Perustelut
Hallitus esittää, että läänin
rajan ylittävän pikavuoroliikenteen toimivalta
siirrettäisiin liikenne- ja viestintäministeriöltä Etelä-Suomen
lääninhallitukselle. Täsmälleen
samanlaisen esityksen eduskunta sai käsiteltäväkseen
Lipposen II hallitukselta vuoden 2000 valtiopäivillä.
Silloinen liikennevaliokunta katsoi yksimielisesti, ettei hyväksyttäviä perusteluja
ollut esityksen eteenpäinviemiseksi, joten hallituksen
esitys raukesi, kun tuon eduskunnan toimikausi päättyi
vuonna 2003.
Pikavuoro- ja pikajunaliikenne muodostavat Suomen joukkoliikenteessä toisiaan
täydentävän kaukoliikenteen runkoverkon,
jonka avulla maan eri osat ovat henkilöautoiluun verrattuna nopeasti
ja kilpailukykyisesti saavutettavissa. Pikavuoroliikenne ulottuu
myös niille alueille, joita pikajunaliikenne ei lainkaan
palvele. Näin ollen on ratkaisevan tärkeää,
että pikavuoroliikenteen luvista ja junaliikenteen ostoista
päättää aina sama viranomaistaho.
Nyt ei olla kuitenkaan pikajunaliikenteen liikennepoliittisia ratkaisuja
siirtämässä Etelä-Suomen lääninhallituksen
viranomaistoimiksi.
Merkittävää on, että lääninhallituksetkaan
eivät ole olleet yksimielisiä hallituksen esittämästä lääninhallitusratkaisusta.
Hallituksen esityksen perusteluista käy ilmi, että mielipiteet ovat
jakautuneet kolmen eri ratkaisuvaihtoehdon kannalle. Etelä-Suomen
lääninhallituksen ehdottama "neuvottelukuntamalli"
lisäisi osaltaan vain virkamiesten virkamatkoja.
Pidämme välttämättömänä,
että asian ratkaiseva viranomaistaho pystyy valtakunnallisten joukkoliikenneyhteyksien
kokonaisuuden hallintaan, eri liikennemuotojen yhdenvertaiseen kohteluun,
aikataulujen yhteensovittamiseen, pika- ja vakiovuoroliikenteen
väliseen selkeään työnjakoon,
yhtenäiseen lupa- ja ostoliikenteen käsittelyyn
sekä eri alueilla toimivien yritysten tasapuoliseen kohteluun.
Nämä ehdot eivät toteudu valiokunnan
enemmistön hyväksymässä hallituksen
esityksessä. Tilanne huononisi nykyisestään.