Yleisperustelut
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Yleispalveluperiaate
Yhteisöoikeuden mukainen yleispalveluperiaate
Yleispalveludirektiivin (2002/22/EY) 3 artikla asettaa
jäsenvaltioille velvollisuuden yleispalvelun saatavuuden
suhteen. Yleispalvelujen tulee olla jäsenvaltioiden alueella
kaikkien loppukäyttäjien saatavilla tietyn laatuisina
maantieteellisestä sijainnista riippumatta ja kansalliset
erityisolosuhteet huomioon ottaen kohtuuhintaan. Yleispalvelun toteuttamisessa
jäsenvaltioiden harkintaan on jätetty tehokkain
ja asianmukaisin tapa yleispalvelun toteuttamiseksi; toteuttamista
sitovat kuitenkin puolueettomuuden, avoimuuden, syrjimättömyyden
ja oikeasuhteisuuden periaatteet.
Direktiivin 4 artiklan mukaan jäsenvaltioilla on velvollisuus
varmistaa, että vähintään yksi yritys
pystyy täyttämään kaikki kohtuulliset pyynnöt,
jotka koskevat liittymän saamista yleiseen puhelinverkkoon
tietyssä sijaintipaikassa ja mahdollistamaan yleisesti
saatavilla olevien puhelinpalvelujen käytön tietyssä sijaintipaikassa. Liittymälle
asetetaan määrättyjä laatuvaatimuksia.
Sen on oltava sellainen, että loppukäyttäjä voi
soittaa ja vastaanottaa lähi-, kauko- ja ulkomaanpuheluja
sekä lähettää ja vastaanottaa
telekopioita ja tietoa sellaisin siirtonopeuksin, jotka riittävät
mahdollistamaan tarkoituksenmukaisen Internet-yhteyden. Yhteyden
laatua arvioidaan suhteessa vallitsevaan tilaajien enemmistön
käytössä olevaan tekniikkaan ja tekniseen toteutettavuuteen.
Valiokunta toteaa, että kansallinen yleispalveluperiaate
tulee toteuttaa näiden direktiivin periaatteiden puitteissa.
Viestintämarkkinalain mukainen yleispalveluperiaate
Voimassa oleva laki.
Hallituksen esityksessä todetaan, että viestintämarkkinalain
(393/2003) 59 §:n
1 momentin mukaan teleyritys, jolla on huomattava markkinavoima
kiinteässä puhelinverkossa tietyllä toimialueella,
on velvollinen tarjoamaan toimialueellaan maantieteellisestä paikasta
riippumatta kohtuullisella hinnalla liittymän kiinteään
puhelinverkkoon käyttäjän vakinaisessa
asuin- tai sijaintipaikassa. Käyttäjän oikeus
liittymään rajoittuu kuitenkin ainoastaan henkilön
tai yrityksen vakinaiseen asuin- tai sijaintipaikkaan. Teleyritys
ei siten ole velvollinen tarjoamaan liittymää esimerkiksi
henkilön vapaa-ajan asunnolle.
Komission kirjallinen huomautus.
Suomen järjestelmän muuttaminen on välttämätöntä Euroopan
unionin komission antaman virallisen huomautuksen johdosta. Komissio
on huomautuksessaan kiinnittänyt erityistä huomiota
siihen, että yleispalveluvelvoite on Suomessa suoraan laista
johtuva velvoite. Komissio ei ole pitänyt tätä ratkaisua
direktiivin mukaisena, vaan on edellyttänyt erillisen nimeämismenettelyn
käyttöönottoa. Valiokunta korostaa, että direktiivin
8 artiklan mukaan nimeämismenettelyn tulee olla tehokas
ja asianmukainen, puolueeton, avoin ja syrjimätön
sekä oikeasuhteinen.
Yleispalveluperiaatteen muutos.
Esityksessä yleispalvelua esitetään
muutettavaksi siten, että yleispalvelu määritellään
uudessa 60 c §:ssä mahdollisimman
teknologianeutraalisti. Yleispalvelun tarjontaa ei enää sidota
yksinomaan kiinteään puhelinverkkoon, vaan palvelua
voidaan tarjota tekniikasta riippumatta minkä tahansa viestintäverkon
välityksellä. Muutos ei välittömästi
vaikuta nykyisten kiinteän puhelinliittymän haltijoiden
asemaan, vaan konkretisoituu alkuun lähinnä uutta
liittymää hankittaessa. Käyttäjällä on
valitusta tekniikasta riippumatta lisäksi edelleen oikeus
samoihin puhelinpalveluihin kuin ennenkin.
