Perustelut
Yleistä
Keskeisinä muutostekijöinä sähköisen
median alalla on käynnissä mm. median kansainvälistyminen
ja suurten kansainvälisten toimijoiden tuleminen markkinoille,
internetin käytön huomattava lisääntyminen,
perinteistä mediaa haastavien kokonaan uudenlaisten palvelujen
kehittyminen ja kaikenlaisen tiedonvälityksen nopeutta koskevien
vaatimusten tiukentuminen. Televisiotoimijoiden määrän
kasvu, jakelukanavien lisääntyminen, jatkuva tekninen
kehitys ja katsojien tottumusten muuttuminen luovat haasteita televisiomarkkinoille.
Televisio on kansalaisten arjen ja ajankäytön kannalta
merkittävä tekijä. Suomalainen viettää päivittäin
edelleen keskimäärin noin kolme tuntia television ääressä.
Perinteinen televisiovastaanotin on tällä hetkellä yleisin
televisiosisällön katseluväline kotitalouksissa,
mutta uudenlaisten median kulutukseen käytettävien
päätelaitteiden painoarvo on kasvussa. Televisiovastaanottimia
on Suomessa noin 4,1 miljoonaa, ja vastaanotin löytyy tilastojen
mukaan 91,4 prosentilla suomalaisista kodeista. Kyse on siten kokonaisuutena
mediasta, jota koskevilla poliittisilla ratkaisuilla on vaikutuksia
lähes kaikkien kansalaisten arkielämään.
Selonteon mukaan yleisenä tavoitteena on turvata kotimaisen
sähköisen median toimintaedellytyksiä ja
ylläpitää laadukasta, monipuolista ja
moniarvoista televisio- ja radiotarjontaa. Selonteolla pyritään
luomaan edellytyksiä erityisesti maanpäällisen
television toiminnalle ja taajuuksien tehokkaalle käytölle.
Tavoitteena on myös arvioida tulevaisuuden sääntelytarpeita sekä kuluttajakäyttäytymisen,
alan markkinakehityksen että teknisen kehityksen näkökulmasta. Nykyisten
verkko- ja ohjelmistolupien voimassaolo päättyy
vuoden 2016 lopulla, mikä tekee osaltaan ajankohtaiseksi
tehdä tässä vaiheessa pitkälle
maanpäällisen television tulevaisuuteen vaikuttavia
ratkaisuja. Huomattavimmat yksittäiset selonteon linjaukset
liittyvät uuden teräväpiirtolähetykset
mahdollistavan lähetys- ja vastaanottoteknologian käyttöön
siirtymiseen ja nykyisten 700 megahertsin televisiotaajuuksien siirtämiseen
matkaviestinkäyttöön.
Valiokunta pitää selonteon yleisiä tavoitteita hyvin
kannatettavina ja selontekoa onnistuneena. Kokonaisuuden näkökulmasta
selonteon johtopäätökset on perusteltu
hyvin ja eri vaihtoehtoja on punnittu ja tuotu esille tarkkaan.
Useissa keskeisissä kysymyksissä on jouduttu hakemaan
toimivia kompromisseja erilaisten painavien intressien välillä.
Selonteon näkökulma tulevaisuuteen on huomattavan
pitkä ottaen huomioon tekniikan ja muun toimintaympäristön muutoskehityksen
nopeus tällä hetkellä. Tästä syystä valiokunta
pitää välttämättömänä painottaa
kehityksen jatkuvan seurannan sekä asetettujen tavoitteiden
ja aikataulujen välitarkastelujen merkitystä.
Valiokunta toteaa, että sähköisen
median tulevaisuudesta tehtävien päätösten
keskiössä tulee olla katsojien asema ja heihin
kohdistuvat kustannus- ym. vaikutukset. Valiokunta pitää erityisen
tärkeänä, että kansalaisilla
on tasavertaiset mahdollisuudet käyttää sähköistä mediaa ja
riittävästi valinnanvaraa laadukkaiden palvelujen
ja sisältöjen suhteen. Poliittisilla ratkaisuilla
tulisi pyrkiä siihen, että televisio- tai muiden
mediasisältöjen kuluttaminen ei ole riippuvainen
myöskään asuinpaikasta. Jakeluteiden monipuolistuessa
käyttäjien tasapuolisuuden tulee toteutua myös
uusien nopeiden mobiililaajakaistaverkkojen käyttömahdollisuuksien
osalta.
Valiokunta toteaa, että selonteossa esitettyjen linjausten
toteuttamiseksi joudutaan tekemään monin paikoin
muutoksia lainsäädäntöön. Valiokunta
korostaa, että lähtökohtaisesti näihin
säännöksiin otetaan yksityiskohtaisesti
kantaa valmisteilla olevan tietoyhteiskuntakaaren eduskuntakäsittelyn
yhteydessä. Osa selonteossa esille tuoduista mahdollisista
säännösmuutoksista koskee myös
sellaisia alueita, joista perustuslakivaliokunta on aiemmin lausunut.
Valiokunta pitää erittäin tärkeänä,
että perustuslakivaliokunnan aiempi lausuntokäytäntö otetaan kattavasti
huomioon kyseisiä säännöksiä valmisteltaessa.
Valiokunta ei ota tässä mietinnössään
tarkemmin kantaa kokonaan selonteon ulkopuolelle rajattuihin tekijänoikeuksia
koskeviin kysymyksiin. Lähtökohtaisesti tulee
löytää tavat turvata tekijöille
heille kuuluvien korvausten maksaminen huolehtimalla kuitenkin samalla
siitä, että tämä ei tarpeettomasti
rajoita uuden teknologian hyödyntämistä eikä uudenlaisten
palvelujen kehittämistä. Eräiltä osin
valiokunta viittaa tässä mietinnössään
sivistysvaliokunnan lausunnon (SiVL 12/2012 vp)
tekijänoikeuksia koskeviin kannanottoihin.
Jakeluteiden monipuolistuminen
Tällä hetkellä maanpäällisten
televisiolähetysten ja kaapelitelevisiolähetysten
markkinaosuudet ovat valiokunnan saaman selvityksen mukaan lähellä toisiaan,
ja satelliittitelevisio täydentää osaltaan
markkinoiden tarjontaa. Internet-välitteinen televisio
ja kauempana tulevaisuudessa mahdollisesti myös matkaviestinverkkojen
kautta välitettävä mediasisältö kilpailevat yhä voimakkaammin
markkinaosuuksista. Matkaviestinverkossa ei kuitenkaan vielä nykyisellä teknisellä
kehitystasolla
pystytä lähettämään
yhtäaikaisesti esimerkiksi useita televisiokanavia suurelle
vastaanottajajoukolle.
Selonteosta syntyy jossain määrin se kuva, että laajakaistaverkot
ovat lähinnä täydentävä lähetyskanava
selonteon varsin pitkällä tarkastelujaksolla.
Näin tuleekin varmasti monien toimijoiden ja palveluiden
osalta olemaankin vielä pitkään. Valiokunta
kiinnittää kuitenkin asiantuntijakuulemisen pohjalta
huomiota siihen, että katsojien ja kuuntelijoiden internetin
mediasisällön hyödyntämisen
lisääntyminen voi olla tähän
asti arvioitua nopeampaa ja edelleen kiihtyvää kuluvan
vuosikymmenen aikana. Valiokunta toteaa, että tämä saattaa
aiheuttaa selonteon aikavälin pituuden takia myös
tarvetta arvioida joitakin tavoitteenasetteluja, toimenpiteitä tai
aikatauluja uudelleen nopean kehityksen myötä. Joidenkin
arvioiden mukaan internetin erilainen videoliikenne tulee nelinkertaistumaan
seuraavien kolmen vuoden aikana, ja vuonna 2016 tämän
liikenteen arvioidaan vievän 54 % kaikesta laajakaistakapasiteetista.
Myös televisiovastaanotinten kehittyminen kohti tehokkaita
ja monikäyttöisiä päätelaitteita,
joilla voidaan hyödyntää myös
monipuolista internetin sisällön tarjontaa, saattaa
osaltaan vaikuttaa siihen suuntaan, että kuluttajien tottumukset
ja vaatimukset ja tätä kautta myös kysynnän
suuntautuminen muuttuvat nopeastikin nykyisestä. Aikaan
sidotun eli lineaarisen television katsojatottumuksiin ovat jo nyt
jossain määrin vaikuttaneet erilaiset ajasta riippumattomat
ohjelmasisällön tilaus- tai tallennuspalvelut,
ja jatkossa niiden merkitys todennäköisesti tulee
kasvamaan. Selonteossa tarkasteltava ajanjakso on siinä määrin
pitkä, että todennäköisesti
televisio saa sen aikana uudenlaisia muotoja ja perinteisen television
käsite tulee osin hämärtymään.
