LIIKENNE- JA VIESTINTÄVALIOKUNNAN LAUSUNTO 28/2006 vp

LiVL 28/2006 vp - HE 231/2006 vp

Tarkistettu versio 2.0

Hallituksen esitys laiksi biopolttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä

Talousvaliokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 24 päivänä lokakuuta 2006 lähettäessään hallituksen esityksen laiksi biopolttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä (HE 231/2006 vp) valmistelevasti käsiteltäväksi talousvaliokuntaan samalla määrännyt, että liikenne- ja viestintävaliokunnan on annettava asiasta lausunto talousvaliokunnalle.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

ylitarkastaja Jukka Saarinen, kauppa- ja teollisuusministeriö

liikenneneuvos Risto Saari, liikenne- ja viestintäministeriö

neuvotteleva virkamies Leo Parkkonen, valtiovarainministeriö

ylitarkastaja Birgitta Vainio-Mattila, maa- ja metsätalousministeriö

yli-insinööri Risto Kuusisto, ympäristöministeriö

apulaisjohtaja Risto Leukkunen, Huoltovarmuuskeskus

professori Jyri Seppälä, Suomen ympäristökeskus SYKE

tulliylitarkastaja Markus Teräväinen, Tullihallitus

asiakaspäällikkö Juhani Laurikko, VTT

toimitusjohtaja Juha Solio, Limetti Oy

toimitusjohtaja Jarmo Nupponen, Öljy- ja Kaasualan Keskusliitto ry

HALLITUKSEN ESITYS

Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki biopolttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä. Esityksellä pantaisiin täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi liikenteen biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä. Lain tarkoituksena on direktiivin mukaisesti edistää biopolttoaineiden käyttöä moottoribensiinin ja dieselöljyn korvaamiseksi liikenteessä. Tällä tavoitellaan hiilidioksidipäästöjen vähentämistä ja polttoaineomavaraisuuden parantamista.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi liikennepolttoaineiden jakelijoille velvoite toimittaa vuosittain kulutukseen vähimmäisosuus biopolttoaineita. Vähimmäisosuus kasvaisi vuosittain siten, että se olisi vuonna 2008 vähintään kaksi prosenttia liikennepolttoaineiden jakelijan kulutukseen toimittamien moottoribensiinin, dieselöljyn ja biopolttoaineiden energiasisällön kokonaismäärästä. Vuonna 2009 osuus olisi vähintään neljä prosenttia ja vuonna 2010 ja sen jälkeen vuosittain vähintään 5,75 prosenttia. Biopolttoaineita voidaan toimittaa kulutukseen joko sellaisenaan taikka moottoribensiiniin ja dieselöljyyn sekoitettuna siten, että moottoribensiinin ja dieselöljyn laatuvaatimukset täytetään.

Velvoitteen täyttämisen valvonnasta vastaisi Tullilaitos. Valvonta perustuisi toimijoiden vuosittain tulliviranomaiselle tekemään ilmoitukseen, jossa todettaisiin edellisen kalenterivuoden aikana kulutukseen toimitettujen moottoribensiinin, dieselöljyn ja biopolttoaineiden energiasisältöjen määrät tuotteittain. Tätä varten niiden on pidettävä sellaista kirjanpitoa, josta nämä tiedot käyvät ilmi. Tulliviranomaisella olisi oikeus tarkistaa tietojen oikeellisuus jälkikäteen tehtävässä kirjanpitotarkastuksessa. Vuosittain ilmoitettujen tietojen perusteella voidaan seurata liikenteen biopolttoaineiden käytön lisäämistä koskevan tavoitteen toteutumista. Jos lain soveltamisalaan kuuluva liikennepolttoaineiden jakelija jättää velvoitteensa täyttämättä, määräisi tulliviranomainen siitä seuraamusmaksun.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2008 alusta. Vuotta 2010 koskevan velvoitteen voimaantulosta säädettäisiin kuitenkin valtioneuvoston asetuksella. Velvoite saatettaisiin voimaan, jos polttoaineiden laatuvaatimukset sallivat vuonna 2010 velvoitteen edellyttämien biopolttoaineosuuksien sekoittamisen moottoribensiiniin ja dieselöljyyn.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Yleisperustelut

