Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Pohjoismaista pidätysmääräystä koskeva sopimus

Pohjoismaista pidätysmääräystä koskevan sopimuksen esikuvana on ollut Euroopan unionissa vuonna 2002 tehty puitepäätös eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä. [Neuvoston 13.6.2002 tekemä puitepäätös eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä (2002/584/YOS).] Puitepäätös on pantu Suomessa täytäntöön ns. EU-luovuttamislailla. [Laki rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä (1286/2003).]

Uusi pohjoismainen sopimus menee monelta osin huomattavasti pitemmälle kuin puitepäätös. Sopimuksen mukaan luovuttamispyynnön vastaanottava sopimusvaltio ei voi asettaa luovuttamisen edellytykseksi sitä, että luovuttamispyynnön perusteena oleva teko on rangaistava myös kyseisessä valtiossa. Sopimus ei myöskään edellytä, että siitä rikoksesta, josta luovutettavaksi pyydettyä epäillään ja jonka johdosta luovuttamista pyydetään, tulisi pyynnön esittäneen valtion lain mukaan seurata vähintään tietyn pituinen vapausrangaistus. Vastaavasti sopimuksessa ei edellytetä, että tuomitun vapausrangaistuksen, jonka täytäntöönpanoa varten luovuttamista pyydetään, tulisi olla vähintään tietyn pituinen. Sopimuksen mukaan luovuttamisesta ei myöskään voida kieltäytyä kaikilla puitepäätöksessä mainituilla kieltäytymisperusteilla. Sopimukseen otetut luovuttamismenettelyä koskevat määräajat ovat lyhyemmät kuin puitepäätöksen määräajat.

Valiokunta katsoo, että uusi sopimus tehostaa, selkeyttää ja nykyaikaistaa menettelyä luovuttamisasioissa Pohjoismaiden välillä. Uusi sopimus on myös osoitus siitä, että rikosoikeuden alalla Pohjoismaiden välillä on mahdollista harjoittaa pitemmälle menevää yhteistyötä kuin Euroopan unionissa. Tämä johtuu mm. pohjoismaisten oikeusjärjestysten samankaltaisuudesta, luottamuksesta muiden Pohjoismaiden oikeusjärjestelmiin ja -viranomaisiin sekä rikosten torjunnasta vastaavien viranomaisten pitkäaikaisesta yhteistyöstä.

Pohjoismaisen luovuttamislain soveltamisala

Sopimuksen voimaansaattamiseksi ehdotetaan säädettäväksi uusi laki rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä. Hallituksen esityksessä lakiin on ehdotettu soveltamisalasäännöstä, jonka mukaan Suomessa oleskeleva henkilö voidaan luovuttaa toiseen Pohjoismaahan syytetoimenpiteitä tai vapausrangaistuksen täytäntöönpanoa varten. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty myös näkemys, jonka mukaan lain tulisi mahdollistaa rikoksesta epäillyn luovuttaminen paitsi syytetoimenpiteitä myös esitutkintaa varten, kuten hallituksen esityksen pohjana olevassa työryhmämietinnössä oli ehdotettu. [Ks. Pohjoismainen luovuttamissopimus. Oikeusministeriön työryhmämietintö 2006:22.]

EU:n puitepäätöksen ja sen mukaisesti myös EU-luovuttamislain mukaan rikoksesta epäilty voidaan luovuttaa syytetoimenpiteitä, mutta ei esitutkintaa varten. Pohjoismaista pidätysmääräystä koskeva sopimus on tältä osin sanamuodoltaan tulkinnanvarainen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Tanska ja Ruotsi ovat tulkinneet sopimusta niin, että sen soveltamisala vastaa puitepäätöksen soveltamisalaa. Valiokunta pitää sopimuksen vastavuoroisuuden vuoksi tärkeänä, että Pohjoismaissa ymmärretään sopimuksen soveltamisala samalla tavalla. Tämän johdosta on perusteltua, että pohjoismaisen luovuttamislain soveltamisala on yhdenmukainen EU-luovuttamislain soveltamisalan kanssa.

Rikoksesta epäillyn luovuttamista esitutkintaa varten voitaisiin myös pitää ainakin joissakin tapauksissa kohtuuttomana luovutettavan henkilön kannalta, koska siinä henkilön vapaus riistetään tapauksesta riippuen melko pitkäksi ajaksi. Sopimuksen mukaan varsin lievistäkin teoista voidaan luovuttaa. Kuulustelut voidaan usein järjestää kansainvälisen oikeusavun keinoin, eikä maiden väliset etäisyydet huomioon ottaen ole yleensä estettä sille, että suomalainen esitutkintaviranomainen osallistuu tutkintaan toisessa Pohjoismaassa.

Valiokunta toteaa lisäksi, ettei ehdotettu soveltamisalasäännös edellytä, että syyte on nostettu, vaan luovuttamispyyntö voidaan tehdä myös esitutkinnan aikana. Säännöstä on perusteltua tulkita samalla tavalla kuin EU-luovuttamislain vastaavaa säännöstä. EU-luovuttamislain esitöiden mukaan luovuttamispyyntö voidaan tehdä, jos syyttäjä on harkinnut, että asiassa olemassa olevien tietojen mukaan on edellytykset syytteen nostamiselle (ks. HE 88/2003 vp, s. 15/I) .

