Perustelut
Yleistä
Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää valtioneuvoston
selontekoa tärkeänä ja selonteossa esitettyjä toimenpiteitä pääosin
oikeansuuntaisina ja kannatettavina.
Tietoyhteiskunnan kehittyminen sen eri osa-alueineen tulee olemaan
jatkossa kansalaisten arjen sujuvuuden ja sekä yritysten
että erilaisten muiden yhteisöjen toiminnan kannalta
yhä tärkeämpää. Tästä syystä kattaviin
vaikutusarviointeihin perustuva tietoyhteiskuntatavoitteiden
asettaminen ja kehityksen kannalta keskeisiin kysymyksiin keskittyvä kehityksen
ohjaaminen ja käytännön toteuttaminen
ovat avainkysymyksiä yhteiskunnan lähitulevaisuuden
ja Suomen kilpailukyvyn kannalta.
Selonteossa asetetaan lähivuosien tärkeimmät
tavoitteet tietoyhteiskunnan kehittämiseksi ja määritellään
tarvittavat toimenpiteet niiden saavuttamiseksi. Selonteon mukaan
tietoyhteiskuntakehitystä tukemalla on mahdollista edistää sekä julkisen
että yksityisen sektorin tuottavuutta ja edistää kilpailukykyä edelleen
globalisoituvassa toimintaympäristössä.
Selonteon ja tietoyhteiskunnan keskeisenä tavoitteena
on, että laadukkaat ja edulliset viestintäpalvelut
ovat kaikkien kansalaisten saatavilla. Digitaalisten peruspalveluiden
tarjonta tulee varmistaa kaikille kansalaisille maantieteellisestä sijainnista
riippumatta. Keskeisiä tietoyhteiskuntakehityksen avainsanoja
ovat sisällöt, palvelut, osaaminen ja tekniikka.
Valiokunta toteaa, että kansalaisten kannalta
tasa-arvoa edistävä tietoyhteiskuntakehitys vaatii
riittävää panostusta kaikkiin näihin
avainkysymyksiin. Myös käyttäjien tarpeet,
esteettömyys ja monikielisyys tulee ottaa huomioon palvelujen
toteuttamisessa. Valiokunta yhtyy selonteon näkemykseen
siitä, että tieto- ja viestintäteknologian käyttö ei
ole itseisarvo, vaan väline paitsi tiedonsaantiin ja -käsittelyyn
myös hyvinvoinnin ylläpitoon ja lisäämiseen.
Selontekoon on kerätty huomattava määrä erilaisia
kehittämistoimenpiteitä eri julkishallinnon sektoreilta.
Osa toimenpide-ehdotuksista jää kuitenkin selonteossa
varsin yleiselle tasolle. Selonteossa tuodaan esille, että yksittäisiä toimia
ei ole tarkoituksella osoitettu minkään tietyn
tahon vastuulle. Valiokunta toteaa, että vastuutahojen
ja täsmällisten tavoiteaikataulujen puuttuminen
tulee väistämättä tekemään
tavoitteiden toimeenpanon haastavammaksi.
Selonteossa tuodaan esille monin paikoin käyttäjänäkökulmaa.
Sähköisten palveluiden mahdollisen teknisen toteutuksen
monimutkaisuudesta riippumaton palveluiden helppokäyttöisyys
ja palvelukokemuksen yksinkertaisuus tulee selonteon mukaan olla
keskeinen tavoite kustannussäästöjen
rinnalla. Valiokunta korostaa, että tässä kohtaa
tulisi huomioida myös kuluttajansuojaa koskevat näkökohdat
kokonaan uudenlaisia palveluja käyttöönotettaessa.
Selonteon mukaan yhtenä keskeisenä tavoitteena
on turvata ja kehittää ikääntyvien
asemaa aktiivisina kansalaisina. Valiokunta painottaa erityisryhmien,
kuten vammaisten ja iäkkäiden ihmisten, huomioon
ottamisen tarvetta. Nämä käyttäjäryhmät
tarvitsevat erityistä huomiota, jottei heidän
asemansa ja osallisuutensa heikkene, vaan päinvastoin selkeästi
paranee tietoyhteiskuntakehityksen ja uudenlaisten palvelujen myötä.
Palvelujen kehittämisessä tulisi ottaa huomioon
näiden käyttäjäryhmien kannalta
erityisesti esteettömyys ja palvelujen käyttäjäystävällisyys.
Tietoyhteiskuntakehityksen oikean suuntaisella edistämisellä voi
myös olla keskeinen rooli ympäristötavoitteiden
toteuttamisessa. Selonteon mukaan tavoitteena on, että rakennettava digitaalinen
ympäristö ohjaa ekologisiin ja kestäviin
valintoihin. Valiokunta katsoo, että ympäristötavoitteiden
kannalta tulisi pyrkiä etsimään aktiivisesti
keinoja hyödyntää sähköistä viestintää ja
tietotekniikkaa eri alojen energiatehokkuuden parantamisessa ja
negatiivisten ympäristövaikutusten vähentämisessä.
Valiokunta korostaa, että esimerkiksi älyliikenne
on kehittämisalue, johon panostamalla voidaan saavuttaa huomattavia
vaikutuksia liikenteen päästöjen vähentämisessä.
