Yleisperustelut
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ajoneuvolakia
(1090/2002), tieliikennelakia (267/1981) ja
autoverolakia (1482/1994). Esityksellä siirrettäisiin
nykyisin liikenne- ja viestintäministeriöllä olevaa
teknisiä vaatimuksia koskevaa norminantovaltaa
Liikenteen turvallisuusvirastolle muiden ajoneuvojen kuin autojen
ja niiden perävaunujen osalta. Nykyisin kyseisistä asioista säädetään
liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella,
mutta jatkossa Liikenteen turvallisuusvirasto antaisi tekniset määräykset
mm. moottoripyörille, mopoille, traktoreille, liikennetraktoreille,
moottorityökoneille ja polkupyörille sekä näiden
ajoneuvojen perävaunuille. Määräykset voisivat
koskea esimerkiksi renkaiden nastoja, raskaan ajoneuvokaluston paineilmajarrujärjestelmiä,
kuormankiinnitysvälineitä, valaisimia tai esimerkiksi
ajoneuvojen rakenteen muuttamista. Kyse on esityksen mukaan luonteeltaan
teknisistä ja vähäisistä yksityiskohtia
koskevista säännöksistä, joiden
asianmukainen valmistelu edellyttää erityistä ajoneuvoteknistä osaamista.
Saadun selvityksen mukaan lakiehdotuksen tultua voimaan annettaisiin
uudet Liikenteen turvallisuusviraston teknisiä vaatimuksia
koskevat määräykset kaksi- ja kolmipyöräisistä ajoneuvoista
ja traktoreista. Muilta osin säännökset
jäisivät nykyisessä muodossa voimaan
ja niiden muuttamistarvetta arvioitaisiin myöhemmässä vaiheessa,
jos esim. kansainvälinen sääntely niiden
osalta muuttuu. Kaikkia ajoneuvoja koskevista keskeisimmistä vaatimuksista
säädettäisiin kuitenkin jatkossakin lain
tasolla. Lisäksi esityksessä ehdotetaan säädettäväksi
mm. eräistä erikoiskuljetuksia koskevista vaatimuksista
ja maa-aineksen siirtoon työmailla käytettävien
ns. dumpperien kuulumisesta moottorityökoneluokkaan. Esityksen
tarkoituksena on myös päivittää voimassa
olevaa sääntelyä vastaamaan EU-sääntelyä ja
viimeaikaista ajoneuvoalan kehitystä.
Esityksessä on kyse teknisiä määräyksiä koskevien
tehtävien siirtämisen ensimmäisestä vaiheesta.
Toisessa vaiheessa on tarkoitus erillisellä esityksellä siirtää myös
autoja ja niiden perävaunuja koskevien teknisten määräysten
antovaltuus Liikenteen turvallisuusvirastolle.
Valiokunta pitää nyt ehdotettua määräysten antovaltuuksien
siirtämistä lähtökohtaisesti
kannatettavana. Liikenteen turvallisuusvirastolla on jo nykyisten
tehtäviensä vuoksi teknistä osaamista
ajoneuvotekniikasta, ja sillä on myös pitkä kokemus
muiden liikennemuotojen määräysten antamisesta,
mikä antaa hyvän pohjan uuden tehtävän
toteuttamiselle. Liikenteen turvallisuusviraston asiantuntemuksesta
on hyötyä myös sääntelyn
vaikutusten ja muutostarpeiden arvioinnissa sekä teknisiä vaatimuksia
koskevassa kansainvälisessä yhteistyössä.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että keskeisimmistä teknisistä vaatimuksista
on nykyään säädetty varsin pitkälle
EU-asetuksilla, jotka eivät edellytä lainkaan
kansallisia täytäntöönpanotoimia.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että virastolle
on viime vuosien aikana tullut jatkuvasti lisää tehtäviä,
mikä tulisi huomioida myös resurssien määrässä.
Mikäli ministeriön tehtäviä siirretään
virastolle, samassa yhteydessä voisi olla johdonmukaista
arvioida myös resurssien siirtämisen mahdollisuuksia.
