Yleisperustelut
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää tietoyhteiskuntakaarta
koskevaa lakihanketta yleisesti ottaen onnistuneena ja kannatettavana.
Esityksen päätavoitteena on ollut koota yhteen
viestintää koskevaa lainsäädäntöä,
yhteensä kahdeksan voimassaolevaa lakia. Esityksen tavoitteena
on mm. varmistaa, että sähköisen viestinnän
palveluja on saatavilla koko maassa ja että ne ovat teknisesti
kehittyneitä, turvallisia, helppokäyttöisiä ja
kohtuuhintaisia. Valiokunta katsoo, että sähköistä viestintää koskevan
sääntelyn kokoaminen yhtenäiseksi kokonaisuudeksi
on omiaan lisäämään oikeusvarmuutta,
edistämään alan toimijoiden toimintaedellytyksiä sekä helpottamaan
myös sääntelyn kokonaisvaikutusten seuraamista
ja sääntelyn jatkokehittämistä.
Valiokunta näkee tietoyhteiskuntakaaren yhtenä keskeisimpänä tehtävänä palvelujen
käyttäjien oikeuksien, kuten yksityisyyden suojan
ja luottamuksellisen viestin suojan, turvaamisen. Tästä suojan
tasosta ei tule jatkossakaan tinkiä ilman välttämättömiä perusteita.
Tietoyhteiskuntakaaren käsittely on ollut valiokunnalle
tehtävänä varsin suuritöinen.
Esityksen laajuudesta johtuen valiokunta käsittelee tässä mietinnössään
vain keskeisimpiä asian käsittelyssä ja
asiantuntijakuulemisissa esille nousseita kysymyksiä. Valiokunta
toteaa, että esityksen laajuuden takia lain tavoitteiden
toteutumisen arvioinnilla ja lain vaikutusten seurannalla on jatkossa
erityisen tärkeä merkitys.
Lain nimike
Asiantuntijakuulemisessa on osin kritisoitu lain nimikettä ja
tuotu mm. esille, että se ei kaikilta osin vastaa lain
sisältöä lähinnä sähköistä viestintää koskevaa
sääntelyä sisältävänä kokonaisuutena.
Lisäksi on katsottu, että lain nimikkeestä olisi
tarpeen tulla selkeästi esille sen asema säädöshierarkiassa.
Myös perustuslakivaliokunta kiinnitti tähän
jälkimmäiseen näkökohtaan huomiota.
Liikenne- ja viestintävaliokunta on pohtinut asiaa
ja katsoo, että tietoyhteiskuntakaari sisältää erittäin
merkittävän osan tietoyhteiskuntakehityksen kannalta
keskeisestä sääntelystä, joka koskettaa
kaikkia yhteiskunnan sektoreita. Voimassaolevaan lainsäädäntöön
sisältyy useita lakeja ja asetuksia, joiden nimikkeessä ei
ole sanaa laki tai asetus. Lisäksi nyt käsittelyssä olevan
säädöksen nimike on lain monivuotisen
valmistelun aikana osin jo tietyllä tavalla vakiintunut
erityisesti alan toimijoiden keskuudessa. Valiokunta pitää perusteltuna,
että tähän kokonaisuuteen voidaan jatkossa
liittää myös muuta tietoyhteiskuntaa
koskevaa sääntelyä täydentäen näin
lakikokonaisuutta keskeisimpänä tietoyhteiskuntaa
koskevana lakina. Valiokunta katsoo, että säädöksen
nimike kuvaa riittävän hyvin sen roolia merkittävänä tietoyhteiskuntaa
koskevaa sääntelyä yhteen kokoavana mittavana
kokonaisuutena.
Lakiesityksen eräiden säännösten
kansainvälinen soveltamisala
Esityksen 2 §:ään sisältyy
säännös, jonka kautta esityksen yksityisyyden
suojaa ja luottamuksellisen viestin suojaa sekä tietoturvaa
koskevat säännökset ulotettaisiin koskemaan
tietyin edellytyksin myös sellaisia kansainvälisluonteisia viestinnän
välittämistä sisältäviä palveluja,
joilla on esityksessä määritelty yhteys
Suomeen.
Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille voimakasta kritiikkiä ehdotetun
säännöksen tarkkarajaisuudesta, säännöksen
ja sen tavoitteiden selkeydestä, säännöksen
soveltamisen vaikeudesta ja siitä, että ehdotuksen
vaikutuksia on vaikea arvioida. Lisäksi on tuotu esille
mm. kansainväliseen yksityisoikeuteen ja EU-oikeuteen liittyviä kysymyksiä.
Myös talousvaliokunta kiinnitti lausunnossaan (TaVL
15/2014 vp) huomiota ehdotuksen haasteellisuuteen
ja sääntelyn ennakoitavuuden tarpeeseen yritystoiminnan kannalta.
Toisaalta ehdotettua sääntelyä on kannatettu
mm. siltä kannalta, että se edistäisi
markkinoilla tasapuolisten kilpailuedellytysten kehittymistä ja
voisi edistää kansalaisten yksityisyyden suojan
toteutumista myös kansainvälisluonteisissa palveluissa.
Valiokunta pitää säännöksen
tavoitetta kansalaisten yksityisyyden suojaamisesta erittäin
kannatettavana. Toimintaympäristön tekniseen yms. kehittymiseen
ja kansainvälistymiseen liittyviin muutoksiin tulee tarvittaessa
pyrkiä reagoimaan myös lainsäädännöllisin
keinoin. Lähtökohtaisesti on myös perusteltua,
että samanlaista toimintaa harjoittavia toimijoita koskee
myös sama sääntely.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että esitetyn kaltaisia kansainvälisiä tilanteita
koskevat säännökset ja niiden soveltamisen
edellytykset ovat selkeitä ja riittävän
täsmällisiä oikeusvarmuuden ja ennustettavuuden
varmistamiseksi. Tästä syystä valiokunta
ehdottaa saamansa selvityksen perusteella esityksen 2 §:ään
muutoksia, joiden perusteella esityksen tietyt yksiselitteisesti
yksilöidyt tietosuojaa ja tietoturvaa koskevat pykälät
tulevat sovellettaviksi Euroopan unionin ulkopuolisten toimijoiden
viestinnän välittämistä koskeviin
palveluihin sellaisissa esitystä tarkkarajaisemmin määritellyissä tilanteissa,
joissa palvelun tarjonnalla on keskeinen liityntä Suomeen tai
näiden palvelujen käyttöön Suomessa.
Valiokunta pitää ehdotettavaa säännöstä periaatteellisesti
merkittävänä liikkeellelähtönä pyrittäessä vastaamaan
verkkoympäristössä kansainvälisesti
tarjottaviin moninaisiin viestintää sisältäviin
palveluihin ja toimintaympäristön muuttumiseen
liittyviin haasteisiin.
Valiokunnan saaman selvityksen perusteella muutettu 2 § on
myös yhteensopiva asiaan liittyvien EU-säädösten,
kuten henkilötietodirektiivin 95/46/EY
ja sähkökauppadirektiivin 2000/31/EY,
kanssa.
Viestinnän välittäjää koskeva
sääntely
Esityksen 3 §:ssä ehdotetaan uutta
viestinnän välittäjän määritelmää,
jolla tarkoitetaan kaikkia sellaisia toimijoita, jotka toimivat
käyttäjiin nähden teleyrityksiä vastaavina
viestintää välittävinä toimijoina.
Ehdotuksen kautta nykyisin teleyrityksiä, yhteisötilaajia
ja lisäarvopalvelun tarjoajia koskevaa yksityisyyden suojaa
ja tietoturvaa koskevaa sääntelyä ulotettaisiin
myös sellaisiin uudenlaisiin toimijoihin, jotka välittävät luottamuksellista
sähköistä viestintää muutoin kuin
henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin
yksityisiin tarkoituksiin, esimerkiksi jonkin tietyn sosiaalisen
median tai yhteisöpalvelun tarjoamisen yhteydessä.
Valiokunta pitää lähtökohtaisesti
tervetulleena tavoitetta siirtyä tiettyjen toimijoiden
sääntelystä kohti tietynlaisen toiminnan
tasapuolista sääntelyä. Tämän kaltaisella
sääntelyllä voidaan pyrkiä vahvistamaan
luottamuksellisen viestin suojan ja tietoturvallisuuden toteutumista myös
nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä ja
uudenlaisissa palveluissa.
Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä,
että tämän kokonaan uudenlaisen sääntelyn
toimivuutta seurataan ja arvioidaan jatkossa.
Toimilupajärjestelmä ja taajuusmaksut
Esityksessä ehdotetaan toimilupajärjestelmän tehostamista
ja yksinkertaistamista mm. siirtämällä olennainen
osa televisio- ja radiotoimintaa koskevista ohjelmistotoimilupapäätöksistä valtioneuvostolta
Viestintävirastolle. Viestintävirasto myöntäisi
esityksen 4 luvussa säädetyllä tavalla
ohjelmistotoimiluvat yleisten edellytysten täyttyessä ilman
tarkoituksenmukaisuusharkintaa kaikissa niissä tilanteissa,
joissa toimiluvat voitaisiin myöntää kaikille
hakijoille eikä luvan myöntämisellä ole
huomattavia vaikutuksia viestintämarkkinoiden kehittymiseen.
Viestintäviraston myöntäessä toimiluvat
toimijat saisivat myös päättää ohjelmasisällöistään
vapaasti. Muissa tilanteissa ohjelmistotoimiluvat myöntäisi
valtioneuvosto, joka voisi myös asettaa mm. lähetysten
sisältöön liittyviä toimilupaehtoja.
Verkkotoimiluvat myöntäisi esityksen 3 luvun
mukaan lähtökohtaisesti edelleen valtioneuvosto
nykyiseen tapaan vertailevalla menetelmällä.
Esityksen mukaan jatkossa uudet matkaviestinkäyttöön
osoitettavat taajuudet voitaisiin kuitenkin valtioneuvoston niin
päättäessä jakaa vertailevan
menettelyn sijasta huutokaupalla. Valiokunta viittaa aiempaan lausumaansa
(LiVM 12/2012 vp), jonka mukaan eduskunta
edellyttää, että vuoden 2013 taajuushuutokaupan
(800 MHz) vaikutuksista toimialan kilpailuun ja kuluttajahintojen
kehittymiseen tehdään analyysi ennen 700 MHz:n
taajuusalueen toimilupien myöntämistä,
ja analyysin tulokset otetaan huomioon kyseisiä taajuuksia
jaettaessa.
Perustuslakivaliokunta totesi esityksestä antamassaan
lausunnossa (PeVL 18/2014 vp), että se
on pitänyt ehdotetun kaltaista toimilupajärjestelmää lähtökohtaisesti
ongelmallisena suhteessa sananvapauteen, johon sisältyy
oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja
muita viestejä kenenkään ennalta estämättä. Perustuslakivaliokunnan
lausuntokäytännössä taajuuksien
niukkuus on ollut sellainen tekninen rajoitusperuste, jonka huomioon
ottamiseksi toimilupajärjestelmä on ollut hyväksyttävä sekä sananvapauden
että elinkeinovapauden näkökulmasta.
Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan, että ehdotettu
verkkotoimilupia koskeva sääntely ei ole sananvapauden
tai elinkeinovapauden kannalta ongelmallista, koska sääntelyn perusteena
on edelleen taajuuksien niukkuus. Televisio- ja radiotaajuuksista
perustuslakivaliokunta totesi, että niistä voi
edelleen esiintyä niukkuutta siten, että kaikille
hakijoille ei niitä ole tarjolla, joten perustuslakivaliokunta
ei pitänyt tältäkään
osin toimilupajärjestelmän säilyttämistä tässä vaiheessa
ongelmallisena. Perustuslakivaliokunta kuitenkin katsoi, että jo
nyt on kyseenalaista, voidaanko toimilupajärjestelmää enää perustella
sananvapauden edellytysten turvaamistarkoituksella etenkään
siltä osin kuin kysymys ei ole 26 §:ssä tarkoitetusta
yleisen edun televisiotoiminnasta. Näin ollen perustuslakivaliokunta
katsoi lausunnossaan, että taajuuksien niukkuuden edelleen
vähentyessä on syytä siirtyä kevyempään
sääntelytapaan.
Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää ehdotettua
toimilupajärjestelmän uudistamista ja yksinkertaistamista
mm. taajuuksien käytön tehostamisen, hallinnollisen taakan
keventämisen ja joustavuuden lisääntymisen
kannalta tässä vaiheessa perusteltuna ja kannatettavana.
Esityksen mukaan jo käytössä oleviin
taajuuksiin ei voitaisi käyttää huutokauppamenettelyä, mutta
näistä ns. vanhoista tele- ja televisiotoiminnan
taajuuksista perittäisiin esityksen 288 §:n
mukaan taajuuksien käytön tehostamiseksi markkinaehtoinen
taajuusmaksu. Valiokunta katsoo, että vertailevalla menetelmällä myönnettävien
verkkotoimilupien taajuuksiin on perusteltua liittää ehdotettu
markkinaehtoinen taajuusmaksu siten, että näiden
taajuuksien rajallista luonnonvaraa ei enää jatkossa
käytettäisi korvauksetta. Valiokunta pitää näitä lähtökohtia taajuuksien
tehokkaan käytön kannalta kannatettavina ja ehdotettua
taajuusmaksujen tasoa saadun selvityksen perusteella esimerkiksi
joihinkin muihin EU-maihin verrattuna myös taajuuksien
käyttäjien kannalta kohtuullisena.
Puolustusvaliokunnan lausunnossa (PuVL 4/2014
vp) on tuotu esille, että puolustusvoimilta perittävän
taajuusmaksun suuruutta arvioitaessa on otettava huomioon, että kyse
on yhdestä yhteiskunnan perustoiminnosta, jota ei ole perusteltua
rasittaa suhteellisesti samansuuruisella taajuusmaksulla kuin kaupallista
toimintaa. Liikenne- ja viestintävaliokunta katsoo saamansa selvityksen
perusteella, että puolustusvoimien taajuusmaksun voimaantulolle
on varattu varsin pitkä, vuoden 2024 alkuun ulottuva siirtymäaika,
jonka aikana puolustusvoimien on mahdollista siirtyä käyttämään
yleiseurooppalaisesti sotilastaajuuksille varattuja taajuuksia.
Lisäksi puolustusvoimien taajuusmaksun määrä on
maksun laskentakaavassa käyttötarkoituskertoimen avulla
määritelty olennaisesti matalammaksi kuin markkinaehtoisilla
toimijoilla.
Valiokunta kiinnittää saamansa selvityksen perusteella
huomiota siihen, että jatkossa mahdollisesti matkaviestinkäyttöön
tulevien taajuuksien käytöllä saattaa
olla televisiokuvan häiriöitä lisääviä vaikutuksia
ja tätä vastaavia vaikutuksia voi olla myös
esimerkiksi eräillä tuulivoiman käyttötavoilla.
Valiokunta pitää kohtuullisena, että häiriön
aiheuttaja huolehtii tilanteen korjaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä ja myös
vastaa kustannuksista. Valiokunta viittaa myös esityksen
16 §:n 3 momentin 5 kohtaan, jonka
mukaan verkkotoimilupaan voidaan liittää ehtoja,
jotka koskevat toimiluvan haltijan velvollisuutta poistaa toiminnastaan
muulle määräysten mukaiselle radioviestinnälle
aiheutuvat häiriöt sekä näiden
häiriöiden poistamisesta aiheutuvien kustannusten
korvaamista.
Valiokunta on jo aiemmin katsonut, että tämän
kaltaisen aiheuttaja vastaa -periaatteen tulisi olla yleisemminkin
taajuuksien häiriöiden yhteydessä noudatettava lähtökohta.
Huomattavan markkinavoiman sääntely ja hinnoittelun
valvonta
Asiantuntijakuulemisessa on esitetty varsin paljon kritiikkiä huomattavan
markkinavoiman sääntelyyn (HMV-sääntely)
ehdotetuista mm. hinnoittelun valvontaa koskevista muutoksista. Asiantuntijakuulemisessa
on myös tuotu esille huoli viranomaisten roolien nykyisestä moninaisuudesta
esimerkiksi yhtä aikaa valvovana ja toisaalta markkinoiden
toimintaa ohjaavana viranomaisena.
HMV-sääntelyn tavoitteena on, että viestintäverkkoja
ja viestintäpalveluita on kohtuullisin ehdoin kaikkien
teleyritysten ja käyttäjien saatavilla koko maassa.
HMV-sääntelyllä voidaan tarvittaessa
pyrkiä edistämään markkinoiden toimintaa
ja kilpailua sekä mahdollistamaan myös uusien
toimijoiden tulo markkinoille. Valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että HMV-sääntelystä ei
synny suoraan velvoitteita millekään teleyritykselle.
Mekanismin tarkoituksena on, että Viestintävirasto
määrittelee huomattavan markkinavoiman yritykset
säännöllisin väliajoin tekemiensä markkina-analyysien
perusteella tiettyjen tukkumarkkinoiden tuotteiden tai palveluiden
osalta. HMV-yrityksille asetettavat velvollisuudet voivat koskea
esimerkiksi verkon käyttöoikeuden luovutusta,
verkkojen yhteenliittämistä tai niihin liittyvää teleyritysten välistä hinnoittelua.
Valiokunta toteaa, että huomattavan markkinavoiman sääntely
pohjautuu EU-lainsäädäntöön.
Esityksen 71 §:n mukaan Viestintävirasto voisi
asettaa HMV-yritykselle sekä poikkeuksellisissa tilanteissa
72 §:n perusteella myös muulle teleyritykselle
velvollisuuden noudattaa laissa määriteltyä kustannussuuntautunutta,
vähittäishinnasta tehtävään
vähennykseen perustuvaa tai oikeudenmukaista ja kohtuullista
hinnoittelua.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan EU-lainsäädäntö edellyttää käytännössä ennakollista
reagointia HMV-yrityksistä johtuviin kilpailuongelmiin
siten, että myös kohtuuton hinnoittelu voidaan
estää. Saadun selvityksen mukaan esityksessä pyritään
vastaamaan näihin kilpailuongelmia koskeviin ennakollisen
puuttumisen vaatimuksiin antamalla 71 §:n 4 momentissa Viestintävirastolle
toimivalta asettaa säännellylle tuotteelle kustannussuuntautunut
enimmäishinta kolmeksi vuodeksi. Valiokunnan saaman selvityksen
mukaan Suomessa viestintäpalveluiden hinnat eivät
ole EU-maiden välisessä vertailussa yleisesti
ottaen korkeita. Matkaviestinpalveluiden hinnat ovat EU:n halvimpien
joukossa, mutta esimerkiksi kuparitilaajayhteyden tukkuhinnat ovat
Suomessa huomattavan korkealla tasolla, tilastojen mukaan EU:n korkeimpia.
Talousvaliokunta totesi lausunnossaan pitävänsä perusteltuna
arviota, jonka mukaan esityksen huomattavaa markkinavoimaa koskeva
sääntely ja kuluttajien oikeuksiin liittyvät
uudistukset tulevat parantamaan edellytyksiä kohtuuhintaisille
ja -ehtoisille yhteyksille ja laadukkaille viestintäpalveluille.
Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille näkemyksenä,
että esityksen mukaisen enimmäishinnan asettamisen
tulisi olla ainoastaan viimesijainen keino. Esityksen 71 §:n
mukaan enimmäishinta voidaan asettaa, jos kustannussuuntautuneen
hinnoittelun vastainen hinnoittelu aiheuttaisi vakavaa haittaa markkinoilla,
eikä pelkkää kustannussuuntautunutta
hinnoitteluvelvoitetta voida pitää riittävänä kilpailun
esteiden poistamiseksi tai kilpailun edistämiseksi kyseisillä markkinoilla.
Valiokunta pitää tätä 71 §:n
lähtökohtaa perusteltuna ja kannatettavana. Hinnoittelun
valvontaa koskevilla ehdotuksilla on tarkoitus varmistaa tukkutason
hintojen kohtuullisuus. Tällä voidaan mm. edistää uusien yrittäjien
mahdollisuuksia päästä markkinoille ja
lisätä kilpailua, mikä puolestaan on
omiaan mm. parantamaan käyttäjille tarjottavien
viestintäpalvelujen saatavuutta ja hinta-laatusuhdetta.
Valiokunta pitää hinnoittelun valvontaa koskevaa
sääntelyä näiden painavien yhteiskunnallisten
tarpeiden kannalta tarpeellisena.
Hinnoittelun tarkastelun lähtökohtana olisi jatkossa
aiheutuneiden kustannusten sijasta tehokkaan toimijan kustannukset.
Valiokunta pitää tätä ehdotusta
markkinoiden tehokkaan toiminnan kannalta perusteltuna.
Valiokunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, että Viestintävirastolla
on myös kansainvälisesti vertailtuna tänä päivänä suhteellisen
niukasti toimivaltuuksia markkinoiden sääntelyssä.
Valiokunta pitää näin ollen ehdotuksia perusteltuina
ja katsoo, että mahdollisten epäkohtien ehkäisemiseksi
on hyvä, että valvovalla viranomaisella on
tarvittaessa riittävät työkalut lakisääteisen
tehtävänsä hoitamiseen.
Valiokunta korostaa, että markkinasääntelyä ja
velvoitteiden asettamista tulee käyttää oikeasuhtaisesti.
Markkina-analyysit on tehtävä säännöllisin
väliajoin, ja jos markkinoita koskeva analyysi selkeästi
osoittaa, että markkinoilla ei ole ongelmia ja kilpailu
toimii, velvoitteita ei tule asettaa ja vastaavasti jo mahdollisesti
aiemmin asetettuja velvoitteita tulee tarvittaessa poistaa. Sääntelytarpeen
arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös markkinoiden
kehitysaste eikä kehittymässä olevia
markkinoita tule rasittaa liiallisella sääntelyllä.
Selkeisiin markkinavoiman väärinkäytöksiin
ja kilpailun häiriöihin sekä tämän
kaltaisissa tilanteissa erityisesti käytännössä monopoliasemassa
olevien toimijoiden toimintaan tulee kuitenkin voida tarvittaessa
puuttua, ja valiokunnan käsityksen mukaan esityksellä luodaan
tähän entistä parempia edellytyksiä.
Valiokunta kuitenkin katsoo, että lähtökohtaisesti
voimakkaasti säännellyllä alalla tulisi
pyrkiä pikemminkin sääntelyn vähentämiseen
kuin sen lisäämiseen, ja rajoittavan sääntelyn
sijasta mahdollistavaan ja investointeja edistävään sääntelyyn.
Toimijoiden hallinnollista taakkaa ei tule lisätä,
jollei se ole välttämätöntä.
Valiokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi
lausuman, jonka mukaan
eduskunta edellyttää, että viestintämarkkinoiden
sääntelyssä ja tietoyhteiskuntakaaren
toimeenpanossa pyritään keskeisinä lähtökohtina
sääntelyn ja hallinnollisen taakan vähenemiseen,
palvelukehityksen mahdollistamiseen sekä alan investointien
edistämiseen (Valiokunnan lausumaehdotus 3).
Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että erityisesti
teleyrityksille koituisi esityksen myötä lisäkustannuksia
mm. viranomaismaksuista, kuten tietoyhteiskuntamaksusta. Valiokunta
pitää nykyisen viestintämarkkinamaksun
ja tietoturvamaksun yhdistämistä yhdeksi tietoyhteiskuntamaksuksi
kannatettavana. Esityksessä ehdotetaan myös maksun
määräytymisen yksinkertaistamista ja
pyritään lisäämään
maksun määräytymisen ennakoitavuutta.
Valiokunta pitää Viestintäviraston
tietoyhteiskuntakaaressa säädettyjä tehtäviä viestintämarkkinoiden
ja koko tietoyhteiskunnan toimivuuden kannalta erittäin
tärkeinä ja katsoo, että ehdotetuilla
maksuilla on välttämätöntä turvata viraston
tehtävien tehokas toteuttaminen.
Laajakaistarakentaminen
Valiokunta toistaa aiemman kantansa, jonka mukaan valiokunta
on edelleen huolissaan laajakaistaverkon investointien kattavasta
toteutumisesta, etenkin joidenkin valokuituverkkojen rakentamista
koskevien hankkeiden etenemisestä.
Valiokunnan mielestä yhteiskunnan tulee olla
jatkossakin mukana edistämässä haja-asutusalueiden
laajakaistainvestointeja ja hankkeiden toteuttamista mm. kansalaisten
yhdenvertaisuuden ja palvelutason turvaamiseksi myös
niillä haja-asutusalueilla, joille verkkoa on vaikeaa saada
rakennettua puhtaasti kaupallisin perustein.
Nopean laajakaistan edistämisellä ja hankkeiden
toteutumisen esteiden purkamisella on mahdollista osaltaan pyrkiä lisäämään
sekä yksityisen että julkisen sektorin tuottavuutta,
investointeja ja talouskasvua. Valiokunta toteaa, että teleyritysten
tekemät investoinnit tai niiden puuttuminen vaikuttavat
välillisesti koko yhteiskunnan toimintaan.
Valiokunta korostaa, että laajakaistahankkeen
keskeisenä periaatteena on myös jatkossa välttämätöntä pitää teknologianeutraalisuutta
ja sen mahdollistamaa joustavuutta myös teknologian
kehittyessä. Eri teknologioita ja sekä kiinteitä että langattomia
verkkoja täytyy pystyä myös kysynnän
mukaan hyödyntämään tapauskohtaisesti
tarkoituksenmukaisimmalla ja kustannustehokkaimmalla tavalla
ja tarvittaessa toisiaan täydentäen. Molemmille
teknologioille ja sekä langattomien että kiinteiden
verkkojen rakentamiselle on olemassa selkeä tarve myös
jatkossa.
