Yleisperustelut
Ehdotus perintökaaren muuttamiseksi sisältää kolme
merkittävää asiakokonaisuutta. Ensinnäkin
esityksessä ehdotetaan olennaisesti supistettaviksi niitä edellytyksiä,
joilla kuolinpesän osakkaat voivat joutua vastuuseen vainajan
veloista. Valiokunta pitää näitä ehdotuksia
perusteltuina. Voimassa oleva järjestelmä on osakkaiden
kannalta varsin ankara, koska heille voi syntyä vastuu
vieraasta velasta melko vähäistenkin laiminlyöntien
perusteella. Toisaalta velkojien aseman ja perunkirjoitusten asianmukaisen
toimittamisen kannalta on ymmärrettävää,
ettei osakkaiden henkilökohtaisesta velkavastuusta ehdoteta
kokonaan luovuttavaksi.
Toisena keskeisenä asiakokonaisuutena hallituksen
esityksessä ehdotetaan lisättäväksi
velkojien mahdollisuuksia saada jäämistö pesänselvittäjän
hallintoon. Tämä voidaan nähdä osakkaiden
henkilökohtaisen velkavastuun supistamisen eräänlaisena
vastapainona. Osakkaat voivat kuitenkin edelleen estää kuolinpesän
virallisselvitykseen siirtymisen joko osoittamalla, että pesänselvittäjää hakevalla
taholla on saatavastaan turvaava vakuus, tai sitten asettamalla tällaisen
vakuuden. Myös pesänselvittäjän
toimivaltuuksia ehdotetaan lisättäväksi.
Merkittävää on, että hän
saisi ylivelkaisessa pesässä oikeuden päättää kuolinpesän
varojen jaosta velkojien kesken. Lakivaliokunnan mielestä hallituksen
esityksen sisältämä ehdotus on varsin
perusteltu, koska se joustavoittaa pesänselvitystä ja
on omiaan vähentämään tarpeettomia
kuolinpesien konkursseja.
Valiokuntakäsittelyn aikana eniten huomiota on saanut
osakseen esityksen kolmas asiakokonaisuus, joka liittyy ulosottolain
mukaan täytäntöönpanokelpoisuutensa
menettäneiden velkojen käsittelyyn kuolinpesässä.
Nämä velat eivät täytäntöönpanokelpoisuuden
menettämisen seurauksena aineellisoikeudellisesti lakkaa
olemasta. Hallituksen esityksen mukaan tällaisetkin velat
tulee merkitä perukirjaan ja maksaa kuolinpesän
varoista. Jos pesä on ylivelkainen, täytäntöönpanokelpoisuutensa
menettäneet velat suoritetaan kuitenkin viimesijaisina.
Lakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota niihin epäkohtiin,
joita hallituksen esityksessä ehdotettu ratkaisu
saattaa aiheuttaa. Epäkohdat liittyvät tilanteisiin,
joissa velkaantunut henkilö saa merkittävää varallisuutta
sen jälkeen, kun velat ovat ulosottolain mukaan menettäneet täytäntöönpanokelpoisuutensa.
Merkittävimpänä epäkohtana velallisen
kannalta voidaan pitää sitä, että velkojen
myöhemmin odotettavissa oleva huomioon ottaminen henkilön
kuolinpesässä ei kannusta häntä taloudelliseen
toimeliaisuuteen, millä on kielteisiä vaikutuksia
erityisesti yritystoimintaan. Huomattavasti velkaantunut henkilö saattaa
myös kuolemansa varalta siirtää omaisuuttaan
läheisilleen välttääkseen sen,
että omaisuus pesänselvityksessä käytetään
vanhojen velkojen maksuun. Ehdotettu sääntely
voi ainakin periaatteessa antaa velallisille muutoinkin
aihetta sellaisiin varallisuusjärjestelyihin, joihin he
eivät muutoin ryhtyisi. Valiokunta kuitenkin huomauttaa,
että velkojat eivät ole suojattomia tällaisia
järjestelyjä vastaan. Velallisen kuoltua velkojat
voivat hakea kuolinpesän konkurssiin ja pyrkiä peräyttämään hänen
tekemiään oikeustoimia niin kuin takaisinsaannista
konkurssipesään annetussa laissa (758/1991)
säädetään. Kuolinpesän
asettaminen konkurssiin on puolestaan konkurssilakiin (120/2004)
nyt ehdotettujen muutosten jälkeenkin mahdollista muun
muassa silloin, kun se on erityisen syyn vuoksi tarkoituksenmukaista.
