Yleisperustelut
Yleistä
Rikollisuuden kansainvälistyessä voi Euroopan unionissa
yhä useammin syntyä tilanteita, joissa toimivalta
rikosasiassa on yhtä useammalla jäsenvaltiolla.
Päällekkäisistä rikosprosesseista aiheutuu
kustannuksia, ja niihin liittyy riski siitä, että loukataan
nk. ne bis in idem -periaatetta, joka kieltää henkilön
tuomitseminen kahteen kertaan samasta teosta. Tarpeettomien päällekkäisten
rikosprosessien välttämiseksi Euroopan unionin
neuvosto on antanut puitepäätöksen, joka
koskee tilanteita, joissa kahdella tai useammalla unionin jäsenvaltiolla
on toimivalta käsitellä samaa henkilöä koskevia
samoja tosiseikkoja rikosoikeudellisessa menettelyssä.
Puitepäätös säätää jäsenvaltioiden
välisestä tietojenvaihdosta sekä siitä,
miten jäsenvaltioiden tulisi menetellä sopiakseen
parhaiten soveltuvasta oikeuspaikasta toimivaltaristiriitatilanteessa.
Hallituksen esityksessä puitepäätös
ehdotetaan pantavaksi kansallisesti täytäntöön
säätämällä erillinen
laki puitepäätöksen tarkoittamista tietojenvaihto-
ja neuvottelumenettelyistä. Lisäksi,
vaikka puitepäätös ei velvoita jäsenvaltioita
sopimaan soveltuvasta oikeuspaikasta, hallituksen esitys sisältää säännökset
esitutkinnan ja syytetoimien siirtämisestä toisesta
jäsenvaltiosta Suomeen ja Suomesta toiseen jäsenvaltioon.
Hallituksen esityksessä valittu täytäntöönpanotapa
on lakivaliokunnan mielestä perusteltu, sillä puitepäätöksessä on
kyse uudenlaisesta yhteistyöstä unionin
jäsenvaltioiden välillä ja esitetyt säännökset
esitutkinnan ja syytetoimien siirtämisestä ovat
puitepäätökseen sisältyviä velvoitteita
laajempia. Erillisen lain säätäminen
on myös lainsoveltajan kannalta selkeää.
Ehdotettu esitutkinnan ja syytetoimien siirto on harkinnanvaraista,
joten viranomaisilla ei ole velvollisuutta siirtää rikosasiaa
Suomesta toiseen jäsenvaltioon eikä ottaa vastaan
rikosasiaa toisesta jäsenvaltiosta Suomeen. Esityksen tarkoittama
jäsenvaltioiden välinen yhteistyö koskee
tapauksia, joissa rikosoikeudellinen menettely on tarkoituksenmukaista
keskittää yhteen jäsenvaltioon. Jäsenvaltiot
voivat tehdä yhteistyötä myös
perustamalla yhteisen tutkintaryhmän (JIT), jolloin
taas kyse on siitä, että eri jäsenvaltioiden
viranomaiset tutkivat rikosasiaa yhdessä.
Toimivaltaiset viranomaiset
Lakiehdotukseen sisältyy säännökset
viranomaisista, jotka ovat toimivaltaisia päättämään
esitutkinnan tai syytetoimien siirtämisestä. Päätöksen
esitutkinnan siirtämisestä toisesta jäsenvaltiosta
Suomeen tekisi hallituksen esityksen mukaan tutkinnanjohtaja saatuaan
syyttäjän suostumuksen. Kuitenkin jos rikoksen
tutkiminen Suomessa edellyttäisi valtakunnansyyttäjän
syytemääräystä, esitutkinnan
siirtämisestä Suomeen päättäisi
syyttäjä. Päätöksen
esitutkinnan siirtämisestä Suomesta toiseen jäsenvaltioon tekisi
puolestaan syyttäjä tutkinnanjohtajan esityksestä.
Syytetoimien siirtämisestä päättäisi esityksen
mukaan kuitenkin aina syyttäjä.