Tietoyhteiskuntakehitys on mahdollisuus sekä kansalaisten
kannalta että alueellisen tasa-arvoisuuden ja Suomen kilpailukyvyn
ja tuottavuuden edistämisen kannalta. Selonteon mukaan
tavoitteena on, että Suomi vaikuttaa edelläkävijänä digitaalisilla
yhteismarkkinoilla ja tietoyhteiskunnan suunnittelussa korostetaan
globaalia näkökulmaa. Tietoyhteiskuntakehityksessä eteneminen
luo suomalaisille yrityksille uusia mahdollisuuksia kotimaisten
markkinoiden lisäksi myös kansainvälisesti.
Monet yhteiskunnan toiminnan kannalta elintärkeät
toiminnot ovat jo tänä päivänä riippuvaisia
tieto- ja viestintäjärjestelmien toiminnasta. Valiokunta
pitää tärkeänä, että yhteiskunnan
toimintojen kannalta kriittisten tieto- ja viestintäjärjestelmien
toiminnan varmistamiseen kiinnitetään huomiota
ja arvioidaan jatkossa erityisesti voimassa olevan normaaliaikojen
lainsäädännön näkökulmasta,
mitä muutoksia tarvittaisiin viestintäverkkojen
toiminnan varmistamiseksi erilaisissa häiriötilanteissa.
Erityisen tärkeää olisi varmistaa jatkossa
viestintäverkkojen sähkönsyötön
toimintavarmuus.
Valiokunta korostaa myös taajuuksien hallinnan keskeistä merkitystä tietoyhteiskuntakehityksen
ja viestintä- ja mediamaailman suotuisten toimintaedellytysten
kannalta. Tavoitteena tulee olla jatkossa varmistaa taajuuksien
tehokas, mutta riittävän joustava käyttö teknologian kehittyessä ja
uusia palveluja käyttöönotettaessa.
Tietoyhteiskuntakehityksen vauhdittamisessa rahoituksella tulee
olemaan aivan keskeinen merkitys. Nykyisen rahoituksen aiempaa tarkoituksenmukaisemmalla
kohdentamisella on mahdollista edistää tietoyhteiskuntakehitystä.
Valiokunta toteaa, että jos kuitenkin todella halutaan, että Suomi
kuroo tietoyhteiskuntakehityksen kärkimaiden saamaa etumatkaa
kiinni, kehityksen nopeuttamiseksi tulee lisätä rahoitusta
nykyisestä.
Valiokunta toteaa, että selonteon tavoitteiden toteuttaminen
vaatii nykyistä enemmän resursointia, nykyistä vahvempaa
ja yhtenäisempää ohjaus- ja johtamismallia
ja mm. julkishallinnon tiivistä yhteistyötä elinkeinoelämän
kanssa. Kehittämishankkeita tulee johtaa keskitetysti siten,
että nykyisin varsin itsenäisessä asemassa olevat
eri toimijat saataisiin etenemään toivottuun yhtenäiseen
suuntaan. Tietoyhteiskuntakehitys vaatii yritysten, ihmisten ja
ennen kaikkea julkisen vallan selkeää sitoutumista
Suomen nostamiseen takaisin tietoyhteiskuntakehityksen eturivin
maaksi.
Valiokunta korostaa, että teknologian nopeasta kehityksestä johtuen
asetettavia tavoitteita tulee tarkastella riittävän
lyhyin väliajoin ja tarvittaessa muuttaa tavoitteenasetteluja
ja niihin pyrittäessä tarvittavia toimenpiteitä nopeassakin aikataulussa.
Painopisteenä sisällöt ja palvelujen
kehittäminen
Tietoyhteiskunnan infrastruktuuri koostuu mm. tiedoista, tietojärjestelmistä,
tietojärjestelmien välillä toimivista
verkoista ja tiedon hyödyntämiseen tarvittavista
laitteistoista ja päätelaitteista. Tietoyhteiskuntakehitys
on edennyt varsin pitkään teknologiapainotteisesti.
Jo useita vuosia on puhuttu tiedon, palvelujen ja sisältöjen merkityksestä,
mutta siitä huolimatta käytännön panostukset
ovat edelleen olleet monella sektorilla teknologiapainotteisia.
Selonteossa tuodaan kuitenkin esille, että jatkossa kehittämisen tulisi
lähteä ihmisten ja yhteiskunnan tarpeista. Valiokunta
katsoo, että jatkossa olisi syytä keskittyä enemmän
sisältöihin ja palvelukehitykseen ja sekä sisältöjen
että aidosti käyttäjien tarpeiden mukaan
määräytyvän kehityksen edistämiseen.
Selonteon mukaan tavoitteeksi on asetettu, että keskeiset
julkiset palvelut olisivat saatavilla sähköisen
asioinnin avulla vuoteen 2013 mennessä. Valiokunta pitää tavoitetta
kannatettavana, mutta aikataulullisesti haastavana ja toteaa, että tavoitteen
toteuttamisen varmistamiseksi tulisi huolehtia, että tähän
on käytettävissä riittävät
resurssit. Lisäksi tarvitaan välttämättä yhteinen
tahtotila. Julkishallinnon palvelut voivat muiden laadukkaiden ja
sisältörikkaiden palvelujen ohella olla osaltaan
myös lisäämässä nopeiden
yhteyksien kysyntää jatkossa. Vastaavalla tavalla
tulisi huolehtia siitä, että kaupallisten sähköisten
palvelujen ja verkkokaupan kehittymiselle ja toimintaedellytyksille
luodaan suotuisat olosuhteet. Liikenne- ja viestintävaliokunta korostaa,
että tulevaisuudessa sähköiset palvelut
voivat olla myös tärkeä vientikohde,
mitä olisi voinut käsitellä selonteossa
enemmän.