Valiokunta painottaa, että laajakaistarakentamisen
etenemisellä on tärkeä merkitys Suomen
lähivuosien tietoyhteiskuntakehityksen ja myös
aluekehityksen kannalta. Toimivien ja riittävän nopeiden
viestintäyhteyksien tarve korostuu harvaan asutuilla
alueilla, joissa etäisyydet ovat pitkiä ja
kaikkia fyysisiä palveluita ei ole saatavilla.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että lähivuosina
on todennäköistä, että matkaviestinverkkojen
käytössä tullaan siirtymään
nykyistä enemmän kiinteiden kuukausimaksujen sijasta datamääräiseen
palvelunkäytöstä laskuttamiseen. Valiokunta
toteaa, että tämän kaltainen kehitys
saattaa paljon kapasiteettia vaativien sisältöjen
lisääntyessä entisestään
korostaa kiinteiden verkkojen rakentamisen tarvetta. Valiokunta
toteaa, että datamääräisen laskutuksen
ongelmana kuluttajan kannalta kuitenkin on se, että palvelun
hintaa voi olla hyvin vaikeaa arvioida käytännössä.
Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille yhtenä ehdotuksena,
että osa 700 MHz:n taajuusalueesta tulisi aikanaan
myöntää langattoman laajakaistan käyttöön
vertailevalla menetelmällä. Valiokunta kiinnittää saamansa
selvityksen perusteella huomiota siihen, että 700 Mhz:n
taajuusalueen myöntämisestä ei ole vielä tehty
päätöksiä ja kyseinen taajuusalue
tulee langattoman laajakaistan käyttöön
vasta aikaisintaan 1.1.2017 alkaen. Esitys mahdollistaa uusien matkaviestintaajuuksien
huutokauppaamisen valtioneuvoston päätöksellä,
mutta se mahdollistaa myös niiden myöntämisen
nykyisellä vertailevalla menettelyllä. Valiokunnan
käsityksen mukaan esitys ei myöskään
estä sitä, että osa tietyn taajuusalueen
taajuuksista myönnettäisiin huutokaupalla ja osa
vertailevalla menetelmällä. Valiokunta katsoo,
että myös puuttuvista kansainvälisistä ja
EU-tason päätöksistä johtuen myöskään
kyseiseltä 700 MHz:n taajuusalueelta tulevaisuudessa
myönnettävien taajuuskaistaparien määrä ja
taajuusalueen arvo eivät vielä ole tiedossa. Näin
ollen valiokunta katsoo, että tässä vaiheessa
ja tämän hetkisen tiedon pohjalta on vielä ennenaikaista
ottaa kantaa kyseisen taajuusalueen myöntämiseen.
Valiokunta viittaa hallituksen maaliskuussa 2012 tekemään
taajuuspoliittiseen periaatepäätökseen,
jossa todetaan, että kun kyseisen 700 MHz:n taajuusalueen
osoittaminen matkaviestintoiminnan käyttöön
on Suomessa mahdollista, tullaan toimiluvat taajuusalueelle myöntämään
tavalla, joka parhaiten edistää kilpailua markkinoilla.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että sitä informoidaan säännöllisesti
ja pidetään ajan tasalla asian etenemisestä.
Valiokunta kiinnittää yleisenä kysymyksenä huomiota
laajakaistaverkkojen rakentajien tarpeeseen saada kohtuullinen suoja
tekemilleen investoinneille. Valiokunta toteaa, että esimerkiksi
hyvin pitkäaikaiset käyttöoikeus-
tai hinnoitteluvelvoitteet eivät ole omiaan kannustamaan uusiin
verkkoinvestointeihin. Verkkoinfrastruktuuri- investoinnista tulee
saada investoinnin nykyarvoon nähden kohtuullinen tuotto,
jossa otetaan huomioon myös investointeihin liittyvät
riskit.
Valiokunta kiinnittää huomiota esityksen 71 §:n 5 momenttiin,
jonka mukaan Viestintäviraston asettamien hinnoitteluvelvollisuuksien
tulee olla kohtuullisia suhteessa niillä tavoiteltaviin
päämääriin, kannustaa yrityksiä investointeihin
tulevaisuudessa sekä sallia kohtuullinen tuotto säänneltyyn
toimintaan sitoutetulle pääomalle. Valiokunta
kiinnittää huomiota myös siihen, että tuoton
kohtuullisuutta arvioitaessa voisi olla paikallaan antaa painoarvoa
myös uusien investointien tekemiselle.
Verkkotunnukset
Esityksen 21 luvussa nykyistä verkkotunnuksia koskevaa
sääntelyä ehdotetaan muutettavaksi mm.
siten, että verkkotunnuksia olisi jatkossa mahdollista
myöntää myös ulkomaalaisille
hakijoille. Nykyisin tunnuksia voidaan myöntää vain Suomeen
rekisteröityneelle oikeushenkilölle tai yksityiselle
elinkeinoharjoittajalle, suomalaiselle julkisyhteisölle,
vieraan valtion edustustolle tai yli 15-vuotiaalle henkilölle,
jolla on kotikunta Suomessa ja suomalainen henkilötunnus.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan voimassa oleva sääntely
on ollut osin ongelmallista EU:n sisämarkkinasääntelyn
näkökulmasta. Myös talousvaliokunta totesi
lausunnossaan, että Euroopan sisämarkkinoilla
tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden kannalta on tärkeää,
että jäsenvaltioissa luovutaan siitä,
että verkkotunnuksen haltijan tulisi olla fyysisesti sijoittautunut
maahan. Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää verkkotunnusten
myöntämisen avaamista myös sellaisille
yrityksille, yhteisöille ja henkilöille, jotka
eivät ole sijoittautuneet Suomeen tai Ahvenanmaalle, lähtökohtaisesti
perusteltuna ratkaisuna. Kuulemisissa on osin pohdittu mm. ulkomaalaisten
luonnollisten henkilöiden aitoa tarvetta saada hankkia
suomalaisia verkkotunnuksia. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan
nykyisille rajoituksille ei ole enää kuitenkaan
nähty käytännön perusteita.
Asiantuntijakuulemisissa on tuotu esille huoli siitä,
että jos kotimaisia verkkotunnuksia voidaan myöntää nykyistä vapaammin,
tällä saatetaan lisätä riskiä siihen,
että suomalaista verkkotunnusta käytetään
esimerkiksi suomalaisiin kohdistuvien huijausten toteuttamiseen,
millä voisi olla vaikutuksia myös suomalaisia
verkkotunnuksia kohtaan yleisesti tunnettavaan luottamukseen. Valiokunnan
saaman selvityksen mukaan huijausten määrää koskevista
ilmiöistä ei kuitenkaan ole ollut vastaavissa
tilanteissa selkeitä kansainvälisiä esimerkkejä.
Valiokunta korostaa Viestintäviraston roolia ja tarvetta
puuttua tilanteisiin ajoissa, mikäli verkkotunnusten myöntämiseen
liittyen syntyy jonkinlaisia lieveilmiöitä.
Esityksessä ehdotetaan myös verkkotunnustoiminnan
uudistamista siten, että jatkossa Viestintävirasto
olisi edelleen verkkotunnusten hallinnollinen rekisterinpitäjä,
mutta verkkotunnusasioissa asioitaisiin viraston sijasta verkkotunnusvälittäjien
kanssa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tämä vastaa
yleisesti kansainvälisesti omaksuttuja käytäntöjä.
Valiokunta pitää ehdotusta hyvänä,
mutta kiinnittää huomiota verkkotunnusvälittäjien
tietoturvallisuuden ja asiakaspalvelun tason turvaamisen tarpeeseen.
Yleispalvelu ja yleispalvelun hinnoittelu
Yleispalveluvelvollisuudella pyritään nykyisin varmistamaan,
että jokainen Suomessa voi saada käyttöönsä perustasoisen
internetliittymän ja puhelinyhteyden. Esityksessä ehdotetaan,
että jatkossa myös yhteystietopalvelun tarjoajalle olisi
mahdollista asettaa yleispalveluvelvollisuus.
Viestintävirasto voisi esityksen 86 §:n
perusteella asettaa yleispalveluvelvollisuuden, jos sen tekemä markkina-analyysi
osoittaa, että esteettömiä ja kohtuuhintaisia
yhteystietopalveluja ei ole markkinoilla tarjolla riittävästi.
Esityksen perustelujen mukaan tekninen kehitys on osittain johtanut
siihen, että palveluja tarjotaan sähköisesti
ja esimerkiksi painettuja puhelinluetteloja ei ole enää entiseen
tapaan saatavilla. Jatkossakin on kuitenkin tarpeen varmistaa, että puhelinnumerot
ja nimi, osoite yms. yhteystiedot ovat riittävän
helposti saatavilla.
Valiokunta pitää erittäin hyvänä,
että ehdotuksessa on kiinnitetty huomiota palvelujen esteettömyyteen
ja erityisryhmien, kuten vammaisten, aseman parantamiseen. Valiokunta kiinnittää samalla
huomiota tarpeeseen arvioida jatkossa myös erilaisten sähköisten
palvelujen yhteystietojen luettelointitarpeita ja mahdollisuuksia.
Valiokunta kuitenkin korostaa, että tämän
kaltaisessa arvioinnissa on syytä ottaa erityisesti huomioon
yhteystietojen kohteiden yksityisyyden suojaan liittyvät
näkökohdat. Valiokunta pitää yhteystietopalvelujen
lisäämistä yleispalvelusääntelyn
piiriin kannatettavana, ja pitää hyvänä myös
esityksen 91 §:n ehdotusta siitä, että yleispalveluyrityksen
tulisi tiedottaa yleispalvelutuotteistaan, jotta käyttäjät
osaavat niitä nykyistä paremmin myös
pyytää.
Esityksen 91 §:ssä ehdotetaan, että jatkossa yleispalvelun
hinta arvioitaisiin ensisijaisesti keskimääräisen
käyttäjän kannalta. Arvioinnissa voitaisiin
kuitenkin ottaa huomioon myös esimerkiksi kohtuulliset
liittymän rakentamiskustannukset ja liittymän
maantieteellinen sijainti. Yleispalvelun tavoitteiden toteutumisen
kannalta valiokunta pitää tärkeänä,
että yleispalvelun hinnat ovat käyttäjien
kannalta kohtuullisella tasolla. Valiokunta katsoo, että ehdotus
käyttäjänäkökulman
ensisijaisuudesta on kohtuuhintaisen yleispalvelun toteutumisen
edistämiseksi perusteltu ja parantaa valiokunnan näkemyksen mukaan
erityisesti pienituloisten käyttäjien asemaa.
Ehdotuksesta ei valiokunnan arvion mukaan myöskään
aiheudu sääntelyn tavoitteiden kannalta arvioituna
kohtuuttomia kustannusvaikutuksia yleispalveluyrityksille. Valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että yleispalveluyrityksellä on mahdollisuus
saada esityksen 94 §:n perusteella korvaus yleispalvelun
mahdollisesti aiheuttamista kohtuuttomista nettokustannuksista.
Yleisen edun kanavat ja riippumattomien tuottajien ohjelmien
määrän lisääminen
Esityksen 210 §:n mukaan televisiotoiminnan harjoittajien
tulisi jatkossa varata eurooppalaisten riippumattomien tuottajien
tuottamille ohjelmille 19 prosenttia lähetysajasta
tai ohjelmistobudjetista nykyisen 15 prosentin sijasta.
Valiokunta pitää ehdotusta oikean suuntaisena
ja katsoo, että esityksellä voidaan osaltaan pyrkiä myös
säilyttämään suomen- ja ruotsinkielisen riippumattoman
tuotannon osuutta kohtuullisella tasolla.
Sivistysvaliokunta piti lausunnossaan (SiVL 5/2014
vp) tärkeänä, että riippumattomien
tuottajien ohjelmille varattavasta osuudesta suurin osa olisi uutta
tuotantoa. Esityksen ja voimassa olevan sääntelyn
mukaan näistä ohjelmista puolet on oltava viimeisen
viiden vuoden aikana tuotettuja. Liikenne- ja viestintävaliokunta
katsoo, että ehdotettu riippumattomien tuottajien kiintiön
korotus on jo sellaisenaan merkittävä ja tässä vaiheessa
riittävä muutos. Valiokunnan saaman selvityksen
mukaan nyt ehdotettu taso on eurooppalaisittain korkea vaatimus.
Valiokunta toteaa, että kiintiöillä on
pienessä maassa ja pitkälti kotimaisilla kielillä ohjelmia
tekeville kotimaisille ohjelmatuottajille todennäköisesti olennaisesti
suurempi merkitys kuin esimerkiksi jollekin huomattavan suurella
kielialueella toimivalle sisällön tuottajalle.
Valiokunta pitää riippumattomien tuottajien
ohjelmien kiintiön tasoa hyvänä kompromissina,
joka sellaisenaan todennäköisesti edistää kotimaisten
tuotantoyhtiöiden kilpailukykyä haastavassa
kansainvälisessä markkinakehityksessä.
Esityksen 26 §:n mukaisesti kaupallisten yleisen
edun kanavien ohjelmistotoimiluvan saamisen edellytyksiin sisältyy
vaatimuksia, jotka koskevat mm. suomen- ja ruotsinkielisten ohjelmien,
uutisten ja ajankohtaisohjelmien tarjoamista sekä mm. ääni-
ja tekstityspalveluja. Yleisen edun kanavien tulisi olla lähtökohtaisesti kaikkien
suomalaisten vastaanotettavissa. Yleisen edun kanavalla olisi esityksen
26 §:n mukaan oikeus saada käyttöönsä toiminnassa
tarvitsemansa määrä maanpäällisen
televisioverkon lähetyskapasiteettia. Sivistysvaliokunta
ehdotti lausunnossaan, että lähetyskapasiteetin
saatavuuden turvaamista tulisi harkita myös esimerkiksi
sellaisille kotimaisille televisiokanaville, jotka investoivat kotimaiseen
ohjelmatuotantoon ja työllistävät tekijöitä Suomessa.
Liikenne- ja viestintävaliokunnan saaman selvityksen mukaan
televisiolähetystaajuuksista ei kuitenkaan enää tänä päivänä esiinny
huomattavaa niukkuutta ja tällä hetkellä televisiotoimintaan varatuilla
taajuuksilla on useita käyttämättömiä kanavanippuja.
Valiokunta pitää kotimaisen sisältötuotannon
edistämistä ja alan työllistämistä hyvin
tärkeänä, mutta ei edellä mainituista
syistä katso tarkoituksenmukaiseksi ehdottaa lähetyskapasiteetin
saatavuuden turvaamista mainitun kriteerin perusteella.
Valiokunta toteaa, että yleisen edun televisiotoimintaa
koskevien vaatimusten täyttämisestä tulee
huolehtia sekä hakemuksen tekovaiheessa että mm.
valvonnan keinoin myös käytännössä, jotta
lupajärjestelmän uskottavuus säilyy.
Valiokunta on jo aiemmin kiinnittänyt huomiota tarpeeseen
arvioida yleisen edun kanaville asetettuja vaatimuksia siltä kannalta,
olisiko näihin vaatimuksiin mahdollista jatkossa lisätä joustonvaraa
vaatimusten tasosta tinkimättä. Vaatimusten joustavoittaminen
voisi antaa kanaville enemmän liikkumavaraa ohjelmaprofiilien
osalta ja omalta osaltaan lisätä katsojien
valinnanmahdollisuuksia kanavakohtaisten erojen lisääntymisen
kautta. Valiokunta katsoo, että näitä vaihtoehtoja
olisi hyvä selvittää jatkossa.
Televisio-ohjelmien siirtovelvoite
Nykyiseen siirtovelvoitetta koskevaan sääntelyyn
ei ole esityksessä ehdotettu muutoksia. Velvoitetta koskevaa
esityksen 227 §:n sääntelyä tullaan
valiokunnan saaman selvityksen mukaan arvioimaan jo aiemmin tehtyjen
linjausten mukaisesti ennen vuotta 2016. Siirtovelvoitteen piirissä olevien
esityksen 26 §:ssä tarkoitettujen yleisen
edun kanavien edelleen lähettäminen kaapeliverkossa
on nykyisin tekijänoikeuslain (404/1961)
25 i §:n perusteella kokonaan vapautettu tekijänoikeuskorvauksista.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että nyt
käsittelyssä olevassa esityksessä säännelty
siirtovelvoite tai sen jatkaminen on tekijänoikeuslaissa
säädetystä tekijänoikeuskorvausten
määräytymisestä erillinen asia.
Valiokunta viittaa eduskunnan hyväksymään
voimassa olevaan lausumaan (HE 13/2010 vp — LiVM
8/2010 vp), jossa eduskunta edellytti, että jos
verkko- ja palvelutarjonta vuosina 2011—2016 kehittyy tavalla,
jota ei voida nyt ennakoida, ja kehitys johtaa tekijöiden
tai kansalaisten kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen, hallitus
ryhtyy toimenpiteisiin tekijänoikeuslain 25 i §:n
muutostarpeiden arvioimiseksi.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Euroopan komissio on vastikään
edellyttänyt virallisessa huomautuksessaan, että nyt
käsiteltävänä olevaan esitykseen
kuulumattoman tekijänoikeuslain 25 i §:n mahdollinen
ristiriita Euroopan unionin säädösten
kanssa arvioidaan ja että oikeus korvaukseen palautetaan
mainittuun tekijänoikeuslain säännökseen.
Valiokunta korostaa, että sivistysvaliokunta
piti lausunnossaan komission tekemän huomautuksen vuoksi
välttämättömänä,
että tekijänoikeuslakia pikaisesti muutetaan siten,
että tekijöille, esittäjille ja tuottajille
taataan oikeus korvaukseen jakeluvelvoitteen alaisten kanavien
edelleen lähettämisestä.
Liikenne- ja viestintävaliokunta kiinnittää lisäksi
yleisesti huomiota tietoyhteiskuntakaarella säädellyssä toimintaympäristössä selkeästi
laittoman ja tekijänoikeuksia loukkaavan piratismin torjunnan
merkitykseen mm. laadukkaiden sisältöjen tuottamisen
ja mediatoimialan kannattavuuden kannalta. Sähköiseen
toimintaympäristöön olisi tarpeen luoda
nykyistä olennaisesti paremmin toimivia sisältöjen
tuotantoa tukevia ja toisaalta palvelukehitystä ja käyttäjien
valinnanmahdollisuuksia edistäviä sisällön
tarjonnan, jakelun ja hyödyntämisen malleja.
Televisiokanavien lähetys- ja vastaanottoteknologiaan
tulossa olevat muutokset
Esityksen ulkopuolelta, mutta sen aihepiiriin kiinteästi
liittyvänä, valiokunta haluaa kiinnittää huomiota
lähivuosina jo aiemmin tehtyjen linjausten mukaisesti toteutuvaan
uuteen televisiolähetysten lähetys- ja vastaanottoteknologiaan
siirtymiseen. Maanpäälliset televisiokanavien
lähetykset perustuvat vielä tällä hetkellä pääosin
DVB-T-lähetys- ja vastaanottoteknologiaan. Maanpäällisten
teräväpiirtolähetysten vastaanottamiseksi
tarvitaan kuitenkin uutta lähetyskapasiteettia säästävää DVB-T2-standardin
teknologiaa. Uuden teknologian käyttöönoton
tarpeeseen liittyy myös televisiotoiminnassa nykyisin käytettävän
700 MHz:n taajuuksien siirtäminen aikaisintaan
1.1.2017 lukien matkaviestinkäyttöön.
Maksutelevisiotoimijoilla tulee todennäköisesti
olemaan hyvin keskeinen rooli uuteen teknologiaan siirtymisessä,
sillä käytännössä ne siirtyvät
selkeästi muita toimijoita aikaisemmin, eli jo vuonna 2017,
kokonaan uuden tekniikan käyttöön. Valiokunta
on jo aiemmin lausunut, että se pitää riittävän
pitkää siirtymäjaksoa maanpäällisen
televisioverkon vapaasti vastaanotettavien kanavien osalta käytännössä välttämättömänä.
Yhtenä selkeänä lähtökohtana
siirtymässä on ollut, että katsojien
tulisi voida itse päättää, koska
he siirtyvät teräväpiirtolähetysten
katsojiksi.
Valiokunta korostaa, että katsojien ja uuteen
tekniikkaan siirtymisen onnistumisen kannalta aivan olennaista
tulee olemaan kattavasta tiedottamisesta huolehtiminen. Television
katsojien kannalta on hyvin tärkeää tietää käytännössäkin
hyvissä ajoin niistä ratkaisuista, jotka tulevat
vaikuttamaan tarvittaviin laitehankintoihin. Valiokunta toteaa,
että median käyttäjien asema ja tasapuolisuus
tulee pystyä turvaamaan sähköisen
median markkinoiden muutoksista ja tekniikan kehittymisestä huolimatta.
Valiokunta pitää erittäin tärkeänä lähtökohtaa, jonka
mukaan kansalaisille uuden tekniikan käyttöönotosta
aiheutuvat negatiiviset vaikutukset pyritään minimoimaan.
Paikallisradiotoiminta ja lyhytaikaisen radiotoiminnan ketjuttamisen
ja mainonnan kiellot
Paikallisradiotoiminta on huomattavalta osin kehittynyt suurempien
omistuskeskittymien ja ketjutusten suuntaan, ja paikallisen identiteetin kannalta
tärkeän paikallisen ohjelmasisällön määrä on
selkeästi vähentynyt. Aidosti pienten paikallisten
toimijoiden määrä on laskenut, ja nykyisissä toimiluvissa
vaadittavan paikallisen tiedonvälityksen määrä on
suhteellisen pieni.
Valiokunta pitää kehityssuuntaa erittäin valitettavana
ja katsoo, että jatkossa myös lainsäädännössä tulisi
kiinnittää erityistä huomiota paikallisradiotoimintaan
ja myös sen kaupalliseen kannattavuuteen vaikuttaviin
tekijöihin. Valiokunta pitää paikallisen
identiteetin kannalta keskeisen paikallisradiotoiminnan ja muun
paikallisen median toiminnan elpymiseen panostamista erityisen
tärkeänä.
Esityksessä paikallisen radiotoiminnan kannalta keskeistä sääntelyä ovat
mm. radiomainonnan määrää koskevat
säännökset. Esityksen mukaan radiotoiminnan
mainonnan enimmäismäärää korotettaisiin
nykyisestä kymmenestä prosentista kahteenkymmeneen
prosenttiin päivittäisestä lähetysajasta.
Valiokunta pitää ehdotusta hyvänä ja
katsoo, että ehdotuksella parannetaan radiotoiminnan toimintaedellytyksiä.
Valiokunta toteaa, että jatkossa olisi hyvä pohtia
myös mahdollisuuksia paikallisten ohjelmasisältöjen
lisäämiseen.
Lyhytaikaista analogista radiotoimintaa, jonka kesto on enintään
kolme kuukautta, saisi esityksen mukaan harjoittaa ilman ohjelmistotoimilupaa,
mutta toimintaan tarvittaisiin kuitenkin radiolupa. Tällaista
lyhytaikaista radiotoimintaa harjoitetaan tyypillisesti esimerkiksi
erilaisten kulttuuri-, urheilu- tai uskonnollisten tapahtumien yhteydessä.
Asiantuntijakuulemisissa on tuotu esille, että lyhytaikaisilla
luvilla harjoitetaan kuitenkin tällä hetkellä myös
käytännössä pysyvän
luonteista radiolähetystoimintaa, mikä ei ole
ollut kyseisen sääntelyn tarkoitus.
Valiokunta katsoo, että jatkuvaluonteisen toiminnan
perustaminen pidempiaikaisen ohjelmistotoimiluvan pohjalle on
oikea ja kokonaisuutena myös alan toimijoiden näkökulmasta
edullisin ja tasapuolisin toimintamalli. Tästä syystä liikenne-
ja viestintävaliokunta pitää kannatettavana esityksen
40 §:n 5 momentin lyhytaikaisten radiolupien
ketjuttamista koskevaa kieltoa. Kyseisen säännöksen
mukaan lyhytaikaista radiolupaa ei voida myöntää osittainkaan
päällekkäiselle peittoalueelle kuin
aikaisintaan kahden kuukauden kuluttua edellisen luvan päättymisestä.
Esityksen 223 §:n 3 momentin mukaan
ilman esityksen 34 §:ssä tarkoitettua
analogisen radiotoiminnan ohjelmistotoimilupaa harjoitettavassa
radiotoiminnassa lähetettävä kaupallinen viestintä saisi
jatkossa olla ainoastaan sponsorointia tai kyseiseen radiotoimintaan
liittyvää mainontaa.
Liikenne- ja viestintävaliokunnan asiantuntijakuulemisessa
ehdotusta on sekä kannatettu että vastustettu.
Esimerkiksi erilaisia tapahtumia varten perustetun lyhytaikaisen
radiotoiminnan on asiantuntijakuulemisissa katsottu heikentävän
saatavuudeltaan rajallisten mainossopimusten hankkimisen kautta
pysyvien paikallisradioiden kaupallisia toimintaedellytyksiä.
Toisaalta on tuotu esille, että mahdollisuutta lyhytaikaiseen
radiotoimintaan on käytetty myös siten, että alalle
aikova on voinut kokeilla toimintaa ensin lyhytaikaisesti, ja on
pidetty tarpeellisena, että tämän kaltaisessa
tilanteessa tulee samalla voida testata myös toiminnan
kaupallista kannattavuutta hankkimalla mainoksia. Valiokunnan saaman
selvityksen mukaan esityksessä ehdotettu rajaus on tarpeen
ohjelmistotoimiluvan varaisen ja siitä vapaan lyhytaikaisen
toiminnan selkeäksi erottamiseksi toisistaan.
Valiokunta kuitenkin näkee, että ehdotetulle
mainonnan kiellolle ei ole asiantuntijakuulemisen pohjalta arvioituna
riittäviä perusteita. Valiokunta katsoo, että mainonnan
kielto voi olla omiaan rajoittamaan ja heikentämään
tarpeettomasti alalle tulon edellytyksiä. Perustuslakivaliokunta
totesi lausunnossaan, että tällaisen sananvapauden
rajoituksen perusteen tulisi liittyä ainakin jollain
tavoin itse mainonnan hyväksyttävyyteen, jotta
sitä voitaisiin pitää perusteltuna, ja
totesi, että kyseinen säännös
on perustuslakivaliokunnan mielestä syytä poistaa.
Liikenne- ja viestintävaliokunta ehdottaa, että kyseinen
säännös poistetaan.