Valiokunnan hallituksen esityksestä kuulemien
asiantuntijoiden näkemykset toimivaltaista viranomaista
koskevista ehdotuksista ovat olleet erisuuntaisia. Osa
on puoltanut sitä, että kaikissa siirtotapauksissa
päätöksen tekisi syyttäjä.
Kannatusta on saanut myös sellainen ratkaisu,
jossa päätöksen siirtotapauksissa tekisi aina
tutkinnanjohtaja.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan hallituksen esityksessä ehdotettu
ratkaisu lähtee siitä, että kun on kyse
esitutkinnan siirtämisestä toisesta jäsenvaltiosta
Suomeen, on tärkeää ottaa huomioon
siirron resurssivaikutukset. Tämän katsotaan puoltavan
sitä, että päätöksen
esitutkinnan siirtämisestä Suomeen tekee tutkinnanjohtaja.
Sitä, että päätökselle
pitää kuitenkin saada syyttäjän
suostumus, perustellaan sillä, että rikosasian
siirto Suomeen merkitsee myös syytetoimia ja asian käsittelyä oikeudenkäynnissä ja
asiassa on otettava huomioon myös mahdollisen valtakunnansyyttäjän
syytemääräyksen tarve. Esitutkinnan siirrossa
Suomesta toiseen jäsenvaltioon on vuorostaan kyse asian
siirtämisestä pois Suomen lainkäyttöalueelta.
Erityisesti tämän vuoksi hallituksen
esityksessä on pidetty perusteltuna, että tällaisen
periaatteellisen ja oikeudellisen arvioinnin tekee syyttäjä.
Toisaalta, koska kyse on esitutkinnan siirtämisestä, on
tärkeää, että aloite rikosasian
siirtämiseen tulee tutkinnanjohtajalta.
Lakivaliokunta pitää tärkeänä,
että toimivaltaista viranomaista koskeva ratkaisu on mahdollisimman
käytännönläheinen ja tarkoituksenmukainen
ja siinä otetaan huomioon sekä tutkinnanjohtajan
että syyttäjän asema ja tehtävä rikosoikeudellisessa
menettelyssä samoin kuin yhteistyön toimivuus
ja tehokkuus suhteessa muihin jäsenvaltioihin. Rajat ylittävissä rikosasioissa
on myös erityisen tärkeää, että poliisi
ja syyttäjä toimivat läheisessä yhteistyössä.
Valiokunta katsoo, että esityksessä valittu ratkaisu
on mainittujen seikkojen kannalta tasapainoinen ja siinä on
pyritty antamaan toimivaltaa sekä syyttäjälle
että tutkinnanjohtajalle. Tämän vuoksi valiokunta
on päätynyt puoltamaan toimivaltaisen viranomaisen
määrittämistä esitetyin tavoin.
Yksityiskohtaiset perustelut
Laki rikosoikeudellisia menettelyjä koskevien
toimivaltaristiriitojen ehkäisemisestä ja ratkaisemisesta
sekä esitutkinnan ja syytetoimien siirtämisestä Suomen
ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä
5 luku. Erinäiset säännökset.
16 §. Asianosaisen kuuleminen.
Pykälän 1 momentista ilmenee pääsääntö,
jonka mukaan siirrettäessä esitutkinta tai syytetoimet
Suomesta toiseen jäsenvaltioon on rikosasian asianosaiselle
varattava tilaisuus tulla kuulluksi ennen siirtämistä koskevan
päätöksen tekemistä. Asianosaisen
kuulemisvelvoite ei kuitenkaan ole ehdoton, vaan kuulemisesta voidaan
momentin mukaan luopua, jos se aiheuttaa merkittävää viivästystä ottaen
huomioon asian laadun eikä kuulemisella todennäköisesti
olisi ratkaisevaa merkitystä esitutkinnan tai syytetoimien
siirtämisen edellytyksiä harkittaessa. Pykälän
perustelujen mukaan kuulemisesta voitaisiin luopua esimerkiksi tilanteessa,
jossa rikosasiassa on huomattava määrä asianomistajia,
joilla kullakin voidaan epäillä olevan vain vähäisiä vaatimuksia
esitettävänään. Lisäksi
esimerkkinä kuulemisesta luopumisesta mainitaan tilanne,
jossa asianomistajat asuvat tai muutoin oleskelevat useissa eri
valtioissa, jos kaikkien kuuleminen saattaisi aiheuttaa merkittävää viivästystä eikä
heidän
kuulemisellaan välttämättä olisi
ratkaisevaa merkitystä siirtämisen edellytysten
harkinnassa.