Selonteossa ilmaistaan huoli kansallisen sisällöntuotannon
kaventuvista toimintamahdollisuuksista kansainvälisen mediatarjonnan
lisääntyessä. Sivistysvaliokunnan lausunnon
(SiVL 22/2010 vp) mukaan viestintäalan
kotimaisen sisällöntuotannon kehittämiseen
tulee jatkossa kiinnittää erityistä huomiota.
Lisäksi sivistysvaliokunnan mukaan yhä digitalisoituva
toimintaympäristö luo paineita kehittää tekijänoikeusjärjestelmän
toimivuutta.
Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää laadukkaita
ja kiinnostavia sisältöjä yhtenä tietoyhteiskuntakehityksen
edellytyksenä ja näin ollen myös sisältöjen
tekijöiden oikeuksista huolehtimista välttämättömänä laadukkaiden
sisältöjen tuotannon varmistamiseksi. Valiokunta
näkee tekijöiden oikeudet ja piratismin torjunnan
tärkeinä näkökohtina, joihin
tulee pyrkiä löytämään
myös uusissa toimintaympäristöissä ja
palvelumalleissa toimivia ratkaisuja. Sisältöjen monikanavajakelun
toteuttaminen ja kotimaisen sisällöntuotannon
edellytysten turvaaminen myös tekijänoikeudet
huomioon ottaen ovat keskeisiä haasteita jatkossa. Kotimaisten
sisältöjen tuotannon lisäksi tulisi kehittää myös
kansainvälisille markkinoille suunnattuja sisältöpalveluita.
Valiokunta näkee tärkeänä varmistaa
hyvät olosuhteet kotimaiselle sisällöntuotannolle
ja tarpeen etsiä toteutustapoja sen rahoitukselle. Valiokunta
yhtyy sivistysvaliokunnan kantaan siitä, että Yleisradiolla
on erittäin merkittävä asema kotimaisessa
sisällöntuotannossa. Yleisradion talous tulee
turvata ja sen myötä sen rooli kotimaisten sähköisten
sisältöjen rahoittajana ja tuottajana. Liikenne-
ja viestintävaliokunta toteaa, että valittavalla
rahoitusratkaisulla tulee voida oikeudenmukaisella tavalla vakauttaa Yleisradion
talous ja turvata riittävä rahoitus pitkälle
tulevaisuuteen.
Haja-asutusalueiden laajakaistahanke
Heinäkuussa 2010 säädettiin Suomessa
ensimmäisenä maailmassa 1 Mbit/s -nopeuksinen
laajakaistayhteys jokaiselle kansalaiselle ja yritykselle kuuluvaksi
yleispalveluksi. Valtioneuvoston haja-asutusalueiden laajakaistahankkeen
tavoitteena on ollut, että vuoden 2015 loppuun mennessä lähes
kaikki vakinaiset asunnot sekä yritysten ja julkishallinnon
organisaatioiden vakituiset toimipaikat olisivat enintään
kahden kilometrin etäisyydellä nopeudella 100
Mbit/s toimivan yhteyden mahdollistavasta verkosta. Käytännössä nopeus
100 Mbit/s on tällä hetkellä mahdollista
saavuttaa vain valokuituyhteyksillä. Matkaviestinverkoissa
ei käytössä olevalla teknologialla vielä tällaisiin
nopeuksiin päästä.
Valiokunta korostaa haja-asutusalueiden laajakaistahankkeen
keskeistä merkitystä ja toteaa, että hankkeen
kunnianhimoisilla tavoitteilla ja niiden määrätietoisella
eteenpäin viemisellä voidaan edistää huomattavasti
tietoyhteiskunnan tasa-arvoista kehittymistä. Valiokunnan
asiantuntijakuulemisissa saaman selvityksen mukaan tällä hetkellä näyttää kuitenkin
todennäköiseltä, että asetettuja
tavoitteita ei saavuteta suunnitellussa aikataulussa. Saadun selvityksen
mukaan monet suuret teleyritykset eivät ole olleet kiinnostuneita
verkkojen rakentamisesta kaikilla haja-asutusalueilla ja pienillä operaattoreilla
taas
ei välttämättä ole ollut tähän
taloudellisia edellytyksiä, koska haja-asutusalueiden verkkojen
rakentamiskustannukset ovat olleet arvioitua suurempia.
Laajakaistahankkeen eteneminen näyttää olevan
jakautunut karkeasti siten, että tiheään
asutuille seuduille saadaan toteutettua tarvittavat nopeat yhteydet,
mutta sen sijaan kylien ja pienten taajamien alueilla sekä harvaanasutummilla alueilla
sekä operaattoreiden kiinnostus että palvelujen
kysyntä on ollut arvioitua heikompaa. Ongelmaksi on monin
paikoin muodostunut se, että pienet operaattorit tarvitsisivat
käytännössä takauksen kunnilta,
mutta kunnat eivät joissain tapauksissa ole olleet halukkaita
tällaisia takauksia antamaan. Lisäksi tämänkaltainen
takaus voi olla valiokunnan saaman selvityksen mukaan EU-sääntelyn
kannalta ongelmallinen. Ongelmallisena on myös nähty,
että hankkeen toteutus on pirstoutunut satoihin suhteellisen
pieniin hankkeisiin, mikä ei välttämättä ole
kaikissa tilanteissa taloudellisesti ja toiminnallisesti edullisinta.