Vähitellen myös sen merkitys kansalaisten arjessa
tulee vaihtoehtojen määrän kasvaessa
todennäköisesti väistämättä vähenemään
nykyisestä.
Valiokunta kuitenkin korostaa, että perinteisen maanpäällisen
ja kaapelitelevision rooli tulee valiokunnan näkemyksen
mukaan säilymään pitkään
vahvana. Uudet ja nopeat jakelutiet, kuten IP-verkot, tulevat väistämättä valtaamaan
alaa,
mutta valiokunta korostaa, että tästä huolimatta
nykyisillä television pääasiallisilla
jakeluverkoilla on oma keskeinen ja tärkeä merkityksensä,
jonka toimintamahdollisuuksista tulee huolehtia ja etsiä keinoja
myös niiden kilpailukyvyn turvaamiseen teknologian kehittyessä ja toimintaympäristön
muuttuessa. Uudet jakelukanavat tulevat todennäköisesti
yleistymään ainakin ensi vaiheessa siellä,
minne palveluja on taloudellisesti kannattavinta tarjota. Todennäköisesti
tämä tarkoittaa samalla sitä, että näitä palveluita
on ennen kaikkea saatavilla sellaisilla alueilla, joilla erilaista
media-, viihde- yms. tarjontaa on muutoinkin saatavilla eniten.
Valiokunta korostaa, että antenniverkko on ainoa valtakunnallisesti
lähes täysin kattava (99,98 %)
jakeluverkko ja se mahdollistaa katsomisen myös monille
suomalaisille tärkeissä loma-asunnoissa. Selonteon
mukaan noin 45 000 taloudella eli 18 %:lla
kaikista talouksista on televisio joko kakkosasunnossa tai kesämökillä.
Maantieteellisen kattavuuden ja laajan ihmisten tavoittavuuden vuoksi
antenniverkolla on ehdottoman tärkeä merkitys
paitsi katsojien tasa-arvoisuuden toteutumisen myös erilaisten
normaaliajan häiriötilanteiden ja poikkeusolojen
vaatiman viestinnän kannalta. Näistä syistä on
välttämätöntä turvata
erityisesti kaikki vastaanotettavissa olevan maanpäällisen
television toimintamahdollisuudet riittävän pitkälle
tulevaisuuteen.
Teknisen kehityksen nopeutta ja kuluttajien katselutottumusten
ja kysynnän suuntautumista on hyvin vaikeaa tässä vaiheessa
arvioida. Todennäköisesti toimivimmat, helppokäyttöisimmät
ja kustannustehokkaimmat palvelut ja jakelutiet menestyvät
markkinoilla parhaiten pitkällä aikavälillä.
Valiokunta pitää tästä syystä televisio-,
radio- ja muun sisällön jakeluteitä koskevissa
pitkän aikavälin tavoitteenasetteluissa ja linjauksissa
tässä vaiheessa tärkeänä teknologianeutraalien
ja siten eri vaihtoehtoja tasapuolisesti tukevien lähestymistapojen
omaksumista. Valiokunta toteaa, että televisiotoimialalle
uusien jakelukanavien kehittyminen ja yleistyminen tulisi sinänsä nähdä mahdollisuutena,
joka voi tarjota uudenlaisia liiketoimintamahdollisuuksia ja hyödynnettävissä olevia
kustannus- ja tehokkuusetuja.
Uuteen lähetys- ja vastaanottotekniikkaan siirtyminen
Median käyttäjien asema ja tasapuolisuus tulisi pystyä turvaamaan
sähköisen median markkinoiden muutoksista ja tekniikan
kehittymisestä huolimatta.
Maanpäälliset televisiokanavien lähetykset perustuvat
vielä tällä hetkellä pääosin
DVB-T-lähetys- ja vastaanottoteknologiaan. Maanpäällisten
teräväpiirtolähetysten vastaanottamiseksi taas
tarvitaan uutta DVB-T2-standardin teknologiaa. Selonteon mukaan
noin joka viidennellä televisiotaloudella on teräväpiirtovastaanotin; suurin
osa näistä kuitenkin on kaapelilähetyksiin
soveltuvia laitteita. Maanpäällistä televisioverkkoa
käyttävistä talouksista sen sijaan toistaiseksi
vain muutamalla prosentilla on teräväpiirtovastaanotin.
Tällä hetkellä noin 3,3 prosenttia televisiotalouksista
tilaa oman ilmoituksensa mukaan teräväpiirtolähetyksiä.
Uusi lähetystekniikka ennen kaikkea lisää käytettävissä olevaa
lähetyskapasiteettia ja parantaa lähetysten kuvanlaatua.
Yhtenä keskeisenä kysymyksenä selonteossa
on käsitelty kysymystä siitä, miten nopeasti
tämän uuden teknologian käyttöön voitaisiin
siirtyä.
Selonteon mukaan maanpäällisissä televisiolähetyksissä uuteen
lähetystekniikkaan siirtymisen tulisi tapahtua oikea-aikaisesti,
hallitusti ja tehokkaasti heti, kun siihen on olemassa riittävät
valmiudet. Selonteon lähtökohtana on, että katsojat
voivat itse päättää, koska he
siirtyvät teräväpiirtolähetysten
katsojiksi. Jotta tämä olisi mahdollista, vapaasti
vastaanotettavien kanavien lähettäminen nykytekniikalla
pyritään varmistamaan riittävän
pitkälle, ainakin vuoteen 2020 asti ja mahdollisesti tarvittaessa
jopa vuoteen 2026 saakka. Selonteon mukaan vuonna 2020 arvioidaan,
onko vuosi 2026 oikea ajankohta kokonaan uuteen televisiojakelutekniikkaan
siirtymiselle. Monissa tilanteissa laajamittaisissa siirtymissä saattaa
olla toimivampaa toteuttaa siirtymä yhdellä kertaa.
Nyt käsillä olevassa kehityksessä on
kuitenkin sellaisia kaikkiin kansalaisiin ja heidän tasa-arvoisuuteensa televisiosisällön
kuluttajina liittyviä piirteitä, että valiokunta
pitää riittävän pitkää siirtymisjaksoa
maanpäällisen televisioverkon vapaasti vastaanotettavien
kanavien osalta käytännössä välttämättömänä.
Valiokunta katsoo, että selonteossa määritelty
kokonaissiirtymäaika on siinä määrin
pitkä, että todennäköisesti
ainakin suurin osa vastaanottimista ehtii uusiutua uuden tekniikan
mukaisiksi laitteiden normaalin eliniän vaatimien hankintojen
kautta. Valiokunta pitää tärkeänä,
että tilannetta tulisi seurata jatkuvasti ja tarvittaessa
säilyttää valmius tehdä ripeitäkin
ratkaisuja esimerkiksi aikataulujen eteenpäin siirtämiseksi,
jos tilanne sitä välttämättä vaatii.
Valiokunta pitää erittäin kannatettavana
ja tarpeellisena, että selonteon mukaisesti asetettava
kokoonpanoltaan laaja-alainen työryhmä valmistelee
kesään 2013 mennessä yksityiskohtaisen
uuteen teknologiaan siirtymisen suunnitelman. Selonteon mukaan suunnitelmassa
arvioitaisiin mm. toimenpiteet DVB-T2-vastaanottimien yleistymisen
edistämiseksi sekä DVB-T2-lähetysten
lisäämiseksi jo ennen vuotta 2017. Lisäksi
arvioidaan hieman myöhemmin, viimeistään
vuoteen 2016 mennessä, oikeaa ajankohtaa siirtyä laajamittaisemmin
uuteen lähetystekniikkaan ja sen mahdollistamiin teräväpiirtolähetyksiin.
Johtuen varsin pitkästä ajallisesta tarkasteluvälistä valiokunta
pitää tärkeänä, että ohjelmassa
jätetään riittävästi
joustonvaraa välitarkasteluissa tehtävien arvioiden
käytännön toteuttamisen mahdollistamiseksi.
Erityisen tärkeää on seurata säännöllisesti
markkinatilannetta ja uuden lähetystekniikan vastaanottamiseen pystyvien
laitteiden yleistymisen tasoa ja nopeutta.