Luovuttamispyynnön tekemistä rajoittaa lisäksi joka tapauksessa sopimuksen vaatimus siitä, että luovuttamispyyntöön on liitettävä tiedot vangitsemispäätöksestä. Vangitseminen puolestaan edellyttää todennäköisiä syitä rikosepäilyn tueksi. Tämä todennäköisyyskynnys on sama kuin syytteen nostamisen kynnys.

Edellä esitetyistä syistä valiokunta on päätynyt puoltamaan hallituksen esityksessä ehdotetun soveltamisalasäännöksen hyväksymistä.

Kieltäytymisperusteista pohjoismaisessa luovuttamislaissa

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa ehdotusta pohjoismaiseksi luovuttamislaiksi on arvosteltu siitä, että siihen on otettu kieltäytymisperusteita, joita sopimuksessa ei ole. Kritiikki on koskenut ensiksikin 4 §:n 1 momentin 6 kohdan kieltäytymisperustetta. Sen mukaan luovuttamisesta tulee kieltäytyä, jos on perusteltua syytä epäillä, että luovutettavaksi pyydettyä uhkaisi kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu tai että hän joutuisi alkuperänsä, tiettyyn yhteiskuntaryhmään kuulumisensa, uskontonsa, vakaumuksensa tai poliittisen mielipiteensä vuoksi henkeään tai vapauttaan uhkaavan tai muun vainon kohteeksi, taikka voidaan perustellusti olettaa, että hän joutuu ihmisoikeuksien tai perustuslaissa turvatun oikeusturvan, sananvapauden tai yhdistymisvapauden loukkauksen kohteeksi.

Hallituksen esityksen perusteluissa on todettu (s. 18/I), että sopimuksessa ei ole vastaavaa kieltäytymisperustetta, mutta säännös voidaan johtaa sopimuksen johdannon 4—6 kohdasta. Lisäksi perusteluissa on viitattu perustuslain 9 §:n 3 ja 4 momentin säännöksiin.

Valiokunta toteaa, että vastaava kieltäytymisperuste on säädetty EU-luovuttamislain 5 §:n 1 momentin 6 kohdassa. Kun otetaan huomioon pohjoismaisten oikeusjärjestysten samankaltaisuus sekä Pohjoismaiden välillä vallitseva luottamus toisten oikeusjärjestelmiin ja -viranomaisiin, tarvetta kieltäytymisperusteen soveltamiselle Pohjoismaiden välisissä luovuttamistapauksissa ei sinänsä juuri voida otaksua olevan. Valiokunnan mielestä on silti periaatteellisesti tärkeää ottaa kieltäytymisperuste pohjoismaiseen luovuttamislakiin vastaavasti kuin se on otettu EU-luovuttamislakiin. Siksi valiokunta puoltaa kieltäytymisperusteen ottamista lakiin hallituksen esityksessä ehdotetun mukaisesti.

Lisäksi asiantuntijakuulemisessa on kritisoitu lakiehdotuksen 4 §:n 2 momentin kieltäytymisperustetta. Sen mukaan luovuttamisesta tulee kieltäytyä, jos luovuttaminen asianomaisen henkilön ikään, terveydentilaan tai muihin henkilökohtaisiin seikkoihin taikka erityisiin olosuhteisiin nähden olisi inhimillisistä syistä kohtuutonta eikä tämä kohtuuttomuus ole poistettavissa siirtämällä täytäntöönpanoa lain 44 §:n nojalla.

Hallituksen esityksen perusteluissa on todettu (s. 18/II), että sopimuksessa ei ole vastaavaa kieltäytymisperustetta, mutta sopimuksen 19 artiklan 5 kappaleen nojalla luovuttamista voidaan lykätä painavien humanitääristen syiden vuoksi esimerkiksi silloin, jos on painavia syitä olettaa, että luovuttaminen selvästi vaarantaa etsityn henkilön hengen tai terveyden. Perusteluiden mukaan ehdotettua säännöstä voidaan pitää perusteltuna sopimuksen johdannon 4 kohdan valossa.

Valiokunta toteaa, että vastaava kieltäytymisperuste sisältyy ns. yleisen luovuttamislain 8 §:ään [Laki rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta (456/1970).] . Sellainen on lisätty myös EU-luovuttamislakiin eduskuntakäsittelyssä (ks. LaVM 7/2003 vp, s. 5/II ja PeVL 18/2003 vp, s. 4/II). Tuolloin esittämiinsä perusteluihin viitaten valiokunta pitää tarpeellisena, että vastaava kieltäytymisperuste otetaan myös pohjoismaiseen luovuttamislakiin. Kun arvioidaan tapauskohtaisesti sitä, olisiko luovuttaminen inhimillisistä syistä kohtuutonta, on luonnollisesti otettava huomioon se, että kysymys on luovuttamisesta toiseen Pohjoismaahan eli olosuhteiltaan Suomea läheisesti muistuttavaan valtioon.

Pohjoismaisen luovuttamislain suhde EU-luovuttamislakiin

Hallituksen esityksessä todetuin tavoin ehdotettu pohjoismainen luovuttamislaki on ensisijainen EU-luovuttamislakiin nähden. Ensisijaisuus tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että Suomen sekä Ruotsin ja Tanskan välisissä luovuttamisasioissa on noudatettava pohjoismaisen luovuttamislain lyhyempiä määräaikoja, vaikka Ruotsista tai Tanskasta tulisi eurooppalainen pidätysmääräys. Ruotsin tai Tanskan esittämää eurooppalaista pidätysmääräystä pidetään näet pohjoismaisen luovuttamislain 11 §:n 3 momentin mukaan myös pohjoismaisena pidätysmääräyksenä.