Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki rikoslain 17 luvun muuttamisesta

13 a §. Laiton naamioituminen

1 momentti.

Lakiehdotuksen mukaan laittomasta naamioitumisesta rangaistaisiin henkilöä, joka yleisellä paikalla järjestetyn yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden yhteydessä taikka muussa yleisön kokoontumisessa yleisellä paikalla esiintyy kasvot kokonaan tai osittain hupun, naamion, maalauksen tai vastaavan peittämänä tavalla, joka vaikeuttaa hänen tunnistamistaan.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että ehdotettua naamioitumisen kriminalisointia tulee täsmentää. Perustuslakivaliokunta huomauttaa, että erityisesti kasvojen maalaaminen muun muassa urheilukilpailuissa ja mielenosoituksissa on nykyisin yleistä ja että kaikki kasvomaalaukset eivät estä tunnistamista vaan kuuluvat tilaisuuden luonteeseen. Rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen sisältyvän täsmällisyysvaatimuksen vuoksi perustuslakivaliokunta on pitänyt valtiosääntöoikeudellisesti välttämättömänä, että sääntely kytketään henkilön tarkoitukseen loukata tai vaarantaa yleistä järjestystä ja turvallisuutta tai ryhtyä muuhun oikeudenvastaiseen tekoon. Tällainen täsmentäminen on perustuslakivaliokunnan mukaan edellytys sille, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Myös hallintovaliokunta on lausunnossaan katsonut, ettei ole tarkoituksenmukaista kieltää naamioitumista yleisellä paikalla, koska on olemassa oikeutettuja syitä kasvojen peittämiseen. Hallintovaliokunta on toisaalta todennut, että naamioitumiskiellon tulee olla siinä määrin laaja-alainen, että se mahdollistaa sääntelyn riittävän tehokkaan soveltamisen ja vähentää mahdollisuutta kiertää kieltoa. Hallintovaliokunnalla on lausuntoaan laatiessaan ollut käytettävissään oikeusministeriön muistio, jossa on otettu kantaa perustuslakivaliokunnan lausunnon vuoksi tarvittaviin muutoksiin. Hallintovaliokunnan mielestä muistiossa esitetty uusi muotoilu täyttää perustuslakivaliokunnan lausunnossaan asettamat edellytykset. Se on pitänyt kuitenkin tavoiteltavana, että rangaistusäännös kirjoitettaisiin selkeämpään muotoon.

Perustuslakivaliokunnan ja hallintovaliokunnan lausuntoihin viitaten lakivaliokunta ehdottaa säännöstä täsmennettäväksi kahdessa suhteessa. Ensimmäinen täsmennyksistä koskee naamioitumistapaa ja toinen puolestaan henkilön toiminnan tarkoitusta.

Lakiehdotuksen sisältämä luettelo erilaisista naamioitumistavoista on avoimuudessaan varsin tulkinnanvarainen. Säännöksen soveltamisvaikeuksia on omiaan lisäämään se, että naamioitumisen seurauksena henkilön tunnistamisen edellytetään ainoastaan vaikeutuvan. Viimeksi mainitun kriteerin ongelmallisuutta kuvastaa hyvin perustelujen (s. 13/I) lausuma, jossa todetaan, että mitä vähäisempi osa kasvoista on peitetty, sitä todennäköisemmin kysymys ei ole rangaistavasta, tunnistamista vaikeuttavasta naamioitumisesta. Lakivaliokunnan mielestä säännöksen tarkoituksen saavuttamiseksi ei ole tarpeen ulottaa naamioitumisen rangaistavuutta koskemaan sellaisia tapauksia, joissa tunnistaminen pelkästään vaikeutuu. Koska ehdotetun säännöksen yhtenä tavoitteena on mahdollistaa rikosoikeudellisen vastuun toteuttaminen myös silloin, kun tekijä pyrkii naamioitumalla salaamaan henkilöllisyytensä, säännöksen soveltaminen on syytä rajoittaa niihin tapauksiin, joissa naamioituminen kokonaan estää henkilön tunnistamisen. Tällä tavoin rajattua säännöstä on myös käytännön tilanteissa helpompi soveltaa, koska tällöin vältytään arvioimasta sitä, missä määrin tunnistamisen tulee vaikeutua, jotta naamioituminen olisi rangaistava teko.

Edellä mainituista syistä lakivaliokunta ehdottaa, että tekoa kuvataan säännöksessä sanoilla "esiintyy tunnistamattomaksi naamioituneena". "Naamioituneena"-sana sisältää jo itsessään tekijän tarkoituksen tehdä itsensä tuntemattomaksi naamion taikka muunlaisen kasvojen tai pään peitteen avulla. Vaatimus siitä, että henkilö on "tunnistamattomaksi naamioitunut" viittaa toisaalta myös toiminnan tehokkuuteen. Toisin sanoen naamioitumisen tulee olla sillä tavoin kokonaisvaltaista, että sen avulla onnistutaan salaamaan henkilöllisyys. Naamioituminen voi tapahtua monin eri tavoin, kuten esimerkiksi kasvot kätkevällä päähineellä tai naamarilla. Rangaistavuuden kannalta olennaista on se, että henkilöä ei juuri hänen naamioitumisensa vuoksi voida tunnistaa.

