Perustelut

Valiokunta toteaa, että päihteiden käyttö muodostaa vakavan liikenteen turvallisuusongelman. Alkoholin kokonaiskulutus on lisääntynyt vuodesta 1995 lähtien, ja rattijuopumustapauksissa on kuollut 1990-luvulla 20 % enemmän ihmisiä kuin 1980-luvulla. Liikenneturva on katsonut, että rattijuopumuksen vähentämiseksi tarvitaan tehokkaita toimenpiteitä. Lakialoitteessa kokeilutoiminnan tarkoitukseksi on kirjattu alkolukon käyttöön liittyvien käytännön ongelmien, kehitystarpeiden, kustannustehokkuuden, mielipiteiden ja hyväksyttävyyden selvittäminen. Asiantuntijakuulemisessa kaikki tahot ovat joko kannattaneet tai suhtautuneet myönteisesti ajonestolaitteen käyttöön rattijuopumuksen ehkäisemisessä. On kuitenkin katsottu, että liikenteen turvallisuuteen kokeilun ei suoranaisesti voi odottaa vaikuttavan. Alkolukon turvallisuusvaikutuksista ei ole luotettavaa tutkimustietoa, ja tämän vuoksi on katsottu, että tulisi selvittää turvallisuusvaikutukset myös Suomen oloissa.

Vuosien 1997—2000 liikenneturvallisuussuunnitelmassa esitettiin toistuvasti rattijuopumukseen syyllistyneiden käyttämiin autoihin asennettavaksi ajonestolaitteet, jotka estävät humalassa ajamisen. Ajonestolaitteen käyttöönoton edellytyksiä selvitti työryhmä, joka esitti asiaa koskevan kokeilun toteuttamista. Työryhmän raporttiin ei sisältynyt säädösehdotuksia, mutta siinä ehdotettiin erillisen kokeilulain säätämistä. Lisäksi katsottiin tarvittavan muutakin lainsäädäntöä.

Ajokieltoa koskevat säännökset sisältyvät tieliikennelakiin. Vaikka erillisen kokeilulain säätäminen on toteutettavissa oleva vaihtoehto, tarvitaan muutoksia tieliikennelakiin ja ajokorttiasetukseen. Käyttöönotolla on myös muita vaikutuksia, kuten esimerkiksi vaikutuksia rekisterijärjestelmiin. Nyt ehdotettu ehdollinen ajo-oikeus ei ole yksiselitteisesti ajokorttijärjestelmään sovitettavissa siltä pohjalta kuin työryhmäraportissa ehdotettiin ja mihin yhteisölainsäädäntö meitä velvoittaa.

Oikeusministeriö on kiinnittänyt huomiota siihen, että lakialoitteen mukaan alkolukosta aiheutuvista kustannuksista vastaisi kokeiluun osallistuva kuljettaja. Tästä voi aiheutua yhdenvertaisuusongelmia, koska kaikilla kuljettajilla ei ole samanlaisia taloudellisia mahdollisuuksia osallistua kokeiluun.

Kokeilu olisi myös alueellisesti rajattu. Perustuslakivaliokunta on nuorisorangaistuksen kokeilemisesta annetun lain voimassaolon jatkamista koskevan lain säätämisen yhteydessä katsonut, että laki tuli säätää perustuslain 73 §:ssä säädetyssä järjestyksessä, koska kokeilu alueellisesti rajattuna oli ristiriidassa perustuslain 6 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa (PeVL 59/2001 vp — HE 210/2001 vp). Oikeusministeriö on katsonut, että myös nyt käsillä olevan lakialoitteen yhteydessä olisi tutkittava kyseisen lakiehdotuksen säätämisjärjestys perustuslain 6 §:n valossa.

Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että ehdotettuun lakialoitteeseen sisältyy lisäksi eräitä asiallisia ja lakiteknisiä ongelmia. Kokeilun kohderyhmä ilmenee lakiehdotuksesta vasta sen 6 §:stä, eikä osallistumisen vapaaehtoisuus käy riittävän selkeästi ilmi lakialoitteesta. Oikeusministeriö on myös katsonut, että olisi tullut tarkemmin määritellä osallistujien sopivuus ja osallistumisen esteet. Lakiehdotuksen suhde ajokieltoa koskeviin säännöksiin jää myös epäselväksi.

Asiantuntijakuulemisen perusteella valiokunta katsoo, että lakialoite vaatii vielä sekä sisällöllistä että lakiteknistä viimeistelyä. Kokeilun toteuttaminen edellyttäisi tarkistuksia muihin lakeihin, ensisijassa tieliikennelakiin, joita koskevia lakiehdotuksia ei ole sisällytetty lakialoitteeseen. Tämän vuoksi valiokunta katsoo, että lakialoitetta ei voida hyväksyä nykyisessä muodossaan.

Valiokunta katsoo, että ehdollisen ajo-oikeuden kokeilemisen edellytyksiä tulisi selvittää edelleen. Myös muiden EU-jäsenmaiden kokemuksia ja EU:n suunnitelmia ajonestolaitteen suhteen tulisi voida hyödyntää asian valmistelussa. Tämän vuoksi valmistelu edellyttää lisäselvityksiä ja laajempaa lainsäädäntöä. Edellä olevan perusteella valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi lausuman, jossa edellytettäisiin hallituksen selvittävän mahdollisuuksia vähentää rattijuopumuksia esimerkiksi alkolukkoa hyväksikäyttäen (Valiokunnan lausumaehdotus).