Valiokunta on jo useaan kertaan kantanut huolta harvaanasuttujen
tai taloudellisissa vaikeuksissa olevien kuntien mahdollisuudesta maksaa
laajakaistahankkeisiin kuuluvat kuntien maksuosuudet. Edellä mainituista
ongelmista johtuen monien hankkeiden toteuttaminen on viivästynyt,
mikä joidenkin arvioiden mukaan saattaa aiheuttaa myös
riskin, että suunniteltua EU:n maaseutuohjelman rahoitusta
ei välttämättä ehditä kaikilta
osin hyödyntämään.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa saaman selvityksen mukaan
maakuntien liittojen esittämien noin 800 laajakaistahankkeen
verkon rakentamiskustannusten on tällä hetkellä arvioitu
olevan yhteensä noin 400—500 miljoonaa euroa.
Kotitalouksille ja yrityksille kuuluvat viimeisen kahden kilometrin
tilaajayhteyden kustannukset eivät sisälly näihin
arvioihin. Osa toimijoista on puhunut omissa arvioissaan huomattavasti
suuremmistakin luvuista. Valiokunta korostaa, että teknologianeutraaliudesta
huolehtiminen sekä lainsäädännössä että laajakaistahankkeiden
toteuttamisessa on keskeinen asia jatkossa myöskin rakentamiskustannusten
optimoinnin kannalta.
Valiokunta pitää laajakaistahankkeen edistämistä alueellisen
tasa-arvoisuuden ja tietoyhteiskunnan kehityksen kannalta erittäin
tärkeänä, mutta kantaa erityistä huolta
tilaajayhteyden toteuttamisen vaatimista kustannuksista. Tämä pääosin
kotitalouksien ja muiden loppukäyttäjien
kannettavaksi jäävä kustannuserä voi
olla monille talouksille taloudellisesti liian korkea, jolloin laajakaistayhteyden
kautta saatavilla olevat palvelut eivät tosiasiallisesti
tulisi tasapuolisesti kaikkien kansalaisten saataville. Tästä syystä valiokunta
ehdotti laajakaistarakentamisen tuesta annettua lakia (1186/2009)
koskevassa mietinnössään (LiVM
20/2009 vp) eduskunnan hyväksyttäväksi
lausuman, jonka mukaan eduskunta edellyttää, että hallitus
selvittää lisärahoitusmahdollisuudet
tilaajayhteyksien mahdollisten kohtuuttomien kustannusten osalta. Yksittäisten
kotitalouksien käytettävissä on valiokunnan
saaman selvityksen mukaan kotita-losvähennys, tosin vain
kodin ja kodin pihan rajoissa. Kotitalousvähennyksen käyttöoikeus
on vuoden 2009 alussa voimaan tulleella tuloverolain (1535/1992)
muutoksella laajennettu koskemaan myös tietoliikenneyhteyksien
asennustöitä. Valiokunnan selonteon käsittelyn
yhteydessä saaman selvityksen mukaan viimeisen kahden kilometrin
tilaajayhteyden kustannukset voivat joissakin tilanteissa kuituliittymänä olla
huomattavan korkeat, esimerkiksi jos tilaajajohto on pitkä.
Tilaaja kuitenkin voi monessa tilanteessa päättää,
ottaako hän jo ensi vaiheessa kuituliittymän vai
hitaamman mutta edullisemman langattoman liittymän. Valiokunta
korostaa, että tilaajayhteys tulee olla jatkossa mahdollista
saada kohtuullisin kustannuksin ja yhtäläisin
periaattein koko Suomessa.
Selonteossa hallitus on aikaistanut haja-asutusalueiden laajakaistahankkeen
väliarvioinnin tehtäväksi jo vuonna 2011.
Valiokunta toteaa, että välitarkastelussa tulisi
pystyä muodostamaan selkeä näkemys siitä,
mitä uudistuksia hanke tarvitsee, tarvitaanko hankkeen
toteuttamiseen lisää rahoitusta ja miten tämä mahdollinen
lisärahoitus hoidetaan. Arvioinnissa tulisi ottaa huomioon
palvelun loppukäyttäjälle koituvien kustannusten
kohtuullisuuden lisäksi myös kuntien taloudellinen
asema hankkeen käytännön toteutuksessa
ja mahdollisten uusien teknologioiden käyttömahdollisuudet.