Vapaasti vastaanotettavia lähetyksiä lähetettäisiin
siirtymäajan aikana vuodesta 2017 alkaen rinnakkain sekä nykyisellä DVB-T-
että uudella DVB-T2-teräväpiirtolähetykset
mahdollistavalla lähetystekniikalla. Valiokunta pitää ratkaisua
katsojien etujen toteutumisen näkökulmasta oikeaan
osuneena. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä selonteon
lähtökohtaa, jonka mukaan kansalaisille uuden
tekniikan käyttöönotosta aiheutuvat negatiiviset
vaikutukset pyritään minimoimaan. Valiokunta katsoo,
että kansalaisilla tulee olla aito valinnanmahdollisuus siihen,
koska he haluavat siirtyä teräväpiirtolähetysten
käyttäjiksi. Valiokunta korostaa, että rinnakkaisia
lähetyksiä koskevassa ratkaisussa on kuitenkin
kyse siinä määrin tehottomasta ja kustannuksia
aiheuttavasta taajuuksien käytöstä, että olisi
hyvin tärkeää selvittää ne
käytettävissä olevat keinot, joilla kansalaisia
voitaisiin pyrkiä kannustamaan siirtymään
teräväpiirtovastaanottimien käyttöön
siten, että päällekkäisten tekniikoiden
käyttöä ei tarvitse jatkaa pidempään
kuin on välttämätöntä.
Kahdenkertaisesta lähettämisestä aiheutuvat
kustannukset ovat väistämättä pois
jostain muusta tärkeästä, kuten esimerkiksi
kotimaisten sisältöjen hankinnoista.
Selonteossa esitetyllä mallilla maksutelevisiotoimijoilla
tulisi todennäköisesti olemaan hyvin keskeinen
rooli uuteen teknologiaan siirtymisessä, sillä käytännössä ne
siirtyisivät selkeästi muita toimijoita aikaisemmin
eli jo vuonna 2017 kokonaan uuden tekniikan käyttöön.
Katsojien kannalta uuteen tekniikkaan siirtymisessä aivan
olennaista tulee olemaan kattavasta tiedottamisesta huolehtiminen,
mihin tarvitaan eri hallinnonalojen, media-alan toimijoiden ja mm.
laitevalmistajien ja -toimittajien panosta ja yhteistyötä.
Television katsojien kannalta on hyvin tärkeää tietää käytännössäkin
hyvissä ajoin niistä ratkaisuista, jotka voivat
mm. vaikuttaa tarvittaviin laitehankintoihin. Osa katsojista ei
kuitenkaan välttämättä kaipaa
teräväpiirtolähetysten kuvanlaatua koskevia
etuja, joten he tulevat siten todennäköisesti
siirtymään uuteen tekniikkaan vasta heidän
käytössään olevien laitteiden
käyttöiän päättyessä.
Tästä huolimatta uuden tekniikan käyttöönotto
riittävän nopealla aikataululla on tarpeen jo
siitä syystä, että uuden tekniikan käyttö säästää selkeästi
lähetyskapasiteettia. Valiokunta kiinnittää huomiota myös
siihen, että vastaanotinlaitteiden hinnat ovat laskeneet
huomattavasti muutaman viime vuoden aikana.
Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että selonteossa
olisi ollut tarpeen tuoda kuluttajanäkökulmaa
ja vastaavasti kuluttajansuojalainsäädäntöä kattavammin
esille. Myös uuteen lähetystekniikkaan siirtymisen
kannalta on keskeistä, että toimijat noudattavat
myös kuluttajansuojalainsäädäntöä ja
että siirtymisessä otetaan riittävästi
huomioon mm. ymmärrettävän ja oikea-aikaisen
tiedottamisen sekä selkeän perusinformaation saatavillaolon
merkitys siirtymisen onnistumiselle.
Taajuuksien käyttöä koskevat muutokset
ja taajuuksien käytön tehostaminen
Taajuussuunnittelulla pyritään varmistamaan, että käyttökelpoisia
taajuuksia riittää nykyisten lisäksi
myös tuleviin käyttötarpeisiin. Lisäksi sillä pyritään
tehostamaan taajuuksien käyttöä ja mm.
välttämään haitallisia häiriöitä.
Kokonaan digitaalisiin televisiolähetyksiin siirtymisen
jälkeen television käytössä oleva
taajuuskapasiteetti on tarpeeseen suhteutettuna kasvanut huomattavasti
tekniikan kehityksen myötä. Selonteon mukaan sen
sijaan langattomassa laajakaistaverkossa siirrettävät
tietomäärät tulevat kasvamaan huomattavasti
vuoteen 2020 mennessä, joten matkaviestinkäytön
taajuuskapasiteetin lisätarve on lähivuosina selkeä.
Selonteossa on arvioitu lähivuosien ja seuraavan vuosikymmenen
taajuustarpeita televisiotoiminnan ja radiotoiminnan osalta. Selonteossa pyritään
linjaamaan, miten erityisesti maanpäällisen televisiotoiminnan
toimintaedellytykset turvataan taajuuksien käytön
osalta selonteon tarkastelujaksolla. Samalla pyritään
suunnittelulla ja taajuuksien uudelleenkohdentamisella huomioimaan
myös jatkuvasti lisääntyvän
matkaviestinliikenteen taajuuskapasiteettia koskevat tarpeet.
Selonteon mukaan televisiotoiminnan taajuuksien riittävyys
pystytään turvaamaan, vaikka tulevaisuudessa osa
nykyisestä kapasiteetista siirrettäisiinkin muuhun
käyttöön. Mm. lähetys- ja pakkausteknologian
kehittyminen vähentää kapasiteetin tarvetta
jatkossa mahdollistamalla sen, että yhteen kanavanippuun
mahtuu entistä enemmän sisältöä.
Taajuuksien uudelleensuunnittelulla voidaan lisäksi edistää taajuuksien
nykyistä tehokkaampaa käyttöä ja
saada myös sitä kautta käyttöön
lisää kapasiteettia. Valiokunta kiinnittää kuitenkin
huomiota siihen, että yleisemmin teknisestä ja
taloudellisesta näkökulmasta halutuimpien alle
3 gigahertsin taajuuksien kysyntä ja käyttötarve
tulevat todennäköisesti kasvamaan edelleen jatkossa.
Selonteon keskeisenä toimenpiteenä esitetään,
että televisiotoiminnan käytössä tällä hetkellä oleva
noin 700 megahertsin taajuusalue siirrettäisiin vuonna
2017 langattoman laajakaistan käyttöön.
Valiokunta korostaa, että kyseisen käyttötarkoituksen
muutoksen toteuttaminen vaatii kuitenkin vielä päätöksiä sekä kansainvälisen
televiestintäliiton radiokonferenssissa (WRC) vuonna 2015
että tämän jälkeen EU-tasolla.
Ennen kyseisiä päätöksiä ei
ole lopullisesti varmaa, voidaanko kyseinen taajuuksien käyttötarkoituksen
muutos tehdä kansallisesti ja millä aikataululla
se on mahdollista.
Käytännössä 700 megahertsin
taajuusaluetta koskeva linjanveto tarkoittaisi sitä, että maksutelevisiotoimijat
joutuisivat siirtymään uuden lähetysteknologian
käyttöön viimeistään
vuoden 2017 alusta alkaen. Ajankohdan läheisyys on saanut
aikaan paljon kritiikkiä erityisesti maksutelevisiotoimijoiden
taholta. Linjaus tarkoittaisi sitä, että maanpäällisen
televisioverkon maksutelevisiopalveluita ei voitaisi enää katsoa muilla
kuin uutta teknologiaa tukevilla laitteilla vuodesta 2017 alkaen.
Pelkona on erityisesti ollut, ettei käyttäjillä ole
vielä tuona ajankohtana riittävästi uuden
tekniikan mukaisten lähetysten vastaanottoon kykeneviä vastaanotinlaitteita, mikä
voisi
olla omiaan rapauttamaan maksutelevisiotoimijoiden tilaajatuloja
tilanteessa, jossa mm. kansainvälinen kilpailu ja mainostulojen väheneminen
rasittaa jo muutoinkin kyseistä toimintaa. Aikataulu vaatisi
käytännössä joko sitä, että kuluttaja
itse ostaisi tai vuokraisi uuden laitteen tai sitten maksutelevisiopalvelun
tarjoaja toimittaisi asiakkaalle uuden laitteen osana tarjoamaansa
palvelua ennen uuteen lähetystekniikkaan siirtymistä vuonna
2017. Valiokunta pitää aikataulua suhteellisen
tiukkana mutta katsoo, että ajankohta on hyväksyttävä kompromissi
mm. yleisen teräväpiirtotekniikkaan siirtymisen
tarpeen, matkaviestintoiminnan taajuustarpeiden, maksutelevisiotoimijoiden
palvelujen sekä katsojien tarpeiden välillä.