Esityksen 214 §:n 2 momentin mukaan
markkinoinnissa ei saa käyttää uutis-
tai ajankohtaisohjelmissa säännöllisesti
esiintyvien henkilöiden kuvaa tai ääntä,
ja 224 §:ssä taas säädetään
aatteellisesta ja yhteiskunnallisesta mainonnasta. Perustuslakivaliokunta
toi lausunnossaan esille, että kielto käyttää uutis-
tai ajankohtaisohjelmissa säännöllisesti
esiintyvien henkilöiden kuvaa tai ääntä sovellettuna
yhteiskunnalliseen tai aatteelliseen mainontaan merkitsee varsin
pitkälle menevää puuttumista sananvapauteen.
Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, että kyseistä sääntelyä on
näin ollen muutettava siten, että 1. lakiehdotuksen
214 §:n 2 momentin kielto ei kohdistu
224 §:ssä tarkoitettuun aatteelliseen
ja yhteiskunnalliseen mainontaan, jotta lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä.
Liikenne- ja viestintävaliokunta ehdottaa, että esityksen
214 §:ään tehdään
tätä koskeva rajaus.
Käyttäjän oikeudet ja kuluttajansuoja
Esitykseen sisältyy useita hyviä ja kannatettavia palvelujen
käyttäjän oikeuksia ja kuluttajan suojaa
parantavia ehdotuksia. Valiokunta pitää myös
erityisesti kuluttajien kannalta hyvänä, että nykyisin
hajanaista sääntelyä on koottu yhtenäiseksi
kokonaisuudeksi. Esityksen 128 §:n mukaan tilanteissa,
joissa kuluttaja maksaa tavaroita tai palveluita matkapuhelimella
ja maksu peritään puhelinlaskun yhteydessä,
kuluttaja voisi kääntyä myyjän
tai palveluntuottajan lisäksi myös teleyrityksen
puoleen. Tämä voisi olla tarpeen esimerkiksi sellaisissa
ongelmatilanteissa, joissa tilattua tuotetta ei ole toimitettu tai
kuluttaja ei ole pystynyt keskeyttämään
tekemäänsä jatkuvaluonteista maksullista
tilausta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan malli vastaa kuluttajansuojalain
(38/1978) 7 luvun 39 §:ssä säädettyä luotonantajan
ja myyjän tai palvelun suorittajan yhteisvastuuta, jota
sovelletaan luottokortilla maksettaessa. Valiokunta katsoo, että ehdotuksella
on mahdollista pyrkiä ehkäisemään
väärinkäytöksiä, edistää mobiilimaksamisen
yleistymistä ja luoda luottamusta sähköisten palvelujen
käyttöön.
Valiokunta pitää teleyritysten kannalta kohtuullisena
ja periaatteellisesti tärkeänä ehdotettua
128 §:n 3 momentin säännöstä teleyrityksen oikeudesta
saada kuluttajalle maksamansa määrä takaisin
tuotetta tai palvelua tarjoavalta elinkeinonharjoittajalta tai siltä teleyritykseltä,
jolla on voimassa sopimus kyseisen elinkeinoharjoittajan kanssa.
Esityksen 115 §:n säännös
oikeudesta katkaista laskun kertyminen väärinkäytöstilanteissa
on tärkeä ja kannatettava sekä tilaajien
että teleyritysten kannalta. Säännöksen
mukaan teleyritys voisi olla yhdistämättä puheluita tai
muutoin estää sellaisen viestintäpalvelun käytön,
jonka ilmeisenä tavoitteena on oikeudettoman taloudellisen
hyödyn tavoittelu. Valiokunta toteaa, että säännöksen
perusteella on mahdollista pyrkiä estämään
myös ulkomailta Suomeen suunnattuja tämänkaltaisia
väärinkäytösyrityksiä.
Asiantuntijakuulemisessa on tuotu yhtenä epäkohtana
kuluttajan kannalta esille, että internetyhteyspalveluita
markkinoidaan yleensä niiden maksiminopeudella, joka saattaa
kuitenkin olla käytännössä huomattavasti
palvelun keskimääräistä tai
tavanomaista nopeutta suurempi. Valiokunta katsoo, että kyseistä asiaa
olisi hyvä selvittää ja arvioida jatkossa.
Viestintäpalvelua koskevat sopimukset ovat osittain
myös palvelujen luonteesta johtuen usein monimutkaisia,
ja niiden ymmärtäminen saattaa olla erityisesti
joillekin erityisryhmille vaikeaa. Valiokunta pitää tältä kannalta
erittäin kannatettavana ja periaatteellisesti tärkeänä esityksen
107 §:n vaatimusta sopimusehtojen laatimisesta
selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä.
Esityksen 198 §:n mukaan käyttäjänä ja
tilaajana oleva luonnollinen henkilö voi maksutta kieltää teleyritykseltä ja
yhteystietopalvelun tarjoajalta yhteystietojen luovuttamisen ja
julkaisemisen yhteystietopalveluun. Valiokunta pitää ehdotusta
perusteltuna ja käyttäjien oikeuksia edistävänä.
Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille tarve säätää suoramarkkinoinnin
kieltorekisteristä ja tarve arvioida, tulisiko myös
yrityksille kohdistetulta sähköiseltä suoramarkkinoinnilta edellyttää suostumusta.
Kieltorekisteriin voitaisiin merkitä yksityishenkilöiden
yhteystietoja, kuten sellaisia puhelinnumeroita, joihin ei haluta
kohdistettavan suoramarkkinointia. Valiokunta pitää erityisesti
suoramarkkinoinnin kieltorekisteriä koskevan sääntelyn
arvioimista erittäin kannatettavana ja tarpeellisena.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että hallituksen
esityksen käyttäjän ja tilaajan oikeuksia
koskevan V osan perusteluissa on todettu virheellisesti
sivulla 142, että laissa tarkoitettu käyttäjä voisi
olla oikeushenkilö tai luonnollinen henkilö. Tulkintaepäselvyyksien
välttämiseksi valiokunta toteaa, että 3 §:n
määritelmän mukaisesti laissa tarkoitetaan
käyttäjällä luonnollista henkilöä,
joka palvelun tilaajana tai muuten käyttää viestintäpalvelua
tai lisäarvopalvelua.
Verkon neutraliteetti
Verkkoneutraliteetissa on kyse periaatteessa kaikkien viestintäverkon
sisältöjen ja palvelujen tasapuolisesta kohtelusta
ja käyttäjien kannalta ennen kaikkea verkkojen
ja palvelujen käytön rajoittamattomuudesta sekä toisaalta
käyttäjien valinnanvapaudesta. Erilaisten internetin
sisältöjen ja palvelujen tarjoajien kannalta kyse
on syrjimättömyydestä ja tasapuolisista
toimintamahdollisuuksista. Ehdotetussa 110 §:ssä vahvistettaisiin
verkkoneutraliteetin periaate, jolla esityksen perustelujen mukaan
tarkoitetaan käyttäjän oikeutta valita
vapaasti internetliittymänsä kautta käytettävät
palvelut. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen,
että EU-tasolla on parhaillaan valmisteilla eurooppalaisia
sähköisen viestinnän sisämarkkinoita
koskeva asetus, ja valiokunnan saaman selvityksen mukaan on todennäköistä,
että asetus tulee sisältämään myös
verkkoneutraliteettia koskevaa sääntelyä.
Esityksen perustelujen mukaan lähtökohtaisesti
internetyhteyspalvelua tarjoava teleyritys ei saa rajoittaa liikennettä tiettyihin
osoitteisiin tai kohdistaa rajoituksia tietyn tyyppiseen liikenteeseen.
Ehdotetussa säännöksessä säädettäisiin
tyhjentävästi niistä tiukoista perusteista, joilla
tämän kaltaisia rajoituksia voitaisiin asettaa.
Valiokunta korostaa, että internetyhteyspalveluissa
tulee olla selkeänä lähtökohtana
verkkoneutraliteetti, ja laissa säädetyt
mahdollisuudet asettaa rajoituksia ovat aina poikkeuksia tähän
pääsääntöön.
Verkon toimivuuden, palvelun laadun ja mm. ruuhkan sietokyvyn
takia on käytännössä välttämätöntä,
että teleyritys saa toteuttaa ehdotetussa säännöksessä tarkoitetulla
tavalla mm. sellaiset liikenteenhallintaan ja tietoturvan toteuttamiseen
liittyvät toimenpiteet, jotka ovat palvelun toimivuuden
varmistamiseksi ja toisaalta laissa säädettyjen
velvoitteiden toteuttamiseksi välttämättömiä.
Liian tiukka verkkoneutraliteettia koskeva sääntely
voisi heikentää verkkojen toimintaa ja johtaa
viime kädessä palvelun laadun heikkenemiseen.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan palvelun toimivuuden kannalta
välttämättömiä liikenteenhallinnan
toimenpiteitä ei kuitenkaan tule käsitteellisesti
sekoittaa esimerkiksi kaupallisista tarpeista tai palvelujen tuotteistamisesta johtuviin
toimenpiteisiin. Valiokunta pitää tärkeänä,
että jälkimmäisistä rajoituksista
tulee säännöksessä ehdotetun
mukaisesti aina nimenomaisesti sopia palvelusopimuksessa.
Lähtökohtaisesti on myös käyttäjän
etu, että teleyritys voi tarjota erilaisia internetliittymiä. Valiokunnan
saaman selvityksen mukaan ehdotuksen perusteella sallitut sopimuksessa
asetettavat rajoitukset voivat näkyä käyttäjälle
esimerkiksi liittymän nopeudessa tai jossain tapauksissa
tiettyjen sovellusten ja palvelujen käytön rajoituksina.
Esimerkiksi pelkästään jotain tiettyä viihdepalvelua
varten tuotteistetussa internetyhteyspalvelussa tietynlainen liikenne
voisi olla priorisoitu siten, että esimerkiksi teräväpiirtoinen
videokuva toimii erityisen laadukkaasti. Jos kuluttaja haluaa hankkia
juuri tällaisen internetyhteyspalvelun ja sopimuksessa
on selkeästi ja kattavasti sovittu palvelun ominaisuuksista,
rajoitus ei olisi ongelmallinen ehdotetun säännöksen
kannalta.
Valiokunta pitää keskeisenä,
että asiakkaan tulee voida käyttää internetyhteyspalvelua
kaikkiin niihin tarkoituksiin, joihin käyttäjällä on
palvelusopimuksen ja palvelusta annettujen tietojen perusteella ollut
perusteltu aihe olettaa sitä voitavan käyttää.
Sopimusehtojen ja annettavien tietojen tulee olla selkeitä ja
kattavia siten, että asiakas ymmärtää mahdollisen rajoituksen
merkityksen ja sen vaikutukset palvelun käytön
kannalta.
Rajoitusten tulisi ehdotuksen mukaan olla syrjimättömiä,
eivätkä ne saisi esimerkiksi hidastaa kohtuuttomasti
yhteyden käyttöä. Lisäksi valiokunta
pitää selvänä, että rajoitukset
tulee aina toteuttaa tavalla, jolla ei loukata käyttäjien
ja tilaajien perusoikeuksia, ja että riski perusoikeuksien
loukkaamisesta myös minimoidaan käytännön
toimenpitein. Rajoitukset on myös keskeytettävä,
jos niiden toteuttamiselle ei enää ole laissa
säädettyjä edellytyksiä.
Valiokunta pitää ensisijaisen tärkeänä, että kuluttajille
ja yrityksille on myös jatkossa tarjolla riittävästi
sellaisia kohtuuhintaisia internetliittymiä, joiden
käyttö on palvelujen ja sovellusten käytön
suhteen rajoittamatonta.
Valiokunta pitää myös hyvin
tärkeänä, että Viestintävirasto
huolehtii ehdotetulla tavalla siitä, että
rajoituksia ei käytetä erilaisia sisältöjä tarjoavien
palveluntarjoajien kannalta syrjivästi tai välineenä epätoivottavien
kilpailullisten vaikutusten aikaansaamiseen, esimerkiksi kohdistamalla
rajoituksia tai soveltamalla korkeampaa hinnoittelukäytäntöä internetyhteyspalvelun
tarjoajan jonkin oman palvelun kanssa kilpaileviin palveluihin.
Sääntely ja erilaisten internetyhteyspalvelujen tuotteistamiskehitys
eivät saa johtaa myöskään innovaatioiden
ja palvelukehityksen kannalta yleisesti sellaisiin epätoivottaviin
tilanteisiin, joissa käyttäjät eivät
pystyisi käyttämään internetyhteyspalvelun
kautta uusia tarjolle tulevia sisältöjä tai
palveluita.
Perustuslakivaliokunta piti lausunnossaan verkkoneutraliteettia
nykyisessä sähköiseen viestintään
pitkälti perustuvassa yhteiskunnassa perustuslain 12 §:ssä turvatun
sananvapauden mahdollisimman laajan toteutumisen kannalta tärkeänä periaatteena.
Perustuslakivaliokunnan mukaan internetin palveluihin ja sovelluksiin pääsyn
turvaamisella voi olla välillistä merkitystä myös
useiden muiden perusoikeuksien turvaamiselle. Tästä syystä perustuslakivaliokunta
edellytti,
että liikenne- ja viestintävaliokunnan on syytä varmistua
siitä, että pääsäännölle
asetettavat rajoitukset ovat välttämättömiä,
täsmällisesti rajattuja ja syrjimättömiä.
Valiokunta toteaa, että esityksessä ehdotetun säännöksen
tulkinnasta on tullut asiantuntijakuulemisessa esille osin toisistaan
eroavia näkemyksiä. Valiokunta ehdottaa esityksen 110 §:ään
eräitä yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin
yksilöityjä muutoksia ja täsmennyksiä,
joilla pykälän muotoilua tarkistetaan vastaamaan
paremmin ja täsmällisemmin säännöksen
tarkoitusta. Liikenne- ja viestintävaliokunta katsoo, että näillä muutoksilla
täytetään myös perustuslakivaliokunnan
lausunnossa edellytetyt vaatimukset. Muutosehdotuksilla ei muuteta
säännöksen tarkoitusta.
Valiokunta pitää erityisen tärkeänä,
että periaatteellisesti hyvin tärkeän
verkkoneutraliteettia koskevan säännöksen
vaikutuksia arvioidaan, että Viestintävirasto
huolehtii säännöksellä ehdotetuilla
keinoilla siitä, ettei sääntely johda
epätoivottaviin tai yllättäviin vaikutuksiin,
ja että tarvittaessa säännöstä ollaan
valmiita muuttamaan nopeassakin aikataulussa.
Valiokunta pitää myös hyvin
tärkeänä, että erilaiset viihdekäytön
priorisoinnit eivät estä tai rajoita erityisesti
rajoittamattomaan käyttöön hankituissa
internetyhteyspalveluissa julkisten palvelujen toimivuutta ja
käyttömahdollisuuksia tai vaikuta epäsuorasti
niiden kehittämiseen. Esimerkiksi terveyteen tai turvallisuuteen
liittyvien jatkossa lisääntyvien sähköisten
palvelujen ja tämän kaltaisten internetyhteyksiin
tukeutuvien toimintojen toimivuus tulee turvata.
Valiokunta ehdottaa asiasta hyväksyttäväksi lausuman,
jonka mukaan
eduskunta edellyttää, että verkkoneutraliteetin
toteutuminen ja säilyminen sekä internetyhteyspalvelujen
käyttäjien mahdollisuudet hyödyntää haluamiaan
internetin sisältöjä ja palveluja
turvataan tietoyhteiskuntakaaren toimeenpanossa (Valiokunnan lausumaehdotus
2).
Virhe viestintäpalvelun toimituksessa
Esityksen 120 §:n 3 momentin mukaan
tilanteissa, joissa palvelun keskeytyminen aiheutuu viestintäverkon
kunnossapito- ja rakennustöistä tai tietoturvaan
liittyvistä toimenpiteistä, teleyrityksillä olisi
oikeus keskeyttää palvelu nykyisestä 48 tunnista
poiketen yhteensä enintään 24 tunnin
ajaksi kuukaudessa siten, että palvelussa ei vielä katsottaisi
olevan virhettä näiden keskeytysten takia. Esityksen
mukaan tämän kaltaiset keskeytykset on tehtävä käyttäjälle mahdollisimman
vähän haittaa aiheuttavalla tavalla. Esitys parantaisi
käyttäjän asemaa siten, että 24 tunnin
aikarajan ylittävältä ajalta käyttäjällä olisi
jatkossa oikeus vaatia vakiohyvitystä tai hinnanalennusta.
Käytännössä säännöksessä tarkoitettujen
toimenpiteiden tulee olla suunniteltuja, ja esityksen mukaan niistä tulisi
myös tiedottaa käyttäjille tehokkaasti
etukäteen. Mainittu aikaraja ei siten valiokunnan saaman
selvityksen mukaan koskisi yllättäviä ja äkillisiä palvelun
keskeytystilanteita, kuten myrskytuhoista tai niihin liittyvistä sähkönsyötön
katkoksista johtuvia palvelun keskeytymisiä.
Asiantuntijakuulemisessa on osin kritisoitu mainittua ehdotusta
ja tuotu esille, että velvoitteiden ei tulisi olla samanlaisia
kaupunkialueilla ja toisaalta haja-asutusalueilla toimiville teleyrityksille.
Valiokunta katsoo, että ehdotus etukäteen suunniteltujen
palvelun keskeytysten enimmäisajasta ei ole omiaan asettamaan
eri alueilla toimivia yrityksiä kohtuuttomasti erilaiseen
asemaan. Valiokunta ei myöskään näe
mahdollisena, että yrityksiä eroteltaisiin kyseisessä säännöksessä niiden
toiminta-alueiden perusteella. Valiokunta pitää näin
ollen ehdotusta mm. huoltotoimenpiteiden suunnitelmallisuuden ja
tehokkuuden sekä erityisesti asiakkaiden oikeuksien ja
palvelujen käyttömahdollisuuksien turvaamisen
kannalta perusteltuna.
Yksityisyyden suoja ja tietoturvallisuus
Valiokunta katsoo, että esityksessä on yleisesti ottaen
kiinnitetty hyvin huomiota luottamuksellisen viestin suojan turvaamiseen
sekä palvelujen ja laajalti koko yhteiskunnan toimivuuden kannalta
tärkeän tietoturvallisuuden edistämiseen.
Valiokunta korostaa, että vahva tietoturvallisuus
ja nykyinen korkea yksityisyyden suojan turvaamisen taso voidaan
nähdä myös kansallisena kilpailukykytekijänä,
jonka avulla on mahdollista mm. pyrkiä houkuttelemaan
uusia investointeja Suomeen.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tietoturvaongelmien
kansallisia rajoja kunnioittamattomasta luonteesta johtuen myöskään
ongelmia ei ole monissa tapauksissa mahdollista ehkäistä ja
korjata tehokkaasti ilman toimivaa kansainvälistä yhteistyötä.
Tätä tarkoitusta varten erityisesti Viestintäviraston
ja muiden maiden CERT-toimijoiden välinen yhteistyö ja
tietojen vaihtaminen esityksessä ehdotetulla tavalla on
välttämätöntä myös
jatkossa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tällaisessa
yhteistyössä tarvitaan joustavuutta, ja kyseinen
toiminta perustuu pitkälti toimijoiden välisen
luottamuksen säilymiseen ja vastavuoroisuuteen. Esityksen
319 §:n 5 momentin mukaan liikenne- ja
viestintäministeriö päättää jatkossa
tietojen luovutuksen kohteista tilanteissa, joissa kohteesta päättämisellä voi
olla huomattavaa yhteiskunnallista merkittävyyttä tai
huomattavia vaikutuksia sähköisen viestinnän
palvelujen yleiseen kehitykseen. Valiokunta toteaa, että säännöksessä kuvattu
tilanne voi tulla vain poikkeuksellisesti kysymykseen. Valiokunta
pitää tärkeänä, että valiokunnan
käsityksen mukaan nykyisin hyvin toimiva ja joustavuutta
ja myös nopeita ratkaisuja edellyttävä Viestintäviraston
tavanomainen kansainvälinen toiminta jatkuu lähtökohtaisesti
nykyiseen tapaan.
Valiokunta katsoo, että tietoyhteiskuntakaarella luodaan
hyvä pohja tietoturvan ja kyberturvallisuuden kehittämiselle
Suomessa asettamalla mm. ne reunaehdot, joiden puitteissa turvallisuudesta
voidaan huolehtia kansalaisten oikeuksien toteutuminen huomioon
ottavalla tavalla. Tietoturvallisuuden ja kyberturvallisuuden toteutumiseksi
tarvitaan erilaisten tarpeiden ja oikeuksien yhteensovittamista
ja ennen kaikkea toimivaa yhteistyötä sekä julkisen
sektorin että yksityisen sektorin eri toimijoiden välillä.
Valiokunta korostaa, että tämän yhteistyön
kehittämistyötä on syytä jatkaa.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan liikenne- ja viestintäministeriö on
asettanut laajapohjaisen kyberturvallisuustyöryhmän,
jonka tavoitteena on edistää kyberturvallisuutta
Suomessa ja jonka tehtävänä on muun muassa
tarkastella kyberturvallisuuteen liittyviä kysymyksiä poikkileikkaavasti
liiketoiminnan, hallinnon, tekniikan, lainsäädännön
ja viestinnän näkökulmista.
Valiokunta korostaa avoimen ja eri sektoreiden näkökulmat
ja kokonaisvaikutukset huomioon ottavan kehittämistyön
tärkeyttä kyberturvallisuuden edistämisessä.
Valiokunta pitää identiteettivarkauksien
ennalta ehkäisyä ja niiltä suojautumista
tärkeänä. Valiokunta kannustaa sähköisten
palvelujen kehittämiseksi ja palvelujen käytön
edistämiseksi etsimään sekä käytännöllisiä että seuraamuksiin
liittyviä tai muita lainsäädännöllisiä keinoja,
joilla sähköisiä palveluja kohtaan tunnettavaa
luottamusta voitaisiin kehittää.
Lisäksi valiokunta katsoo, että viime kuukausien
verkkourkintaa koskevien tapahtumien myötä olisi
tarpeen arvioida, tulisiko ja voitaisiinko kansalaisten urkintaa
verkkoympäristössä myös erityisesti
luottamuksellisen viestin suoja huomioivin lainsäädännöllisin
keinoin estää tai ehkäistä.
Valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi
lausuman, jonka mukaan
eduskunta edellyttää, että palvelujen käyttäjien
oikeuksien, kuten yksityisyyden suojan ja luottamuksellisen viestin suojan,
säilymisestä sähköisissä palveluissa
ja verkkoympäristössä huolehditaan
kaikin keinoin ja mm. kyberturvallisuuden kehittämistyössä pyritään
erityisesti ottamaan näiden oikeuksien toteutuminen
huomioon (Valiokunnan lausumaehdotus 4).
Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan, että välitystietojen
säilyttämistä viranomaistarpeisiin koskeva
Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio antaa myös perusteita
arvioida jossain määrin uudelleen sähköisten
viestien välitystietoja perustuslain 10 §:ssä turvatun
luottamuksellisen viestin salaisuuden näkökulmasta. Perustuslakivaliokunnan
vakiintuneessa käytännössä viestin
tunnistamistietojen on katsottu jäävän
luottamuksellisen viestin salaisuutta suojaavan perusoikeuden ydinalueen
ulkopuolelle. Käytännössä sähköisen
viestinnän käyttöön liittyvät
tunnistamistiedot sekä mahdollisuus niiden kokoamiseen
ja yhdistämiseen voivat kuitenkin olla etenkin yksityiselämän
suojan näkökulmasta siinä määrin
ongelmallisia, että kategorinen erottelu suojan reuna-
ja ydinalueeseen ei aina ole perusteltua, vaan huomiota
on yleisemmin kiinnitettävä myös rajoitusten
merkittävyyteen. Liikenne- ja viestintävaliokunta
pitää tätä kannanottoa merkittävänä ja
toteaa, että linjaus on syytä ottaa jatkossa sähköistä viestintää koskevassa
lainvalmistelussa huolellisesti huomioon.
Käsittelyä koskevien tietojen tallentaminen
Esityksen 145 §:n mukaan nykyinen ns. lokitietojen
tallentamisvelvollisuus ulotettaisiin teleyrityksistä viestinnän
välittäjiin eli muihinkin tahoihin kuin teleyrityksiin.
Esityksen myötä käytännössä huomattavan
osan suuremmista yrityksistä, yliopistoista jne. tulisi
jatkossa säilyttää keskeisissä viestinnän
välitystietoja käyttävissä järjestelmissään
mm. tiedot siitä, kuka näitä välitystietoja
on käsitellyt, koska käsittely on tapahtunut ja
kuinka kauan välitystietoja on käsitelty. Käytännössä tämä tarkoittaa
sitä, että esimerkiksi yhteisötilaajan
ylläpitämän sähköpostijärjestelmän
välittämien viestien välitystietojen
käsittelystä tulisi tallentaa edellä mainitut tiedot
ja säilyttää niitä kaksi vuotta
niiden tallentamisesta, jos se on teknisesti ja ilman kohtuuttomia
kustannuksia mahdollista. Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille,
että käsittelytietojen tallentaminen voi olla
myös viestinnän välittäjän
omassa intressissä, koska lokitietojen avulla on tarvittaessa
mahdollista osoittaa, että välitystietoja on käsitelty
asianmukaisesti.
Valiokunta korostaa, että esityksen 145 §:n lokitietojen
tallentamisvelvollisuudessa ei ole miltään osin
kyse viestinnän sisällön tai viestintään
liittyvien välitystietojen tallentamisesta. Esityksen mukaan
velvollisuuden edellytyksenä on, että tallentaminen
voidaan toteuttaa teknisesti ja se on ilman kohtuuttomia kustannuksia mahdollista.
Tallentaminen ei valiokunnan saaman selvityksen ja esityksen perustelujen
mukaan ole kaikissa järjestelmissä teknisesti
kohtuullisin kustannuksin toteutettavissa. Esityksen mukaan Viestintävirasto
voi antaa tarkempia määräyksiä säilyttämisen
teknisestä toteuttamisesta.
Valiokunta katsoo, että Viestintäviraston lokitietojen
tallentamisen teknistä toteuttamista koskevassa määräyksessä olisi hyvä huomioida,
että muilta kuin teleyrityksiltä ei valiokunnan
näkemyksen mukaan ole kohtuullista edellyttää kovinkaan
mittavia ja kustannuksia aiheuttavia ratkaisuja lokitietojen
tallentamisvelvollisuuden toteuttamiseksi. Teleyritysten osalta
valiokunta pitää nykyisen kaltaista lokitietojen
tallentamisvelvollisuutta hyvin tärkeänä myös
jatkossa.