Selonteossa esitetty välitarkastelu tulee tehdä huolella
ja kiinnittäen erityistä huomiota palvelujen todelliseen
kysyntään ja teknologian nopeasta kehittymisestä johtuviin
mahdollisiin muutostarpeisiin. Esimerkiksi siirtonopeutta koskevat
tavoitteet tulisi arvioida tarveharkintaisesti siten, että käyttäjien
aidot tarpeet ja palvelujen asettamat vaatimukset otetaan huomioon.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan esim. tiedonpakkausteknologia
on kehittynyt siinä määrin, että siirtonopeutta
ei välttämättä tarvita kaikissa
käyttötilanteissa yhtä paljon kuin aiemmin
on arvioitu. Valiokunta korostaa, että laajakaistahankkeen
keskeisenä periaatteena on myös jatkossa välttämätöntä pitää teknologianeutraalisuutta
ja sen mahdollistamaa joustavuutta myöskin teknologian
kehittyessä. Eri teknologioita ja sekä kiinteitä että langattomia verkkoja
täytyy pystyä myös kysynnän
mukaan hyödyntämään tapauskohtaisesti
tarkoituksenmukaisimmalla ja kustannustehokkaimmalla tavalla ja
tarvittaessa toisiaan täydentäen.
Valiokunta on saanut selvitystä myös uusista nopeista
ja kustannuksia säästävistä kuiturakentamisen
tekniikoista, joita voidaan käyttää myös talvikaudella.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan nykyisiä rakentamismenetelmiä käytettäessä kaivamis-
ja päällystyskustannukset ovat usein yli 50 % kokonaiskustannuksista.
Uusilla menetelmillä kuitukaapeli voidaan asentaa nopeasti
olemassa olevan tieväylän asfalttipinnoitteeseen
tehtävään kapeaan uraan. Valiokunta pitää tärkeänä,
että uudenlaisten rakentamistapojen etuja ja hyödyntämismahdollisuuksia
pyritään selvittämään
laajakaistahankkeiden kokonaiskustannusten madaltamiseksi.
Valiokunta korostaa, että jatkossa olisi erittäin
tärkeää arvioida perusteellisesti, miten
laajakaistarakentamista voitaisiin koordinoida ja yhdistää tarkoituksenmukaisella
tavalla muuta infrastruktuuria, kuten tiehankkeita tai sähköverkkoa,
koskeviin hankkeisiin säästöjen saamiseksi.
Tästä on valiokunnan saaman selvityksen mukaan
jo olemassa hyviä käytännön
esimerkkejä.
Valiokunta pitää laajakaistahankkeen toteuttamista
alueellisen tasa-arvoisuuden ja tietoyhteiskunnan kehityksen kannalta
erittäin tärkeänä. Valiokunta
painottaa, että laajakaistaohjelman toimeenpanon jatkamisella
ja tavoitteiden tasapuolisella saavuttamisella on olennainen merkitys
Suomen lähivuosien tietoyhteiskuntakehityksen ja aluekehityksen
kannalta.
Liikenne- ja viestintävaliokunta ehdottaa, että eduskunta
hyväksyy selonteon johdosta seuraavan kannanoton:
Eduskunta edellyttää, että haja-asutusalueiden
laajakaistahankkeen toteuttamistapoja ja hankkeen tavoitteita tulee
arvioida selonteossa esitetyllä tavalla uudelleen ensi
vaalikauden alussa. Arvioinnissa on tärkeää ottaa
huomioon hankkeiden kilpailutusten myötä täsmentyneet kustannusarviot
sekä runkoverkon että tilaajayhteyden osalta,
teknologian kehittymisestä aiheutuneet mahdolliset muutostarpeet
sekä hankkeen tavoitteiden saavuttamiseksi mahdollisesti tarvittava
lisärahoitus ja uudet rahoitusmallit.
Tietojärjestelmien yhteentoimivuus
Julkishallinnon tietojärjestelmät on vuosien
varrella suunniteltu ja rakennettu pitkälti sektorikohtaisen
suunnittelun ja tarpeiden pohjalta. Tästä on seurannut
päällekkäisyyksiä ja suljettuja,
yhteentoimimattomia tietojärjestelmiä. Tämän
päivän tarpeiden näkökulmasta
nykyisten tietojärjestelmien yhteentoimivuus eri sektoreiden
välillä, ja jopa tietyn sektorin sisällä,
on monin paikoin riittämätöntä.
Tietojen tulee pystyä kulkemaan eri tietojärjestelmien
välillä, ja tietojärjestelmien ja rekistereiden
osalta tulisi pyrkiä julkishallinnon rekistereiden ja tietojärjestelmien
päällekkäisyyksien purkamiseen.
Valiokunta katsoo, että julkisen hallinnon tietojärjestelmien
yhteentoimivuuteen tulisi panostaa jatkossa huomattavasti aiempaa
enemmän. Erityisen tärkeää tämä on
sosiaali- ja terveyssektorilla. Yhteiset linjaukset ovat julkisella
sektorilla välttämättömiä yhteentoimivuuden
ja kustannustehokkuuden saavuttamiseksi.
Valiokunta toteaa, että myös julkishallinnon järjestelmissä ja
palveluissa on mahdollista saavuttaa säästöjä ns.
pilvipalvelurakenteella, jossa palvelinkeskittymät, tehokas
tiedonsiirto ja maantieteellinen hajautus mahdollistavat edullisemman
palvelutuotannon. Jatkossa tulisi arvioida, miten suomalaisten
pilvipalveluiden kehittämiselle luodaan toimivat lähtökohdat.
Valiokunta toteaa, että monissa julkishallinnon tietojärjestelmiä tai
palveluja koskevissa kehittämishankkeissa on omaksuttu
varsin kunnianhimoisia tavoitteita ja lähtökohtia.