Sivistysvaliokunta korosti lausunnossaan, että selonteossa
ehdotetut taajuuksien käyttötarkoitusten muutokset
eivät saa käytännössä johtaa
sellaiseen kehitykseen, että nyt valtioneuvoston asetuksessa
yhteiskunnallisesti merkittävien tapahtumien televisioinnista
(199/2007) mainitut yhteiskunnallisesti
merkittävät urheilu- ym. lähetykset siirtyisivät
maksullisille televisiokanaville. Liikenne- ja viestintävaliokunta
yhtyy tähän näkemykseen.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan 700 megahertsin siirtäminen
pois televisiotoiminnasta aiheuttaa aikatauluista riippumatta mm. antennien
ja vastaanotinten uudelleensäätö-, vaihtamis-
tai muita vastaavia toimenpiteitä. Saadun selvityksen mukaan
tämä saattaa olla aikataulullisesti haastavaa
mm. käytettävissä olevien rajallisten
antenniurakoitsijaresurssien kannalta. Selonteon mukaan huolellisella
taajuussuunnittelulla pyritään minimoimaan näistä muutoksista
katsojille aiheutuvia vaikutuksia. Valiokunta katsoo, että joka
tapauksessa asia vaatii huomattavaa panostamista aikatauluista ja tarvittavista
toimenpiteistä tiedottamiseen.
Katsojien televisiolähetyksen häiriöttömyys on
huomattavan tärkeää katsojan käyttäjäkokemuksen
kannalta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan matkaviestinkäyttöön
suunniteltujen 700 ja 800 megahertsin taajuusalueiden käytöllä saattaa
olla vaikutuksia televisiovastaanoton häiriöttömyyteen,
ja kokonaan näitä häiriöitä ei
välttämättä pystytä ehkäisemään.
Selonteon mukaan nämä vaikutukset selvitetään
huolella ennen toiminnan aloittamista. Valiokunta katsoo, että lähtökohtaisesti
tulee pyrkiä siihen, että televisiolähetyksiin
ei saa syntyä häiriöitä. Käytännössä langattomalle
laajakaistalle on välttämätöntä määritellä myös
teknisiä reunaehtoja siten, että laajakaista ei
aiheuttaisi kohtuuttomasti häiriöitä vierekkäisellä taajuusalueella harjoitettavalle
televisiotoiminnalle. Valiokunta on jo lakia eräiden radiotaajuuksien
huutokaupoista annetun lain muuttamisesta koskevassa mietinnössään
(LiVM 12/2012 vp) kiinnittänyt huomiota
siihen, että kyseisessä esityksessä tarkoitettu
toimiluvan haltija on velvollinen poistamaan muulle määräysten
mukaiselle radioviestinnälle toiminnastaan aiheutuvat häiriöt
sekä korvaamaan näiden häiriöiden
poistamisesta aiheutuvat kustannukset. Valiokunta pitää kohtuullisena,
että häiriön aiheuttaja huolehtii tilanteen
korjaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä ja vastaa kustannuksista.
Valiokunta katsoo, että tästä aiheuttaja
vastaa -periaatteesta tulisi luoda yleisemmin taajuuksien häiriöissä noudatettava
periaate.
Valiokunta korostaa yleisesti taajuustarpeiden arvioinnissa
ja taajuussuunnittelussa aktiivisen sidosryhmäyhteistyön
merkitystä käytännön tarpeiden
ja mahdollisten ongelmien huomioon ottamiseksi.
Televisiosisältöjen laajakaistajakelun edistäminen
Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille monien televisiotoimijoiden
halu lisätä televisiosisältöjen
laajakaistajakelua ja peräänkuulutettu erityisesti
ryhmälähetys- eli multicast-tekniikan käyttöönoton
tarvetta. Saadun selvityksen mukaan IP-verkkojen kapasiteetti ei
käytännössä riitä ilman
tämänkaltaista tekniikkaa erityisesti teräväpiirtolähetyksen
välittämiseen yhtä aikaa hyvin suurille
käyttäjäryhmille. Ryhmälähetystekniikalla
tarkoitetaan karkeasti kuvattuna sitä, että tietyn
verkonhaaran katsojille toimitetaan vain yksi lähete, joka
monistetaan kullekin tilaajalle vasta lähellä katsojaa,
mikä säästää IP-verkon
kapasiteettia huomattavasti. Eräänä teknisenä verkkojen
välityskapasiteetin säästämisen
välineenä on kuulemisessa tuotu esille myös
CDN (Content Distribution Network) -jakelun hyödyntäminen,
jossa jakeluun käytettävän IP-verkon
keskeisiin solmukohtiin on liitetty sisältöä tallentavia
ja välittäviä palvelimia.
Valiokunta pitää hyvin tärkeänä,
että laajakaistaverkkojen kapasiteetin riittävyydestä pyritään
Suomessa huolehtimaan siten, että televisiolähetyksiä ja
muuta verkon kapasiteetin kannalta haastavaa sisältöä voidaan
jatkossa lähettää laajakaistaverkkojen
välityksellä yhtäaikaisesti myös
suurille katsojaryhmille. Asia liittyy periaatteellisesti tärkeään
verkon neutraliteettia koskevaan keskusteluun, jossa kyse on periaatteessa
kaikkien viestintäverkon tietovirtojen ja palvelujen tasapuolisesta
kohtelusta ja käyttäjien kannalta ennen kaikkea
verkkojen ja palvelujen käytön rajoittamattomuudesta
ja toisaalta valinnanvapaudesta. Verkon välityskapasiteetin riittävyys
ja sen hallinnointi on tärkeä kysymys kuluttajien
internetin käytön ja erilaisten mediasisältöjen
vastaanottamismahdollisuuksien näkökulmasta. Yleisemmin
ja pidemmällä aikavälillä sillä voi
olla merkitystä myös tietoyhteiskuntakehitykselle
ja palvelukehitykselle rajoitteita asettavana tekijänä.
Näin ollen valiokunta painottaa, että ryhmälähetystekniikan
taikka vastaavasti verkon kapasiteettia säästävien
tekniikoiden käyttöönottoa tulee pyrkiä edistämään.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että alan toimijat pyrkivät ryhmälähetys-
tai vastaavan tekniikan käyttöönoton
mahdollistamiseen ja sen käytöstä sopimiseen
sekä yhtenäisen teknisen toteutuksen että kustannusten
osalta. Olennaista on, että toimijat pyrkivät
sopimaan siitä, miten suomalaisten verkko-operaattoreiden
verkoissa pystytään lähettämään
televisiolähetyksiä tai muuta paljon kapasiteettia
vievää sisältöä yhtä aikaa suurille
vastaanottajaryhmille.
Mikäli tämä ei lähitulevaisuudessa
näytä olevan alan toimijoiden toteuttamin omin
toimenpitein mahdollista, on televisiosisällön
laajakaistajakelun edistämiseksi mahdollista harkita ryhmälähetys-
tai vastaavan tekniikan toteuttamista ja sitä koskevien
kustannusten jakautumista koskevaa sääntelyä.
Selonteon mukaan sääntelyn tarvetta ei tällä hetkellä mainitulta
osin ole. Valiokunta kuitenkin katsoo saamansa selvityksen perusteella,
että jonkin ryhmälähetystekniikan kaltaisen
verkon kapasiteettia säästävän
tekniikan hyödyntämisen mahdollistaminen voi olla
jo lyhyemmällä aikavälillä yksi
keskeinen tekijä myös television elinvoimaisuuden
turvaamisen kannalta. Näin ollen näiden tekniikoiden
edistämistoimenpiteitä ei ole syytä lykätä.
Laadukkaan ohjelmasisällön turvaaminen
Liikenne- ja viestintävaliokunta yhtyy sivistysvaliokunnan
näkemykseen siitä, että sähköisen median
viestintäpolitiikan yhtenä keskeisenä tavoitteena
tulee olla monimuotoisen ja kotimaisen sisältötuotannon
turvaaminen määrällisesti ja laadullisesti.
Hallitusohjelmaan sisältyy tavoite tukea taiteen ja
kulttuurin sisällön luomista ja tehokasta levittämistä.
Lisäksi ohjelmassa mainitaan kulttuuriyrittäjyyden
ja luovien alojen työpaikkojen syntymisen tukeminen sekä kulttuuriviennin
ja luovien alojen markkinointiosaamisen edistäminen. Sivistysvaliokunta
kiinnitti lausunnossaan (SiVL 12/2012 vp)
huomiota siihen, että nämä näkökohdat
olisivat voineet näkyä laajasti myös selonteossa.