Uudessa 60 c §:ssä tarkoitettuja yleisiä puhelinpalveluita
voidaan tarjota kiinteän puhelinverkon ohella myös
esimerkiksi matkaviestinverkon välityksellä. Liittymän
tulee aina toimia moitteettomasti siinä käyttäjän
vakinaisessa asuin- tai sijaintipaikassa, jota sopimus koskee, mutta
tämä vaatimus ei estä sitä,
että liittymä on käytettävissä myös
liikkuvasti. Jos siis pykälässä tarkoitettu
yleispalveluliittymä toteutetaan matkapuhelintekniikalla,
matkapuhelinta ei enää tarvitse asentaa kiinteästi,
kuten voimassa olevan lain aikana on toimittu, elleivät
osapuolet nimenomaisesti niin halua menetellä.
Valiokunta pitää yleispalveluperiaatetta erittäin
tärkeänä ja korostaa, että nyt
käsiteltävänä olevalla hallituksen
esityksellä ei ole tarkoitus muuttaa yleispalveluperiaatetta
vaan ainoastaan tapaa, millä se voidaan toteuttaa. Esityksessä yleispalveluun
kajotaankin ainoastaan siten, että yleispalvelu muotoillaan
mahdollisimman teknologianeutraaliksi, eikä sitä enää sidota
kiinteään verkkoon. Valiokunta korostaa yleispalveluperiaatteen
ytimenä edelleen olevan käyttäjän oikeus
puhelinliittymään.
Matkaviestinverkon luotettavuus ei kaikilla paikkakunnilla niiden
topografisten olosuhteiden vuoksi vastaa kiinteän verkon
luotettavuutta. Valiokunta pitää välttämättömänä,
että puhelinliittymä turvataan kiinteällä liittymällä niillä paikkakunnilla,
joilla matkaviestinverkolla ei pystytä turvaamaan esimerkiksi
häiriöttömiä hätäpuheluita.
Tällöin yhteys esimerkiksi korkealle huipulle
voidaan hoitaa matkaviestinverkon välityksellä ja
lähiyhteydet kiinteällä yhteydellä.
Valiokunta korostaa, että teknologianeutraalisuuden
tarkoituksena on mahdollistaa yhtä hyvän palvelun
tuottaminen kuluttajalle vapaavalintaisella teknologialla; tarkastelun
lähtökohtana on täten kuluttajalle tarjottava
puhelinliittymä ja se, miten hyvin se täyttää yleispalvelulle asetettavat
vaatimukset. Vain siinä tapauksessa, että mahdolliset
teknologiavaihtoehdot täyttävät yleispalvelulle
asetettavat vaatimukset yhtäläisesti, yrityksen
valintavapaus on rajoittamaton. Ellei tarjottavaa matkaviestinverkon
liittymää saada toimimaan kiinteää linjaa
vastaavalla luotettavuudella, sitä ei valiokunnan näkemyksen
mukaan voida pitää hyväksyttävänä vaihtoehtona.
Yleispalveluvelvoite sähköyliherkkien kohdalla.
Valiokunta on kuullut asiantuntijoita matkapuhelinten mahdollisista
säteilyvaikutuksista ja yksittäisillä henkilöillä ilmenevistä sähköyliherkkyysoireista.
Säteilyturvakeskuksen mukaan sähköyliherkkyydelle
ja matkapuhelinten mahdollisille säteilyvaikutuksille ei
ole saatu lääketieteellistä vahvistusta.
Yhdistyneiden kansakuntien alainen maailman terveysjärjestö WHO
on vuonna 1996 aloittanut suuren poikkitieteellisen tutkimushankkeen
(The International EMFEMF = electromagnetic field
eli sähkömagneettinen kenttä Project).