Lakivaliokunta pitää asianosaisten eli rikoksesta
epäillyn, syytetyn ja asianomistajan kuulemista asianosaisten
oikeusturvan kannalta tarpeellisena ja perusteltuna. Esitutkinnan
tai syytetoimien siirrolla on vaikutuksia asianosaisiin, sillä siirron
jälkeen asianosaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin sovelletaan
Suomen lain sijasta rikosasian vastaanottaneen jäsenvaltion
lainsäädäntöä. Asianosaisella
voi siten olla näkemyksiä siirrosta ja sen edellytyksistä.
Kuten lakiehdotuksen 13 §:n perusteluista ilmenee,
asianosaisen oikeudet on otettava siirron edellytysten arvioinnissa
huomioon. Tärkeää on arvioida erityisesti
sitä, heikentäisikö asian siirtäminen merkittävästi
asianomistajan oikeuksia.
Asianosaisen kuulemisvelvoitteeseen on kuitenkin tarpeen sisältyä joustavuutta
siten kuin hallituksen esityksessä on esitetty. Tämän
vuoksi valiokunta kannattaa sitä, että kuulemisesta voidaan
luopua, jos kuuleminen aiheuttaa merkittävää viivästystä.
Viivästyksen lisäksi merkitystä tulisi
kuitenkin antaa myös rikostutkinnallisille syille. Koska
käytännössä päätös
rikosasian siirtämisestä toiseen jäsenvaltioon
on perusteltua tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa,
asian siirto voi tulla arvioitavaksi tilanteessa, jossa esitutkinta
on siinä vaiheessa, ettei rikoksesta epäillylle
ole ollut mahdollisuutta ilmoittaa tutkinnasta. Käytännössä kyse
voi olla siitä, että rikoksesta epäiltyyn
on kohdistettu salaista tiedonhankintaa. Jos esitutkinnan siirtäminen
toiseen jäsenvaltioon tulisi tällaisessa tilanteessa
harkittavaksi, epäillyn kuuleminen esitutkinnan siirrosta
toisi ilmi rikosepäilyn ja salaisen tiedonhankinnan, mikä puolestaan
voisi vaarantaa tutkittavana olevan rikoksen selvittämistä.
On myös muita tilanteita, joissa rikoksesta epäilty
ei tiedä häneen kohdistuvasta rikosepäilystä,
jolloin hänen kuulemisensa asian siirrosta voisi vaarantaa
rikoksen selvittämistä. Uuden esitutkintalain
(805/2011) 3 luvun 12 §:ssä säädetään
esitutkintatoimenpiteiden siirtämisestä, jos siirtäminen
on välttämätöntä tutkittavana olevan
rikoksen tai toisen siihen liittyvän rikoksen selvittämiselle.
Käytännössä voi olla kyse esimerkiksi
tilanteesta, jossa esitutkintatoimenpiteen suorittaminen paljastaisi
rikoksesta epäillylle sen, että poliisi on hänen
jäljillään, mistä voisi vuorostaan
seurata esimerkiksi todisteiden hävittämistä.
Edellä esitettyyn viitaten valiokunta katsoo, että rikoksesta
epäillyn kuulemisesta on tarpeen voida luopua myös,
jos kuuleminen merkittävästi vaarantaisi kyseisen
rikoksen selvittämistä. Valiokunta ehdottaa tätä koskevan
lisäyksen sisällyttämistä pykälän
1 momenttiin.