Valiokunta on käsitellyt hallituksen esitystä lähinnä oman toimialansa eli liikenteen osalta. Valiokunta on aikaisemmin käsitellyt biopolttoaineita ja niiden käyttöä liikenteessä valtioneuvoston lähiajan energia- ja ilmastopolitiikan linjauksista antamasta selonteosta VNS 5/2005 vp antamassaan lausunnossa LiVL 7/2006 vp. Lausunnossaan valiokunta korosti, että EU:n viitearvoksi vuonna 2010 on asetettu 5,75 prosenttia ja piti EU:n tavoitetta hyvänä. Valiokunta pitikin välttämättömänä, että hallitus ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin tavoitteen saavuttamiseksi. Tämän vuoksi valiokunta esitti talousvaliokunnalle, että se ehdottaisi eduskunnan hyväksyttäväksi lausuman, että hallitus ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin vuodelle 2010 määritetyn 5,75 %:n tavoitteen saavuttamiseksi.

Valiokunta pitääkin nyt ehdotettua hallituksen esitystä hyvänä erityisesti sen vuoksi, että sillä pyritään saavuttamaan EU:n vuodelle 2010 asettama viitearvo 5,75 %. Valiokunta kiinnittää kuitenkin vakavaa huomiota siihen, että esityksen ratkaisumalli ei kuitenkaan takaa sitä, että Suomessa käytettyjen biopolttoaineiden tuotanto- ja käyttöketjut kehittyisivät ympäristön ja Suomen kansantalouden kannalta myönteisesti. Esitys tarvitseekin toteutuessaan tuekseen päätöksenteon kannalta relevanttia tutkimustietoa ja viisaasti suunniteltuja kannustin- ja tukijärjestelmiä.

Biopolttoaineet ja niiden tuottaminen

Liikenteen biopolttoaineilla, jäljempänä biopolttoaineilla, tarkoitetaan hallituksen esityksessä nestemäisiä tai kaasumaisia liikenteessä käytettäviä polttoaineita, jotka tuotetaan biomassasta. Näitä ovat esimerkiksi bioetanoli, biodiesel, biokaasu ja synteettiset biopolttoaineet.

Perinteiset ensimmäisen sukupolven biopolttoaineet, joita valmistetaan peltoenergiakasveista ja monenlaisista biojätteistä, eivät yleensä ole olleet ns. elinkaari- ja energiataseiden suhteen kovin edullisia. Niiden valmistukseen tarvitaan paljon energiaa suhteessa siihen, mitä saadaan energiana ulos polttoaineena, eli energiatase on epäedullinen. Myöskään tuotannon ja käytön aikaiset elinkaaritaseet eivät ole olleet edullisia. Usein kasvihuonekaasupäästöjä ei saada merkittävästi vähennettyä fossiilisiin polttoaineisiin nähden.

Sen sijaan toisen sukupolven biopolttoaineilla ja erityisesti synteettisillä valmistusmenetelmillä valmistetuilta biopolttoaineilta odotetaan paljon suurempia kasvihuonekaasuvähenemiä. VTT:n tutkiman ns. synteesikaasureitin kautta saadaan biopolttoaineet valmistettua hyvin puhtaina ja kasvihuonekaasupäästövähenemät ovat ensimmäisen sukupolven biopolttoaineisiin nähden paljon suuremmat; ne ovat jopa 80 %.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan myös ensimmäisen sukupolven biopolttoaineita ja niiden tuotannon ja käytön aikaisia elinkaaritaseita voidaan kuitenkin parantaa.

Tuottamisen ympäristövaikutukset

Valiokunta kiinnittää huomiota biopolttoaineiden tuottamisen ympäristövaikutuksiin ja toteaa, että liikennepolttoaineiden kokonaisympäristövaikutus voidaan arvioida vain selvittämällä biopolttoaineen koko elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset. Biopolttoaineen elinkaari käsittää raaka-aineen tuotannon, korjuun, käsittelyn, kuljetukset, polttoaineen tuotantoprosessin ja käytön. Elinkaariaikaisissa ympäristövaikutusarvioinneissa tulee ottaa huomioon ilmastomuutosta aiheuttavien päästöjen (kasvihuonekaasupäästöjen) lisäksi muun muassa happamoittavat, rehevöittävät, toksiset, hiukkas- ja alailmakehän otsonia muodostavat päästöt sekä maankäyttöön liittyvät muutokset luonnon monimuotoisuusvaikutuksineen. Tällä hetkellä suomalaisista biopolttoaineiden tuotanto- ja käyttöketjuista ei ole elinkaariarviointiin perustuvia ympäristövaikutustarkasteluja muiden kuin kasvihuonekaasupäästöjen ja energiataseiden osalta.