Viime vuosien laajan tutkimuksen pohjalta WHO totesi, että käsillä oleva
aineisto ei vahvista, että altistuminen matalan tason sähkömagneettisille
kentille aiheuttaisi terveydellisiä seurauksia. WHO:n mukaan on
kuitenkin aukkoja biologisia seurauksia koskevassa tiedossa, ja
tämän vuoksi jatkotutkimukset ovat tarpeen.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan vaikuttaakin löytyvän
ihmisiä, jotka reagoivat sähkömagneettiselle
säteilylle mukaan lukien matkapuhelinten säteilylle,
vaikka ilmiölle ei ole olemassa lääketieteellistä määritelmää.
Sähköyliherkillä ei kuitenkaan ole virallista
vammaisstatusta, koska sähköyliherkkyyttä ei
ole lääketieteellisesti kyetty todistamaan. Sähkömagneettinen
säteily ei samasta syystä myöskään
voi olla sähköyliherkkyysoireista kärsivän henkilön
työkyvyttömyysperuste. Niin kauan kuin ilmiölle
ei ole yhteiskunnassa annettu laajempaa terveydellistä merkitystä ja
niin kauan kuin säteilyviranomaisen nimenomaisia määräyksiä asiasta
ei ole, ilmiötä ei valiokunnan saaman selvityksen
mukaan voida huomioida myöskään erityislainsäädännössä.
Jos sähköyliherkkyys joskus tulevaisuudessa tunnustetaan
lääketieteellisesti ja siitä kärsiville myönnetään
virallinen vammaisstatus, kyseisillä henkilöillä on
vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista
ja tukitoimista annettuun lakiin (380/1987),
jäljempänä vammaispalvelulaki, ja vammaisuuden
perusteella järjestettävistä palveluista
ja tukitoimista annettuun asetukseen (759/1987)
perustuva oikeus saada kunnalta avustusta viestintäapuvälineiden
hankintaan. Tämä mahdollisuus koskee vammaispalvelulain
mukaan jo tällä hetkellä kaikkia vammaiseksi
luokiteltuja henkilöitä, ja säännöksen nojalla
on korvattu muun muassa näkövammaisille tarpeellisia
tietokoneohjelmistoja ja pistekirjoituslukulaitteita. Sähköyliherkkien
tarpeita ei tulekaan tässä vaiheessa missään
tapauksessa asettaa esimerkiksi aistivammaisten tarpeiden edelle,
eikä mahdollisia teknisiä apuvälineitä koskeva
sääntely saa tässä tapauksessa
poiketa yleisestä vammaislainsäädännöstä.
Valiokunta kiinnittää huomiota yleispalveluperiaatteen
ytimeen eli käyttäjän oikeuteen puhelinliittymään
ja toteaa, että tämä oikeus koskee myös
sähköyliherkkiä. Yrityksillä on
siten velvollisuus järjestää heille puhelinliittymä,
joskaan heillä ei ole vammaislainsäädännön
mukaista oikeutta erityisiin teknisiin apuvälineisiin.
Valiokunta korostaakin, että tämä velvollisuus
vaikuttaa nimenomaan valittavaan tavanomaiseen teknologiaan, jolla
palvelu heille tarjotaan. Valittaessa teknologiaa, jolla yleispalveluperiaate
toteutetaan, on varmistuttava siitä, että tämä teknologia
ei aiheuta puhelinliittymän hankkijalle enempää ongelmia
kuin toinenkaan mahdollinen tavanomainen teknologia.
Valiokunta toteaa, että matkapuhelinliittymän
säteilyvaikutuksia voidaan tarvittaessa merkittävästi
vähentää asuntokohtaisilla antenniratkaisuilla
sekä muun muassa käyttämällä hands
free -laitteita ja tekstiviestejä, joita Säteilyturvakeskus
jo nyt suosittelee muun muassa matkapuhelinta käyttäville
lapsille. Matkapuhelimen ohella eräs erittäin
nopeasti yleistyvä palvelu tulee todennäköisesti
olemaan VoIP-palvelu eli puhelinpalvelut Internet-verkossa. Valiokunta
pitää tärkeänä, että näitä vaihtoehtoja myös
harkitaan yleispalveluperiaatteen toteuttamisvaihtoehtoina, varsinkin
mikäli ne ovat kuluttajaystävällisempiä kuin
muut vaihtoehdot. Yleispalveluperiaatteen toteuttaminen sähköyliherkkien
kohdalla on myös mahdollista tavanomaisia teknologioita
yhdistämällä esimerkiksi siten, että maantieteellisesti
kaukaiseen sijaintipaikkaan järjestettävä puhelinliittymä toteutetaan
sekä matkaviestinverkkoa että kiinteää yhteyttä hyödyntäen.