Valiokunta katsoo, että useiden tämänkaltaisten
hankkeiden toteuttaminen on kuitenkin kestänyt kohtuuttoman
kauan. Tulevaisuusvaliokunnan lausunnon mukaan eräs syy
tämänkaltaisiin ongelmiin on Suomessa usein hankkeissa
omaksuttu pyrkimys ratkaista kerralla, virheettömästi
ja lopullisesti liian isoja kokonaisuuksia. Liikenne- ja viestintävaliokunta
toteaa, että kevyemmällä hankkeiden liikkeellelähdöllä voitaisiin
usein saavuttaa parempia tuloksia ja selonteossa oltaisiinkin voitu
tuoda esille enemmän kehittämishankkeiden ripeän
toteuttamisen etuja ja näkökulmaa.
Julkisen tiedon avoimuus
Selonteon mukaan tavoitteena on, että tietovarannot
ovat vapaasti ja helposti kaikkien käytettävissä.
Julkisen tiedon avoimuudella tarkoitetaan julkishallinnon omassa
toiminnassaan tuottaman julkisen tiedon tarjoamista, mahdollisesti maksutta,
kansalaisten, muiden viranomaisten, erilaisten raakatiedon jalostajien
tai tätä tietoa hyödyntävien
palveluntarjoajien käyttöön. Julkishallinto
tuottaa valtavat määrät erilaista tietoa,
jota voi olla mahdollista hyödyntää myös moniin
muihin käyttötarkoituksiin. Suomella on perinteitä kattavien
ja luotettavien rekisterien ja tietoaineistojen keräämisessä ja
tuottamisessa. Valiokunta korostaa, että nämä julkiset
tiedot tulisi jatkossa ottaa tuottavaan käyttöön.
Julkishallinnon tuottaman tiedon avoimuus voi mahdollistaa tämän
tiedon jalostamisen uusiin muotoihin tai kokonaisuuksiin ja julkista tietoa
hyödyntävien kaupallisten palveluiden kehittämisen,
mikä luo mahdollisuuksia uusille innovaatioille ja yritystoiminnalle.
Valiokunta pitää erittäin tärkeänä,
että julkisen tiedon saataville asettamiseen kaikille tasapuolisin
käyttöehdoin kiinnitetään huomiota
ja panostetaan tähän huomattavasti jatkossa. Maksuttomuuden toteuttamiseksi
tulisi arvioida, voidaanko sellaisten virastojen, joiden toiminta
perustuu tänä päivänä nimenomaan
tietojen myymiseen, toiminta turvata jatkossa jollain muulla tavalla.
Tulevaisuusvaliokunta katsoi lausunnossaan, että julkisten
tietovarantojen keskinäinen vuoropuhelu ja avaaminen koko
yhteiskunnan käyttöön on nostettava tietoyhteiskuntastrategian keskeiseksi
lyhyen aikavälin tavoitteeksi. Viranomaisten tietokantojen
täysimääräisen hyödyntämisen
esteet on purettava. Näitä esteitä ovat esimerkiksi
julkisen tiedon maksullisuus kerääjätahon
toiminnan rahoittamiseksi, tiedon puute tietokantojen olemassaolosta
ja sijainnista, avointen rajapintojen puuttuminen, epätietoisuus
tietojen tekijänoikeuksista sekä viranomaisten
liian syvät hallinnolliset ja toiminnalliset rajat.
Liikenne- ja viestintävaliokunta yhtyy tulevaisuusvaliokunnan
näkemykseen ja toteaa, että se näkee
välttämättömänä,
että nykyisiin toimintatapoihin ja säännöksiin
tulee tehdä muutoksia julkisten tietovarantojen avaamiseksi
ja julkisen tiedon saattamiseksi mahdollisimman laajasti yhteiskunnalle
hyötyjä tuottavaan käyttöön.
Koulutuksen merkitys
Kuten selonteossa todetaan, osaaminen on kansainvälisen
kilpailukykymme perusta. Selonteon mukaan tavoitteena
on, että kaikilla on mahdollisuus ja taito käyttää digitaalisia
palveluja. Tietoyhteiskuntakehitys vaatii uudenlaisia valmiuksia
ja taitoja, mikä korostaa koulutuksen ja siihen panostamisen
merkitystä jatkossa. Sivistysvaliokunta toi lausunnossaan
esille, että eräs keskeinen riski tietoyhteiskuntakehityksessä on
kansalaisten eriarvoistuminen digitaalisiin osaajiin ja ei-osaajiin,
mikä voi johtaa uudenlaiselle syrjäytymispolulle.
Sivistysvaliokunta totesi lausunnossaan myös, että koulujen
väliset erot tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisessä opetuksessa
ja opiskelun tukena ovat edelleen suuret.
Liikenne- ja viestintävaliokunta yhtyy sivistysvaliokunnan
käsitykseen asiasta ja toteaa, että koulutuksen
tasa-arvoisuuden varmistamiseen on jatkossa erittäin tärkeää kiinnittää huomiota.
Suomalaisille
tulisi turvata yhtäläiset mahdollisuudet saada
koulutuksessa kansalaistaitoja ja tietoyhteiskunnan työelämän
edellyttämiä valmiuksia. Tietoyhteiskunnan vaatimia
valmiuksia antavaan koulutukseen tulisi siten panostaa kaikilla
koulutusasteilla ja huolehtia siitä, että koulutuksen
tarvitsemat yhteydet ja riittävät välineet
ovat tasa-arvoisesti käytettävissä. Selonteossa
kiinnitetään huomiota myös sähköisen
oppimateriaalin lisäämisen ja kehittämisen
tarpeeseen.