Asiantuntijakuulemisessa on osin vastustettu maa-aineksen siirtoon
tarkoitetun dumpperin luokittelua moottorityökoneeksi vedoten
muun muassa liikenneturvallisuuteen. Esityksen mukaan dumpperi olisi
jatkossa moottorityökone, ja sitä voisi siten
siirtää kuormaamattomana tiellä esimerkiksi
työmaalta toiselle. Sen sijaan kuorman kuljettaminen dumpperilla
olisi sallittua vain tieliikenteen ulkopuolella. Liikenteen turvallisuusviraston
määräyksillä säädettäisiin
mm. tarvittavista etu- ja takavalaisimista, lähivaloista
ja suuntavalaisimista. Moottorityökone olisi tien päällä myös
varustettava hitaan ajoneuvon kyltillä. Valiokunnan saaman
selvityksen mukaan käytännössä dumpperien
ajamalla suoritettavat siirrot ovat siinä määrin
hitaita ja myös huomattavia kustannuksia aiheuttavia, että ajamalla
suoritettavat siirrot koskisivat todennäköisesti
vain varsin lyhyitä välimatkoja ja pidemmät
matkat dumppereita siirrettäisiin käytännössä jatkossakin
laveteilla.
Esityksen mukaan rekisteröimätön
dumpperi voidaan hyväksyä rekisteröintikatsastuksessa merkittäväksi
rekisteriin moottorityökoneena, jos ajoneuvo täyttää sen
ensimmäisen käyttöönoton ajankohtana
tai sitä myöhemmin voimassa olleet moottorityökonetta
koskeneet tekniset vaatimukset. Esityksellä dumpperin rekisteröimisen
yhteydessä vaadittavasta rekisteröintikatsastuksesta
pyritään varmistamaan, että ajoneuvo
täyttää sitä koskevat tekniset
vaatimukset, jos sitä käytetään
tieliikenteessä.
Valiokunta näkee rekisteröintikatsastuksen tekemisen
dumpperien kohdalla raskaana menettelynä ottaen myös
huomioon sen, että hyvin raskaan ja suurikokoisen dumpperin
siirtäminen on usein hankalaa ja niiden käyttäminen
tiellä on todennäköisesti käytännössä varsin
vähäistä. Valiokunta pitää rekisteröintikatsastuksen
toteuttamista teknisten vaatimusten täyttymisen varmistamiseksi
kuitenkin käytännössä välttämättömänä,
mutta toteaa, että mahdolliset rekisteröintikatsastukset
tulisi lähtökohtaisesti hoitaa jo nykyisen lainsäädännön
mahdollistamalla tavalla työmaalla tai muussa vastaavassa
ajoneuvon käyttöpaikassa. Mikäli tämä olisi
esimerkiksi ajoneuvon maahantuontiin tai muihin vastaaviin käytännön
seikkoihin liittyvistä syistä selkeästi
epätarkoituksenmukaista, ajoneuvo voitaisiin kuitenkin
rekisteröintikatsastaa nykyisen sääntelyn
mukaisesti katsastustoimipaikassa tai muuallakin. Valiokunta pitää tärkeänä,
että dumpperien kaltaisten hyvin suurten ajoneuvojen rekisteröintikatsastukset
hoidetaan lähtökohtaisesti joustavasti siten,
ettei ajoneuvoja tarvitse tätä varten lähteä tarpeettomasti
siirtämään katsastustoimipaikoille. Valiokunta
ehdottaa, että 1. lakiehdotuksen voimaantulosäännökseen lisätään
säännös työmaalla rekisteröintikatsastamisen
ensisijaisuudesta.
Valiokunta katsoo, että tiellä liikuttaessa
on selvää, että ajoneuvojen tulee noudattaa
asetettuja vaatimuksia, ja toteaa, että myös tehokkaan liikennevalvonnan
keinoin on tärkeää valvoa, että teknisiä vaatimuksia
noudatetaan aina tiellä liikuttaessa. Valiokunta toteaa
yleisesti, että hallinnollisten menettelyjen ja vaatimusten
lisäämistä toimivampia tuloksia voitaisiin
saada todennäköisesti aikaan lisäämällä näkyvän
liikennevalvonnan resursseja ja kehittämällä sen
toimintamahdollisuuksia sekä ottamalla käyttöön myös
uuden teknologian tarjoamia mahdollisuuksia liikenteenvalvonnan
tehostamiseksi.