Tietojen säilyttäminen viranomaisten tarpeisiin
Euroopan unionin tuomioistuin antoi huhtikuussa 2014 tuomion
yhdistetyissä asioissa C-293/12 ja C-594/12,
Digital Rights Ireland ja Seitlinger ym., jossa tuomioistuin totesi
yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen
tai yleisten viestintäverkkojen yhteydessä tuotettavien
tai käsiteltävien tietojen säilyttämisestä annetun
direktiivin 2006/24/EY pätemättömäksi. Kyseisellä direktiivillä säädetään
teleyritysten velvollisuuksista säilyttää välitystietoja
vakavan rikollisuuden selvittämistä ja syyteharkintaa
varten. Valiokunta korostaa, että säilyttämisvelvollisuudessa
ei ole miltään osin kyse viestien sisältöjen
säilyttämisestä.
Suomessa edellä mainittu direktiivi on saatettu voimaan
sähköisen viestinnän tietosuojalain (516/2004)
14 a—c §:llä, jotka on esityksessä ehdotettu
siirrettäväksi keskeisiltä osin sellaisenaan
nyt käsittelyssä olevan tietoyhteiskuntakaaren
19 lukuun.
Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisun keskeinen sisältö
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Euroopan unionin tuomioistuin
katsoi tuomiossaan, että unionin lainsäätäjä oli
direktiivin antaessaan ylittänyt ne rajat, joita suhteellisuusperiaatteen
noudattaminen olisi EU:n perusoikeuskirjan kannalta edellyttänyt.
Unionin tuomioistuimen mukaan velvollisuus säilyttää tietyn
ajan tietoja henkilön yksityiselämästä ja
hänen viestinnästään sekä toimivaltaisten
viranomaisten oikeus saada näitä tietoja merkitsee
laajamittaista ja vakavaa puuttumista perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa
vahvistettuihin perusoikeuksiin. Tietojen säilyttäminen
ja niiden myöhempi käyttö ilman, että tilaajalle
tai rekisteröidylle käyttäjälle
ilmoitetaan siitä, voi tuomioistuimen mukaan aiheuttaa
kyseisille ihmisille tunteen siitä, että heidän
yksityiselämänsä on jatkuvan tarkkailun
kohteena.
Tuomioistuin toi esille, että direktiivin aineellisena
tavoitteena on myötävaikuttaa vakavan rikollisuuden
torjumiseen ja lopulta yleiseen turvallisuuteen. Näin ollen
tuomioistuin katsoi, että tietojen säilyttäminen
vastaa tehokkaasti yleisen edun mukaista tavoitetta. Ottaen huomioon toisaalta
henkilötietojen suojan tärkeän roolin yksityiselämän
kunnioittamista koskevan perusoikeuden kannalta ja toisaalta direktiivistä tähän oikeuteen
kohdistuvan puuttumisen laajuuden, lainsäätäjän
harkintavalta käsiteltävässä asiassa on
pieni ja valvonnan on oltava tarkkaa. Pelkkä sinänsä hyväksyttävä ja
perustavanlaatuinen yleisen edun mukainen tavoite ei tuomioistuimen
mukaan yksin voi oikeuttaa katsomaan direktiivissä säädetyn
kaltaista säilyttämistoimenpidettä välttämättömäksi.
Näin ollen direktiivissä on tuomioistuimen mukaan
säädettävä selvistä ja
täsmällisistä kyseisen toimenpiteen laajuutta
ja soveltamista koskevista säännöistä,
joissa asetetaan vähimmäisvaatimukset. Direktiivi merkitsee
tuomioistuimen mukaan puuttumista lähes kaikkien Euroopan
asukkaiden perusoikeuksiin.
Tuomioistuin kiinnitti huomiota mm. siihen, että direktiivin
soveltamisala on laaja kattaen kaikki henkilöt, sähköisen
viestinnän välineet ja viestintätiedot
ilman erottelua, rajoituksia tai poikkeuksia vakavan rikollisuuden
torjunnan tavoitteen perusteella. Lisäksi tuomioistuin
kiinnitti huomiota siihen, että direktiivissä ei
säädetä objektiivisista perusteista,
joiden nojalla voitaisiin rajoittaa tietoja saavien ja käyttävien
henkilöiden määrää sekä kansallisten
viranomaisten oikeutta saada tietoja ja käyttää niitä vain
vakavien rikosten estämiseen, selvittämiseen ja syyteharkintaan
asettamiseen. Tuomioistuin katsoi myös, että direktiivissä säädetään
tietojen säilytysajasta (6—24 kuukautta) tekemättä tietojen
hyödyllisyyteen perustuvaa erottelua eri tietoluokkien
välillä. Lisäksi säilyttämisen
keston määrittäminen ei perustu objektiivisiin
perusteisiin sen takaamiseksi, että säilyttäminen
rajoittuu täysin välttämättömään.
Tuomioistuimen mukaan edellä mainituista puutteista
johtuen direktiivissä ei säädetä selvistä ja
täsmällisistä säännöistä,
joilla säädellään perusoikeuskirjan
7 ja 8 artiklassa vahvistettuihin perusoikeuksiin puuttumisen
laajuutta. Näin ollen direktiivi sisältää laajaperäisen
ja erityisen vakavan puuttumisen näihin perusoikeuksiin
ilman, että puuttumista olisi tarkasti rajoitettu säännöksillä,
joilla voidaan taata, että se todella rajoitetaan täysin
välttämättömään.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tuomio ja direktiivin
pätemättömäksi toteaminen merkitsee
käytännössä sitä, että direktiiviä ei voida
soveltaa eikä sen säännöksiin
voida vedota kansallisten viranomaisten ja tuomioistuinten taikka
EU:n toimielinten toiminnassa. Direktiivi on siten käytännössä menettänyt
oikeusvaikutuksensa.
Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisun vaikutuksista
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että käsiteltävänä olevan
esityksen tietojen säilyttämistä viranomaistarpeisiin
koskeva 19 luku ei voi enää perustua
pätemättömäksi todettuun direktiiviin. Direktiivin
pätemättömäksi toteaminen unionin tuomioistuimen
ratkaisussa ei vaikuta suoraan kansallisen sääntelyn
pätevyyteen tai voimassaoloon, mutta koska direktiivi ei
enää velvoita tämän kaltaiseen
sääntelyyn, sääntelyn tarve
ja toteuttamismahdollisuudet tulee arvioida kansallisesti. Perustuslakivaliokunta
on käsitellyt nyt käsittelyssä olevasta
esityksestä antamassaan lausunnossa tarkemmin tuomioistuimen
ratkaisua ja sen vaikutuksia kansalliseen sääntelyyn.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan unionin tuomioistuimen
tuomion perusteella on pääteltävissä,
että pelkästään säilytettävien
tietojen laaja kattavuus — kaikki ihmiset, kaikki sähköisen
viestinnän välineet ja kaikki viestintätiedot — on
oikeasuhtaisuuden kannalta ongelmallista. Perustuslakivaliokunnan
mukaan avoimeksi kuitenkin jää, merkitseekö viranomaistarpeita
varten säädetyn säilyttämisvelvollisuuden ulottuminen
käytännössä kaikkien sähköisiä viestimiä käyttävien
ihmisten tietoihin jo yksinään oikeasuhtaisuusvaatimuksen
loukkausta. Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan, että tuomion
valossa näyttäisi joka tapauksessa olevan perusteltua
pyrkiä rajaamaan säilyttämisvelvollisuutta
sekä henkilöpiirin että viestinnän sisällön
osalta. Perustuslakivaliokunta toi kuitenkin samalla esille, että tämä olisi
ilmeisesti sekä asiallisesti että teknisesti erittäin
vaikea toteuttaa ja sääntely saattaisi myös
osoittautua muiden perusoikeuksien, kuten luottamuksellisen viestin
salaisuuden suojan, kannalta ongelmalliseksi. Perustuslakivaliokunta
myös totesi, että tämänkaltainen
sääntely vaatisi laajaa ja perusteellista valmistelua
ja että tässä vaihtoehdossa tietoyhteiskuntakaaren
19 luku tulisi poistaa kokonaisuudessaan lakiehdotuksesta. Perustuslakivaliokunta
katsoi kuitenkin lausunnossaan, ettei tuomiosta johdu suoranaista
estettä sellaiselle kansalliselle sääntelylle,
jossa oikeasuhtaisuuden vaatimukset toteutetaan muulla tavoin. Lisäksi
perustuslakivaliokunta piti selvänä, että sääntelyä puoltaa
vakavan rikollisuuden torjuntaan liittyvä hyväksyttävä peruste.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan unionin tuomioistuimen
tuomiosta ei perustuslakivaliokunnan mielestä sinänsä seuraa,
että pätemättömäksi
todetun direktiivin kattamasta asiasta ei voitaisi lainkaan säätää kansallisessa
lainsäädännössä. Perustuslakivaliokunta
piti lausunnossaan selvänä, että myös
kansallista sääntelyä on tällaisessa
tilanteessa syytä arvioida paitsi kansallisten perusoikeussäännösten
myös unionin tuomioistuimen tuomiossa käsiteltyjen
EU:n perusoikeuskirjan yksityiselämän suojaa (7 artikla)
ja henkilötietojen suojaa (8 artikla) koskevien
määräysten valossa. Siten myös
kansallisen sääntelyn on täytettävä tuomiossa
mainitut edellytykset, vaikka tuomio ei suoranaisesti koskekaan
kansallista täytäntöönpanolainsäädäntöä.
Esitetyn kansallisen sääntelyn piirteitä
Liikenne- ja viestintävaliokunta kiinnittää huomiota
siihen, että unionin tuomioistuin arvioi edellä mainitussa
ratkaisussaan nimenomaan direktiivin perusoikeuskirjan mukaisuutta.
Direktiiviä täytäntöön
pantaessa kansalliseen lainsäädäntöön
jäsenvaltioilla on kuitenkin ollut mahdollisuus täydentää direktiivin
sääntelyä kansallisesti, ja näin
on toimittu aikanaan myös Suomessa.
Tämä tarkoittaa samalla sitä,
että voimassa oleva Suomen välitystietojen säilyttämistä koskeva
sääntely ja tätä pitkälti
vastaava esityksen 19 luvun sääntely eivät valiokunnan
näkemyksen mukaan ole tuomioistuimen ratkaisun kannalta
yhtä ongelmallisia kuin direktiivin sääntely.
Unionin tuomioistuimen tuomion myötä keskeisiä kansallisessa
sääntelyssä arvioitavia kysymyksiä ovat
säilytysvelvollisuuden laajuus ja säilytettävien
tietojen rajaukset, tietojen käyttämisen edellytykset
sekä mm. säilytettävien tietojen säilytysajat.
Nykyisestä oikeustilasta poiketen esityksessä ehdotetaan,
että säilyttämisvelvollisuus viranomaistarpeita
varten koskisi pelkästään sisäasiainministeriön
erikseen päätöksellään
nimeämää teleyritystä. Valiokunnan
käsityksen mukaan tällä ehdotuksella
todennäköisesti vähennetään
säilytysvelvollisten teleyritysten määrää, mikä vähentää samalla
myös säilytettävien tietojen määrää.
Valiokunta pitää myös perusteltuna, että tietojen
säilyttämisen vaatimista investointikustannuksista
vastaava ministeriö voi päättää siitä,
mitkä teleyritykset tietoja säilyttävät.
Valiokunta katsoo, että kyseinen ehdotus
on omiaan edistämään yksityisyyden suojan
ja luottamuksellisen viestin suojan toteutumista säilyttämisvelvollisuuden
toteuttamisessa.
Liikenne- ja viestintävaliokunta korostaa, että voimassa
olevaa lakia vastaavasti nyt käsiteltävänä olevassa
esityksessä tietojen määrää on
olennaisesti rajattu vaatimalla vain sellaisten tietojen säilyttämistä,
jotka teleyritys muutoinkin säilyttää omiin
tarpeisiinsa. Valiokunta pitää tätä lähtökohtaa
perustavaa laatua olevana seikkana kansallisen sääntelyn
arvioinnin kannalta.
Lähtökohta tarkoittaa käytännössä sitä,
että Suomessa ei edellytetä säilytettäväksi
mitään sellaista tietoa, jota ei teleyritys jo
muutoinkin säilyttäisi omiin tarpeisiinsa, kuten
esimerkiksi laskun oikeellisuuden varmistamista varten. Sääntelyllä kuitenkin
yhtenäistetään tietojen säilyttämistä siten,
että teleyrityksillä on kyseiset tiedot saatavilla
tietyn ajan siltä varalta, että viranomaisille
syntyy tarve saada kyseisiä tietoja. Valiokunta toteaa,
että tietojen säilyttämisessä viranomaistarpeita
varten on yleisesti ottaen kyse tietojen säilyttämisajan
pidentämisestä ja yhtenäistämisestä.
Tiedot siirtyvät ns. jatkosäilyttämisen
ja viranomaisten tarpeita varten säädetyn säilytysvelvollisuuden
piiriin, kun tietojen käyttö teleyritysten omia
tarpeita varten on päättynyt. Valiokunta korostaa,
että mikäli nykyinen Suomessa säädetyn
kaltainen säilytysvelvollisuus viranomaistarpeisiin poistettaisiin
kokonaan, se ei tarkoittaisi sitä, että näitä tietoja
ei säilytettäisi lainkaan. Tällaisessa
tilanteessa teleyritykset säilyttäisivät
samoja tietoja edelleen omia tarpeitaan varten, mutta keskimäärin
lyhyemmän aikaa ja eri teleyrityksissä erilaisten säilytysaikojen
mukaisesti.
Valiokunta kiinnittää huomiota myös
siihen, että voimassa olevaa lakia vastaavasti esityksen säännökset
koskevat ainoastaan tietojen säilyttämisvelvollisuutta
ja tietojen hyödyntäminen ja viranomaisten tiedonsaantioikeudet
määräytyvät muiden kansallisten
säännösten, kuten pakkokeinolain (806/2011)
ja poliisilain (872/2011) mukaisesti.
Esityksen mukaan viranomaistarpeisiin säilytettäviä tietoja
voidaan käyttää vain pakkokeinolain 10
luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitettujen
vakavien rikosten selvittämiseen ja syyteharkintaan saattamiseen.
Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan, että kyseinen sääntely
täyttää perustuslakivaliokunnan mielestä unionin
tuomioistuimen ratkaisussa tarkoitetun objektiivisen perusteen vaatimuksen
rajoittaa tietoja saavien ja käyttävien henkilöiden määrää sekä käyttää niitä vain
vakavien rikosten yhteydessä. Lisäksi perustuslakivaliokunta
katsoi, että tietojen saaminen pakkokeinolaissa ja poliisilaissa
tarkoitetuista televalvontatiedoista edellyttää näiden
lakien perusteella tuomioistuimen lupaa, joten sääntely
on tältäkin osin ongelmatonta.
Tietojen säilytysajaksi on esityksessä määritelty
12 kuukautta viestinnän päivämäärästä,
kun direktiivi mahdollistaisi tietojen säilyttämisen jopa
kahden vuoden ajan. Esityksen mukaan teleyrityksillä on
tietoturvasta ja tietosuojasta huolehtimista koskevat velvoitteet.
Lisäksi säilytettävät tiedot
tulee hävittää 12 kuukauden säilytysajan
päätyttyä, kun perustetta tietojen käsittelylle
ei enää ole. Teleyrityksen on määriteltävä ne
henkilöt, joilla on ylipäätään
oikeus käsitellä säilytettäviä tietoja,
ja huolehdittava siitä, että tilaajan saatavilla
on tietoa tietojen säilyttämisestä ja
sen tarkoituksesta. Lisäksi esityksen mukaan tietojen säilyttäminen
on pyrittävä suunnittelemaan siten, että samoja
tietoja ei säilytä useampi teleyritys.
Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille huoli siitä,
että säilytettävien tietojen kerääminen yhteen
tietokantaan voi lisätä hajautettuun tietojen
säilyttämismalliin verrattuna riskiä yksityisyyden
suojan näkökulmasta, koska tämänkaltaisen
rekisterin tietoturvan mahdollisesti murtuessa ongelma koskisi kaikkia
säilytettäviä tietoja. Tältä osin
valiokunta yhtyy periaatteessa esitettyyn huoleen, mutta kiinnittää huomiota siihen,
että jo voimassa oleva laki mahdollistaa keskitetyn rekisterin
toteuttamisen. Valiokunta korostaa, että mikäli
säilytettäviä tietoja keskitetään
suurempiin kokonaisuuksiin, on ensisijaisen tärkeää,
että tämänkaltaisissa järjestelmissä noudatetaan
erittäin tiukkoja tietoturvaperiaatteita ja -menettelyjä.
Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen valiokunta
katsoo, että esityksen 19 luku asettaa tietojen
säilyttämiselle olennaisesti tiukempia edellytyksiä ja
reunaehtoja kuin mitä tietojen säilyttämistä koskeva
ja pätemättömäksi todettu direktiivi edellyttää.
Esitys vastaa pääosin voimassaolevaa sääntelyä,
ja direktiiviä kansalliseen lainsäädäntöömme
implementoitaessa on jo aikanaan otettu varsin laajasti huomioon
niitä seikkoja, jotka unionin tuomioistuimen ratkaisussa
on sittemmin tuotu esille direktiivin puutteina.
Kansallisen sääntelyn tarve
Hallintovaliokunta on korostanut lausunnossaan (HaVL
9/2014 vp) välitystietojen säilytysvelvollisuutta
koskevien säännösten merkitystä poliisin
ja muiden esitutkintaviranomaisten työn kannalta. Hallintovaliokunnan
mukaan viestintään liittyviä historiatietoja
tarvitaan lähes poikkeuksetta sellaisessa rikosten tutkinnassa,
jossa käytetään televalvontaa, ja internetympäristöön liittyvissä rikostyypeissä usein
valtaosa näytöstä perustuu välitystietojen
käyttämiseen. Hallintovaliokunnan arvion mukaan,
mikäli välitystietojen säilytysaika laskisi
huomattavasti nykyisestä 12 kuukaudesta, se heikentäisi
merkittävästi erityisesti televalvonnan ja sitä kautta
rikostorjunnan toimintaedellytyksiä.
Säilytettäviä tietoja hyödyntävien
viranomaisten antaman selvityksen mukaan nykyisen säilyttämisvelvollisuuden
vähentäminen vaikeuttaisi laajasti rikostutkintaa.
Erityisesti törkeiden rikosten selvittäminen vaikeutuisi
merkittävästi, koska niiden osalta yksittäinen
rikos saattaa tulla poliisin tietoon vasta varsin pitkällä viiveellä.
Lisäksi valiokunnan saaman selvityksen mukaan televalvontatiedoilla
on yleisesti ottaen televalvonnassa rikosten selvittämisessä huomattava
merkitys. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan vuonna 2013 nykysääntelyn perusteella
viranomaistarpeisiin säilytettäviä tietoja
pyydettiin 6 222 kertaa, joista 3 665 pyyntöä tehtiin
enintään kuuden kuukauden kuluttua viestintätapahtumasta,
5 321 enintään yhdeksän kuukauden
kuluttua viestintätapahtumasta ja 5 844 enintään
12 kuukauden kuluttua viestintätapahtumasta. Valiokunnan
saaman selvityksen mukaan 95 % näistä tietokyselyistä on koskenut
matkapuhelinverkon tietoja. Valiokunta kuitenkin pitää selvänä,
että mahdollisia rajauksia ei voida tehdä pelkkien
lukumäärätietojen perusteella. Valiokunnan
saaman selvityksen mukaan esimerkiksi joidenkin vakavien rikosten
tutkinnassa saatetaan tarvita tietoja useista palveluista, mutta
tämän kaltainen tarve ei kuitenkaan näy
olennaisella tavalla tietopyyntöjen määrää koskevissa
tilastoissa.
Liikenne- ja viestintävaliokunta katsoo, että viestintää koskevien
tietojen säilyttämistä viranomaistarpeisiin
koskevalle velvollisuudelle on edelleen olemassa selkeä ja
painava yhteiskunnallinen tarve. Nyky-yhteiskunnassa viestintäverkkojen
ja erilaisten viestintävälineiden käyttö on
olennainen osa ihmisten arkea ja yhteiskunnan toimintaa ja viestintää koskevilla
tiedoilla on siten väistämättä myös
rikostutkinnassa viranomaisten toimintaedellytysten kannalta keskeinen
rooli. Jatkossa tietoyhteiskunnan kehittyessä näillä tiedoilla
tulee olemaan entistä tärkeämpi merkitys.
Valiokunta pitää välttämättömänä,
että erityisesti poliisin toiminnan ja rikostutkinnan kannalta
välttämättömän tietojen säilyttämisvelvollisuuden
jatkuvuus varmistetaan tässä vaiheessa.
Edellä mainituilla perusteilla liikenne- ja viestintävaliokunta
katsoo, että esityksen 19 luku on rikostutkinnan
toimintaedellytysten ja viime kädessä kansalaisten
turvallisuuden varmistamiseksi välttämätöntä hyväksyä muutettuna.
Valiokunta katsoo viitaten myös perustuslakivaliokunnan
asiasta antamaan lausuntoon, että esitetyn sääntelyn
perusteita ja lähtökohtia tulee kuitenkin arvioida
osin uudelleen ja esitettyyn sääntelyyn on tarpeen
tehdä olennaisia muutoksia.
Esityksen 19 luvun muutostarpeet
Valiokunta korostaa, että unionin tuomioistuimen ratkaisun
mukaan direktiivillä puututaan yksityiselämän
suojaa ja henkilötietojen suojaa koskeviin perusoikeuksiin
laajamittaisesti ja erityisen vakavasti.
Vaikka esityksessä onkin huomioitu varsin pitkälle
direktiivissä ongelmalliseksi osoittautuneita seikkoja,
valiokunta toteaa, että säilytysvelvollisuus tulee
rajata vain siihen, mikä on unionin tuomioistuimen tuomiossa
ja perustuslakivaliokunnan lausunnossa tarkoitetulla tavalla välttämätöntä sääntelyn
tarkoituksen kannalta.
Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, että säilytettävät
tiedot on yksilöitävä laissa ja tässä yhteydessä on
arvioitava, mitkä ehdotetun säännöksen
perusteella säilytettävät tiedot ovat välttämättömiä sääntelyn
taustalla olevan tarkoituksen eli vakavien rikosten tutkimisen,
selvittämisen ja syyteharkintaan asettamisen kannalta. Sellaisia
tietoja, jotka eivät ole tämän tarkoituksen
kannalta välttämättömiä,
ei voi vaatia säilytettäväksi. Perustuslakivaliokunta
totesi, että tietojen yksilöiminen ja rajaaminen
edellä esitetyllä tavalla 1. lakiehdotuksen 157 §:ssä on
edellytyksenä sille, että lakiehdotus voidaan
käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Liikenne- ja viestintävaliokunta on arvioinut tietojen
säilyttämisen välttämättömyyttä perustuslakivaliokunnan
edellyttämällä tavalla ja ehdottaa, että tietoja
ei enää jatkossa säilytetä viranomaistarpeita
varten lainkaan säilytysvelvollisen yrityksen esityksessä tarkoitetuista
kiinteän verkon puhelinpalveluista (ns. lankapuhelin),
sähköpostipalveluista, lisäpalveluista,
EMS-palveluista ja multimediapalveluista.
Valiokunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, että näiden
palvelujen tietoja ei tämän hetkisen arvion perusteella
voida katsoa olevan välttämätöntä säilyttää vakavien
rikosten selvittämistä ja syyteharkintaan asettamista
varten. Valiokunta kiinnittää selvyyden vuoksi
huomiota siihen, että sähköpostipalveluista
edellytetään voimassa olevan lain perusteella
tietojen säilyttämistä ainoastaan teleyritysten
omista sähköpostipalveluista, joten säilyttämisvelvollisuus
ei siten nykyisinkään koske kaikkia sähköpostipalveluja.
Valiokunta ehdottaa, että tietoja säilytetään
säännöksessä tarkoitettuihin
viranomaisten tarpeisiin jatkossa vain säilytysvelvollisen
yrityksen tarjoamista matkaviestinverkon puhelin- ja tekstiviestipalveluista,
internetpuhelinpalveluista ja internetyhteyspalveluista.
Valiokunta huomauttaa, että internetpuhelinpalvelun
osalta velvollisuudessa on kyse vain säilytysvelvollisen
yrityksen itse tarjoamia palveluja koskevista tiedoista eikä esimerkiksi
tallennusvelvollisella internetyhteyspalvelun tarjoajalla ole velvollisuutta
säilyttää tietoja toisen yrityksen tarjoamasta
internetpuhelinpalvelusta.
Lisäksi liikenne- ja viestintävaliokunta ehdottaa,
että esityksen 157 §:ään
lisätään perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla
luettelo, jossa yksilöidään ne tiedot,
jotka kustakin palvelusta on säilytettävä viranomaisten
tarpeita varten.
Luettelo on tarkoitettu tyhjentäväksi ja säilytettävät
tiedot on rajattu vain siihen, mikä on välttämätöntä sääntelyn
taustalla olevan tarkoituksen eli vakavien rikosten selvittämisen
ja syyteharkintaan asettamisen kannalta. Valiokunta on tehnyt edellä mainitut
tietojen säilyttämistä koskevat rajaukset
mm. viranomaisilta saatujen säilytettävien tietojen
hyödyntämisen määrää ja hyödyntämistapoja
koskevien tietojen pohjalta. Esityksen mukaan tarkempia säännöksiä säilytettävistä
tiedoista
voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella. Lisäksi Viestintävirasto
antaa määräyksiä säilytettävien
tietojen teknisistä yksityiskohdista. Liikenne- ja viestintävaliokunta korostaa,
että myös näissä alemmanasteisissa säädöksissä tulee
ottaa tarkasti huomioon, että säilytettävät
tiedot rajataan vain siihen, mikä on välttämätöntä sääntelyn
tarkoituksen kannalta.
