseen,
joka on hovioikeuden tiedossa.
Useimmissa asioissa asianosaista edustaa hovioikeudessa
asiamies ja prosessiosoitteena toimii asiamiehen osoite. Tällaisissa
tilanteissa kutsu toimitetaan yksinomaan asiamiehen osoitteeseen.
Valiokunta korostaa, että menettelyllä ei ole
tarkoitus siirtää tiedoksiantotehtävää ja -vastuuta
hovioikeudelta asianosaisen asiamiehelle. Mahdollista on, että esimerkiksi
rikosasioissa valittajan osoite tai olinpaikka ei aina ole
hänen asiamiehensä tiedossa. Jos henkilökohtainen
kutsu toimitetaan prosessiosoitteeseen asiamiehelle, riittävää on,
että tämä tavanomaisin keinoin pyrkii
tavoittamaan päämiehensä. Jos se ei onnistu,
asiamies on täyttänyt velvollisuutensa, kun hän
ilmoittaa asiasta hovioikeudelle. Hovioikeuden on tällöin
yritettävä tavoittaa asianosainen edellä mainituilla
lisäkeinoilla.
Valittajan tai valitukseen vastanneen vastapuolen prosessiosoitteeseen
lähetetyssä kutsussa asetettaisiin tavanomaiset
uhat esteettömän poissaolon varalta. Kutsutun
aseman turvaamiseksi 28 §:ään
sisältyy säännös, jonka mukaan, jos
kutsu pääkäsittelyyn on annettu tiedoksi
lähettämällä se asianosaisen
prosessiosoitteeseen, kutsuttua ei voida tuomita esteettömän
poissaolon varalta asetettuun uhkasakkoon.
Valittajan asemaa turvaa myös voimassa olevan oikeudenkäymiskaaren
26 luvun 22 §:n mukainen oikeus saattaa valitus
uudelleen käsiteltäväksi, jos
valitus on valittajan poissaolon vuoksi jätetty sillensä,
mutta hänellä on ollut laillinen este, jota hän
ei ole voinut ajoissa ilmoittaa.
Edellä olevan perusteella lakivaliokunta pitää ehdotettua
säännöstä perusteltuna ja ja
eri oikeusturvanäkökohdat huomioon ottavana
ja puoltaa sen hyväksymistä muuttamattomana.