Selonteossa korostetaan vahvasti koulujen tietotekniikkavalmiuksien
kehittämistä ja opettajien perus- ja täydennyskoulutusta.
Valiokunta toteaa, että tarvittavien välineiden
lisäksi on välttämätöntä huolehtia
siitä, että opettajilla ja kouluttajilla on myös
käytännössä riittävät
valmiudet ja osaaminen laadukkaan opetuksen antamiseen.
Tieto- ja viestintäalan koulutusta tulisi lisätä oppilaitoksissa.
Sivistysvaliokunnan lausunnon mukaan pelkkä tietotekniikan
erillisopetus ei kuitenkaan riitä antamaan oppilaille valmiuksia työelämään,
vaan tietotekniikkaa on hyödynnettävä kaikessa
opettamisessa ja oppimisessa. Liikenne- ja viestintävaliokunta
korostaa, että ilman koulutukseen käytettävien
resurssien lisäämistä ja koulutuksesta
saatavia taitoja infrastruktuuriin ja palveluihin tehdyistä investoinneistakaan
ei saada tulevaisuudessa irti kaikkia saatavissa olevia hyötyjä.
Tietoyhteiskunnan tietoturvalaki
Valiokunta korostaa tietoyhteiskunnan oikeudellisten kysymysten
arvioinnin ja sääntelyn kehittämisen
tarvetta. Ylipäätään tietoyhteiskuntaa
koskeva sääntely on nykyisin varsin hajanaista
ja sirpaloitunutta ja tästä syystä toimijoille
usein vaikeasti hahmotettavaa.
Tietoturvalla tarkoitetaan tiedon eheyden, luottamuksellisuuden
ja käytettävyyden varmistamista. Tietoturva voi
olla teknisiä toimenpiteitä, hallinnollisia toimia,
menettelytapoja, kuten toimijoiden ilmoitusvelvollisuuksia, viranomaisvalvontaa
tai vaikkapa tiedon käsittelyyn osallistuvien henkilöiden
ohjeistamista. Tietoturvan merkitys kasvaa väistämättä edelleen
tietoyhteiskuntakehityksen myötä, ja siitä huolehtiminen
on keskeistä myös monien yhteiskunnan perustoimintojen
sekä kansalaisten perusoikeuksien toteutumisen kannalta.
Suomen lainsäädännössä tietoturvaa
koskeva sääntely on varsin hajallaan lukuisissa
säännöksissä. Tietoturvaa säännellään
laajasti ymmärrettynä mm. sähköisen
viestinnän tietosuojalaissa (516/2004),
henkilötietolaissa (523/1999),
laissa viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999),
laissa yksityisyyden suojasta työelämässä (759/2004)
sekä useissa muissa säädöksissä.
Sääntelyn hajanaisuus vaikeuttaa huomattavasti
tietoturvan käytännön toteutumista ja tekee
toimijoille haasteelliseksi pysyä ajan tasalla, mitkä säännökset
ja missä tilanteissa koskevat juuri heitä.
Valiokunta katsoo, että tietoturvan edistämiseksi
voimassa olevia säännöksiä olisi
syytä kartoittaa ja arvioida mahdollisuuksia säätää tietoturvasta
sekä julkisen että yksityisen sektorin osalta
nykyistä huomattavasti selkeämmin ja yhtenäisemmin.
Sääntelyn selkeyden ja oikeusvarmuuden kautta
tietoturvan tasoa Suomessa olisi mahdollista kehittää huomattavasti
nykyisestä. Samalla voitaisiin arvioida nykyisen säätelyn kattavuutta,
yhteentoimivuutta ja käsitteiden yhtenäisyyttä sekä päällekkäisyyksiä,
eri lakien välisiä suhteita ja mahdollisen uuden
sääntelyn tarvetta. Digitaalisten palvelujen toteuttamisessa on
viime aikoina ollut kehityssuuntana ns. pilvipalvelut, joiden myötä saattaa
kuitenkin syntyä myös uusia haasteita mm. tietosuojan
ja tietoturvan osalta. Nämä haasteet tulisi ottaa
jatkossa myös lainsäädännössä huomioon.
Myös kansalaisten oikeuksien tietoyhteiskuntakehityksen
ja esimerkiksi sosiaalisen median palvelujen yleistymisen myötä mahdollisesti
muuttuvien suojaamistarpeiden ja erilaisten identiteettivarkaustilanteiden
sääntelyn tarvetta voitaisiin arvioida samassa
yhteydessä.
Tietoyhteiskuntakehityksen ytimenä olevat tiedot ja
innovaatiot vaativat niiden asianmukaista suojaamista. Suojan tarve
on olemassa perinteisemmässä tietojen käsittelyssä,
sähköisessä viestinnässä ja
tietoja hyödyntävissä erilaisissa digitaalisissa
palveluissa. Valiokunta näkee kattavan ja yhtenäisen
tietoyhteiskunnan tietoturvalain säätämisen
keskeisenä lähivuosien tavoitteena, johon olisi
välttämätöntä panostaa turvallisen
ja palvelukehitysmyönteisen tietoyhteiskuntakehityksen
varmistamiseksi. Uuteen lakiin voitaisiin valiokunnan näkemyksen
mukaan koota yhtenäisesti sähköiseen
viestintään ja tieto- ja viestintäverkkoihin
liittyvää tietoturvaa sekä yksityisyyden
suojaa ja tietosuojaa koskevat keskeiset säännökset.