17 §. Oikeus avustajaan.
Pykälän 1 momentissa säädetään,
että rikosasian asianosaisella on oikeus käyttää avustajaa
3 ja 4 luvun mukaisessa menettelyssä. Pykälän 2
momentissa säädetään, että asianosaisten
avustamiseen 3 ja 4 luvun mukaisessa menettelyssä sovelletaan
oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997)
2 lukua.
Hallituksen esityksen käsittelyssä valiokunnassa
on tuotu esiin, että lakiin tulisi lisätä säännös
siitä, että epäillylle tai syytetylle
tulisi aina siirtoa koskevissa asioissa määrätä puolustaja. Lakivaliokunta
toteaa, että esitutkinnan tai syytetoimien siirtoa koskevien
asioiden voidaan arvioida koskevan käytännössä usein
laajoja ja monimutkaisia rikoksia. On kuitenkin mahdollista, että siirto
tulee harkittavaksi myös vähäisissä rikosasioissa,
joissa puolustajan määrääminen
automaattisesti ei olisi perusteltua eikä tarkoituksenmukaista.
Saadun selvityksen mukaan ehdotuksen lähtökohta
on, että oikeus avustajaan siirtoasioissa turvataan kansallisia
rikosasioita vastaavasti. Myös asianosaisen oikeus saada
oikeusapua siirtotilanteissa määräytyisi voimassa
olevan oikeusapulain mukaisesti. Valiokunta pitää näitä ratkaisuja
asianmukaisina eikä katso, että siirtotilanteita
varten olisi tarpeen säätää näitä seikkoja
koskevia erityissäännöksiä.
Selvyyden vuoksi valiokunta myös toteaa, että ehdotettuun
lakiin ei ole tarpeen ottaa erikseen uuden esitutkintalain (806/2011)
4 luvun 10 §:ää vastaavaa säännöstä oikeudesta
avustajaan esitutkinnassa, koska uuden esitutkintalain säännökset
tulevat sovellettaviksi ehdotetun lain 1 §:n 3
momentin nojalla. Kyseisen säännöksen mukaan
ehdotetussa laissa säädetyn lisäksi on voimassa,
mitä erikseen säädetään
tai Suomea sitovissa kansainvälisissä velvoitteissa
määrätään.
19 §. Muutoksenhaku.
Pykälässä säädetään muutoksenhausta
esitutkinnan tai syytetoimien siirtämistä koskevaan
päätökseen. Lakivaliokunta pitää muutoksenhakuoikeutta
tarpeellisena ja perusteltuna, sillä esitutkinnan tai syytetoimien
siirtämisessä on kyse perustuslain 21 §:ssä tarkoitetusta
henkilön oikeuksia ja velvollisuuksia koskevasta päätöksestä.
Esitetyssä sääntelyssä on pyritty
ottamaan tasapainoisesti huomioon paitsi asianosaisen oikeusturva
myös menettelyn tehokkuus ja nopeus.
Pykälän 1 momentin mukaan valitus
on tehtävä 14 päivän
kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.
Kun muutoksenhakuaika alkaa kulua päätöksen
tiedoksisaannista, on mahdollista, että asianosaisen hakiessa
muutosta rikosasian käsittely on edennyt oikeudenkäyntiin
asti asian vastaanottaneessa jäsenvaltiossa. Valiokunnan
mielestä muutoksenhakua ei ole perusteltua eikä tarpeen
mahdollistaa asian käsittelyn edettyä toisessa
jäsenvaltiossa tuohon vaiheeseen. Tämän vuoksi
valiokunta ehdottaa, että valituksen tekemiselle
asetetaan takaraja, jonka mukaan valitus on tehtävä viimeistään
ennen kuin syyte on nostettu siinä jäsenvaltiossa,
johon asia on siirretty. Takarajan asettaminen syytteen nostamiseen
on perusteltua, sillä tällöin asia on
edennyt oikeudenkäyntiin saakka. Lisäksi momentin ensimmäistä virkettä on
kielellisesti selkeytetty.