Perustelut
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa sopimuksen ja lakiehdotuksen
hyväksymistä seuraavin huomautuksin.
Sopimuksen l kappaleen mukaan Suomi sitoutuu tarjoamaan sopimuksen
perusteella tänne sijoitetulle henkilölle kyseisessä kappaleessa
yksilöidyt etuudet ja palvelut samoin perustein kuin Suomen
kansalaisille. Esityksen perusteluista (s. 8—10)
syntyy sellainen kuva, että näitä etuuksia
ja palveluja olisi tarkoitus alkuvaiheessa sijoittamisen jälkeen
antaa pääasiassa maahanmuuttajien kotouttamisesta
ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetun lain (493/1999)
nojalla ja että vasta kolmen vuoden kuluttua sijoittamisen
aloittamisesta etuuksia ja palveluja annettaisiin sellaisen lainsäädännön nojalla,
joka koskee Suomessa vakinaisesti asuvia henkilöitä.
Esitys näyttää siis perustuvan oletukseen,
että sopimuksen perusteella vastaanotetut henkilöt
vasta kolmen vuoden kuluttua sijoittamisen aloittamisesta saisivat
asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön
soveltamisesta annetussa laissa (1573/1993,
jäljempänä soveltamisalalaki)
tarkoitettuja sosiaaliturvaetuuksia sekä vastaavasti kotikunnan
Suomesta ja sen myötä oikeuden kunnan asukkaille
kuuluviin etuuksiin ja palveluihin. Valiokunnan saamassa asiantuntijaselvityksessä
on
kiinnitetty huomiota siihen, että sopimuksen l kappaleesta johtuvat
velvoitteet eivät esityksessä kuvatulla tavalla
toteutettuina täyty asianmukaisesti.
Kotikuntalain (201/1994) 4 §:n
1 momentissa säädetään niistä edellytyksistä,
jotka maahan tulleen henkilön tulee täyttää saadakseen
kotikunnan Suomesta. Edellytyksenä on, että hän asuu
Suomessa ja että hänellä on tarkoitus
jäädä tänne vakinaisesti asumaan.
Lisäksi hänellä tulee olla vähintään
yhden vuoden oleskeluun oikeuttava voimassa oleva oleskelulupa,
milloin sellainen lupa häneltä vaaditaan. Kotikuntalain säätämiseen
johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 104/1993 vp)
on kyseisen pykälän perusteluissa todettu,
että muun muassa pakolaisuus voi olla säännöksessä mainittu
asumistarkoitusta osoittava seikka.
Soveltamisalalain 3 a §:n 1 momentin
mukaan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan Suomeen
muuttavaan henkilöön jo maahan tulosta alkaen,
jos henkilön hänen olosuhteensa kokonaisuudessaan
huomioon ottaen katsotaan muuttavan Suomeen vakinaisesti asumaan.
Saman pykälän 2 momentin mukaan Suomeen muuttavan
henkilön asumisen vakinaisuutta osoittavina seikkoina otetaan
huomioon muun muassa se, että hän on pakolainen
tai saanut oleskeluluvan Suomessa suojelun tarpeen perusteella.
Kyseisen lainkohdan säätämiseen johtaneen
hallituksen esityksen perusteluissa (HE 76/2004
vp, s. 16/II) on todettu, että pakolaisen tai
oleskeluluvan suojelun tarpeen perusteella saaneen henkilön
voidaan yleensä katsoa muuttavan Suomeen vakinaisesti asumaan.
Kummankaan edellä tarkastellun lainkohdan mukaan Suomessa
asumisen katsomista vakinaiseksi ei sinänsä estä se,
että henkilölle on myönnetty vain tilapäinen
oleskelulupa.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että sopimuksen perusteella Suomeen sijoitettavat todistajat
ja heidän läheisensä myös tosiasiallisesti
saavat ne etuudet ja palvelut, jotka Suomi sopimuksessa sitoutuu
heille tarjoamaan. Valiokunnan mielestä todistajat ja heidän
läheisensä voidaan kotikuntalakia ja soveltamisalalakia
sovellettaessa ja niiden mukaisesti Suomessa asumisen luonnetta
arvioitaessa rinnastaa pakolaisiin, joita mainittujen lakien esitöiden
mukaan on yleensä pidettävä Suomessa
vakinaisesti asuvina henkilöinä. Toisin
kuin hallituksen esityksen perusteluissa on esitetty, Suomeen sijoitettavien
henkilöiden oikeus sopimuksessa tarkoitettuihin etuuksiin
ja palveluihin toteutuu näin ollen valiokunnan käsityksen
mukaan muun ohella siten, että he saavat maahan tulostaan
alkaen oikeuden asumiseen perustuvaan sosiaaliturvaan sekä vastaavasti
kotikunnan Suomesta ja sen myötä oikeuden kunnan
asukkaille kuuluviin etuuksiin ja palveluihin.
Jotta Suomeen sijoitettavien todistajien ja heidän
läheistensä oikeudellisesta asemasta ei synny
epäselvyyttä, valiokunta pitää tärkeänä, että asianomaiset
ministeriöt huolehtivat tarvittavien ohjeiden antamisesta
alaisilleen viranomaisille. Niiden tulee myös tarkkaan
seurata sitä, että Suomeen sijoitettavien henkilöiden
oikeus sopimuksessa tarkoitettuihin etuuksiin ja palveluihin
tosiasiallisesti toteutuu.