Televisio- yms. visuaalisen sisällön määrä on kasvanut
huomattavasti viime vuosien aikana mm. digitalisoinnin myötä lisääntyneen
kanavatarjonnan ja toisaalta internetin erilaisen sisällön
tarjonnan huomattavan lisääntymisen seurauksena.
Perinteistä televisiotoimialaa on tullut haastamaan uudenlaisia
viihteen ja sisällön muotoja. Suuret kansainväliset
internetin ja sosiaalisen median toimijat kilpailevat
jatkossa yhä kovemmin kansalaisten ajankäytöstä ja
huomiosta. Valiokunta toteaa, että uusien jakelukustannusten
kannalta edullisten jakeluteiden käyttö saattaa
jatkossa mahdollistaa myös hyvinkin erikoistuneen ja vain
pienelle kohderyhmälle suunnattujen sisältöjen
tarjoamisen.
Suomalaisia viestintäpoliittisia ratkaisuja on joskus
kritisoitu liiasta teknologiapainotteisuudesta. Sähköisten
sisältöjen tarjoaminen ja kuluttaminen vaatii
kuitenkin välttämättä siihen sopivaa
teknologiaa ja sen käytön edistämistä. Valiokunta
pitää kuitenkin ensisijaisena, että suomalaisille
voidaan jatkossakin tarjota kansainvälisen sisällön
lisäksi kotimaassa tuotettua ja kotimaahan suunnattua laadukasta
ja monipuolista sisältöä. Kotimaisella
medialla on olennainen rooli tiedonvälittäjänä,
sivistäjänä, viihdyttäjänä ja
kansallisen identiteetin vahvistajana. Selonteossa korostetaan sisältöjen
monipuolisuuden ja laadun merkitystä ja pyritään
etsimään keinoja kotimaisen sisältötuotannon
toimintaedellytysten turvaamiseksi.
Selonteon mukaan televisioyhtiöt ostivat riippumattomilta
sisällön tuottajilta vuonna 2011 ohjelmasisältöä noin
85 miljoonalla eurolla. Sähköinen media, mukaan
lukien myös kaupalliset televisiotoimijat, vastaavat myös
huomattavasta osasta suomalaisen sisällön tuotannon
rahoituksesta. Tulevaisuusvaliokunta on korostanut lausunnossaan
mediayhtiöiden ja erityisesti televisiotoiminnan keskeistä merkitystä audiovisuaalisen
alan työllistämisen kannalta. Sivistysvaliokunta
on käsitellyt lausunnossaan Yleisradion keskeistä merkitystä ja
roolia suomalaisen sisällöntuotannon ja mm. mediakasvatuksen kannalta.
Liikenne- ja viestintävaliokunta on ottanut laajasti kantaa
Yleisradiota koskeviin kysymyksiin Yleisradio Oy:stä annetun
lain sekä valtion televisio- ja radiorahastosta annetun
lain muuttamista koskevassa mietinnössään LiVM 8/2012
vp.
Sähköisen median tulevaisuutta koskevilla linjauksilla
on huomattavasti merkitystä myös kulttuuripoliittisesta
näkökulmasta, mikä tulee ottaa huomioon
viestintäpolitiikkaa koskevissa arvioissa. Ratkaisuilla
vaikutetaan olennaisesti mm. televisiotoimialan toimijoiden mahdollisuuksiin
panostaa kotimaiseen sisältöön ja tätä kautta
audiovisuaalisen alan tuottajien ansainta- ja toimintamahdollisuuksiin.
Valiokunta korostaa, että myös tekijöille
kuuluvista korvauksista huolehtiminen on välttämätöntä,
jotta kotimaisen sisällön tuottaminen on kannattavaa
ja tätä tuotantoa myös syntyy.
Selonteon mukaan erikseen määriteltäville yleisen
edun kanaville asetetaan vaatimuksia, jotka koskevat mm. suomen-
ja ruotsinkielisten ohjelmien, uutisten ja ajankohtaisohjelmien
sekä kotimaisen draaman ja dokumenttien tarjoamista. Perusteluna
näille velvoitteille on esitetty mm. tavoite turvata kotimaisen
sisällön tuotannon toimintaedellytyksiä.
Selonteon mukaan näille kanaville varmistetaan taajuuskapasiteetin
riittävyys velvoittamalla verkkotoimiluvan haltija varaamaan
kanaville lähetyskapasiteettia niistä kanavanipuista,
joihin ei kohdisteta selonteossa tarkoitettuja korotettuja taajuusmaksuja. Yleisen
edun kanavien tulisi olla lähtökohtaisesti kaikkien
suomalaisten vastaanotettavissa. Eräissä asiantuntijalausunnoissa
on peräänkuulutettu yleisen edun kanava -käsitteen
tarkempaa määrittelyä ja erityisesti
sen selkeämmän määrittelyn tarvetta
suhteessa julkisen palvelun määritelmään.
Valiokunta kiinnittää huomiota tarpeeseen arvioida
yleisen edun kanaville asetettuja vaatimuksia siltä kannalta,
olisiko näihin vaatimuksiin tarpeen lisätä joustonvaraa
niiden tasosta tinkimättä. Vaatimusten joustavoittaminen
voisi antaa kanaville enemmän liikkumavaraa ohjelmaprofiilien
osalta ja omalta osaltaan lisätä katsojien valinnanmahdollisuuksia
kanavakohtaisten erojen lisääntymisen kautta.
Selonteossa esitetään, että ns. riippumattomien
tuottajien tuotantojen kiintiötä nostettaisiin nykyisestä 15
prosentista 19 prosenttiin joko lähetysajasta tai ohjelmistobudjetista.
Selonteon mukaan tällä pyritään
varmistamaan suomen- ja ruotsinkielisten ensilähetysten
määrän säilyminen vähintään
vuoden 2012 tasolla. Valiokunta kiinnittää selkeyden
vuoksi huomiota siihen, että 19 prosentin osuus ei koske
pelkästään kotimaisia tuotantoja, vaan
eurooppalaisten riippumattomien tuottajien ohjelmistoja. Tästä huolimatta
valiokunta pitää selvänä, että kiintiön
nostaminen edistää asetetun tavoitteen saavuttamista.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotettu taso on eurooppalaisittain
varsin korkea vaatimus. Valiokunta kuitenkin toteaa, että kiintiöillä on
pienessä maassa ja pitkälti kotimaisilla kielillä ohjelmia
tekeville kotimaisille ohjelmatuottajille todennäköisesti
olennaisesti suurempi merkitys kuin esimerkiksi jollakin huomattavan
suurella kielialueella toimivalle sisällön tuottajalle.
Selonteossa on myös tuotu esille, että sääntelyä uudistettaessa
tulee arvioitavaksi, tulisiko kiintiössä antaa
jonkinlainen merkitys ohjelmien alkuperäiskielelle, jotta
investoinnit ja hankinnat kohdistuisivat riittävässä määrin kotimaiseen
ja muuhun pohjoismaiseen tuotantoon. Valiokunta katsoo, että asiaa
olisi hyvin tärkeää selvittää.
Asiantuntijakuulemisessa on ehdotettu myös kiintiön
nostamista selonteossa esitetystä. Valiokunta pitää kiintiön
tasoa kuitenkin hyvänä kompromissina, joka sellaisenaan
todennäköisesti edistää kotimaisten
tuotantoyhtiöiden kilpailukykyä haastavassa markkinatilanteessa.
Tulevaisuusvaliokunta on lausunnossaan (TuVL
6/2012 vp) korostanut julkisin varoin tuotettujen
sisältöjen avoimen käytön mahdollisuuksia
mm. uuden liiketoiminnan kehittämisen kannalta. Ohjelmien
lisäksi kyse voi olla myös niiden taustalla olevasta
materiaalista tai raakadatasta, jota on mahdollista jalostaa ja
hyödyntää uudenlaisten palvelujen kehittämiseksi
ja tarjoamiseksi. Liikenne- ja viestintävaliokunta toteaa,
että tämänkaltaisten sisältöjen
nykyistä avoimempaa käyttöä tulisi
pyrkiä edistämään ja etsimään
ratkaisuja myös tekijänoikeuksiin liittyviin kysymyksiin
tekijöiden oikeuksien turvaamiseksi ja sisällön
laajamittaisemman ja avoimemman uudelleen käytön
mahdollistamiseksi. Sivistysvaliokunta toi lausunnossaan esille,
että se pitää tärkeänä Yleisradion
yhteiskunnallisesti merkittävän ja laajan arkiston
avaamista tutkijoiden ja laajan yleisön käyttöön.