Valiokunta kantaa huolta siitä, että biopolttoaineita koskeva direktiivi johtaa laajamittaiseen bioraaka-aineen tuontiin Euroopan ulkopuolelta (esim. Brasilia ja Malesia) aiheuttaen ympäristöllisiä ja sosiaalisia ongelmia kyseisissä valtioissa.

Kotimaisten biopolttoaineiden tuottaminen

Valmistamalla liikennepolttoaineet Suomessa ekologisesti kestävällä tavalla parannetaan jatkossa kotimaisen biopolttoaineen kilpailukykyä ulkomailta tulevaa tuontia vastaan. Näin voidaan myös lisätä polttoaineomavaraisuutta.

Valiokunta on lausunnossaan LiVL 7/2006 vp kiinnittänyt huomiota myös siihen, että turpeen käyttö esimerkiksi liikenteen polttonesteiden tekoon on perusteltua erityisesti ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta. Turve on asiantuntijakuulemisen mukaan maailman hintavakain polttoaine, ja sitä olisi myös siitä saatava polttoneste. Turve muutetaan nestemäiseksi polttoaineeksi Fischer-Tropsch-synteesin avulla, ja Suomessa on meneillään projekti, jossa tutkitaan kotimaisten raaka-aineiden kaasuttamista ja syntyneen kaasun puhdistamista Fischer-Tropsch-synteesiä hyödyntäen. Valiokunta korostaa tässäkin yhteydessä, että hintavakaus yhdistettynä omavaraisuuden ja kotimaisuuden nostoon antaa turpeelle hyvät lähtökohdat olla käyttökelpoinen raaka-aine yhdessä muun biomassan kanssa suunniteltaessa nestemäisten liikennepolttoaineiden tekoa Suomessa.

Kotimaisten biopolttoaineiden kuten RME-biodieselin [RME eli rypsimetyyliesteri] tuotanto vaikuttaa osaltaan myönteisesti myös maataloustuotantoon mm. karjanhoidossa tarvittavien valkuaisaineiden osalta. Ottamatta yksityiskohtaisemmin kantaa maa- ja metsätalousvaliokunnan toimialaan kuuluvaan biopolttoaineiden raaka-aineiden tuottamiseen valiokunta toteaa, että kotimaisten biopolttoaineiden elinkaari- ja energiataseita tutkittaessa näitä taseita tulee tarkastella kokonaisuutena siten, että maatalouden sivutuotteena syntyvistä polttoaineista vain osa esim. typpiyhdisteiden päästöistä tulee kohdentaa polttoainetuotantoon. Oikealla tavalla oikaistuina päästöallokaatiot vähentäisivät todennäköisesti huomattavasti kotimaisen peltoviljelypohjaisen biopolttoainetuotannon kasvihuonepäästöjä, kun kyseessä on valkuaistuotannon sivutuote. Tämä parantaisi myös erityisesti hajautettuna tuotetun RME-biodieselin kasvihuonepäästöjen vertailulukua toisen sukupolven biopolttonesteisiin nähden.

Biopolttoaineiden käyttö liikenteessä

Biopolttoaineiden laatuvaatimukset

Jotta biopolttoaineista tulee varteenotettava vaihtoehto perinteisille liikennepolttoaineille, niiden on sovittava nykyajoneuvojen moottoreihin ja oltava ajoneuvon valmistajien mukaan hyväksyttäviä käytettäväksi, täytettävä bensiinin ja dieselöljyn standardien mukaiset laatuvaatimukset (SFS-EN 228 ja SFS-EN 590) sekä niiden kylmäominaisuuksien tulee vastata Suomen talviolosuhteiden asettamia vaatimuksia. Tämän lisäksi on tärkeää, että ne muodostavat homogeenisen seoksen hiilivetyjen kanssa ja että niiden varastointistabiilisuus on lähes samaa luokkaa kuin hiilivetyjen. Valiokunta korostaa, että niiden elinkaarianalyysin tulee olla kasvihuonekaasupäästöjen kannalta positiivinen ja niiden säänneltyjen pakokaasupäästöjen tulee olla yhtä alhaiset kuin hiilivetyjen. Valiokunta kantaa myös huolta siitä, että niiden saatavuuden tulee olla varma ja vakaa ja että niiden hankinta- tai tuotantokustannusten tulee olla yhteiskunnan kannalta hyväksyttävät.