Säilyttämisajan osalta perustuslakivaliokunta viittasi
lausunnossaan aiempaan lausuntoonsa, jossa se on pitänyt
12 kuukauden säilytysaikaa oikeasuhtaisuuden kannalta hyväksyttävänä ja riittävänä
vastaamaan
viranomaisten tarpeita. Unionin tuomioistuimen tuomion valossa on
perustuslakivaliokunnan mukaan kuitenkin arveluttavaa, että säilyttämisaikaa
ei säännöksessä ole lainkaan
eritelty suhteessa siihen mahdolliseen hyötyyn, joka tiedoista
voi vakavan rikollisuuden torjumisen tavoitteen kannalta olla. Perustuslakivaliokunta
totesi, että liikenne- ja viestintävaliokunnan
on arvioitava säilytettävien tietojen säilytysaikoja
tavoitteen toteutumisen kannalta ja tarvittaessa porrastettava tietojen
säilytysajat tämän mukaisesti joko 12
kuukaudeksi tai tätä lyhyemmäksi ajaksi.
Liikenne- ja viestintävaliokunta on arvioinut säilytysaikoja
vakavan rikollisuuden torjumisen tavoitteen toteutumisen kannalta
ja ehdottaa, että tietojen säilyttämisvelvollisuus
porrastetaan ajallisesti siten, että matkaviestinverkon
puhelin- ja tekstiviestipalveluun liittyviä tietoja tulee
säilyttää 12 kuukautta, internetyhteyspalveluun
liittyviä tietoja 9 kuukautta ja internetpuhelinpalveluun
liittyviä tietoja 6 kuukautta.
Valiokunta on pohtinut ja arvioinut myös tätä lyhyempien
säilytysaikojen mahdollisuutta. Valiokunta kuitenkin korostaa,
että teleyritykset säilyttävät
jo muutoinkin tietoja omia tarpeitaan varten siinä määrin
pitkään, että tätä lyhyemmät yhtenäiset
säilyttämisajat muuttaisivat sääntelyn
hyötyjen ja haittojen välistä suhdetta
olennaisesti huonompaan suuntaan.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että esityksessä on
poistettu voimassa olevassa laissa oleva rajaus, jonka mukaan teletoimintailmoitusvelvollisuus
ei koske sellaisia pieniä toimijoita, joiden toiminta kohdistuu
määrältään pieneen
vastaanottajakuntaan. Valiokunta toteaa, että ilmoitusvelvollisuutta
koskevaa sanamuodon muutosta ei tule tulkita siten, että tietojen säilyttämisvelvollisuus
voisi laajentua tätä kautta pieniin toimijoihin,
mikäli sisäministeriö tekisi säilytysvelvollisuutta
koskevan 157 §:n 1 momentissa tarkoitetun
päätöksen. Valiokunta korostaa, että tämän
kaltaisessa pienimuotoisessa toiminnassa on kyse esityksen 4 §:n 2 momentissa
tarkoitetusta merkitykseltään vähäisestä toiminnasta,
jota teletoimintailmoitusvelvollisuus ei esityksen mukaan koske,
ja näin ollen myöskään säilytysvelvollisuus
ei voisi koskea tämän kaltaista toimintaa. Valiokunta
toteaa, että säilytysvelvollisten yritysten piiri
säilyy siten esityksen myötä nykyisenä sillä erotuksella,
että sisäministeriö voi päätöksellään
vähentää säilytysvelvollisten
yritysten määrää.
Esityksen 157 §:n 3 momentin mukaan
säilytysvelvollisuus ei koske viestin sisältöä eikä verkkosivustojen
selaamisesta kertyviä välitystietoja. Valiokunta
pitää tätä jo voimassa olevaan
lakiin sisältyvää rajausta erittäin
olennaisena ja tärkeänä. Esityksen mukaan
säilytysvelvollinen yritys voisi kuitenkin jatkossa tallentaa
internetyhteyspalvelun, sähköpostipalvelun ja
internetpuhelinpalvelun osalta myös esimerkiksi verkkosivustojen
selaamisesta kertyviä välitystietoja ja muita
tietoja, jotka ovat välttämättömiä internetyhteyspalvelun,
sähköpostipalvelun tai internetpuhelinpalvelun
käyttäjän tunnistamiseksi. Velvollisuutta
tähän ei esityksen mukaan kuitenkaan olisi. Hallintovaliokunta
on todennut lausunnossaan, että ehdotettu säännös parantaisi
rikostutkinnan edellytyksiä. Liikenne- ja viestintävaliokunta
toteaa, että kyseisen ehdotuksen perusteluina on tuotu
esille rikostutkinnan sinänsä asianmukaisia käytännön
tarpeita. Valiokunta ei kuitenkaan pidä mahdollisena hyväksyä tässä vaiheessa
unionin tuomioistuimen ratkaisun jälkeen ja saatavilla
olevan tiedon pohjalta nykyiseen tietojen säilyttämiseen tämän
kaltaista internetin käyttöä koskeviin
tietoihin liittyvää laajennusta, joka poikkeaisi olennaisesti
edellä mainitusta keskeisestä periaatteesta, jonka
mukaan verkkosivustojen selaamista koskevia välitystietoja
ei säilytetä. Näin ollen valiokunta ehdottaa,
että kyseinen ehdotus poistetaan tässä vaiheessa.
Mainitun säännöksen tarvetta ja toteuttamismahdollisuuksia
on mahdollista arvioida myöhemmässä vaiheessa sääntelyn
seurannan yhteydessä. Valiokunta pitää tärkeänä,
että mahdollisessa jatkovalmistelussa otetaan huomioon
perustuslakivaliokunnan kyseisestä säännösehdotuksesta
tekemät huomautukset.
Liikenne- ja viestintävaliokunta kiinnittää huomiota
siihen, että valiokunta ehdottaa tällä hetkellä saatavilla
olevan tiedon pohjalta säilytettäviin tietoihin
varsin tiukkoja rajauksia nykytilanteeseen verrattuna.
Näin ollen valiokunta pitää mahdollisena,
että jokin nyt valiokunnan ehdotuksessa säilytysvelvollisuuden
piiristä poistettu tieto tai palvelu voi tulevaisuudessa osoittautua
lainsäädännön käytännön
seurannan myötä välttämättömäksi
säilyttää viranomaisten tarpeita varten.
Valiokunta pitää perusteltuna, että tämän
kaltaisessa tapauksessa tieto tai palvelu lisätään myöhemmin
säilytysvelvollisuuden piiriin. Vastaavasti jos jonkin
tietyn palvelun merkitys rikostutkinnassa tulevaisuudessa olennaisesti
vähenee tai kasvaa, myös säilyttämisaikoja
on syytä arvioida tuolloin uudelleen.
Valiokunta toteaa, että mm. internetpuhelinpalveluiden
osalta säilyttämisvelvollisuutta lienee palveluiden
käytön todennäköisestä lisääntymisestä johtuen
tarpeen tarkastella lähivuosina uudelleen.
Valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi
seuraavan lausuman:
Eduskunta edellyttää, että välitystietojen säilyttämistä viranomaistarpeisiin
koskevan sääntelyn arviointia varten perustetaan
laajapohjainen työryhmä, jonka tulee tehdä kattava
selvitys viranomaisten tarpeista, tietojen säilyttämisestä sekä säilyttämisen
yksityisyyden suojaan liittyvistä kysymyksistä.
Työn pohjalta tulee tehdä arvio kyseisen sääntelyn
mahdollisista muutostarpeista ja tarvittaessa laatia muutosehdotukset
ilman tarpeetonta viivästystä (Valiokunnan lausumaehdotus
5).
Edellä mainittu työryhmä voidaan
perustaa siinä vaiheessa, kun asian etenemisestä EU-tasolla
on saatavilla tarkempia tietoja.
Valiokunta pitää hyvin tärkeänä,
että välitystietojen säilyttämistä koskevaa
keskustelua ja EU-tason jatkotoimenpiteitä asiassa seurataan
tiiviisti, ja mikäli asiassa tulee esille sellaisia olennaisia
seikkoja, jotka eivät tällä hetkellä ole
tiedossa, ryhdytään välittömästi
tarvittaviin toimenpiteisiin esimerkiksi sääntelyn
tarkistamiseksi. Valiokunta myös katsoo, että edellä mainitun
EU:n tuomioistuimen ratkaisussa tehdyt linjaukset on tärkeää ottaa
huomioon myös tulevissa viestintäpalvelujen käyttäjien
yksityisyyden suojaan vaikuttavissa lainsäädäntöratkaisuissa.
Lisäksi valiokunta katsoo, että jatkossa olisi hyvä pohtia
tietojen käyttöä ja käyttötarkoituksia
koskevien tilastojen aktiivisen julkaisemisen kehittämistä ja
tehostamista mm. tietojen säilyttämistä koskevan
luottamuksen lisäämiseksi.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että säilyttämisvelvollisuutta koskevaa
sääntelyä seurataan myös myöhemmin
ja arvioidaan säännöllisin väliajoin,
onko esimerkiksi teknologian kehittymisestä tai viranomaisten
tarpeiden muuttumisesta johtuen syytä arvioida säilytettäviä tietoja
tai säilytysaikoja uudelleen.
Valiokunta myös korostaa selkeyden vuoksi, että viranomaistarpeita
varten säilytettäviä tietoja koskevilla
säännöksillä ja niihin tehtävillä muutoksilla
ei miltään osin vaikuteta siihen, miten ja millä edellytyksillä teleyrityksillä on
oikeus käsitellä ja säilyttää tietoja
omia tarpeitaan varten.
Viranomaisten avustamisesta teleyrityksille aiheutuvat kustannukset
Esityksen 299 §:n mukaan teleyrityksillä olisi nykyisen
sääntelyn mukainen oikeus saada valtiolta korvaus
pelkästään viranomaisten avustamiseksi
hankittujen järjestelmien, laitteiden ja ohjelmistojen
investointi- ja ylläpitokustannuksista. Korvauksen kustannuksista
maksaisi se viranomainen, jonka laissa säädettyä tehtävää tai tiedonsaantioikeutta
varten viestintäverkon tai -palvelun investointi
tehdään. Sen sijaan nykyisestä poiketen
teleyrityksillä ei olisi enää jatkossa
oikeutta saada korvausta tällaisten järjestelmien
käytöstä, tietojen luovuttamisesta ja
niistä aiheutuvista henkilöstö- yms.
kustannuksista. Esityksen 323 §:n mukaan teleyrityksellä olisi velvollisuus
mm. luovuttaa korvauksetta tieto, jonka saamiseen viranomaisella
on erikseen muualla laissa säädetty oikeus.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan jatkossa edelleen korvattavien
investointikustannusten määrä vaihtelee
olennaisesti vuosittain. Teknologian kehittyessä kustannukset
keskittyvät usein tietylle vuodelle järjestelmiä uusittaessa,
mutta keskimäärin viranomaisten tarpeita varten
tarvittavien järjestelmien investointikustannukset ovat
olennaisesti pienempiä kuin mitä ensisijaisesti
tietopyyntöjen kohteina oleville suurille teleyrityksille
koituu näiden järjestelmien käytöstä vuosittain
(arviolta noin 1,5—2 miljoonaa euroa). Valiokunnan saaman
selvityksen mukaan ehdotettu kustannusten jaon malli on valittu
useista vaihtoehtoisista malleista ja sen on katsottu olevan eri
osapuolten kannalta kohtuullisin kompromissi, joka kannustaa toiminnan
tehokkaaseen järjestämiseen ja toisaalta turvaa
viranomaisresurssien riittävyyttä. Hallintovaliokunta piti ehdotusta
lausunnossaan (HaVL 9/2014 vp) erityisesti
poliisin kannalta merkittävänä ja totesi,
että se mahdollistaa säästyvien resurssien
ohjaamisen poliisin operatiivisiin tehtäviin.
Valiokunta pitää viranomaisten avustamista
koskevaa kustannusjärjestelyä melko poikkeuksellisena,
mutta esityksessä mainituin perustein hyväksyttävänä.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että järjestelmien käyttö ja
muu tarvittava toiminta järjestetään
siten, että viranomaisten tarpeet toteutuvat asianmukaisesti.
Varautuminen
Viestintäverkkojen ja palveluiden tulee toimia luotettavasti
ja turvallisesti sekä normaaliaikoina, normaaliaikojen
häiriötilanteissa että poikkeusoloissa.
Esityksessä ehdotetaan eräitä muutoksia,
joilla pyritään jo normaaliaikojen toimenpiteillä mm.
tiettyjen valmiuslaissa (1552/2011)
säädettyjen poikkeusolojen toimivaltuuksien käyttömahdollisuuksien
varmistamiseen. Esityksen 282 §:n mukaan teleyrityksillä olisi
jatkossa nykyistä kattavampi velvollisuus varautumissuunnitelman
laatimiseen ja 283 §:n mukaan velvollisuus huolehtia
mahdollisuudesta palauttaa keskeisimmät kriittiset viestintäjärjestelmät
sekä niiden ohjaus, ylläpito ja hallinta viipymättä Suomeen
valmiuslaissa tarkemmin säädetyssä tilanteessa.
Valiokunta pitää ehdotusta saamansa selvityksen
perusteella käytännön toteutuksen kannalta
haasteellisena, mutta tavoitteiltaan oikean suuntaisena ottaen huomioon,
että valmiuslain säännösten
toteuttaminen vaatii teleyrityksiltä väistämättä muutoinkin
etukäteistä suunnittelua ja käytännön
valmistautumista valmiuslain vaatimusten toteuttamiseen. Lisäksi
valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että teleyrityksillä olisi
esityksen 298 §:n mukaan myös jatkossa
oikeus saada huoltovarmuusrahastosta korvaus huomattavista varautumisvelvollisuuden
aiheuttamista kustannuksista.
Valiokunta pitää kannatettavana esityksen
ehdotusta telekaapeleiden sijaintitietojen saattamisesta digitaaliseen
muotoon, jotta tiedot olisivat keskitetysti ja nykyistä paremmin
saatavilla muiden maanalaisten johto-, putki- ja kaapelitietojen
kanssa maanrakentajien tarpeita varten. Valiokunta pitää tärkeänä,
että kaapelien sijaintitiedot saatetaan digitaaliseen muotoon
kohtuullisessa ajassa lain voimaan tulon jälkeen. Valiokunta
kiinnittää huomiota siihen, että eri toimijoilla
tulisi olla saatavilla tieto myös eri hankkeista ja niiden
työvaiheista siten, että hankkeet voidaan ajoittaa
järkevästi ja koordinoida niiden toteutus tarkoituksenmukaisella
tavalla keskenään. Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota
tarpeeseen huolehtia siitä, että kaapelien sijaintitiedot
on asianmukaisesti suojattu tietoturvaloukkauksilta ja että sijaintitietojen hyödyntämisessä
otetaan
huomioon myös tämän tiedon merkitys yhteiskunnan
turvallisuuden kannalta.
Valiokunta pitää erittäin tärkeänä,
että esityksen 276 §:n mukaisen häiriöhallinnan
yhteistoimintaryhmän toiminnasta kehitetään
eri osapuolille tehokas työskentelymalli, jonka avulla
voidaan kehittää häiriöiden
hallintaan liittyvää toimintaa, sopia tarvittaessa
myös vapaamuotoisemmin sekä viranomaisten että eri
elinkeinoelämän toimijoiden rooleista ja vastuista
sekä pyrkiä löytämään
esimerkiksi toiminnassaan toisistaan riippuvaisten teleyritysten
ja energia- alan välille uusia toimivia käytännön
yhteistyön muotoja.
Ehdotuksen kautta on mahdollista löytää uusia toimintatapoja
myös sään erilaisiin ääri-ilmiöihin
varautumiseen ja näistä häiriöistä toipumisessa
noudatettaviin menettelyihin.
Telekaapelin, tukiaseman ja radiomaston sijoittaminen
Esityksen 28 luvussa säädetään
teleyrityksen oikeudesta sijoittaa tietyin edellytyksin telekaapeli,
tukiasema ja radiomasto toisen omistamalle maalle tai rakennukseen.
Valiokunta katsoo, että viestintäpalvelujen käytöstä on
tullut viime vuosina kansalaisille sellainen välttämätön
hyödyke, jonka saatavuuden turvaamiseksi on tarpeen mahdollistaa
näiden palvelujen tarjoamiseksi tarvittavan tekniikan sijoittaminen
tietyin edellytyksin myös alueiden tai rakennusten omistussuhteiden
sitä estämättä.
Valiokunta korostaa, että teleyritysten tulee esityksen
mukaisesti pyrkiä ensisijaisesti ratkaisemaan tämän
kaltaiset tilanteet neuvottelemalla ja sopimalla sijoittamisesta
asianosaisten kesken, omistajan oikeudet huomioivalla tavalla. Valiokunta
pitää myös molempien osapuolten oikeuksien
ja oikeussuojan kannalta tärkeänä esityksen
ehdotusta rakennusvalvontaviranomaisen valvontatehtävästä ja
kyseisen viranomaisen esityksen 233 §:n mukaisesta
oikeudesta päättää sijoittamisesta
mahdollisissa erimielisyystilanteissa. Valiokunta korostaa omistajien oikeuksien
turvaamisen tarvetta myös sijoituspäätöksiä tehtäessä.
Valiokunta pitää tärkeänä, että sijoittamisessa
otetaan riittävästi huomioon myös maisemalliset
näkökohdat.
Terveysvaikutukset
Asian käsittelyssä on tuotu esiin huolia viestintäverkkojen
ja -laitteiden aiheuttaman säteilyn terveysvaikutuksista.
Liikenne- ja viestintävaliokunta pyysi Säteilyturvakeskukselta
asiasta lausunnon. Lausunnon mukaan hallituksen esityksessä ei
ole sellaisia kohtia, jotka toteutuessaan heikentäisivät
säteilyturvallisuutta Suomessa. Selvityksen mukaan matkapuhelintukiasemien
ja muiden radiotaajuista säteilyä hyödyntävien
tekniikoiden, kuten langattomien verkkojen, aiheuttama altistuminen
on hyvin vähäistä. Lausunnon mukaan väestön
säteilylle altistuminen ei myöskään
ole kasvanut merkittävästi, vaikka matkaviestinverkot
ja sähköinen viestintä ovat lisääntyneet
viime vuosina huomattavasti. Sen sijaan matkapuhelinten käytöstä on
tutkimustuloksia, joissa on löydetty näyttöä kausaalisesta
yhteydestä kahteen aivokasvaintyyppiin. Tästä syystä Säteilyturvakeskus
on antanut suosituksen, jonka mukaan erityisesti lasten turhaa altistumista
matkapuhelimen radiotaajuiselle säteilylle on hyvä välttää.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että edellä mainitun suosituksen noudattamista
pyritään edistämään.
Valiokunta pitää myös hyvänä,
että viestintämarkkinoiden toimijoilta saadun
arvion mukaan esimerkiksi tukiasemien paikkoja suunniteltaessa tukiasemia
ei käytännössä sijoiteta esimerkiksi
suoraan päiväkotien tai koulujen yhteyteen. Valiokunta
pitää tärkeänä, että tätä käytäntöä noudatetaan
myös jatkossa. Valiokunta viittaa lisäksi esityksen
243 §:n 1 momentin 6 kohtaan, jonka mukaan
viestintäverkot ja -palvelut on suunniteltava, rakennettava
ja ylläpidettävä siten, että kenenkään
terveydelle ei aiheudu vaaraa.
Valiokunta pitää hyvin tärkeänä,
että sähköisessä viestinnässä käytettävien
laitteiden ja tekniikoiden mahdollisia terveysvaikutuksia seurataan
ja tutkitaan edelleen, jotta mahdolliset syy-seuraussuhteet voidaan
joko tieteellisesti osoittaa tai sulkea pois.
Digitaalinen jäämistö
Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että kuolleen
henkilön sähköisessä muodossa
olevan omaisuuden, kuten sähköisten viestien,
oikeudellinen asema ei ole tällä hetkellä riittävän
selkeä ja että kysymys vaatisi arvioimista. Myös perustuslakivaliokunta
piti lausunnossaan perusteltuna, että tätä kysymystä selvitetään
jatkossa erikseen osana asian jäämistöoikeudelliset
erityispiirteet huomioon ottavaa kokonaisarviointia. Liikenne-
ja viestintävaliokunta katsoo, että kyseinen sääntely
sopinee luontevimmin yleiseen jäämistöoikeudelliseen
sääntelyyn, eikä näe tässä vaiheessa
mahdollisena sisällyttää tietoyhteiskuntakaareen
tämän kaltaista sääntelyä.
Valiokunta kannustaa kuolleen henkilön sähköisessä muodossa
olevan omaisuuden oikeudellisen aseman selvittämiseen nykyisen
oikeustilan selkeyttämiseksi.
Jatkoseuranta
Valiokunta pitää erityisen tärkeänä,
että hyvin haastavana ja laajana kokonaisuutena tietoyhteiskuntakaaren
toimeenpanoa seurataan tiiviisti, sen vaikutuksia arvioidaan monipuolisesti
ja mahdollisiin epäkohtiin, virheisiin, ennakoimattomiin
vaikutuksiin sekä markkinoiden, tekniikan tai toimintaympäristön
muuttumisesta johtuviin muutostarpeisiin reagoidaan viivytyksettä myös
tarvittavin muutosehdotuksin. Valiokunta myös yhtyy hallintovaliokunnan
lausuntoon siitä, että lakimuutoksista tiedottamiseen
tulee panostaa riittävästi.
Valiokunta katsoo, että lainsäädännöllä on oma
keskeinenkin roolinsa tietoyhteiskuntakehityksen mahdollistajana
ja erilaisten kehityksen pullonkaulojen purkajana. Tietoyhteiskuntakehityksen
edistämisellä, ja osana tätä viestintämarkkinoiden
toimivuuden varmistamisella, on mahdollista pyrkiä osaltaan
parantamaan ja kehittämään myös
Suomen kilpailukykyä. Tehtävän haastavuudesta
huolimatta tietoyhteiskuntaa koskevan lainsäädännön
tulee pyrkiä pysymään jatkossakin nopeasti
kehittyvän teknologian ja toimintaympäristön
muutosten tasolla. Tästä syystä tietoyhteiskuntaa
koskevassa sääntelyssä on myös
tarpeen säilyttää jatkossakin sääntelyn
teknologianeutraalisuus ja sen mahdollistama joustonvara.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että viime
kuukausien kansainvälisen urkintakohun myötä on
syntynyt uusia mahdollisuuksia hyödyntää Suomen
roolia tietoturvasta ja yksityisyyden suojasta huolehtivana maana
ja siten mahdollisesti houkuttelevana sijaintipaikkana esimerkiksi
pilvipalvelujen ja datakeskusten kannalta. Valiokunta katsoo, että nämä mahdollisuudet
tulee pyrkiä käyttämään
määrätietoisesti hyväksi mm.
huolehtimalla myös jatkossa yksityisyyden ja luottamuksellisen
viestin suojan toteutumisesta lainsäädännöllisin
keinoin.
Valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi
lausuman, jonka mukaan
eduskunta edellyttää, että tietoyhteiskuntakaaren
toimeenpanoa ja vaikutuksia seurataan tiiviisti ja mahdollisiin
epäkohtiin tai ennakoimattomiin vaikutuksiin reagoidaan
viivytyksettä myös mahdollisesti tarvittavin
muutosehdotuksin. Erityisesti lain vaikutuksia tulee seurata verkkoneutraliteetin,
alan investointien sekä yksityisyyden suojan toteutumisen näkökulmista
(Valiokunnan lausumaehdotus 1).
Valtioneuvoston antamat lausumat
Valtioneuvosto antoi esityksen antamisen yhteydessä kolme
lausumaa, joista yksi koski toimilupamenettelyjen keventämistä jo
ennen nyt käsittelyssä olevan lakiesityksen voimaan
tuloa, toinen esityksen 18 lukuun sisältyvien
yhteisötilaajan oikeutta käsitellä välitystietoja
väärinkäytöstapauksissa koskevien
säännösten mahdollista siirtämistä osaksi
työelämän lainsäädäntöä ja yksi
televisiosisältöjen katsojamäärältään
laajojen verkkolähetysten mahdollistamista.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että perustuslakivaliokunnan
lausunnon mukaan tietosuojavaltuutetun toimistolta saadun selvityksen
perusteella on pääteltävissä,
että yhteisötilaajan oikeutta käsitellä välitystietoja
väärinkäytöstapauksissa koskevien
säännösten mahdollistamaa yhteisötilaajan
käsittelyoikeutta viestintäverkon luvattoman käytön
tai yrityssalaisuuksien paljastamisen selvittämiseksi ei
juurikaan ole säännösten voimassaoloaikana
käytetty. Perustuslakivaliokunta totesi, että sääntelyn
sisällyttämistä jatkossa lainsäädäntöön
on syytä arvioida erityisesti perusoikeusrajoitusten välttämättömyysedellytyksen
kannalta.
Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää hyvin tärkeänä,
että laajakaistaverkkojen kapasiteetin riittävyydestä pyritään
Suomessa huolehtimaan siten, että televisiolähetyksiä ja
muuta verkon kapasiteetin kannalta haastavaa sisältöä voidaan jatkossa
lähettää laajakaistaverkkojen välityksellä yhtäaikaisesti
myös suurille katsojaryhmille. Verkon välityskapasiteetin
riittävyys ja sen hallinnointi on tärkeä kysymys
myös verkkoneutraliteetin ja ylipäätään
mm. erilaisten mediasisältöjen vastaanottamismahdollisuuksien kannalta.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan liikenne- ja viestintäministeriö on
perustanut työryhmän, jossa näitä kysymyksiä pohditaan
ja pyritään löytämään
asiaan ratkaisua yhdessä alan toimijoiden kanssa.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että mainitussa työryhmässä pyritään
ryhmälähetys- tai vastaavan tekniikan käyttöönoton mahdollistamiseen.
Olennaista on, että löydetään
pikaisesti malli, jolla suomalaisten verkko-operaattoreiden verkoissa pystytään
lähettämään teräväpiirtotelevisiolähetyksiä tai
muuta paljon kapasiteettia vievää sisältöä yhtä aikaa
suurille vastaanottajaryhmille.