Liikenne- ja viestintävaliokunta yhtyy tähän
näkemykseen.
Toimiluvat
Televisio- ja radiotoiminnan harjoittaminen on toimiluvan varaista
silloin, kun siihen käytetään maanpäällistä joukkoviestintäverkkoa.
Kaapelitelevisiotoiminnassa ei edellytetä tänä päivänä toimilupaa.
Maanpäällisen televisiotoiminnan lupajärjestelmä on
perustunut taajuuksien rajallisuuteen, joka kuitenkin on mm. television
digitalisoinnin myötä menettänyt merkitystään
aiemmasta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tällä hetkellä televisiotoiminnan
käytössä olevat kanavaniput eivät
ole kaikilta osin tehokkaassa käytössä.
Valiokunta pitää erittäin hyvänä selonteon
tavoitetta siitä, että ohjelmistolupajärjestelmää kevennettäisiin
nykyisestä ja tarvittavissa toimilupia ja radiolupia koskevissa
hallinnollisissa menettelyissä pyrittäisiin kohti
yhden luukun periaatetta. Selonteon mukaan lähtökohtaisesti
sekä television että radion ohjelmistoluvista
päättäisi Viestintävirasto.
Mikäli taajuuksista olisi niukkuutta tai kyseessä olisi
viestintäpoliittisesti merkittävä päätös,
päätöksen tekisi kuitenkin valtioneuvosto.
Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota taajuuksien niukkuutta
ja taajuuspulaa koskevien käsitteiden eroon ja käyttöön
selonteossa. Kyseisen lausunnon mukaan taajuuksista on välttämättä olemassa
kaikissa tilanteissa niukkuutta, muutoin niitä kohtaan
ei lähtökohtaisesti syntyisi lainkaan kiinnostusta.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että televisiotaajuuksia
tulee osoittaa siinä määrin televisiotoimintaan,
että hallinnollinen keventämistavoite voisi myös
käytännössä toteutua.
Valiokunta pitää kannatettavana sitä,
että toimilupamenettelyjä muutetaan mahdollisuuksien mukaan
sidotun harkinnan suuntaan. Valiokunta korostaa, että on
tärkeää pyrkiä selvittämään, missä määrin
on oikeudellisesti asianmukaista tai ylipäätään
mahdollista siirtää tarkempaa taajuuksien käyttöä koskevaa
sääntelyä tai päätöksentekoa
virastotasolla tehtäväksi. Valiokunta pitää olennaisena,
että valmisteilla olevan tietoyhteiskuntakaaren valmistelun
yhteydessä arvioidaan myös hyvin tarkkaan sitä,
miten täsmällisiä laintasoisten säännösten
tulee olla siirrettäessä toimivaltaa virastotasolle.
Toimilupien myöntämisen edellytysten tulee olla
hyvin täsmällisiä ja yksiselitteisiä,
jotta tässä arvioinnissa ei lähtökohtaisesti
tarvita tarkoituksenmukaisuusharkintaa. Valiokunnan näkemyksen
mukaan keskeisistä ja kauaskantoisista viestintäpoliittisista ratkaisuista
on jatkossakin syytä säätää laissa
tai asianmukaisissa tilanteissa tehdä päätös
valtioneuvoston tasolla.
Nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä toimilupaehdoissa
on tärkeää ottaa huomioon teknologianeutraalisuuden
periaate. Selonteon mukaan ohjelmistoluvan haltijat voisivat jatkossa
valita sekä verkko-operaattorin että käyttämänsä kanavanipun.
Toimiluvan ehdoissa ei myöskään määrättäisi
siitä, tuleeko luvan perusteella käyttää uutta
vai vanhaa lähetystekniikkaa. Valiokunta kannattaa hallitun
teknologianeutraalisuuden lisäämistä toimilupaehtoihin. Taajuuksien
tehokkaan käytön mahdollistamiseksi selonteossa
esitetään, että sääntelyssä voitaisiin
edellyttää, ettei toimiluvanhaltija saisi enää pitää taajuuksia
käyttämättöminä. Valiokunta
pitää taajuuksien käytön tehokkuuden
lisäämistä toimilupaehtojen avulla lähtökohtaisesti
erittäin kannatettavana.
Valiokunta katsoo, että toimilupakausien on välttämätöntä olla
riittävän pitkiä mm. alan toimijoiden
investointimahdollisuuksien ja toiminnan pitkäjänteisen
suunnittelun mahdollistamiseksi. Valiokunta kuitenkin toteaa, että maailma tulee
sähköisen median kannalta olemaan kahdenkymmenen
vuoden päästä hyvin erilainen tähän
päivään verrattuna. Toimilupien teknologianeutraalisuudella,
lupaehtojen joustavoittamisella sekä mahdollisella toimilupaehtojen
muuttamista koskevalla sääntelyllä voitaneen
valiokunnan käsityksen mukaan pyrkiä siihen, että toimijat
pystyvät mukauttamaan toimintaansa teknologian, kysynnän
suuntautumisen sekä muun toimintaympäristön
muutoksiin pitkillä toimilupakausilla.
Televisiotoiminnalle osoitettavia taajuuksia on tärkeää käyttää mahdollisimman
tehokkaasti. Selonteon mukaan taajuuksien käyttöön
liittyvät verkkotoimiluvat myönnettäisiin
jatkossa edelleenkin vertailevalla ns. kauneuskilpailuun perustuvalla
menettelyllä. Tähän mennessä televisiotoimintaan
käytettävistä taajuuksista on maksettu
ainoastaan Viestintäviraston hallinnolliset kulut kattavaa
taajuusmaksua. Taajuuksien käytön tehostamiseksi
selonteossa ehdotetaan jatkossa käyttöönotettavaksi
taajuuksien markkina-arvoon pohjautuva taajuusmaksu muissa kuin
erikseen määritellyissä yleisen edun
kanavanipuissa. Maksu perittäisiin verkko-operaattoreilta.
Selonteossa arvioidaan taajuusmaksun tasoksi 30 000—40 000
euroa vuodessa. Valiokunta pitää mainittua taajuusmaksun
tasoa saamansa selvityksen perusteella suhteellisen matalana, jos
asiaa arvioidaan maksun taajuuksien tehokkaampaa käyttöä koskevan
tavoitteen saavuttamisen kannalta. Maksutason määräytymisessä ja
sen kohtuullisuuden arvioinnissa on kuitenkin valiokunnan saaman
selvityksen mukaan tarpeen huomioida televisioliiketoiminnan laajuus
ja televisiotoiminnan yhteiskunnallinen merkitys audiovisuaalisen
sisällön välittäjänä. Valiokunta
pitää kuitenkin tärkeänä,
että suunnitellun taajuusmaksun taso arvioidaan alusta
lähtien siten, ettei sitä jouduta ainakaan heti
lähitulevaisuudessa korottamaan.
Radiotoiminnan toimintaedellytyksistä huolehtiminen
Radio tavoittaa päivittäin hieman alle 80
prosenttia suomalaisista, eli se on kansalaisten arjen kannalta
edelleen hyvin tärkeä media. Musiikin kannalta
radio on ollut perinteisesti aivan keskeinen jakelukanava, mutta
internetin erilaiset musiikin jakelupalvelut ovat osin vähentäneet
tätä merkitystä joidenkin käyttäjäryhmien osalta.
Selonteossa esitetyt toimilupiin ja taajuushallinnon uudistamiseen
liittyvät toimenpiteet koskevat myös radiotoimintaa.
Muilta osin nimenomaisesti radiotoimintaa on selonteossa käsitelty
varsin vähän. Valiokunta katsoo, että ratkaisu,
jonka mukaan radiotoimintaa koskevista toimenpiteistä päätetään
vasta myöhemmin, on kuitenkin onnistunut. Radiotoimilupien
voimassaolo päättyy vasta vuonna 2019, joten radiotoiminnan
osalta voidaan käyttää enemmän
aikaa tarvittavien ratkaisujen ja erityisesti toimialan ominaispiirteet
huomioon ottavien toimenpiteiden arviointiin.
Valiokunta pitää radiotoiminnan toimintaedellytysten
turvaamista ja analogisen radioverkon ylläpitämistä ja
kehittämistä myös jatkossa erittäin
tärkeänä. Perinteisen radioverkon asema tulee
valiokunnan arvion mukaan olemaan vielä pitkään
keskeinen myös erilaisten poikkeus- ja häiriötilanteiden
tiedottamisen ja viestinnän välineenä.