Valiokunta pitää selvänä, että tämä kriteeri
täyttyy silloin, jos pesään voidaan olettaa
saatavan varoja takaisinsaannilla. Valiokunta on kiinnittänyt huomiota
myös siihen, että leski voi joissain tapauksissa
joutua vaikeaan tilanteeseen sen vuoksi, että kuolinpesässä katetaan
myös ne vainajan vanhat velat, jotka jo ovat ulosottolain
mukaan menettäneet täytäntöönpanokelpoisuutensa.
Edellä selostetusta ja muusta ehdotusta kohtaan esitetystä kritiikistä huolimatta
lakivaliokunta puoltaa hallituksen esityksen hyväksymistä myös
siltä osin kuin se koskee täytäntöönpanokelpoisuutensa
menettäneiden velkojen asemaa kuolinpesässä.
Tähän lopputulokseen päätyminen
perustuu keskeisesti siihen periaateratkaisuun, jonka lakivaliokunta
vuoden 2002 valtiopäivillä teki käsitellessään
ulosottolain muuttamista koskevaa hallituksen esitystä (HE 216/2001 vp).
Tuolloin valiokunta hyväksyi lähtökohdan,
jonka mukaan luonnollista henkilöä koskeva ulosottoperuste
menettää täytäntöönpanokelpoisuutensa
15 tai 20 vuodessa. Velka ei kuitenkaan vanhene lopullisesti, vaan velallinen
vastaa siitä edelleen. Kuten lakivaliokunnan tuolloin antamasta
mietinnöstä (LaVM 34/2002 vp)
käy ilmi, valiokunta tiedosti hyvin ne ongelmat, joita
omaksuttuun ratkaisuun liittyi ja joita myös nyt esillä olevan
esityksen käsittely osaltaan ilmentää.
Valiokunta huomauttaa tässä yhteydessä myös
siitä, että ulosottolain uudistuksen yhteydessä tehdyn
ratkaisun lähtökohtana oli velallisen itsensä aseman
helpottaminen. Tästä tavoitteesta ei
millään tavoin seuraa, että velallisen
kuoltua hänen perillistensä tulisi saada velkojien
kustannuksella itselleen etua velan aineellisen vanhentumisen muodossa.
Valiokunta ei ole tässä yhteydessä pitänyt
perusteltuna luoda säännöstöä,
joka ilman mitään erityisiä edellytyksiä johtaisi
siihen, että täytäntöönpanokelpoisuutensa
menettäneet velat katsottaisiin kuolinpesissä myös
aineellisesti vanhentuneiksi. Valiokunta on tätä ratkaisua
tehdessään pannut erityistä painoa sille
esityksen perusteluistakin (s. 20/II)
ilmi käyvälle seikalle, jonka mukaan hallituksen
tarkoituksena on selvittää, millaisin järjestelyin
täytäntöönpanokelpoisuutensa
menettäneet velat voitaisiin katsoa lopullisesti vanhentuneiksi.
Lakivaliokunta pitää tällaisen lainsäädännön
aikaansaamista erittäin tärkeänä ja
kiirehtii sen valmistelun aloittamista. Valmistelun yhteydessä on
myös arvioitava, aiheutuuko ehdotettavasta ratkaisumallista tarvetta
muuttaa nyt hyväksyttäviä säännöksiä ottaen
huomioon erityisesti lesken asemaan liittyvät kysymykset.
Valmistelu tulee ajoittaa niin, että asiaa koskeva hallituksen
esitys voidaan käsitellä ja hyväksyä vielä kuluvan
vaalikauden aikana. Valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi
tätä tarkoittavan lausuman (Valiokunnan lausumaehdotus).