Hallituksen esityksessä esitetty 5,75 %:n energiaosuus ei valiokunnan saaman selvityksen mukaan ole mahdollinen sellaisenaan ilman muutoksia joko laatustandardiin tai autokalustoon. Suurempikin alkoholilisäys on kuitenkin ainakin joissain tapauksissa mahdollista, ja vireillä onkin kyseisen standardin muutosesitys, jossa näitä enimmäissekoitussuhteita kasvatettaisiin. Biodieselit eivät myöskään aina toimi ongelmitta nykyisissä auton moottoreissa. Voi myös olla vaikeata käyttää talvilaatuisissa polttoaineissa mainittuja biokomponentteja enimmäistavoitteiden mukaisesti. Tämä saattaa myös vaikeuttaa valiokunnan tärkeänä pitämää periaatetta, että biopolttoaineita tulee olla koko maassa yhtäläisesti saatavilla.

Valiokunta toteaa kuitenkin, että hallituksen esitys pääasiallisesti tunnistaa ja ottaa huomioon laatuvaatimusten asettamat rajoitteet tavoiteltaessa biokomponenteilla vuodeksi 2010 asetettua 5,75 %:n energiaosuutta, koska esityksen mukaan mainitusta tavoitteesta säädetään erikseen valtioneuvoston asetuksella. Tällöin otetaan huomioon mahdollinen laatustandardien kehitys, ja tavoitearvo mukautetaan sille tasolle, jonka silloin voimassa olevat laatustandardit sallivat. Valiokunta korostaa, että mainittujen laatustandardien noudattaminen käyttöön toimitettavien polttoaineiden osalta on ehdoton edellytys autokaluston ja moottorien häiriöttömälle toiminnalle. Jos kaupan on sellaisia biokomponentteja sisältäviä seoksia, joissa mainitut laatustandardien enimmäispitoisuudet ylittyvät, velvoitteet merkinnöistä muodostavat samaten asianmukaisen varotoimenpiteen.

Valiokunta toteaa, että Suomen kylmien ilmasto-olosuhteiden asettamia rajoitteita biopolttoaineiden toiminnalle kylmissä olosuhteissa ja mahdollisten toimintahäiriöiden vaikutusta pakokaasupäästöihin ei esityksessä käsitellä. Asiasta on toistaiseksi puutteellista tietoa, ja kauppa- ja teollisuusministeriö on käynnistämässä laajan biopolttoaineiden tutkimus- ja kehittämisohjelman. Valiokunta korostaa, että tämän ohjelman puitteissa pitää myös tuottaa lisätietoa siitä, mitkä ovat biopolttoaineiden kylmäkesto-ominaisuudet.

Päästöjen vaikutukset

Biopolttoaineiden käyttöönotolla pyritään vähentämään hiilidioksidipäästöjä ja parantamaan polttoaineomavaraisuutta. Nykyisillä ensimmäisen sukupolven biopolttoaineilla päästövähennykset jäävät vaatimattomiksi, mutta kehitteillä olevien, ensi vuosikymmenellä toivottavasti kaupallistuvien toisen sukupolven biopolttoaineiden arvioidaan olevan huomattavasti vähäpäästöisempiä.

Teknologiakehitys

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että 5,75 %:n biopolttoaineosuustavoite vuodelle 2010 ylittää nykyisen polttoaineiden laatuvaatimuksissa asetetun 5 %:n etanolisosuuden ja siksi on, kuten hallituksen esityksessäkin todetaan, erillisellä valtioneuvoston asetuksella annettavalla laatustandardivaatimuksella huolehdittava siitä, että 5 prosentin ylittyessä ei aiheuteta jatkossa ongelmia autokaluston ja moottorien häiriöttömälle toiminnalle. Valiokunta pitää hyvänä, että sen saaman selvityksen mukaan tällainen laatuvaatimus tullaan antamaan siinä vaiheessa, kun asiasta tulee EY-lainsäädäntöehdotus.

Biopolttoaineiden verotus

Biopolttonesteiden verotus

Suomessa liikennepolttoaineista peritään nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain (1472/1994) mukaan nestemäisten polttoaineiden valmistevero, joka jakautuu perusveroon ja lisäveroon. Lisäveron perusteena on polttoaineen aiheuttama hiilidioksidipäästö, ja veron suuruus on vuoden 2003 alusta vastannut 18,05 euroa/CO2-tonni.