Tällöin kiinteistökohtaista antennivaihtoehtoa
käyttäen liittymä voidaan vetää kiinteistöllä olevasta
antennista taloon kiinteällä tekniikalla.
Valiokunta pitääkin edellä teknologianeutraalisuudesta
jo lausutusta lähtökohdasta katsottuna välttämättömänä,
että puhelinliittymä sähköyliherkäksi
todetulle henkilölle tarjotaan kiinteällä liittymällä,
mikäli hänen ei ole mahdollista käyttää matkaviestinverkon
liittymää. Tosin yrityksen tulee olla mahdollista
hoitaa jokin osuus yhteydestä ilman kiinteätä yhteyttä, mikäli
tämä ratkaisu käyttäjän
kohdalta täyttää yhtäläisesti
yleispalvelulle asetettavat vaatimukset.
Kohtuullinen hinta.
Hallituksen esityksen mukaan liittymän kohtuullinen
hinta voi vaihdella eri puolilla maata. Kuten tänäkin
päivänä, hinnan kohtuullisuutta on jatkossa
arvioitava sekä käyttäjän että teleyrityksen
näkökulmasta. Kohtuullisessa hinnassa voidaan
ottaa huomioon paitsi liittymän käyttökustannukset
myös yhteyden rakentamiskustannukset. Valiokunta pitää hyvänä sitä esityksen
perusteluissa sanottua periaatetta, että kyseen ollessa
matkapuhelinliittymästä sen hinnoittelun kohtuullisuutta
on arvioitava siten, ettei se saa olla käyttäjälle
ainakaan kiinteän liittymän käyttökustannuksia
kalliimpi. Valiokunta pitää myös tärkeänä,
että vaihtoehtoja harkitessa tulee valita kuluttajan kannalta
kokonaisuus huomioon ottaen edullisempi vaihtoehto, ja katsoo, että mikäli
yritys jostain syystä haluaa poiketa tästä periaatteesta,
sitä ei tule estää, mutta silloin halvemman
vaihtoehdon ja kalliimman vaihtoehdon välisen erotuksen
tulee jäädä yrityksen kannettavaksi.
Muu sääntely.
Viestintämarkkinalain yleispalvelua koskevaa sääntelyä täydennetään
myös säännöksillä yleispalveluyrityksen
nimeämismenettelystä, yleispalvelun nettokustannusten laskemisesta
sekä kustannusten korvaamisesta erityistapauksessa.
Kun yleispalvelun tarjonta asetetaan nimeämismenettelyssä tietyn
teleyrityksen velvollisuudeksi tietyllä maantieteellisellä alueella, tämä tarkoittaa
käytännössä sitä, että nimetyllä teleyrityksellä on
velvollisuus tehdä yleispalvelua koskeva sopimus kaikkien
halukkaiden käyttäjien kanssa. Tätä seikkaa
säännellään nimenomaisesti esityksen
60 c §:ssä. Esityksen 60 c §:n
3 momentissa todetaan muun muassa, että nimetyllä teleyrityksellä on
oikeus kieltäytyä liittymäsopimuksen
tekemisestä vain tarkoin määritellyissä poikkeustilanteissa.
Ehdotettu sääntely noudattaa tältä osin
sanatarkasti voimassa olevaa sääntelyä.
Liikenne- ja viestintäministeriön mukaan nimeämismenettely
takaa ehdotetussa muodossaan myös taloudellisesti heikommassa
asemassa olevien kuluttajien oikeuksien toteutumisen yhtä hyvin
kuin nykyinen lainsäädäntökin.
Maksuhäiriöisten ja muiden heikkojen kuluttajien
aseman turvaaminen edellyttää kuitenkin sitä,
että nimeämismenettelyä tosiasiassa käytetään
ja että sitä ei luokitella teleyritysten ehdottamalla
tavalla poikkeukselliseksi menettelyksi. Valiokunta korostaakin
tästä syystä nimeämismenettelyn
merkitystä heikommassa taloudellisessa asemassa olevien
kuluttajien oikeuksien turvaamisessa.