Selonteon mukaan kuluvalla toimilupakaudella laaditaan toimintasuunnitelma
radiotoiminnan elinvoimaisuuden turvaamiseksi. Selonteossa tuodaan
myös esille, että toimilupakaudella toteutetaan
mm. radiomainontaa koskevan sääntelyn vaikutusten
arviointi erityisesti taloudellisesta näkökulmasta.
Valiokunta pitää hyvin tärkeänä,
että toimintasuunnitelmassa otetaan huomioon mm. radion
monikanavaisuuden tarjoamiin mahdollisuuksiin liittyvät
kysymykset ja ei-kaupallisten periaatteellisesti hyvin tärkeiden
mm. erilaisia vähemmistöryhmiä palvelevien
yhteisöradioiden toimintamahdollisuudet. Valiokunta toteaa,
että vaihtoehtoisilla jakeluteillä tulee erittäin
todennäköisesti olemaan huomattava merkitys radion
pidemmän aikavälin tulevaisuuden kannalta. Valiokunta
kiinnittää huomiota siihen, että kaupallisen
radiotoiminnan aloittaminen on nykyisin varsin hidas ja raskas prosessi,
mikä vaatisi jatkossa kevyempien menettelytapojen etsimistä.
Valiokunta pitää erityisen tärkeänä paikallisen
identiteetin kannalta keskeisen paikallisradiotoiminnan ja muun
paikallisen median toiminnan elpymiseen panostamista. Paikallisradiotoiminta
on huomattavalta osin kehittynyt suurempien omistuskeskittymien
ja ketjutusten suuntaan, ja paikallisen identiteetin kannalta tärkeän
paikallisen ohjelmasisällön määrä on
selkeästi vähentynyt. Aidosti pienten paikallisten toimijoiden
määrä on laskenut, ja nykyisissä toimiluvissa
vaadittavan paikallisen tiedonvälityksen määrä on
suhteellisen pieni. Valiokunta pitää kehityssuuntaa
erittäin valitettavana ja katsoo, että laadittavassa
toimintasuunnitelmassa tulisi kiinnittää erityistä huomiota
paikallisradiotoimintaan ja myös sen kaupalliseen kannattavuuteen
vaikuttaviin tekijöihin.
Selonteon mukaan radion digitalisointia ei käynnistetä ainakaan
tässä vaiheessa. Valiokunta toteaa, että asiantuntijakuulemisessa
ei ole esitetty toiveita radion digitalisointiin siirtymisestä.
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta kannattaa selonteon
lähestymistapaa asiassa. Valiokunta kiinnittää kuitenkin
huomiota siihen, että radion digitalisoinnin kanssa on edetty
useissa muissa EU-jäsenvaltioissa konkreettisin toimin.
Valiokunta pitää näin ollen tarpeellisena,
että kehitystä seurataan mm. EU-tasolla ja että taajuussuunnittelulla
varaudutaan riittävän ajoissa siihen, että käytettävissä on
sopivia taajuuksia, mikäli digitalisointi katsotaan jatkossa
tarpeelliseksi. Myös tulevaisuusvaliokunta korosti lausunnossaan
radion digitalisointiin varautumisen tarvetta taajuuksien osalta.
Toimiluvat lyhytaikaiseen radiotoimintaan myöntää nykyisin
Viestintävirasto. Virasto voi myöntää luvan
korkeintaan kolme kuukautta kestävään
radiotoimintaan analogisessa lähetysverkossa. Toimilupa
on myönnettävä, jos toimintaan on osoitettavissa
taajuudet eikä ole perusteltua syytä epäillä hakijan
rikkovan toimintaa koskevia säännöksiä.
Luvan saamisen edellytykset ovat siten huomattavasti kevyempiä kuin
pitkäaikaisissa toimiluvissa. Selonteon mukaan tietoyhteiskuntakaaren
valmistelun yhteydessä arvioidaan toimiluvasta vapaan ja
lyhytaikaisen radiotoiminnan taajuuksien käyttötarkoitusta
siinä mielessä, että kaupallisen viestinnän harjoittaminen
ei olisi enää näillä taajuuksilla sallittua.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan lyhytaikaisia toimilupia on
joissain tapauksissa ketjutettu siten, että kaupallinen
toiminta on lyhytaikaisista luvista huolimatta ollut käytännössä jatkuvaa.
Valiokunta toteaa, että myöntämiskriteereiltään
kevyempien lyhytaikaisten toimilupien käyttöä ei
ole tarkoitettu tämän kaltaiseen toimintaan. Valiokunta
katsoo, että toiminnan perustaminen pidempiaikaisen toimiluvan
pohjalle on oikea ja kokonaisuutena sekä pidemmällä aikavälillä myös
alan toimijoiden näkökulmasta edullisin toimintamalli.
Valiokunta pitää siten selonteon ehdotusta tässä vaiheessa lähtökohtaisesti
kannatettavana. Valiokunta kuitenkin katsoo, että valmistelussa
tulee tarkkaan arvioida, ettei ko. sääntelystä aiheudu
tarpeetonta haittaa joillekin tarkoituksenmukaisille lyhytaikaisen
radiotoiminnan muodoille.
Eräitä muita keskeisiä näkökohtia
Selonteossa on tuotu esille tarve tuoda maksutelevisiopalvelujen
tarjoajat ainakin joiltain osin viestinnän lainsäädännön
soveltamisalaan mm. kuluttajien aseman turvaamiseksi. Valiokunta pitää saamansa
selvityksen perusteella asian arvioimista lähtökohtaisesti
tasapuolisena, katsojien etujen mukaisena ja perusteltuna. Selonteon mukaan
jatkossa mahdollisesti myös ns. tilausohjelmapalvelujen
tarjoajien tulisi tehdä ainakin ilmoitus Viestintävirastolle
toiminnan harjoittamisesta. Valiokunta katsoo, että ilmoitusvelvollisuus
on varsin kevyt vaatimus erityisesti ottaen huomioon, että sen
avulla on mahdollista tehostaa markkinoiden viranomaisvalvontaa. Viestintävirasto
ei tällä hetkellä saa tietoa tilausohjelmapalvelujen
tarjoajista, vaikka niitä koskevat vastaavat sponsorointia,
tuotesijoittelua ja ohjelmistojen eurooppalaisuutta koskevat säännökset
kuin lineaarista televisiota.
Tulevaisuusvaliokunnan lausunnossa (TuVL 6/2012
vp) kiinnitettiin erityistä huomiota uusien viestintäteknologioiden
mahdollisuuksiin. Esimerkiksi radiotaajuuksia käyttävä lyhyen kantaman
RFID-tunnistamisteknologia yleistyy tulevaisuusvaliokunnan arvion
mukaan lähivuosina muun muassa terveydenhuollon, kaupan, teollisuuden
ja liikenteen aloilla. Lausunnossa pidettiin tärkeänä,
että RFID-teknologian ja ylipäätään älykkään
infrastruktuurin taajuustarpeita seurataan tarkasti lähivuosina.
Liikenne- ja viestintävaliokunta yhtyy näihin
näkemyksiin.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tulevaisuudessa
radiolaitteiden älykkyys tulee todennäköisesti
lisääntymään siten, että ne
pystyvät osin valitsemaan itse käyttämiään
ja vapaana olevia taajuuksia. Tällä voi olla jatkossa
mahdollisesti myös taajuusresursseja säästäviä vaikutuksia
taajuuksien yhteiskäyttömahdollisuuksien lisääntymisen
kautta. Tulevaisuusvaliokunta on kiinnittänyt lausunnossaan
erityistä huomiota tarpeeseen osoittaa mahdollisimman laaja taajuusalue älykkään
kognitiiviradioteknologian tarpeisiin sen kehittämisen
ja käytön mahdollistamiseksi.
Tulevaisuusvaliokunta toi lausunnossaan esille myös
tarpeen kiinnittää huomiota tulevan 800 megahertsin
taajuusalueen huutokaupan jälkeen tapahtuvasta langattomien
mikrofonien käyttämän taajuusalueen muutoksesta
ja tästä johtuvasta laitteiden mahdollisesta uusimisesta
aiheutuviin kustannuksiin. Liikenne- ja viestintävaliokunta
lausui taajuushuutokauppaa koskevan esityksen yhteydessä (LiVM
12/2012 vp) pitävänsä erittäin
tärkeänä, että selvitetään
pikaisesti mahdollisuus korvata osittain tai kokonaan taajuusalueen
muutoksesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset luvanvaraisten
radiomikrofonien käyttäjille. Liikenne-
ja viestintävaliokunta lausui samassa taajuushuutokauppoja
koskevassa mietinnössään myös
pitävänsä tärkeänä,
että laajakaistaverkkojen ja niiden käytön
mahdollisia terveysvaikutuksia seurataan ja tutkitaan jatkossa nykyistä tarkemmin,
jotta mahdollinen syy-seuraussuhde voidaan tieteellisesti joko osoittaa
tai sulkea pois.