Mikäli tämän kaltaista katsojien
valinnanmahdollisuuksien, televisiotoimialan tulevaisuuden ja
laajemmin tietoyhteiskuntakehityksen kannalta tärkeää teknistä toteutusta
ei saada kohtuullisessa ajassa markkinoille käyttöön,
tulee arvioida mahdolliset asiaa koskevat sääntelyn
tarpeet ja mahdollisuudet.
Yksityiskohtaiset perustelut
2 §. Eräiden säännösten
soveltaminen.
Erilaisten viestintää koskevien palvelujen
tarjonta on viime vuosina olennaisesti lisääntynyt,
ja kokonaan uudenlaisia palveluja on tullut markkinoille. Sähköisen
viestinnän alalla erityisesti monikansallisten yritysten
palvelutarjonta on lisääntynyt ja lisäksi
palvelukokonaisuuksien toteutus jakautuu tyypillisesti useammalle
taholle ja usein myös eri maihin. Viestejä välittävä palvelu
voidaan tuottaa esimerkiksi siten, että osa sen ylläpitoon
tarvittavista toiminnoista toteutetaan Suomen ulkopuolella konsernin
toisessa yrityksessä tai jollakin alihankkijalla. Vastaavasti
esimerkiksi VOIP-puhelu, sähköpostipalvelu tai vaikkapa
jokin pikaviestintää kokeva palvelu on mahdollista
tarjota käyttäjälle siten, että palvelu toimii
internetyhteyspalvelun päällä käyttäjän internetyhteyspalvelun
tarjoavasta teleyrityksestä riippumattomasti. Nykyinen
sähköisen viestinnän tietosuojaa ja tietoturvaa
koskeva sääntely koskee kuitenkin lähinnä perinteisiä teleyritysten
tarjoamia viestintäpalveluja, eikä sääntely
ota myöskään huomioon palvelutarjonnan
ja palvelujen toteutusten huomattavaa kansainvälistymistä.
Tällä hetkellä esimerkiksi osana teleyrityksen
viestintäpalvelua lähetetty tekstiviesti on tietosuojaa
ja tietoturvaa koskevan sääntelyn kannalta olennaisesti
erilaisessa asemassa kuin ulkomaalaisen internetpohjaisen applikaation avulla
lähetetty pikaviesti. Tämän kaltaisten
palvelujen käyttö on lisääntynyt
huomattavasti, ja on oletettavaa, että kehitys tulee jatkumaan.
Palvelujen käyttäjä ei kuitenkaan välttämättä näe erilaisten
viestintään käytettävien palvelujen
välillä mitään eroa, eikä myöskään
käyttäjän yksityisyyden suojan tarpeessa
ole eroa näiden erilaisten palvelutyyppien välillä.
Valiokunta viittaa säännöksestä edellä yleisperusteluissa
todettuun ja ehdottaa saamansa selvityksen perusteella säännökseen
useita olennaisia sääntelyn sisältöä täsmentäviä ja
tarkentavia muutoksia. Valiokunta katsoo, että säännöksen
1 momentissa on tarpeen luetella yksiselitteisesti ne pykälät,
jotka kyseessä olevassa säännöksessä tarkoitetuissa
tilanteissa tulevat sovellettavaksi. Saamansa selvityksen perusteella
valiokunta ehdottaa näin ollen, että säännökseen
lisätään viittaukset tietoyhteiskuntakaaren
136—145 ja 247 §:ään.
Mainitut 136—145 §:n säännökset
koskevat sähköisen viestinnän välittämistä,
ja niissä säädetään
mm. viestien ja välitystietojen luottamuksellisuudesta,
käsittelyn periaatteista ja ns. lokitietojen tallentamisesta. Esityksen
247 §:ään taas sisältyy
säännökset viestinnän välittäjän
ja lisäarvopalveluntarjoajan velvollisuudesta
huolehtia tietoturvasta.
Edellä mainitut säännökset
koskevat tietoyhteiskuntakaaressa tarkoitettuja viestinnän
välittäjiä eli teleyrityksiä,
yhteisötilaajia ja sellaisia muita tahoja, jotka välittävät
sähköistä viestintää muutoin
kuin henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin
yksityisiin tarkoituksiin. Käytännössä viestinnän
välittäjän määritelmä kattaa
myös sellaiset tilanteet, joissa palveluntarjoaja toimii
käyttäjiin nähden teleyritystä vastaavana
viestintää välittävänä kolmantena osapuolena,
mutta joissa palvelun toteutus on sen kaltainen, ettei toiminnan
voida katsoa olevan laissa tarkoitettua teletoimintaa. Asiantuntijakuulemisessa
on tuotu esille, että esityksen 136 §:n
1 momentti, jossa todetaan, että viestinnän osapuoli
voi käsitellä omia sähköisiä viestejään
ja niihin liittyviä välitystietoja, on epäselvä siltä osin,
mitä omilla viesteillä tarkoitetaan. Valiokunta
toteaa selvyyden vuoksi, että omiksi viesteiksi katsotaan
mainitussa säännöksessä sekä viestinnän
osapuolen lähettämät että tämän vastaanottamat
viestit. Esityksen 138 §:ään
sisältyy viittaus esityksen 272 §:ään.
Liikenne- ja viestintävaliokunta toteaa tulkintaepäselvyyksien
välttämiseksi, että kyseinen viittaus
tietoturvan toteuttamista koskeviin toimenpiteisiin ei tarkoita
sitä, että 272 §:n säännökset
tulisivat 2 §:n perusteella sovellettaviksi siinä tarkoitetuissa
tilanteissa kaikkiin viestinnän välittäjiin. Tämä johtuu
siitä, että esityksen mukaan 272 § koskee
vain teleyrityksiä, yhteisötilaajia ja lisäarvopalveluntarjoajia.
Kyseistä säännöstä ei
siten ole ulotettu koskemaan kaikkia tietoyhteiskuntakaaressa tarkoitettuja
viestinnän välittäjiä.
Valiokunta ehdottaa, että 1 momentissa luetellaan
kolmeen vaihtoehtoiseen kohtaan jaoteltuna ne edellytykset, joiden
täyttyessä edellä mainitut säännökset
tulevat sovellettavaksi. Kohdissa on karkeasti jaoteltuna kyse säännösten
soveltamisesta 1) Suomessa toimipaikan omaaviin yrityksiin, 2) yrityksiin,
jotka käyttävät Suomessa sijaitsevia
laitteitaan palvelutarjonnassaan, sekä 3) palveluihin,
joita ilmeisellä tavalla suunnataan Suomeen. Edellä mainittua
2 ja 3 kohtaa sovelletaan vain, jos toiminnan harjoittajalla
ei ole toimipaikkaa muualla Euroopan unionin jäsenvaltioiden
alueella.
Arvioitaessa, tulevatko 136—145 ja 247 §:n säännökset
sovellettavaksi jonkin tietyn toiminnan harjoittajan palveluun,
voidaan ensin arvioida, onko toimijan harjoittama toiminta sellaista, jota
kyseisissä pykälissä säännellään.
Tämän jälkeen voidaan arvioida, täyttyykö vähintään
yksi 1 momentin 1—3 kohdissa tarkoitetuista edellytyksistä.
Valiokunta ehdottaa, että 1 momentin 1 kohdan
mukaan mainittuja säännöksiä sovelletaan,
jos toiminnan harjoittajan toimipaikka on Suomessa tai muutoin Suomen
oikeudenkäytön piirissä. Toimipaikalla
tarkoitettaisiin säännöksessä sellaista
toimipistettä, josta toimintaa tosiasiallisesti harjoitetaan.
Toimipaikan olemassaoloa arvioitaessa ei ole keskeistä,
miten toiminta on juridisesti järjestetty, vaan huomio
tulee kiinnittää nimenomaan siihen, harjoitetaanko toimintaa
vakiintuneiden järjestelyjen mukaan tosiasiallisesti Suomessa.
Suomen lainkäyttövallan piiriin kuuluvia toimipaikkoja
ovat esimerkiksi Suomen edustustot.
Valiokunta ehdottaa, että 1 momentin 2 kohdan
mukaan mainittuja säännöksiä sovelletaan,
jos toiminnan harjoittajalla ei ole toimipaikkaa Euroopan unionin
jäsenvaltioiden alueella, mutta palveluun sisältyvässä viestinnän
välittämisessä käytettävät
toiminnan harjoittajan keskeiset laitteet ovat Suomessa taikka niitä ylläpidetään
Suomessa. Näin ollen säännöksiä sovellettaisiin,
jos esimerkiksi Euroopan unionin ulkopuolelle sijoittautuneen toiminnan
harjoittajan viestinnän välittämiseen
liittyviä välitystietoja käsiteltäisiin
toimijan Suomessa sijaitsevilla palvelimilla ja nämä palvelimet
ovat kyseisen viestinnän välittämisen
kannalta keskeisiä. Lisäksi säännöksiä sovelletaan,
jos toiminnan harjoittajan viestinnän välittämisen
kannalta keskeisiä laitteita ylläpidetään
Suomesta käsin esimerkiksi siten, että laitteet
sijaitsevat fyysisesti muualla, mutta niiden ylläpitotyö hoidetaan
etätoimintona Suomesta käsin. Ylläpidolla tarkoitetaan
säännöksessä muutoksia, korjauksia,
käyttöoikeuksia, seurantaa yms. toimenpiteitä,
joilla keskeiset laitteet pidetään toimintakuntoisina
ja tietoturvallisina. Selvyyden vuoksi valiokunta toteaa, että säännöksessä keskeisellä
laitteella
ei tarkoiteta palvelun käyttäjän päätelaitetta.
Valiokunta toteaa, että mainittua 2 kohtaa
ei tule tulkita siten, että säännösten
soveltamisalaan kuuluisivat kaikki ne toimijat, joiden asiakkaat
hyödyntävät toiminnassaan Suomessa tarjottua
internetyhteyttä palvelun käyttämiseksi.
Säännöksessä tarkoitettuna keskeisenä laitteena
ei siten voida pitää Suomessa olevaa viestintäverkkoa,
ellei se ole toiminnan harjoittajan oma tai muutoin sen hallinnassa.
Kohdalla pyritään nimenomaan sääntelemään
tilanteita, joissa toiminnan harjoittajalla itsellään
on laitteistonsa kautta keskeinen liityntä Suomeen. Toiminnan
harjoittajan keskeiset laitteet voivat olla myös alihankinnan
tai muun sopimussuhteen kautta toiminnan harjoittajan hallinnan
tai määräysvallan alaisia.
Valiokunta ehdottaa, että 1 momenttiin lisätään
uusi 3 kohta, jonka mukaan mainittuja säännöksiä sovelletaan,
jos toiminnan harjoittajalla ei ole toimipaikkaa Euroopan unionin
jäsenvaltioiden alueella, mutta palvelun käyttäjä on
Suomessa ja tarjottavan palvelun sisällön tai
sen markkinoinnin perusteella on ilmeistä, että palvelu
on suunnattu Suomeen. Tämä peruste voi tulla sovellettavaksi
lähinnä internetissä tarjottavissa palveluissa,
joita käytetään Suomessa. Jotta sääntely
tulisi mainitun kohdan perusteella sovellettavaksi toiminnan harjoittajan
toimintaan, tulee palvelun käyttäjän
olla Suomessa ja tämän lisäksi tulee
olla ilmeistä, että palvelu on suunnattu Suomeen.
Suuntaamista Suomeen arvioidaan palvelun markkinoinnin tai palvelun
sisällön perusteella. Markkinoinnin perusteella
palvelun voidaan katsoa olevan suunnattu Suomeen esimerkiksi tilanteissa,
joissa markkinoinnissa käytetty kieli on suomi ja markkinointia harjoitetaan
suomalaisessa mediassa tai suomalaisilla verkkosivustoilla. Palvelu
voitaisiin katsoa kohdistetuksi Suomeen myös sen sisällön perusteella.
Tällöin voidaan arvioida, onko palvelun toteutuksessa
tai sen sisällössä sellaisia erityisiä liityntöjä Suomeen,
joiden perusteella voitaisiin katsoa palvelu suunnatuksi ja tarkoitetuksi
nimenomaan Suomen markkinoille. Sisältöä koskevana
liityntänä Suomeen voitaisiin pitää esimerkiksi
palvelun rakentamista suomalaisen kartta- tai historiatiedon taikka
kuvamateriaalin pohjalle. Mainitun 3 kohdan tulkinnassa myös
sellaisten palvelujen, jotka ovat saatavilla vain suomenkielisinä,
voitaisiin katsoa olevan ilmeisellä tavalla suunnattuja
Suomeen.
Valiokunta ehdottaa, että selvyyden vuoksi pykälään
lisätään uusi 2 momentti, jonka
mukaan pykälällä ei rajoiteta Suomen
lain kansainvälisyksityisoikeudellisten säännösten
soveltamista. Pykälän 1 momentissa yksilöidyt
säännökset ovat ns. kansainvälisesti
pakottavia säännöksiä, joita
on sovellettava siitä riippumatta, minkä maan
lakia tapaukseen muutoin sovelletaan esimerkiksi sopimusvelvoitteisiin
sovellettavaa lakia koskevan Rooma I -asetuksen (Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 593/2008) tai
sopimukseen perustamattomiin velvoitteisiin sovellettavaa lakia
koskevan Rooma II -asetuksen (Euroopan parlamentin ja neuvoston
asetus (EY) N:o 864/2007) mukaan.
Liikenne- ja viestintävaliokunta katsoo, että ehdotettava
uusi muotoilu on omiaan edistämään yksityisyyden
suojan ja luottamuksellisen viestin suojan toteutumista ja osaltaan
myös markkinoiden toimintaedellytysten tasapuolisuutta.
Valiokunta arvioi, että kokonaisuutena säännöksen
vaikutukset jäänevät kuitenkin käytännössä suhteellisen
vähäisiksi. Tästä huolimatta
yksittäisissä tapauksissa säännöksellä voi olla
palvelujen käyttäjien oikeuksien kannalta huomattava
merkitys. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotettavalla muotoilulla
ei arvioida olevan olennaisia negatiivisia vaikutuksia kansainvälisten
yritysten investointihalukkuuteen tai sijoittumista koskeviin päätöksiin.
3 §. Määritelmät.
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa, että pykälän
tilaajayhteyttä määrittelevän
31 kohdan sana käyttäjän muutetaan
sanaksi tilaajan. Muutos on teknisluonteinen, ja mainittu muotoilu
vastaa voimassa olevaa lakia sekä kyseisen määritelmän
tarkoitusta.
4 §. Toiminnan harjoittamista koskevat ilmoitusvelvollisuudet.
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää tarpeellisena
täsmentää, että pykälässä esitetty
maksutelevisiopalveluilmoituksen antamista koskeva velvollisuus
koskee ainoastaan maanpäällisessä digitaalisessa
joukkoviestintäverkossa lineaarista maksutelevisiopalvelua
tarjoavaa yritystä, joka käyttää palvelun
tarjoamisessa suojauksen purkujärjestelmää.
Valiokunta toteaa, että ehdollisen käyttöoikeuden
järjestelmät eli suojauksen purkujärjestelmät
katsotaan viestintäpalvelun liitännäispalveluksi,
ei itsenäiseksi viestintäpalveluksi. Valiokunta
ehdottaa, että tätä koskeva täsmennys lisätään
1 momentin 4 kohtaan.
Pykälän 7 momentin mukaan verkkoyrityksen
on ilmoitettava Viestintävirastolle määräajassa
verkkopalvelun katkaisemisesta, jos verkkopalvelun katkaiseminen
johtaa 6 momentissa tarkoitettuun viestintäpalvelun
lakkaamiseen. Valiokunta pitää saamansa selvityksen
perusteella tärkeänä, että vastaava
ilmoitus annetaan viestintäpalveluja tarjoavalle teleyritykselle, joka
toimii verkkoyrityksen viestintäverkossa. Palvelun lakkaamista
koskeva tieto on viestitettävä riittävän
ajoissa, jotta viestintäpalvelun tarjoajat ja käyttäjät
pystyvät hankkimaan korvaavia palveluja ennen palvelun
lakkaamista.
8 §. Verkkotoimiluvan myöntäminen.
Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi
siitä, minkälaisessa menettelyssä ja
kenen toimesta verkkotoimilupia myönnettäisiin.
Pykälän 1 momentin mukaan valtioneuvosto
myöntää verkkotoimiluvat 6 §:n
1 momentissa tarkoitettuun teletoimintaan vastikkeetta
siten kuin 10 §:ssä säädetään.
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena
ja perusteltuna, että myös 6 §:n
2 momentissa tarkoitettuun viranomaisverkkotoimintaan myönnettävä lupa
on vastikkeeton. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa,
että 8 §:n 1 momenttiin lisätään
maininta 6 §:n 2 momentissa tarkoitetusta
viranomaisverkkotoiminnasta.
16 §. Verkkotoimiluvan ehdot.
Valiokunta ehdottaa, että 4 momentin lakiviittaukseen
tehdään teknisluonteinen korjaus, joka koskee
Ahvenanmaan maakuntalakia.
19 §. Verkkotoimiluvan peruuttaminen.
Valiokunta ehdottaa, että 1 momentin
1 ja 2 kohtaan tehdään kieliasun yhtenäistämistä koskevia
teknisluonteisia korjauksia sanaan toimiluvanhaltija.
22 §. Ohjelmistotoimilupaa edellyttävä digitaalinen
televisio- ja radiotoiminta.
Hallituksen esityksen mukaan pykälän
1 momentti vastaa pääosin televisio-
ja radiotoiminnasta annetun lain (744/1998) 7 §:n
1 momenttia. Mainitun lain 4 §:n 1 momentin
1 kohdan mukaan lakia ei kuitenkaan sovelleta eräitä poikkeuksia
lukuun ottamatta toimintaan, jossa audiovisuaaliset sisältöpalvelut
tai radiolähetykset on mahdollista vastaanottaa vain oppilaitoksessa,
sairaalassa, hotellissa tai muussa vastaavassa laitoksessa. Lain
4 §:n 2 momentin mukaan sitä ei
sovelleta myöskään palveluihin, joissa
audiovisuaalisen sisällön tarjoaminen ei ole ohjelmien
määrä tai lähetysten toistuvuus
huomioon ottaen säännöllistä eikä palvelun
päätarkoitus. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan
hallituksen esityksellä ei ole tarkoitus muuttaa edellä mainittuja rajauksia,
joten valiokunta ehdottaa lisättäväksi vastaavat
rajaukset pykälän 1 momenttiin.
26 §. Ohjelmistotoimiluvan myöntäminen
yleisen edun televisiotoimintaan.
Pykälän 5 momentissa ehdotetaan, että säännöksessä tarkoitetuista
ohjelmistotoimiluvista päättäminen siirtyy
momentissa tarkoitetuissa tapauksissa valtioneuvostolle. Valiokunta
ehdottaa momentin sanamuotoa tarkennettavaksi siten, että näissä tapauksissa
Viestintävirasto ilmoittaa hakijalle asian siirtämisestä toimivaltaiselle
viranomaiselle.
31 §. Ohjelmistotoimiluvan raukeaminen.
Pykälän mukaan televisio- tai radiotoimintaa
varten myönnetty ohjelmistotoimilupa raukeaa, jos säännöllistä toimiluvan
mukaista toimintaa ei ole aloitettu viimeistään
kuuden kuukauden kuluttua toimilupakauden alkamisesta tai jos säännöllinen
lähetystoiminta on keskeytetty 30 vuorokautta pidemmäksi
ajaksi. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan voimassa olevan ja
esitystä vastaavan televisio- ja radiotoiminnasta annetun
lain soveltamiskäytännössä on
ilmennyt epäselvyyttä siitä, mitä toimiluvalle
tapahtuu, jos sitä on muutettu eikä toimintaa
aloiteta kyseessä olevalla taajuusalueella määräajassa.
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa pykälän
selventämistä siten, että 1 momentin
loppuun tehdään lisäys, jonka mukaan
jos ohjelmistotoimiluvan mukaista taajuuskokonaisuutta tai taajuusaluetta
muutetaan eikä toimintaa ole aloitettu viimeistään
kuuden kuukauden kuluttua muutoksen voimaantulosta muutoksen kohteena
olevalla alueella, ohjelmistotoimilupa raukeaa siltä osin
kuin sitä on muutettu.
41 §. Radioluvan ja taajuusvarauksen myöntämisen
edellytykset.
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa pykälän
4 momentin tarkentamista teknisluonteisena korjauksena
siten, että momentissa viitataan 1 §:ssä säädettyihin
lain tavoitteisiin. Esityksessä viitataan 1 §:n sanamuodon
vastaisesti lain tarkoitukseen.
45 §. Taajuusvarauksen myöntäminen.
Valiokunta ehdottaa 1 momentin selkeyttämiseksi teknisluonteista
lisäystä, jonka mukaan hakemuksessa on esitettävä Viestintäviraston
pyytämät hakemuksen käsittelemiseksi
tarpeelliset tiedot.
49 §. Radioluvan ja radiotaajuuksien varauksen peruuttaminen.
Ehdotetussa pykälässä säädetään
niistä tapauksista, joissa Viestintävirasto voi
kokonaan tai osittain peruuttaa radioluvan tai radiotaajuuksien
varauksen. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa
viitataan valvontapäätöksiä ja
pakkokeinoja koskevan 42 luvun 331 §:ään
(Väliaikainen päätös)
ja 332 §:ään (Uhkasakko,
keskeyttämisuhka ja teettämisuhka). Saadun
selvityksen mukaan pykälässä on tarkoitus
viitata myös valvontapäätöstä koskevaan
330 §:ään. Valiokunta ehdottaa,
että 1 momentin 1 kohtaan lisätään
viittaus 330 §:ään.
52 §. Markkina-analyysi ja päätös
huomattavasta markkinavoimasta.
Valiokunta ehdottaa 4 momenttiin kaksi teknisluonteista
muutosta pykälän kieliasun yhtenäistämiseksi.
Muutoksilla ei ole vaikutusta ehdotetun pykälän
sisältöön.
75 §. Kustannuslaskentajärjestelmän
valvonta.
Valiokunta ehdottaa, että pykälän
2 momenttiin tehdään Viestintäviraston
määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen
muutos. Sen sijaan, että ehdotuksen mukaan "Viestintävirasto
voi antaa määräyksellä tarkempia
määräyksiä" valiokunta
ehdottaa, että "Viestintävirasto voi
antaa tarkempia määräyksiä".
Valiokunta ehdottaa vastaavan muutoksen tekemistä myös
jäljempänä eräiden muiden pykälien
kohdalla.
86 §. Yleisiä puhelinpalveluja koskeva yleispalveluvelvollisuus.
Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun
viitaten valiokunta ehdottaa, että 4 momenttiin
tehdään Viestintäviraston määräyksen
antamista koskeva teknisluonteinen muutos.
87 §. Internetyhteyspalvelua koskeva yleispalveluvelvollisuus.
Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun
viitaten valiokunta ehdottaa, että 4 momenttiin
tehdään Viestintäviraston määräyksen
antamista koskeva teknisluonteinen muutos.
89 §. Yhteystietopalveluja koskeva yleispalveluvelvollisuus.
Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun
viitaten valiokunta ehdottaa, että 3 momenttiin
tehdään Viestintäviraston määräyksen
antamista koskeva teknisluonteinen muutos.
97 §. Taajuushallintoa koskevat erityiset säännökset.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Viestintävirasto
käyttää tietyissä asiakirjoissa
koneellista allekirjoitusta, josta nykyisin on säädetty
radiotaajuuksista ja telelaitteista annetun lain (1015/2001)
43 §:ssä. Valiokunta toteaa, että Viestintäviraston
on tarpeen myös jatkossa käyttää koneellisia
allekirjoituksia. Sähköisestä asioinnista
viranomaistoiminnassa annetun lain 20 §:ssä todetaan
koneellisesta allekirjoituksesta, että hallintoviranomaisen
toiminnassa syntyneiden asiakirjojen koneellisesta allekirjoittamisesta
säädetään erikseen. Näin
ollen valiokunta ehdottaa, että pykälän
uudeksi 4 momentiksi lisätään
voimassa olevaa lakia vastaava koneellista allekirjoittamista koskeva säännös.
99 §. Numerointia koskeva Viestintäviraston määräys.
Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten
valiokunta ehdottaa, että 2 momenttiin tehdään
Viestintäviraston määräyksen
antamista koskeva teknisluonteinen muutos.
103 §. Puhelinnumeron siirrettävyyttä koskevat tekniset
määräykset.
Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun
viitaten valiokunta ehdottaa, että 1 momenttiin
tehdään Viestintäviraston määräyksen
antamista koskeva teknisluonteinen muutos.
104 §. Televiestintä Euroopan talousalueella.
Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun
viitaten valiokunta ehdottaa, että 3 momenttiin
tehdään Viestintäviraston määräyksen
antamista koskeva teknisluonteinen muutos.
106 §. Soveltamisala ja säännösten
pakottavuus.
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa 2 momentissa
olevan pykäläviittauksen muuttamista siten, että 134 §:n
sijaan momentissa viitataan 134 §:n 1 momenttiin.
Ainoastaan 134 §:n 1 momentti olisi siten
sellainen säännös, josta voisi sopia
toisin muissa kuin kuluttajan kanssa tehtävissä sopimuksissa.
Tämä vastaisi saadun selvityksen perusteella tämän
hetkistä viestintämarkkinalain 80 §:n
mukaista oikeustilaa.
110 §. Verkon neutraliteetti.
Valiokunta viittaa säännöksen tulkinnan
kannalta edellä mietinnön yleisperusteluissa esille
tuotuihin tärkeisiin säännöksen
tarkoitusta ja valiokunnan asiaa koskevia yleisiä kantoja
koskeviin kirjauksiin. Valiokunnan esityksen 110 §:n
1 momentin 1 kohtaan tekemissä muutosehdotuksissa
on kyse esityksen sanamuodon täsmentämisestä ja selkeyttämisestä vastaamaan
paremmin esityksen tarkoitusta.
Perustuslakivaliokunta edellytti lausunnossaan, että liikenne-
ja viestintävaliokunnan on syytä varmistua siitä,
että pääsäännölle
asetettavat rajoitukset ovat välttämättömiä,
täsmällisesti rajattuja ja syrjimättömiä.
