Hallituksen esitys on täysin ala-arvoinen.
Laki, joka vain suosittelee turvavarusteen käyttöä ilman
minkäänlaista rangaistusmääritystä,
ei ole vain yhtä tyhjän kanssa, vaan voi johtaa
vakaviin vakuutusoikeudellisiin ongelmiin. Liikenneturvallisuuteen
kuuluvien suositusluontoisten ohjeiden toteutus on haaste liikenneministeriön, Liikenneturvan,
Tiehallinnon ym. tiedotustoiminnalle. Se ei kuulu lainsäädäntöön.
Selvityksen mukaan keskimäärin yhden ihmisen
liikennekuolema vuodessa matkapuhelimen käytöstä johtuen
katsottiin riittäväksi perusteeksi säätää laki
nk. hands free -laitteiston pakollisuudesta.
Selvitysten mukaan 12—15 jalankulkijaa vuodessa olisi
pelastunut kuolemalta, jos he olisivat käyttäneet
heijastinta. Hallituksen esitys ei kuitenkaan pitänyt sitä riittävänä perusteena
heijastinpakon säätämiseksi lailla. Lisäksi
hallituksen esityksessä suositellaan heijastimen käyttöä vain
pimeällä, johon valiokunta on yhtynyt välittämättä erittäin
painavista asiantuntijalausunnoista.
Yhdyn täysin Rahtarit ry:n, Suomen Taksiliiton ja Ajoneuvohallintokeskuksen
asiantuntijalausuntoihin siitä, että heijastimen
käyttö on ratkaisevan tärkeää paitsi
pimeällä, myös silloin, kun näkyvyys
muusta syystä on heikentynyt, kuten esimerkiksi hämärän
aikana, kun valaistus on riittämätön,
sumussa, lumipyryssä ja vastaavissa olosuhteissa. Tämä olisi
pitänyt huomioida valiokunnan perusteluissa.
Liikennekuoleman tai loukkaantumisen tuottaminen ulkopuoliselle
on henkisesti elinikäinen rangaistus ajoneuvon kuljettajalle.
Jalankulkijan ja pyöräilijän vastuu omasta
turvallisuudestaan olisi korostunut oikeudenmukaisesti, jos valiokunta
olisi hyväksynyt perusteluihin Rahtarit ry:n ehdottaman
periaatteen: "Mikäli heijastinta ei ole käytettävissä,
jalankulkijan on noudatettava erityistä varovaisuutta liikenteessä". Valitettavasti
tämäkään ei kelvannut valiokunnalle
edes perusteluihin.
Perusteluissa olisi tullut erikseen mainita, että rullalautailijat,
rullaluistelijat ja rullahiihtäjät rinnastetaan
jalankulkijoihin.