Liikenne- ja viestintävaliokunta yhtyy sivistysvaliokunnan
näkemykseen siitä, että selonteossa on
varsin niukasti huomioitu lapsia ja lasten tarpeita sähköisen
median kuluttajina. Selonteon mukaan lastensuojelun kannalta merkityksellinen
sääntely, kuten katseluaikoja ja ikärajoja
koskevat merkinnät, ulottuisi edelleen kaikkiin ohjelmatoiminnan
harjoittajiin. Liikenne- ja viestintävaliokunta toteaa,
että tähän tulisi pyrkiä kiinnittämään
huomiota myös vaihtoehtoisten jakeluteiden ja uusintojen
osalta lasten kehityksen kannalta turvallisemman mediaympäristön
luomiseksi. Valiokunta katsoo, että myös lähetyksistä vastaavilta
toimijoilta ja sisällöntuottajilta on kohtuullista
edellyttää lasten etujen huomioimista. Sivistysvaliokunta
korosti lausunnossaan, että teknologiaympäristön
muutoksesta huolimatta lasten oikeudet ja lastensuojelullisten näkökulmien
esiin tuominen ja niiden toteuttaminen ovat edelleen tärkeitä kysymyksiä.
Sivistysvaliokunnan lausunnon mukaan tulisi myös harkita
sitä, että myös radiotoimilupien ehdoissa
huomioitaisiin lastensuojelulliset näkökohdat
siten, että radiossa toimittaisiin samansuuntaisin periaattein
kuin televisiossa. Liikenne- ja viestintävaliokunta kiinnittää huomiota
siihen, että myös television lastenohjelmistojen
osalta tulee huomioida molempien kotimaisten kielten asema ja tekstityksen
merkitys lasten ohjelmatarjonnassa.
Liikenne- ja viestintävaliokunta kiinnittää huomiota,
myös sivistysvaliokunnan lausuntoon viitaten, selkeästi
laittoman ja tekijänoikeuksia loukkaavan piratismin torjunnan
merkitykseen mm. laadukkaiden sisältöjen tuottamisen
ja mediatoimialan kannattavuuden kannalta.
Sivistysvaliokunta käsitteli lausunnossaan mediakasvatusta
ja piti koulujen antamaa mediakasvatusta ja ns. monilukutaitoa erittäin
tärkeinä edettäessä kohti todellista
toimivaa tietoyhteiskuntaa. Liikenne- ja viestintävaliokunta
pitää mediakasvatusta ja sen tarvetta olennaisena ja
merkitykseltään yhä kasvavana kysymyksenä toimintaympäristön
muuttuessa ja teknistyessä. Valiokunnan mielestä koulujen
mediakasvatuksen lisäksi tulisi pyrkiä myös
muutoin mediakasvatuksen lisäämiseen ja sen laajentamiseen myös
muihin kohderyhmiin, lähtökohtaisesti tarjoten
mediakasvatusta mahdollisuuksien mukaan koko kansalle.
Kiinteistön haltijan sisäverkkojen rakentamista
ja kunnostamista koskevat valinnat vaikuttavat olennaisesti kiinteistön
asukkaiden asemaan ja valinnanmahdollisuuksiin sähköisen viestinnän
kuluttajina. Ratkaisut voivat pahimmillaan vaikuttaa pitkäkestoisesti
myös siihen, onko useamman teleyrityksen edes mahdollista tarjota
kiinteistöön palveluja yhtä aikaa ja
mitä uusia välitystekniikoita kiinteistön
verkot jatkossa tukevat. Kiinteistön haltijalla tulisi
olla saatavilla riittävästi tietoa tehtävien
ratkaisujen vaikutuksista, jotta asukkaita ei sidota jatkossa esim.
vain tiettyyn yhteen palveluntarjoajaan. Selonteossa on tuotu esille
mahdollinen tiedotuksen, suositusten tai lain tasoisen sääntelyn tarve,
joka koskee mm. kiinteistöjen sisäverkkojen kunnostamista
ja uusimista. Valiokunta toteaa, että asukkaiden
valinnanmahdollisuuksien turvaamiseksi mm. käytettävän
viestintäpalvelun tarjoajan osalta, tulisi pyrkiä löytämään
keinoja sellaisten tilanteiden ehkäisemiseksi, joissa asukas
on sidottu vaikkapa jo ennen hänen kiinteistöön
muuttamistaan valittuun yhteyteen.
Viestintämarkkinalaissa (393/2003)
säädetään televisio-ohjelmistojen
siirtovelvoitteesta (must carry) kaapeliverkoissa. Selonteon mukaan
siirtovelvoitetta jatketaan Yleisradio Oy:n ja yleisen edun kanavien
osalta vuoden 2016 jälkeenkin, jotta kaikilla katsojilla
olisi myös jatkossa tasapuolinen mahdollisuus vastaanottaa sekä Yleisradion
että yleisen edun kanavien lähetyksiä.
Nykyisin siirtovelvoitteen piirissä olevien kanavien edelleen
lähettäminen kaapeliverkossa on kokonaan vapautettu
tekijänoikeuskorvauksista. Valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että siirtovelvoitteen jatkaminen on käsitteellisesti
ja asiallisesti erillinen asia siinä sovellettavasta tekijänoikeuskorvausten
määräytymisestä, jotka tulee
tarvittaessa arvioida erillisenä kysymyksenä.
Liikenne- ja viestintävaliokunta muistuttaa siitä,
että käsitellessään hallituksen esitystä laeiksi
viestintämarkkinalain 134 §:n muuttamisesta
annetun lain voimaantulosäännöksen muuttamisesta,
viestintämarkkinalain 134 §:n ja televisio-
ja radiotoiminnasta annetun lain muuttamiseksi (HE 13/2010
vp) liikenne- ja viestintävaliokunta ehdotti
eduskunnan hyväksyttäväksi sittemmin
hyväksytyn lausuman. Lausumassa eduskunta edellytti, että jos verkko-
ja palvelutarjonta vuosina 2011—2016 kehittyvät
tavalla, jota ei voida nyt ennakoida ja kehitys johtaa tekijöiden
tai kansalaisten kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen, hallitus
ryhtyy toimenpiteisiin tekijänoikeuslain 25 i §:n muutostarpeiden
arvioimiseksi. Lausumaan viitaten valiokunta katsoo, että tällä hetkellä on vielä
aikaista
päättää siirtovelvoitteen jatkamisesta
vuoden 2016 jälkeen.
Yhden kortin periaatteella tarkoitetaan kanavien salausta yhteensopivasti
siten, että eri toimittajien lähetysten salaus
voidaan purkaa yhdellä ohjelmakortilla. Tämä vaatii
mm. yhteistä teknistä toteuttamistapaa eri toimijoiden
välillä. Selonteossa viitataan ns. yhden kortin
periaatteen aiempaan sitovampaan edistämiseen nykyistä sääntelyä täsmentämällä.
Selonteon mukaan kansalaisten olisi voitava käyttää kaikkia maksutelevisiopalveluita
yhdellä salauksenpurkukortilla ja tämän
toteuttamista koskevan velvoitteen tulisi kohdistua kaikkiin televisiotoiminnan
arvoketjun osapuoliin. Teknisestä toteuttamistavasta toimijat
voisivat sopia keskenään. Asiantuntijakuulemisessa
on osin kritisoitu yhden kortin periaatteen toteuttamista kustannuksia
aiheuttavana ja mahdollisesti myös teknisesti hankalana
vaatimuksena. Lisäksi on tuotu esille, että yhden
kortin periaatteen ei tulisi koskea pieniä alueellisia
maksutelevisiotoimijoita, sillä vaatimuksen käytännön
toteuttaminen tulisi niiden toiminnan kannattavuuden näkökulmasta
liian kalliiksi. Valiokunta toteaa, että laitteiden ja
palveluiden yhteentoimivuus on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää kansalaisten
tosiasiallisesti saatavilla olevien sisältöjen
ja valinnanmahdollisuuksien kannalta. Näin ollen valiokunta
kannattaa kustannuksiltaan kohtuullisen ja aiempaa sitovamman yhden
kortin periaatteen käytännön toteuttamista.