Kuten perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut, pelkkää naamioitumista sinänsä ei voida kriminalisoida. Ollakseen rangaistavaa tällaisen toiminnan tulee liittyä henkilön tarkoitukseen ryhtyä oikeudenvastaiseen tekoon. Naamioitumisen yhdistäminen henkilön tarkoitukseen loukata yleistä järjestystä ja turvallisuutta jättäisi lakivaliokunnan mielestä rangaistavuuden alan kuitenkin varsin yleiseksi. Ottaen huomioon, että laittomasta naamioitumisesta voitaisiin tuomita myös vankeutta, valiokunnan mielestä on perusteltua rajata rangaistavuus niihin tilanteisiin, joissa naamioituminen liittyy välittömästi uhkaavaan, henkilöön kohdistuvaan väkivaltaan tai omaisuuden vahingoittamiseen.

Säännöksessä tarkoitettuihin yleisiin kokouksiin, yleisötilaisuuksiin ja yleisön kokoontumisiin osallistuvien oikeusturva edellyttää, että päätelmiä naamioitumisen tarkoituksesta ei tehdä kevein perustein. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa säännöksen soveltamisen edellytykseksi, että naamioituneella henkilöllä tai joukolla tulee olla ilmeinen tarkoitus ryhtyä käyttämään henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vahingoittamaan omaisuutta. Tilanteen tulee tällöin olla kokonaisuutena sellainen, että sen voidaan objektiivisesti arvioiden katsoa sisältävän välittömän vaaran henkilön ruumiilliseen koskemattomuuteen puuttumisesta tai omaisuuden vahingoittamisesta. Tällöin säännöksessä edellytetty tarkoitus ilmenee ennen kaikkea naamioituneen henkilön tai joukon uhkaavasta käytöksestä. Väkivallan välitön uhka saattaa ilmetä esimerkiksi siten, että naamioitunut joukko ryhmittyy yhden tai useamman henkilön ympärille ja että esitetyt sanalliset uhkaukset tai uhkaavat eleet osoittavat joukon ilmeisenä tarkoituksena olevan ryhtyä käyttämään väkivaltaa tällä tavoin piiritettyinä olevia henkilöitä kohtaan. Omaisuuteen kohdistuvan uhan välittömyys voi puolestaan ilmetä esimerkiksi siten, että naamioitunut joukko varustautuu vahingontekoon erityisesti soveltuvilla välineillä pyrkien samalla saamaan muussa väkijoukossa aikaan yleistä epäjärjestystä.

Edellä tarkoitetuissa uhkaavissa tilanteissa poliisi saattaa olla etukäteen valmistautunut kohtaamaan eri asteisia levottomuuksia. Tällöin tilanne voi nopeasti kärjistyä jopa väkivaltaisen mellakan luonteiseksi. Tapahtumien jälkikäteisen oikeudellisen arvioinnin kannalta on tärkeää, että niin väkivaltaa käyttäneiden mielenosoittajien kuin myös voimakeinoihin turvautuneiden poliisimiesten henkilöllisyydet ovat selvitettävissä. Lakivaliokunnan saaman tiedon mukaan poliisimiesten henkilöllisyys onkin aina todettavissa heidän varusteissaan olevien tunnusten perusteella.

Lakivaliokunta pitää sinänsä tarkoituksenmukaisena sitä, että ehdotettua rikoslain 17 luvun 13 a §:ää sovelletaan paitsi yleisiin kokouksiin ja yleisötilaisuuksiin myös muihin yleisön kokoontumisiin. Tätä säännöksen tapahtumakohtaista soveltamisalaa on kuitenkin ehdotuksen perusteluissa (s. 12/I) tulkittu siten, että naamioitumiskielto ei koskisi esimerkiksi mielenosoitusmarssia sivusta seuraavia. Lakivaliokunta huomauttaa tässä yhteydessä käsityksenään, että tällaiset itse mielenosoituksen kannalta sivullisetkin henkilöt kuuluvat säännöksen soveltamisalaan, jos he esiintyvät naamioituneina esimerkiksi ilmeisenä tarkoituksenaan ryhtyä käyttämään henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa. Tällainen tilanne voi olla käsillä muun muassa silloin, kun mielenosoitusta naamioituneina seuraavat henkilöt pyrkivät provosoimaan mielenosoittajia väkivaltaisuuksiin.

Lakivaliokunta on tehnyt säännöksen alkuosaan lisäksi kielellisen tarkistuksen.

2 momentti.

Pykälän 2 momenttiin sisältyisi säännös niistä tapauksista, jolloin naamioituneena esiintyminen ei kuitenkaan olisi rangaistavaa.