Energiaverodirektiiviin sisältyvän korvaavuusperiaatteen mukaan valmisteveroa on kannettava myös bioperäisistä polttoaineista, joita käytetään moottori- tai lämmityspolttoaineena. Veroa on tällöin kannettava korvaavasta tuotteesta samalla tavalla kuin sellaisesta energiatuotteesta, jolle on säädetty direktiivissä vähimmäisverotaso. Siten esimerkiksi moottoribensiiniin lisättävästä alkoholista on suoritettava bensiinin valmistevero ja dieselöljyyn lisättävästä kasviöljystä dieselöljyn valmistevero. Alkoholin tai kasviöljyn osuudesta ei myöskään voi kantaa bensiiniä tai dieselöljyä alempaa veroa esimerkiksi sillä perusteella, että niiden energiasisältö on mineraaliperäistä öljytuotetta alempi.

Energiaverodirektiiviin sisältyy kuitenkin myös säännös jäsenvaltion mahdollisuudesta myöntää verottomuus tai veronalennus bioperäisille polttoaineille. Direktiivissä säädetään bioperäisten polttoaineiden veroedulle rajoituksia. Veroetu voi ensinnäkin koskea vain sitä osaa polttoaineesta tai polttoaineseoksesta, joka on kokonaan bioperäistä. Jos kysymyksessä on polttoaineseos, joka muodostuu biokomponentista ja mineraaliöljystä, mineraaliöljyn osalta on suoritettava normaali bensiinin tai dieselöljyn vero.Tämän lisäksi veroedut voivat olla ainoastaan määräaikaisia. Veronalennusta rajoittaa myös ylikorvauskielto. Ylisuuren tuen välttämiseksi jäsenvaltioiden tulee vuosittain mukauttaa biopolttoaineen verotuen määrä esimerkiksi raakaöljyn hinnanvaihtelujen mukaan.

Edellä mainitun lisäksi biopolttoaineiden veronalennusohjelmiin tulevat myös sovellettaviksi muun muassa yhteisön verosyrjintää ja valtiontukia koskevat säännökset, jotka myös rajoittavat veronalennusmahdollisuuksia.

Biokaasujen ja niitä käyttävien ajoneuvojen verotus

Energiaverodirektiivin soveltamisalaan kuuluvat maakaasu ja muut kaasumaiset hiilivedyt kuten metaani. Näin ollen myös bioperäiset metaanista koostuvat kaasut ovat lähtökohtaisesti verotettavia tuotteita sekä moottori- että lämmityspolttoaineena. Energiaverodirektiivin 16 artikla mahdollistaa kuitenkin biomassasta peräisin olevien kaasujen vapauttamisen verosta.

Käytännössä Suomessa on menetelty energiaverodirektiivin mahdollistamalla tavalla, eli biokaasuista ei suoriteta valmisteveroa Suomessa.

Vuoden 2004 alusta voimaantulleen ajoneuvoverolain mukaan metaanista koostuvaa polttoainetta, mukaan lukien biokaasua, käyttävistä henkilö- ja pakettiautoista ei myöskään tarvitse suorittaa tietyin päästöedellytyksin ajoneuvojen vuotuista käyttövoimaveroa (entinen dieselvero), joka muutoin tulee suoritettavaksi silloin, kun ajoneuvossa käytetään moottoribensiiniä lievemmin verotettua polttoainetta. Metaanikäyttöisistä henkilö-, paketti-, kuorma- ja linja-autoista ja ajoneuvoista ei myöskään makseta polttoainemaksulaissa tarkoitettua polttoainemaksua, joka muutoin tulee maksettavaksi silloin, kun ajoneuvossa käytetään verotonta tai dieselöljyä lievemmin verotettua polttoainetta.

Biopolttoaineiden verotuksen kehittäminen

Huomiota on syytä kiinnittää siihen, että ilman verohuojennuksia biopolttoaineiden markkinoille tuonti itse asiassa kasvattaa polttoaineverotusta verrattuna bensiinin ja dieselöljyn käyttöön. Esimerkiksi yhtä bensiinilitraa korvaamaan tarvitaan 1,5 litraa bioetanolia, josta myös maksetaan valmistevero 1,5 litran mukaan.

