Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki sakon täytäntöönpanosta

5 §. Maksutilaisuuden varaaminen.

Pykälän mukaan sen viranomaisen, joka määrää tässä laissa säädetyssä järjestyksessä täytäntöönpantavan sakon ja muun rahamääräisen seuraamuksen (saatavan) ensimmäisenä asteena, on varattava maksuvelvolliselle tilaisuus maksaa rahamäärä heti.

Hallituksen esityksen perusteluiden mukaan täytäntöönpanon tehokkuuden kannalta olennainen merkitys on sillä, että maksuvelvolliselle varataan heti sakon tai muun seuraamuksen määräämisen yhteydessä tilaisuus maksaa tuomittu määrä valtiolle. Valiokunta yhtyy tähän ja sen vuoksi pitää perusteltuna, että myös hovioikeudet toimiessaan ensimmäisenä asteena huolehtivat siitä, että maksuvelvollinen saa ao. tilillepanokortin.

24 §. Muuntorangaistusmenettelyyn ryhtyminen.

Pykälän 2 momentin mukaan haastamista ei saa suorittaa silloin, kun maksuvelvolliselle on myönnetty yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (57/1993) mukainen velkajärjestely.

Valiokunta toteaa, että haastamiskiellon perusteena on yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 18 §:n 3 momentti, jonka mukaan velkajärjestelyn alettua ei saa ryhtyä sakon muuntorangaistuksen täytäntöönpanoon. Haastamiskielto on siten voimassa velkajärjestelyn keston ajan eikä sakon tuomitsemishetkellä tai täytäntöönpanokelpoiseksi tulemisen ajankohdalla ole merkitystä.

25 §. Haastaminen muuntorangaistuksen määräämistä koskevaan oikeudenkäyntiin.

Pykälän 1 momentin mukaan maksuvelvollisen haastaa muuntorangaistuksen määräämistä koskevaan oikeudenkäyntiin haastemieslain (505/1986) 1 tai 6 §:ssä mainittu virkamies suullisella haasteella.

Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että uusimmassa prosessilainsäädännössä on luovuttu käsitteestä "suullinen haaste". Kun vanhaa ja osin harhaanjohtavaa termiä ei laissa enää tarvita, valiokunta ehdottaa 1 momentin sanonnan korjaamista.

28 §. Syyttäjän luopuminen.

Pykälässä säädetään niistä edellytyksistä, joiden vallitessa syyttäjä voi luopua muuntorangaistusvaatimuksesta.

Valiokunnan mielestä asiantuntijakuulemisessa esitetty otsikko "Muuntorangaistusvaatimuksesta luopuminen" kuvaa pykälän sisältöä paremmin kuin hallituksen esityksessä ehdotettu. Valiokunta ehdottaa pykälän otsikon muuttamista.

32 §. Tuomioistuimen ratkaisu.

Pykälän 1 momentin mukaan käräjäoikeuden ratkaisu muuntorangaistuksen määräämistä koskevassa asiassa on päätös. Selvyyden vuoksi valiokunta toteaa, että myös muuntorangaistusta koskevaan valitukseen annettavaa hovioikeuden ratkaisua kutsutaan päätökseksi.

44 §. Menettämisseuraamukseen tuomitun kuoleman vaikutus täytäntöönpanoon.

Pykälän 1 momentissa viitataan rikoslain 8 luvun 16 §:ään.

Hallituksen esitystä valmisteltaessa on ennakoitu, että rikoslain vanhentumista koskeva 8 luku olisi ennen tämän lakiehdotuksen käsittelyä uudistettu (HE 45/2001 vp ja VJL 3/2001 vp). Kun näin ei ole tapahtunut, valiokunta korjaa viittauksen voimassa olevaan rikoslakiin kohdistuvaksi, jolloin oikea viittaus on 8 luvun 15 §.

Samalla valiokunta ehdottaa 1 momentin 1. virkkeen sanonnan selkeyttämistä.

50 §. Sakkorekisterin tietojen salassapito ja luovuttaminen.

Pykälän pääsäännön mukaan sakkorekisterin sisältämät rikokseen ja rikosoikeudelliseen seuraamukseen liittyvät tiedot on pidettävä salassa. Salassapitovelvollisuuden estämättä Oikeusrekisterikeskus saa pyynnöstä luovuttaa tietoja niille, joiden oikeudesta mainittujen tietojen saamiseen säädetään erikseen lailla. Lisäksi Oikeusrekisterikeskus saa luovuttaa salassa pidettäviä tietoja tämän lain mukaisten täytäntöönpanotehtävien suorittamista varten ulosotto-, poliisi- ja vankeinhoitoviranomaisille sekä 25 §:n 1 momentin mukaisille haastamiseen oikeutetuille virkamiehille.

Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota pykälän suppeuteen, ts. siihen. että pykälässä ei ole lueteltu kaikkia luovutettavia tietoja, tietojen käyttötarkoitusta eikä niitä tahoja, joilla on oikeus saada tietoja.

Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan painokkaasti, että yleisviittauksen takia muussa lainsäädännössä oleville luovutussäännöksille ja niiden arvioinnille asetetaan tiukat vaatimukset. Tämä koskee niin oikeutta saada tietoja sakkorekisteristä, tietojen saamiseen oikeutettuja, luovutettavia tietoja kuin tietojen käyttötarkoitusta. Perusteluihin sisältyy myös luettelo keskeisistää luovutussäännöksistä.

Eri laeissa käytetyt sanamuodot ovat kirjavia ja ne antavat varsin epäyhtenäisen kuvan luovutuksensaajien oikeudesta sakkorekisterin tietoihin. Sakkorekisterin tietojen luovuttamisessa ei Oikeusrekisterikeskukselta saatujen tietojen mukaan ole ainakaan nykyisen lainsäädännön valossa ongelmia. Kun kysymyksessä ei ole uuden rekisterin luominen, vaan jo vakiintunut käytäntö jatkuu, ehdotettu yleissäännös ei valiokunnan arvion mukaan muodosta tietosuojan oikeusturvaongelmaa. Edellytyksenä on tietysti se, että tietoja luovuttavat edelleen noudattavat tarkkuutta muissa laeissa olevien luovutussäännösten soveltamisessa. Epäselvissä tapauksissa tietoja ei tule antaa.

53 §. Itseperintään liittyvä tuomioistuinmenettely.

Pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuimen on tarvittaessa selvitettävä, periikö oikeudenkäynnissä valtion puhevaltaa käyttävä viranomainen korvauksen itse.

Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota turhan järeältä vaikuttavaan sanaan "selvitettävä". Valiokunnan saaman selvityksen mukaan itseperintäasian tuomioistuinmenettelyn sisältöä halutaan korostaa laintasoisella säännöksellä nykyisen asetustasoisen säännöksen sijasta, koska kysymyksessä on käytännössä ongelmia aiheuttava asia. Tuomiolauselmat ovat usein puutteellisia tai harhaanjohtavia.

Valiokunta ehdottaa pykälän sanonnan keventämistä niin, että tuomioistuin velvoitetaan tarvittaessa "ottamaan selvää" asiasta.

55 §. Voimaantulo.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan, että nyt säädettävällä lailla kumottaisiin mm. rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain (39/1889) 6 luku. Sen 14 §:n 2 momentin mukaan hovioikeus on muuntorangaistusasioissa päätösvaltainen yksijäsenisenä.

Tarkoituksena on, että sanottu 14 §:n 2 momentin säännös siirretään oikeudenkäymiskaaren 2 lukuun hovioikeusmenettelyn muuttamista koskevan esityksen yhteydessä (HE 83/2001 vp). Kun tätä esitystä ei vielä ole käsitelty, valiokunta ehdottaa kumoamissäännöksen muuttamista niin, että 14 §:n 2 momentti jää voimaan.

56 §. Siirtymäsäännökset.

Pykälän 1 momentin mukaan lakia sovelletaan 2—4 momenteissa säädetyin poikkeuksin myös niiden seuraamusten täytäntöönpanoon, jotka ovat tulleet täytäntöönpanokelpoisiksi ennen lain voimaantuloa.

Hallituksen esityksen perustelujen täydennykseksi valiokunta toteaa seuraavaa:

Esityksessä omaksutun näkemyksen mukaan täytäntöönpanoon kuuluu myös muuntorangaistusasian käsittely aina haastamisesta lähtien. Kun poikkeukset eivät koske muuntorangaistusasian käsittelyyn liittyviä toimenpiteitä, tuomioistuimessa lain voimaan tullessa vireillä oleva muuntorangaistuksen määräämisasia on tullut täytäntöönpanokelpoiseksi ennen lain voimaantuloa sekä nykyisen että ehdotetun lain mukaan. Siten tuomioistuimessa kesken olevassa muuntorangaistusasiassa ryhdytään uuden lain voimaantulon jälkeen soveltamaan uusia säännöksiä siitä vaiheesta lähtien, jossa se tuolloin on. Käytännön merkitystä asialla ei ehdotettujen muutosten vähäisyyden vuoksi juurikaan ole. Lykkäystä voidaan myöntää maksutilanteen selvittämistä varten ja oikaisemisessa lähtökohtana on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 9 §.