Edellä esitetyn mukaan laittomana naamioitumisena pidetään vain sellaista tunnistamattomaksi naamioitumista, joka liittyy naamioituneen henkilön ilmeiseen tarkoitukseen ryhtyä käyttämään henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vahingoittamaan omaisuutta. Rajattaessa rangaistavan käyttäytymisen ala tällä tavoin käy samalla tarpeettomaksi erikseen luetella niitä tilanteita, joissa naamioituminen ei olisi rangaistavaa. Tämän vuoksi lakivaliokunta ehdottaa, että säännöksen 2 momentti poistetaan.

2. Laki kokoontumislain muuttamisesta

Kokoontumislain muuttamista koskevan ehdotuksen pääsisältönä on naamioitumiseen mahdollisesti käytettävien esineiden hallussapidon kieltäminen samoin kuin tällaisten esineiden hallussapidon säätäminen rangaistavaksi. Lisäksi kokoontumislaissa säädettäisiin järjestyksenvalvojan oikeudesta tietyissä tapauksissa tarkastaa tilaisuuden osanottajat ja näiden tavarat naamioitumisvälineiden hallussapitokiellon valvomiseksi.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, ettei ole esitetty riittäviä perusteita rikoslaissa säädettävän naamioitumisen kriminalisoinnin lisäksi kieltää ja kriminalisoida myös naamioitumiseen mahdollisesti käytettävien esineiden hallussapito. Perustuslakivaliokunta on niin ikään huomauttanut, että tällainen hallussapidon säätäminen rangaistavaksi ei ole oikeassa suhteessa kriminalisoinnin taustalla olevan intressin suojaamiseen nähden. Näillä perusteilla perustuslakivaliokunta on todennut, ettei 2. lakiehdotusta voida käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Lisäksi se on katsonut, ettei naamiointivälineiden hallussapidon kriminalisoinnin toteuttamiselle perustuslain 73 §:ssä säädetyssä järjestyksessä ole poikkeuslakimenettelyn edellyttämiä pakottavia syitä.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mu- kaan naamioitumisvälineiden hallussapitokieltoon liittyväksi ehdotettu tarkastusoikeus ei täytä oikeasuhtaisuuden vaatimuksia ja siltä puuttuu painava yhteiskunnallinen tarve. Tämän vuoksi 2. lakiehdotus voidaan näiltäkin osin käsitellä vain perustuslain 73 §:ssä säädetyssä järjestyksessä. Myöskään tältä osin perustuslakivaliokunta ei ole katsonut, että poikkeuslakimenettelyn käyttämiseen olisi pakottavia syitä.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten lakivaliokunta ehdottaa, että 2. lakiehdotuksen 23 § ja 26 §:n 2 momentti poistetaan, jolloin 23 § jää voimaan nykyisessä muodossaan. Tästä seuraa, että lakiehdotuksen johtolausetta on muutettava ja 26 §:n 5 kohtaan on tehtävä lakitekninen tarkistus.

Hallintovaliokunta on lausunnossaan pitänyt perusteltuna, että kokoontumislakiin otettaisiin säännös, jonka mukaan järjestettävästä yleisestä kokouksesta poliisille tehtävä ilmoitus sisältäisi tiedon myös naamioituneena esiintymisestä. Sen sijaan yleisötilaisuuden järjestäjän ei tarvitsisi säännönmukaisesti ilmoittaa naamioitumisesta, mutta poliisi voisi tarvittaessa vaatia siitä selvitystä.

Lakivaliokunta ei useastakaan syystä tässä yhteydessä puolla hallintovaliokunnan lausunnossaan esittämien ehdotusten toteuttamista. Ensinnäkin yleisen kokouksen järjestäjän voi olla hyvin vaikea tietää, aikooko joku esimerkiksi mielenosoitukseen osallistuva henkilö esiintyä naamioituneena. Vielä vaikeampaa tällaisen asian ennakoiminen on yleisötilaisuuden, esimerkiksi urheilukilpailujen, järjestäjälle. Toiseksi lakivaliokunnan edellä rikoslain 17 luvun 13 a §:ään ehdottamat rajaukset huomioon ottaen voidaan pitää todennäköisenä, että laittoman naamioitumisen tunnusmerkistön täyttävää toimintaa esiintyy tavallisimmin sellaisissa väkijoukon kokoontumisissa, joilla ei ole järjestäjää. Kolmanneksi velvollisuus ilmoittaa naamioitumisesta liittyy valiokunnan mielestä luontevimmin järjestelmään, jossa poliisilla on mahdollisuus yksittäistapauksessa kieltää naamioituneena esiintyminen. Tällaisen järjestelmän käyttöön ottaminen edellyttäisi muun muassa järjestäjien oikeusturvanäkökohtien huomioon ottamiseksi sellaista perusteellista valmistelua, joka ei tässä yhteydessä ole mahdollista.

3. Laki järjestyksenvalvojista annetun lain muuttamisesta

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut, että sen 2. lakiehdotuksesta esittämien kannanottojen vuoksi myöskään 3. lakiehdotusta ei voida käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan myös katsonut, että edellytyksiä poikkeuslakimenettelyn käyttämiselle ei ole.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten lakivaliokunta ehdottaa, että 3. lakiehdotus hylätään.