Säännöksen pääsääntönä on,
että internetyhteyspalvelun tarjoaja ei saa rajoittaa tilaajan
tai käyttäjän mahdollisuutta käyttää internetyhteyspalvelua.
Valiokunta ehdottaa mainitun momentin 1 kohtaa muutettavaksi
siten, että esityksessä osin epäselvä viittaus
108 §:n 2 momentin 2 kohtaan poistetaan
ja kyseisen 108 §:n kohdan sisältö kirjoitetaan
auki 110 §:n 1 momentin 1 kohtaan.
Lisäksi ehdotetaan 1 kohdan sanamuotoa täydennettäväksi
ja täsmennettäväksi välttämättömyysvaatimuksella
siten, että sopimuksessa määriteltyjen
rajoitusten tulisi olla välttämättömiä internetyhteyspalvelun
laadun, tiedonsiirtonopeuden vaihteluvälin tai muiden palvelun
keskeisten ominaisuuksien toteuttamiseksi. Valiokunta ehdottaa myös,
että kyseiseen kohtaan lisätään
maininta siitä, että nämä rajoitukset
olisi määriteltävä viestintäpalvelusopimuksessa
selkeästi ja kattavasti. Valiokunta pitää näitä täsmennyksiä tärkeinä säännöksen
selkeyden ja ehdotuksen tarkoituksen toteutumisen kannalta ja katsoo,
että muutoksilla täytetään myös
perustuslakivaliokunnan lausunnossa asetetut vaatimukset.
Ehdotetun sanamuodon perusteella internetyhteyspalvelujen tuotteistaminen
olisi mahdollista pykälässä säädetyin
edellytyksin. Vaatimuksena kuitenkin olisi, että tuotteistamisessa välttämättömistä
rajoituksista
tulisi olla selkeät ja kattavat tiedot viestintäpalvelusopimuksessa. Valiokunta
toteaa, että ehdotetulla 110 §:n 1 momentin
sanamuodolla ei ole tarkoitus laajentaa tai tiukentaa hallituksen
esityksessä ehdotetun säännöksen
antamia teleyritysten toimintamahdollisuuksia tai muuttaa esityksessä tarkoitettua
verkkoneutraliteetin sisältöä. Säännöksen perusteella
olisi siten esimerkiksi mahdollista tarjota sellaisia liittymiä,
joilla ei pääse kaikkiin internetin palveluihin,
mutta kyseistä liittymää tarjotaan vastapainoksi
edulliseen hintaan internetin peruskäyttöä varten.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tämänkaltaisista
liittymistä käytetään jossain
maissa nimitystä grandma-liittymä. Valiokunnan
näkemyksen mukaan kuvatun kaltaisen liittymän
tarjoaminen ei ole ongelmallista, jos käyttäjä juuri
sellaisen haluaa hankkia ja palvelun ominaisuuksista on selkeästi
ja kattavasti kerrottu sopimuksessa.
Valiokunta ehdottaa pykälän 1 momentin
3 ja 4 kohdan selkeyttämiseksi ja täsmentämiseksi lakiteknisiä tarkennuksia
siitä, missä säännöksissä on
säädetty kyseisissä kohdissa tarkoitetuista
toimenpiteistä. Lisäksi valiokunta toteaa 1 momentin
4 kohdan säännöksen tulkinnan
selkeyttämiseksi, että pysyväluonteiset
liittymän rajoitukset ovat palvelun ominaisuuksia. Näin ollen
tämän kaltaiset liittymän vakio-ominaisuudeksi
tarkoitetut rajoitukset, kuten esimerkiksi tietyn portin pysyvä rajoitus
tai jokin muu pysyvästi käytössä oleva
menettely, tulisi aina kirjata sopimuksiin kattavasti ja selkeästi.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että käyttäjien valinnanvapautta ei saa
estää tai rajoittaa niiden palvelujen ja sisältöjen
osalta, joita he haluavat internetyhteyden kautta käyttää.
Valiokunta ei ehdota esityksen 110 §:n 2 momenttiin
muutoksia. Valiokunta toteaa kuitenkin selkeyden vuoksi, että rajoittamisella
ei 110 §:n 2 momentin 2 kohdassa
tarkoiteta sopimuksessa määriteltyjä tavanomaisia
liittymän enimmäisnopeutta tai esimerkiksi pelkkää siirrettävää datamäärää koskevia
rajoituksia.
Valiokunta pitää hyvin tärkeänä,
että tilaajalla on riittävästi tietoa
internetyhteyspalvelun ominaisuuksista ja mahdollisista verkkoneutraliteetin
rajoituksista. Tästä syystä valiokunta
ehdottaa, että pykälään lisätään
uusi 3 momentti, jonka mukaan internetyhteyspalvelun tarjoajan on
huolehdittava palvelun markkinoinnissa ja muilla keinoin siitä,
että tilaajalla ja käyttäjällä on
riittävästi tietoa rajoitusten mahdollisista olennaisista
vaikutuksista palvelun käyttöön. Ehdotuksen
myötä esityksen 3—5 momentti siirtyy
4—6 momentiksi.
Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun
viitaten valiokunta ehdottaa, että esityksen 3 momenttiin tehdään
Viestintäviraston määräyksen
antamista koskeva teknisluonteinen muutos.
120 §. Virhe viestintäpalvelun toimituksessa.
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa teknisluonteisena
korjauksena pykälän 1 ja 2 momentin
yhdistämistä. Yhdistetty momentti vastaa sisällöltään
viestintämarkkinalain (393/2003) 67 d §:ää,
ja ehdotettu muutos vastaa myös pykälän
perusteluja.
Muutoksen seurauksena hallituksen esityksen 3 momentti
siirtyy uudeksi 2 momentiksi.
130 §. Palvelun laatua koskeva julkaisuvelvollisuus.
Valiokunta ehdottaa, että 1 momenttiin tehdään
teknisluonteinen, säädöksen kieliasua yhtenäistävä korjaus.
132 §. Liittymän tunnistus.
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa, että pykälän
6 momenttiin tehdään teknisluonteinen
korjaus siten, että kyseisessä momentissa viitataan 2
ja 3 momentin sijasta 2 ja 4 momenttiin.
Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun
viitaten valiokunta ehdottaa lisäksi, että 7 momenttiin tehdään
Viestintäviraston määräyksen
antamista koskeva teknisluonteinen muutos.
134 §. Laskun erittely ja yhteyskohtainen erittely.
Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun
viitaten valiokunta ehdottaa, että 7 momenttiin
tehdään Viestintäviraston määräyksen
antamista koskeva teknisluonteinen muutos.
135 §. Oikeus rajoittaa liittymän käyttöä muun kuin
viestintäpalvelun vastaanottamiseen.
Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun
viitaten valiokunta ehdottaa, että 2 momenttiin
tehdään Viestintäviraston määräyksen
antamista koskeva teknisluonteinen muutos.
143 §. Käsittelyoikeus väärinkäytöstapauksissa.
Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun
viitaten valiokunta ehdottaa, että 2 momenttiin
tehdään Viestintäviraston määräyksen
antamista koskeva teknisluonteinen muutos.
145 §. Käsittelyä koskevien tietojen
tallentaminen.
Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun
viitaten valiokunta ehdottaa, että 2 momenttiin
tehdään Viestintäviraston määräyksen
antamista koskeva teknisluonteinen muutos.
157 §. Velvollisuus säilyttää tiedot
viranomaistarpeita varten.
Valiokunta viittaa edellä yleisperusteluissa esille
tuotuihin valiokunnan yleisiin kantoihin 157 §:n
sääntelystä ja perustuslakivaliokunnan
lausuntoon sisältyviin esityksen 19 lukua koskeviin
vaatimuksiin.
Valiokunta ehdottaa pykälän 1 momentin
sanamuodon täsmentämistä ja selkeyttämistä.
Lisäksi valiokunta ehdottaa 1 momentista poistettavaksi
viittauksen pätemättömäksi todettuun
direktiiviin.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että säilytysvelvollisuus
vaatii esityksen mukaan teletoimintailmoituksen lisäksi
myös sisäministeriön päätöstä.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että myös sisäministeriön päätöksissä otetaan
huomioon yksityisyyden suojan näkökulma ja pyritään
siihen, että myös säilytysvelvollisten
yritysten piiri rajataan vain siihen, mikä on välttämätöntä sääntelyn
tavoitteen toteuttamiseksi.
Valiokunta ehdottaa, että esityksen 2 momentissa
luetelluista palveluista, joista tietoja tulee säilyttää,
poistetaan sellaiset palvelut, joista ei valiokunnan arvion mukaan
ole välttämätöntä säilyttää tietoja
sääntelyn tarkoituksen vuoksi. Näin ollen
valiokunta ehdottaa, että säilytysvelvollisuuden
piiristä poistetaan säilytysvelvollisen yrityksen
esityksessä tarkoitetut kiinteän verkon puhelinpalvelut
(lankapuhelin), sähköpostipalvelut, lisäpalvelut,
EMS-palvelut ja multimediapalvelut. Tietoja tulisi kyseisen säännöksen
perusteella säilyttää siten jatkossa vain
säilytysvelvollisen yrityksen tarjoamista matkaviestinverkon
puhelin- ja tekstiviestipalveluista, internetpuhelinpalveluista
ja internetyhteyspalveluista.
Valiokunta ehdottaa esityksen 3 momenttiin lisättäväksi
luettelon niistä tiedoista, jotka säilytysvelvollisuuden
perusteella tulee säilyttää. Tällä hetkellä säilytettävät
tiedot on määritelty edellä mainitussa
pätemättömäksi todetussa direktiivissä ja
tarkemmin Viestintäviraston määräyksessä 53
A/2011. Luettelo on tarkoitettu tyhjentäväksi
ja tiedot on rajattu vain siihen, mikä on välttämätöntä sääntelyn
tarkoituksen kannalta. Ehdotuksen mukaan matkaviestinverkon puhelin-
ja tekstiviestipalveluista sekä internetpuhelinpalveluista
säilytysvelvollisuus koskisi tilaajan ja rekisteröidyn
käyttäjän nimeä ja osoitetta,
liittymän tunnistetta sekä tietoa, jonka avulla
voidaan yksilöidä viestintäpalvelun käyttäjä ja
yksilöidä viestintätyypin, viestinnän
vastaanottajan sekä viestinnän ajankohdan ja keston
mukaan käyttäjän viestintätapahtumat
mukaan lukien soitonsiirrot. Lisäksi matkaviestinverkon
puhelin- ja tekstiviestipalveluista säilytysvelvollisuus
koskisi myös tietoa, jonka avulla voidaan yksilöidä viestintään
käytetty laite sekä liittymän ja siinä käytetyn
laitteen sijainti viestintätapahtuman alkaessa. Internetyhteyspalvelun
osalta säilytysvelvollisuus koskee tilaajan ja rekisteröidyn
käyttäjän nimeä ja osoitetta,
liittymän tunnistetta ja asennusosoitetta sekä tietoa,
jonka avulla voidaan yksilöidä viestintäpalvelun
käyttäjä, viestintään
käytetty laite sekä palvelun käytön
ajankohta ja kesto. Puheluista ja tekstiviesteistä säilytettäisiin
siten myös tiedot palvelun käytön aikana
otetuista yhteyksistä, kun sen sijaan internetyhteyspalvelusta säilytettäisiin
ainoastaan palvelun käyttäjää ja käyttöajankohtia
koskevat tiedot. Valiokunta kiinnittää selkeyden
vuoksi huomiota siihen, että säännöksen
perusteella automaattisista soitonsiirroista tulee säilyttää nykyistä käytäntöä vastaavasti
se puhelinnumero, johon puhelu on siirretty.
Valiokunta on muotoillut uuden 3 momentin mahdollisimman tarkkarajaiseksi,
mutta teknologianeutraaliksi ja erilaisiin palvelujen teknisiin
toteutuksiin sopivaksi. Valiokunta pitää teknologianeutraalisuutta
välttämättömänä palvelujen
teknisen moninaisuuden ja teknologian nopea kehittymisen vuoksi.
Säilytettävät tiedot tulee 3 momentin
mukaan rajata vain siihen, mikä on palvelun tekninen toteutus
huomioon ottaen välttämätöntä momentissa
tarkoitettujen seikkojen yksilöimiseksi. Tällä korostetaan
myös sitä, että tietoluetteloa on tulkittava
suppeasti. Valtioneuvoston asetuksella ja viestintäviraston määräyksellä tulee
määritellä tarkemmin kunkin palvelun
tekninen toteutus huomioon ottaen ne tiedot, jotka säilytysvelvollisuuden
perusteella tulee säilyttää.
Lisäksi valiokunta ehdottaa, että tietojen
säilyttämisvelvollisuus viranomaistarpeisiin porrastetaan
ajallisesti siten, että matkaviestinverkon puhelinpalveluun
ja tekstiviestipalveluun liittyviä tietoja tulee säilyttää 12
kuukautta, internetyhteyspalveluun liittyviä tietoja 9
kuukautta ja internetpuhelinpalveluun liittyviä tietoja
6 kuukautta viestintätapahtuman ajankohdasta lukien.
Valiokunta on tehnyt palveluja ja tietojen säilyttämistä koskevat
rajaukset mm. viranomaisilta saatujen tietojen hyödyntämisen
määrää ja tapoja koskevien tietojen
pohjalta.
Esityksen 157 §:n 3 momentin mukaan
säilytysvelvollisuus ei koske viestin sisältöä eikä verkkosivustojen
selaamisesta kertyviä välitystietoja. Valiokunta
pitää tätä jo voimassa olevaan
lakiin sisältyvää rajausta erittäin
olennaisena ja tärkeänä. Esityksen mukaan
säilytysvelvollinen yritys voisi kuitenkin jatkossa tallentaa
internetyhteyspalvelun, sähköpostipalvelun ja
internetpuhelinpalvelun osalta myös esimerkiksi verkkosivustojen
selaamisesta kertyviä välitystietoja ja muita
tietoja, jotka ovat välttämättömiä internetyhteyspalvelun,
sähköpostipalvelun tai internetpuhelinpalvelun
käyttäjän tunnistamiseksi. Liikenne-
ja viestintävaliokunta ei pidä mahdollisena hyväksyä tässä vaiheessa
tietojen säilyttämiseen tämän
kaltaista internetin käyttöä koskeviin
tietoihin liittyvää laajennusta, joka ei vastaa
edellä mainittua keskeistä verkkoselailutietoja
koskevaa pääsääntöä.
Näin ollen valiokunta ehdottaa, että kyseinen
ehdotus poistetaan. Kyseisen säännöksen
tarvetta ja toteuttamismahdollisuuksia on mahdollista arvioida myöhemmin
esityksen vaikutusten arvioinnin yhteydessä.
Valiokunta katsoo, että ehdotetuilla muutoksilla sääntely
täyttää myös perustuslakivaliokunnan
lausunnossa asetetut vaatimukset.
Valiokunta toteaa, että nyt säädettävä 19 luku on
kokonaisuudessaan kansallista sääntelyä ja
se ei siten hallituksen esityksen perusteluista poiketen perustu
edellä mainittuun pätemättömäksi todettuun
direktiiviin. Valiokunta myös korostaa selkeyden vuoksi,
että viranomaistarpeita varten säilytettäviä tietoja
koskevilla muutoksilla ei miltään osin vaikuteta
siihen, miten ja millä edellytyksillä teleyrityksillä on
oikeus käsitellä ja säilyttää tietoja
omia tarpeitaan varten.
158 §. Viranomaistarpeita varten säilytettävien tietojen
käsittelyssä noudatettavat velvoitteet ja menettelytavat.
Valiokunta ehdottaa, että 1 ja 2 momentissa käytetty
sana sisäasiainministeriö muutetaan oikeaan muotoon
sanaksi sisäministeriö.
159 §. Viranomaistarpeita varten säilytettävien tietojen
käyttöä koskeva tilastointi.
Valiokunta ehdottaa, että pykälään
tehdään eräitä teknisluonteisia
korjauksia. Lisäksi valiokunta ehdottaa, että 159 §:ssä tarkoitetut
tilastot tulee toimittaa komission sijasta eduskunnan oikeusasiamiehelle.
Ehdotuksella ei muuteta eduskunnan oikeusasiamiehen valvontatehtäviä.
Lisäksi edellä 158 §:n kohdalla
todettuun viitaten valiokunta ehdottaa vastaavien sisäministeriötä koskevien
muutosten tekemistä pykälän 1 ja
2 momenttiin.
160 §. Sijaintitietojen käsittely ja luovutus.
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa teknisluonteisena
korjauksena pykälän 2 momentin jakamista
kahteen eri momenttiin siten, että lakiehdotuksen 2 momentin
toinen ja kolmas virke siirtyvät uudeksi 3 momentiksi. Tämän
seurauksena ehdotuksen 3 ja 4 momentti siirtyvät
uusiksi 4 ja 5 momenteiksi. Ehdotettu muutos vastaa esityksen
yksityiskohtaisia perusteluja.
163 §. Soveltamisala.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan hallituksen esityksen
21 lukua sovelletaan myös Ahvenanmaan maakunnan
hallituksen ylläpitämään rekisteriin
ax-maakuntatunnukseen päättyvistä verkkotunnuksista.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut, että pykälän
2 momenttia tulisi muuttaa niin, ettei siinä mainittaisi
Ahvenanmaan maakunnan viranomaista nimeltä, koska rekisteritehtävät
siirtyisivät Viestintävirastolta Ahvenanmaan maakunnan
hallitukselle vasta toimivallan siirrosta annettavalla sopimusasetuksella.
Liikenne- ja viestintävaliokunta ehdottaa, että pykälän
2 momenttia muutetaan perustuslakivaliokunnan lausunnossa
edellytetyllä tavalla.
164 §. Viestintäviraston verkkotunnustoiminta ja
verkkotunnusten välittäminen.
Valiokunta ehdottaa teknisluontoisena korjauksena 3 momentin
kieliasun muuttamista siten, että verkkotunnus voidaan
merkitä oikeushenkilölle, yksityiselle elinkeinonharjoittajalle
tai muulle yhteisölle taikka luonnolliselle henkilölle (verkkotunnuksen
käyttäjä).
167 §. Tietojen merkitseminen verkkotunnusrekisteriin
ja tietojen julkaiseminen.
Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun
viitaten valiokunta ehdottaa, että 4 momenttiin
tehdään Viestintäviraston määräyksen
antamista koskeva teknisluonteinen muutos.
168 §. Verkkotunnuksen siirtäminen ja verkkotunnusvälittäjän
vaihtaminen.
Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun
viitaten valiokunta ehdottaa, että 4 momenttiin
tehdään Viestintäviraston määräyksen
antamista koskeva teknisluonteinen muutos.
169 §. Verkkotunnusmerkinnän poistaminen.
Valiokunta ehdottaa pykälään lisättäväksi
uuden 6 momentin, jolla selvennetään,
että Viestintävirasto voi poistaa verkkotunnuksen,
jos tuomioistuin on lainvoimaisella päätöksellään kieltänyt
tunnuksen käyttämisen. Ehdotus vastaa voimassa
olevan verkkotunnuslain (228/2003) 12 §:n
1 momentin 5 kohtaa. Valiokunnan saaman selvityksen
mukaan säännös on jätetty siirtämättä hallituksen
esitykseen sen vuoksi, että sitä on sovellettu
varsin harvoin. Lisäksi on katsottu, että viranomainen
noudattaa aina tuomioistuimen lainvoimaista päätöstä. Saamansa
selvityksen perusteella valiokunta pitää kuitenkin
säännöksen sisällyttämistä lakiin tarpeellisena.
170 §. Verkkotunnusvälittäjän
muut velvollisuudet.
Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun
viitaten valiokunta ehdottaa, että 2 momenttiin
tehdään Viestintäviraston määräyksen
antamista koskeva teknisluonteinen muutos.
171 §. Verkkotunnushallinnon järjestäminen.
Valiokunta ehdottaa, että 2 momenttiin tehdään teknisluonteinen
tarkennus koskien momentissa tarkoitetun huomautuksen antamisen
edellytyksiä.
173 §. Soveltamisalan rajoitukset.
Valiokunta ehdottaa teknisluonteista täydennystä 1
momentin 2 kohdan toiseen direktiiviviittaukseen.
195 §. Yhteystietopalvelun saatavuus.
Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun
viitaten valiokunta ehdottaa, että 3 momenttiin
tehdään Viestintäviraston määräyksen
antamista koskeva teknisluonteinen muutos.
206 §. Soveltamisala ja sen rajoitukset.
Valiokunta ehdottaa, että 3 momentin
alkuun tehdään teknisluonteinen muutos.
211 §. Ohjelmistojen saattaminen näkö-
ja kuulorajoitteisten saataville.
Ehdotettu pykälä vastaa pääosin
televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 19 a §:ää.
Pykälän otsikoinnin mukaan kyse on ohjelmistojen
saattamisesta näkö- ja kuulorajoitteisten saataville.
Pykälän 2 momentissa viitataan kuitenkin yleisen
edun televisiotoimintaan kuuluviin ohjelmiin eikä ohjelmistoihin.
Valiokunta ehdottaa 2 momentin muuttamista siten, että siinä viitataan
26 §:ssä tarkoitettuun yleisen edun televisiotoimintaan
kuuluviin ohjelmistoihin.
214 §. Yleiset periaatteet.
Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi
markkinoinnin yleisistä periaatteista. Pykälän
2 momentin mukaan markkinoinnissa ei saa käyttää uutis-
tai ajankohtaisohjelmissa säännöllisesti
esiintyvien henkilöiden kuvaa tai ääntä.
Lakiehdotuksen 224 §:ssä on puolestaan
säännökset aatteellisesta ja yhteiskunnallisesta
mainonnasta.
Perustuslakivaliokunta on aiemmin vastaavaa televisio- ja radiotoiminnasta
annetun lain sääntelyä arvioidessaan
katsonut, että kielto käyttää uutis-
tai ajankohtaisohjelmissa säännöllisesti
esiintyvien henkilöiden kuvaa tai ääntä sovellettuna
yhteiskunnalliseen tai aatteelliseen mainontaan merkitsee varsin
pitkälle menevää puuttumista perustuslain
12 §:n 1 momentissa turvattuun sananvapauteen
(PeVL 3/2010 vp, s. 3). Perustuslakivaliokunta
piti tuolloin tavallisen lain säätämisjärjestyksen
käyttämisen edellytyksenä lakiehdotuksen
muuttamista siten, että kielto ei koske aatteellista mainontaa.
Lakiehdotuksen 214 §:n yleisten periaatteiden
suhde 224 §:n aatteelliseen ja yhteiskunnalliseen
mainontaan jää perustuslakivaliokunnan nyt käsittelyssä olevasta
esityksestä antaman lausunnon mukaan epäselväksi.
Markkinointia koskevan luvun yleisiin periaatteisiin sisältyvä yleisesti
markkinointia koskeva 214 §:n 2 momentin
kielto näyttäisi ilman erillistä poissulkevaa
säännöstä koskevan myös
aatteellista ja yhteiskunnallista mainontaa. Tämä on
edellä mainitun perustuslakivaliokunnan aiemman lausunnon
valossa perustuslain 12 §:n kannalta ongelmallista.
Lausunnossaan perustuslakivaliokunta edellyttää lakiehdotuksen
muuttamista siten, että 214 §:n 2 momentin
kielto ei kohdistu 224 §:ssä tarkoitettuun
aatteelliseen ja yhteiskunnalliseen mainontaan. Tämä on
edellytys sille, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain
säätämisjärjestyksessä.
Liikenne- ja viestintävaliokunta ehdottaa, että pykälän
2 momenttia muutetaan perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla.
219 §. Kielletty sponsorointi.
Valiokunta ehdottaa pykälän 2 momentin
pykäläviittauksen muuttamista teknisluonteisena
korjauksena siten, että 208 §:n sijasta
momentissa viitataan 218 §:ään.
223 §. Radiomainonnan erottaminen ja rajoitukset.
Esityksen 223 §:n 3 momentin mukaan
ilman esityksen 34 §:ssä tarkoitettua
analogisen radiotoiminnan ohjelmistotoimilupaa harjoitettavassa
radiotoiminnassa lähetettävä kaupallinen
viestintä saisi jatkossa olla ainoastaan sponsorointia
tai kyseiseen radiotoimintaan liittyvää mainontaa.
Liikenne- ja viestintävaliokunta katsoo, että ehdotetulle
mainonnan kiellolle ei ole asiantuntijakuulemisen pohjalta arvioituna
riittäviä perusteita. Valiokunta viittaa asiassa
myös perustuslakivaliokunnan lausuntoon, jossa perustuslakivaliokunta
katsoi, että kyseinen säännös
on syytä poistaa. Liikenne- ja viestintävaliokunta
katsoo, että mainonnan kielto voi olla omiaan rajoittamaan
ja heikentämään tarpeettomasti alalle
tulon edellytyksiä. Näin ollen valiokunta ehdottaa,
että kyseinen säännös poistetaan.
227 §. Televisio-ohjelmien siirtovelvoite.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi
siirtovelvoitteen alaisesta ohjelmistosta. Momentin 1 kohta
koskee Yleisradio Oy:n julkisen palvelun ohjelmistoja, 2 kohta
yleisen edun televisiotoimintaan kuuluvia televisio-ohjelmistoja
ja 3 kohta 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin ohjelmistoihin
sisältyvää ohjelmaa varten toimitettua
vapaasti vastaanotettavaa aineistoa, ohjelmistoihin liittyviä mainoksia
sekä ohjelmistoihin liittyviä oheis- ja lisäpalveluja.
Määrittely vastaa voimassa olevan viestintämarkkinalain 134 §:ää.
Lakiehdotuksen 351 §:n 5 momentin
mukaan lain 227 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohta
ovat voimassa 31 päivään joulukuuta 2016.
Voimassaolon rajaus sisältyy myös voimassa olevaan viestintämarkkinalakiin.
Esityksessä ehdotettu voimassaolon rajaus koskisi kuitenkin
myös 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun Yleisradio Oy:n
julkisen palvelun ohjelmistoon liittyviä aineistoja sekä oheis-
ja lisäpalveluja. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan
tämä ei vastaa ehdotuksen tarkoitusta eikä vastaa
myöskään voimassa olevaa viestintämarkkinalakia.
