Yksityiskohtaiset perustelut

Laki rikosoikeudellisia menettelyjä koskevien toimivaltaristiriitojen ehkäisemisestä ja ratkaisemisesta sekä esitutkinnan ja syytetoimien siirtämisestä Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä

5 luku. Erinäiset säännökset.

16 §. Asianosaisen kuuleminen.

Pykälän 1 momentista ilmenee pääsääntö, jonka mukaan siirrettäessä esitutkinta tai syytetoimet Suomesta toiseen jäsenvaltioon on rikosasian asianosaiselle varattava tilaisuus tulla kuulluksi ennen siirtämistä koskevan päätöksen tekemistä. Asianosaisen kuulemisvelvoite ei kuitenkaan ole ehdoton, vaan kuulemisesta voidaan momentin mukaan luopua, jos se aiheuttaa merkittävää viivästystä ottaen huomioon asian laadun eikä kuulemisella todennäköisesti olisi ratkaisevaa merkitystä esitutkinnan tai syytetoimien siirtämisen edellytyksiä harkittaessa. Pykälän perustelujen mukaan kuulemisesta voitaisiin luopua esimerkiksi tilanteessa, jossa rikosasiassa on huomattava määrä asianomistajia, joilla kullakin voidaan epäillä olevan vain vähäisiä vaatimuksia esitettävänään. Lisäksi esimerkkinä kuulemisesta luopumisesta mainitaan tilanne, jossa asianomistajat asuvat tai muutoin oleskelevat useissa eri valtioissa, jos kaikkien kuuleminen saattaisi aiheuttaa merkittävää viivästystä eikä heidän kuulemisellaan välttämättä olisi ratkaisevaa merkitystä siirtämisen edellytysten harkinnassa.

Lakivaliokunta pitää asianosaisten eli rikoksesta epäillyn, syytetyn ja asianomistajan kuulemista asianosaisten oikeusturvan kannalta tarpeellisena ja perusteltuna. Esitutkinnan tai syytetoimien siirrolla on vaikutuksia asianosaisiin, sillä siirron jälkeen asianosaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin sovelletaan Suomen lain sijasta rikosasian vastaanottaneen jäsenvaltion lainsäädäntöä. Asianosaisella voi siten olla näkemyksiä siirrosta ja sen edellytyksistä. Kuten lakiehdotuksen 13 §:n perusteluista ilmenee, asianosaisen oikeudet on otettava siirron edellytysten arvioinnissa huomioon. Tärkeää on arvioida erityisesti sitä, heikentäisikö asian siirtäminen merkittävästi asianomistajan oikeuksia.

Asianosaisen kuulemisvelvoitteeseen on kuitenkin tarpeen sisältyä joustavuutta siten kuin hallituksen esityksessä on esitetty. Tämän vuoksi valiokunta kannattaa sitä, että kuulemisesta voidaan luopua, jos kuuleminen aiheuttaa merkittävää viivästystä. Viivästyksen lisäksi merkitystä tulisi kuitenkin antaa myös rikostutkinnallisille syille. Koska käytännössä päätös rikosasian siirtämisestä toiseen jäsenvaltioon on perusteltua tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, asian siirto voi tulla arvioitavaksi tilanteessa, jossa esitutkinta on siinä vaiheessa, ettei rikoksesta epäillylle ole ollut mahdollisuutta ilmoittaa tutkinnasta. Käytännössä kyse voi olla siitä, että rikoksesta epäiltyyn on kohdistettu salaista tiedonhankintaa. Jos esitutkinnan siirtäminen toiseen jäsenvaltioon tulisi tällaisessa tilanteessa harkittavaksi, epäillyn kuuleminen esitutkinnan siirrosta toisi ilmi rikosepäilyn ja salaisen tiedonhankinnan, mikä puolestaan voisi vaarantaa tutkittavana olevan rikoksen selvittämistä. On myös muita tilanteita, joissa rikoksesta epäilty ei tiedä häneen kohdistuvasta rikosepäilystä, jolloin hänen kuulemisensa asian siirrosta voisi vaarantaa rikoksen selvittämistä. Uuden esitutkintalain (805/2011) 3 luvun 12 §:ssä säädetään esitutkintatoimenpiteiden siirtämisestä, jos siirtäminen on välttämätöntä tutkittavana olevan rikoksen tai toisen siihen liittyvän rikoksen selvittämiselle. Käytännössä voi olla kyse esimerkiksi tilanteesta, jossa esitutkintatoimenpiteen suorittaminen paljastaisi rikoksesta epäillylle sen, että poliisi on hänen jäljillään, mistä voisi vuorostaan seurata esimerkiksi todisteiden hävittämistä. Edellä esitettyyn viitaten valiokunta katsoo, että rikoksesta epäillyn kuulemisesta on tarpeen voida luopua myös, jos kuuleminen merkittävästi vaarantaisi kyseisen rikoksen selvittämistä. Valiokunta ehdottaa tätä koskevan lisäyksen sisällyttämistä pykälän 1 momenttiin.