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki perintökaaren muuttamisesta
19 luku. Pesänselvittäjästä ja
testamentin toimeenpanijasta
2 §.
Pykälän 1 momentin mukaan pesän omaisuus
voidaan luovuttaa pesänselvittäjän hallintoon
pesän tai vainajan velkojan taikka pesän tai vainajan
velasta vastuussa olevan hakemuksesta. Pesää ei
kuitenkaan voida luovuttaa pesänselvittäjän
hallintoon, jos hakijalla on saatavastaan maksun turvaava takaus
tai muu vakuus tai osakkaat tarjoavat hänelle sellaisen
vakuuden.
Ehdotuksen mukaan pesänselvittäjä tulee
pääsääntöisesti määrätä,
jos hakijana on pesän tai vainajan velkoja. Nykytilaan
verrattuna velkojan ei siis enää tarvitse näyttää,
että ilman pesänselvittäjän
määräämistä pesän
varat voivat käydä riittämättömiksi
velkojen maksamiseen tai että hakijan oikeus voi muusta
syystä vaarantua. Ehdotettu säännös
on omiaan yksinkertaistamaan pesänselvittäjän
määräämistä ja luomaan takeita
sille, että kuolinpesät selvitetään
asianmukaisesti. Toisaalta valiokuntakäsittelyn aikana
on myös esitetty arvioita, joiden mukaan pesänselvittäjän
määräämiskynnyksen alentaminen
saattaa johtaa pesänselvittäjämääräyksen hakemisella
uhkaamiseen perintätoimien yhteydessä. Lakivaliokunta
ei pidä tätä kuitenkaan kovin todennäköisenä.
Tästä huolimatta sen mielestä on asianmukaista,
että velkojan tulee ennen pesänselvittäjämääräyksen
hakemista kääntyä pesän osakkaiden
puoleen ja esittää kuolinpesälle maksuvaatimus
sekä varata sille kohtuullinen aika maksaa velka. Valiokunta
ehdottaa momenttiin lisättäväksi tällaisen
säännöksen.
10 §.
Pykälän muutettavaksi ehdotettu 3 momentti
sisältää kuulemisvelvollisuutta koskevat säännökset.
Niiden mukaan tuomioistuimen on ennen pesänselvittäjän
määräämistä tai hänen tehtävästä vapauttamistaan
varattava osakkaille tilaisuus tulla kuulluiksi, jollei tämä olennaisesti
viivästytä asian ratkaisua.
Perustuslain 21 §:n 2 momentissa edellytetään
oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon
takeiden turvaamista lailla. Momentissa olevan maininnan mukaan
oikeus tulla kuulluksi sisältyy näihin takeisiin,
joiden yksityiskohtaiset järjestelyt samoin kuin niihin
mahdollisesti tehtävät rajoitukset ja vähäiset
poikkeukset ovat lailla säänneltävissä.
Lainsäädännöllä ei
toisaalta saa vaarantaa kenenkään oikeusturvaa
(HE 309/1993 vp, s. 74). Perustuslakivaliokunta
on käytännössään pitänyt
kuulemismahdollisuuden varaamista varsin olennaisena oikeusturvan
takeena, josta voidaan poiketa vain hyvin painavista syistä.
Konkurssimenettelyn sääntely-yhteydessä perustuslakivaliokunta
piti henkilön pysyttelemistä tavoittamattomissa
tällaisena perusteena mutta katsoi, että käsittelyn
kiireellisyys ei ollut asianmukainen peruste (PeVL 13/2003 vp,
ks. myös PeVL 8/2004 vp).
Perustuslakivaliokunnan käytäntöön
viitaten lakivaliokunta ehdottaa säännöstä muutettavaksi
niin, että siitä selvästi ilmenee pääsääntö,
jonka mukaan osakkaille on varattava tilaisuus tulla kuulluiksi
säännöksessä tarkoitetuissa
tapauksissa. Tästä kuulemisvelvollisuudesta
voidaan poiketa ensinnäkin vain, jos on syytä olettaa,
että hakijan oikeus tämän vuoksi vaarantuu.