Kuulemisessa on myös toivottu sääntelyn nostamista
ehdotettua enemmän lain tasolle, mm. muihin kuin EU-tyyppihyväksyttyihin
ajoneuvoihin kohdennettavan vaatimustason osalta. Tällaisissa
esimerkiksi kolmansista maista tuotuja tai yksittäin valmistettuja
ajoneuvoja koskevissa ajoneuvoteknisissä säännöksissä on saadun
selvityksen mukaan olemassa kaikkein eniten kansallista liikkumavaraa
sääntelyn sisällön osalta. Säätämällä ko.
asioista ehdotettua kattavammin lain tasolla määräysten
sijasta voitaisiin kyseisen lausunnon mukaan tukea suomalaisen ajoneuvokulttuurin
monimuotoisuutta ja siihen liittyvää kotimaista
teollisuutta. Asiantuntijakuulemisen mukaan yksittäisenä valmistetun
ajoneuvon rakentajan on vaikeaa pystyä täyttämään
kaikilta osin esim. EU-tyyppihyväksynnän tasoista
vaatimustasoa. Esityksen mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto antaisi
määräykset mm. ajoneuvon rakenteen muuttamisesta
ja niitä koskevista vähäisistä poikkeuksista. Lisäksi
virasto voisi antaa tarvittaessa yksittäiselle ajoneuvoille
poikkeuslupia mm. ajoneuvon rakennetta, hallintalaitteita, varusteita
ja järjestelmiä koskevista turvallisuuteen liittyvistä säännöksistä ja
määräyksistä. Edellytyksenä poikkeusluvalle
on muun muassa, että poikkeus ei lisää turvallisuudelle,
ympäristölle tai terveydelle aiheutuvaa riskiä vähäistä enempää eikä vääristä kilpailua.
Valiokunta pitää hyvin tärkeänä,
että ajoneuvoja koskevalla sääntelyllä ja
määräyksillä tuetaan myös
yksittäisten ajoneuvojen rakentamista koskevaa toimintaa
ja mahdollistetaan turvallisuusnäkökohdat huomioiden
yksittäiskappaleiden valmistaminen mahdollisimman joustavasti.
Ajoneuvojen rakentamiseen liittyvä toiminta voi tuoda Suomelle
positiivista näkyvyyttä, ja sillä on
myös oma kaupallinen merkityksensä. Valiokunta
katsoo, että sääntelyllä ei
tule asettaa tarpeettomia rajoituksia tämän kaltaiselle toiminnalle.
Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että esitetyt
säännökset antavat Liikenteen turvallisuusvirastolle
osin olennaisesti liikkumavaraa määräysten
antamisessa esimerkiksi joissakin sellaisissa päästövaatimuksia koskevissa
asioissa, joista ei ole asetettu selkeitä raja-arvoja.
Valiokunta pitää tärkeänä,
ettei tällaisista seikoista aseteta olennaisia vaatimuksia
kansallisesti Liikenteen turvallisuusviraston määräyksellä,
jollei esimerkiksi EU-tasolta tule tähän erikseen
velvoitteita.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen asiantuntijakuulemisessa
esille tuotuun keskeiseen lähtökohtaan, että määräyksillä ja
asetuksilla ei tulisi voida rajoittaa ajoneuvon käyttöä tarkoitukseensa
asettamalla sellaisia vaatimuksia, joita ajoneuvolta ei ole edellytetty
sitä käyttöön otettaessa.
Valiokunta pitää erityisen tärkeänä,
että teknisiä vaatimuksia koskevien määräysten
valmistelussa ja antamisessa pidetään keskeisenä lähtökohtana,
että sitovia määräyksiä annetaan
vain siltä osin kuin se on esimerkiksi liikenneturvallisuuden
varmistamiseksi tai kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseksi
välttämätöntä, ja tavoitteena
tulisi jatkossa muutoinkin olla vaatimusten ja hallinnollisen taakan
vähentäminen siltä osin kuin se on kansallisesti
mahdollista.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa esityksen hyväksymistä muutettuna.