17 §. Oikeus avustajaan.

Pykälän 1 momentissa säädetään, että rikosasian asianosaisella on oikeus käyttää avustajaa 3 ja 4 luvun mukaisessa menettelyssä. Pykälän 2 momentissa säädetään, että asianosaisten avustamiseen 3 ja 4 luvun mukaisessa menettelyssä sovelletaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 2 lukua.

Hallituksen esityksen käsittelyssä valiokunnassa on tuotu esiin, että lakiin tulisi lisätä säännös siitä, että epäillylle tai syytetylle tulisi aina siirtoa koskevissa asioissa määrätä puolustaja. Lakivaliokunta toteaa, että esitutkinnan tai syytetoimien siirtoa koskevien asioiden voidaan arvioida koskevan käytännössä usein laajoja ja monimutkaisia rikoksia. On kuitenkin mahdollista, että siirto tulee harkittavaksi myös vähäisissä rikosasioissa, joissa puolustajan määrääminen automaattisesti ei olisi perusteltua eikä tarkoituksenmukaista. Saadun selvityksen mukaan ehdotuksen lähtökohta on, että oikeus avustajaan siirtoasioissa turvataan kansallisia rikosasioita vastaavasti. Myös asianosaisen oikeus saada oikeusapua siirtotilanteissa määräytyisi voimassa olevan oikeusapulain mukaisesti. Valiokunta pitää näitä ratkaisuja asianmukaisina eikä katso, että siirtotilanteita varten olisi tarpeen säätää näitä seikkoja koskevia erityissäännöksiä.

Selvyyden vuoksi valiokunta myös toteaa, että ehdotettuun lakiin ei ole tarpeen ottaa erikseen uuden esitutkintalain (806/2011) 4 luvun 10 §:ää vastaavaa säännöstä oikeudesta avustajaan esitutkinnassa, koska uuden esitutkintalain säännökset tulevat sovellettaviksi ehdotetun lain 1 §:n 3 momentin nojalla. Kyseisen säännöksen mukaan ehdotetussa laissa säädetyn lisäksi on voimassa, mitä erikseen säädetään tai Suomea sitovissa kansainvälisissä velvoitteissa määrätään.

19 §. Muutoksenhaku.

Pykälässä säädetään muutoksenhausta esitutkinnan tai syytetoimien siirtämistä koskevaan päätökseen. Lakivaliokunta pitää muutoksenhakuoikeutta tarpeellisena ja perusteltuna, sillä esitutkinnan tai syytetoimien siirtämisessä on kyse perustuslain 21 §:ssä tarkoitetusta henkilön oikeuksia ja velvollisuuksia koskevasta päätöksestä. Esitetyssä sääntelyssä on pyritty ottamaan tasapainoisesti huomioon paitsi asianosaisen oikeusturva myös menettelyn tehokkuus ja nopeus.

Pykälän 1 momentin mukaan valitus on tehtävä 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Kun muutoksenhakuaika alkaa kulua päätöksen tiedoksisaannista, on mahdollista, että asianosaisen hakiessa muutosta rikosasian käsittely on edennyt oikeudenkäyntiin asti asian vastaanottaneessa jäsenvaltiossa. Valiokunnan mielestä muutoksenhakua ei ole perusteltua eikä tarpeen mahdollistaa asian käsittelyn edettyä toisessa jäsenvaltiossa tuohon vaiheeseen. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että valituksen tekemiselle asetetaan takaraja, jonka mukaan valitus on tehtävä viimeistään ennen kuin syyte on nostettu siinä jäsenvaltiossa, johon asia on siirretty. Takarajan asettaminen syytteen nostamiseen on perusteltua, sillä tällöin asia on edennyt oikeudenkäyntiin saakka. Lisäksi momentin ensimmäistä virkettä on kielellisesti selkeytetty.