Tällöin kuulemismahdollisuuden varaaminen on mahdollista
sivuuttaa kaikkien osakkaiden kohdalla. Toiseksi säännöksessä otetaan
huomioon myös se tilanne, että jotakuta osakkaista
ei yrityksistä huolimatta tavoiteta. Tällöin
on tarkoituksenmukaista, että asia voidaan ratkaista tätä osakasta
kuulematta.
12 a §.
Pykälässä säädetään
pesänselvittäjän toimivaltuuksista ylivelkaisessa
pesässä. Pesänselvittäjän
on ensisijaisesti pyrittävä saamaan vainajan velkojien
kanssa aikaan sopimus velkojen maksusta. Jollei sopimusta saada
aikaan, pesänselvittäjä voi päättää velkojen
maksusta noudattaen velkojien maksunsaantijärjestyksestä annettua
lakia (1578/1992). Pesänselvittäjän on
laadittava päätöksestään
asiakirja, josta ilmenevät velkojen maksamiseen vaikuttavat
olennaiset seikat. Pesänselvittäjän on
myös päivättävä ja
allekirjoitettava tämä asiakirja sekä toimitettava
siitä jäljennös kullekin velkojalle ja pesän
osakkaille. Pykälän 3 momentissa on säännökset
oikeudesta moittia pesänselvittäjän päätöstä.
Perustelujen (s. 26/II) mukaan pesänselvittäjä voi
itsekin oikaista virheelliseksi osoittautunutta päätöstään.
Valiokunnan mielestä tällaisesta oikeudesta on
selvyyden vuoksi syytä säätää nimenomaisesti.
Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa pykälän
4 momenttiin lisättäväksi säännöksen
pesänselvittäjän oikeudesta oikaista aiempaa
päätöstään. Säännöksen
sijoittaminen pykälän 4 momenttiin osoittaa, että tällainen
itseoikaisu on mahdollista tehdä vielä siinäkin vaiheessa,
kun päätöksen muuttamista koskeva hakemus
on vireillä käräjäoikeudessa.
Jos päätös on sen sijaan jo lainvoimainen,
kyseeseen voi tulla vain momentin toisen virkkeen mukainen jako-osuuksien
maksaminen.
12 b §.
Valiokunta on tarkistanut pykälän 2 momentissa
olevan viittauksen vastaamaan konkurssilain (120/2004)
2 luvun otsikkoa.
20 luku. Perunkirjoituksesta
4 §.
Valiokunta on tarkistanut pykälän 1 momentissa
olevan sanonnan vastaamaan säännöksen
tarkoitusta.
21 luku. Kuolleen henkilön ja pesän velasta
11 §.
Valiokunta on tehnyt pykälän 2 momenttiin
vastaavan tarkistuksen kuin edellä 19 luvun 12 b §:n
2 momenttiin.
7. Laki yritys- ja yhteisötietolain 14 §:n
muuttamisesta
14 §. Vastuu ilmoitusten tekemisestä.
Koska tämän pykälän 2 momenttia
koskeva muutosehdotus sisältyy myös hallituksen
esitykseen eurooppayhtiölaiksi ja eräiksi siihen
liittyviksi laeiksi (HE 55/2004 vp), ehdotukset on välttämätöntä sovittaa
yhteen. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että momenttiin
lisätään viittaus eurooppayhtiöön.
Voimaantulo.
Edellä ehdotettu lakiehdotusten yhteensovittaminen
vaikuttaa lakien voimaantuloajankohtaan. Eurooppayhtiölaki
ja siihen liittyvät lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan
viimeistään 8 päivänä lokakuuta
2004. Koska tämän esityksen 7. lakiehdotuksessa
ehdotetaan viitattavaksi eurooppayhtiöön, tähän
esitykseen sisältyvät lait eivät voi
tulla voimaan ennen eurooppayhtiötä koskevaa lainsäädäntöä.