Perustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa sopimuksen ja lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin.

Sopimuksen l kappaleen mukaan Suomi sitoutuu tarjoamaan sopimuksen perusteella tänne sijoitetulle henkilölle kyseisessä kappaleessa yksilöidyt etuudet ja palvelut samoin perustein kuin Suomen kansalaisille. Esityksen perusteluista (s. 8—10) syntyy sellainen kuva, että näitä etuuksia ja palveluja olisi tarkoitus alkuvaiheessa sijoittamisen jälkeen antaa pääasiassa maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetun lain (493/1999) nojalla ja että vasta kolmen vuoden kuluttua sijoittamisen aloittamisesta etuuksia ja palveluja annettaisiin sellaisen lainsäädännön nojalla, joka koskee Suomessa vakinaisesti asuvia henkilöitä. Esitys näyttää siis perustuvan oletukseen, että sopimuksen perusteella vastaanotetut henkilöt vasta kolmen vuoden kuluttua sijoittamisen aloittamisesta saisivat asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetussa laissa (1573/1993, jäljempänä soveltamisalalaki) tarkoitettuja sosiaaliturvaetuuksia sekä vastaavasti kotikunnan Suomesta ja sen myötä oikeuden kunnan asukkaille kuuluviin etuuksiin ja palveluihin. Valiokunnan saamassa asiantuntijaselvityksessä on kiinnitetty huomiota siihen, että sopimuksen l kappaleesta johtuvat velvoitteet eivät esityksessä kuvatulla tavalla toteutettuina täyty asianmukaisesti.

Kotikuntalain (201/1994) 4 §:n 1 momentissa säädetään niistä edellytyksistä, jotka maahan tulleen henkilön tulee täyttää saadakseen kotikunnan Suomesta. Edellytyksenä on, että hän asuu Suomessa ja että hänellä on tarkoitus jäädä tänne vakinaisesti asumaan. Lisäksi hänellä tulee olla vähintään yhden vuoden oleskeluun oikeuttava voimassa oleva oleskelulupa, milloin sellainen lupa häneltä vaaditaan. Kotikuntalain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 104/1993 vp) on kyseisen pykälän perusteluissa todettu, että muun muassa pakolaisuus voi olla säännöksessä mainittu asumistarkoitusta osoittava seikka.

Soveltamisalalain 3 a §:n 1 momentin mukaan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan Suomeen muuttavaan henkilöön jo maahan tulosta alkaen, jos henkilön hänen olosuhteensa kokonaisuudessaan huomioon ottaen katsotaan muuttavan Suomeen vakinaisesti asumaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan Suomeen muuttavan henkilön asumisen vakinaisuutta osoittavina seikkoina otetaan huomioon muun muassa se, että hän on pakolainen tai saanut oleskeluluvan Suomessa suojelun tarpeen perusteella. Kyseisen lainkohdan säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen perusteluissa (HE 76/2004 vp, s. 16/II) on todettu, että pakolaisen tai oleskeluluvan suojelun tarpeen perusteella saaneen henkilön voidaan yleensä katsoa muuttavan Suomeen vakinaisesti asumaan.

Kummankaan edellä tarkastellun lainkohdan mukaan Suomessa asumisen katsomista vakinaiseksi ei sinänsä estä se, että henkilölle on myönnetty vain tilapäinen oleskelulupa.

Valiokunta pitää tärkeänä, että sopimuksen perusteella Suomeen sijoitettavat todistajat ja heidän läheisensä myös tosiasiallisesti saavat ne etuudet ja palvelut, jotka Suomi sopimuksessa sitoutuu heille tarjoamaan. Valiokunnan mielestä todistajat ja heidän läheisensä voidaan kotikuntalakia ja soveltamisalalakia sovellettaessa ja niiden mukaisesti Suomessa asumisen luonnetta arvioitaessa rinnastaa pakolaisiin, joita mainittujen lakien esitöiden mukaan on yleensä pidettävä Suomessa vakinaisesti asuvina henkilöinä. Toisin kuin hallituksen esityksen perusteluissa on esitetty, Suomeen sijoitettavien henkilöiden oikeus sopimuksessa tarkoitettuihin etuuksiin ja palveluihin toteutuu näin ollen valiokunnan käsityksen mukaan muun ohella siten, että he saavat maahan tulostaan alkaen oikeuden asumiseen perustuvaan sosiaaliturvaan sekä vastaavasti kotikunnan Suomesta ja sen myötä oikeuden kunnan asukkaille kuuluviin etuuksiin ja palveluihin.

Jotta Suomeen sijoitettavien todistajien ja heidän läheistensä oikeudellisesta asemasta ei synny epäselvyyttä, valiokunta pitää tärkeänä, että asianomaiset ministeriöt huolehtivat tarvittavien ohjeiden antamisesta alaisilleen viranomaisille. Niiden tulee myös tarkkaan seurata sitä, että Suomeen sijoitettavien henkilöiden oikeus sopimuksessa tarkoitettuihin etuuksiin ja palveluihin tosiasiallisesti toteutuu.