Perustelut

Hallitus esittää, että läänin rajan ylittävän pikavuoroliikenteen toimivalta siirrettäisiin liikenne- ja viestintäministeriöltä Etelä-Suomen lääninhallitukselle. Täsmälleen samanlaisen esityksen eduskunta sai käsiteltäväkseen Lipposen II hallitukselta vuoden 2000 valtiopäivillä. Silloinen liikennevaliokunta katsoi yksimielisesti, ettei hyväksyttäviä perusteluja ollut esityksen eteenpäinviemiseksi, joten hallituksen esitys raukesi, kun tuon eduskunnan toimikausi päättyi vuonna 2003.

Pikavuoro- ja pikajunaliikenne muodostavat Suomen joukkoliikenteessä toisiaan täydentävän kaukoliikenteen runkoverkon, jonka avulla maan eri osat ovat henkilöautoiluun verrattuna nopeasti ja kilpailukykyisesti saavutettavissa. Pikavuoroliikenne ulottuu myös niille alueille, joita pikajunaliikenne ei lainkaan palvele. Näin ollen on ratkaisevan tärkeää, että pikavuoroliikenteen luvista ja junaliikenteen ostoista päättää aina sama viranomaistaho. Nyt ei olla kuitenkaan pikajunaliikenteen liikennepoliittisia ratkaisuja siirtämässä Etelä-Suomen lääninhallituksen viranomaistoimiksi.

Merkittävää on, että lääninhallituksetkaan eivät ole olleet yksimielisiä hallituksen esittämästä lääninhallitusratkaisusta. Hallituksen esityksen perusteluista käy ilmi, että mielipiteet ovat jakautuneet kolmen eri ratkaisuvaihtoehdon kannalle. Etelä-Suomen lääninhallituksen ehdottama "neuvottelukuntamalli" lisäisi osaltaan vain virkamiesten virkamatkoja.

Pidämme välttämättömänä, että asian ratkaiseva viranomaistaho pystyy valtakunnallisten joukkoliikenneyhteyksien kokonaisuuden hallintaan, eri liikennemuotojen yhdenvertaiseen kohteluun, aikataulujen yhteensovittamiseen, pika- ja vakiovuoroliikenteen väliseen selkeään työnjakoon, yhtenäiseen lupa- ja ostoliikenteen käsittelyyn sekä eri alueilla toimivien yritysten tasapuoliseen kohteluun. Nämä ehdot eivät toteudu valiokunnan enemmistön hyväksymässä hallituksen esityksessä. Tilanne huononisi nykyisestään.