Valiokunnan näkemyksen mukan liikenteen biopolttoaineilta tulisi poistaa hiilidioksidipohjainen lisävero ja sen lisäksi tulisi seurata biopolttoaineiden käytön lisääntyessä tarvetta alentaa edelleen biopolttoaineiden verotusta periaatteena neutraalisuus lopputuotteen kannalta.

Valiokunta pitääkin välttämättömänä, että biopolttonesteiden verotuksessa otetaan käyttöön ainakin EU:n energiaverodirektiivin suomat verohelpotusmahdollisuudet ja että niillä pyritään tukemaan erityisesti kotimaisesti tuotettujen biopolttoaineiden käyttöä, ja ehdottaa, että talousvaliokunta ottaisi mietintöönsä asiaa koskevan lausuman.

Lain soveltamisala

Valiokunta kiinnittää vakavaa huomiota siihen, että lain soveltamisalan ulkopuolelle on rajattu jakelijat, joiden kalenterivuoden aikana kulutukseen toimittama moottoribensiinin, dieselöljyn ja biopolttoaineiden määrä on enintään miljoona litraa. Tällä säännöksellä on valiokunnan saaman selvityksen mukaan pienimuotoinen valkuaisen ja RME-biodieselin yhteistuotanto ja elinkeinotoiminta rajattu pois liikennepolttoainemarkkinoilta. Valiokunta toteaa, että rajan muuttaminen 100 000 litraan mahdollistaisi esityksen 6 §:n sopimusmenettelyn kautta myös ekotehokkaana pienimuotoisen tuotannon kehittämisen, suoramyynnin sopimusteitse ja nostamisen markkinoille. Valiokunta pitää erityisen tärkeänä, että kotimaista hajautettua biopolttoainetuotantoa kehitetään ja kannustetaan, ja ehdottaa, että talousvaliokunta ottaisi mietintöönsä asiaa koskevan lausuman.

Valiokunta toteaa, että ehdotetun lakiesityksen seurauksena verrattain nopealla aikataululla tehtävät investointipäätökset ja kehitysvaiheet voivat suunnata merkittävästi myös tulevaisuuden biopolttoaineiden tuotantovaihtoehtoja. Suomen kannalta on tärkeää, että biopolttoaineisiin liittyvät ratkaisut tehdään kauaskantoisesti ja kestävästi tutkimustietoon perustuen. Samalla joudutaan pohtimaan, minkälaista tutkimusta tarvitaan paikantamaan aukkoja tietämyksessämme ja minkälaisia toimenpiteitä tarvitaan tilanteen suuntaamiseksi kestävälle pohjalle.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että käyttövelvoitteen ohella tulee arvioida myös muita edistämistoimia, koska hajautettu pienimuotoinen tuotanto sekä suuret keskitetyt ratkaisut ja näiden erilaiset muunnelmat voivat kaikki olla kestäviä ratkaisuja, mutta vaativat yleistyäkseen erilaisia ohjauskeinoja. Valiokunta katsookin, että kotimaisten biopolttoaineiden tuottamista tulee kannustaa ja helpottaa nyt säädettävällä lainsäädännöllä, ja esittää sen vuoksi, että talousvaliokunta kiinnittäisi erityisesti huomiota tähän kokonaisuuteen ja harkitessaan lain soveltamisalaa ottaisi huomioon eri vaihtoehtojen yhteiskäyttöä mm. kotimaisen tuotannon takaamiseksi.

Lausunto

Lausuntonaan liikenne- ja viestintävaliokunta esittää,

että talousvaliokunta ottaa huomioon, mitä edellä on esitetty.

Helsingissä 7 päivänä joulukuuta 2006

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

  • pj. Markku Laukkanen /kesk
  • vpj. Matti Kangas /vas
  • jäs. Mikko Alatalo /kesk
  • Saara Karhu /sd
  • Marjukka Karttunen /kok
  • Inkeri Kerola /kesk
  • Reino Ojala /sd
  • Erkki Pulliainen /vihr
  • Eero Reijonen /kesk
  • Pertti Salovaara /kesk
  • Arto Seppälä /sd
  • Timo Seppälä /kok
  • Harry Wallin /sd
  • Lasse Virén /kok
  • Raimo Vistbacka /ps
  • vjäs. Reijo Paajanen /kok
  • Lyly Rajala /kok

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Mika Boedeker