Valiokunta ehdottaa tämän vuoksi, että pykälän 1 momentin
1 kohtaan lisätään maininta
Yleisradio Oy:n ohjelmistoihin sisältyvästä ohjelmaa varten
toimitetusta vapaasti vastaanotettavasta aineistosta sekä ohjelmistoihin
liittyvistä oheis- ja lisäpalveluista.
Edellä mainitun muutoksen vuoksi valiokunta ehdottaa
poistettavaksi 1 momentin 3 kohdasta viittauksen
1 kohtaan, jolloin on selvää, että 351 §:n
mukainen voimassaolon rajaus ei miltään osin koske
227 §:n 1 momentin 1 kohdassa
tarkoitettujen Yleisradio Oy:n ohjelmistojen siirtämistä.
228 §. Kanavapaikkanumerointi.
Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun
viitaten valiokunta ehdottaa, että 2 momenttiin
tehdään Viestintäviraston määräyksen
antamista koskeva teknisluonteinen muutos.
230 §. Sijoittamissuunnitelma.
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa pykälän 1 momentin
2 kohdan muuttamista siten, että kylittäin
ja kaupunginosittain laaditun kartan sijasta momentissa edellytetään
kiinteistöjaotuksen osoittavan kartan sisällyttämistä sijoittamissuunnitelmaan.
Vuoden 2014 helmikuussa voimaan tulleiden kiinteistönmuodostamislain
sekä kiinteistörekisterilain muutosten (1134/2013 ja 1135/2013)
myötä kylä- ja kaupunginosajaotus ei
ole enää kiinteistöjaotuksen esittämisessä vastaavalla
tavalla merkityksellinen kuin aikaisemmin.
236 §. Sijoittamisoikeuteen liittyvä oikeus
tehdä rakennus- ja ylläpitotöitä toisen
alueella ja rakennuksessa.
Valiokunta ehdottaa, että 3 momentin ensimmäiseen
virkkeeseen lisätään siitä puuttuva
sana oikeus. Lisäys on teknisluonteinen, eikä se
muuta momentin sisältöä.
238 §. Kiinteistötietojärjestelmään
merkitseminen.
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa, että pykälän
otsikko muutetaan muotoon Kiinteistötietojärjestelmään
merkitseminen ja että 1 momentissa oleva maininta
kiinteistörekisteriin tehtävästä merkinnästä muutetaan
kiinteistötietojärjestelmään
tehtäväksi merkinnäksi. Pykälässä on
nimenomaan kyse tiedoista, joita voidaan kiinteistötietojärjestelmästä ja
siitä tuotettavasta tietopalvelusta annetun lain (453/2002)
13 §:n 2 momentin mukaisesti tallentaa
kiinteistötietojärjestelmään.
244 §. Viestintäverkkoa ja viestintäpalvelua
koskevat määräykset.
Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun
viitaten valiokunta ehdottaa, että pykälään
tehdään Viestintäviraston määräyksen
antamista koskeva teknisluonteinen muutos.
245 §. Viranomaisten avustamista koskevat vaatimukset.
Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten
valiokunta ehdottaa, että 4 momenttiin tehdään
Viestintäviraston määräyksen
antamista koskeva teknisluonteinen muutos.
247 §. Viestinnän välittäjän
ja lisäarvopalvelun tarjoajan velvollisuus huolehtia tietoturvasta.
Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun
viitaten valiokunta ehdottaa, että 4 momenttiin
tehdään Viestintäviraston määräyksen
antamista koskeva teknisluonteinen muutos.
249 §. Kiinteistön tai rakennuksen sisäisen
verkon suunnittelu ja teleurakointi.
Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun
viitaten valiokunta ehdottaa, että 4 momenttiin
tehdään Viestintäviraston määräyksen
antamista koskeva teknisluonteinen muutos.
250 §. Viranomaisverkko.
Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi
viranomaisverkosta, sen käyttötarpeesta sekä verkon
käyttöön oikeutetuista käyttäjäryhmistä.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan esityksessä lueteltuihin
turvallisuustehtäviin tulisi lisätä myös
rautatieturvallisuus. Tällä tavoitellaan rautatieturvallisuuden
parantamista, rautateiden matkaviestinverkon häiriöiden
poistamista ja kaupallisten matkaviestinverkkojen junakuuluvuuden
parantamista. Lisäys mahdollistaisi myös viranomaisverkko VIRVEn
liittymien tarjoamisen rautatieturvallisuuteen liittyvien tehtävien
hoitamisen kannalta välttämättömälle
käyttäjäryhmälle. Valiokunta ehdottaa,
että 1 momenttiin lisätään
maininta rautatieturvallisuudesta.
254 §. Olennaiset vaatimukset.
Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun
viitaten valiokunta ehdottaa, että 3 momenttiin
tehdään Viestintäviraston määräyksen
antamista koskeva teknisluonteinen muutos.
256 §. Vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt.
Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun
viitaten valiokunta ehdottaa, että 5 momenttiin
tehdään Viestintäviraston määräyksen
antamista koskeva teknisluonteinen muutos.
261 §. Kiinteä asennus.
Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun
viitaten valiokunta ehdottaa, että 4 momenttiin
tehdään Viestintäviraston määräyksen
antamista koskeva teknisluonteinen muutos.
262 §. Merkitseminen ja annettavat tiedot.
Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun
viitaten valiokunta ehdottaa, että 1 momenttiin
tehdään Viestintäviraston määräyksen
antamista koskeva teknisluonteinen muutos.
263 §. Ilmoitus markkinoille saattamisesta.
Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun
viitaten valiokunta ehdottaa, että 2 momenttiin
tehdään Viestintäviraston määräyksen
antamista koskeva teknisluonteinen muutos.
264 §. Erityisten radiolaitteiden ja telepäätelaitteiden
vaatimukset.
Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun
viitaten valiokunta ehdottaa, että 2 momenttiin
tehdään Viestintäviraston määräyksen
antamista koskeva teknisluonteinen muutos.
265 §. Pätevyyden osoittaminen.
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa teknisluonteisena
korjauksena pykälän 3 momentin muuttamista
siten, että Viestintävirasto määrää momentissa
tarkoitetut tutkintovaatimukset sen sijaan, että se päättäisi
niistä.
Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun
viitaten valiokunta ehdottaa, että 7 momenttiin
tehdään Viestintäviraston määräyksen
antamista koskeva teknisluonteinen muutos.
274 §. Häiriöilmoitukset tilaajalle
ja käyttäjälle.
Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun
viitaten valiokunta ehdottaa, että 4 momenttiin
tehdään Viestintäviraston määräyksen
antamista koskeva teknisluonteinen muutos.
275 §. Häiriöilmoitukset Viestintävirastolle.
Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun
viitaten valiokunta ehdottaa, että 2 momenttiin
tehdään Viestintäviraston määräyksen
antamista koskeva teknisluonteinen muutos.
277 §. Radiohäiriöiden poistaminen.
Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun
viitaten valiokunta ehdottaa, että 7 momenttiin
tehdään Viestintäviraston määräyksen
antamista koskeva teknisluonteinen muutos.
278 §. Yleinen hätänumero.
Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun
viitaten valiokunta ehdottaa, että 3 momenttiin
tehdään Viestintäviraston määräyksen
antamista koskeva teknisluonteinen muutos.
280 §. Teleyrityksen velvollisuus välittää kohdennettu
viranomaistiedote.
Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun
viitaten valiokunta ehdottaa, että 6 momenttiin
tehdään Viestintäviraston määräyksen
antamista koskeva teknisluonteinen muutos.
284 §. Tarkemmat säännökset
varautumisesta.
Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun
viitaten valiokunta ehdottaa, että pykälään
tehdään Viestintäviraston määräyksen
antamista koskeva teknisluonteinen muutos.
285 §. Hakemusmaksu.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan pykälän
1 momentin 2 kohdasta puuttuu viittaus 34 §:n
1 momenttiin, jossa säädetään
analogisen radiotoiminnan ohjelmistoluvista. Valiokunta pitää tärkeänä,
että 22 §:n 1 momentissa tarkoitettua
digitaalisessa maanpäällisessä joukkoviestintäverkossa
harjoitettavaa radiotoimintaa ja 34 §:n 1 momentissa tarkoitettua
analogisessa maanpäällisessä joukkoviestintäverkossa
harjoitettavaa radiotoimintaa kohdellaan ohjelmistotoimiluvan hakemusmaksun
osalta yhdenmukaisesti. Valiokunta ehdottaa näin ollen
1 momentin 2 kohtaan lisättäväksi
viittauksen lain 34 §:n 1 momenttiin.
303 §. Viestintäviraston yleiset tehtävät.
Valiokunta ehdottaa, että 4 momentin pykäläviittaukseen
tehdään teknisluonteinen korjaus. Momentissa viitataan
lain 176—178 ja 189 §:ään.
Saadun selvityksen mukaan momentissa kuitenkin tulisi viitata 176—179
ja 190 §:ään.
305 §. Tietosuojavaltuutetun tehtävät.
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa teknisluonteisena
korjauksena 1 momentin 1 kohdan muuttamista siten,
että tunnistamistietojen sijasta kohdassa säädetään
välitystietojen käsittelyä koskevan sääntelyn
noudattamisen valvonnasta.
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa pykälään
lisättäväksi uuden 2 momentin,
jonka mukaan pykälän 1 momentin 1 kohdassa
tarkoitetuista valvontatehtävistä voidaan periä maksu
yhteisötilaajalta. Maksullisista toimenpiteistä ja
maksun suuruudesta päätetään
oikeusministeriön asetuksella valtion maksuperustelaissa
(150/1992) säädettyjen
perusteiden mukaisesti. Valiokunnan ehdotus vastaa sisällöltään
voimassa olevan sähköisen viestinnän tietosuojalain
32 §:n 2 momenttia.
306 §. Kuluttaja-asiamiehen tehtävät.
Pykälässä luetellaan kuluttaja-asiamiehen
ehdotetusta tietoyhteiskuntakaaresta johtuvat tehtävät. Valiokunnan
saaman selvityksen mukaan ehdotettu muotoilu ei kata kuluttaja-asiamiehen
toimivaltaa kaikilta osin. Valiokunta ehdottaa tämän
vuoksi pykälän toisen virkkeen muuttamista siten,
että kuluttajansuojalain (38/1978)
nojalla kuluttaja-asiamies valvoo myös sopimusehtojen,
markkinoinnin ja asiakassuhteessa noudatettujen menettelyjen lainmukaisuutta
kuluttajasuojan kannalta.
307 §. Eräiden muiden viranomaisten tehtävät.
Valiokunta ehdottaa pykälässä käytetyn
termin Tulliviranomainen muuttamista oikeaan muotoon sanaksi Tulli.
Valiokunta ehdottaa myös teknisluonteisen korjauksen tekemistä Rajavartiolaitoksen
nimen kirjoitusasuun.
Valiokunta ehdottaa saamansa selvityksen perusteella, että säännökseen
tehdään voimassa olevaa lainsäädäntöä vastaava
teknisluonteinen pykäläviittausta koskeva korjaus.
309 §. Virka-apu.
Viitaten jo 307 §:n kohdalla todettuun valiokunta
ehdottaa vastaavien Tullia ja Rajavartiolaitosta koskevien muutosten
tekemistä 1 momenttiin.
310 §. Erityinen kuulemisvelvollisuus.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan
varattavaksi tilaisuus teleyrityksiä ja käyttäjiä edustaville
tahoille esittää lausuntonsa muun muassa telealueita
koskevasta päätöksestä (2 kohta).
Lakiehdotuksen 98 §:n mukaan telealueet määritellään
Viestintäviraston määräyksellä.
Näin ollen valiokunta ehdottaa, että 1 momentin
2 kohta muutetaan viittamaan Viestintäviraston
telealueita koskeviin määräyksiin.
311 §. Viestintäviraston ja valtioneuvoston
julkaisemisvelvollisuus.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi
Viestintäviraston velvollisuudesta julkaista muun muassa
telealuejakoa koskeva päätös. Viitaten
edellä 310 §:n kohdalla todettuun valiokunta
ehdottaa 1 momentin täsmentämistä siten,
että siinä tarkoitettu julkaisemisvelvollisuus
koskee muun muassa telealuejakoa koskevaa määräystä.
316 §. Viestintää ja sijaintia koskevien
tietojen käsittely ja hävittäminen.
Pykälän 5 momentissa viitataan luottolaitostoiminnasta
annettuun lakiin. Eduskunta on 17.6.2014 hyväksynyt uuden
lain luottolaitostoiminnasta ( / ), joten
valiokunta ehdottaa momentin ensimmäisen lakiviittauksen
muuttamista koskemaan uuden lain 15 luvun 14 §:ää.
326 §. Telelaitteeseen liittyvä tarkastus.
Valiokunta pitää tärkeänä korostaa,
että 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetaan
suojauksen purkujärjestelmällä nimenomaan
269 §:n 2 momentin mukaista kiellettyä suojauksen
purkujärjestelmää. Kyseisen pykälän
perustelujen mukaan kyse voi olla laitteesta, tietokoneohjelmasta
tai muusta järjestelmästä tai sen osasta.
Valiokunta ehdottaa, että 1 momentin 5 kohtaan
lisätään viittaus 296 §:n
2 momenttiin.
Valiokunta ehdottaa lisäksi pykälän 2 momentin
pykäläviittauksen muuttamista teknisluonteisena
korjauksena. Lain 349 §:n sijasta momentissa on
tarkoitus viitata lain 348 §:ään.
331 §. Väliaikainen päätös.
Valiokunta ehdottaa kirjoitusteknisen korjauksen tekemistä 1
momentin alkuun.
333 §. Teleyrityksen seuraamusmaksu.
Pykälän 4 momentissa viitataan oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa
annettuun lakiin (100/2013). Valiokunta
ehdottaa viittauksen täydentämistä säädöskokoelmanumerolla.
334 §. Televisio- tai radiotoiminnan harjoittajan
seuraamusmaksu.
Valiokunta ehdottaa, että 2 momentin 25 ja
26 lukua koskevaan viittaukseen tehdään
teknisluonteinen muutos.
Lisäksi valiokunta ehdottaa, että 4 momentista
poistetaan tarpeettomat välimerkit.
339 §. Televisio-ohjelmiston edelleen lähettämisen
keskeyttäminen.
Pykälän 1 momentin 1 kohdassa
viitataan rikoslain 11 luvun 10 a §:ään.
Valiokunta ehdottaa saamansa selvityksen perusteella, että viittaus
muutetaan kohdistumaan rikoslain 11 luvun 10 §:ään.
Ehdotettu muutos on luonteeltaan lainsäädäntötekninen.
344 §. Muutoksenhaku hallinto-oikeuteen.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan lakiehdotuksessa ei ole
erikseen säännöksiä muutoksenhausta
oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen.
Valiokunta katsoo, että laista on syytä ilmetä,
miten oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen
haetaan muutosta sekä tarkoitetaanko 344 §:ssä muutoksenhakua
ainoastaan hallintopäätökseen vaiko myös
Viestintäviraston tai sisäministeriön
antamaan oikaisupäätökseen. Lisäksi,
koska osaan Viestintäviraston hallintopäätöksistä haetaan
muutosta ensin oikaisuvaatimuksella, on nämä suljettava
pois 344 §:n mukaisesta muutoksenhausta hallinto-oikeuteen. Valiokunta
ehdottaa 1 momentin muuttamista siten, että siinä huomioidaan
myös tarpeellisilta osin muutoksenhaku oikaisuvaatimuksesta
annettuun päätökseen.
Valiokunta ehdottaa lisäksi 1 momentin viimeisen
lauseen korvaamista sivulauseella siten, että momentissa
tarkoitettuihin päätöksiin saa hakea
muutosta hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa
(586/1996) säädetään, ellei
jäljempänä toisin säädetä.
Tämä ehdotettu muutos on luonteeltaan lainsäädäntötekninen.
345 §. Muutoksenhaku korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Ehdotetun pykälän 1 momentin valitusoikeutta
koskevan pääsäännön
mukaan saisi hallinto-oikeuden 344 §:n mukaan
antamaan päätökseen hakea muutosta valittamalla
korkeimpaan hallinto-oikeuteen, mikäli korkein hallinto-oikeus
myöntää asiaan valitusluvan. Valiokunnan
saaman selvityksen mukaan valitusluvan käyttöönotto
muutoksenhaussa korkeimpaan hallinto-oikeuteen on sinänsä perusteltua.
Valituslupaa ei kuitenkaan tule edellyttää pakkokeino-
ja sanktioluonteisissa asioissa. Tällaisia asioita ovat
valiokunnan saaman selvityksen mukaan hallinto-oikeuden päätös
32 §:ssä tarkoitetussa ohjelmistotoimiluvan
peruuttamista koskevassa asiassa, 49 §:ssä tarkoitetussa
radioluvan peruuttamista koskevassa asiassa, 233 §:ssä tarkoitetussa
sijoittamista koskevassa asiassa, 235 §:ssä tarkoitetussa
sijoittamisoikeuden muuttamista tai poistamista koskevassa asiassa
ja 255 §:ssä tarkoitetussa arviointilaitoksen
nimeämisen peruuttamista koskevassa asiassa.
Valiokunta ehdottaa, että pykälän
1 momentti muutetaan siten, että edellä luetelluista
asiaryhmistä tehtyihin hallinto-oikeuden päätöksiin
saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa
säädetään. Hallinto-oikeuden
muuhun päätökseen saa hakea muutosta
valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.
Valiokunta ehdottaa pykälän 3 momenttiin teknisluontoisena
korjauksena momenttiviittauksen muuttamista siten, että 1 momentin
sijasta viitataan 2 momenttiin.
347 §. Suojauksen purkujärjestelmärikkomus.
Valiokunta ehdottaa, että 2 momenttiin tehdään kaksi
teknisluonteista korjausta.
348 §. Telelaiterikkomus.
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa teknisluonteisena
korjauksena pykälän 1 momentin 3 kohdan
pykäläviittausten korjaamista siten, että 254 §:n
sijasta kohdassa viitataan 253 §:ään ja
329 §:n sijasta 327 §:ään.
Pykälän 1 momentin 4 kohdan
alussa viitataan 258 §:ssä tarkoitettuun
radiolaitteen vaatimustenmukaisuuden varmistamiseen. Radiolaitteen
lisäksi 258 §:ssä mainitaan
myös radiovastaanotin, jonka johdosta valiokunta ehdottaa
selkeyden vuoksi, että 1 momentin 4 kohdan
alkuun lisätään maininta radiovastaanottimesta. Pykälän
1 momentin 4 kohdan loppuosassa viitataan lain
262 §:ään, jonka 1 momentti
koskee telelaitteiden merkitsemistä ja 2 momentti radiolaitteen
tai telepäätelaitteen käyttötarkoitusilmoituksen
antamista. Saadun selvityksen mukaan 1 momentin 4 kohdassa
on tarkoitus viitata 262 §:n 1 ja 2 momenttiin.
Valiokunta ehdottaa tätä koskevien viittausten
korjaamista.
349 §. Sähköisen viestinnän
tietosuojarikkomus.
Pykälässä säädetään
niistä velvollisuuksista, joiden laiminlyönnistä on
tuomittava rangaistukseen viestinnän tietosuojarikkomuksesta.
Pykälän 1 momentin 4 kohdassa
viitataan 160 §:ään kokonaisuudessaan.
Mainitun pykälän 5 momentissa (HE:n 4 mom.)
suojataan luonnollisen henkilön maantieteellisen sijainnin ilmaisevia
sijaintitietoja. Tämän salassapitovelvollisuuden
rikkomisesta tuomitaan ehdotuksen 350 §:n 2 momentin
mukaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n
mukaan. Valiokunta toteaa, että näin ollen 349 §:ssä tulee
viitata ainoastaan 160 §:n 1—4 momenttiin.
Valiokunta ehdottaa tätä koskevan muutoksen tekemistä pykälän
1 momentin 4 kohtaan.
Pykälän 1 momentin 6 kohdassa
viitataan siinä tarkoitettujen velvoitteiden osalta 158 §:ään. Valiokunnan
saaman selvityksen mukaan kyse on nimenomaan 158 §:n
3 momentissa tarkoitetuista tietoturvaan liittyvistä velvollisuuksista, Valiokunta
ehdottaa 6 kohdassa olevan pykäläviittauksen
täsmentämistä siten, että rangaistavaa
on 158 §:n 3 momentissa säädettyjen
velvoitteiden laiminlyönti. Muutoksessa on kyse teknisluonteisesta
täsmennyksestä.
Pykälän 1 momentin 9 kohdassa
ehdotetaan säädettäväksi yhteystietopalveluihin
liittyvien eräiden velvoitteiden laiminlyönnistä.
Kohdassa viitataan 195—199 §:iin. Valiokunnan
saaman selvityksen mukaan viittaus on tarpeettoman laaja, sillä kohdassa
tarkoitetut velvoitteet sisältyvät 197—199 §:iin.
Valiokunta ehdottaa sanotun pykäläviittauksen
kohdistamista 197—199 §:iin. Lisäksi
valiokunta ehdottaa, että kohdassa sana luettelon muutetaan
sanaksi palvelun, koska kyseisessä säännöksessä tarkoitetaan yhteystietopalveluja.
Pykälän 1 momentin 10 kohdassa
viitataan lakiehdotuksen 200—205 §:ien
vastaiseen suoramarkkinointiin, puhelinliittymän markkinointiin
tai tietojen tallentamiseen tai käyttämiseen. Valiokunnan
saaman selvityksen mukaan kohdassa ei tulisi viitata 204 §:ään,
sillä kyseisessä säännöksessä ei
käsitellä kohdassa kriminalisoitavaksi tarkoitettua
toimintaa. Valiokunta ehdottaa pykäläviittauksen
muuttamista kohdistumaan 200—203 ja 205 §:ään.
350 §. Viittaukset rikoslakiin.
Valiokunta ehdottaa 2 momentissa olevan viittauksen
160 §:n 4 momenttiin kohdistuvan viittauksen
muuttamista kohdistumaan saman pykälän 5 momenttiin.
Edellä 160 §:ään ehdotetun 2 momentin
jakamisen myötä 160 §:n 4 momentti
siirtyy uudeksi 5 momentiksi. Muutos on teknisluonteinen.
351 §. Voimaantulo.
Esityksen viestintäpalvelusopimusta koskeva 15 luku
sisältää käyttäjän ja
tilaajan oikeuksiin liittyvää sääntelyä.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan teleyritykset joutuvat kyseisten
lainmuutosten vuoksi muuttamaan olennaisesti voimassa olevia viestintäpalveluita
koskevia sopimuksiaan. Valiokunta pitää kohtuullisena,
että edellä mainitusta 15 luvusta johtuvien Viestintäviraston
määräysten ja teleyritysten sopimusmuutosten
valmisteluun ja toteuttamiseen jää riittävästi
aikaa. Näin ollen valiokunta ehdottaa, että esityksen
15 luku ja siihen liittyvä 135 § tulevat
voimaan vasta 1.7.2015. Tätä koskevan uuden 3
momentin lisäämisen myötä esityksen
3—8 momentit siirtyvät 4—9 momenteiksi.
352 §. Siirtymäsäännökset.
Asiantuntijakuulemisessa saadun selvityksen mukaan lakiehdotuksen
siirtymäsäännöksiä on
täydennettävä, jotta uuden lain voimaantulon
jälkeinen oikeustila olisi kaikilta osin selkeä.
Valiokunta ehdottaa pykälään lisättäväksi
verkko- tai ohjelmistotoimiluvan, radiolähettimen luvan,
radioaseman tunnisteen sekä pätevyys- ja kelpoisuustodistusten
voimassaoloa koskevan uuden siirtymäsäännöksen.
Valiokunta ehdottaa pykälään lisättäväksi viestintämarkkinalain
134 §:n 1 momentin 3 kohtaan
perustuvan televisio-ohjelmistojen siirtovelvollisuuden voimassaoloa
koskevan uuden siirtymäsäännöksen
ja televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 19 a §:ssä säädettyä velvollisuutta
saattaa ohjelmistot näkö- ja kuulorajoitteisten
saataville koskevan uuden siirtymäsäännöksen.
Lisäksi valiokunta ehdottaa lisättäväksi
televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 15 a §:n 1
ja 2 momenttiin perustuvat vaaratiedotteiden välittämisvelvollisuuden
voimassaoloa koskevat siirtymäsäännökset
erikseen televisiotoiminnan ja radiotoiminnan harjoittajien osalta.
Pykälän viimeisessä momentissa ehdotetaan säädettäväksi
siitä, että muussa laissa tai sen nojalla annetussa
säännöksessä olevilla viittauksilla
ehdotetulla lailla kumottaviin lakeihin katsotaan tarkoitettavan
tämän lain vastaavaa säännöstä.
Valiokunnan saamassa asiantuntijaselvityksessä on viitattu
vuonna 2011 myönnettyihin analogisen radiotoiminnan toimilupia
koskeviin päätöksiin toimikaudelle, joka
päättyy vuonna 2019. Näissä ohjelmistotoimiluvista
annetuissa päätöksissä viitataan
lakiehdotuksella nyt kumottavaksi ehdotettuun radiotaajuuksista
ja telelaitteista annettuun lakiin ja sen 6 a §:ään,
jonka nojalla on säädetty liikenne- ja viestintäministeriön
asetuksella radiotaajuuksien käyttösuunnitelmasta.
Valiokunta ehdottaa siirtymäsäännöksen
viimeiseen momenttiin selvennettäväksi, että jos ehdotetulla
lailla kumotun lain nojalla annetussa päätöksessä viitataan
ehdotetulla lailla kumottuun lakiin, viittauksen on katsottava tarkoittavan
ehdotetun lain vastaavaa säännöstä.
Lisäyksellä varmistetaan, että analogisen
radiotoiminnan ohjelmistotoimilupiin sovelletaan lakiehdotuksen
voimaantulosta lukien Viestintäviraston ehdotetun lain
96 §:n nojalla antamia määräyksiä.
Valiokunnan ehdottamien muutosten seurauksena hallituksen esityksen
momentit 2—4 siirtyvät uusiksi 3—5 momenteiksi
ja vastaavasti hallituksen esityksen 5 ja 6 momentit uusiksi
9 ja 10 momenteiksi. Hallituksen esityksen 7 momentti siirtyy
muutettuna uudeksi 11 momentiksi.