Valiokunta korostaa, että hallinnonalojen väliset
rajat eivät saa olla esteenä yhteisesti tärkeän
tavoitteen toteuttamisessa.
Tietoyhteiskunnan hallinnon uudelleen organisointi
Tietoyhteiskuntapolitiikka on ministeriöiden toimialojen
rajat ylittävää. Selonteossa tuodaan esille,
että tietoyhteiskunnan koordinoinnilla ilman toimeenpanovaltaa
ei ole saatu aikaan riittäviä tuloksia. Myös
asiantuntijakuulemisissa on tuotu esille, että pelkkä tietoyhteiskunta-asioiden
koordinaatio ilman toimeenpanovaltaa ei tuota jatkossa riittäviä tuloksia
ja että voimavaroja tietoyhteiskuntahankkeiden edistämiseen on
ollut niukasti käytettävissä. Selonteon
mukaan, jotta esitettyihin tavoitteisiin päästään,
on eri sektoreiden kyettävä näkemään
kehitettävät asiat yhteisinä, vaikka
roolit ja tehtävät eroavatkin toisistaan.
Valiokunta toteaa, että tietoyhteiskunnan kehittäminen
on tähän päivään saakka
tapahtunut eri sektoreilla pitkälti sektorikohtaisten päätösten
ja kehittämishankkeiden kautta. Viime vuosina on pyritty tehostamaan eri sektoreiden välistä yhteistyötä ja
koordinointia, mutta erityisesti resurssiohjauksen erillisyys on ollut omiaan
hidastamaan tämän yhteistyön tuloksia. Viime
vuosina Suomi onkin jäänyt kansainvälisessä vertailussa
jälkeen useista muista maista.
Tulevaisuusvaliokunta toi esille lausunnossaan, että nykyisen
tietoyhteiskuntapolitiikan hajanaisuuden taustalla on päätöksenteon
hajautuminen eri hallinnonaloille. Tulevaisuusvaliokunta katsoi,
että tietoyhteiskuntapolitiikan ohjausta tulee selkeyttää ja
lisäksi tarvitaan keskustelua tietoyhteiskuntapolitiikan
asemasta ja paikasta valtioneuvostossa.
Selonteon kappaleen 383 mukaan hallinnon kaikki sektorit asetetaan
tulosvastuullisiksi toimialansa digitaalisen strategian toteuttamisessa ja
linkitetään ne suoraan ohjaukseen korkeimman hallinnollisen
ja poliittisen päätöksenteon tasoilla.
Liikenne- ja viestintävaliokunnan käsityksen mukaan
kyseisen toimenpiteen tarkempi sisältö jää epäselväksi
ja se kaipaisi koko selonteon tavoitteiden toteutumisen kannalta
keskeisenä kysymyksenä huomattavasti enemmän konkretiaa.
Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää erittäin
tärkeänä, että jatkossa arvioidaan
ennakkoluulottomasti, miten tietoyhteiskunnan kehittämiseen
liittyvät asiat vastuutetaan.
Valiokunta korostaa, että tietoyhteiskuntakehityksen
nopeuttaminen ja selonteossa asetettujen kehitystä koskevien
tavoitteiden toteuttaminen on mahdollista vain, jos tietoyhteiskuntakehitystä koskevat
tehtävät ja toimivalta keskitetään
selkeästi yhteen paikkaan. Nykyisillä rakenteilla
selonteossa asetettuja tavoitteita ei todennäköisesti
tulla kattavasti saavuttamaan. Kehityksen nopeuttamisen kannalta
on välttämätöntä, että Suomessa
on olemassa yksi taho, joka kykenee päättämään
tietoyhteiskuntaa koskevista asioista nykyisistä sektorirajoista
riippumatta. Aiempi kehitys huomioiden tähän tehtäväkokonaisuuteen
tulee kytkeä kiinteästi myös resurssiohjaus
siten, että rahoituksesta päättäminen
kuuluu olennaisena osana samaan tehtäväkokonaisuuteen.
Valiokunta korostaa, että tämänkaltainen huomattava
tehtävien uudelleen organisointi on välttämätöntä,
jotta kehityksessä päästään
nykyistä nopeampaan vauhtiin. Tämä on
ensiarvoisen tärkeää sekä yksityisen
että julkisen sektorin kannalta. Mikäli tietoyhteiskunnan
hallinnossa ei valtioneuvoston tasolla toteuteta selkeää rakennemuutosta,
kehitys tulee valiokunnan käsityksen mukaan hidastumaan
entisestään.
Liikenne- ja viestintävaliokunta ehdottaa, että eduskunta
hyväksyisi selonteon johdosta seuraavan kannanoton:
Eduskunta edellyttää, että tietoyhteiskunnan
kehittämistä koskeva toimivalta ja resursseista
päättäminen tulee nykyisistä hallinnon
alan rajoista poiketen keskittää selkeästi
yhdelle taholle valtioneuvoston tasolla.